Hei AK,
voisitko ajatella kirjoittavasi tänne vaikka joka toinen päivä kun on tuntunut niin tärkeältä lukea kuulumisiasi ja ottaa vähän oppiakin siitä miten selviytyä. Minulla niin vaikeaa.

Kiitos, Arka🙂🌻

Enhän minä noin vain täältä lopullisesti lähde🙂 Kirjoitan vain ehkä vähän harvemmin eli en joka päivä. En mennyt psyk.polille 20.p vaan peruin ajan ja lähettävät uuden ajan varmaan ensi kuulle. En vain halunnut mennä sinne eli lylläsin sitä. Muutama päivä meni taas Matti kukkarossa, mutta nyt on taas ruokaa ja herkkujakin, joita olen melko järkevästi nyt syönyt vaikkakin melkein joka päivä, mutta pieniä määriä. Vaakalla en ole käynyt, enkä meinaa käydäkään. Vaatteet ja peili saa kertoa. Aika hyvä viikko oli ja keskityin lähinnä kotihommiin, siivouksiin, ruokaan ja sisustinkin vähän. Netissä olen askarrellut päivittäin sen uuden "projektini" kanssa ja siinä sivussa lukenut kirjoja, joita kävin eräs päivä kirjastolta lainaamassa ja löysin monta hyvää. Tänään kävimme pitkästä aikaa pidemmällä ajelemassa yhteensä yli 200km. Oli ihan mukavaa, kun maisemat vaihtuivat. Kyllä siellä maalla on vain niin kaunista, että silmä ja sielu lepää. Siellä oli niin hiljaista ja usvaa lumisten peltojen yllä, että tuntui aivan, kuin jossain henkimaailman paikassa olisi ollut. En voinut mitään sille ajatukselle, että jos tekisin IM niin taivaassa olisi sellaista, kuin siellä, tosin varmaan vielä paljon kauniimpaa. En muuten ajattele mitään IM, mutta siellä tuli tuollainen ajatus yhtäkkiä ja hetken se tuntui hyvälle ajatukselle. Olen välillä ollut pettynyt ja kyllästynyt siihen, kun tuntuu, että varsinkin useilla nettipalstoilla (paitsi täällä) ihmiset ovat aika tylyjä ja ilkeitä, saa kuulla kaikenlaista..ja sitten alkaa tämä maailma taas tympimään. Tuntuu, että olenko ainoa herkkä, kiltti ja ystävällinen ihminen? No, en varmaan, mutta siltä se tuntuu joskus. Mies kävi eilen kylässä siellä vanhalla papalla ja korjasi hänen tietokonettaan, sekä kyläili myös ex-naapurillamme, joka kovasti iskee (yrittää) uusia naisia, kun entisen kanssa ovat nyt vain kämppiksiä. Miehelle vähän vaihtelua, että saa olla muidenkin kuin minun kanssa, vaikka hyvinpä hän näyttää kotona minun kanssa viihtyvän, onneksi. Kaupasta on tuotu kaikkea kaapit täyteen ja ihanaa, kun saa syödä hyvää ruokaa.

Hyvää Lauantaita kaikille!

