Heippa Ak ja muut!

Minulla on jälleen silmätulehdus! Edellinen ehti juuri parantua 2 viikkoa sitten ja nyt se tuli takaisin. 😯🗯️ Ihan epätodellista olla jälleen tässä tulehduskierteessä. Tulee ihan kahden vuoden takainen kesä mieleen, jolloin sairastin 8 viikkoa putkeen ja jonka jälkeen diagnosoitiin astma. Tulehduskierrehän kuuluu yhtenä oireena kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. Herää vaan kysymys montako antibioottikuuria pitää tällä kertaa syödä. Viimeisimmästä tuli järkyttävä ihottuma. Edellisestä meni vatsa sekaisin. Lisäksi on varmaan joku hiivakin...😯🗯️🙄😑❓ (anteeksi yksityiskohtainen avautuminen)

Maanantaina kävin hakemassa irtisanomislappuni. Työni jatkuu toukokuun loppuun asti ja sen jälkeen olen ajatellut pitää kolmen kuukauden kesäloman. Minulla on jo ajatus mitä haluan tehdä kevään jälkeen. Kerron siitä myöhemmin jos se ottaa tuulta alleen. Olen jo pitkään miettinyt työn ja harrastuksen yhdistämistä. Suunnitelmani liittyy siihen. Oma yritys on aina riski, mutta minulla ei ole enää mitään menetettävää. Olen jo käynyt läpi helvetin tämän vuoden aikana ja siitä noussut uudelleen jaloilleni, joten mikään ei voi olla tätä vuotta pahempaa.

Toivon sinulle AK jaksamista marraskuun hämärässä. Vesisade ja pimeät päivät vetävät mielen nopeasti pohjamutiin, mutta koita löytää valoa vaikka kynttilöistä ja henkimaailmasta. Uskon, että ne ovat sinua lähellä ja tuovat lämpöä ja lohtua. Joskus elämämme vaikuttaa näköalattomalle, mutta vaikeisiin asioihin etäisyyttä saatuamme huomaamme asioiden olevan kuitenkin kohtuullisen hyvin. Sinulla on rakastava ja huolehtiva puoliso, jonka kanssa elämä kuulostaa melko mutkattomalta ja turvalliselle. Pidä kiinni siitä. ☺️❤️ *voimahalit *

Kiitos JP☺️❤️ Kiva, kun jaksat kirjoittaa. Onneksi sait lääkkeet, vaikka se noin paljon juoksuttikin. Yritä jaksaa siivota ym. niin minäkin täällä🙂👍 Kaikkea hyvää sinulle!

Ihanaa tosiaan tuo auringon valo. Jos en olisi niin "kiireinen" niin menisin sohvalle makaamaan siihen kohti, missä aurinko paistaa kirkkaimmin ja nauttisin valosta, kuin kissa.

Kiireinen olen siksi, että sain oikein draivin päälle (pitkästä aikaa) ja siivoan oikein kunnolla koko huushollin ja samalla katselen vähän jouluasetelmia, tosin ihan pienesti vain. Mutta esim. kylppärin (miehen avustuksella) pesimme oikein kunnolla Kloritella ja kävimme aivan kaiken läpi. Tykkään välillä oikein desinfioida kaiken, että bakteerit lähtevät pois.

Keittiön olen myös pessyt ja sitten keitimme kahvit välillä ja huilaan vähän ja alan siivota olkkarin ja makkarin.

Parveketta pitäisi myös järjestää ja viedä sieltä vielä loput kesäromut pois. Tarkoitan muutamia kukkaruukkuja jne.

Ehkä se, että otin aamulla Pamin on saanut minut toimimaan, eikä vellomaan ahdistavissa ajatuksissa. Niin kauan, kuin tämä "kriisitilanne" kestää meinaan ottaa aina pamia jos se kerran helpottaa minua. Saanhan siitä sitten itseni taas irti, kun menee paremmin, olen ennenkin saanut.

Nyt jatkan siivoamista ja kodin laittamista ja sitten alan leipomaan sen piirakan.

Mieskin tykkää kun touhuan, enkä makaa sängyssä naama nutturalla.

