Hei AK!
Ikävää että se hammas alkoi vaivaamaan. Toivottavasti Burana auttaa. Uskon kyllä sinua kun sanot ettet voi sinne lääkäriin mennä. Minulla peruuntui yksi hammaslääkäriaika kun hammaslääkäri ei ollut paikalla mutta tammikuun lopulla on vielä kaksi aikaa ja helmikuun alkupuolella kaksi. Tuskimpa nuokaan ajat riittää vaan on varattava lisää aikoja, hampaani ovat niin risat. Tekstasin tänään päiväosastolle etten jaksa tulla kun olen nukkunut huonosti ja sovittiin että tulen maanantaina. En tosin ole saanut päivällä nukuttua mutta oli helpotus ettei tarvinnut mennä. Ensi viikko on viimeinen sielläja sitten saan erakoitua tänne kotiini. Tytär on ollut tänään koulun kanssa katsomassa musikaalia ja meni koulun jälkeen poikaystävälleen, saa siellä kuulemma ruuan. Laitamme miehen kanssa sitten ruuan meille kahdelle, ilmeisesti ennen Australian Master chefiä. Mukavaa kun miehesi ollut sinulle erityisen huomaavainen, hän haluaa osoittaa rakkauttaan. Odotan kovasti että saisin enkelikirjat kirjastosta mutta vielä eivät ole tulleet.

Oi, Saloka☺️❤️☺️ Ihanasti sanottu, kiitos!

Olen miettinytkin, että ihan oikeasti tarvisin jonkun tukihenkilön mukaan sinne hammaslääkäriin. Luulen, että pelkoni on liioiteltua itse toimenpiteeseen nähden. Saahan siellä puudutukset ym. mutta siihen liittyy kait niin paljon muutakin, henkisellä tasolla.. Pelkopotilaille on nukutushoitoa, mutta se maksaa maltaita ja siinäkin näen pelon aiheen (!) nimittäin nukutus..pelkään, etten enää herää siitä. Joku voi ajatella, että omituista, kun pelkään hampaan hoitamista, vaikka olen käynyt läpi erittäin vakavan sairaudenkin. Voisi luullakin, että sen jälkeen ei pelkäisi mitään, mutta tuntuu olevan vähän toisin päin, että sen jälkeen pelkää kaikkea.

Tein äsken kosmetiikkatilauksen, kun oli hyvät tarjoukset ja 3kk maksuaikaa. Tarviihan sitä aina välillä jotain, vaikka en paljon viime aikoina olekaan meikannut, kun kotona vain ollut. Saa nähdä osaanko enää edes meikata? Jotenkin tuntuu, ettei meikki sovi lihavaan naamaan enää. Tai ainakin sen on oltava melko hillitty. Aikuismainen, hah! Alan nyt vasta tajuamaan, että en ole enää niin nuori. Olen varhaiskeski-ikäinen. Se on se virallinen määre. Mies täytti 50v ja äiti täyttää tänä kesänä 70v. Ei me kukaan olla enää nuoria.

Ulkona on myrskynnyt ja satanut lunta koko päivän ja ollut tosi harmaata. Valot pitää olla koko ajan päällä jos jotain tarkempaa tekee. Nyt on pikkuvalo ja kynttilä täällä makkarissa, kun kirjoitan.

11 aikaan söin vain pienen annoksen mannapuuroa (nam!) ja kupillisen kahvia. Nyt mussutan sipsejä. Ei oikein hirveästi tee mieli ruokaa, ehkä tuon hammasjutun vuoksi. Nyt sitä ei ole päivällä särkenyt, mutta varmaan taas yöllä alkaa. Pakko ottaa lääkettä yöksi.

Aika tylsämielistä kupseksimista täällä 4 seinän sisällä, mutta en kyllä kaipaakaan mihinkään.

