Ilta alkaa pimentyä. Tämä on ollut paras päivä pitkiin aikoihin. Olemme miehen kanssa yhdessä siivonneet kotia, suunnitelleet Joulua ja mitä hankimme maanantaina siis mm.joulujuttuja.

Olemme netistä ja mainospinkasta katselleet verhoja, kynttelikköjä ym.

Mies teki todella hyvän ruoan ja tunnelma on lämmin ja rakastava.

Kohta laitamme puhtaat lakanat sänkyyn ja sitten lopetan tämän päivän touhotukset, siis rauhoitun ja menen sinne puhtaalle sängylle vähän elpymään ja napostelemaan herkkuja, joita sain kaupasta.

Ja kuuntelen tietysti radiosta lauantai-illan ohjelmia.

Ihanan kodikasta, eikä kuolema pyöri mielessä, pitkästä aikaa. Eikä ahdista, eikä ole tarve nappailla pameja.

Tosi hyvää iltaa Kaikille teille myös🙂🌻

Hei AK!
Ihanaa kuulla että voit paremmin! Oletko jatkanut lenkkeilyä? Minunkin tekisi mieli laittaa jo kotia joluiseksi en vain keksi miten. Jouluverhoja minulla ei ole mutta joulutähtiä ikkunaan onkaksi, pitäisi ripustaa. Ollaan poltettu kynttilää paaljon. Tytär oli tyttöjen illassa jonne ostimme hänelle neljä siideriä. Olemme antaneet hänelle luvan käyttää alkoholia, täyttää kuitenkin jo seitsemäntoista vuotta. Toivottavasti ei ala runsaasti käyttämään. Pitääkö sinun vielä mennä stadiin selvittämään asioita vai ovatko asiat jo kunnossa siltä osin. ?

Yö meni ihan hyvin. Ilman unia tai painajaisia. Heräsin jo aikaisin ja tein "äänettömiä" hommia, että naapurit eivät häiriinny. Tämä on niin rauhallinen talo ja työssäkäyviä suurin osa, jotka haluavat tietystikin viikonlopulla nukkua pidempään niin varon aiheuttamasta liikaa ääniä ja varsinkin näin sunnuntaina.

Aamukahvit ja pikkuhommia. Yhdeksältä laitoin pykeskoneen hurraamaan. Pyykkiä riittää tällekin päivälle, vaikka eilenkin pestiin. Tänään menee lisää petivaatteita ja kirppikseltä tuotuja kangastavaroita.

Eilen ja sitä edellisenä päivänä tuli sen verran reilusti siivottua ym. että mitään sen suurempaa ei tänään ole. Ihan hyvä niin. Voi sitten tehdä isnpiraatiopohjalta sellaista mitä päähän pällähtää.

Nyt juon toista kahvikupillista pullan kanssa ja kuuntelen Jumalanpalvelusta radiosta. Ensimmäinen adventti ja Hoosianna laulettiin äsken. Minäkin lauloin vähän ja hyräilin matkassa.

Olen tehnyt kauppalistoja, sekä arki, että joulutavaroista. Tunnen haasteelliseksi sen, että samalla rahalla, kuin muinakin kuukausina pitää nyt hankkia sekä joulu, että arkitavarat. No, ne arkiset ovat tärkeimpiä, että mitään tarpeellista ei puutu ja sitten Jouluun sen verran kuin on varaa. Miehen kanssa nyt aamulla vielä suunniteltu Joulua ja sen kulkua. Ruokia, koristeita, haudalla käymisiä jne. Meillä on sillä tavalla helppoa, kun ei tule vieraita, että saadaan ihan kahdestaan viettää miten haluamme. Mielellään tietysti äitini ottaisin vieraaksi jos se olisi mahdollista, mutta hän ei halua matkustaa pitkää matkaa, enkä minä jouluna matkustaa sinne. Siellä yöpymiset vaikeita, kun ei äidillä ole tilaa ja en muuten niin välitä siitä synnyinkaupungistani, enkä kaipaa sinne. Olemme jo tottuneet, että emme jouluna näe. Äiti ei edes vietä joulua. Joulukukan kuitenkin meinasin tilata kukkakaupan viemään hänelle ja lähetän kortin ja tietysti puhumme puhelimessa melkein joka päivä ja keväällä olisi tarkoitus sitten tehdä reissu sinne.

