Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
<3
Hei AK!
Toivottavasti mielialasi on jo kohentumaan päin. Oletko jo käynyt alennusmyynneissä etsimässä niitä kotivaatteita? Onko teillä suunnitelmia uudeksi vuodeksi? Meillä ei ole mitä nyt tyttö aikoo mennä kaverinsa kanssa katsomaan raketteja tähän lähelle. Onko sinulla tapana tehdä uudenvuodenlupauksia? Minulla ei ole. Minulla jatkuu päiväosasto vielä. Maanantaina pitäisi mennä, ja pitäisi käydä labrassakin, sinne menen ehkä tiistaina. Oletko jo lukenut loppuun sen Sylvi Kekkosen elämänkerran?
Saloka☺️❤️
Otin sen puolikkaan temestan ja olo on helpottanut jonkin verran. Luulen, että pääsen ahdistuksen yläpuolelle jos en tänään vielä kokonaan niin tässä lähipäivinä. Ehkä huomenna on jo paljon parempi. Mutta se suurin on ohitse. Tiedän nyt missä asiassa ja mitä virhettä en enää toista etten mene tolaltani. Kuulostaa omituiselle, mutta en jaksa alkaa selittämään asiaa tarkemmin.
Mies teki uunilihaa ja söin sitä porkkanalaatikon kanssa. Meinaamme muuten ostaa vielä yhden kinkun uuden vuoden jälkeen, kun niitä saa halvalla ja syödä sellaisen🙂 Saahan siitä suht edullisesti ihan hyvää syötävää, ja aika paljon. Kaveriksi sitten jotain juuresjuttuja. Pitäisi muutenkin enemmän syödä taas vhh-ruokavalion mukaan. Mutta en jaksa oikein välittää, vaikka nyt on mennyt enemmänkin kahvi ja kahvin kanssa makupala linjalle ja tietysti jouluruokia vaikka olen sitä mieltä, että laatikot ja kinkku on ihan hyvää syötävää ja ei ne mitään niin epäterveellisiäkään ole. Tortut, suklaat ja muut sellaisethan ne niitä lihottavia on. Ostamme ehkä alennuksesta jos sattuu olemaan jouluruokia ja syömme niitä vielä jatkossakin. No, odotetaan nyt ensin, että tulee rahapäivä ja pääsee ruokakauppaan taas. Kahvin kanssa aamusta söin yhden tortun ja muutaman konvehdin olen näpistellyt rasiasta, jonka mies eilen osti. Kävin vaakalla aamulla ja joulusta ei ole tullut kuin yksi kilo lisää, että aika hyvin mennyt. Minullahan ei jouluna ollutkaan, kuin neljä torttua ja suklaata ja muita herkkuja ei ollenkaan, joten söin vain kinkkua ja laatikoita ja kahvin kanssa aina yhden tortun. Vettä yritän muistaa juoda enemmän kuin ennen. Kevättä ja kesää kohti on pakko alkaa taas tarkistamaan syömisiä. Olen päättänyt, että paino on saatava vähintään 76-77kg kuten oli viime kesänä. Siinäkin on liikaa, kun painoni on ennen ollut jotain 62-64kg. Olen siis 164cm pitkä/pätkä. Mutta tämä nykyinen 80kg on aivan liian paljon. Tätä ennen olen vain yhden kerran elämässäni ollut näin lihava ja silloinkin laihduin aika nopeasti sitten. Olinkin kyllä 10v nuorempi kuin nyt. Nykyinen lihominenhan alkoi Mirtatsapiinin käytöstä😠😠
Ulkona on jo pimeää. Eilen siivosin. Jouluvalot saavat vielä olla. Taidan loppupäivän viettää netissä. Ei ole tänään kiinnostusta kirjoihin, ei tosin ole ollut koko jouluna vaikka lainasin melkein kymmenen historiallista opusta ja piti lukemani ne joulun aikaan🙂 Olenkohan taas pikku vauhdissaan liioitellut lukutahtiani? No, tuossa ne odottaa ja voihan niitä aina uusia.