🙂🌻

Hei Arka,

Ihailen sinua, että uskallat käydä siellä hammaslääkärissä, vaikka käyntejä on useita, etkä jänistä niitä. Onko sinulle tehty juurihoitoja? Miten olet kokenut ne? Kun jotkut on sitä mieltä, että se on aivan kauheaa ja joidenkin mukaan sen kestää kyllä. Itselleni ei ole tehty koskaan ja pelkään sitä. Nuoruudelta on pari huonoa kokemusta h-lääkäreistä ja siitä kait pelko. Sen jälkeen ei kauhukokemuksia, mutta pelkään silti. Aika vähän minulle on mitään tehty, tosin en kyllä ole kovin usein käynytkään h-lääkärissä aikuisiällä, eikä ole kyllä mikään vaivannutkaan. Minulla oli ennen ainakin hyvät hampaat. Alkaahan ne tietty iän myötä rapautua ja kun en nyt ole ajoissa hoitanut kaikkia paikkauksia, lohkeamia ym.

Hienoa, että olet myös noin hienosti sen päivä-osaston jaksanut käydä. Olet ollut tosi reipas. Ja mukavaa, että se "vävykokelas" osoittautui fiksuksi ja tulitte toimeen. Ne on isoja asioita kuitenkin nuo ihmissuhteet.

Ne enkelikirjat on kyllä tosi hyviä ja lohtua ja ajatuksia antavia. Onneksi sellaisia on kirjoitettu. Minä mietin niitä asioita päivittäin enemmän tai vähemmän. Nytkin olen pyytänyt suojelusenkeliltä apua tähän hammasjuttuun, että jos se sitten lähtisi minun kanssa sinne joskus kun saan itseni sinne vietyä🙂

Voimia päiviin Sinulle🙂🌻

Perjantai

Taas viikonloppu edessä. Viikot menevät nopeasti ja yksi kuukausi on tuntuu lyhyelle. Ei siis ihme, että kokonainen vuosi tuntuu silmänräpäykselle. Ja vuosi, vuodet. Ne lentää. Joku muukin minun kanssa saman ikäinen oli pohtinut netissä tuota ajankulumista. Kuinka se tuntuu nopeutuvan, kun ikää tulee lisää. Varmaan jokainen muistaa, että lapsena kesät olivat "pidempiä" ja aurinko paistoi "aina". Näin ei tietysti ole, mutta se tuntuu siltä.

Olen huomannut, mitä enemmän ajan kulumista miettii niin sitä nopeammin se kuluu. Ehkä aikaa menee sitten siihen miettimiseen, en tiedä. Jos elää menemään, eikä mieti aikaa niin sitä tuntuu riittävän enemmän. Mutta, sitten jos ei mieti niin havahtuu ehkä muutaman vuoden päästä siihen, että aika on mennyt.

Viime yön nukuin hyvin. En tiedä johtuisi siitä, että olin lääkinnyt itseni hyvin. Olen pitänyt hammaskivun loitolla, enkä anna sen päästä valloilleen. Toki tunnustelen tilannetta, että mihin suuntaan se menee, noin niin kuin luonnollisesti. Hyvä vinkki kipuun (joku saanut hammaslääkäriltään neuvon) ensiavuksi kipeään hampaaseen: apteekista Burana Caps, kapseliin reikä esim. nuppineulalla, kapselista puristetaan (tai minä töpöttelen topzipuikolla) sitä nestettä suoraan kipukohtaan. Maistuu pahalle ja tuntuu aluksi hieman pistävälle/kirvelevälle osuessaan kieleen, ikeneen, poskeen, mutta "puuduttaa" kivun melko nopeasti ja tehokkaasti. Hammaslääkäri neuvoi tämän tietysti aivan vaan ensiavuksi ja mikään oikea hoito se ei ole, mutta hyvä apua kivun kanssa selviämiseen, ennen kuin pääsee hammaslääkäriin. Paketti on melko edullinen ja yhdestäkin kapselista riittää useampaan kertaan. Betadine-suuvesi on myös (ei jodiallergisille) erittäin hyvä pitämään pöpöt kurissa ja esim. kipeän kurkun kurlaukseen. Betadine-liuos ulkoisesti haavoille on koettu jo vuosikaudet sitten parhaaksi haavojenhoito-aineeksi. Minun kotoa löytyy pieni apteekki. On kaikkea alkaen pään vaivoista aina varpaisiin saakka🙂 Ennalta varautuminen on mielestäni avainsana pienten haavereiden hoidossa.

