En sitten illalla ottanut mitään pilleriä, kun unohdin koko asian. Söimme niitä pikkujouluruokia ja hyviä olivat. Tunnelmakin oli illalla jo ihan normaali. Yö meni ihan ok.

Minua vähän jännittää tänään se lääkärin soitto, vaikka se on varmaan joskus vasta iltapäivällä (soittaa päivän aikana). Luulen, että otan tänään pamia tai temestaa sitä odotellessa. Sen verran asia kiertää mielessä, että en nyt osaa keskittyä paljon muuhun eli en lähde esim. minnekään kirppikselle tms. Olen vain täällä kotona. Pieniä kotitöitä tosin teen.

Minulla on tunne, että minun pitää vieläkin "rangaista" miestä siitä riidasta. On vähän kaunainen mieli siitä vieläkin. Varmaan jääkin vain ajatuksen tasolle tai sitten harrastan piilovit*tuilua.

Muuten kaikki ok ja katsellaan päivän kulkua.

Hei AK!
Hyvä että riitanne on taas ohi. Tuleehan niitä riitoja joskus jaymmärrän hyvin tuon aiheen eli toisen puolison lapset. Meilläkin on riidelty asiasta, minullahan on kaksi aikuista poikaa. Viime vuosina riitoja ei ole ollut kun minulla ei ole oikein yhtettä poikiini.Olen yrittänyt soittaa heille että joululahjaksi laittaisin 20 euroa tilille mutta en ole saanut heitä kiinni.
Hyvä että ostit sen amarylliksen, minäkin sain hyasintit edullisesti Anttilasta. Ovat vielä nupuillaan, jännittävä odottaa milloin aukeavat. Toivottavasti osaan niitä hoitaa, liikaa ei saisi kuulemma kastella etteivät kasvata pitkää vartta. Eilen söin kokonaisen suklaalevyn, tänään olen ilman herkkuja kun kotonaei ole mitään.
Sinä olet jo pitkällä jouluvalmisteluissa. Mekin osstimme lahjat itsellemme Anttilasta, paistinpannun, kakkuvuoan, käsipyyhkeitä, kauhan, tälläista tarpeellista . Paketoidaan ne ja pannaan kuusen alle. Tytölle annamme kai rahaa ja suklaata. Tyttö haluaa tuoda poikaystävänsä joululomalla yökylään kuntämän perhe on jossainreissuissa ja poika joutuisi olemaan yksin.Minusta tämä on kiva asia ja oikein odotan sitä. Mies on vähän vastaan mutta ehkä kuitenkinsuostuu.Minusta on mukavaa kun tyttö haluaa että tullaan tutuiksi hänen poikaystävänsä kanssa. Tuntuu että tyttökin hyväksyy meidät .

Jänskäämäni lääkärin soitto tulikin poikkeuksellisesti jo aamusta, joten pääsin siitä piinasta nopeasti. Ja lopputulokset hyvät, taudinpaskiaisesta ei näy jälkeäkään ja hyvä niin. Sen ultran jälkeen olinkin jo kyllä tosi luottavainen, että kaikki ok, mutta ainahan se lääkäri viimekädessä "päättää" onko kaikki ok ja tehdäänkö vielä jotain. Nyt saa taas muutaman kuukauden olla rauhassa (toivottavasti) näiltä asioilta. Alkaa näyttää siltä, että olen jäämässä henkiin. Ainakin toistaiseksi🙂

Nyt voin sitten taas alkaa täysillä keskittymään näihin maallisiin asioihin, kuten kodin valmisteluun joulua varten. Henkiset asiat ovat vahvistuneet minulle, joten ne seuraavat mukanani entistä tiiviimmin. Ja tietysti kiitän Jumalaa ja Jeesus Kristusta siitä, että olen tässä olemassa. Elämän ja Kuoleman herra päättää kuitenkin päivimme pituuden.