Hei AK!
Kiitos kun kirjoitit ja kiitos kun et jätä tätä palstaa kokonaanvaan aiot kirjoittaa muutaman päivän välein. Olet tärkeä minulle ja odotan aina kovasti milloin olet kirjoittanut. Hienoa että saitte rahaa ja kaapit ovat tääs täynnä ja pääsitte ajelullekin. Miehesi on kiva kun huolehtii näistä vanhoista ja korjaa tietokoneet. Minulla on ollut vaikeaa ja paljon M-ajatuksia. Herään aina aikaiin jasaan odottaa kauan kunnes muut heräävät. Tyär ei ole nyt kotona vaan yökylässä kaveinsa kuona. Kävi viime viikolla luistelemassa poikaystävänsä kanssa. Maanantaina tulisi kirjastoauto, ei vielä kuitenkaan ole tullut kirjettä että enkelikirjat olisivat siellä. Täytyy odottaa. Mieheni haluaisi että olen onnellinen, ei halua että käyn töissä vaan tykkää että olen kotona haluaisi vaan että voisin hyvin. Hänen takiaan yritän käydä suihkussa ja keksiä itselleni jotain tekemistä. En useinkaan keki kuin lukemisen ja TVn katselunmutta yitän esim. Katsoa miehen kanssa yhdessä Australian Master Chefi ja sitten tallennuksia mitä hänellä on. RukoilisitkoAK että mieheni jaksaisi rakastaa minua. Mukava kuulla että sinä sait kirjastosta mielenkiintoisia kirjoja. Minulla vielä monta kertaa hammaslääkärissä. Muita pakollisia menoja ei olekaan paitsi kaupassakäynnit. Onneksi päiväosasto loppui. Toimintaterapeutti kirjoitti semmoisen lausunnon että ei töihin eikä kuntoutukseen, saan olla kotona ja saan oman tukihenkilön. Tukihenkilö on minulla ollut aiemminkin ja hänetä on apua kun käyttää autolla kaupassa,apteekissa ja kirjastossa. Kiitos vielä AK kun kirjoitit, kirjoita taas!

Ymmärrän hyvin ajatuksiasi AK, myötätuulta siipiesi alle <3 Ja tosiaan, eihän täältä tarvitse kokonaan lähteä ja takaisin voi aina tulla. 🙂 Mielelläni minäkin vielä kuulumisistasi luen!

Hei AK!
Mitenkähän teillä on siellä mennyt? Oletteko tehneet jotainmukavaa, käyneet vaikka ajelullatai herkutelleet hyvällä ruualla? Minä leivoin yhdessä perheen kanssa korvapuusteja. Tytär on tänään filosofian luennoilla, ovat vapaaehtoisiaa mutta nostaa numeroa kun osallistuu. Poikaystävänsä tulee sitten luentojen jälkeen vastaan ja menevät syömään. Me täällä miehen kanssa kahdestaan Odotan kovasti enkelikirjoja kirjastosta ja varasin viktor Franklin kirjoja myös. Oletko sinä lukenut Viktor Franklin kirjoja. Nimimerkki Kuu vinkkasi niistä minulle ja varasin niitä kirjastosta. Nyt minullaon menossa wilkersonin hartauskirja Jumalan rakastetut. IM-ajatuksia on ja avauduin niistä miehellenikin. Huolestui ja hätääntyi niistä, eilenkin kysyi asiasta, sanoin ettei niitä enää ole. Halusin helpottaa hänen oloaan. Kuinka paljon sinä kerrot miehellesi voinneistasi?

Arka, minusta on hienoa, että avauduit IM-ajatuksista miehellesi. Se oli merkittävä teko. Olet tehnyt päänavauksen siinä asiassa. Miehesi saa nyt sulatella ajatusta ja ehkä taas jossain välissä pystytte puhumaan siitä. Minun äiti luki aikanaan monta kertaa kaikki ne Franklin kirjat, silloin kun hänellä oli elämässään haasteellista aikaa.

Ei ole tullut täällä käytyä nyt paljonkaan, vaikka on ollut monena päivänä mielessä kirjoittaa. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta silti päivät ovat olleet täynnä tekemistä. Psyykkisesti olen ollut aika tasainen nyt ja ihan hyvässä vireessä, vailla masennusta ja ahdistusta, sekä mitään IM-ajatuksia. Joku puhui EM-ajatuksista eli elämänmyönteisistä ajatuksista taisi olla Aran ketjussa ja minusta se kuulosti ihan kivalle. EM ja IM-ajatukset. Nehän ne vuorottelee elämässä.