Miehen hammashoito tyyliin: Pullo väkevää viinaa ja tonget. Otetaan vähän puuduketta pullosta ja väännetään tongilla kipeä hammas irti. Purskutellaan hammaskuoppaa viinalla. Loput viinat kurkusta alas ja nukkumaan. Aamulla kun herää niin kaikki vaiva on poissa😎 No juu, varmaan arvaattekin, että en ihan sulata tuota ajattelua, mutta mikäpä olisin mitään sanomaan, kun en itsekään pääse hammaslääkäriin. Ja onhan se jo miehen edesmennyt isäpappa aikanaan tehnyt samalla tavalla niin eihän se voi olla väärin🙂 Enpä uskaltaisi kyllä tuotakaan alkaa koittamaan, eikä sitä voi kellekään suositella, mutta senhän nyt jokainen jo tajusikin.

Ikkunan takana aamu on vielä(kin) pimeä. Tuleekohan yhtä harmaa, sateinen päivä, kuin eilen. Olen juonut kahvit ja aloitellut siivousta. Mies meni cittariin ostoslistan kanssa. Puhelin pitää olla koko ajan kuulolla jo siellä kaupassa tulee jotain probleemaa on sovittu, että soittaa minulle. Matkalla ulos mies vei joulukoristelaatikon takaisin kellariin. Ikkunat näyttää tyhjille ilman valoja.

🙂🌻

Hei AK!
Kysyit juurihoidosta, että onko tehty. En itseasiassa tiedä kun lääkäri vaan tekee mitä tekee eikä paljon selittele. Puudutus auttaa ettei tunne mitään. Hyvä jos hammassärkysi on välillä hellittänyt. Minä koen että päivät on kauhean pitkiä kun ei ole oikein tekemistä. Toisaalta aika tuntuu kuluvan nopeastikin, vasta oli kesä ja nyt taas mennään uutta kesää kohti. Tykkäisin kyllä enemmän talvesta, jotenkin tuntuu että rahan vähyys haittaa kesällä enemmän. Silloin kun "kuuluisi" tehdä kaikenlaista ja mennä sinne tänne ja minun elämäni on vaan täällä kotona kökkimistä. Toivottavasti tytär saa mukavan kesätyöpaikan ja siitä omaa rahaa. Meillekin hän joutuu antamaan vähän kun sossu varmaan huomioi sen meidän tuloiksi. Ensi keänä pitää kuulemma lukea jo kirjoituksiinkin kun syksyllä ovat ensimmäiset. Viime kesänähän tytär oli kuukauden töissä päivystyspoliklinikalla. Sieltä annettiin hänelle puhelinnumero jonne voi soittaa jos haluaa seuraavaksikin kesäksi töitä. Toivoisin vain että hän saisi normaalia palkkaa, viime kesänä sai kahdeksansataa. Saa nähdä olenko minä eläkkeellä, kuntoutustuki loppuu toukokuun lopussa. Tuskimpa ainakaan töissä olen. Muistanko oikein, lähetettiinkö sinulle aika psyk.polille? Millä mielellä menet sinne? Minulla onneksi loppuu päiväosasto ensi viikolla. Kotona paras on olla.

Arka, olet oikeassa siinä, että kesällä rahan vähyys tuntuu jotenkin eri tavalla, juuri siksi, kun kesä on lyhyt aika ja se "pitäisi" viettää tietyllä tavalla ja siihen kaikkeen tarvitaan rahaa; mökkeilyyn, muuhun matkailuun, kesävaatteet, grillausruoat ym. Kamala paine aina tulee siitä kesästä ja minä ainakin nyt jo mietin joka päivä, että kuinka lihavalle ja kauhealle tulen kesällä näyttämään. Pakko olisi saada ainakin 10kg painoa pois. Varmaan alettava lenkkeilemään heti kun keväällä tulee paremmat ilmat ja lopetettava sitten herkkujen syöminen. Minulla on kaapissa jo ananasta, tonnikalaa ja raejuustoa. Niistä pitäisi tehdä salaattia. Meinaan kuitenkin tänä vklp vielä syödä enemmän herkutellen, kun mies oli ostanut eilen hyviä nakkeja ja sen kanssa teen valkosipuliperunoita ja Cocista on taas ja herkkuja, joita olen jemmannut (tosin jemmaan niitä edelleenkin) ja pakastimessa on croissanteja ja korvapuusteja, pasteijoita ym. Minulla on paino jäänyt junnaamaan jonnekin 80kg. Se on kait minun maksimipaino. En liho enää siitä enemmän (onneksi) vaikka söisinkin paljon. Mutta onhan sekin tosi paljon liikaa 164cm ihmiselle. Kun saisi ensin 10kg ja sitten vaikka vielä 5kg niin alkaisi olla jo eri näköinenkin. Nuorempana paino tippui itsestään heti jos olin vähemmällä syönnillä, mutta ei enää nykyään. On elimistö niin muuttunut. Sinun tytär taitaa olla oikein reipas nuori nainen. Jotenkin sydäntä lämmittävää lukea nuoresta, jolla menee hyvin. Oletko rukoillut hänen puolestaan? Entä rukoiletko poikiesi puolesta? Minä aivan liian harvoin muistan/jaksan rukoilla lähimmäisteni puolesta. Siitä kannan joskus huonoa omaatuntoa, koska tiedän, että silloin kun sairastin niin mieheni ja äitini rukoilivat yötä päivää puolestani, koska heillä on suuri hätä. Olen siitä kiitollinen heille. Hyvää viikonloppua koko sinun perheelle☺️❤️
------------

