Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Hei!
Joulu tosiaan meniohi ja nyt on tätä talvea. Vaikea keksiä mitääntekemistä. Päiväosastolle enn mene tänään, ei ole minua varten, koti on paras paikka. Sain jonkunverran nukuttua yöllä,en kai tarpeeksi mutta jotain. eilen hain uutta lukemista kirjatoautolta. Hyvää oloasinulle ja miehellesi!
Eilinen päivä oli iltaa kohden mukavampi. Lähinnä roikuin netillä, enkä tehnyt mitään erityistä.
Yön nukuin ihan hyvin ja heräsin jo ennen viittä. Nousin ylös ja menin vessaan. Nyt on aamukahvit juotu, astiakone päällä ja keittiön tasot siivottu.
Ulkona on pimeää. Makkarista käännän aina kaihtimet auki, vaikka olisikin pimeää, koska minusta on kiva katsella koiriaan ulkoiluttavia, varhaisia kulkijoita kävelypolulla. Onhan siinä toki "katuvalot", että ei nyt ihan pimeää, kuten ei kaupungissa koskaan. Muistan, kun asuimme metsän keskellä omakotitalossa. Siellä se sitten oli oikeasti pimeää jos oli pimeää. Säkkipimeää. Se oli jotenkin hupaista, kun ei sellaiseen ollut tottunut.
Mieliala tuntuu olevan aika ok.
Mies käy tänään varmaan kirjastossa ja kaupassa. Minä en tiedä vielä mitä tänään teen, mutta eiköhän se selviä.
🙂🌻
Päivä on jatkunut ihan mukavasti.
Leivoin sämpylöitä. Viimeksi leiponut niitä sata vuotta sitten ja ei niistä nyt mitään ihan huippua tullut, mutta ihan hyviä olivat, kun söimme heti lämpiminä ne voin ja juuston kanssa aamiaiseksi, sekä kahvin kanssa.
Tuntuu, että leipominen voisi olla yksi uusi harrastukseni. Tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä ja omaa tekemää kiva syödä sitten. Ja kodikasta tunnelmaa tuo, kun tuoksuu hyvä leivonnainen. Mies tykkää, kun leivon. Hänelle tulee mieleen oma äiti ja mummo, jotka leipoivat aina, kuten yleensäkin ihmiset ennen vanhaan.
Tyhmää sanoa, mutta ehkä minäkin tunnen olevani enemmän naisellinen nainen, kun onnistun jotain hyvää leipomaan tai muuten keittiössä tekemään ja näen, että mies siitä ilahtuu. Minä kun en muuten ole mikään perinteinen perheenäiti-tyyppinen.
Ja onhan se rahakysymyksin se leipominen. Säästää pitkän pennin, kun viitsii itse tehdä.
Taidan pestä hiukset ja ehkä siivoan vähän.
Mies kävi kirjastossa. Siellä on minun tuttu töissä ja oli lähettänyt terveisiä. Hän on kiva ihminen. Pitäisi mennä sinne käymään joku päivä.
Ulkona kova tuuli, myrskyää.
Hei, AK.
Minä leivoin jossain vaiheessa kaiken leivän (lue: sämpylät) itse. Mutta sitten se jäi. Kun on tullut käytyä ruokajonossa, sieltä saa leipä riittämiin. Silti tekisi mieli edes joskus saada itsensä leipomaan.
Täällä on aika pilvistä. On jännän näköistä kun pilvet liikkuvat melko kovassa tuulessa. Ja pilvien välissä on rako, josta auringon säteet paistavat. Ja jännää on juuri se, että nuo auringonsäteet liikuvat!
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!🙂🌻
HeiAK!