Mies meni pihalle ropaamaan auton kanssa. Minua hieman rasittaa ajatus, että huomenna on niin paljon kauppa-asioita kerralla ja häpeän taas ulkonäköäni, kun olen niin lihavan ja turvonneen näköinen ja vaatteet kinnaa päällä, etten haluaisi mennä minnekään kauppoihin näyttäytymään. Vaikka onhan se ulkonäkö loppupeleissä aivan toisarvoinen asia, eikä pitäisi suoda ajatustakaan sille mille näyttää vaan ajatella vaan näyttävänsä aina hyvälle vaikka näyttäisi mille, koska tuskin ne ihmiset siellä kaupoissa ehtivät tai suovat ajatustakaan sille mille minä näytän, koska he ajattelevat omia asioitaan ja sitä mille HE itse näyttävät. Se ajatus rumuudesta on omassa päässäni, sen tiedän ja siitä pitäisi päästä pois. Ei Jumalakaan velvoita meitä olemaan kauniita vaan ainoastaan hyviä ihmisiä. Enkä minä itsekään siellä kaupoissa kyttää muiden ulkonäköä. Minusta melkein aina kaikki ihmiset ovat ihan hyvän tai normaalin näköisiä. Minä itse muka aina kamalan näköinen. Olen muutenkin ajatellut, että olen kohta 37-vuotias niin elämässä pitää olla jo muutakin, kuin omaan itseensä, ulkonäköönsä ja sen sellaiseen tuijottaminen.

Tärkeintä on, että ei ole masentunut ja pystyy ELÄMÄÄN ja saa olla hengissä ja suhteellisen hyvällä mielellä elää rauhallista ja henkisesti rikasta elämää. Että on koti ja ruokaa kaapissa ja rakas puoliso ja lähimmäiset. Mitä muuta voisi toivoa tai tarvita? En keksi mitään..

Jatkan puuhailuja. Valmistelen huomisia menoja.

Hyvää Ensimmäistä Adventtia Kaikille🌻🙂🌻

Maanantai.

Vähän positiivisemmalla mielellä, kuin viikko sitten uuden viikon alussa. Onhan niitä kaikenmaailman asioita. Oma naama ei taas miellytä ja saa nähdä, mitkä vaatteet mahtuu päälle ja ulkona on jopa 8 astetta pakkasta, pimeää ym. mutta se tuntuu hyvin pienelle siihen verrattuna, että asiat kuitenkin ovat suhteellisen hyvin. Olen toistaiseksi hengissä, kaapissa on ruokaa, kahvikupillinen nenän alla, ollaan lähdössä ostoksille kun kaupat aukeavat. Tosin hakemaan vain välttämättömiä ruokaa, arkitavaroita ja vähän jouluakin, mutta kuitenkin.

Minusta on suurta se, että kuoleman ajatukset ja IM ei pyöri mielessä. Että voin ajatella esim. joulua ja sen viettoa ajattelematta heti, että : "olenko hengissä silloin" ym.

Tänään onkin paljon kaikenlaista, joten toivotan kaikille mahdollisimman hyvää viikonalkua ja palailen myöhemmin🙂🌻

Hei AK!
Hyvä että kuuntelit jumalanpalveluksen radiosta. Minunkin tekisi mieli mutta meillä ei ole radiota makuuhuoneessa. Katsoin kuitenkin eilen taas Pirkko Jalovaaran ohjelman parantava rukous tv7ltä. Tytär oli jumpassa niin hänen televisiostaan katsoin. Minun tekee kovasti mieli hyasinttia jouluksi, on niin ihana tuoksu siinä . Mietin vain miten saan sen tuotua kotiin ettei se palellu kun ei ole autoa. Aiotko itse laittaa ruokia jouluksi vai ostatko valmiina? Minä ostan valmiit laatikot ja torttutaikinan, kinkku vain paistetaan itse.

