Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea "mies", paljon onnea vaan 🙂🎂🙂🎂🙂🎂
mä kiertelen nettiä ja yritän ettii sopivaa ja ihanan kuuloisia kakkuohjeita. Taatelia ostin ja haluaisin siitä tehä kakun. Vaikka niin että antaisin puolet kakusta vanhemmille joululahjaksi. AJattelin että tänä vuonna yritän tehä tälläisen "herkku" joululahjan. En osaa mitään antaa. toivon ettei niitä harakoille anneta sitten. Pitää varmaan kirjoittaa harakan kokoisilla kirjaimilla että niissä on vehnäjauhoa. Äiti jotenkin vierastaa mun tekemiä ruokia ja leivonnaisia.
Mietin tässä, onko se toi ilma ulkona, ku mulla on virta ihan loppu. Ei jaksa innostaa joulu, eikä juhannus. Koti on yhtä sekaisin ku aina. Sain mä pesukoneen onneks päälle. Haluaisin vaan nukkua ja maata ihan hiljaisessa huoneessa. Ootan uutta vuotta ja sitä että saan sitten nollata kaiken.
Oikein tunnelmallista ja mukavaa joulunaikaa teille! Minulla myös jouluostokset, -sisustukset ja-siivoukset tehty ja joululomakin alkoi. Nyt vain fiilistelen joulua ainakin viikon ja otan rennosti. 😎
Hei AK!
Onnea miehellesi syntymäpäivän johdosta. Minä ilmoitin terstaina päiväosastolle etten tule kun miehellä oli selkä kipeä ja halusi että olen kotona. Perjantainakin oli sitten sovittu vapaapäivä, Maanantaina menen sinne taas. Eilen soitti rakas ystäväni, en kaikkea saanut kerrotuksi hänelle puhelimessa mutta lupasin kirjoittaa hänelle kirjeen. Hän on tärkeä minulle. Katsoin tänään mopsin hintoja netistä,turhaan kai kun ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Haluaisin koiran lenkkikaveriksi. Tytär menee tänään kirpparille ja poikaystävänsä luokse. Sai muuten hyvän joulutodistuksen, huonoin numero oli kasi. Mukavia joulunaluspäiviä sinulle ja miehellesi!
Saloka: Kiitos hienosta laulusta🙂🌻 Kerroin eilen miehelle ja hän käski kiittää🙂 Marianne: Samoin sinulle ja kiva, että kirjoitit, ihanaa, että sinulla on noin hyvä fiilis. Arka: Kiitos onnitteluista🙂
---
Minulla on jotenkin tympeä mieli. Tekee mieli vain olla ja olla hiljaa. Ei ole tänään edes joulumieltä. En tiedä mistä johtuu. Makkari ainakin tympii, kun eräs seinä on ihan kylmä, se joka on ulospäin. Olen tykännyt tästä makkarista ja tykkään olla täällä, mutta nyt on alkanut seinä hohkaamaan kylmää. Nukun vielä pää sinne seinään päin ja nyt pitää vissiin alkaa kohta sänkyä kääntämään eri päin ja siitä tulee hirveä härdelli, kun isoa sänkyä käännetään pikku kopperossa. Huivi on koko ajan kaulassa, kun niskaan hohkaa kylmää. Tämä on minun paikka, enkä oikein osaa olla muuallakaan. Mies on olohuoneen sohvalla ja muita paikkoja ei hirveästi ole, kun on sen verran pieni asunto. Aina näissä asunnoissa on jotain vikaa. Jos ei ole homeessa niin jotain muuta. Tämäkin uusi ja muuten hyvä, nyt sitten seinä kylmä. Ja koneellinen ilmavaihto tohottaa liian isolla ja kylmentää. On tukittu jo niitä "räppänöitä", mutta eihän niitä kokonaan saa tukkia, kun tulee alipaine asuntoon.
En tiedä miksi olen näin matalalla mielellä. Ei oikein huvita tehdä mitään, eikä edes kaunis joulumusiikki herätä mitään tunteita. Mies on rauhaton, kun inhoaa sunnuntaita. Höpöttää ja menee edestakaisin ja minä komensin jo olemaan hetken hiljaa ja sanoin haluavani hieman rauhaa. Onneksi hän ei siitä suutu vaan ottaa asian huumorilla. Itse tiedostan olevani v*ttumainen tylsimys.