🙂🌻
Ulkona on 20 astetta pakkasta. Siitä huolimatta mies lähtee kauppaan. Minä en astu jalallani ulos, hyi. Mitä nyt tuuletusikkunasta haistelen todella kylmää ilmaa. Miehen on pakko mennä, kun ei ole enää mitään kunnon ruokaa.
Minä en edes muista milloin olen viimeksi ollut ulkona. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Täytyy varmaan selata taaksepäin tätä ketjua niin saan tietää milloin. On minulla ennenkin ollut kausia, että saata olla pitkään sisällä jos ei ole pakko mennä minnekään ja on huonot ilmat. En tiedä onko se jotenkin epänormaalia, mutta en oikeastaan välitä.
Tänään on parempi, kuin eilen. Ahdistuskohtaus tuntuu menneen ohitse tai ainakin lientyneen niin, että se ei ole enää sillä tavalla läsnä. Kun muistan, että en tee niitä tiettyjä virheitä sen yhden asian suhteen niin luulen, että saan tilanteen pidettyä balanssissa.
Ulkona on vielä pimeää. Olen juonut aamukahvit, tehnyt aamuhommia ja surffaillut netissä.
Meinaa tänään keskittyä noihin kirjoihin, että saan niitä luettua. Mies keittää nakkikeittoa ruoaksi. Illalla pitäisi alkaa lauhtumaan ja uudeksivuodeksi jopa nollakeliä. Melkoinen muutos siis lämpötiloissa. Hyvä, että lauhtuu. Sitten menen ulos.
🙂🌻
Ajat sitten joku kirjoitti tässä ketjussa, että ihailee, kuinka elän irti kaikesta, vapaana. En ihan tarkalleen muista, miten asia oli esitetty.
Mietin asiaa nyt ja kyllä se on pitkälti totta. Kun mietin, että saatan vaikka viikon viettää täällä kotona niin, että en mene minnekään, ihan omasta tahdostani. Vain koska minua ei huvita. Tietysti jos mies ei kävisi kaupassa niin minun olisi pakko mennä. Minulla on siis aika suuri mahdollisuus elää aika lailla vapaasti.
Ja se, että en mene minnekään ei johdu, että olisin jotenkin ihmispelkoinen tai masennuksessa. Minulla on ihan hyvä olla, mutta haluan vain elää omassa maailmassani ja on todella tarkkaa mitä tuohon maailmaan kuuluu ja mitä ei. Kaikki mitä siihen ei kuulu on tavallaan häiriötä joskus kyllä tosin myös inspiroivaa plussaa.
Peruspäivääni kuuluu: aamulla herääminen, aamukahvi (tärkeää, että se on hyvää), omat aamurutiinit, kuten radion aukaiseminen, verhojen aukaiseminen, tuulettaminen, maiseman katselu, raittiin ilman nuuskiminen ikkunasta, tietyt sivut netissä. Aamun jälkeen mietin mitä sinä päivänä teen. Yleensä tiedän heti onko toimintapäivä vai rento päivä. Toimintapäivänä yleensä siivoan, järjestän, teen erilaisia huoltotöitä, käyn kaupassa jos olen sillä tuulella ja jos on rahaa. Ajelulla jossain jos on bensaa autossa. Ajeluun liitän yleensä "seikkailemisen" ja "retket", mikä voi tarkoittaa sitä, että ajelemme maaseudulle päin ja käyn siellä hautausmaalla ja valokuvaan samalla. Autossa syön ehkä (lähinnä lämpimään aikaan) jonkin evään, vaikka makkaranpätkän ja limua. Välilä minulla on ostamisen ja tavaranhankkimisen tarve ja silloin ostan jotain, mikä minua innostaa olkoon se sitten ruokaa tai esineitä. Joskus se voi olla uusi hammastahna tai ihovoide. Rentona päivänä en oikeastaan tee mitään järjestelmällistä vaan ainoastaan mitä päähän pälkähtää esim. surffaan netissä, luen jotain kirjaa, syön innostavia ruokia (lähinnä siis juon hyvää kahvia ja sen kanssa jotain) lojun, mietiskelen, kirjoittelen vaikka tänne, katselen ikkunasta maisemaa, katselen vanhoja valokuvia.