Posti toi paskapostia. Osasin odottaa sitä, mutta siltikin..siellä oli asiapapereita, jotka liittyivät niihin puhelinkeskusteluihin ja nyt niistä seuraa jatkoa nopeammin, kuin osasin odottaa ja iski aikamoinen ahdistus päälle. Tästä parin viikon sisällä on yhteensä kolme erittäin inhottavaa käyntiä eräissä paikoissa ja kaikki huipentuu tämän kuun 26. päivä.

Voi, kuinka inhoan tätä elämääni. Miksi minun elämä ei voi olla normaalia? Miksi olen aina nuorallatanssija? Elämäni aina vaakalaudalla? Oikeasti tekisi mieli tehdä IM samantien. Tuntuu, ettei tällaisessa ihmisen rääkkäämisessä ole mitään järkeä, eikä kukaan tästä voi elossa selvitä siis tällaisesta elämästä. Olla kuolemaisillaan jatkuvasti, sitten taas ei olla ja taas olla..kuuppa tässä hajoaa. Vain pamit pitävät minut järjissäni ja nekin vain jotenkin. Olen niin kyllästynyt, ottakaa sitten ruumiini ja viekää se virran yli paratiisiin.

Olen ottanut tänään jo 3 pamia. Että silleen..kohta nekin loppuvat. On temestat, mutta en tykkää niistä. Tekisi vain mieli maata ja loppua kokonaan.

Ei se mitään. Voihan näinkin elää. Otan vain niin paljon lääkkeitä, että olen pöppyrässä hela tiden. Kait kestän jotenkin ja jos en kestä niin sitten vaikka haihdun tomuna ilmaan.

Älkää ihmetelkö jos en kirjoittele tänne tai ainakaan mitään järkevää. En jaksa olla järkevä vaan todella tyhmä, eskapisti ja kait kohta narkomaani. Ja pelkuri olen.

Tekisi mieli tuhota itsensä. Vetää pää täyteen. Lihoa 10000 kiloiseksi ja räjähtää. Ehkä ne läskit jotenkin suojelisi minua. Tässä välillä hoikempana minulla oli suojaton ja kuikelo olo. Hah, taidan olla todella sekaisin.

Se eräs seuraamani julkisuuden henkilö. Joku lääkäri oli arvioinut, että sillä elinaikaa ehkä vuosi elintapojensa perusteella. Ymmärrän sitä aivan täysin. Nyt tuntuu, että hyvä jos itse sen vuoden elää. Tekis mieli lopettaa kaikki NYT!

Rexi saa leipoa sen piirakan. Mä en kykeneeeeeeeee......

Hei AK!
Kaunis rakkaustarina sinulla, ja se edelleen jatkuu, hyvä niin. Olet ollut tarmokas kun olet siivonnut ja leiponut mustikkapiirakkaa. Minäkin olen suunnitellut että leipoisin tyttären kanssa joku päivä, vaikka mokkapaloja, otin netistä reseptin. Muuten tulee makoiltua niin paljon. Tekisi mieli jotain herkkuja, ehkä kaupasta ostan. En minäkään jaksa nyt välittää syömisistäni kovin paljoa.