Lunta on satanut joka päivä kaatamalla ja sataa ainakin vielä tiistaihin saakka. Olen ollut etupäässä sisällä, kun ei vieläkään mikään ulkoinen oikein kiinnosta. Mies jatkaa kauppareissuja listojen mukaan ja käy muutenkin tässä lähinurkissa paikoissa, joista pitää ja muutaman tuttavansa luona. Olen sanonut, että minun vuoksi ei hänen tarvitse istua sisällä jos haluaa mennä jossain käymään. Olen sanonut, että minun sisällä olemiseni ei johdu mistään mt-ongelmasta nyt vaan ihan muista syistä. Haaveilen retkistä maaseudulle, ajeluista (tänään ajelimme aamulla) ja pikkuhiljaa metsäkävelyistä, kun kevät alkaa ja kivemmat ilmat. Minua kiinnostaa kyllä ulos luontoon meno, mutta ei minnekään kauppoihin yms. meneminen. Kirjastossa voin käydä. Mies on niin kiva, että ei valita, vaikka joutuukin yksin käymään kaupat ym. Hän kait jotenkin ymmärtää hieman omituisia tapojani. Mies kyllä tosi vähän käy missään tai jos käy niin korkeintaan pari tuntia ja sitten tulee kotiin. On sanonut, että viihtyy ihan hyvin kotona. Minä aina välillä ehdottelen, että menisi käymään jossain tutullansa tai vaikka kirppiksellä (minua ei nyt ne tavarat kiinnosta) että olisi hänellä vaihtelua. Joskus mies käy ja kyllä se varmasti häntä virkistää.

Olemme syöneet aika hyviä ruokia ja rahat on nyt riittäneet ihan hyvin ruokiin ja herkkuihinkin aika tasaisesti. Saatan ehkä myydä tässä kuussa erään merkkilaukkuni ja siitä voisi saada yli 100e ruokarahoiksi. En mielestäni tee sillä kassilla juuri mitään koskaan. Aikani on mennyt lähinnä kotitöissä ja netissä naputellen sitä uutta projektiani, joka vie päivästä suuren osan aikaa. Se on mielenkiintoinen ja olen saanut siitä hyvää palautetta, joka antaa tyytyväisyyden tunnetta, että edes jotain vielä voisi osata. Se on eräänlaista tutkimustyötä, josta en halua tarkemmin ainakaan vielä puhua. Mitään palkkaa en siitä saa vaan ihan huvin vuoksi teen, mutta se voi toimia hyvänä oppina mahdollista myöhempää "uraa" varten. No, en nyt tarkoita mitään oikeita töitä vaan jotain työn ja harrastuksen sekoitusta, joskus tulevaisuudessa, ehkä..

Ainoa asia mikä minua on vaivannut on oma ulkonäköni. Tuntuu toisinaan, että en kestä katsoa peiliin, eikä minulla ole siinä suhteessa itsetuntoa ollenkaan. Löydän itsestäni niin paljon vikoja, että se vetää välillä hieman mietteliääksi. Taas tulossa kevät ja kesä ja vaatteet alkaa sitten vähenemään. Taas se ikuinen ongelma. Läskiä ja miten sen parhaiten piilotan, huoh. Tosiaan mietin jo nyt päivittäin noita asioita ja otan ehkä hieman stressiä siitä. Tunnen itseni aivan kauhean näköiseksi, enkä siksikään ehkä mielellään kulje missään kaupoissa ym. vaan piilottelen kotona turvassa, olen oppinut nyt sellaisen tavan ja se tuntuu ihan hyvältä.

Kirjoja olen lukenut sen minkä olen netiltä ehtinyt. Sisustuksia tehnyt jotain. Kaikki on oikeastaan aika ok juuri nyt. Siksi en niin paljon kirjoittele tänne nyt, kun tuntuu, että on aika tasaista, mikä tietysti on ihan hyvä asia.

Kaikkea hyvää teille ja kirjoittelen taas joku päivä🙂🌻 Jos tulee mieleen jotain asiaa minulle niin tähän ketjuun voi jättää viestiä, vastaan sitten kun käyn täällä (kuitenkin aika usein).