Minulla on hyvin vähän velvoittavia tahoja. Olen pyrkinyt aina elämään niin, että mahdollisimman vähän mikään sitoo minua. Siksi kait en ole perustanut perhettä, en perustanut uraa, ei ole omaisuutta, ystävätkin olen heivannut jonnekin. Haluan vain elää rauhassa. Mies riittää minulle. Tarvittaessa osaan muuttaa elämäntyyliäni. Jos vaikka miehelle tapahtuisi jotain, että häntä ei enää olisi niin kehittäisin uudet ympyrät.
Olen monta kertaa menettänyt kaiken ja koonnut elämäni palasista uudenlaiseksi, uuden elämän. Se on minulla jo verissä. Tosin uudistumista edeltää aina kriisi, niin varmaan kaikilla.
Vapaa tunnen olevani, kun voin hyvin, kävelen vaikka metsässä ja otan valokuvia. Kun juon hyvät kahvit ja katselen kiireettä ikkunasta kaunista maisemaa. Kun lojuskelen ja kuulen radiosta minua koskettavaa musiikkia. Kun teen kauniin, onnistuneen asetelman minua inspiroivista esineistä.
🙂🌻
Moi AK !
Luin kuulumisiasi ja joulun vietostasi ym. Kiva nähdä että olet jaksanut noin hyvin🙂🙂🌻
Taas oli paljon tutunoloisia ajatuksia sinulla esim.tuo kun jostain kehaisee niin se heti tuntuu kostautuvan ja tapahtuu jotain mitä ei enää pitänyt tapahtua. Taikauskoisuutta se on ja minulla ollut taipumus siihen aina. Esim. joku tietty vaate oli pannassa pitkään, kun aina kun laitoin sen päälleni, tuli jotain huonoa fiilistä ja epäonnistumista tai ainakin tuntui siltä 😟
Pimein aika päättyi ja päivät valostuu pikkuhiljaa. Kivaa vuoden loppua
🙂
Taustavalo🙂🌻 Tosi kiva kuulla sinusta! Joskus taannoin ajattelin sinua ja mietin, että onkohan sinulla alkanut mennä niin hyvin, että olet "unohtanut" tämän paikan🙂 Tietenkin toivoinkin, että sinulla menisi niin hyvin, mutta joskus tuntuu hieman haikealle, kun miettii mitä jollekin täältä "tutulle" ihmiselle kuuluu, eikä kuule hänestä enää. Olin aivan varma, että en kuule sinustakaan enää koskaan. Ymmärrän, että tulee kausia, että tämä paikka ei tunnu ajankohtaiselle, mutta on aina tosi kivaa jos joku palaa tänne, ainakin kertomaa kuulumisia ja toivottavasti pitemmäksikin aikaa. Minä olen tosi taikauskoinen ja minulla on monta omaa uskomustani, jotka ihme kyllä myös enimmäkseen pitävät paikkansa. Jatketaan juttuja🙂👍 Halit!