Hei Arka! Kiitos, kun kirjoittelet. En ole koskaan laittanut itse oikeastaan mitään jouluruokia. Minulla ei ole siihen taitoa, eikä kärsivällisyyttä. Mies paistaa kinkun meillä ja laatikot ostetaan kaupasta. Tortut ja piparit leivotaan itse, mutta valmistaikinoista. Omatekemät voisivat olla parempia, mutta minusta kaupasta ostetut ovat nykyään ihan hyviä. Säilyisiköhän se kukka jos laittaisi siihen oikein paljon sanomalehteä ympärille? Olisiko ketään tuttua, jonka autolla sen saisi tuotua teille? Itse haaveilen valkoisesta amarylliksestä, jonka näin tänään cittarista. Ihanan kaunis, tosin kallis. Tänään ostimme joulukoristeita ja joitain jouluvaloja ikkunoihin, sekä kirppikseltä, että kaupoista löysin. Tuntuu vain, että kaikki on vuosi vuodelta kalliimpaa. Ennen selvisi joulusta aika pienellä rahalla, kuten 100e. Nykyään menee enemmän, vaikka yrittää edullisesti. Tänään olimme koko päivän liikenteessä, asioilla ja kaupoissa. Oli ihan kiva olla pitkästä aikaa, mutta väsyin jonkin verran ruuhkista ja jouluhälinöistä isommissa kaupoissa. Kävimme aika monta kauppaa läpi ja olen aina tiennyt, että isot marketit eivät ole minua varten. Ainakaan jos koko päivän niissä pyörin. Kaikkea hyvää sinulle🙂🌻

Tosiaan, kuten edellä kirjoitin olimme koko päivän kaupoilla. Aamulla aloitimme kirppikseltä, josta tein sekä jouluisia, että arkisia löytöjä. Sitten kävimme tarjouskaupat ja ruokakaupat. Kerralla tuli paljon asioita, mutta tarpeita saatiin täydennettyä. Joulujuttuja ei tarvitse enää, kuin muutamia hankkia sitten ennen aattoa. Aika paljon on entisiäkin edellisiltä vuosilta, vaikka olen niitä poiskin lahjoittanut monena vuonna mm. miehen tyttärille ja entisille naapureille. Sitten aina joulun alla kadun, että olen lahjoittanut pois kun tarvitsee ostaa uusia, hah. Olen päättänyt, etten enää ole niin avokätinen, vaikka se kuulostaa itsekkäälle ja on tavallaan vastaan kristillisiä arvoja. Yritän kuitenkin ajatella vain taloudellisesti, kun kaikki on nykyään niin kallista. Päivä sujui hyvin, paitsi ihan lopussa aloin väsymään ja keskittyminen herpautumaan isossa marketissa. Se oli kuitenkin viimeinen kauppa, missä kävimme.

En oikein jaksanut tavaroiden lisäksi enää syventyä ruoka-ostoksiin. Otin parille päivälle syötävää ja jotain jouluista jemmaan (kuten konvehteja ja sen sellaista, säilyvää) Täytyy tarkemmin tehdä ruokaostoksia lisää myöhemmin tällä viikolla.

Jouluvalot ovat ikkunoissa. Ostimme uusia ja jotain vanhoja. Mies asensi ne paikoilleen. Nyt kuuntelemme iltahartautta radiosta. Mielestäni on hyvä kuunnella jotain hengellistä ohjelmaa kaiken kaupallisen hössötyksen jälkeen. Tänään sanoin ensimmäistä kertaa siellä kirppiksellä eräälle henkilölle, että olen kristittyjen arvojen kannattaja. En yleensä sano ääneen sitä kovin helposti. Uskoni on ilmeisesti vahvistunut, koska haluan kertoa sen joillekin muillekin ihmisille. En silti ole mikään kiihkouskovainen, eikä minusta koskaan sellaista tule, mutta jonkinlaisessa uskossa olen kuitenkin, entistä vahvemmin. Minusta se on hyvä asia.