Amassados: Kirjoitin sinulle äsken pitkän viestin ja kone pimautti sen jonnekin. Kuinka ärsyttävää. Kirjoitin paljon tuosta kilpirauhasjutusta. On totta, että pitkät tulehduskierteet kuuluvat kr-vajikseen. Oletko jossain vaiheessa altistunut homeelle? Minulla home nuorempana laukaisi puoli vuotta kestäneen kr-tulehduksen ja sen seurauksena alkoi sitten tulla vajisoireita. Tosin ne olivat silloin lievempiä, enkä itsekään tajunnut niitä mitenkään hoitaa, saati sitten kukaan lääkäri. Lääkäreiden mielestähän arvot ovat aina normaalit ja hyvät vaikka olisivat missä hevon kuusessa. totuushan on ja maailmalla tunnustettu asia, että jos tsh on yli 2 niin kyseessä on jo vajaatoiminta. Minulla on ilmeisesti koko ikäni ollut kr-vaivaa. Sitä on meillä suvussa "kaikilla". Varsinkin naisilla. Minulla arvoja mitattu viimeksi viime syksynä ja silloin tsh normaali, mutta t4v tippunut melko alas ja kortisoli (S-Korsol) oli todella matala. Onko sinulta mitattu kortisoli? Sehän liittyy myös kilpirauhasen toimintaan lisämunuaisten kautta. Mutta näistä varmaan olet jo lukenut aivan tarpeeksi. Sen jälkeen kun endokrinologi sanoi minulle että arvoni ovat hyvät ja mitään aihetta lisätutkimuksiin tai tarkkailuihin ei ole (olin selittänyt kaikki oireeni ja melkein itkin pahaa oloani) niin päätin, että en enää koskaan mene julkisen terveydenhuollon piiriin valittamaan kr-asioitani. Mutta rahaa yksityiselle ei ole ja niihin on muutenkin kovat jonot. Homehan sekoittaa ensimmäisenä kilpirauhasen toiminnan. Siellä viimeksi asumassani hometalossa minulla oli aika järkyt oireet: hiukset tosiaan lähtivät ja ohenivat hurjasti, eivätkä kasvaneet juuri ollenkaan, olivat kuivat, huonokuntoiset ym. Sitten se kamala lihominen, turvotus, ihottuma, karmea väsymys, kuukautishäiriöt ym. Nämä oireet ovat osittain vieläkin olemassa ja olen aivan varma, että tälläkään hetkellä kr ei toimi kunnolla. Tukka on vieläkin melko surkea luirake, eikä kasva kunnolla. Pidän sitä vain kiinni, koska auki en kehtaa pitää ohutta hiirenhäntää. Ja tuo painojuttu, kun ei laihdu ei sitten millään. Nythän olen taas masennuksen vuoksi syönyt vain herkkuja, kun tuntuu että aivan sama kun ei kuitenkaan koskaan laihdu. Tuntuu, että Mirta sekoitti viimeistään kaiken, eikä siitä toivu koskaan. Ja iho on kuiva ja ihottumaa tulee. Kuukautiset sekoilee. tulehduksia. silmät rähmii. allergiat lisääntyneet. ärtyisyys.masennus. muisti pätkii. sumupäisyyttä. eiköhän nämä aika lailla ole vajiksen oireita, mutta kun ei jaksa edes lähteä mittauttamaan taas niitä arvoja, että josko ne nyt sattumalta olis niin paskat, että se myönnettäis vihdoin. Voimia sinulle, hyvä että jaksat ajatella kuitenkin tulevaisuuttaa. Kuulostaa ihan hyvälle ajatuksesi. Minulla alkaa nyt pätkimään ajatus, että pakko varmaan lopettaa. Kirjoittele jos/kun jaksat ja kaikkea hyvää sinulle!

---------

Nyt aamusta ainakaan niin masentunut ole. Aamut muutenkin aina helpompia. Iltaa kohden alkaa alakulo. En ole nyt ottanut pamia. Kotitöitä olen tehnyt jo aikaisin ja jatkan vielä. Mies kävi asioilla ja nyt keitetään lisää kahvia. en saanut eilen sitä piirakkaa aikaan, joten teen sen tänään. Eilenhän tuli aika lailla siivottua oikein urakalla, joten tänään vaan järjestelen. En halua lähteä kotoa mihinkään, kun ei ole mitään asiaa ja haluan muutenkin olla vain kotona. Mies saa mennä jos haluaa, ettei hänellä aika käy pitkäksi, mutta eihän tuo halua yksin oikein muuta kuin pikaisesti kaupassa käydä. Kivahan se on ettei ilman minua laukkaa päivät pitkät pitkin kyliä😉 Arka, kiitos sanoistasi. Niin, onneksi tämä kaunis rakkaus jatkuu. Eihän tässä elämässä muutakaan ole. Kyllä nämä päivät ovat pitkiä ja pimeitä..nyt kun ei ole autoajeluja, luontoretkiä ja sen sellaisia, kuten kesällä ja alkusyksystä ja keväällä niin aika vähiin menee tekemiset. Kotona vain nyhvätä. Välillä sitten 2-3 päivän välein jossain kaupassa, kirjastossa, kirppiksellä. Mutta minä olen aika hyvin oppinut sietämään tällaista rajoittunutta elämää ja jos en siedä niin otan lääkettä.