Miksei tosiaan voisi alkaa leipomaan sämpylöitä, jos siinä säästäis vähän rahaakinkun ei tarvitsisi ostaa leipää. Meillä kyllä syödään paljon ruisleipää että en tiedä kelpuuttavatko vehnäsämpylät tilalle. Mies puhuikin porkkanasämpylöistä ja ajattelin netistä kattoo ohjeen. En tiedä voisiko ruisleipääkin leipoa itse sähköuunissa. Kyllä sinun miehesi tykkää kun leivot. Minun mieheni ei oikeinvälitä makeista leivonnaisista. Sain vapaaksi tämän päivän päiväosastolta. Onneksi tämä on viimeinen viikko.
mä löysin netin ihmeellisestä maailmasta hiivattomia sämpylöiden ohjetta. Ajattelin jos joskus kokeilis niitä. Mun piti tänään leipoa pullaa, mut meninkin sit kauppaan. Sanoin linja-autossa äitille että haluaisin ite tehä patongit joskus. Joskus nauttia iltapalaksi. Olen ihan hullaantunut nyt, ku varmaan 4 vuoden tauon jälkeen maha kestää gluteenia. Ideoita tulee niin paljon että välillä tulee olotila että halkee pää just nyt. Tänään eksyin makaroni hyllylle kaupassa. Olin melkein sormi suussa, kun en tienyt mitä kaikkea olisin ostanut. Lopulta tuli vissiin 2 eri spaghettia ja 2 makaroni/ pasta pussia rikkaampana kotiin. Kotona katoin, mulla on ihan sika paljon pastaa, joten eipä jää lämmin ruoka syömättä.
Nyt innostuin perunasta, kun ei eilinen ranskikset tehnytkään mitään. Ostin tänään sit mummun pussimuusia, jota mainostettiin maidottomaksi. Kokeilen sitä vielä, ennen kun uskallan mennä kaupasta ostaa kunnon pottuja.
Anteeksi tälläinen ruoka info. hiukan tuntuu juttu luistavan taas enemmän ja vähemmän. Koko ajan pitäisi jotain sanoa tai kirjoittaa. Sit miettii, onko tässäkään mitään järkee.
Arka,
Onneksi tosiaan viimeinen viikko sitä päiväosastoa. Hyvinhän olet sen luovinut. Kyllä minä ajattelin alkaa leipomaan sämpylät ja pullat itse. Minun vatsa ei kestä ruisleipää, joten en syö sitä. Mies joskus syö Reissumiestä ja ostaa sitä kaupasta. Varsinaisesti leipää en varmaan ala leipomaan, kun sitä meillä kuluu aika vähän. Sämpylät, croissantit, joskus pasteijat on meidän heiniä ja miehellä tosiaan joskus se ruisleipä. Minun mies ei ole ollut makeiden leivonnaisten ystävä, mutta on osoittautunut nykyään käännynnäiseksi niiden suhteen. Mokkapaloihin on aivan ihastunut nyt 🙂
-----------
Yöllä heräsin vatsakipuun. Kaksi kertaa lensi varpusparvi. Luulen, että se oli eräs eilen syömäni juttu, jossa päiväys oli jo viikko sitten mennyt, mutta maistui hyvälle ja luulin sen olevan ok. Paskomisen vuoksi yö jäi hieman risaiseksi ja lisäksi näin painostavaa unta. Vähän väsytti herätessä. Mies oli jo hereillä ja kahvia keittämässä. Puin puseron väärin päin ylleni, kuten aina, kun olen väsynyt. Nuttu nurin ja onni oikein, kuten vanha sanonta menee.
Aamutoimet ja kahvilla pääsin käyntiin. Kävin läpi kaappeja ja tein puutelistaa rahapäivää varten, joka tosin antaa vielä itseään odottaa.
Roikun tässä netissä nyt jonkun aikaa ja sitten alan siivoamaan. Ulkona tuulinen, lauha ilma.
Tänään saan varmaan uutta luettavaa (tosin olen lukenut ne kirjat joskus aikaisemmin, mutta ehkä luen ne uudelleen).
🙂🌻
Jardin Prive,
Kiitos vierailusta. Kyllä minäkin olen ajatellut alkaa leipomaan, ainakin jonkin verran. Säästää rahaa ja on mukavaa puuhaa, ainakin jos saa jonkun leivonnaisen onnistumaan niin siitä tulee hyvä mieli ja tunne, että saa edes jotain hyödyllistä aikaiseksi.