Aamukahvia juon tässä samalla kun kirjoitan. Nukuin kyllä, mutta näin painajaista. Aamulla heräsin puoli kuuden aikaan ja päätä särki, itse asiassa vähän särkee vieläkin. Hammasta ei tällä hetkellä särje, kauhulla odotan milloin se ehkä taas alkaa. Sitten joudun kyllä menemään h-lääkäriin jos ei se nyt ala asettumaan. Onneksi se on ollut parempi eilen ja nyt. Tänään ei ole muuta siivousta, kuin imurointi, kun eilen siivosin. En jaksanut imuroida, koska se on miehen homma, mutta hänellä selkä nyt hyvin kipeä ja päätin, että imuroin tänään niin hänen ei tarvitse.

Suunnittelen klo: 11 "aamiaista" ja päivän ruokaa. Aamiainen taitaa olla: cappuccino, croissant, pieni annos mannapuuroa, appelsiinimehu ja puolikas isosta korvapuustista. Päiväruoka on (laadukkaita) nakkeja ja valkosipuliperunoita. Kohta laitan perunat kattilaan kiehumaan ja jäähdytän ne sitten iltapäivään saakka, jolloin kuorin ne ja laitan pannuun. Cocista sen päiväruoalla (sehän on lääkettä hampaille, hah).

Taidan mennä makkariin kahvin kanssa kuuntelemaan radiota ja tuijottelemaan hetkeksi ikkunasta ulos, pimeään. Eräs kirja pitäisi tänään lukea loppuun ja muuta, kaikkea en vielä tiedä, täytyy haistella päivää mitä se tuo..

Hyvää viikonloppua kaikille🙂🌻

HeiAK!
Täytyykin alkaa säännöllisesti rukoilemaan tyttären ja poikien puolesta. Minulla on ollut nyt aika pitkään tapana rukoilla lähinnä itseni puolesta ja joskus tukinettiläisten. Kuulostaa herkulliselta ne valkosipuliperunat. Me ollaan muuten samanmittaisia eli 164 senttiä olen minäkin, painoa minulla on noin 85 killoa. Ei minullakaan paino juuri enää nouse eikä se kyllä laskenutkaan kun minulla olijakso jolloin söin vähän. Kiva kuulla että hammastasi ei ole särkenyt. Mies pelaa pleikkaa ja tytär nukkuu vielä. Minulla ei muuta tekemistä kuin lukeminen, Sairaanhoitaja-ajatuksia aika paljon päässä. Raskaita. Tänään teemme tytön kanssa ruuaksi tonnikalapiirakan.