-------
Pistin olohuoneen sisustusta vähän uusiksi. Halusin päästä lopustakin joulusta eroon ja alkaa katselemaan muuten vain talvista tyyliä. Onneksi on niin paljon kertynyt koriste ja sisustustavaraa, erilaisia tekstiilejä ym. että on aika helppo muuttaa yleisilmettä aika nopeastikin. Muutenkin tunnen sen homman omaksi ja pystyn nopeasti päättämään haluamani teeman ja tekemään asetelmia. Ennen tein jopa työkseni näyteikkunoita ja sen sellaista. Mies keitti nakkikeiton ja söimme sitä monta lautasellista. Tein jälkiruoaksi sellaista kaura-mustikka-kermavaahto-"kakkua". Sellainen oma sössötykseni mistä mies ei kylläkään välitä, joten syön yksikseni. Toivomukseni käpykakusta ja autoajelusta landelle ei toteudu. Olemme pee-aa. Se täytyy vain hyväksyä. No, nakkeja ja muuta sellaista on uudeksivuodeksi. Päivä on livahtanut melko nopeasti ja ihan hyvä niin. Minulla on kyllä joskus sellainen kumma tunne jos aika menee "liian nopeasti" niin alan pelkäämään, että se jotenkin loppuu. Tyhmä ajatus, mutta en osaa sitä selittää. Ajattelen kait että en ole tehnyt tarpeeksi mitään tärkeää vaikka teenhän koko ajan kaikkea mitä tarvitseekin tehdä siis kotitöitä ja semmoista.
En ehtinyt tänäänkään kirjoja lukemaan. Ehkä sitten joskus..🙂
Huomenta..Joulu tuli ja meni, ei ollut kauheasti joulufiilstä, mutta ihan mukavaa oli silti. Joskus aiemmin olisin stressanut sitä, että olisi "pakko" nauttia, koska joulusta kuitenkin pidän. Mutta nyt olenkin tykännyt tosi paljon arjestani ja osa-aikatyöstäni, ensimmästä kertaa elämässäni tuntuu siltä, että työ sopii minulle ja antaa enemmän kuin ottaa. Siksi ei ehkä ole paineita nauttia joulusta/lomasta, koska töihinpaluu ei inhota
Suunnitelmissa on myös n.viiden kilon laihdutus ja sellainen kesäkunto, että kehtaa hellevaatteissa liikuskella ja nauttia kesästä. Kyllä, mietin jo pidemmälle. 🙂
Samastun moniin juttuihisi AK, mm.ajatuksiin ja kokemuksiin lapsista sekä vieraista kotona. 🙂 Minä vien mieluummin vieraat syömään kuin kutsun kotiini pidemäksi aikaa.Koti on oman rauhan temppeli.
Mukavaa vuodenvaihdetta, lueskelen edelleen kuulumisiasi . 🙂🌻
Marianne☺️❤️ Kiitos, kun kirjoitit. Mukava kuulla, että sinulla on noin tasapainoinen mieli. Kyllä minäkin ajattelen jo kovastikin tulevaa kevättä ja kesää ja painoa ja vaatteita, laihduttamista ym. Parempi alkaa ajoissa valmistautumaan, kun se edessä on kuitenkin🙂 Hyvää uutta vuotta sinulle!
-----
Täällä on asteet nollassa ja sankka lumipyry ollut koko päivän. Ihan kaunista ikkunasta katsottaessa, kun ei tarvitse tuolla pyryn keskellä rämpiä. Tänään on ihan ok päivä tosin meinaa hieman tulla tylsistymisen tunnetta, kun ajattelen uutta vuotta ja sitä, että ei ole rahaa ostaa mitään herkkuja tai tehdä sitä pitempää ajelua. Ja muutenkin. On tullut nyt niin jumiuduttua tänne kotiin, että olis varmaan ihan "terveellistä" käydä jossain. Mutta se ei ole nyt mahdollista. Hyväksyn sitten sen ja yritän tehdä asiat sen mukaisesti. Mitään siivoamista ei nyt ole ja sisustushommiakin tein jo eilen eli tänään on tällainen "välipäivä", täysin vapaata haahuilua. Meinaan alkaa etsimään netistä kaikkea 80-lukuun liittyviä kuvia ja juttuja. Minulla on työn alla sellaisen "kollaashin" tekeminen ko. asioista. Toistaiseksi se on vain kansiona koneen muistilla, mutta ehkä joskus teen siitä sellaisen nostalgiataulun vaikka makkariin. Se on minun tyyli jos tulee liian tylsää niin pakenen mielessäni jonnekin lapsuuden aikoihin ja "elän" siellä. Muistelen silloisia ihmisiä, paikkoja, rakennuksia, matkoja, makuja, eläimiä yms. Maailma on muuttunut niin paljon esim. vuodesta 1985 alkaen, että se on täysin eri maailma, kuin silloin. Keskityn lähinnä vuosiin 82-89 ("kultaiset vuodet"), sekä aivan 90-luvun alkuun.