Ärsyttää huomen aamulla mennä niitä jouluruokia ostamaan. Varmaan kauheat ruuhkat. En tiedä kehtaisinko laittaa miehen sinne kauppaan..täytyy vähän tunnustella asiaa.
Tympii itseä, että olen tällainen nyt.
Nyt tuli maailmaloppu.
Olen mielestäni saanut makkarin kivaan järjestykseen, miten sen nyt voi saada. Pakko oli sitten mulkata nyt kaikki uusiksi sen kylmän seinän vuoksi, kun ilmat luvataan vain kylmenevän niin päähän siinä olisi jäätynyt, kun olisi kylmää seinää vasten ollut ja muutenkin.
Nyt sitten makkari on..vieras. En olisi millään halunnut tällaista järjestystä. Sänky on tyhmästi päin ja koko homma. Plääh.. Niin kauan, kuin on kylmät ilmat tämä on nyt näin.
Jonkun mielestä varmaan pikkujuttu, mutta ei minun mielestä. Olen niin tarkka kotona, että mikä on mitenkin ja jos joku on huonon näköisesti niin en tahdo kestää. Nyt on pakko vain olla näin. V*tun seinä!!!
Muutenkin mieliala on romahtanut. Kaikki tympii, eikä huvita edes tehdä mitään. Joulu on melkein aivan sama. Joo, ja en todellakaan tiedä mistä tämä johtuu. Saattahan olla, että menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin tai sitten minun epävakaus on mennyt huonommaksi, kun mielialat heittelee jatkuvasti.
Ulkona on kunnon lumipyry. Ei sekään minua huvita.
Kauhuajatus lähteä huomenna kauppoihin, en kestääääää...varmaan vedän kohta pään täyteen rauhoittavia.
Kukkuu!
Onneksi minun ei tarvitse lähteä huomenna kauppaan. Mies menee. Ehkä hän ei oikein tykkää mennä yksin tai ei tykkää mennä ollenkaan, kuten en minäkään. Mutta pakkohan jonkun on hakea kinkku ja muut ruoat. Mies menee jo heti aamukahdeksan jälkeen Cittariin.
Mieliala ei kuitenkaan ole paljon parantunut. Harkitsen temesten ottamista. Olisin halunnut ottaa diapamin, mutta ne loppuivat jo silloin kuukausi sitten ja uutta satsia en ole vielä edes hakenut apteekista, vaikka resepti on ollut jo jonkin aikaa.
Ulkona on valkoista. Lumisade loppui. En muista milloin viimeksi olin asioilla pois kotoa. Minua ei kait oikein huvita mennä mihinkään.
Pitkästä aikaa ajattelin IM. Se tuli ihan yhtäkkiä mieleen. Ajatus vain valui minuun. Kuinka helposti kaiken saisi vain loppumaan. Joskus tunnen, että "oikeasti" minun pitäisi olla jo kuollut. Minähän melkein kuolin jo 2012. Mietin oliko tarkoitus, että kuolen, mutta minut "laitettiin" väkisten henkiin.
Katsoin ikkunasta pimenevää maisemaa, lumisia puita. Ajattelin, olisi helppoa olla tuolla ulkona puu, oksillaan lunta ja yhtä kaiken luonnon kanssa. Poissa omasta elämästäni. Poissa tästä pilatusta ruumiista.
Jotenkin vain tuntuu, että läikkyy yli, kaikki. Olen kuppi, joka on tullut täyteen. Tuntuu, että haluaisin vain kadota, enkä herätä enää yhteenkään aamuun.
Joulu ei nyt kiinnosta. En saavuta sitä tunnelmaa, kun olen näin mustissani.
Otin temestan. En tiedä auttaako se. Ehkä vedän rauhoittavia koko joulun. Minua ei kiinnosta edes ottaa äitiini yhteyttä ja miehen hölinät lähinnä ärsyttää. Ja vihaan itseäni, kun olen tällainen surkea marisija ja ihmisten vihaaja.