Täällä on nyt taivas vielä melko pimeän musta, mutta taivaanrannassa aukeaa sinistä valoa, kun aamu on valostumassa.
Hyvää päivänjatkoa sinulle🙂🌻
Hyvää tammikuun alkua ja vuotta 2015 rakkaat ystävät.
Olen ollut menossa viimeiset pari viikkoa niin paljon etten joulun jälkeen ole oikein aloillani ehtinyt olla.
Olen heilastellut Pojun kanssa ja tutkistellut tuntojani. Olen kiintynyt häneen siinä määrin, että voidaan kai puhua jonkinlaisesta rakkaudesta. En vaan tiedä mihin se johtaa kun tulevaisuus pelottaa niin kamalasti. Poju on kuitenkin kiltti ja hyvä mies. Kunnollinen ja huomaavainen. Sellainen lämminsydäminen ihminen, jolle ei toivoisi kuin parasta maailmassa. Ollaan vietetty nyt enemmän öitä yhdessä ja viime viikolla jouduimme hänen lastenhoitojärjestelyjen vuoksi olla erossa melkein viikon. Se oli aika kurjaa. Huomasin kaipaavani häntä. Itse asiassa huomasin sen jo jouluna kun emme voineet olla yhdessä moneen päivään. Onneksi saimme sentään viettää uudenvuoden kahdestaan. Koin järjetöntä onnentunnetta vuoden vaihtuessa rakettien räiskeessä kun halasimme toisiamme ja tiesimme, että molemmille raskas vuosi 2014 on vihdoin jätetty taakse ja olimme siinä yhdessä vastaanottamassa vuotta 2015 käsi kädessä. ☺️❤️☺️ Tästä tulee parempi vuosi, tiedän sen. 😍
Uuden vuoden kunniaksi aloitimme laihdutuskuurin. Suklaat ja muut herkut on toistaiseksi kiellettyjä. Olen viime vuoden vaan lihonnut. Joulun jälkeinen huippulukema oli 88,7. Siinä ei ole enää mitään kaunista. Kesällä paino keikkui kuitenkin vielä 80 rajalla. Nyt pudottelemme yhdessä painoa ja olemme sopineet yhteisiä etappeja ja palkintoja itsellemme. Ihanaa, että vierelläni kulkee ihminen, joka rakastaa minua kaikkine läskeineenkin ja on valmis laihduttamaan kanssani, jotta voidaan olla toistemme tukena.
Exääni en ole juuri nähnyt eikä hän enää käy mielessäni kuin ohikiitävästi. Anoppia kaipasin etenkin joulun alla, mutta tavallaan ymmärrän hänenkin vaikeuden yhteydenpitoon jos haluaa miellyttää poikaansa. Mielessäni hän silti on ja tiedän, että yhteyden katkeaminen on hänellekin iso menetys koska heillä ei ole omia lapsenlapsia ja minun lapseni ovat olleet tärkeitä hänelle. Taidan ottaa AK sinun ehdottaman keinon käyttöön ja alkaa kutsua häntä takaisin mielessäni, rukouksen voimalla. Jos hänen on tarkoitus jatkaa osana elämääni, hän kuulee kyllä.
Miten AK sinun hammasprojektisi etenee? Hassua, mutta samaan aikaan kun kerroit täällä hammasvaivastasi, minulla oli myös järjetön hammassärky. Takimmaista poskihammasta särki niin, että koko pää oli pelkkää sirinää. Kyseinen hammas korjattiin toissakesänä ja mielestäni ei silloin tullut kuntoon. Uskon, että siinä on ollut paikka huonosti ja nyt on sitten tietysti ihan reikäinen. Olen totaalisen hammaslääkärikammoinen, kiitos lapsuuden traumaattisten kokemusten, joten minäkin menen hammaslääkäriin vasta viimeisessä hädässä. Silloinkin haluan puudutuksen jo suurin piirtein suun avaamisestakin. Tällä hetkellä asian lykkäämiseen on kuitenkin vain yksi isompi syy; raha. Ei yksinkertaisesti ole rahaa hammaslääkärissä käymiseen. Eikä kyllä paljon muuhunkaan. Onneksi olen muuten pysynyt nyt terveenä sen poskiontelokierteen jälkeen. Lääkkeetkin maksavat hunajaa.