Ruoaksi olisi tänään vaihtoehtoisesti nakkikeittoa tai nakkeja ja ranskalaisia. Taidan ottaa ne ranskalaiset, kun en ole pitkiin aikoihin niitä syönyt, vaikka se onkin ihan roskaruokaa. No, nakithan kuuluvat uuteen vuoteen🙂
Jatkan hommiani🙂🌻
AK🙂 Ajattelin useinkin tätä paikkaa ja itseasiassa kävin täällä lukemassa kirjoituksia, sinun tietenkin mutta myös muitakin. En vaan saanut otetta alkaa naputtamaan omia mietteitäni. Nyt on parempi olla sillä pienemmällä lääkeannoksella mutta muuten minulle ei ole tapahtunut "ihmeparantumista", samaan tapaan on aktiivisempia tai saamattomia päiviä. Ajatukset pyörii milloin mitenkin.
Jos vaikka tauolla olisinkin, niin uskon että en täysin katoa atomeiksi avaruuteen😉. Ilmestyn kuitenkin aina jostain välistä tänne hiimailemaan🙂
Ai että, sinä jo nyt muovasit sisustuksen joulun jälkeen uusiksi. Meillä mies tahtoo useinkin että loppiaiseen asti jouluisessa sisustuksessa oleillaan. Minusta tuntuu, että olisin valmis tekemään kuten sinä, mutta olkoon nyt näin. Eihän sinne loppiaiseen kovin pitkälti enää ole.
Voimahalit 🙂👍
Taustavalo☺️❤️
Vuoden viimeinen päivä.
Millainen oli tämä vuosi 2014? Ainakin parempi, kuin vuosi 2013. Vähemmän masennusta ja ahdistusta, sekä pieniä edistymisiä olemisessa. Osastokeikkaakaan ei siihen mahtunut, mikä tietysti on aina hyvä asia. Melko tasaista menoa, ei mitään suuria onnistumisia, eikä epäonnistumisia. Mitä kaipaan vuodelta 2015? Vaiheittaista eteenpäin menemistä ja parannuksia muutamiin asioihin, sekä tietysti perusasioiden hyvänä pysymistä. Sanotaanko, että hyvä pohja on nyt olemassa ja siihen kaivataan vielä lisäyksiä, jotta elämä voisi näyttäytyä täyteläisempänä. Iloa, tyytyväisyyttä, mielenrauhaa. Niitä tulen tuskin koskaan täysmääräisenä saavuttamaan, mutta ripauksia niistä, useammin.
Meillä ei tänään juhlita. Ollaan täysin p.a. Odotetaan huomisia rahoja. Sitten saa taas vähäksi aikaa perustarpeita. No, onhan minulla kannussa vettä ja neljä nakkia, pläntti vanhaa porkkanalaatikkoa ja jauhemuusia kaapissa. Tosi glamour-meininki! No, yritän muistaa, että ei ihmisen tarvitse koko ajan työntää ruokaa kitaansa, eikä siihen menehdy jos ei yhtenä päivänä vaikka söisikään. Täysin nälissään kun ei kuitenkaan tarvitse olla. Voi keittää puuroa ja ottaa mustikoita pakastimesta. Jos viitsii🙂 Haaveilen kupillisesta suklaa-cappuccinoa ja tuoreesta croissantista, jonka välissä on juustoa ja HK:n sinistä😀 Melkomoiset haaveet meikäläisellä. Saa nähdä kuinka toteutuvat.
