mä haluan vajota jonnekkin missä pippuri ei kasva. Ottaa lääkkeitä niin että taju menee, mut ei IM ajatuksena, koska mua tarvitaan tällä hetkellä täällä niin paljon. Olen jokaisen tukihenkilö. Kuuntelen äitin pahaa oloa, tytön pahaa oloa ja yritän surffailla tässä. Ehkä ensi viikolla on kaikki paremmin ja asiat selvii Ehkä ens vkl:na saan jo nukuttuu, kun olen täällä turvassa ja saan syä jo

Voimia sulle

Voi kun se meni noin, AK!

Olisi ollut ihan riittävää tämän kuluneen viikon odottelu. Nyt siten toinen. Olen puolestasi kiukkuinen!😠 Olisi sanut selvitä jo!!!

Olet ajatuksissani!

Minä olen aloitellut joulun laittoa. Silitän ja ompelen verhoja keittiöön. Projekteja riittää.

Toivottavasti voit edes hetkittäin keskittyä muuhunkin kuin odottamiseen ja pelkäämiseen! Toivon sitä sydämestäni!😍

Jaksamista. Semmonen virtuaalihali täältä. Mun sisällä synkempää kuin ulkona, joten oikeestaan toi maisema ihan valaisee mua 😐. Mulla ei noin vakavia juttuja kropassa kuin sinulla, mutta minun lääkärikierros taas jatkuu ja pyörittelen papereita byrokratian rattaisiin. Ja odottelen mitä tuleman pitää.

Hellou!

Onpa tylsää tuollainen odottaminen. Hirmusti jaksamista ja energiaa kaiken tuon ruljanssin läpikäymiseen.
Mulla alkoi yksi vanha mieliala lääkitys uudelleen ja pitäisi kerätä hieman asennetta sivuoireiden selättämiseen.

Se on kyllä hyvä kun tietää mistä ne johtuu.

Katselin eilen kaupassa miten järkkyjä määriä ihmiset ostaa jo nyt joulutavaraa.
Aivan käsittämätöntä tai sitten olen vaan persaukisena kateellinen 😀

Niin tai näin, kauppiaat kyllä hieroo käpäliään!

Nukuin kun tukki viime yön. Kävin pitkästä aikaa hevosia tsiigailemassa ja tapasin pari ystävää. Se piristi kummasti vaikka lähteminen on niin vaikeaa.

Onpa ihana olla tällainen mitäsjossitten-ihminen.
Olen vaan päättänyt mennä vaikka sielua kylmää. Autolla ajo pimeällä on huvittavaa kun en juuri muista hengittää!
Alkaa lähinnä naurattaa kun mietin mille mahdan näyttää kun nenä kiinni ikkunassa tiiraan hirviä 😀

Mutta hei, mukavaa tätä päivää 🌻🙂🌻

Hei, AK!

Olet ajatuksissani. Rukoilen puolestasi. Voimia!😍

Mukavaa, että olet Johanna tullut takaisin. 🌻🙂🌻 Viestisi sävy on pirteämpi kuin keväällä. Muutto on ehkä kuitenkin tehnyt sinulle hyvää, vaikka vaikeuksia onkin ollut. Muutto itsessään on aina stressaava elementti ja jos siihen kasaantuu muita tekijöitä kuten sairastaminen, saattaa voimavarat kulua nopeasti loppuun. Minä olen saanut elämäni vähitellen takaisin raiteilleen. Tämä on ollut todellinen muutosten vuosi eikä muutokset näytä edelleenkään olevan ohi.

Lomani lähestyy loppuaan ja töihin palaaminen pelottaa. En tiedä kuinka jaksan. Täytyy vain yrittää. Olen tällä viikolla viettänyt paljon aikaa Pojun kanssa. Öitäkin, vaikka se on vastoin periaatteitani. Olen tähän asti vältellyt yhdessä nukkumista, koska aamurutiinit "vieraan" kanssa tuntuvat väkinäisiltä. Aamupalakeskustelut yövieraan kanssa on jotenkin tyhmiä jos/kun toivoisi vain rauhaa ja hiljaisuutta. Blaah. Olen niin hankala, että ihme kuinka Poju jaksaa minua palvoa. Pitää minua upeana, seksikkäänä ja kauniina, ja kertoo sen minulle usein. Se on hämmentävää, sillä itse en näiden mirta-kilojen kanssa tunne olevani sen enempää kaunis kuin seksikäskään. Minä olen myös lähes 10 vuotta häntä vanhempi ja väkisinkin mietin, että Pojulla olisi vielä koko maailma edessään. Miksi piirittää minua...