Anteeksi jos pilaan joulutunnelmaanne..
et sä pysty pilamaan mun joulutunnelmaa, ku mulla ei ole sitä. Pelkkä ajatus siitä että ylihuomenna olisi joku joulu, on utopiaa. Pelkään sitä joka hetki enemmän. Milloin tulee puhelinsoitto. Mä en halua sitä puhelinsoittoa, en halua nähdä kärsivää ihmistä, mut mun on pakko. Mun on pakko olla vahva. Haluaisin hakata päätäni seinään tai ottaa vasara ja hakata sillä aivoni tohjoksi. Haluaisin hypätä parvekkeelta, mut olen liian matalalla. En taho syä mitään, mut silti ahtaan kurkusta joka päivä jotain alan, ku olisin robotti. En tiä miten tästä pääsisin pois. Olen ku hiiri loukussa.
Anteeksi purkautumiseni. Ei ollut tarkoitus häiritä ja purkaa tätä tänne näin pitkästi.
Kaikesta huolimatta, rauhaisaa joulua teille sinne. Ehkä toi lumi maassa, auttaa hiukan saamaan joulutunnetta sydämiimme.
Hei AK!
Toivotan joulurauhaa Sinun ja Salokan sydämeen samoin kun miehesikin ja itseni ja oman perheeni sydämiin. Minulla on huomenna päiväosastoa klo 11 asti. Sitten alkaa joulutauko. Toivottavasti mielialasi valaistuu. Oletko lukenut niitä mielenkiintoisia elämänkertoja joita sinulla on lainassa? Sylvi Kekkonenkin sai kai kestää kaikenlaista, eikö hän ollut aika sairaalloinen ja sitten ne kekkosen naisjutut. Ja eikö Kekkosten yksi poika kuollut, en tosin muista oliko Sylvi vielä elossa silloin. Aion mennänettiin katsomaan josko minäkin varaisin sen kirjan.
Kiitos Rakkaat Ystävät☺️❤️
Pääsin vasta nyt kirjoittamaan. Tänään ollut paljon parempi päivä. Mies kävi aamusta heti kaupoilla ja osti kaikki ruoat jouluksi tekemämme listan mukaan. Ja pyysin tuomaan tonttulakin, kun haluan laittaa sen jouluna päähän🙂 Ja sain sen myös. Tosin mies osti sellaisen lakin, jossa letit mukana. Kuulema minulla pitää olla joulumuorin hattu, hah.
Ihan kiva, rauhaisa ja miellyttävä päivä. Aamusta pieniä kotitöitä ja muutamia koristeita vielä laitoin. Mies teki uunilihan juuresten kanssa. Muuten olemme olleet ihan rauhassa nauttien jo jouluisesta tunnelmasta. Kirjoja lukien ja radiosta jouluohjelmaa kuunnellen.
Kyllä minulla nyt joulumieli on TAAS herännyt. Tuntuu, että joulusta tulee ihan kiva. Koti on kaunis ja siisti, sekä jouluisesti koristeltu. Ruoat on kaapissa ja maisema valkoinen. Makuuhuonekin tuntuu jo ihan "omalle". Uudessa järjestyksessä on puolensa. Ei ainakaan tarvitse palella kylmän seinän vuoksi.
Olen lukenut kirjaa Kekkosten miniästä. Tulee tuo Kekkosklaani tutuksi. Muutkin kuin Sylvi Kekkonen. Sylvi oli tosiaan sellainen voimanainen kaikista sairauksista ja UKK:n tempauksista huolimatta. Olihan hän UKK:n auttaja ja neuvonantaja ja johti koko Kekkosten porukkaa. Mielenkiintoinen nainen. Sibeliuksia en ole vielä aloittanut. Luen ensin Kekkoset.
Tänään sytytin tonttulyhtyyn ensimmäisen kerran tuikun. Se on ihana 70-luvun tonttu, jolla lyhty kädessä (jonne tuikku laitetaan) mielestäni ihana.
Kiitos kun kirjoititte, kirjoitan huomenna lisää ja paremmin. Toivottavasti muidenkin mieliala on parantunut ja jouluinen🙂🌻
Maisema on valkea. Kuusen oksilla lunta. Jouluvalot loistavat ja kinkku tuoksuu jo uunissa. Ihan on jouluista ja mieliala on (oli jo eilen) ihan hyvä ja kohoamaan päin. Kiirettä pitää tänään vielä, kun kertaalleen siivoan ja käyn koristelut läpi. Mies paistaa kinkun ja maistelemme sitä jo tänään. Kaikki laitetaan valmiiksi.
Äiti soitti äsken ja puhuimme pitkän puhelun. Muistelimme lapsuuteni jouluja ja kummallakin tuli varmaan hyvä mieli.
