Kurkku on hieman karhea ja ääni käheä. Ei ole muita flunssaoireita. Olen puhelakossa. En halua nimittäin menettää ääntäni kokonaan. Netissä luki, että jos on ääni käheä niin on hyvä olla puhumatta. Eilen tuli aika paljon luettua ääneen netistä eräitä asioita miehelle ja muutenkin "paasattua" kovasti, joten ehkä siksi. No, nyt en puhu sitten. Jotenkin vapauttavaa, kun ei tarvitse puhua, mutta tylsää tietenkin. Varmaan ylireagoin tähän ääniasiaan, mutta oikeasti pelkään, että ääni menee kokonaan ja siksi yritän olla nyt puhumatta. Join äsken finrexiniä ja yritän juoda paljon vettä.

En makoile sittenkään. Meinaan alkaa siivoamaan, mutta rauhalliseen tahtiin. Aloitan makuuhuoneesta, kun siellä nyt olen eniten oleskellut. Teen minkä huvittaa ja mitä jaksan. Vähän tympeää, kun ei tunnu tänään joulumieltä, mutta ehkä se vielä ennen joulua palaa varsinkin jos tiettyihin asioihin tulee parannusta (jos saamme rahaa ennen 22.p)

Mies on minun mielestä muuttunut hieman tylsäksi. En tiedä sitten onko taas niin paljon kipuja ja miettii raha-asioita, autoa ym. Mutta alkaa välillä ottaa päähän, kun toinen on poissaoleva ja tuskin kuuntelee mitä puhun (nythän en puhu) mitään järkevää keskustelua ei mielestäni ole ollut moneen päivään. Tunnen, että etäännymme aina kun on tällaista. Ja alkaa taas se piirre miehessä ärsyttämään, että fyysistä hellyyttä ei osoita kuin harvoin ja vähän. Miksi semmoista pitää pantata?! Kaikki on niin paljon toisin, kuin vaikka vuonna 2010, 2011 ja 2012. Mielestäni suhteemme huononeminen alkoi 2013 syksyllä. Huononemisella tarkoitan sitä, että se ei enää ole "täydellinen".

Terv, Mykkä Siivoaja.

Huomenta!

Täällä puolimykkä siivoaja. Puoli siksi, että ääni on vähän parempi, vaikka sellaista kärisevää vieläkin ja ei uskalla kauan putkeen puhua. Olen välillä aina hiljaa ja puhun vain, kun mies on lähellä, koska en voi, enkä halua huutaa ollenkaan. Pelkään, että äänihuulet vahingoittuvat pysyvästi jos alan "liikaa" äännellä. Mitään flunssaoireita ei ole ilmaantunut. Olo on muuten ihan ok. Hiukan kurkkua kutittaa silloin tällöin ja pitää yskäistä, mutta ei muuta. Yöllä heräsin siihen, että röyhtäisin väkevän röyhyn eli siis mahahappoja tuli kurkkuun. Siitä tulikin mieleeni, että ehkä tämä kähiseminen johtuukin närästyksestä, kun yöllä nousee noita happoja kurkkuun ja se ärsyttää kurkkua. Jonkinlainen ruokatorventulehdus on minulla ollut aikaisemmin pari kertaa. Löysin kaapista Somacia ja meinaan ottaa sitä muutamana päivänä. Kahvihan se tietysti aamulla tyhjään mahaan juotuna on yksi ärsyttäjä, mutta kun en millään haluaisi siitä luopua. Kahvi on niitä elämän pieniä nautintoja.

Heräsin jo viiden aikaan. Illalla pyörin ja hyörin, enkä saanut unta, kuin yhdentoista jälkeen. Mies nukkuu sohvalla kuorsaamisensa vuoksi. Minä nukun aina korvatulpat korvissa. Exä oli myös kova kuorsaaja ja silloin aloin pitämään k-tulppia. Nyt ne tulpat on menneet huonoksi ja päästävät äänet läpi, joten jouduin laittamaan vielä kiinni makkarin ja olkkarin välisen liukuoven ja sitten en enää kuullut kuorsaamista. Ehkä nukuin sitten paremmin.