Alkaa olla iltapuuhien aika. Taidan vähän odottaa nukkumaanmenoa, kun väsyttää vilkkaan päivän jälkeen, mutta ihan hyvällä tavalla. Väsymys ei ole sellaista, kuin masennuksessa vaan terveen tuntoista.

Huomiseen🙂🌻

Huomenta!

Vähän huonosti tuli nukuttua. Heräilyä, mies kuorsasi ja piti käydä Omenaista joululimsaa hörppäämässä keittiössä keskellä yötä, huoh. Ei katsos malta kait edes nukkua, kun on jotain herkkuja kaapissa. No, ei vainkaan. Joskus näitä huonoja öitä tulee, mutta kyllä niistä selviää. Pakotan itseni olemaan asiallinen vaikka tekisi mieli vain kiukutella, kun väsymys oikein kirvelee silmissä.

Huomaan, että parisuhteeni (vaikka siinä ei oikeasti ole kait mitään vikaa) alkaa taas ärsyttämään minua. En tajua tätä. Taas kettuunnuin huomion, hellyyden, seksin puutteesta ja tekisi mieli sanoa suorat sanat. Mutta, mutta..tiedän, että tämä tunne menee ohitse ja yritän pitää mölyt mahassa. Nämä tunteet kumpuavat epävakaudestani ja lapsuudesta saakka, kun en sitä hellyyttä koskaan saanut, enkä pahemmin tuntea olevani rakastettu😞 Aikuisena sitten vaadin kumppaniltani KOKO AJAN näitä asioita. No, tässä suhteessa olen oppinut, että en voi ammentaa toista tyhjiin vaatimalla kaiken aikaa jotain, vaikka huomaan, että vaadin nytkin monia asioita, en suoraan, mutta ilmeillä, eleillä ym.

En ole varma vielä päivän kulusta. Sain eilen aika tarpeeksi kaupoista ym. mutta tavallaan tekis mieli jonnekin silti lähteä ja ruokapuolta pitäisi miettiä lisää.

täytyy katsella mitä tapahtuu.

Palaillaan🙂🌻

Hei AK!
Iloitsen kun etenet uskonpolulla, se saa sinut tuntumaan läheiseltä. Minäkin tykkään ilmaista uskoani jotenkin jos tulee luonteva tilaisuus.Haaveilen joskus että voisin laulaa Jeesuksesta kuorossa mutta en taida olla valmis sitoutumaan tiheisiin harjioituksiin. Anoppi laulaa helluntaiseurakunnan kuorossa.Olivattelevisiossakin jumalanpalveluksessa, meillä on se tallennuksena. Me menemme huomenna asioille ja kaupoille, sossuun pitää viedä pari laskua ja sitten mennä kodin Anttilaan katsomaan sauvasekoitinta, uunivuokaa ja kakkuvuokaa.Saimme veronpalautusta niin voi näitä keittiötarvikkeita hankkia, paistinpannukin pitäisi saada. Itse en raskisi ostaa kaikkia mutta mies sanoi että otetaan koska tarvitaan, mitään turhaa ei osteta. Odotan että pääsen tekemään sosekeittoja, tytär on niistä kiinnostunut. Tytär menee tänään ammatinvalintamessuille, sai opolta vapaaliput sinne. Poikaystävänsä kanssa menee. Me miehen kanssa ollaan kotona, mies pelaa pleikkaa ja minä yritän lukea. IM-ajatuksia onharvakseltaan, on helpottanut paljon kun pakkoajatukset ovat hellittäneet.

onko siellä maa valkoinen? Täällä on aavistuksen valkoinen.

Mä olen oppinut olemaan ilman. En ole miehen kosketusta tuntenut 10 vuoteen. Tai yli. Viimeks olen sellai ollut varmaan 11 v sitten. Olen laittanut sen leikiksi ja sanonut että olen ruosteessa putket jo. Joskus kaipaan sitä hellyyttä, mut joskus taas yököttää pelkkä ajatus, että täällä hiippailis joku.