Minun haaveet ne elämän suhteen vain pienenevät vuosi vuodelta. En osaa enää oikein toivoa mitään. Kunhan nyt pysyisi hengissä ja saisi välillä ajella autolla, nähdä maisemia ja syödä hyvää ruokaa. Nuokin toiveet ovat välillä vaakalaudalla. Onko se niin, että kun alkaa vanhenemaan niin toiveet pienenevät. Nuorena sitä haaveili leveästä elämästä ja jonkinlaisesta tähteydestä, naimisiinmenosta jonkun rikkaan miehen kanssa ym. Pikkuisen hymyilyttää nuo mietelmät nyt..No, silloinhan se oli koko maailma avoinna. Ja oltiin nuoria ja kauniita. Nyt ei enää kumpaakaan.
Vähän tyhjä ja haikea olo. Johtuu varmaan tylsyydestä. Ja siihen tylsyyteen ei auta muu kuin raha. Rahalla saa sitten ruokaa ja autoon bensaa, että pääsee jonnekin.
🙂🌻
hei AK!
Vuosi tosiaan vaihtuu ja minua vähän pelottaa tulevaisuus. Tosin ei niin paljoa kun jokin aikasitten, perhe antaa turvallisuuden tunnetta. Kovin kummallisia asioita en minäkään osaa odottaa tulevalta vuodelta, sitä lähinnä että saisin vähän enemmän mielenrauhaa ja elämänhalua. Ja tietenkin haluan edelleen olla hyvä vaimo ja äiti. Tyttärellä on ollut mukvaa kun sai kaksi vuorokautta olla poikaystävänsä luona. Olivat siellä kahdestaan kun poikaystävän perhe oli mökillä. Ovat laittaneet ruokaa yhdessä ja nauttineet yhdessäolosta.Meillä on ollut kylmäkokojoulun, huoltomies kävi ja tilasi putkimiehen jonka pitäisi laittaa patterit kuntoon. Hyvä kun saatte pian rahaa ja saatte ostaa ruokaa ja pääsette ajelulle. Meillä on rahaa ruokaan mutta eipä juuri muuhun. Mies menee tänään kauppaan ja ostaa ainekset pekoniaamiaiseen ja kakun kun minulla on huommenna syntymäpäivä. Itse en ole pyytänyt mitään vaan hän on itse näin ajatellut. Tulee niin hyvä mieli siitä että hän näin haluaa huomioida minun syntymäpäiväni. Minua harmittaa ulkonäköni. Toivoisin että hammaslääkäri vihdoinkin laittaisi katkenneiden etuhampaideni tilalle uudet. Ja lihavuus on kanssa tässä vielä. Iso maha.Toisaalta ei tunnu että jaksaisi laihduttaa kun elämä muuten tahtoo olla niin raskasta, ei oikein jaksa ajatella tulevaisuutta. Toivoisin että tuleva vuosi olisi vähän helpompi. Siunausta Sinulle ja miehellesi!