Mietin koko ajan mistä kaikista vitamiineista mahdollisesti on puutetta elimistössäni. Varmasti vaikka mistä. Syön niin kehnosti. Kaikki vitamiinit ja hivenaineet on vaan niin turkasen kalliita, etten voi ostaa niitä.

Astiakone hurraa ja pieniä kotitöitä meinaan tehdä. Rahaa ei edelleenkään ole, eikä paljon ruokaakaan. Mies eilen keräsi viimeiset rahat ja kävi Lidistä ostamassa broikkuja. Ne syötiin eilen riisin kanssa.

Kirjastoon on tullut 7 niitä varaamiani kirjoja. Itse en lähde liikkeelle, kun en voi kunnolla puhua kuitenkaan, mutta en tiedä menisikö mies hakemaan ne? Täytyy tunnustella asiaa En tiedä voiko autolla ajella minkä verran, kun siinä on vain vähän bensaa.

Pienet on siis kuviot. Kotona pyörin ja elän vähän matalalla profiililla. Juuri nyt ei kuitenkaan mieliala ole kovinkaan huono. Kunhan tuo ääni tuosta taas alkaisi sujua normaalimmin niin voisi olla melkein tyytyväinen.

Katsellaan🙂🌻

Mies sai vähän rahaa eräältä tutulta ihmiseltä (lainaksi) ja lähti kauppaan. Nyt saamme ruokaa ja minä ihovoidetta. Jos saisi ihon paremman tuntoiseksi.

Aurinko alkoi paistamaan ja sammutin jouluvalot, kun eihän ne näy valoisalla.

Joulu on pian, mutta en tajua mitä voisin juuri tänään tehdä sen eteen? Ei ole hirveästi sen suhteen tekemistä, kun siivoukset ja koristelut on pitkälti tehty. Siivoan vielä kerran ennen joulua ja viimeistelen koristeet. Jouluruoat ostetaan 22.p ja siinähän se sitten on.

Tietysti jouluisesta tunnelmasta voi nauttia ennen sitä, sen verran kun onnistuu tunnelmaa saamaan.

Akuutti hätä ruoan ym. suhteen on siis nyt hoidossa ja toivottavasti saan ne kirjatkin sieltä kirjastosta.

Aloittaisin jo mielellään niiden lukemisen. Niitä on kymmenen.

En saanut kaupasta Fazerin mustikkapiirakkaa, enkä kirjoja kirjastosta. Voi kuulostaa pienelle ja turhalle asialle, mutta minun mielialani melkein romahti. En tajua miten tuo mies voi joskus olla niin huomaavainen ja ihana. Sitten yhtäkkiä täysin ajattelematon. Ärsyttävää. No, ei siinä mitään. Alan sitten puhelakkoon. Kurkun vuoksi, eikä muutenkaan huvita jutella.

V*ttu, että tämä elämä voi aina välillä olla p-askaa! Itsellä aina joku vika jossain ja niitä pieniä asioita, joita toivoo ei sitten saa. No, onhan se aivan liiallista toivoa jotain pullaa saavansa. Muut toivoo turkiksia, timantteja ja ulkomaanmatkoja, ai niin ja omakotitaloja ym. Yksi piirakka siihen nähden on AIVAN kohtuutonta.

Kyllä minun elämä on pientä ja surkeaa. Surkuhupaisaa. On se myönnettävä ja minusta itsestäni ei ole mihinkään. Ja parisuhde on aivan PASKA!!!!!!!!!!

Ja itse olen idiootti.

Minua alkaa pelottamaan tämä äänijuttu. Mietin onko äänihuuliini tai kurkkuuni tullut joku vika, että ääni ei kulje, koska flunssasta ei tunnu olevan kyse. Ainakaan mitään muita oireita ei tunnu.

Alkaa ahdistamaan tämä puhumattomuus, mutta parempi säästää ääntään, kun ei tiedä mistä tässä on kyse. Jos kurkunpääntulehdus ja puhuu väkisten niin saattaa saada lopullista tuhoa aikaiseksi.