Arka, kyllä minullakin välillä pyörii päässä tai yrittää tulla ahdistavia ajatuksia, varsinkin jos alan väsymään tai mieliala laskee jonkun asian vuoksi niin heti yrittää alkaa pukkaamaan ahdistusta mieleen, mutta kun on muuten ollut nyt niin mukavaa niin paremmin saan hallittua ja estettyä ahdistusta, että se pysyy loitommalla, eikä ota valtaa. Rauhoittavia en ole nyt ottanut ollenkaan ja se on aina se mittari, että minulla menee ihan hyvin, kun en niitä joudu ottamaan. Minkälainen se tonnikalapiirakka on? Olen muistellut tänään ihanaa kalapiirakkaa, jota äiti teki minun ollessa pieni. Se oli (itsetehtyyn) voitaikinaan tehty pellillinen piirakkaa, jossa täytteenä muistaakseni: riisiä, kananmunaa ja kalaa, mutta en muista oliko se tonnikalaa vai lohta. Yritin äidiltä puhelimessa kysyä siitä tänään, mutta äiti ei muistanut sitä koko piirakkaa. Leivoin siis tänään pitkästä aikaa mokkapaloja ja tuli tosi hyviä, vaikka sähläsin vähän uunin kanssa. Olen tyytyväinen ja meinaan tehdä niitä jatkossakin. Tykkään mokkapaloista ja kaupassa ne on aika kalliita. olen joskus ostanut jonkun leipomon rasioita, jossa neljä mokkapalaa ja maksaa melkein 5 euroa, joten ei niitä voi ostaa, kuin tosi harvoin. Olen vain luullut, että en osaa niitä itse tehdä, kun joskus yritin ja tuli ihan kauheita. Nyt tein ison pellillisen ja osa meni pakastimeen.

Tänään onkin ollut toiminnan päivä. Nyt vasta ensimmäistä kertaa istahdan. Ammusta siis aloin leipomaan ja sen jälkeen imuroin ja tein muita hommia, puhuin äidin kanssa pitkään puhelimessa. Sen jälkeen aloin valmistelemaan päivän ruokaa ja mies auttoi. Aamulla jo keitimme ison kattilallisen kuoriperunoita ja laitoimme jäähtymään. Tein sitten valkosipuliperunat ja keitimme nakkeja niiden kanssa. Sekin onnistui ihan hyvin ja söimme juuri äsken. Miehellä lärähti vatsa heti sekaisin (laktoosi-intoleranssi) mutta hän haluaa joskus aina syödä jotain kermaista silti.

Olen jaksanut aika hyvin puuhailla nyt. Hammas ei ole onneksi nyt ollut kipeä. Täytyy toivoa, että se pysyisi nyt ainakin jonkun aikaa poissa, vaikka meinaan kyllä soittaa hammaslääkäriin ensi viikolla ja tiedustella aikoja. Otan ajan jonnekin etemmäksi, ettei tarvitse sinne heti mennä. Haluan, että koko suu tarkistetaan samalla, enkä siis ota mitään pika-aikaa.

Nyt taidan alkaa vähän rentoutumaan ja lauantai-iltaa viettämään, tutusti radion, netin ja kirjan seurassa.

🙂🌻

Sunnuntai

Nukuin hyvin ja heräsin jo ennen viittä. Tunsin oloni virkeäksi, joten nousin ylös. Mies heräsi ja keitti kahvit. Aamutoimet tehty ja kahvit juotu. Netissä lueskeltu vakisivut. Ulkona pimeää ja sataa lunta. Minusta on kiva katsella lumipyryä, joka leijuu katulamppujen valossa, kun muuten on pimeää. Tuuletusikkunasta haistelin raikasta ilmaa, kun tuuletin. Tuuletan monta kertaa aamulla ja pitkin päivää, että ikkunasta tulee tuoretta ilmaa sisälle jos en itse ole ulkona.

Tänään ei mitään ihme touhuja ole, kun eilen tehtiin niin paljon. Mutta sunnuntaihan on lepopäivä. Tosin minä nyt lepään silloin kun siihen tunnen tarvetta, enkä minkään päivän mukaan, mutta onhan se mukavampaa jos sunnuntai on rennompi päivä.

Odotan saavani ensi viikolla sen tilaamani paketin. Siellä on ihovoiteita ja muuta kosmetiikkaa. Niitäkin kun tarvitsee. Ovat vain ärsyttävän kalliita, kaikki kosmetiikka. Meikkejä ei nykyään juuri kulu, kun en missään liiku, missä "pitäisi" olla meikattu. Luultavasti taas keväällä ja kesällä innostun enemmän koristelemaan itseäni. Talvella voi ihan hyvin olla vähemmällä ja kotona tietysti ilman meikkiä.