Leppoisaa päivän jatkoja teille. Halatkaa kun näette, se tuo voimia.

Kiitos Arka ja Saloka🙂🌻

Minulla on ollut ihan kiva päivä, mutta nyt on vähän tyhjä olo. Mies kuorsaa tuossa olohuoneen sohvasängyssä. Hän täyttää ennen joulua viisikymmentä, mutta koska olemme sitä mieltä, että enää niin lähellä joulua ei oteta alkoa niin hän juhli sitten tänään ja osti pullon jaloviinaa. Harvoin mitään nykyään ottaa, ehkä puolen vuoden välein. Olimme ensin liikenteessä. Aamusta kirppiksellä ja sieltä teinkin taas löytöjä ja sitten muutamassa tarjouskaupassa, hankimme lisää jouluvaloja ja koristeita. Kävimme sellaisessa kaupassa, missä emme ole käyneet pitään aikaan ja siellä oli hyvin kauniita ja edullisia joulutavaroita niin ostimme muutamia, vaikka alkaa olemaan jo kiintiö täynnä (ja budjetti paukkuu). Olen aika tyytyväinen nyt meidän joulujuttuihin. Koristeet ja valot on nyt kasassa. Ruoat mietittynä. Kaappiin olen jemmannut konvehteja ja pakkasessa on leivonnaisia. Lähempänä joulua leivon sitten valmistaikinoista torttuja ja pipareita.

Nyt ei väsyttänyt, eikä voimat mennyt tuolla kaupoilla ollessa. Ehkä se oli sitten miehen humala, joka ei ollut niin kivaa. Harvoin kun ottaa niin taisi kolahtaa vähän kovemmin ja tuli hänelle oksettava olo. Oksensikin kerran, onneksi ei minnekään muualle kuin vessanpönttöön. Mies on aina humalassa vähän rasittava, vaikkakin ihan kiltti. Jankkaa ja höpöttää asioita solkenaan, enkä jaksa vastailla, enkä keskustella samaa asiaa sataa kertaa peräkkäin. Silloin kun alkoi humaltumaan niin keskustelimme kyllä suhteestamme ja asioista yleensä (hän humalassa aina avautuu paremmin tunteistaan, taitaa olla perusmiehinen piirre) ja puhuimme myös läheisyydestä, seksistä ja tällaisista asioista, suhteestamme ym. mies kertoi omista ongelmistaan, että selkävaivat on pahentuneet ja on jo tunnottomuutta alakerrassa ja "se" ei toimi juuri ollenkaan kovien lääkitysten ja näiden vaivojen vuoksi. Olen sen tiennytkin, mutta en sitä että vaivat ovat pahentuneet. Hän ei niistä juuri juttele minulle. Ymmärrän häntä ja on hyvä kuulla, että esim. seksittömyys ei johdu minusta (välillä alan kuvitella, että olen liian lihava ja inhottava ym) sanoin, että on mentävä lääkärille puhumaan noista ongelmista, mutta mies sanoi, että ei mene, koska pelkää, että ottavat ajokortin pois tai jotain. Täytynee jutella uudestaan kun on selvistäpäin. Kertoi kyllä haluavansa läheisyyttä ja seksiä mutta ei siihen kykene. Muustakin puhuttiin ja hyvä, että asiat tuli selväksi. On vähemmän vainoharhainen olo.