Hei AK!
Mukavaa kun kävit päivittämässäkuulumisiasi. Sekin on mukava kuulla että olosi on muuten tasapainoinen paitsi tuo stressi ulkonäöstä. Minäkin koen sitä välillä kun on muuten parempi olla, kun on raskaampaa niin en jaksa välittää. Ylipainoa on parikymmentä kiloa ja etuhampaista kaksi katkennut. No ne laitetaan kyllä hammaslääkärissä kuntoon. Onko sinun hampaasi ollut nyt oireeton? Minunkin mieheni meni yksin asioille vaikka meidän piti mennä yhdessä mutta nukuin pommiin. Mies ei herättänyt minua vaan antoi nukkua Nyt soitti ja sanoi että eläkkeeni oli tullut tilille ja oli myös vienyt hammaslääkärilaskun sossuun. Onhienoa että sossu maksaa hammashoidon kun en muuten mitenkään pystyisi siellä käymään. Oletko sinä kerännyt rohkeutta ja varannut aikaa hammaslääkärille? Minä sain Oxaminia lääkkeeksi ja siitä olen kiitollinen, tuntuu hyvältä että se purkki on tuolla kaapissa. Mieheni antaa niitä minulle mutta nyt en ole ottanut vaan säästän niitä. Tavoitteeni on että saan sitten uuden reseptin kun nämä loppuu. Tyttärellä on paljon vanhojen tanssi-harjoituksia. Mekin mennään niitä katsomaan, sitä vaan mietin että mitä keksin päällepantavaa.

Hei Arka ja Muut!

Arka: Hammas ei ole nyt oireillut ja en ole vieläkään edes varannut aikaa. Tiedän, että pitäisi, mutta olen vain lykännyt asiaa. Pidän maaliskuun alkua takarajana asian hoitamiseen. Näin se on minulla aina jokaisen tympeän asian kanssa, mutta sitten kuitenkin ne hoidan jossain vaiheessa.

Minun päivät on nyt olleet aika "täysinäisen" tuntoisia, vaikka mitään sen ihmeempää ei ole ollut. Tuntuu vain niin kuin olisi ollut paljon kaikkea. Olenhan tietty joka päivä tehnyt aika paljon kotitöitä, siivonnut, ruokaa, sisustanut ym. Olen muuttanut sisustusta hieman keväisemmäksi jo kun pianhan kevät kuitenkin alkaa jo. Kävimme miehen kanssa kellarivarastossa hakemassa muutamia tavaroita esim. vanha pyyhenaulakko, jonka laitoin seinälle ja siihen vanhoja esineitä. Sitten olen netissä paljon taas puuhannut sitä uutta juttua. Päivät on mennyt aika lailla samalla kaavalla, mutta en ole ollut masentunut, eikä ole ahdistanut. Nyt alkoi tänään aivan lievästi ahdistamaan eräs juttu mikä on ensi kuun alussa, kun huomasin, että huomenna on tasan kuukausi siihen aikaa. Vaikka onkin kuukausi niin silti alkoi vähän tuttu, ahdistuksen tunne jäytää sisällä. Uskon, että se pysyy kuitenkin kurissa se tunne, koska ei nyt samanlaista kauhua synny siitä kuin ennen. Ja ainahan on rauhoittavia jos alkaa pahasti hermostuttamaan. Nyt ei ole rauhoittavia tarvinnut ottaa.

Päivittäin siis samoja, mutta ihan mieluisia rutiineja. Aamulla kahvia, radion kuuntelua, aamutoimia, nettiä. Sitten kotityöt ja päivän ruoan suunnittelu. Mies käy kaupassa ja asioilla ja sillä aikaa minä hoidan kodin. Sitten olen netissä taas. Teemme ruokaa ja syömme, teen ehkä sen jälkeen jonkun sisustushomman ja sitten ilalla ihan vapaata olemista vaan lukien ja netissä ja pientä syöden. Meillä on ollut nyt tosi hyviä ruokia ja herkutellutkin olen päivittäin ja maha pullottaa. En jotenkin jaksa välittää, kun on muuten ihan mukavaa, vaikka peilistä näen, että ei pitäisi syödä (määrällisesti en syö paljon, mutta syön liian herkullisia ruokia sen mitä syön).