Arka: Kaunista ja iloista syntymäpäivää sinulle ja paljon 🙂🎂☺️❤️
Kiva, että miehesi noin muistaa sinua. Sinulla on syntymäpäivä aika kivana päivänä, kun uudenvuodenpäivänä. Tekisi mieli kysyä, että miltä tuntuu täyttää sen verran. Varmaan hassu kysymys, mutta itse täytän maaliskuussa 37 ja tunnen itseni tosi vanhaksi🙂 En osaa edes kuvitella, että olisinko enää edes olemassa sinun ikäisenäsi. Älä loukkaannu, en todellakaan tarkoita, että 54v olisi vanha vaan mielestäni keski-ikäinen. Mutta tarkoitin lähinnä, että onko sinusta tuntunut, että vuodet ovat menneet nopeasti? Kun minä yhtenään ihmettelen ajan kulumista. Mielestäni olin vasta kolmikymppinen ja nyt jo pian nelikymppinen. Kymmen vuotta pian hurahtanut, enkä tiedä minne..ja tuntuuhan se pää-osin siltä, että elämä on vain mennyt ja itse ei ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi. Toivon, että sinulla olisi mukava fiilis huomenna. Minun uudesta vuodesta tuli pettymys, kerron siitä kohta. Siunausta myös sinulle ja miehellesi, sekä tyttärellesi (kiva, että hänen elämänsä kuulostaa menevän hyvin).
----
Eli siis olin ajatellut raha-asiat ihan päin honkia. Kuvittelin, että tämä päivä p.a ja huomenna rahat. Yhtäkkiä tajusin, että eihän huomenna mitään rahaa tule, kun on pyhä. Raha joka siis tulee aina 1.päivä tuleekin nyt vasta 2.pv. Eli huominenkin p.a. Olisin varautunut jo aikaisemmin jos olisin käsittänyt oikein tuon homman. En tajua mitä olen oikein miettinyt. Ei minulla ihmeempiä ideoita ole, mutta olisin halunnut ostaa jonkun kakun tai leivoksen ja käydä ajelulla. En ole käynyt sataan vuoteen missään. Kauppoja ei kiinnosta kierrellä, mutta maisemia olisi kiva nähdä. Mies on myymässä meidän autoa vaihtaakseen sen toiseen ja siksi ei tankkaa tankkiin, kuin vähän bensaa, että jos auto menee kaupaksi yhtäkkiä niin ei ole mitään järkeä tankata tankkia täyteen uudelle ostajalle. Vähän tyhmää, mutta bensa on kallista. Siksi autolla ei ole ajeltu pitemmästi marraskuusta asti. Tuntuu vain, että auto ei mene koskaan kaupaksi jos ei myy ihan pilkkahintaan. Hyvä auto kuitenkin kyseessä, joten ei sitä ihan millään tonnilla voi alkaa myymään. Ostajia olisi ollut, mutta kaikki tarjonneet liian vähän. Hupaisaa siis. Auto on, mutta ei bensaa ajella sillä. Kun selvisi, että ei huomennakaan tule rahaa niin aloin itkemään. Itse asiassa olen jo eilisestä alkaen ollut vähän nälissäni, kun on niin kehnosti ollut ruokaa. Ajattelin, että tämän päivän vielä sinnillä läpi. Kahvikin loppui tänä aamuna. Onneksi tuli postista juuri sopivasti cittarin bonuspistelappu, jolla sai ostaa 5e edestä. Mies meni kauppaan. No, kaksi paketti lenkkiä ja ranskalaisia. Siinäpä se. Parempi tietysti kuin ei mitään. Inhoan kyllä tuollaista ruokaa. Mieliala vähän meni huonoksi, kun uusi vuosi nyt meni pilalle. Täytyy vain kutvotella tässä. Taidan ottaa temestaa ihan huvin vuoksi ja surffailla vain netissä koko illan. Joku ampui jo raketteja ja yläkerrassa on vissiin valmistellaan bileitä. Harvoinpa täältä talosta kuuluu mitään ääniä. Yleensä on aina rauhallista.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille🌻🙂🌻
Töttöröö! Hyvää Uutta Vuotta.
Olen täällä pönttö sekaisin. Nimittäin siksi, että en ole saanut aamukahvia. Voiko enää ankeampaa aamua olla? No, tietenkin voisi (onhan niitäkin joskus koettu) mutta aika omituinen olotila, kun tuntuu, ettei herää ollenkaan, eikä oikein ällää mistään mitään. Ei lähde käyntiin. Onkohan täällä muita, jotka ei herää koko päivänä jos ei saa kahvia?