Aina sama juttu. Ilmestyy joku oire ja jos se ei päivässä mene ohitse niin alan hermostua ja panikoida. Mietin kaikki mahdolliset vakavat syyt. Nyt sen lisäksi mietin, että mitä jos ääni ei ole kunnossa jouluna? Tai siis silloin tapanina, kun vieraat tulevat.

Tuntuu, että tässä alkaa olla nyt muutenkin liikaa kaikenlaista..Ensin oli se flunssa/poskiontelotulehdus aikaisemmin. Sitten ne lääkärissä laukkaamiset. Nyt sitten allergiaoireet, ihottuma ja nyt tämä äänihomma. Ihme jos ei ole kohta hermo romu..

En vaan kestä enää tätä jatkuvaa vikomista jostain päästä, päästä tai toisesta päästä.

Eilen oli synkän turhautumisen päivä. Parisuhteeni EI ole paska, mutta niin sorrun joskus ajattelemaan. Ja kirjoittamaan.

Herätessäkin oli turhautumisen tunnetta. Otin aamusta varovaisesti äänen kanssa. Meinasin mennä paniikkiin, kun tuntui, että se ei kulje. Minä en ole erityisemmin kärsivällinen ja ajatus jostain monen päivän puhelakosta saa minut kauhun partaalle. Onneksi muutaman kerran rykäistyäni ja juotuani lämmintä alkoi ääni kulkea paremmin kuin eilen. Pystyn puhumaan nyt suhteellisen normaalisti, mutta ääni on sellainen hieman "käreä". Jospa se siitä petraantuu. Mitään flunssaa ei ole. Luulen, että se on allergista tai sitten asunnossamme oleva koneellinen ilmanvaihto (joka hurraa mielestäni ihan liian kovaa) aiheuttaa näitä hengitystie sun muita oireita. Makkarissa tuntuisi käyvän kylmää vetoa näin pakkasella. Se ei ole tietenkään hyväksi.

Mieliala ei ole aivan huono. Mies meni käymään kirjastossa ja tuo minulle ne varaamani 10 kirjaa. Pääsen lukemaan historiallisten henkilöiden elämästä ja saan siten etäisyyttä omaan elämääni. Jouluvalot loistavat. Kaapissa on ruokaa. Radio soittaa hyvää musiikkia. Iho sai hydrocortia, eikä ole niin kipeä. Kohtaa saan kirjat ja juon cappuccinon. Ehkä tämä tosiaan tästä.

Torstai on aina ollut minun onnenpäiväni. Sitä se on vieläkin. Kaikki on aina paremmin, kun on torstai. Torstai tosiaan on toivoa täynnä. I love Torstai🙂🌻

Lämmin Cappuccino, Croissant ja pino mielenkiintoisia kirjoja Sylvi Kekkosen Ja UKK:n elämästä, sekä Aino ja Jean Sibeliuksen elämästä.

Ei ahdistusta, ei masennusta juuri tällä hetkellä. Ei ole pakko tehdä mitään, eikä mennä minnekään.

Radio Ylen 1 pulputtaa taustalla kodikkaasti.

Ikkunan maisemaa voi katsella rauhassa.

Ainakin hetken aikaa on kaikki näin kohdallaan.

🙂

silloin kun oli sitä sikatautia liikkeellä ja iso hulabaloo maailmalla, mulla lähti elämäni ekan kerran ääni. Muuta juttua ei ollut. Ei va yksinkertaisesti ääntä tullut suusta. Melkein viikon sitä kattelin ja sitten menin lääkäriin. Ne tietenkin piti mua ku ruttotautisena. Sain lääkekuurin, mut selvää syytä ei muistaakseni ollut. Lääkekuuri auttoi ja ääni tuli takasin.
Kannattaa mennä näyttämään kurkkua. Jollei muuten, ni mielenrauhan vuoksi.