Nyt mies tosiaan kuorsaa humalaansa pois tuossa sohvalla ja minulla muuten ihan ok, mutta hieman tyhjä olo. Huomenna on paljon kodin laittamista. Siivoamista ja jouluvalojen ja koristeiden laittoa, enkä varmaan lähde huomenna liikkeelle, kun aika menee kotona. Muutenkin hyvä henkäistä välillä. To soittaa sitten lääkäri ja saan kuulla hänen mielipiteensä asioista ja se kait tässä vähän alkaa nyt jo jännittämään vaikka sainkin hyviä alustavia tuloksia tietää silloin viime viikolla. Mutta kuitenkin. Olen niin hölmö, että jännitän silti, että mitä kuuluu. Ja tosiaan alan jo nyt jännätä torstaita. Tuntuu, että ehkä menen vähäksi aikaa makuulleen rentoutumaan ja otan yhden rauhoittavan. Saisi sitten paremmat unetkin yöllä, kun viime yö meni huonoksi. samapa tuo kun mieskin jo nukkuu. Herkkuja on paljon ja säästän suurimman osan jouluksi. Jotain syön kyllä nyt jo. On meillä pikkujouluruoat kaapissa, mutta tänään ei ehditty niitä syödä. Ehkä loppuviikosta tai viikonlopulla. Laitoin vadin miehen "sängyn" viereen jos alkaa yöllä oksettamaan. Jos minä joisin pullon Jallua niin varmaan delaisin, siis hyi yäääkkk!!!! No, en tykkää mistään alkoholista. Tykkään vain rauhoittavista pillereistä, kun olen jännittynyt🙂 Onneksi tulen toimeen ilman silloin kun ei ole stressiä. En siis ole sillain koukussa kuin vaikka vuosi sitten.

Saloka, ei täällä ole lunta. Ilma tänään kylmeni ja se enteilee lumisadetta, on sitä luvattu. Minäkin "pelkään" että minun "putket ruostuu". Luin kerran jonkun kauhujutun, että jollain oli emätin melkein umpeutunut "käytön puutteessa" ja limakalvot surkastuneet sieltä. Mitähän sinne sitten työntäisi? (huono vitsi..hah, hah) Onhan noita kaikenmaailman apuvälineitä nykyään, myydään jopa Cittarissa, mutta minua yököttää sellaiset. Jos ei ole luonnollista niin olkoot sitten (tämä vain minun mielipide, toiv.kukaan ei loukkaannut kun tällaisia kirjoitan). Ja minulla muuten on aivan sama dg. kuin sinulla Saloka, siis viimeisin dg. joka tuli viime syksyn osastojakson ohessa.

Arka, oletko miettinyt miten saisit sen kukan tuotua kotiisi? Minä ostin tänään valkoisen amarylliksen ja käärin sen lämpimään kankaaseen, vaikka toinkin sen lämmitetyssä autossa. Minä olen aina ihaillut amarylliksiä, mutta en ole sellaista hommannut. katsellut vain. Pirkan sellainen maksoi 6e, joten minusta ihan kohtuuhinta verrattuna yleensä kun ovat tosi kalliita. Tämä on vasta nupullaan eli ei auennut. Saa nähdä mitä siitä tulee. Mahtavaa, että sinulla on ollut noin vähän pakko ja IM-ajatuksia. Aivan varmasti Pirkko Jalovaaran kautta saa apua. Meinaan itsekin sinne ottaa uudelleen yhteyttä. Sehän on vielä maksuton palvelu. Ja sitkeä rukoilu ja totuuden etsiminen palkitaan, uskon niin vakaasti. Meinaan jatkaa sillä tiellä.