Miehen kaupasta tuomat ruusut on maljakossa auenneet. Suklaalevy pöydällä odottamassa. En osaa oikein nyt muuta kirjoittaa, mutta haluan käydä sanomassa, että kaikki on ihan ok, niin kuin ne nyt minulla vaan voi olla. Jotain suunnitelmiakin on kevääksi ja sitten kun saa taas sen lievän ahdistuksen aiheuttajan pois päiväjärjestyksessä.

Ahdinko ei kuitenkaan yhteiskunnasta lopu. Paljon on taas ollut IM-autoilijoita rekkojen keuloihin. Silloin aina muistan IM-asiat ja vaikka en ajattele itse niin tehdä niin vanhasta tottumuksesta ajattelen asiaa ja niitä ihmisiä, jotka on tehneet, mutta en jää siihen pitemmäksi aikaa, kuten ennen meni aina päivä ja viikkokausia niissä ajatuksissa.

Toivon, että pääsisin kesällä olemaan jonnekin korpeen mökille, ettei tarvisi taas koko kesää stressata miltä näytän ym. eikä tarvisi nähdä kaupungissa koko ajan kesäihmisiä, hoikkia ja urheilullisia.

Palataan taas ja kaikkea hyvää!

Hei AK!
Sinulla ja miehelläsi kuulostaa menevän hyvin mistä olen tosi iloinen. Vai olet sisustanut kotiasi jo keväisemmäksi, minullakin on ollut mielessä hankkia leikkokukkia kun esim.K-kaupassa on tulppaaneja ja ruusuja aika edullisesti. En ole vielä kuitenkaan raskinut ostaa vaan olen lykännyt asiaa. Siinä mielessä elän talvea edelleen että poltan kynttilöitä paljon. Miehelläni oli riita tyttären kanssa kun tytär unohti käydä kaupassa ja minä en tiennyt miten suhtautua siihen kun minusta mieheni oli ihan turhasta vihainen mutta onneksi ovat jo sopineet ja molemmin puolin ovat sanoneet rakastavansa.

Kiitos Arka, kyllä meillä menee miehen kanssa tosi hyvin. En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntuu, että suhteemme olisi entisestään parantunut ja tullut lämminhenkisemmäksi. Meillä on ihan mukavia päiviä yhdessä ja olemme pitkästä aikaa alkaneet suunnitella enemmän tulevaisuuttakin. Ehkä siksi, että IM ei koko ajan minulla pyöri mielessä niin silloin voi edes jotain tulevaa suunnitella. Ei sen isompia asioita, kuin kevättä ja kesän viettoa ym. Haluaisin jossain vaiheessa tehdä jonkun ulkomaanmatkan vaikka espanjaan, kun en ole moneen vuoteen käynyt missään. Mutta ne on vain haaveita ja suunnitelmia, jotka ei ehkä toteudu, mutta on kait se terve merkki, että edes haaveilee jostain..