Pojun seura on silti tehnyt hyvää. Parisuhteessa itsetuntoni lytättiin maan rakoon ja naiseuteni ja mielenterveyteni horjutettiin pois tasapainosta. Olen nähnyt exäänikin silloin tällöin harrastuksen parissa, mutta en noteeraa häntä mitenkään. Olen sulkenut hänet täysin mieleni ulkopuolelle. Hän on paha ihminen, joka manipuloi ja käyttää naisia hyväkseen omien tarpeiden tyydytykseen. En halua tuntea sellaista ihmistä. Kesti kauan ymmärtää mitä hän on minulle aiheuttanut ja päästä eroon syyllisyydestä jota tunsin. Tajuan, että se kahdenkeskeinen elämä, jota hän halusi meidän viettävän, oli yksi vallan käytön muoto ja tapa hallita minua. Meillä ei käynyt koskaan vieraita, koska hän ei halunnut.

Nyt minulla on enemmän ystäviä täällä uudella paikkakunnalla kuin koko parisuhteeni aikana yhteensä. Olen saanut uusia ystäviä ja arvostan tätä kovasti. Aikuisena uusien ystävien löytyminen on kovin vaikeaa, joten pidän itseäni onnekkaana. Myös Poju on ihana lahja uudessa elämässäni. Arvostan häntäkin valtavasti. ☺️❤️☺️☺️❤️☺️ En uskalla ajatella tuleeko meistä ikinä paria, molemmat ollaan edellisistä suhteistamme niin hajalla, mutta ainakin viihdymme nyt yhdessä. Se saa riittää täjän hetkeen.

Toivon sinulle AK voimia jaksaa ylimääräisiä tutkimuksia ja odottaa tuloksia. Ymmärrän ahdistuksesi ja halun paeta sitä. Sinussa on kuitenkin myös halu elää ja pitää kiinni elämästä. Kaikki tekemisemme täällä ei aina tunnu tarkoituksen mukaisilta mutta pakko niissä joku suunnitelma on olla. Muuten kaikki elo maan päällä olisi turhaa. Halaukset!

🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Kiitos Rakkaat Ystävät, että olette muistaneet ja tukeneet🙂

Eilen en päässyt kirjoittamaan tänne, koska Elisan verkossa oli TAAS jotain vikaa. Netti oli koko päivän poissa pelistä. Kirjoitan nyt nopeasti jos vaikka tämä taas pimenee. Olemme kohta lähdössä asioimaan ja eilenkin tämä oli sillä aikaa, kun olimme stadissa pimentynyt.

Minulla on pitkästä aikaa nyt parempia uutisia. Olin eilen siinä eräässä lisäkokeessa ja sain siitä hyvät tulokset. Ilmeisesti siis mitään kovin dramaattista ei ole, mutta asiat tietysti halutaan aina varmistaa ja se luo potilaalle tunnetta, että nyt tässä on jotain vakavaa ym. No 100% en luota koskaan mihinkään, siihen olen oppinut ja ensi viikolla on vielä se lääkärin soittoaika, jolloin kuulen lopullisesti kaiken, mutta nyt näyttäisi alustavasti hyvälle, että mitään epäilyttävää ei ole. Nämä on aina nämä kontrollit niin..huoh.

Nyt kuitenkin olen jo paremmalla mielellä ja voin ainakin tämän väliajan seuraavaan lääkärin soittoaikaan elää ajatellen muutakin kuin kuolema tai IM.

Huomaan, että rauhoittavia ei nyt tarvi ottaa. Eilen kuitenkin soitin psyk.polille ja ihme kyllä sain puhelimessa uusittua pami-reseptin, koska sitä ei ole enää kuin yksi levy jäljellä ja vaikka en nyt koko ajan sitä vetäisikään niin haluan, että sitä on kaapissa kaiken varalta jos saan jonkun hermarin tai alkaa ahdistamaan kovin. Temestaahan on, mutta sitä en halua ottaa jos ei ole pakko, kun siitä olen eroon päässyt.