Hei AK!
Mukava että miehesi haki sinulle kirjat kirjastosta ja pääsit niitä lukemaan. Olitkin vastannut minulle pitkäään ja kirjoitit aivan niinkuin muistinkin ettet käy psykan polilla. Minäkään en halua käydä vaan haluan hoitaa itseäni itse kotona perheeni parissa ja jotain vapaaehtoistoimintaa olen ajatellut siihen lisäksi. *Tammikuussa olisi kahden illan kurssi vapaaehtoistyöntekijäksi vanhuksille. On aika kaukana mutta ehkä jaksan mennä. Ajattelin että kaksi kertaa viikossa jaksaisin käydä jonkun vanhuksen luona. En tiennytkään että kuntoutustukea voi jatkaa vuosien ajan, luulin että päätös pysvästä eläkkeestä täytyy tehdä ensimmäisen kuntoutustukijakson jälkeen. Lääkärini varasi minulle ajan päiväosaston sosiaalityöntekijälle jonka kanssa katsottaisiin sosiaalista kuntoutusta kuten päivätoimintaa. Sinne en lähde missään tapauksessa. Olen ollut siellä viisi kertaa ja koko touhu oli aivan surkeaa. Onneksi on vapaaehtoista. En mennyt tänään päiväosastolle kun miehellä oli selkä kipeä ja halusi että olen kotona. Kävin kaupassa ja tiskattiin ja nyt kai sitten pitäisi lukea. tekeekö sinulla joskus mielesi lemmikkieläintä, kissaa olet muistaakseni harkinnut. Minä haluaisin mopsin joka veisi minua lenkille mutta ei ole varaa ostaa. Kissan voisi saada paremmin mutta pelkään että raapii mun rakkaan sohvan. Miten ihosi jaksaa, onko vielä atooppinen? Joulukortteja on tullut pari kappaletta, itse en lähettänyt, pistän sitten aattona tekstiviestin. Lauantaina mennään ostamaan jouluruuat, saadaan autokyyti sukulaiselta. Kinkku ostetaan ja laatikot. Tiistaina joutuu vielä maitoja hakemaan kun jääkaappiin ei mahdukerralla kaikkea. Minä en odota yhtään kevättä vaan pidän tästä pimeästä ja kylmästä.

Olen saanut tähän päivään innoitusta aloittamistani kirjoista.

Ihanaa uppoutua mielekiintoisten, itselle tuntemattomien ihmisten elämänkäänteisiin. Se vie ajatusta pois itsestä ja ajatusten pyörimistä oman navan ympärillä.

Alkaa jo pimentyä ja minä istun sängyssä kirjojen keskellä. Yöpöydän pieni pöytälamppu päällä. Radio soi taustalla. Mies laittaa keittiössä ruokaa. Lämmittää porkkanalaatikkoa ja kinkkusiivuja sen kanssa, sekä rosollia. Meillä on syöty jouluruokia koko joulukuu, eikä se yhtään haittaa varsinaista joulua, jolloin syödään sitten "oikeaa" joulukinkkua ja muuten samoja laatikoita ym.

Toivon, että jaksaisin lukea mahdollisimman paljon. Tiedän, että saan siitä inspiraatiota elämääni. Tulee mieleen ihan opiskeluajat, kirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa.

Saloka, kiitos kun kerroit kokemuksesi. Minun ääni alkaa olla jo parempi. Pidän kaulassa villahuivia ja juon ahkerasti vettä. Koitan välttää turhaa puheen pölötystä nyt iltapäivän ja illan, kun aamulla innostuin puhumaan turhankin ahkerasti. Tietysti tarkkailen, mikäli tämä ei parane niin menen lääkäriin. Netissä oli, että mikäli ääniongelmat jatkuvat enemmän, kuin viikon on hyvä mennä tarkastuttamaan kurkku ja äänihuulet.