Ihanaa, kun saa heittää kuoleman ajattelun, IM-ajatukset ja rauhoittavat pillerit (temestan ehdin jo ottamaan) jonnekin takavasemmalle ja nauttia elämästäni siinä määrin kuin siinä on nautittavaa.

Nyt se tyhmä riita ja ne vieraatkaan ei enää niin paljon ärsytä, kun tiedän, että perusasiat on kunnossa.

Mies meni käymään asioilla. En halunnut lähteä, kun jouduin kyttäämään puhelinta. Taidan alkaa pikkuhiljaa juomaan päivän toiset kahvit ja katselemaan tätä huushollia "sillä silmällä".

Palaillaan🙂🌻

Sillä aikaa, kun mies oli asioilla sain sitten inspiraation ja järjestelin paikoilleen niitä ostamiani joulukoristeita. Nyt ne ovat suurin piirtein valmiina siinä kohti missä pitääkin, mutta lopullinen järjestys tulee määrittymään vasta tässä joulua kohti mentäessä.

Mies tuli kotiin. Oli käynyt siellä kirppiksellä ja toi sieltä minulle käsilaukun ja kaupasta oli ostanut vielä yhden kynttelikön ja ruokaa (namuja unohtamatta). Oli suklaarasia, jonka kannessa luki: " I love you". Aika söpöä. Nyt on kyntteliköt, joka ikkunalla ja yhdessä lisäksi sellainen roikkuva "valoikkuna", missä on 3 osaa. Haluaisin vielä yhteen ikkunaan kynttelikön lisäksi jonkun roikkuvan jutun.

En ole siivonnut. En tiedä miksi minua ei huvita nyt siivota. Jotenkin haluaisin vain tehdä kaikkea muuta. Ehdotin miehelle, että lähtisimme hämärän tultua pitkästä aikaa ajelemaan jonnekin maaseudulle päin ja katselemaan ihmisten jouluvaloja. Emme ole ajelleet, muuta kuin nurkissa pitkiin aikoihin. Minusta tuntuu, että en ole kahteen kuukauteen käynyt oikein missään muualla, kuin tässä lähinurkissa. Alkaa tulla halua päästä edes vähän kauemmas, naapurikuntiin ja kaupunkeihin.

Saas nähdä mitä tässä keksii?

Zimba: 😉 Hah, hah. Eihän me vauhdissa olla vaan ruosteessa, mutta ymmärrän..😀

Arka: Kiva juttu tuo tyttäresi poikaystävä. Toivottavasti hän on mukava ja saat sitten tavallaan "uuden" perheenjäsenen. Voisitko lähettää vaikka joulukortit poikiesi osoitteisiin? En ole tiennytkään, että sinulla on kaksi poikaa. Luulin, että tytär on ainoa lapsesi. Olet oikeassa, että nämä ihmissuhteet eivät aina ole niin helppoja. Päänvaivaa joskus aiheuttavat ja on opittava elämään tilanteiden mukaan. Minä en ehkä ole tottunutkaan "oikeaan" perhe-elämään, kun olen yksinhuoltajan ainoa lapsi, jolla nyt ei ole omia lapsia, mies vaan. Ei ole koskaan ollut isompaa porukkaa. En kait kaipaa perheeseeni, kuin kaksi ihmistä, kuten aikanaan äidin kanssa olin kahdestaan. Jo lemmikkieläimen ottaminen tuntuisi liialliselta. Kuulostaa varmaan omituiselle, mutta näin se varmaan on. Häiriinnyn jos on enemmän henkilöitä. Joskus tekisi mieli hankkia kissa, mutta en ole aivan vama olenko allerginen sille. Pitäisi kait ottaa asiasta selvää. Mies haluaisi koiran, mutta minä en halua tänne pienehköön kt-asuntoon koiraa. Minäkin odotan jännityksellä milloin amaryllis alkaa avautumaan. Luulen, että ostan jouluksi vielä toisenkin. Muutamia hankintoja on vielä tehtävänä sen mukaan, miten on varaa. Minä tunnen taas masennuksen ja ahdistuksen mentyä olevani tyyntyneemmällä tavalla avoinna hengellisille asioille, kun ahdistuneena ajattelen enemmän vain sitä kuolemaa ja sen jälkeistä elämää paratiisissa. Nyt olen taas enemmän kiinni ajatuksessa, miten toteutan kristillistä elämää täällä maan päällä. En silti tunne olevani mitenkään hyvä ihminen, mutta yritän kasvaa monessa asiassa. Kaikkea hyvää sinulle ja hienoa kuulla, että sinulla on nyt noin hyvä tilanne IM ja pakkoajatusten kanssa. Oliskohan PJ:n rukous todella auttanut niihin? Uskon niin. Otan itsekin sinne yhteyttä ihan näinä päivinä. Kaipaan, että minun puolesta rukoillaan. Siitä tulee hyvä olo ja mielenrauhaa.