Nyt menen lepäämään🙂🌻

Olen täynnä vihaa. Kaikkea kohtaan. Tähän ei auta hoosiannat, eikä muu jeesustelu. Eilen kuuden jälkeen mies heräsi känninokosiltaan, vaikka toivoin, että olisi nukkunut aamuun saakka. Sittenhän se show vasta alkoikin. Nimittäin, miehen tytär soitti ja tuosta noin vain ilmoitti, että he tulevat sitten tapanina kylään. Minä vastasin puhelimeen, kun en halunnut että isänsä ympärikännissä vastaa tyttärelleen. No, kohteliaasti toivotin tervetulleeksi. Olisihan tuota ollut omiakin suunnitelmia tapaniksi, mutta meneehän se näinkin kestitessä vieraita, joista ei edes välitä pätkä vertaa. Välittämiseni loppui jo pari vuotta sitten. Monta vuotta meni, että odotimme miehen kanssa tyttöjään kylään ja aktiivisempaa yhteydenpitoa. Yritimme ja minäkin paljon heidän eteensä. Toinen on/oli vielä ongelmanuori, joka aiheutti yhtenään päänvaivaa ja huolta. Jaksoimme tukea ja auttaa häntä. Heitä ei kyläily ja yhteydenpito silloin juuri kiinnostanut. Meni kuukausia, ettei mitään kuulunut, paitsi silloin jos tarvittiin jotain..rahaa, yöpaikkaa, autokyytiä ym. No, se meni sen piikkiin, että ovat nuoria ja heillä on muuta kiinnostuksen kohdetta. Minä kyllä alusta asti tunsin, että on väärin, että eivät pidä mitään yhteyttä, eivät koskaan kysy meidän kuulumisia ym. vain silloin kun tarvitsevat jotain hyötyä. Pikkuhiljaa alkoi pänniä tällainen ja etäännyin heistä henkisesti. Sen jälkeen kun toinen heistä sai lapsen on ääni muuttunut kellossa. Kaikki pyörii nyt sen lapsen ympärillä, koko suku ja nyt ollaan niin yhtä perhettä ja hellanlettas sentään. Nyt ollaan sitten yhtenään meillekin tulossa kysymättä edes sopiiko tulla. No, minä olen tästä miehelle avautunut ennenkin ja riitahan siitä on aina tullut. Hän ei ymmärrä miksi "olen tyly" hänen tyttärilleen ja "eikö hän saisi pitää yhteyttä omiin lapsiinsa"..no, totta helkkarissa saa, asian ydin ei ole siinä. Minä vain en tunne luontevaksi, että ennen niin etäiset ihmiset alkavat laukata meillä jatkuvasti ja yhtäkkiä ollaan aivan päinvastoin kun ennen. Minä itse en osaa esittää oikein mitään, enkä olla tekopyhä, joten hieman vaikea on ymmärtää koko kuviota. Sain myös eilen ripitystä, että olen "tyly" sitä lasta kohtaan. Hah! En mielestäni ole. No, en ole mikään lasten ystävä jos en kyllä vihaajakaan. Minä en vain osaa olla lasten kanssa, enkä osaa lässyttää heille kuten ilmeisesti pitäisi. Mies hoki, että se on HÄNEN lapsenlapsi ym. Sanoin, että niin sen asian ymmärränkin. Ei se ole minun lapsi ja minä en ala mitään mummoa sille leikkimään, kun en ole heidän sukuaan. Tuntuu myös tekpyhälle, että mies on nyt ottanut niin jonkin Papan roolin, vaikka ei ole sellainen ennen ollutkaan. Aaarrgghhh! Tämä koko kuvio on helv..ärsyttävä ja eilen sanoin kyllä kovalla äänellä ajatukseni suoriksi niin, että naapureihinkin varmaan kuului meteliä, mutta en jaksa siitä välittää. Mieskin humalapäissään laukoi kaikenlaista ilkeää, mistä sitten menetin hermoni. Inhoan riitelemistä ja sitä, että meillä riita tulee aina näköjään tästä samasta aiheesta eli hänen tyttäristään, lapsenlapsestaan ja heidän vierailuistaan. Se ei ainakaan paranna minun tunteita heitä kohtaan, kun joka vierailun alla joudun haukutuksi itse. No, minähän olen vain tällainen 36v lapseton ihminen, joka ei mitään voi tajuta oikeasta perheestä ja sen sellaisesta. Nukuin sohvalla ja mies sängyssä. Tänään olen päättänyt olla ihan koston vuoksi HILJAA. Vähän joulumieltä katosi eilisen riitelyn myötä ja tiedon myötä, että tapaninpäivä ei mene kuten suunnittelin ja saan epämieluisia vieraita. Kotona olisi paljon hommaa tänään, mutta ei huvittaisi tehdä mitään. Eilen heitin jopa kaksi esinettä seinään. Ihme, että eivät menneet rikki. Tuntuu typerälle tuollaisen riidan jälkeen tehdä mitään kotitöitä tai laittaa joulua, mutta pakkohan se on. No, vedän rauhoittavaa, että saan itseni etäännytettyä koko asiasta. Huomenna soittaa sitten lääkärikin joten on tässä kaikkea taas, huoh..Haluaisin kadota tomuna jonnekin paratiisiin.