Arka, Kiitos kirjoituksestasi! Kyllä tosiaan minulla on jatkettu aina vain kuntoutustukea ja käsittääkseni monella muullakin vuosikausia ennen pysyvää eläkettä. Luulen, että minulle seuraavaksi haetaan sitä pysyvää eläkettä. Töihin en ainakaan tule koskaan menemään, sen tiedän. Ja varmaan tietää kaikki muutkin. Siis psyk.lääkäri ja Kela. Minua ei jotenkin haittaa ollenkaan se, että en ole pitkään ollut, enkä tule olemaan työelämässä. Minulta varmaan puuttuu joku ruuvi päästä sen asian kohdalla. Minua aina suututtaa, että ihmisiä varsinkin suomessa arvioidaan sen perusteella, kuinka paljon he tekevät työtä. Suomi on hyvin työkeskeinen maa ja arvosi ihmisenä on sama, kuin ammattisi ja tekemäsi työn määrä. Työssäkäyvät ihmiset voivat keskimääräisesti aika huonosti, joten ei se työelämä mitään herkkua ole. Tiedän sen jo äitini kokemuksista. Tosin olen pärjännyt yksityisyrittäjänä melko hyvin aikanaan, en siis aivan toivoton tumpelo ole. Minulla on muutamia osaamisen aloja, mutta olenko sitten laiska? Kunnianhimoton? Vai niin mielisairas? Jostain syystä minua ei oikein kiinnosta työelämä. Se on niin raakaa ja kovaa, sekä ihmiset ovat susia toisilleen. Koko elämä voi mennä pilalle ikävän työpaikan ja yhteisön vuoksi. Luulen, että en sopeutuisi mihinkään työyhteisöön, koska koulussakin oli aina ongelmia. Ehkä kouluaikojen vuoksi en haluakaan töihin. Olen siis siitä omituinen, että työnteko ja lastenteko ei ole minua koskaan kiinnostanut. Tuo vapaaehtoistyö on minullakin joskus käynyt mielessä, juuri vanhustyö (sitähän tein nuorena, muutamia jaksoja ja sain hyvät arviot aina, että olisin sopinut sille alalle) vapaaehtoistyö oli erittäin vahvasti mielessäni ennen kuin sairastuin fyysisesti, joka katkaisi nuo suunnitelmat. Joskus mietimme miehen kanssa, että menemme kumpikin sellaiseen, meillä on nytkin kaksi vanhusta, joita autamme silloin tällöin ja olemme ystäviä. Samoin oli myös edellisessä asuinpaikassa, peräti 3 vanhusta ja mies toimi tukihenkilönä eräälle alkoholiongelmasta kärsivälle tutulle nuorelle miehelle. Aina niitä "autettavia" on kuin luonnostaan ilmaantunut lähipiiriimme ja meistä se on ihan mukavaa. Haluaisin tehdä vielä enemmän, mutta sitä ennen minun pitää henkisesti eheytyä enemmän ja tulla parempikuntoiseksi (laihtua) että jaksan tehdä paremmin esim. siivoamista ja sen sellaista. Olen minä lähinnä kissaa miettinyt ja nykyään useinkin, mutta en uskalla ottaa, kun en tiedä olenko allerginen ja jaksanko sitten kunnolla hoitaa sitä. Uskoisin kyllä, että jaksan ja mies ainakin jaksaisi ja haluaisi palavasti meille koiraa ja jos ei sitä saa niin kissaa. Minä en vain tykkää kerrostalossa eläimenpidosta, kun olen tottunut ok-talossa pitämään niitä. On ollut ennen kissa ja sitten koira hoidossa. Mies on koirahullu ja meillä on ollut monet "otatukset" siitä, että en anna ottaa mitään eläintä. Siihen liittyy paljon pelkoja minulla..että olisin allerginen, että en jaksaisi hoitaa, että koti sotkeentuisi liikaa (karvat) ja onhan se toki kallista eläimen pito, kun nytkin rahat niin tiukilla. Mutta en tiedä, ehkä joskus..Kaikkea hyvää sinulle!

Kirjoitin aikaisemmin pitkän postauksen tänne, mutta se katosi jonnekin..Kirjoitelkaa vain tänne, jotka luette tätä ketjua. Minusta on mukavaa ja mielenkiintoista lukea ajatuksianne.

Palaillaan🙂🌻

Sain tosi vahvan tunteen mieleeni siitä, että minun on jatkettava sinnikkäästi omalla tielläni, vaikka se tie ei vastaisi sitä, mitä enemmistö ihmisistä noudattaa. Minusta tämä oli niitä tunteita, jotka tulevat mieleen johdatuksena.