Onneksi hiukset ovat tulleet hieman paremmaksi nykyään ja niitä ei tarvitse niin kovin hävetä. Paitsi latvat pitäisi tasata ja kaikki hamput pois. Auki ei kehtaa pitää, kun latvat näkyy. Mutta kiinni on ihan ok-näköinen. Toki saavat tulla vielä paremmiksi.

Täytyy suunnitella aamiaista. Eilen en mitään aamiaista syönyt, kun aloin leipomaan. Nyt ei ainakaan ihan pian pulla lopu ja se on hyvä.

Hyvää sunnuntaita kaikille🌻🙂🌻

Hei AK!
Onko sinulla sellaista ahdistusta että olisi menneisyydessä pitänyt toimia toisin, onko sinulla sellaistatunnetta koskaan että on itse pilannut elämänsä. Pahinta on jos tuntee pilanneensa myös muiden elämän, sitä en sentään oikein usko. Mukava kuulla että ahdistuksesi on pysynyt loitolla ja et ole tarvinnut rauhoittavaakaan. Sekin taitaa olla ihan paikallaan että varailet aikaa sinne hammaslääkärille, hienoa sinulta että viimeinuskallat. Tonnikalapiirakka tehdään meillä niin että päälliseen tulee tonnikalaa,vihreää paprikaa, ruohosipuli-tuorejuustoa, ruokakermaa, kananmunia ja juustoraastetta. Eilen tosiaan tehtiin pellillinen joten täksipäiväksikin on ruokaa. Tytär on ollut yötä poikaystävänsä luona ja sieltä menee kirkolle kokoukseen, sittentulee kotiin. Katsottiin aamulla Wallander ja Selviytyjät TV;stä ja sitten ampumahiihtoa.On vaikea keskittyä, IM-ajatuksia on paljon. Mies alkoi pelaamaan pleikkaa ja juttelee samalla mulle. On sanonut tänäänkin useamman kerran että rakastaa. Onko sinun miehesi selkä ollut nyt paremmassa kunnossa vai kärsiikö hän edelleen kivuista. Joutuko ottamaan paljon lääkkeitä siihen? En taida jaksaa mennä huommenna sinne vapaaehtoiskoulutukseen vaikka kyllä haluaisn oman vanhuksen jota käydä kattomassa.Koulutus on puolentoistatunnin bussimatkan päässä ja en ole oikein varma löydänkö sinne perille. Koulutustaolisi kahtena iltana viikossa viidestä puoli yhdeksään. Huommenna olisi päiväosastokin enkä kehtaisi olla sieltä pois kun viime viikolla en ollut siellä kuin yhden päivän. Onneksi on loppumassa, ensi viikko on viimeinen. Hienoa muuten että leivoit mokkapaloja, niitä saa niin paljon enemmän kun itse tekee, jauhotja munat on onneksi aika halpoja. Minäkin vähän innostuin ja saatan tehdä niitä, ongelmana on vaan se että tytär ei syö niitä kovin paljon kun vahtii linjojaan ja mies ei oikein välitä makeasta niin minulle jäisi sitten niin paljon. Tai sitten haluaisin kokeilla taatelikakkua kun sain joulupukilta kakkuvuoan. Tyttären kanssa voisimme yhdessä tehdä. Siunattua lepopäivää Sinulle ja miehellesi!