Meinaan nyt keskittyä ihan hyvällä mielellä (toivottavasti) entiseen tyyliin kirppiksellä käymiseen (olen kohta menossa sinne) kodin siivoamiseen, välillä vetelehtimiseen ja mietiskelemiseen, herkkuja ei nyt ole luvassa, koska rahat on loppu ja olen muutenkin liian lihava edellisistä stressiherkutteluista. Autostakin on bensat melko finaalissa, joten kotinurkissa pyöritään aika lailla, mutta ei se haittaa, kun on parempi mieliala nyt.

Kirjoittelen tänne lisää jos tämä netti pysyy toiminnassa. Jos minusta ei mitään kuulu niin sitten tämä on taas poissa pelistä.

Hyvää Perjantaita Kaikille🙂🌻

Hei, AK!

Voi kun ilahduin viestistäsi🙂 Miten sen nyt ilmaisisi.... ? On hyvä, ettei asiat ole huonosti😋 Mukavaa viikonloppua sinulle ja miehellesi!

Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä!🌻🙂🌻

HiioHoi!

Onpa ihana kuulla että sait parempia uutisia ja stressimäärän vähemmäksi 🙂

Nyt lepoa ja palauttelua. Kyntyilöitä, hämärähyssyä ja rakkaan kainaloa <3

Oon ite ollut ihan Tööt kun oon tainnut yrittää vähän liikaa mutta pää on jotakuinkin kestänyt mukana. Eli ahdistus siellä povitaskussa ja yritän että se pysyy siellä eikä karkaa.

Täällä sataa räntää! Noh, onneksi on katto pään päällä
Mukavaa viikonloppua sinulle ja muille täällä kirjoittaville 🌻🙂🌻

Kiitos Rakkaat☺️❤️

Kirjoitin äsken varmaan puoli tuntia tänne ja sitten kirjoitus hävisi. Niin käy joskus..Hmm..aikas tyhmää. Jos en olisi kasa hyytelöä niin jaksaisin siitä varmaan enemmän hermostua.

Kasa hyytelöä siksi, että masiksen hieman väistyttyä ja saatuani palan elämää taas sieluuni tapani mukaan aloin laittamaan elämääni heti uuteen kuosiin🙂 No, ei nyt mitään sen kummempaa, kuin aamupäivästä saakkaa siivosin oikein kunnolla ja pistin sisustusta uusiksi. Tein oikein huolellisen siivouksen ja tuntuu, että jynssäsin masennusta pois itsestäni. Pesin, hankasin, kiillotin, järjestelin, lajittelin, tein asetelmia, tuntikausia ja kumma kyllä tuollainen masisjakso, kun makaa sängyn pohjalla mitään tekemättä päivästä toiseen ja napsii vain pillereitä laskee kuntoa yllättävän nopeasti. Myös muutaman kilon painon nousu vaikuttaa. Viisi kiloa, huomaan kun on nyt taas takaisin niin se vaikuttaa olin sitten asioita hoitamassa tai kotona hommailen. Niin en ole niin nopea ja paljon kömpelömpi ja hengästyn helpommin. Kaikki kyykkäämiset, nostamiset ja kumartumiset on hankalampia.

Minulla vain on tapana aina alkaa riehumaan hieman liikaa kerralla heti kun tuntuu, että olen taas elossa. Mutta kieltämättä tuntuu hyvälle, vaikka väsyttääkin sitten, että ei makaa koko aikaa, ei tarvitse rauhoittavia vetää pysyäkseen kasassa ja mieti koko ajan kuolemaa ja IM.