------------------

Taitaa mennä loppupäivä vähän sekavissa puuhissa. Tarkoitan, että en oikein pysty syventymään mihinkään yhteen asiaan pitempään kerralla, kuten että alkaisin siivoamaan koko asunnon. Teen vähän sieltä ja vähän täältä ja ajatukset juoksee päässä. Huomenna on mentävä ruokaostoksille ja minä en tykkää kun on perjantai ja kovat ruuhkat kaupoissa vielä itsenäisyyspäivän ja joulujuttujen vuoksi. Minua aina hieman jännittää se, että osaanko ostaa järkevästi ruokaa ja herpaantuuko keskittymiseni jo on paljon porukkaa, hermostunko jotenkin ja taas se tuttu ajatus, että miltä näytän (nyt kun olen taas pullevampi) hah, vaikka päätin lopettaa sen miettimisen niin taas vaan mietin, kun tuntuu, että ainakin isommissa marketeissa on vain sellaisia urheilullisen näköisiä, sutjakoita ihmisiä, tehokkaan näköisenä tekevät (järkeviä) ruoka-ostoksia tyylikkäästi pukeutuneena. Joo, tiedän että tämä on vain harhaa taas, mutta silti. Mutta..tyydyn nyt tähän, että teen mitä teen. Sainhan tänään joulukoristeet paikoilleen vaikka tiedän, että tulen muuttamaan niiden paikkoja vielä ennen joulua ja hankkimaan lisääkin niitä. Taidan mennä vähäksi aikaa sänkyyn makoilemaan ja rauhoittamaan ajatuksiani. Eihän tässä ole kiire minnekään.

Palaillaan🙂🌻

Hei, AK!

Onnea, että lääkäriltä tuli hyviä uutisia!!!🌻🙂🌻

Minä selviän lääkkeitä syöden. Nyt ei ole vielä niin paha olo, että tarvitsisi lähteä päivystykseen. Mutta kyllä mua jonkin verran tämä pelottaa...

Hyvää viikonloppua!😍

Huomenna ei tekisi mieli lähteä minnekään kaupoille. Tiedän, että siellä on perjantaina kovat ruuhkat jo heti aamusta. Mies sanoi, että eihän meidän ole pakko mennä huomenna kauppaan. No, ruokaa on kyllä sen verran, että ei tarvitsisikaan. Mietin asiaa. Tekisi mieli huomenna siivota kunnolla. Ehkä käydä jossain ajelulla, nähdä muita maisemia. Kyllästyttää niissä samoissa merketeissakin aina ravata. Ehkä kävisi matkan varrella jossain aivan uudessa kaupassa, muualla. Haluaisin kerätä itseeni joulutunnelmaa maaseutumaisemia katsellen.

Nämä ovat vain ajatuksia, enkä ollenkaan tiedä mitä tapahtuu. Nyt illalla olen vain istuillut sängyssä läppäri sylissä, syönyt, pessyt hiukset ym.