Täytyy mennä hakemaan lisää kahvia. Palaillaan!

Mustikkapiirakka uunissa. Se on niin helppotekoinen, että melkein nolottaa. Valmis murotaikinapohja, joka painellaan voideltuun piirakkavuokaan. Päälle jäiset mustikat ja valmiiseen valion vaniljarahkaan sekoitetut yksi kananmuna ja puoli desiä sokeria. Paistetaan 200 asteessa n. 30min. Eipä siinä tumpelompikaan "leipoja" voi epäonnistua. En ole mitenkään lahjakas leipuri sitten missään vaativammassa jutussa, eikä riitä kärsivällisyys mihinkään näpertelyyn. Mutta tuollaiset helpot, jonka voi vasemmalla kädellä huitaista. Mies tykkää tuosta piirakasta niin siksikin sitä aina välillä teen hänen vuokseen.

Arka mainitsi mokkapalat. Ne on minun yksi suurin herkku. En vain saa aikaiseksi koskaan tehdä itse. No, joskus vuosia sitten olen tehnyt. Ostan valmiina (kalliita) ja kyllä ne on hyviä, mums...

Suht siisti koti nyt ja leipomus tuoksuu. Siltä osin päivä kunnossa. Mies meni ulos puuhailemaan auton kanssa. Sitä ei sitten eilen saatu myytyä. Se vähän miestä rassaa ja minuakin sen osilta, että jos se jää myymättä niin ensi kuussa joutuu maksamaan siitä melko ison summan autoveroa ja saan jo raivarin, kun ajattelenkin, että joulukuun eli siis joulurahoista joutuisi maksamaan jotain hiivatin autoveroa ja jäisi joulujutut ostamatta. sanoin miehelle, että sitä veroa ei sitten joulurahoista makseta, se on vissi ja varma! Noista autoista ole kuin päänvaivaa..mutta kun se on pakko olla, pläääähhh.

Ei ole oikeastaan niin mase olo nyt. En tiedä otinko eilen niin järeästi pamia, että olen vieläkin siinä vaikutuksessa. Tuskinpa. En ainakaan tunne oloani mitenkään "rauhoitetuksi" vaan ihan normaaliksi. Enemmän sellainen tasainen ja vähän tyhjäpäinen olo, mutta silti toimintakykyä tuntuu olevan ihan hyvin.

Ulkona sumua ja sataa, pimeää. NIIN marraskuuta, että hoh hoijaa..

Tässä se päivä menee.

Tuossa välillä alkoi väsyttämään, kun lösähdin sängylle lepäämään. Mustikkapiirakka oli hyvää, mutta alkoi närästämään, sekä miestä, että minua. Päiväruoaksi söimme tuorepastaa ja jauhelihakastiketta. En oikein tykkää sellaisesta. Otin sitten Gavisconin ja närästys onneksi loppui. Minua närästää tosi harvoin.

Meinasin siis tuossa yhdessä vaiheessa nukahtaa. Nousin sitten ylös ja pakotin itseni kylppäriin. Tein jalkakylvyn. Liotin jalat. Pesin, raspasin, kuivasin, rasvasin ja puhtaat sukat jalkaan. Niin ja tietysti leikkasin kynnet. Sitten pesin hiukset. Huolsin myös muut kehon karvat. Siis poistin ne.

Sen jälkeen roikkunut koneella ja syönyt karkkeja. Huomaan, että jatkuva herkkujen appaminen väsyttää minua. Sokeri tekee väsyneeksi ja kärttyisäksi. Ja pimeä väsyttää. Nyt vähän virkistyin ja meinaan taas syödä jotain, kun jaksan mennä kaapista hakemaan. Kauhea jano. Ei ole vichyä, joten kraanavettä juotava. Pepsiä on mutta se nyt ei mitään janojuomaa ole. En ole tänään ottanut pamia ja ihan hyvä niin. En ota jos pärjään ilman.

Suoli24 on kauhea paikka. Nyt muistan taas miksi en siellä halunnut aikanaan kirjoittaa. Todella tympeä ja tyly paikka, jossa häiriköt ja muuten vain älyvajaat ihmiset haukkuvat ja kiroavat toisiaan ja käskevät tappaa itsensä. Todella masentava paikka. En enää mene sinne ja harmittaa, että edes eksyin sinne.