Hei Arka, kyllä minulla on melkein päivittäin sellainen tunne, että olen montakin asiaa elämässäni pilannut tai, että en ole osannut elää oikein ja sillä tavalla, kuin ihmiset yleensä. Ehkä enemmänkin on näitä tunteita, etten ole osannut oikein elää. Lisäksi kelaan aika paljon sitä, että jos en olisi sairastunut silloin vakavasti niin elämäni olisi joiltakin osin erilaista ja mietin, mitä kaikkea se on elämässäni aiheuttanut. Ja tietysti mietin usein, että jos lapsuuteni olisi ollut erilainen niin minusta ei ehkä olisi tullut persoonallisuushäiriöistä. Onhan noita paljonkin tuollaisia ajatuksia, mutta nykyään ne on jotenkin pysyneet taka-alalla tai hallinnassa paremmin. Tajuan, että en ole enää niin nuori, kuin muutama vuosi sitten ja tajuan myös, että on turha pilata loppuelämäänsä miettimällä niitä asioita, joille ei enää mitään voi. Yritän miettiä miten saisin loppuelämästä kaiken mahdollisen irti. Tämä siis onnistuu silloin, kun olen tasapainoisempi, mutta koko pakka hajoaa nopeasti jos epävakaus iskee. Joka päivä ajattelen, että olen sentään yhdessä asiassa onnistunut; nimittäin minulla on hyvä mies ja hyvä parisuhde hänen kanssaan ja olen onnistunut "pitämään" hänet näinkin kauan ja koettelemuksista huolimatta, vaikka varmasti elämä minun kanssa on ollut miehellekin rankkaa välillä. Hän on niin kärsivällinen ja kiltti, sekä rehellinen ihminen, että aina uudestaan ihmettelen, miten minulla voi olla niin hyvä ihminen rinnallani, vaikka itsessäni on paljon vikoja. Mutta sitten muistan senkin, että aikanani rukoilin Jumalalta tällaista ihmistä ja sen jälkeen sain hänet. Hän on siis "tarkoitettu" minulle ja siksi olemme yhdessä. Miehen lempinimi onkin TL=Taivaanlahja🙂 Ilman häntä olisin ties missä, olisinko edes hengissä?!

Kuulostaa kivalle, että miehesi sanoo rakastavansa. Minunkin mies sanoo usein ja joka ilta, kun alamme nukkumaan, että rakastaa minua ja silittää hiuksiani. Lisäksi hän on nykyään ollut huomaavainen, ostanut herkkuja ja kukkia. Auttaa aina kotitöissä, käy kauppa-asiat hoitamassa, hoitaa raha-asiat. Aina minun kanssa kotona, eikä ramppaa missään turhia menoja. Kaiken teki hyväkseni silloin, kun olin sairas, ja silloin kun olin pahasti masentunut, silloin kun olin suljetulla ym. ei ole pettänyt, eikä jättänyt, kuten monet miehet olisivat tehneet. Kyllä hän on hyvä ihminen ja paras mahdollinen minulle. Niin varmasti sinunkin mies sinulle.

Minä suunnittelen sellaisen tonnikalapiirakan tekemistä, kun sain sinulta ideaa siihen. Minä teen sellaisen ja tee sinä mokkapaloja🙂

Minulla on nyt eräs suklaakakun resepti, jota meinaan kokeilla lähi-aikoina. Meillä mies ei ole ennen syönyt juuri ollenkaan mitään makeaa, jälkiruokia tai makeisia. Minun kanssa oppinut pikkuhiljaa kaipaamaan päivittäin melkein jotain hyvää. Äitinsä aikanaan valitti, että saa turhaan leipoa, kun perheen miesväki ei syö pullaa. Sanonkin vitsillä aina, että "nyt äitisi katselee taivaasta tyytyväisenä, kun syöt leipomuksia".

Täällä alkaa pimentyä. Ollut taas ihan kiva päivä. Varattiin miehen kanssa kirjaston tietokannasta muutama kirja ja nyt kokkaillaan ruokaa. Minä syön muutaman nakin ja teen pienen annoksen valkosipuliperunaa lisää, kun on valmiiksi keitettyjä perunoita kaapissa. Söin niin tuhtin aamiaisen myöhään, että ei ole kovin nälkä. Hyvää oli se mokkapala tänäänkin. Parantunut säilytyksessä. Mieskin kehui sitä kovasti ja syö mielellään tuli siitä hyvä mieli ja suunnittelimme jo lisää leipomuksia. Ehkä siinä meille uusi harrastus.

Pesin äsken hiukset. Taidan mennä keittiöön puuhailemaan.

Siunausta sinullekin ja perheellesi☺️❤️

Hei AK!
Kyllä iloitsen kanssasi siitä suuresta rakkaudesta joka miehesi muodossa on sinulle annettu. Minulla on aivan samanlaista suurta kiitollisuutta omastamiehestäni. En jaksaisi elää ilman häntä. Nyt on yö enkä saa nukuttua ja otin kolminkertaisen annoksen lääkkeitä, Ei rauhoittavia sillä niitä ei minulle määrätä. Huominen päiväosasto inhottaa, kotona olisin paljon mielummin. Kiva jos innostuit kalapiirakkaa tekemään, netistä löytynee tarkka ohje ja voinminäkin sen tänne kirjoitella jos haluat. Oli ihanaa kun olit kirjoittanut, meillä samanlainen tunne siitä ettei ole osannut elää. Mutta olen ymmärtänytettä sinulla paljon mukavia päiviä ja varmaan olet tehnyt paljonkin oikein kun olet saanut miehesi niin lujasti rakastumaan sinuun. En nyt osaa kirjoittaa muuta, taidan ottaa vielälääkkeitä ja polttaa tupakan.