Tänään on ollut ihan kiva päivä. Heräsin aikaisin ja kahvin jälkeen siivosin vessan ja tein muut aamuhommat. Välissä kirjoitin nettiin erään "artikkelin" (sitä uutta projektiani) ja sitten kuuntelin radiosta erään aamu-ohjelman, jonka chattiin samalla aina osallistun. Sekin on uusi "harrastus". Ohjelma kestää tunnin ja sen loputtua jatkoin siivoamista. Join toiset kahvit ja tein täytetyn croissantin. Sitten lähdin pitkästä aikaa miehen kanssa liikenteeseen, kun alkoi tuntumaan siltä, että voisi mennä ihmisten ilmoille pyörimään. Laitoin vähän meikkiä ja korvakorut, että oli ulkonäkö edes vähän nätimmän näköinen ja olinkin siihen nyt melko tyytyväinen, siis kasvoihin, vartalo tuntuu niin lihavalle, että se ihan haittaa kävelemistä, kun tuntuu, että lyllertäisi ja maha pullottaa ja on edessä kun kumartuu ym. vaatteet kinnaa, joten se on epämukavaa ja saattaa olla, että siksikin en paljon halua tuolla ihmisten ilmoilla kulkea, kun tunnen sen ihan fyysisesti epämiellyttäväksi lyllertää siellä. Painan tällä hetkellä jotain 82kg ja se on selvästi liian paljon minulle ja haittaa olemista. Ei niinkään kotona, mutta sitten kun pitää lähteä liikkeelle. Reidet on myös häiritsevän paksut ja ne tuntuu hankaavan toisiaan vasten kun kävelen. Minulla on onneksi yhdet housut, jotka on hyvät ja ihan hyvän näköiset, eikä kiristä kovinkaan pahasti. Entiset pillihousut ei mahdu jalkaan ollenkaan, enkä edes halua niitä yrittää tukkia päälle. Takit on kaikki melkein liian tiukkoja rintojen ja vatsan kohdalta, mutta laitan vain väkisten päälleni, pakkohan se on kun ei ilman takkia minnekään voi mennä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään motivaatiota laihduttamiseen vaan päinvastoin tuntuu, että haluan vain nautiskella ja syödä herkkuja joka päivä kuten olen tehnytkin. Odotan, että tulisi kevät ja kivat ilmat, jolloin alan taas lenkkeilemään ja se ehkä auttaisi sitten saamaan muutaman kilon pois, että vaatteet mahtuisivat paremmin päälle. Muuta ratkaisua en nyt keksi. Mitään terveysruokia en halua alkaa syömään, enkä dieettiä pitämään.

Oli ihan kiva olla liikkeellä. Kävin pitkästä aikaa yhdellä kirppiksellä ja löysin muutamia juttuja. Sitten menimme Cittariin ja erääseen halpiskauppaan ja oltiin siellä aika kauan, kun halusin tutkia tarkemmi valikoimia, kun en ole pitkään aikaan käynyt. Kävin myös eräässä eläinkaupassa. Olisin halunnut nähdä marsuja. En aio itselle hankkia, mutta olisin halunnut käydä katsomassa. Minulla oli lapsena marsuja ja pidän niistä. Marsuja ei nyt ollut siellä ollenkaan. Täytyy käydä joku muu päivä uudestaan.

Ostettiin kaikkea tarpeellista ja ruokaa tietenkin. Minusta on mukavaa ja turvallista, kun tiedän kaapissa olevan hyvää syötävää. Se tekee arjestakin juhlallisempaa. Tänään on Runebergin päivä. En pidä Runebergin tortuista, joten en ostanut niitä. Ostin lisää suklaata ja kaksi leivosta. Suklaalevy ja rasia on tuossa radion kanssa samalla pöydällä odottamassa ja saavat ollakin siinä koristeena jonkun päivän ennen kuin niitä syön. Olen siitä pöllö että saan mielihyvää niiden katselemisesta ja pitkitän niiden syömistä.

Huomenna suunnittelin, että menisin kirjastolle miehen kanssa. ehkä tässä alkaa taas tulemaan enemmän päiviä, kun huvittaa lähteä ihmisten ilmoille.