Pimeys, pimeys, pimeys ja Jazz soi radiossa. Saa nähdä selviääkö tästä marraskuusta hengissä. Tähän sisältyy niin paljon kohtalokkaita asioita.

Äsken tuli mieleen, että en tiedä haluaisinko elää tällaisessa maailmassa.

Siis tässä maisemassa, joka on pimeä. Hiljainen, kuollut. Puut ovat alasti liikkumatta. Koko maisema roikkuu. Minäkin roikun. Naama roikkuu. Roikun kotona. En halua mennä minnekään. Tunnen vastenmielisyyttä jonnekin lähtemistä kohtaan. Elämänhallintani roikkuu. Odotan vain, että mies lähtisi kirjastoon ja saisin olla yksin ja ottaa lääkettä.

Rintani roikkuvat. Mahani roikkuu. Takapuoleni roikkuu. Mielialani roikkuu.

Tuntuu myös, että yleensäkin roikun tässä maailmassa. Vaivoin mukana. Jossain sen laitamilla. En minä ole mikään, enkä millekään taholle kukaan.

Roikun myös asioissa ja rutiineissa. Täällä kotona. Teen samat asiat ja toimet joka päivä. Se antaa minulle tunteen siitä, että minulla on jokin hallinta.

Roikun herkuissa. Etsin niistä mielihyvää. En saa itseäni lopettamaan. Vaikka inhoan jo niitä lisä-ainepommeja ja epäterveellisiä, joista tulee vain huono olo.

Uskon, että roikun myös läskeissäni. En oikeasti uskalla luopua niistä. Olen niin tottunut olemaan läski.

Roikun haaveissani jostain muusta maailmasta. Kun kuolen pääsen sinne.

Roikun täällä Tukinetissä. En ymmärrä oikein miksi? Tuskin kukaan muukaan ymmärtää.

Jatkan roikkumista.

Roikkumisiin😴😴

Voi olla että se murotaikina laittoi teidät närästämään.

Mä en paljon noita keskustelufoorumeja tutki. Jos jotain haen, ni sitten se linkittää niihin. Mut ei sieltä aina infoo saa, mitä haluais.

Hei AK!
Jatka vaan roikkumista täällä tukinetissä, minä käyn täällä usein kasomassa mitä sinulle kuuluu. Se on varmaan hyvä että jaksat pitää rutiineistasi kiinni ja touhuta siellä kotona.Pitäisikö sinunkin lähteä käymään kirjastossa, onkosinulla siellä lehtiä tai mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Sinulla meni pitkään niin hyvin, kyllä tämä alamaissaolo nytkin varmaan ohi menee ja sitten on taas parempi olla. Herkkuja tekisi minunkin mieli koko ajan. Ja läskiä on. Minäkin ajattelen kaiholla sitä aikaa kun olin hoikka. Olin tuossa välillä vähällä syömisellä mutten laihtunut.Pitäisi harrastaa liikuntaa mutta kun en jaksa oikein välittää. Oletko sinä käynyt lenkillä. Säät on tosin semmoisia ettei tee mieli mennä.

Kiitos Arka, kun kirjoitit. Nyt menee taas huonommin. Parina päivänä oli paremmin. On tämä niin aaltoilevaa. Nyt taas tuntuu, että ei jaksa kuin makoilla, eikä mikään oikein huvita ja on fyysisestikin väsynyt olo vaikka nukun kyllä öisin. En pysty keskittymään mihinkään lukemiseen, enkä halua lähteä edes kotoa minnekään. Uskon kuitenkin minäkin, että tämä menee ohi. On mennyt ennenkin. Mutta ei se juuri nyt lohduta, kun ei jaksa mitään ja mieli on maassa. Kuolemanajatuksia on aika paljon. Fyysisestikin huono olo. Kurkku ollut taas aamuisin kipeä ja hieman flunssainen olo. Ei mitenkään paljon, mutta sen verran, että on puolikuntoinen olo. Kuukautiset tulossa ja pms-oireilua, joka sekoittuu tähän kaikkeen ja vaikuttaa myös mieleen. Mies meni taas käymään kaupassa. onneksi ei vaadi minua lähtemään matkaan, kun näkee, että olen eristäytyneellä tuulella. Ensi viikolla on tiedossa tympeitä asioita, siis sellaisia virallisia, joita ei voi välttää. Niitäkin mietin koko ajan neuroottisesti.