Eilen kuuntelin yötä vasten rakettien paukkumista, mutta en viitsinyt edes aukaista verhoja nähdäkseni niitä. Ei juuri kiinnostanut, vaikka en ihan alamaissa ollutkaan. Nälkä ei ollut, kun oli kuitenkin niitä nakkeja ja ranskalaisia ja keitin illalla vielä suklaapuuroa ja söin mustikoiden kanssa.
Yöllä näin unta eräästä vanhasta asiasta, joka oli silloin melko kova pala. Unessa kylläkin sain anteeksiannon siihen. Kuitenkin siitä jäi mieleen noita vanhoja asioita ja aamulla herätessä oli hieman masentunut olo ja kävin ajatuksissa läpi niitä vuosia.
En tiedä johtuuko tästä olotilasta yleensä (kahvin puute?) että jumitan nyt ja päässä pyörii juuri kaikkea vähän ikävää menneiltä vuosilta. Myös parisuhteen tietyt asiat alkavat taas ärsyttämään. Vai olisiko se taas kerran vain pms-oireita? On sekin, kun joka kuukausi alkaa päässä vippaamaan täsmällisen samaan aikaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että alkaisin siihen mitään lääkitystä syömään (ja tuskinpa siihen pms varsinaisesti mitään lääkettä on..) Kerran kuukaudessa aina alkaa tuntumaan, että oma elämä on vain sarja epäonnistumisia ja tulevaisuus pelkkää mustaa, puoliso muuttuu maailman junteimmaksi otukseksi ja koko maailma on p*aska paikka😀 Niinhän se aina menee. Onneksi en sentään sano ääneen mitään näistä asioista.
En muista milloin olisin viimeksi käynyt psyk.polilla. Siitä lienee melkein vuosi. Eilen sieltä tuli kirje, että minulle varattu aika 20p. tätä kuuta. Meinaakohan ne alkaa pakottamaan minua käymään siellä? En kyllä kestä jos näin olisi. Mutta enpä usko. Ehkä ne haluaa vaan tehdä jonkun vuosikatsauksen, että olenko vielä yhtä hullu kuin ennen.
Täytyy ottaa tänään rennosti jos ei ala kuuppa selviämään. On sen verran sekava olo, että ei kiinnosta alkaa mitään näpertelemään. En ottanut eilen temestaa. Surffailin netissä ja uppouduin siihen. Keksin itse asiassa erään uuden elämäntehtävän netissä🙂 Se on erään henkilön puolustaminen.
Kehtaisinkohan paljastaa järkyttävän asian..? En ole käynyt täältä kämpästä ulkona 11.12 jälkeen. Sanoinhan, että en edes muista milloin olisin viimeksi käynyt jossain. No, eipä ihme, etten muista kun siitä on noinkin kauan aikaa. No, välissä oli joulu ja kovat pakkaset, mutta kuitenkin..mietin olenko ihan pimahtanut? Mutta, kun ei vain ole huvittanut..
🙂🌻
Hei AK!
Onneksi saatte huomenna rahaa, on varmaan hankalaa olla ilman kahvia, minunpitää aina aamulla saada puoli pannullista. Kysyit miltä tuntuu täyttää 54. Aika on mennyt nopeasti ja vaan yhtäkkiä huomaan olevani aika vanha.Koskee kun en ole oikein saanut mitään aikaan,omaisuutta ei ole, ammattia ei ole, työtä ei ole. No tytär onneksi on ja hänellä luojan kiitos tuntuisi menevän hyvin. Kaikilta osin en ole äitinäkään onnistunut, sairastavathan molemmat poikani skitsofreniaa. Te tukinettiläiset olette tärkeitä ja onneksi sain serkultanikin tekstarin, sairastaa itsekin masennusta ja ymmärtää minua. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi vuonna 2015!