Mies meni tekemään ulos lumitöitä eli kaivamaan autoa lumen alta. Meinaa vissiin vielä mennä kirjastossa käymään hakemassa jouluksi varaamiaan kirjoja.
Toivotan jo nyt tässä yhteisesti kaikille ihanille ja rakkaille "kanssamatkustajille" täällä Tukinetissä lämmintä ja tunnelmallista joulua ☺️❤️☺️🌻🙂🌻
Kirjoittelen kyllä tänne vielä, mutta kun ei ole varmuutta miten päivitykset täällä toimii aattona.
Jatkan jouluvalmisteluita.
Joulunodotusta Kaikille🙂🌻
rauhallista joulua teillekkin.
Täällä "surffataan" joulu läpi.
Kiitos Saloka☺️❤️ Lämmintä ja rauhaisaa joulua myös sinulle, tyttärellesi ja isällesi.
Täällä on nyt kaikki valmista. On siivottu lopullisesti koko asunto ja kaikki koristeet, joululiinat ym. on paikoillaan. Kinkku on vielä uunissa. Olen tyytyväinen, että näyttää viihtyisälle, siistille ja nätille. Ja jouluiselle, tietysti🙂
Mieliala on sopivan jouluinen, odottava. Siitä tiedän sen vielä nousevan ja tunnelman (toivottavasti) huomenna saavuttavan huippunsa. En tarkoita mitään hurmostilaa vaan rauhallista ja tunnelmallista, tyyntä tyytyväisyyttä edes hetkeksi (mitä muuta voisi epävakaa toivoa🙂).
Loppupäiväksi on varattu sitten kirjoja, syötävää, radion kuuntelua, rentoa olemista.
Tästä voi joulu alkaa🌻🙂🌻
Päivä alkaa hämärtämään. Maisema tästä makkarin ikkunasta on, kuin vanha, mustavalkoinen valokuva, lumi ja tummat puut. Lunta sataa hiljalleen. Kinkku on meillä kuorrutettu ja valmis. Perunat kiehuu ja laatikot otetaan esille. Maistellaan jo vähän jouluruokia. Radiosta (Yle 1) tulee todella kaunista, vanhaa, tuttua joulumusiikkia ja joulutunnelma kohoaa..
Tahdon myös sanoa, että "päivystän" tässä ketjussa koko joulun ajan ja sydäntäni lähellä ovat myös he, joilla ei ole joulumieltä tai muuten yksinäistä, mieli maassa ym. Tänne saa kirjoitella tuntemuksiaan olivatpa ne sitten mitä tahansa.
Makkarin pöydällä on valaistu pöytäkuusi, tonttulyhdyssä palaa tuikku ja ikkunassa kynttelikkö. Muuten pidän valot poissa. Tunnelmallista. Suojainen joulupesä.
Lähden keittiöön tekemään jouluaterian lautaselle.
Palataan!
🙂🌻🙂🌻🙂🌻
Söimme pienet jouluateriat. Kinkku on hurjan hyvä ja onnistui hyvin, kuten aina. Mies on niin tarkka sen paistamisesta ja tietää kaikki niksit. Se kuorrutus siinä on tosi hyvää. Minulla oli lautasella tietysti kinkkua, porkkanalaatikkoa, rosollia, peruna. Perunassa ja porkkalaatikossa hieman voita sekoitettuna ja rosollin päällä kermaviiliä hieman (näitä minun omia sössötyksiä). Oli tosi hyvä ateria. Kumma kyllä mitään herkkuja ei niin tee mieli. Minähän en ole koko joululle varannut muuta makeaa, kuin neljä kappaletta joulutorttuja. Koskaan en ole näin "vähällä" makealla mennyt. Ehkä sain tarpeekseni, kun koko syksyn mätin suklaata ja leivonnaisia. Yleensä minulla on ollut monta rasiaa konvehteja, pipareita, torttuja, pikkuleipiä, limsaa. Nyt ei ole edes limsaa. Vichyä vain.
Olen ihan tyytyväinen tähän päivään. Kaikki on tehty mitä pitikin ja kaikki on valmiina. Huomenna saa sitten vain viettää joulua.
Vielä kerran kaikille: HYVÄÄ JA IHANAA JOULUA!
🙂🎂🌻🙂🌻☺️❤️