Olen suoraan sanottuna tosi kyllästynyt tähän OLEMISEEN, joka ei taas oikein ELÄMISELLE vaikuta. Pelkkää olemista ja elämän kuluttamista päivästä toiseen mielen ja fyysisten vaivojen kanssa. En saa mielestä pois, että toisessa maailmassa minulla olisi valkoinen, vanha puutalo ja isot valkeat ruusupensaat pihalla, sekä omenapuita. Tämä "näky" on seurannut minua ennenkin. Uskon, että minulle on sellainen paikka siellä toisessa maailmassa, sanokoot kuka tahansa, että olen hullu, aivan sama.

Istuksin apaattisena tässä sängyllä. Kuuntelen radiosta Muistojen Bulevardi-ohjelmaa, joka on ihana. Ja tuijotan ikkunasta pimeää maisemaa. Vesikannu tuossa vieressä. yritän muistaa juoda vettä ainakin litran päivässä, kun joskus en juo kuin ehkä yhden lasin ja se ei ole terveellistä. Pitäisi juoda vielä enemmän, ainakin 2 litraa. Mutta kun sekin tuntuu työläälle ja laukkuuttaa sitten vessassa.

Minulla on samaan aikaan kuolemanpelko ja kuolemankaipuu. Kamalan ristiriitaista, en ymmärrä itsekään itseäni.

Pitäisi kait yrittää tätä makkaria siivota tänään, kun ei millään viitsisi ja kun ei täällä oikeasti ole mitään siivottavaa, kun on koko ajan siivottu.

Parempaa lauantaita muille.

Sen verran saanut itseensä toimintaa, että siivonnut makkarin ja syönyt. Ei herkkuja (jotka alkaa tulla korvista ulos..) vaan järkevää ruokaa. Ja juonut melkein litran vettä ja ravannut vessassa sitten. Peilikuva ON kauhea. Huvittavaa, että melko lyhytaikaisen sikailun herkkujen kanssa huomaa jo vaakasta, joka näyttää useita kiloja lisää. En tajua miten voin vaikka 2 viikossa lihoa melkein 5kg. Tosin olen kyllä napostellut koko ajan epäterveellisiä, mutta silti, annoskoot ovat olleet pieniä. On se kumma, että jos (kuten syksyllä) söin dieetin mukaan, liikuin ulkona ja oikein laihdutin niin laihduin hikisesti sen 5kg mutta siihen meni varmaan 2kk. Sitten kun pari viikko syön mitä sattuu, mutta en mitenkään ylenpalttisesti niin se 5kg tulee HETI takaisin. No, nyt en ajattele mitään painoa vaan herkut on alkaneet ällöttämään minua muuten vaan ja taidan jättää ne taas pois. On kait tullut mitta täynnä niitä namuja. En kyllä jaksa mitään terveellistäkään tehdä, joten en tiedä mitä sitten syön vai syönkö kohta taas mitään?

En tiedä muutenkaan tästä elämästä. En jaksa oikein innostua mistään. Äsken avasin erään kaapin oven jos olisin niistä tavaroista saanut jotain inspiraatiota, mutta ei. Laitoin kaapin oven kiinni. Sitten mietin jos tekisin makkarin pöydälle jonkun asetelman, mutta en saanut mitään ideaa, enkä oikeastaan jaksa keskittyä siihen. Ilmeisesti en sitten tuon pienen siivouksen, syömisen ja veden juomisen lisäksi jaksa tehdä muuta kuin löffätä tässä sängyllä ja välillä ottaa läppärin syliin. Ehkä tämä maailma on nyt vain liian epäkiinnostava minun ajatusmaailmalle. En ole vireessä.