Eli minun täytyy elää omalla tyylilläni. Jatkossa minun täytyy syventyä enemmän siihen, mikä minua oikeasti kiinnostaa eli autiotalojen tutkimiseen, hengellisiin asioihin ja kulttuurihistoriallisiin kirjoihin. Näihin asioihin keskittymällä saan ajatuksiani pois epäolennaisesta ja myös laihdun, koska en koko ajan ole kotona syömässä. Näiden asioiden tiellä on muutamia esteitä, mutta sitkeästi raivaamalla saan KAIKKI esteet pois tieltäni.

Sitten on tietysti radio, musiikki ja ohjelmat, joista saan ohjausta ja virikkeitä.

Olen päättänyt myös hankkia uudet silmälasit, jotka tekevät minut paremman näköiseksi. Nyt en käytä laseja ollenkaan missään, koska 10 vuotta vanhat lasit ovat kauhean näköiset.

Ei muuta tällä kertaa, halusin ilmoittaa.

Hei AK!
Uudet silmälasit varmaan piristävät ilmettä, onneksi niissä on aika hyviä alennuksia tarjolla. Minäkin toivoisin että itse tutustuisin johonkin vanhukseen jota voisin autella. Vaan missäpä sitä tutustuu kun ei liiku missään.Tässä taloyhtiössä ei asu vanhuksia vaan lapsiperheitä. Minulla on kova eläimen kaipuu, lainaan koiramme-lehtiä kirjastoautolta. Haluaisin Shizun tai mopsin. Jun saisi edes kissan. Mieheni meillä on se joka ei halua, teillä se on toisinpäin. Tänään en mene päiväosastolle, on sovittu vapaapäivä.

Hämärää, sateista..

Ei se pahemmin haittaa. Jouluvalot loistavat sateista harmaata vasten kauniisti. Olen jo siivonnut koko kodin. Mies auttoi imuroimalla ja viemällä roskat, sekä pesemällä pyykit. Pyykkikone hurraa vielä. Siivoan vielä kerran sitten ennen joulua. Nyt viikonlopun aikana teen lopulliset jouluasetelmat. Maanantaina ostetaan jouluruoat ja haetaan aikaisemmin cittariin varaamamme kinkku.

Tämä aamu on mennyt hyvin. Ollut pitkästä aikaa hyvä fiilis. Oma peilikuvakaan ei näytä kovinkaan kauhealle. Lihavalle tosin, mutta hoikempana en olisi kovinkaan pöllön näköinen. Hiukset alkavat taas näyttää oikeille hiuksille. Iho on huono, mutta sehän paranee taas. Ääniongelma on lähes poissa jo, enkä edes muista sitä enää. Osuuttaa lienee myös sillä, että menkat on ohi ja sitä edeltävät pms-oireet, jotka buustaavat aina "kivasti" epävakaata pers.häiriötä.

Olen siis kodinhengettärenä touhunnut ja myös joulumieli alkaa nousta sisälläni uudelleen. Kohta haen keittiöstä kahvin ja croissantin. Kuuntelin "Muistojen Bulevardin" Yle Ykköseltä.

Hyvää Perjantaita Kaikille ja Joulumieltä🙂👍

Arka, meillä mies lähtisi varmaan samantien hakemaan sitä eläintä jostain jos vain sanoisin, että otetaan se. Olen välillä joutunut miettimään onko väärin kieltää häneltä se eläimen hankkiminen, mutta tullut siihen tulokseen, että minullakin on oikeus sanoa mielipiteeni, kun kerran yhteinen huusholli ja talous meillä on. Ajan kanssa ja jos olosuhteet muuttuvat meinaan kuitenkin sallia miehelle koiran ja itselleni ehkä kissan. Mutta nyt se ei ole ajankohtaista. Ja ensin täytyy käydä allergiakokeissa tarkistamassa, etten ole allerginen niille. Kissan minä haluaisin enemmän, kuin koiran. Minusta mies ei aina ajattele järkevästi, että mikä on mahdollista ja mikä ei ja usein minä joudun sanomaan sen viimeisen sanan onko meillä esim. rahallisesti mahdollista mikä ja mikä ei. Muuten kyllä mies on ihan älykäskin, mutta esim. tuossa eläinasiassa ei ilmeisesti halua ajatella järjellään.