Tuntuu ihan hyvälle vain olla ahdistuksen ja masennuksen jälkeen. Hassua, että tunnen niiden tunteiden olevan jossain tuolla syvällä mielen pohjalla ja vielä läsnä, mutta silti jo taka-alalla. Pysykööt siellä nyt, haluan levähtää niiltä.

🌻🙂🌻

On se sitten mieli kummallinen. Kun yhdestä ahdistuksesta juuri ehtii henkäistä niin seuraava alkaa jo kylmätä p-reiän ympärillä. Minulla tuli nyt melkein pakkoajatus yhdestä ihan epäolennaisesta asiasta ja sitä jankkaan päässäni, enkä onnistu unohtamaan, vaikka kuinka yritän. Se ei ole millään tavalla merkityksellinen minkään kannalta, mutta minä sain siitä nyt päähänpinttymän.

Ahdistus oikein alkoi kiertää sisuksissa. Hyi, mikä tunne. No, onneksi saa kohta alkaa valmistautumaan nukkumaan ja toivottavasti huomenna olen vähemmän neuroottinen tämän asian kanssa. Kumma tunne, kun ajattelen, että jos eräs juttu olisi vaikka heti maaliskuun alkuviikolla niin se olisi paha juttu, mutta jos se onkin puolivälissä tai sen jälkeen niin se olisi aivan ok. Eihän siinä ajallisesti ole kuin viikko pari, mutta juutun tällaisiin kummiin ajatuksiin ja minua alkaa joku siinä asiassa ahdistamaan ja pyöritän sitä päässäni sitten. Luultavasti otan vielä pamin (niistähän näen painajaisia sitten...)

Kyllä sitä on ääliö, kun pitää heti alkaa lisää kehittelemään jotain ahdistuksen aihetta, vaikka siihen ei edes oikein ole järjellistä syytä.

Taitaa olla kuuppa aika epävakaana, sittenkin.

Huoh...

Huomenta!

Eilen illallinen ahdistuspiikki ei onneksi seurannut tähän päivään. Saattaahan se olla, että pitkän masis ja ahdistusjakson jälkeen se ei heti helpotuksen tullessa häviä vaan lähtee asteittain ja välillä tulee noita "takaumia".

Minulla ei mielestäni ole sellainen niin kiihkeä ahdistus ollutkaan päällä vaan enemmänkin kyllästyminen elämässä toistuviin tylsiin asioihin, joille ei itse voi mitään ja joita ei tunne hallitsevansa. Sellainen kyllästynyt tunne, että eikö tämä voisi jo viimeinkin loppua tai ainakin muuttu toisenlaiseksi? En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä ajatustani. Ja siitä turhautuneesta olosta kumpuaa sitten ärtymystä, jopa vihaa joskus.

Nyt on sellainen hieman tyhjä olo, kuin jonkun urheilusuorituksen jälkeen. Onko se masennusmaraton? Mutta samalla sellainen olo, että kyllä tästä pystyy taas jotain "kehittelemään".

Palataan!

Hei AK!
Minulla on tosiaan tyttären lisäksi kaksi aikuista poikaa jotka ovat molemmat eläkkeellä skitsofrenian takia He eivät pidä minuun yhteyttä mutta rukoilen heidän puolestaan ja toivon että heillä elämä sujuu mukavasti. Sinäkin olet ajatellut kissaa, minunkin tekisi mieli ottaa kissa mutta mies ei halua koska pelkää sen repivän meidän huonekalut. Tytöllä oli pienenä gerbiileitä mutta tulin niille allergiseksi. Mukava kuulla että se sinun ahdistuksesi jäi semmoiseksi piikiksi ja nyt on sitten taas parempi olo. Teillä on varmaan kaunista ja viihtyisää kotona kun olet jaksanut niin paljon siivota ja joulukoristeita laittaa. Minulla hyasintit ovat vielä nupussa, odotan että avautuu. Tänään käytiin kaupoilla ja ostettiin suklaata ja uunivuoka pukinkonttiin.Hyvää viikonloppua sinulle ja miehellesi!