En ole vielä ottanut pamia, eikä IM pyöri mielessä. Illasta en sitten tiedä. Ei niin masentunut, mutta ei innokaskaan olo. Ehkä hieman tyhjä, sisäisesti tyhjä. Varmaan tuo ikkunasta näkyvä harmaa metsäpläntti on minun sielunmaisema. Sekin roikkuu, maisema, kuten eilen kirjoitin.

En jaksa pitää hygieniasta huolta. Siis tehdä kaikkea samana päivänä. Perusjutut teen joka päivä, kuten pesen hampaat, sekä alapään ja vaihdan alushousut ja sukat. Mutta muut hommat teen yksi homma päivässä. Eli yhtenä päivänä pesen hiukset, seuraavana päivänä teen jalkakylvyn, seuraavana päivänä leikkaan kynnet ym. Tänään pesin kainalot ja poistin kainalokarvat ja laitoin dödöä (wau, olenpa suuri sankari, hah).

Ei tulisi mieleenkään mennä ulos. Siinä asiassa olen pimahtanut. En halua nähdä ketään ihmistä tai jutella kenenkään kanssa. Hyvä, että jaksan edes miehen seuraa. Äidin kanssa en halua puhua puhelimessa. Lähetän vain viestejä.

Ajattelen kuolemaa ja henkimaailmaa, mutta en tänään IM-mielessä vaan muuten vaan.

Söin taas tuorepastaa ja nakkikastiketta, vaikka se on aika raskas ruoka ja hiilihydraattipitoinen eli väsyttävä. Mutta kun se oli ruoaksi varattu niin pakkohan se oli syödä. No, menihän tuo. Onneksi on vichyä pullo niin saa siitä ottaa huikkaa ja röyhtäillä välillä niin saa enimmän raskaan olon vatsasta pois.

Minulla oli ihme kokemus syönnin jälkeen. Tulin tähän sängylle makaamaan ja yhtäkkiä minulle tuli melkein levollinen ja hyvä olo, kun ajattelin, että jos kuolisin. Siis en ajatellut IM vaan että muuten kuolisin. Lähetin siitä äidillekin viestin, koska tunsin niin vahvasti. Kirjoitin, että olen saanut sentään elää pian 37 vuotiaaksi ja olen varma, että maailma ei muutu ainakaan paremmaksi paikaksi. Kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä ja varmasti se voisi olla mielenkiintoisempi, kuin tämä kitkutus täällä päivästä toiseen. Jos saisin tietää kuolevani niin vetäisin vaan niin paljon rauhoittavia lääkkeitä, että en tuntisi mitään kauhua, koska sittenhän olisi aivan sama jo miten huumaisi itseään.

Ajattelin, kuinka näkisin siellä heidät; Vaarin, Mummon, Exän, Exän siskon, Ex-Anopin ja nykyisen miehen vanhemmat ja kaikki rakkaat eläimet lapsuudesta saakka.

Itse kuolemahan ei ole mikään kovin ihmeellinen tapahtuma. Jos ihminen on esim. niin sairas, että kuolee niin siinä on jo "taju kankaalla", nukkuu vaín ym. eikä itse tajua sitä lähdön hetkeä. tiedän tämän, koska olin vuonna 2012 kuolemaisillani. Nukuin vain, enkä muista koko 2 viikosta yhtään mitään, ennen kuin lääkkeet alkoivat auttaa ja "heräsin" taas tähän todellisuuteen. Jos olisin kuollut en olisi sitä itse tiennyt.

Eilen luin eräästä 18v tytöstä, joka oli kuollut täysin yllättäen, tapaturmaisesti. Lääkäri oli myöhemmin vanhemmille kertonut, että tyttö on kuollut aivan silmänräpäyksessä eikä ole itse sitä tajunnut ollenkaan. Surullista, mutta tavallaan lohdullista.

Varmaan kaikki on jo aivan hermona, kun jauhan päivästä toiseen vain näitä synkkiä aiheita, mutta en ala näyttelemään mitään muuta kuin mitä oikeasti olen ja nämä ovat nyt ajatuksiani niin niitä "joudun" kirjoittamaan.

Onhan vuodenaikakin melko synkkä, joten pistetään vaikka sen piikkiin.

Jatkan veden litkimistä ja pissaamista. Ja kuuntelen radiota. Siinähän sitä ohjelmaa...