-----

No niin. Tämä päivä on ollut sitten aika vauhdikas. Siivouksen jälkeen aloin mulkkaamaan kaikki joulujutut uusiksi eli siis koristeet ja asetelmat. Nyt ne ovat lopullisessa muodossaan ja minulla on aika hyvä mieli siitä. On siistiä ja kaunista. Nyt saa joulu tulla. Ruoat vain maanantaina ja se on siinä. Huomenna miehen synttärit eli juhlaa riittää. Tosin juhlimme vain kahdestaan ja rauhallisesti. Siitä tapanista ei ole nyt puhuttu mitään. Taannoisen miehen kännin ja sen yhteydessä olevan riidan jälkeen asiasta ei ole puhuttu mitään, mutta kaitpa tyttärensä sitten tulevat tapanina. Heillä on sellainen kumma tyyli, että ilmoittavat ja vahvistavat tulonsa aivan viime tingassa. Minä inhoan sitä, mutta olen jo tottunut siihen. Tapanina vedän diapamia jos en muuten kestä heidän vierailuaan. Luulen kuitenkin, että kestän ihan selvinpäin. Äitini soitti ja juttelimme pitkään. Emme jutelleet pariin päivään sen kurkku/ääni-jutun vuoksi.

Olen aika puuhakkaalla ja aikaansaavalla tuulella. Teen kaikenlaista ja puhua papatan maat ja taivaat. Seuraavaksi pitäisi alkaa itseään kunnostamaan eli pesemään ja vaihtamaan vaatteita. Ja suunnittelemaan mitä laitan jouluna päälle ja varsinkin silloin tapanina. Pitääkin varmaan alkaa tekemään se heti, ennen kuin unohdan. Loppu päivä menee sitten netin ja kirjojen ja pikkupuuhien, sekä radion kuuntelemisen merkeissä. Kiva olla pitkästä aikaa vireessä. Minusta olisi suotavaa olla aina pienessä maanisessa tilassa. Nautin siitä ja tunnen olevani elossa.

Äsken tuli posti ja miehen toiselta tyttäreltä tuli kortti. Se oli itse tehty ja kaunis. Se sopii hyvin minun jouluasetelmiin.

Aivan kuin entinen "terapeuttini" (se nerokas, heh) kerran tuumasi: "Siinä sinä A.K vaan istut ja puhua pulputat". Menin hieman ymmälleni, kun olin käsittänyt, että kupletin juoni on avautua pään sisällöstäni. Hän itse istui enimmäkseen hiljaa ja tuijotti minua. Se oli joskus vähän hämmentävää.

Palataan🌻🙂🌻

Lauantai.

Onneksi olkoon Mies 50v. tänään🙂🎂🙂🎂!

Lauloin aamusella itse "uudelleen sanoittamani" onnittelulaulun Frederikin "kolmekymppisestä", tietysti niin, että: "viisikymppinen". Minä ja Rex lauloimme sen. Lisäksi annoin miehelle kaapista säästämäni suklaasydänrasian ja myöhemmin tänään leivon sen suklaakakun ja pakastimesta otan sulamaan banaani-kinuskikakun.

Ihan kiva, kun eilen tuli siivottua ja lopullisesti joulukoristeltua niin on nättiä ja siistiä tänään. Kuuntelen radiosta "Muistojen Bulevardia" ja siellä tulee nyt pelkästään vanhoja joululauluja. Ihanaa! On nyt ihan joulu sydämessä. Omakuva ei niin inhota, eikä ahdista ja masenna.

Ruokaa ei paljon ole, mutta pärjätään maanantaihin, jolloin sitten haetaan jouluruoat, kinkku ym.

Pakkaset on alkaneet. Jouluksi tulee lunta. Muuten en pakkasesta tykkää ollenkaan. Tykkään lauhoista ilmoista.

Tässä päivää katsellaan, hieman juhlitaan ja pientä hommaillaan🙂🌻