Kiitos JP🙂🌻

Arka: Kummallakin pojallasi on siis skitsofrenia? Anteeksi, toivottavasti et loukkaannu, mutta eikä se ole valtavan raskas asia? Siis jo heillä ollut se nuoresta saakka niin onhan se äidille ja isälle melkoinen lisähaaste. Onko teillä suvussa muita skitsofreniaa sairastavia? Ajattelen vaan, kun sehän on aika vahvasti perinnöllinen. Näihin minun kysymyksiin ei tietenkään ole pakko vastata jos ne tuntuvat liian kyseleville. Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää, että miten olet äitinä kokenut tämän asian? Minulla on ollut kissa ja se joskus vähän raapi sohvan reunaa, mutta ei muita paikkoja ja lopetti sen sohvan raapimisen, kun sai raapimispuun ym. Minä aina mietin lemmikkiä, mutta en uskalla kait koskaan ottaa, kun en tiedä jaksanko siitä sitten huolehtia ja koenko sen liikaa taakaksi. Mies tietysti voi hoitaa, mutta tulevaisuudessa ei tiedä mihin kuntoon hänen selkä menee, että voiko esim. ulkoiluttaa eläintä (lähinnä koiraa). Kissaa olen kyllä enemmän ajatellut, kuin koiraa. Mutta tuskinpa sitä koskaan ainakaan kerrostaloon hankin. Maalla oli eri asia, kun asuimme ok-talossa, luonnon keskellä ja kissa sai siellä mennä omia menojaan. Kiva, että olette miehesi kanssa saaneet hankittua joulutarpeita. Hyvää viikonloppua teille myös🙂🌻

Minulla on ollut vähän kumma päivä. Jo ennen 8 lähdettiin liikkeelle, kun cittari aukesi 8 ja haluttiin mahd. aikaisin tehdä viik.lopun ruokaostokset ennen perjantai/joulu/itsenäisyyspäiväruuhkia. Sieltä menimme kirppikselle. Löysin ihan kivoja ja tarpeellisia juttuja, sekä mukavia tuttavia oli siellä. Nykyään siellä on ollut ihan hyvä henki, eikä kukaan ole ilkeillyt. Sieltä menimme vielä isompaan kauppakeskittymään, jossa monia liikkeitä. Yksi ikkunavalo vielä ja tuohon makuuhuoneen pöydälle jouluasetelmaan tarvittavia tarpeita. Vaikka joka päivä jotain hankittu niin tuntuu, että aina vain tarvii jotain lisää. Nyt en enää hanki, kuin juuri ennen joulua vasta ruokatarpeita, kinkku haetaan ym. tilasimme kinkun cittarin lihatiskin kautta.