Taas kova halua hankkia tavaroita ja kaikkea uutta tänne kotiin, kuten aina kun alan nousemaan masiksesta. Onneksi on kirppikset missä voi edullisesti tyydyttää tuota ostelunhalua ja hankkimisen halua. En minä niin sitä tavaraa himoitse vaan kauniiden esineiden tuomaa mielihyvää ja mielenrauhaa, kun saan laittaa kotia kauniiksi. Minun koti ei ole rahalla laitettu, mutta uskaltaisin väittää, että täällä ei näytä rumalta. Edullisestikin voi saada kaunista. Ja on tärkeää, että sitten kun masis taas iskee niin vaikka makaisin sängyn pohjalla niin saan tehdä sen kauniissa ympäristössä. Masin ja siihen päälle ruma ympäristö, ruma ja sottainen koti..en tiedä miten sellaista sietäisin.

Söimme juuri. Mies teki ruoan. En olisi kyllä jaksanutkaan enää tehdä ja alkoi nälkäkin olemaan kun koko päivä mennyt parin kahvikupillisen voimin.

Pahoittelen, että olen vielä sen verran "itseeni käpertynyt", että en jaksa teille erikseen kirjoitella ja vastailla mitään järkevää, mutta tietäkää, että olette tärkeitä ja olen kiitollinen, että olette jaksaneet olla "menossa mukana".

Taidan alkaa vähän levähtämään. Huomenna on tiedossa taas jonkin verran touhua, vaikka yritän, että en väsytä itseäni heti alkuun liikaa. Ei vain tahdo malttaa..tuntuu, että jokainen sekunti ilman masista on elettävä täysillä, kun tietää, että joku päivä se sieltä taas iskee. Aikaahan ei tiedä. Se voi olla muutama päivä, viikko tai jopa kuukausi.

Nyt lähetän tämän ennen kuin taas katoaa jonnekin, siis tämä kirjoitus.

Viikonloppu alkakoot!

Kirjoitan taas, kun olen näköjään päässyt vauhtiin🙂 Vaikka ei minulla ole edes mitään sen kummempaa asiaa. Ilmeisesti tämä on yksi keino rentoutua, kun on läppis sylissä sängyllä ja pistää ajatuksia tänne.

Oikeasti meillä on ihan surkea viikonloppu. Autossa ei ole bensaa, kuin sen verta, että sillä voi ajaa huoltiskalle tankkaamaan sitten maanantaina. Ajelut on siis aivan no-no. Jääkaappi on melkein tyhjä. No, on siellä kananmunia, voita ja juustonpalanen. Pakastimessa yksi pussi mustikoita. Kahvia on, mutta ei sokeria, eikä maitoa siihen. En surkuttele vaan minua huvittaa. Olenko sitten tullut hulluksi, kun vielä naurattaa tämä? Ei. Olen vain tyytyväinen siitä, että yleensä olen, elän ja hengitän. Juuri tällä hetkellä se tuntuu riittävän. Ja tieto, että huomenna aamulla saan (mustaa) kahvia, avaan radioni ja alan päivän hommat kotona. Nyt kun masis ei vie sängyn pohjalle, nyt kun jaksaa jotain.

Miestä ei naurata. Hän on aika vättyyntyneenä tästä rahatilanteesta. Hän ottaa aina vakavammin sen jos rahat loppuvat, kuten olen jo aiemmin kertonutkin. Mutta ei hän sen kummemin sitä osoita, kuin olemalla hiljaa ja välillä sättimällä eduskunnan edesottamuksia. Minä taas en jaksaisi vähempää olla kiinnostunut jostain homolaista ja annan mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Haluan, että miehen mökötys ei saa haitata minun parantunutta mielialaani.

Minä kyllä tiesin, kun alkukuusta mässäilin herkkuja masikseeni ja käytin huolettomammin rahaa, että loppukuun loppupäivät tulevat olemaan "hieman" köyhät, mutta tein sen valinnan tietoisesti. Seuraavat rahuskat kun tulee maanantaina niin on oltava järkevämpi (kuinka tylsää) ja ostettava muutakin kuin namuja🙂 Täytettävä pakastinta, varauduttava jo Jouluun ym. Ja ei olisi pahitteeksi laihtua muutama kilo, mutta siitä ei nyt enempää.