Kiitos kun sain heti nauraa tota "mitä sinne sit työntäis". Ollen kuullut että joku on nakkia tai makkaraa työntänyt ja sit se on katkennut ja homehtunut sinne 😯🗯️

Nyt kun olen sulatellut sitä dg, ni ei se niin paljoo jännitä. Ehkä se sit tosiaan on ihan oikea.

Voimia ja jaksuja päiviinne.

En ole enää vihainen. Vain hieman tyhjä ja surullinen olo. Nappasin napin. Ilmeisesti eilinen söi voimia, kun meinasin äsken tähän sängylle nukahtaa. Mies se koittaa niin puuhakkaana täällä touhuilla hyvitelläkseen eilisiä mokiaan. Olen ollut melko kylmä ja puhumaton. Ovelasti koittanut puheyhteyttä saada ja tehnyt kaikenlaisia kotihommia. Nytkin pyykkikone hurraa, tekojoulukuusi kaivettu esille ja asennettu valmiiksi, kokonainen kana uunissa paistumassa. Äsken kun pienesti mainitsin, että wc-pöntössä on oksennustahroja niin riensi samantien pesemään sitä pönttöä (yleensä ei ikinä pese, se on minun hommia) ym. No, antaa hommata. On minulla silti paha mieli yhä, riitelemämme asiat kiertävät mielessä ja inhottaa se vieraiden tulo. Olen päättänyt kostoksi olla tänään ja osittain huomenna tekemättä mitään kotitöitä. Olen lakossa. Minulle tulee teennäisyyden tunne jos hommailen kodin hyväksi ja taustalla muhivat sellaiset riita-aiheet. Mies jo eilen ilmoitti, että ei sitten tänään puhu enää niistä eilisistä. Hah, no ei varmaan niin huvita krapuloissaan kuulla, mitä kaikkea on humalassa sanonut. Minä en viitsi väkisten alkaa selvittämään, olkoon. Olen hiljaa ja se on miehelle "paras" kosto.

Nyt mies tuli tuohon sängynreunalle oikein pulisemaan. Pakko kait se on jotain jutella.

Nyt meillä on taas normaali tunnelma täällä. Olin ensin hiljaa, mutta pikkuhiljaa alettiin sitten puhumaan. Miehen paistama kana oli hyvää. Eilisestä riidastakin puhuttiin jotain pienesti, mutta selvästi se on vielä liian läheinen aihe ja kumpikin haluamme nyt olla siitä hiljaa ja puhua muusta. Meillä on joskus kun riidellään niin tapana vasta muutaman päivän päästä käydä läpi sitä riitaa ja sen syitä. Onneksi aika harvoin riidellään ja nekin on aina ne samat pari aihetta. Minun on kait vain kestettävä se vieraiden tulo, koska ne ovat kuitenkin miehen lapsia ja lapsenlapsi, vaikka minä en niistä välittäisikään. Eihän ne täällä kuitenkaan joka päivä ravaa.

Temestan otin aamusta ja se vähän ensin väsytti. Mitään kotitöitä ei ole huvittanut tehdä ja kun ei ole ollut inspiraatiota olen suosiolla jättänyt odottamaan sopivampaa päivää. Jännitän sitä huomista lääkärin soittoa niin varmaan otan vielä pillerin ja huomenna otan. Sen jälkeen toivottavasti saan sen taas heittää pois.

Eilinen riitely vähän henkisesti otti voimia, että senkin vuoksi tänään vain levännyt. Mutta eiköhän se tästä taas.

Palaillaan!

Ak ja Saloka. Tyttösethän on nyt vauhdissa.😎.