Meni pitkälle iltapäivään kierros. Kun tulimme kotiin oudon tuntoinen ahdistus alkoi vallata minua. Samalla eräs pakonomainen ajatus alkoi taas pyöriä päässäni. Se tunne oli todella voimakas ja tuntui, että lamaannun kokonaan. Niin voimakasta, terävää ahdistuksen tunnetta ei ole ollut pitkiin aikoihin. Minulle tuli tarve soittaa erääseen paikkaan ja tiedustella erästä asiaa. En halunnut tehdä sitä miehen kuullen. Onneksi mies lähti vielä käymään yhdessä paikassa ja sain tilaisuuden soittaa. Se soitto ei helpottanut ahdistusta ollenkaan. Mies palasi. Oli ostanut minulle uuden, pienen radion. Valkoisen ja nätin, jota olen toivonut. Ahdistuksen keskelläkin iloitsin siitä. Seuraavaksi tuli kuitenkin tarve kaivaa vanhat kalenterit kahden vuoden ajalta esille ja tarkistaa asioita. Sama ahdistus ja asiakokonaisuuden pyöritys päässä on jatkunut nyt koko ajan. Tuntuu, että en pysty keskittymään mihinkään, enkä tekemään mitään. Ihan fyysisesti vatsanpohjassa kipristelee, kuin joskus vuonna 2013 pahimman vaiheen aikana. En oikein tiedä mitä tämä on. Samalla olo, että tekisi mieli tehdä kaikenlaista ja oikeasti pitäisikin, kun noita tavaroita pitäisi järjestää, syödä jotain, huushollia järjestää ym. mutta kuitenkin tuntuu, ettei kykene tekemään nyt niitä. Nuoruudessa, kun kärsin ajoittain paniikkihäiriöstä niin olo oli joskus hieman tämmöinen. Vaikka minulla ei ole mitään järjellistä syytä nyt olla jännittynyt niin jostain syystä vain olen. Ajatukset pyörivät jo kuukausien päässä olevissa asioissa, enkä osaa keskittyä tähän hetkeen. Se on inhottavaa. Yritän saada itseäni rentoutumaan. Otin paminkin, mutta en tiedä auttaako se. Onneksi mitään kuolema ja IM-ajatuksia ei ole mielessä, enkä tunne oloani masentuneeksi vaan ainoastaan jännittyneeksi. Ehkä on vain ollut liikaa paineita ja kuuppa alkaa brakaamaan. Toivottavasti ei.. Huomenna on lauantai ja onneksi ei tarvitse lähteä minnekään. Toivottavasti tämä "mielenvikainen" olo helpottaa ja saan huomenna siivottua ja aseteltua noita tavaroita, syvennyttyä paremmin ruokiin ym. Minulla on taas herkkuja varattuna viikonlopulle, sekä erikseen kaapissa jouluksi.

Taidan makoilla hetken aikaa. Mieskin tuli makoilemaan, kun häntä alkoi väsyttämään.

🙂🌻

Otin pamin ja se auttoikin hieman. Rentouduin sen verran, että makoilin ja nautiskelin uuden radioni hyvästä äänestä. Meinaan, että kun on pieni ja edullinen radio, joka on kauniin näköinen ja vielä hyvä ääni siinä niin se on mielestäni aika hyvin. Sopivasti sitten alkoi Ylen Ykköseltä hartaat sävelet ja iltahartaus. Laitoin makkarista valot pois ja olin vain jouluvalojen loisteessa. Sopivasti tuli Sibeliuksen säveltämä: "Soi kunniaksi Luojan", joka on eräs lempivirteni ollut aina. Siitä tuli niin lämmin ja liikkuttunut olo, että jouduin ihan pyyhkimään silmäkulmia. Samalla koin, että minulle puhuttiin (siis mielessä tietysti) että minulla ei ole mitään hätää ja minusta pidetään huolta ym. Koin, että minulle puhuttiin suojelusenkeleiden ja Jeesuksen toimesta ja tuli turvallinen olo. Vaikka hienoinen perusahdistus onkin taustalla niin koen, että en ole yksin ja kaikella on tarkoitus, vaikka joskus sitä onkin vaikea ymmärtää. Myös iltahartaus oli puhutteleva. Sen piti eräs sairaalapappi, joka puhui siitä, kuinka joskus on todellakin vaikea ymmärtää miksi joudumme elämässä kohtaamaan pahoja asioita ja haluaisimme (tietysti) välttää tällaiset ikävät tunteet. Samalla puhuttiin siitä, kuinka aina siellä missä annetaan apua vähäosaisille, sairaille, elämässään eksyneille ym. on Jumala läsnä ja vaikeissa asioissa kamppailevalla on haaste löytää ja HUOMATA se apu, joka on tarjolla elämän "häiriöiden" keskellä. Eli tavallaan vaikeudet "auttavat" meitä kiinnittämään huomion apuun ja siis viime kädessä Jumalaan. Voi olla, että joku ei pidä siitä, että kirjoitan näitä hengellisiä asioita aina väliin, mutta pakko kirjoittaa, kun ne ovat välillä vahvana kokemuksena elämässäni.