Oma mieliala on ollut aika hyvä siitä huolimatta, että harrastuksen parissa on ollut ikäviä takaiskuja ja muutamia odottamattomia käänteitä. En ole näistä kuitenkaan masentunut, vaan pystynyt ottamaan asiat asioina. Välillä silti tuntuu siltä, että haluaisin vain maata sohvalla tekemättä yhtään mitään. Töissä käynti on raskasta kun koko ajan vain odotan tietoa työsuhteeni jatkosta. Työvelvoite päättyy 31.5. enkä itsekään tiedä haluaisinko sittenkin jatkaa vai lopettaa kokonaan. Olen käynnistellyt pienimuontoista yritystoimintaa erään ystäväni kanssa, mutta toimintaa ei uskalla laajentaa ennen kuin työtilanteeni selkiintyy. Olen silti toiveikas. Lähinnä ehkä yritykseni vuoksi. Haluaisin tehdä itse itselleni töitä juuri sen verran kuin jaksan.
Mukavaa talvipäivää sinulle AK. Kirjoitellaan🌻🙂🌻
Amassados: Kiitos kuulumisistasi! Tosi ihana lukea, että rakkaus on elämässäsi. Sinulla menee itse asiassa ihan hyvin ja näkisin tulevaisuudenkin olevan ihan valoisaa. Se on se piirre sinussa, kun et jää tuleen makaamaan, se on arvokas asia. Sirkus tulee tässä ajatuksiini pyörimään, kun ajattelen sinua (hmm, outoa, miten se voisi sinuun liittyä) siitä tuli vahva kuva..Tämä ei ole talviaikaa ja jotenkin merkittävä asia. Varmaan aika näyttää. Menetköhän sirkukseen esiityjäksi (heh, vitsi..) Minulla on nyt aamusta vähän kiire, kun leivon, mutta voisimme palata asiaan. Minulla hammas oli välillä jo ihan ok ja nyt taas eilen alkoi vähän vaivata ja vedin särkylääkettä. Katson nyt muutaman päivän ja kerään rohkeutta mennä hammaslääkäriin, että ottaisivat koko hampaan pois. Mutta saa nähdä.. Palataan!
-------
Nukuimme miehen kanssa jopa puoli seitsemään saakka, mikä on meille tosi myöhään. Johtui varmaan, kun otin illalla kaksi temestaa, kun alkoi hammasasia pelottamaan ja ahdistamaan, eikä mikään auttanut siihen pelkoon. Särkylääke auttoi hampaaseen ja temesta mieleen. Särky rauhoittui, mutta tiedän muutaman päivän sisällä minun on mentävä päivystykseen ja varmaan poistavat sen hampaan. Siihen asti yritän selvitä sen kanssa.
Leivon sämpylöitä nyt aamusta. Pelti on jo valmiina paperin kanssa ja kuivat aineet sekoitettu. Yhdeksän aikaan alan tekemään kun se tulee niin nopeasti sitten niin päästään samantien syömään. Haluan miehellekin tarjota mukavia, kodikkaita kokemuksia, kun hän niistä tykkää.
Sitä odotellessa teen muita aamu ja kotiaskareita.
🙂🌻
Leivoin sämpylöitä aamiaiselle ja ne onnistuivat ihan hyvin. Jotenkin niin kodikasta syödä itsetehtyjä, tuoreita juttuja. Laitoin ne vaaleansiniseen vanhaan sydämen malliseen leipäkoriin ja kukkaisen servietin niiden alle. Juuston, voin ja kahvin kanssa syötiin.