Arka, kurjaa, että et ole saanut nukuttua. En ymmärrä, miksi sinulle ei kirjoiteta rauhoittavia. Ne auttaisivat tuohon nukkumiseen ja muutenkin. Minusta niitä kirjoitetaan helpomminkin perustein niin ihmettelen, miksi sinulle ei kirjoiteta. Minulle kirjoitettu aina mielestäni aika helposti. Kiitos, voin kyllä katsella netistä niitä piirakan ohjeita, kun tarvitsen tarkat teko-ohjeet vaihe vaiheelta ja sinulle tulisi turhaa vaivaa selostaa niitä tänne. Mutta hyvä, että sain idean sinulta. Ymmärrän, että se päivä-osasto varmaan alkaa kyllästyttää. Onneksi se loppuu ja olet hyvin jaksanut sen käydä. Minä lopetin tupakoinnin asteittain sairastumisen jälkeen. Poltin teinistä parikymppiseen saakka ja lopetin kymmeneksi vuodeksi. Aloitin uudelleen eron jälkeen saatuani sen hermoromahduksen ja poltin muutaman vuoden, kunnes taas lopetin. En usko, että enää alan polttamaan. Luulen, että terveyteni ei enää kestäisi sitä. Toivottavasti saat ensi yönä nukuttua🙂🌻

-------

Maanantai

Tänään on vähän tällainen päivä. Pakkasta 14 astetta ja paljon lunta. Aamulla olin herätessä ihan hyvällä tuulella, mutta päivä on osoittautunut hieman pitkäveteiseksi ja hermostuttavaksi. Olen hieman kireällä tuulella ja se taitaa olla tylsyyttä. Tunnen, että en saa tarpeeksi luovia virikkeitä. Haluaisin tehdä yhtä sun toista, mutta ei ole välineitä niihin. Pakkasen vuoksi en halua ulos ja autollakaan ei voisi edes ajella nyt ylimääräisiä, tosin nurkissa kylläkin. Mutta, kaupat eivät minua edelleenkään kiinnosta ja luontoon asti kauemmas en pääse. Olen sitten kotona. Mies on myös hieman turhautunut, vaikka tosin kyllä ihan hyväntuulinen. Hän odotti varaamiamme kirjoja saapuvaksi kirjastoon, että olisi ne hakenut, mutta ne tulevat vasta huomenna, joten ei hän viitsinyt lähteä liikenteeseen ja hänelläkin kait hieman tekemisen puute. Hän uppoutuu jo kerran lukemaansa kirjaan ja minä nettiin. Ei minulla ole masentunut olo, mutta hieman sellainen tyhjä. Tyhjyyden olo liittyy evph:n ja olen ajoittain tuntenut sitä koko ikäni. Aamulla luin wikipedian määritelmän evph ja täytyy sanoa, että kolahti pelottavan sopivasti minuun. Kait se täytyy viimeinkin uskoa, että se on minussa. Huomaan, että monet piirteet ovat iän myötä kärjistyneet. Kaikkialla maisemassa on hiljaista, kylmää ja kuollutta. Kaikki joulun ajan juhlallisuus ja lämmin tunnelma on poissa. Talven tylsä ajankohta on alkanut. En jaksa kirjoittaa enempää.

Hei AK
No mutta nythän se riemu vasta alkaakin kun joulun ja uudenvuoden sotkut on sivu. Joo, myönnetään, yleensä tämä on pitkä veteistä aikaa vaan nyt on itellä nuita menoja juuri passelisti ettei tylsistyminen varmaan pääse iskemään.😎
Kerroinki tuossa toisaalla et huomenna alkaa minulla täys mittainen sota "ystäväämme martta masennusta" vastaan.😉

Hei AK!
Tylsyys vaivaa minuakin ja miestänikin. No eilen hain uutta lukemista kirjastoautolta. Hyvää päivääsinulle ja miehellesi!