Eipä tässä taas muuta. Mies laittoi saunan päälle. Minä en mene sinne. En tykkää saunasta. Tosin en kyllä käy suihkussakaan paljon koskaan. Tiedän, että se ei ole oikein, mutta kun en tykkää siitä. Onneksi sentään muuten pesen itseäni säännöllisesti ja vaihdan vaatteita päivittäin, käytän dödöä ym. Muutenhan sitä haisisi aivan kauhealle. Mieheltä aina varmistan, etten haise ja en kuulema ole koskaan haissut millekään. Olemme sopineet että sanomme suoraan ja rehellisesti jos toinen alkaisi haista ja kehottaisimme menemään pesulle. Ei mieskään kyllä haise koskaan. En voi kestää pahoja hajuja. Ja hyvistä tuoksuista leijailen pilvissä. Minulla on erittäin tarkka hajuaisti, kuten äidillänikin, joka on ikänsä pelännyt, että haisee muka pahalle, vaikka ei koskaan ole haissut millekään, koska pesee itseään koko ajan.

Lapsena INHOSIN pesemistä. Huusin ja karjuin, kun minua vietiin punkkaan pesulle. Olikin yleinen vitsi meidän perheessä, että minä olen vesikauhuinen. Niin kait sitten olen vieläkin. Jossain vaiheessa kyllä suihkussa ja kylpyammeessa lotraaminen oli mieliharrastukseni, mutta se oli jossain 20-30v ikävuosien välillä. Nyt olen ilmeisesti taantunut taas lapsuuden vesikauhuiseksi.

Taidan lopettaa nämä höpinät ja mennä kaivelemaan keittiön kaappeja jos vaikka tekisin munakkaan, koska on hieman nälkä.

Palataan

Yö oli aika hmmm..mielenkiintoinen. Kauhea se oli. Näin pitkän ja hyvin johdonmukaisen painajaisen siitä, kuinka joku tappaja ajoi minua takaa ja pakenin. Unessa tämä kesti monta vuotta ja alkoi lapsuudenkodistani jatkuen läpi elämäni. Pitkä uni siis ja todella elävän tuntuinen, kuin elokuva. Lopulta tappaja olikin joku jengi niitä tappajia ja ne aina löysivät minut, mutta pääsin pakoon. Muita ihmisiä tapettiin julmalla tavalla ympäriltäni ja aina näytettiin minulle, että: "noin sinullekin tulee käymään". En jaksa selittää koko jutun juonta, mutta jopa siinä unessa toivoin, että heräisin ja huomaisin sen olleen vain unta ja sitten kun heräsin niin pelkäsin vieläkin, enkä ollut varma oliko se totta ja pelkäsin nukahtaa uudelleen jos sama uni jatkuisi..Katsoin yöpöydän kelloa ja se näytti jotain puoli kolme silloin, kun heräsin. Olin niin "paniikissa", että harkitsin jopa pamin ottamista, mutta sitten ajattelin, että en ala keskellä yötä mitään ottamaan. Aivan kuin olisi jonkin kamalan kauhuelokuvan katsonut. Nukahdin sitten uudelleen ja heräsin joskus kuuden jälkeen.

Aamukahvin (johon löytyi tilkka kermaa, heh..) jälkeen olen hommaillut mm. vaihtanut sänkyyn petivaatteita, mutta täytyy odottaa ainakin yhdeksään ennen kuin kehtaan alkaa imuroimaan sänkyä. Meinaan putsata sen perinpohjin. Sitten on pyykinpesua (tosin mies hoitaa sen) ja jotain pölyjenpyyhkimistä, mitä jäi eilen ja paljon tavaroiden lajittelua, mitä olen kirppikseltä raahannut, että mitä jää tänne ylös ja mitä menee alas kellarikoppiin. Ástiakoneeseen laitan joitain lastavaroita peseytymään mm. vanhat silmälasini, jotka ovat jo ihan roskiskamaa, mutta käytän joskus kotona. Ne puhdistuu hyvin astiakoneessa (kerran vahingon kautta huomasin tämän, mutta mitään uusia, hyväkuntoisia laseja ei tietty "saa" a-koneeseen laittaa🙂)

Mieliala on melko hyvä, kun tietää, että on tekemistä ja jaksaa jotain tehdäkin. Kuolema ja IM-ajatuksia ei nyt ole. Tuntuu vapauttavalle, että saa niiltä levätä nyt.