Saattaa olla, että ahdistus aina välillä palaa ja perinteisesti aina näin joulun alla olen ollut nuorempanakin niin tuskainen, että olen joutunut menemään lääkärin puheille (joskus parikymppisenä) ja sitten jouluksi ja sen jälkeen on ahdistukseni aina kaikonnut. En keksi sille muuta selitystä, kuin pimeys. Muistan, että nuorempanakin aina kaksi viikkoa ennen joulua olin aivan "poissa tolaltani".

Nyt tämä ahdistus ei ole "järjellistä" koska sain hyviä uutisia lääkäristäkin niin minunhan pitäisi olla nyt vain helpottunut, mutta sen sijaan saankin jotain ahdistuskohtauksia (tietysti olen samaan aikaan myös helpottunut tiettyjen asioiden suhteen)..

Nyt taidan alkaa valmistelemaan peiton alle menemistä, kun en "jaksa" enää olla hereillä. Menen joskus peiton alle jo puoli 9 ja nukahdan yleensä puoli kymmeneen mennessä. On ne samat iltarituaalit aina. Ja aina odotan uutta aamua ja sitä hetkeä, kun saan avata radion ja juoda kupin kahvia🙂

Öitä!

Hei AK!
Kiva että sait uuden radion. Minusta on mukava kun kirjoitat hengellisistä asioista kun on niin tuttua minullekin tuo yläkertaan turvautuminen. Minulle on alkanut tulla hyvä sanomalehti ja luen sen tosi tarkkaan silloin kun se tulee ja sitten myöhemmin uudestaan luen sitä. Siinä haastatellut ihmiset tuntuu ihan siskoilta ja veljiltä kun on tämä yhteinen usko Jeesukseen. Hyasintista on auennut yksi nuppu, on kasvanut aika vinoon vaan. Minulle on raskas asia tuo poikien skitsofrenia. Kovasti toivoisin että he ovat sopeutuneet eläkkeellä oloon ja voivat tuntea onnenkin tunteita elämässään. Olin kaksi viikkoa sairauslomalla kun he joutuivat sairaalaan. Viime vuosina sairaalahoitoa ei onneksi ole tarvittu. Vanhemmalla pojalla on valtavan kiva kaksio kotina. Sijaitsee ihan keskustassa mutta siinä on oma sisäänkäynti. Nuorempi asuu isän luona. Mieheni takavarikoi tytön puhelimen kun ei vastannut tekstiviestiin eilen. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi!

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille ja Onnea Suomi🙂🎂🙂🎂!!

Täällä sataa taivaalta valkoista. Räntää, mutta valkoista kuitenkin. Minulla on ollut ihan mukava aamupäivä. Heräsimme tapamme mukaan aikaisin ja aamutoimia tehdessäni mies ehdotti, että kävisimme perinteisellä itsenäisyyspäivän ajelulla maaseudulla päin. Minusta idea tuntui hyvälle. Olikin ihan virkistävää ajella pari tuntia maisemissa, mitä ei ole pitkään aikaan nähnyt. Täytyy sanoa, että maaseudulla on kyllä kauniimpaa, kuin kaupungissa. vanhat puutalot, ikkunoillaan perinteiset jouluvalot, hiljaisuus, lumen koristamat kuuset, pellot ja pihamökit. Auton radiosta kuuntelimme Ylen Ykköstä ja itsenäisyyspäivän aamusoittoa, jossa luonnollisesti soitettiin kauneimmat vanhat suomalaiset kappaleet.

Nyt ei ole sellaista ahdistusta. Välillä tulee aina ikäviä asioita mieleen, mutta kuitenkin enemmän hyviä ja on hyvä tunnelma. Jotenkin se eilinen hengellinen kokemus illalla auttoi minua. Olen ajatellut, että minun elämä on tällainen ja elän sen mukaan. Ehkä taas pääsen elämään kiinni. On sellainen olo.

Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta teen vain hillitysti juhlapäivää kunnioittaen.

Mielenrauhaa🙂🌻

Rauhallista ja hyvää Itsenäisyyspäivää sinullekkin, AK.