Kaikkea hyvää teille kaikille 🙂🌻

Hei AK!
Mukava kuulla kuulumisiasi. Hienoa että olet jo suunnitellut kevättä ja kesää, se on elämänhalun merkki. Itselläni ei vielä ole niin hyvä olo että tulevaisuutta suunnittelisin, päivä kerrallaan tässä mennään. No tulppaaneja aion ostaa kunhan kevät etenee. Minulla on tänään hammaslääkäri ja sen jälkeen olisi pitsan teko. Tttären poikaystävä tulee huommenna käymään ja teemme pitsaa valmiiksi. Olisi ollut yksi meno jonne olisin halunnut mennä mutta tämä poikaystävän vierailu osui samaan ajankohtaan enkä halunnut alkaa sitä siirtämään. Nimittäin läheisestä vapaakirkosta tuli kutsu että siellä on tarjolla kahvia ja voileipää. Kirkko on kiinnostanut minua kovasti ja olisin halunnut mennä kun oikein kutsukin tuli. mutta on minulle nyt tärkeää että tytär tuo poikaystävänsä tänne, se on minusta läheisyyden osoitus. Tämä on jo kolmas kerta kun hän käy. Mukavaa kun teillä on herkkuja ja olet taas pitkästä aikaa ollut liikenteessä. Minullakin on maha tiellä kun kumartuu ja en taida jaksaa nyt laihduttaa.Kyllä joskus mietin sitä mutta kun elän päivän kerrallaan niin en ole siihen ryhtynyt. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Kirjoittele!

Hei Arka, kiitos kun kirjoitit. Joo, en minäkään saa aikaiseksi laihduttaa, kun koko ajatus tuntuu niin tylsälle ja vaativalle. Syön vain kaikenlaista herkullista ja saan siitä mielihyvää, vaikka tiedänkin ettei se ole järkevin keino sitä mielihyvää saada, mutta ei niitä mielihyvän aiheita niin kamalan paljon ole niin otan mistä saan.

Eilenkin olimme miehen kanssa liikkeellä ja kävimme pitkästä aikaa eräässä toisessa kaupungissa ajelemassa ja siellä isolla kirppiksellä. Löysin uuden käsilaukun (uuden) ja muutamia pieniä tavaroita. Oli ihan kivaa. Jaksoin laittaa itseni nätimmän näköiseksi ja itsetunto on nyt ollut hieman parempi, kun mieskin sanoi eilen, että hänen mielestään näytän ikäistäni nuoremmalle, eikä kuulemma uskoisi, että täytän kolmen vuoden päästä neljäkymmentä. Siitä tuli hyvä mieli, kun itsestä tuntuu, että on täysin rupsahtanut. Mies on siitä mukava, että ei välitä vaikka olenkin lihonut, eikä moiti vaikka syön herkkuja, enkä jaksa laihduttaa. Minäkin sanoin hänen näyttävän komealle uudessa takissaan, mikä kyllä pitääkin paikkansa. Hyvä mieli tuli toistemme kehumisesta, kun ei tuollaisia asioita tule kovin usein kuitenkaan esille. Eräs vieras nainenkin kaupassa sanoi kun juttelimme, että minusta ei uskoisi että olen tämän ikäinen. Voihan olla, että oli kohteliaisuus, mutta en kyllä ollut puhunut mitään, että tuntisin itseni vanhan näköiseksi, muuten vain juttelimme. Ehkä se on ylhäältä ohjattu, että sain kuulla noita hyviä asioita, etten vallan masentuisi ulkonäköni suhteen. Ehkä sitten näen itseni vääristyneesti, en tiedä.

On alkanut olemaan keväisiä päiviä jo, kun aurinko paistaa ja talitiaiset laulavat. Odotan , että tulisi sopivat ilmat aloittaa metsissä patikoiminen, että saisi liikuntaa. Ehkä sitten olisi toivoa kesäksi vähän laihtuakin. Ja muutenkin se on niin kiva harrastus se metsäkävely, että odotan sitä. Ei ole nyt juuri masentanut, eikä ahdistanut vaan ollut ihan tasaisen hyviä ja mukavia päiviä. Tuntuu, että elämä voisi alkaa voittamaan.

Voimia ja kevään odotusta kaikille!

Hei AK!
Mukavaa kevään odotusta Sinulle ja miehellesi!

Tervehdys,

Tulin tänne poikkeamaan ja lukemaan kuulumisia niin ajattelin tähän omaankin ketjuuni taas päivittää jotain ajatuksia ja kuulumisia.