Hei AK!
Minäkin mietin kuolemaa paljon. Olin läsnä kun isäni kuoli leukemiaan ja hän nukkui pois rauhallisesti, kesken usien vetäisi viimeisen henkäyksensä. Ihmeellinen rauha laskeutui silloin huoneeseen (olimme sairaalassa). Hyvä ettei sinulla kuitenkaan ole IM-ajatuksia, minullakin on niitä ollut nyt vähemmän. Maanantaina pitäisijaksaa käydä röntgenissä vaikka ei huvittaisi lähtä kotoa mihinkään. Tänään tein tytön kanssa mokkapaloja joita sitten söin aika paljon. Tytär vei niitä tuliaiseksi poikaystävälleen. En ole vielä tavannut tätä poikaa, joululomalla tyttö ajatteli tuoda hänet näytille. Mukavaa sunnuntaita sinulle ja miehellesi!

Tänään reippaampi olo. Ahdistavat ajatuksetkin välillä pyörivät mielessä, mutta silti olen toimintakykyinen. Viimeinen päivä tätä viikkoa ja ensi viikko melko jännittävä, tosin asiat, mitä hoidettava kahtena päivänä ovat "tylsiä", myös pelottavia. Saattaa olla, että pamia joutuu ottamaan ensi viikolla. Niin, meinasin ikäänkuin laittaa kaikki valmiiksi ensi viikkoa varten. Tarkoittaa lähinnä siivoamista, pyykinpesua, ihan tavallisia askareita kotona, mutta sillä on jokin henkinen merkitys "puhdistaa" kaikki valmiiksi.

Heräsin puoli kuudelta. Aamukahvia juodessa katselin hopeisena kaistaleena valostuvaa taivaanrantaa ja kuulin lentokoneen jylinän jossain korkealla. Taivasasiat tulivat mieleeni. Mietin, että jos olisin itse matkustajana siinä koneessa ja se kone lentäisikin taivaaseen, paratiisiin. Minulla tulee aina lentokoneesta sama ajatus. En kuitenkaan tänään juuttunut märehtimään niitä ajatuksia enempää.

Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Mietitään miten itsemurhia voidaan ehkäistä. Nyt joku voi suuttua, mutta sanon silti mielipiteeni. Ei mitenkään. Siis voida ehkäistä. Aina joku päättää niin tehdä ja tekee. Eri asia on tietysti vaikka aivan nuoret ihmiset, joilla on murrosikään liittyviä "kriisejä", jotka voivat kyllä helpottua ihan puhumalla ym. Mutta aikuisten, jotka pitkään jo harkinneet, niitä tapahtuu aina. Tietysti tarkoitus on hyvä, mutta jotenkin minua ärsyttää tällainen kulttuuri, että aina mietitään kaikkia asioita, että miten sitä tai sitä voitaisiin ehkäistä. Mietitään vuodesta toiseen, samoja asioita ja silti ne eivät koskaan muutu, koska ei niitä voikaan muuttaa.

No, se siitä. Mies keittää taas suklaapuuroa. Nyt pienempi satsi kuin viimeksi. Lahjoitin miehelle loput herkkuni. Tunnen, että olen saanut niistä kyllikseni. Annos suklaapuuroa tänään saa riittää. Haluaisin paistaa aamiaismunakkaan, mutta teen sen sitten, kun mies ei enää ole hellan ääressä.

Olen tehnyt aika reippaasti jo vaikka mitä tänä aamuna. Lastannut pyykkikoneen valmiiksi. Pessyt itseäni. Järjestänyt huushollia ym. Varsinaiset hommat voi alkaa vasta 9 jälkeen, koska kerrostalossa täytyy ottaa huomioon, että jotkut naapurit haluavat sunnuntai-aamuna nukkua rauhassa. Tuskin täällä kukaan herää niin aikaisin, kuin me. Kaikki muut taitaa olla töissäkäyviä, joten on luonnollista, että haluavat viikonlopulla levähtää. No, muutama vanhus on, en tiedä heräävätkö he aikaisin.

Kohta alan hommiin. Tämä päivä ainakin alkanut pirteämmin ja ajatuksissa pyörii muukin, kuin IM ja maailman paskuus.

🙂👍