Astiakone hurraa ja vähän siivoushommia tehty. Jostain syystä tekisi mieli vielä kahvia. Saa nähdä jos mies keittää. Kyttäämme kirjaston sivuja netistä jos sinne on tänään tullut lisää kirjoja niin mies menee hakemaan ne.
Minä ajattelin vähän vaatekaappeja alkaa järjestelemään ja katselemaan kevättä silmällä pitäen.
Nettiin latasin erään jutun, eräälle sivulle. Sinne voi laittaa kuvia ja juttuja. Olen ollut siellä vasta pari päivää.
Palaillaan🙂🌻
Mies ei eilen käynyt kirjastossa, kun varauskirjoja ei tullut kuin pari, eikä sen vuoksi kannata lähteä. Tänään tulee varmaan enemmän, joten hän käy ne hakemassa. Ilma tosin on aika kauhea. Lunta myrskyää kovan tuulen kanssa, joten lumitöitä täytyy tehdä, että saa auton esille.
Nukuin vähän huonosti, levottomasti. Uni oli taas jotain painostavaa, mutta en muista tarkemmin. Hammasprobleema on pysynyt aisoissa, toistaiseksi. Pelkään vähän, kun burana-caps alkaa loppumaan ja se on niin hyvä "puudutusaine" jos hammasta alkaa särkemään. Olen huomannut, että puoliunessa puren hampaita yhteen niin, että leuka ja hampaat tulevat kipeäksi. Ei ihme, että juuri ne hampaat alkavat lohjeta, joita puren yhteen. Pitäisi kait olla sellainen purentakisko. En tiedä narskuttelenko myös, mutta ainakin puren. Ällöttävää.
Kahvit juotu ja alan tekemään erästä sisältöä nettiin. Liittyy siihen uuteen juttuuni. Myöhemmin päivällä sitten kirjoja. Siivousta ja ruoanlaittoa tänään hieman vähemmän.
Hyvää perjantaita kaikille🙂🌻
Lauantai
Minulla on kerrottavaa. Olen miettinyt tätä jo monta päivää. Minusta tuntuu, että tämä tänne kirjoittaminen ei ole minulle enää niin tarpeellista, kuin ennen.
Vaikeaa edes ajatella lopettamista sen vuoksi, että tämä ON ollut erittäin tärkeä paikka minulle, varsinkin vaikeimpina aikoina.
Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen teille kaikille ihanille ihmisille ja Ystäville, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani näin kauan. Toivon teille kaikille sydämeni pohjasta kaikkea hyvää.
Nyt vain on tunne, että on siirryttävä eteenpäin ja ehkä ne siivet jo kantavat paremmin. Tuntuu aika hassulle päivät kertoa täällä jostain omista syömisistä, siivoamisista ja sen sellaisista, kun tämä on kuitenkin mielenterveyspalsta. Kun ei nyt ole masennusta, eikä ahdistusta, onneksi.
En sano, ettenkö voisi joskus käydä täällä kurkkimassa tai pistää kuulumisia ja varmaan niin teenkin, koska en unohda teitä ihan pian, mutta päivittäisen kirjoittamisen taidan nyt lopettaa. Minulla on hieman uutta projektia toisaalla netissä ja koitan keskittyä siihen nyt.
Halaus teille kaikille ja uskaltaisin sanoa, että olette hyvin rakkaita☺️❤️☺️
mä tekisin sämpylöitä vaikka joka päivä, mut niiden syöjiä ei oikee ole. Tyttö ei syö leipää oikein ja mun ei tuu sitten pakkasesta syötyy niitä. Erinlaisia ohjeita olen netistä löytänyt jo.
Hei, AK!
Mun tämän päivän projekti on ompeleminen ja ompeleminen ja ompeleminen...😉 Haluan tehdä niin montaa asiaa. Ja sitten leivon viikonlpun aikana sämpylöitä!😀
Mitä sinun viikonloppuusi kuuluuu?