Pää-osin on mennyt aika hyvin. Päivät tuntuvat menevän hurjaa vauhtia ja pian on jo oikeasti kevät ja sitten kesä. Tuntuu, että ne tulee taas tosi nopeasti. En oikein jaksa enää edes murehtia asioita, että miltä näytän kesällä ja miten pukeudun ym. ajattelen vain, että se on pää-asia, että saa olla hengissä ja on katto pään päällä, ruokaa ja mukava elämänkumppani. Kaikki siihen päälle on bonusta.

Olen viettänyt ihan kivoja ja valoisia päiviä. Ei niissä päivissä mitään sen ihmeempää, ihan tavallista minun elämääni, mutta mieli on ollut tasapainoisempi ja masennusta, sekä ahdistusta en ole tuntenut oikeastaan ollenkaan. Olen ollut ja tuntenut itseni melko tyytyväiseksi ja jopa nauranutkin paljon enemmän, miehen kanssa ollaan syöty hyviä ruokia, luettu kirjoja, tehty kotitöitä ja suunniteltu jopa matkaa Pariisiin, joka on minun mielipaikkani, jossa en ole pitkään aikaan (moneen vuoteen käynyt). Hirveästi tekisi mieli lähteä matkalle, kun vain rahat saisi järjestettyä tai säästettyä jotenkin. Minulla aina keväällä alkaa tekemään mieli matkalle siis silloin kun en ole masentunut.

Johan se on aikakin alkaa jättämään masennus ja ahdistus taakse, kun pari vuotta meni yhteen putkeen niiden vallassa. Tottakait ne palaavat minulle helposti takaisin jos jotain sellaista tapahtuu mihin reagoin, mutta ainakin nyt tuntuu erilaiselle kuin pitkiin aikoihin, kun pystyy tuota matkaakin suunnittelemaan ym.

Minun ja miehen suhde voi hyvin. Ehkä minun piristymiseni on vaikuttanut meidän suhteeseen. Olen todella kiitollinen siitä, että mies on pysynyt uskollisesti rinnallani kaikki nämä myrskyt ja minun mielenliikkeet, vaikka vaikeaa on varmasti hänellekin ollut. Sitkeä on hän ollut ja tietysti minä itsekin ollut, mutta olen selvinnyt, koska minulla on hyvä puoliso. En usko, että ilman hänen järkkymätöntä tukeaan olisin tässä nyt. Rakastan miestäni nyt uudella tavalla ja näen hänet jotenkin uusin silmin ja hän tuntuu ajattelevan, että on saanut takaisin sen naisen, johon alun perin rakastui.

Nyt menee siis hyvin, tulevasta ei ole mitään tietoa, joten nautin ja yritän tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän, kuin pystyn.

Syön tässä samalla laskiaispullaa, nam. Päivällä söimme paistia ja ruusukaalia. Ne kaalit olivat tosi hyviä ja taisin alkaa tykkäämään niistä. Kätevä lisuke vaikka lihan kanssa.

Odotan, että voisin ostaa sopivia kevään ulkoiluvaatteita ja kun tulee hieman lauhemmat ilmat niin haluan alkaa taas ulkoilemaan ja retkeilemään. Tulee sitten liikuntaa ja ulkoilua kun nyt on mennyt koko talvi melkein kotona istuen, vaikka olenkin tykännyt olla kotona enimmäkseen.

Kaikkea hyvää teille kaikille täällä🙂🌻

Jostain kumman syystä en osaa kirjoittaa tuohon uuteen ketjuun ja päätin sittenkin nostaa tämän vanhan ketjun kaikkinensa ylös. Jatka siis tähän..

Mansikoita syön ja katselen ikkunasta hämärää ja lumisadetta. Ihanan rauhoittavaa. Minun puolesta kevään ei tarvitsisi edistyä niin nopeasti ja olen vain iloinen, että tuli "takatalvi" ja kesä ei ole vielä ovella.

Haluaisin vain hämärää ja lojua kynttilänvalossa, syödä mansikoita ja kuunnella hyvää musaa.

Onneksi mieliala on hieman parempi, kuin aamulla.

yritän olla ajattelematta ikäviä asioita.

🙂🌻