Ruokia ei nyt viitsi hirveästi ajatella, kun menee ihan kaurapuuro, jauheperunamuusi (ilman maitoa) ja sellaiselle linjalle eli ei juuri mitään. No, ei sille mitään voi, kun kerran mässäilin kaikki ruokarahat jo alkukuusta. Ai niin ja munakasta voi tehdä. Sentään jotain.

Mietin, että olisiko tuo kauhea painajainen liittynyt siihen, kun lopetin niin yhtäkkiä rauhoittavien napsimisen. Ehdinhän niitä jo ainakin kuukauden napostella..Onneksi ei ole tarvetta nyt ottaa eli en siis ole koukussa. Silloin vaan kun on henkistä painetta niin voin ottaa. Siellähän on ne 100kpl pameja apteekissa odottamassa, että saan ne kaappiin jemmaan ja temestoja on vielä melkein sama määrä, joten kait tässä aika "rauhallisina" tarvittaessa pysytään.

Jatkan hommia. Hyvää Lauantaita Kaikille🙂👍

Ihanaa! Kohta saadaan hyvää ruokaa ja minä saan vähän namujakin. Kyllä olen sydämestäni kiitollinen eräälle tutulle vanhalle papalle, jota mies on auttanut paljon. Mies tapasi papan ja kun se pappa kuuli, että meillä on p.a niin se samantien lainasi muutaman kympin rahaa, vaikka mies ei ois kehdannut ottaa. No, maanantaina maksamme heti takaisin. Tekisi mieli mennä halaamaan sitä pappaa samantien, kun on noin ihana ihminen. Ehkä hän sitten arvostaa sitä apua ja seuraa, jota on mieheltä saanut, kun on jo vähän huonokuntoinen ja yksinäinenkin ihminen. Ja toki olen HYVIN iloinen, että saan ruokaa, kun nälkä kurnii vatsassa ja saan keittää PULLAKAHVIT!!!!!!

Taivaan Jumala on totisesti olemassa ja näkee hätämme ja korvaa hyvät (ja rankaisee) pahat tekomme!!!!!

Sille papalle ostan kyllä Joululahjan se on aivan varma se.

Että tällainen väliraportti tänne, haluan kertoa silloin kun on jotain hyvääkin, kun ollut pitkän aikaa vain synkkää kirjoitettavaa.

Muuten täällä härrää nyt kaikki siivouskoneet, pyykki, apk, ja kohta imuri kun kehtaan alkaa imuroimaan. Tosin odotan ensin, että mies tulee kaupasta ja saan ne pullakaffeet keittää!!!!!!!!!!!!! (joo, vissiin pää sekos😀)

Hei AK!
Tosi mukava kuulla että mielialasi on parempi ja ei ole enää IM-ajatuksia. Tuo rahapula on tuttua meillekin kun toimeentulotuella eletään. Loppukuusta ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen vaan perusruokaa voi ostaa. Mieheni hoitaa meillä raha-asiat ja hyvin hoitaakin, jääkaappi on onneksi aina täynnä ruokaa, se on tärkeää turvallisuuden tunteen kannaltakin. Minua on lohduttanut se ajatus että kun joutuu elämään näin niukasti se on ekologista, eli säästyy luonnonvaroja seuraavillekin sukupolville. Minulla on ollut IM-ajatuksia aina välillä. Päiväosastohoito alkaa 15. 12. En mene mielelläni sinne. Sain levozinia unettomuuteen. On luojan kiitos auttanut.

Lauantaita AK! Onpa kiva lukea, että sulla on ollut nyt parempi olo ja olet jaksanut hommailla ja nauttia mm. hyvästä ruoasta. Se on kyllä niin, että surkean vaiheen jälkeen sitä taas osaa arvostaa ihan tavallista elämää ja pieniä iloja. Toivottavasti hyvä vaihe jatkuu ja innostut vaikka jouluakin laittamaan ja kaunistamaan kotia.

Muuten, minä en tunne itseäni enää ollenkaan vanhaksi, vaikka 35-v olenkin. Minulla on tuttavapiirissä paljon vanhempia aktiivisia ja virkeitä ihmisiä, joiden mielestä olen vielä tosi nuori, kuten siis sinäkin. 🙂