Huomenta.

Pimeä aamu. Sataa. Uusi viikko taas lähtenyt käyntiin. Tai ei se niin reippaasti ole lähtenyt. On tänä aamuna ahdistus/masennus-itkukin jo itketty ja miehelle tilitetty erästä asiaa, joka huolestuttaa mieltä. Eihän se huolta poista ja nyt on syyllinen olo, että olen huolestuttanut miehenkin, vaikka hänellä on huolia jo omastakin olemisestaan. Tuntisin kuitenkin olevani epärehellinen jos hautoisin vain omassa mielessäni jotain tärkeää asiaa. Ja ainahan se vähän edes omaa mieltä keventää, kun huoltansa jakaa.

Täytyy lähteä kohta liikenteeseen. Mennään perinteisesti kirppikselle ja sen jälkeen kauppaan. Onneksi saa sentään ruokaa ja jotain herkkujakin tänään. Huomenna on edessä eräs tympeä puhelimella hoidettava asia. Olisin voinut tehdä sen jo tänään, mutta en tee. Olen niin tyhmä, että lykkään asioita. Pakko saada aikalisää aina henkiseen valmistautumiseen ja kun ei se itse asiaa miksikään muuta soitanko tänään vaiko huomenna. Sama paska on edessä kuitenkin.

Ei niin tämä elämä nyt kiinnosta, mutta pakko mennä vain eteenpäin. Kyllä tämä pimeyskin on NIIN väsyttävää ja vetää mieltä alaspäin.

Pirteämpää viikonalkua teille muille🙂🌻

Inhottava, inhottava, inhottava päivä!!!

Joo, ei olis kannattanut lähteä yhtään minnekään. En tiedä jatkanko enää siellä yhdellä kirppiksellä käymistä. Siellä oli taas yksi ihminen, joka suoraan sanottuna v-ttuili minulle. Tiedän, että se on vanha ja sillä ilmeisesti ei ole kaikki päässä kotona, mutta kuitenkin. Itsekin masentuneena nyt ei hirveästi jaksais kuunnella mitään naukumista ja ilkeilyä varsinkaan kun en ole mitään pahaa tehnyt. Taitaa olla viisainta taas kerran vaan vetäytyä omiin maailmoihinsa ja jättää mahdollisimman vähälle koko ulkomaailmassa kulkeminen.

En tiedä olenko jotenkin tyhmä, mutta hämmästyn aina uudestaan sitä, kuinka ilkeitä ihmisiä maailmassa voi olla. Ihan tuntemattomia, jotka ei tiedä asioista mitään ja sitten alkavat vaan yhtäkkiä ottaa silmätikuksi ja katsovat oikeudekseen alkaa laukomaan kaikkea ilkeää. No, tätähän se oli jo kouluaikaan ja koko ikäni. Aina on joku taho kiusannut ja ilkeillyt. No, se ei ainakaan masennusta paranna.

Sitäkään en ymmärrä, että miksi minulle aina joku alkaa ilkeäksi, vaikka itse olen kaikille ystävällinen.

Maailma tuntuu tällä hetkellä olevan melko paska paikka. Ilkeitä ihmisiä ja ikkunan takana pimeää, harmaata, sataa ja tuulee myrskylukemissa. Oma olokaan ei ole ihan mitään huippua. Väsyttää ja olo tuntuu vieläkin jollain tavalla tukkoiselle. Hengästyttää, eikä oikein jaksais tehdä mitään. Tuntuu, kuin olis vieläkin pää täynnä räkää, vaikka sitä ei enää tulekaan ainakaan ulos mistään. Paitsi yskiessä vielä tulee limaa jonkin verran.

Tässäpä taas tarpeeksi syitä käpertyä omaan itseensä ja omaan maailmaansa. Kuulostan varmaan tosi passiiviselle, mutta mieliala ei ole nyt hyvä. Ei ole ollutkaan ja sitten vielä kun joutuu tuollaisen suoranaisen ilkeyden kohteeksi niin ainakin minun mieltä se masentaa entisestään.

Mies sentään jaksaa olla tukena. Lohdutti aamulla ja sain kaupasta herkkuja. Nyt kun tulimme kotiin niin meni käymään vielä yhdessä paikassa ja oli ostanut minulle pienen radion sen rikki menneen tilalle, sekä lisää syötävää. Lisäksi sanoi, että jos siellä kirppiksellä vielä joku alkaa v-ttuilemaan minulle niin aikoo sanoa sille suorat sanat. En vain haluaisi sellaista tilannetta, koska jos ja sitten/kun mieheltä palaa käämit niin se ei ole kivaa kuultavaa, kenellekään.

Sanon vielä, että yksi syy siihen ilkeilyyn, mitä sain osakseni oli se, että minulla oli korvakorut korvissa. Kuvitelkaa! Olenko ainoa ihminen maailmassa, jolla on korvakorut korvissa? Hah. Minun mielestä kummallista, että sellaisesta aletaan valittamaan. Eikä tyylini edes ollut tänään mitenkään "räväkkä" vaan erittäin arkinen, koska en edes jaksanut laittautua mitenkään. Hyvin kevyt meikki ja ne yhdet korvakorut, siinä se.

Minä tosiaan entisenä (vakavasti) koulukiusattuna en kestä tuollaista ilkeää ilmeilyä, kyttäämistä ja ilkeitä puheita lähes ollenkaan. Saattaa olla, etten käy siellä paikassa vähään aikaan. Muutenkaan se paikka ei ole minua enää niin kovin ilahduttanut, kuin tässä välillä teki.

Pitäisi siivota tämä makuuhuone. Menee helposti sekaiseksi, kun täällä nyt enemmän majailen. Ensin juon kahvit. Loppupäivän varmaan lähinnä makoilen, istuksin ja selaan nettiä. Teen ehkä vain jotain pientä.

Ulos kun katsoo niin mieleen tule vain luonnehdinta tästä maanpäällisestä: kuolemanvarjon laakso.

Mieliala on vain laskenut. Pakko oli ottaa pami. Mies tulee kohta, käytyään vielä asioilla. Jotenkin on niin fyysisestikin voimaton olo, että ei jaksa kuin makoilla. yrittänyt tehdä jotain, mutta en jaksa. Tuntuu oikeasti siltä, kuin olisin kuolemaisillani. No, tuskinpa olen, mutta siltä vain tuntuu.

Ehkä se ilkeyden kohtaaminen vei loputkin voimat ja mielialan. Tuo ilma on kyllä ihan hirveä. Säkkipimeää, sataa kaatamalla ja tuulee niin, että puut näyttää kaatuvan. Jippii. Tämmöinen olo, mieliala ja maisema ikkunasta. Ei taida kovin hyvin mennä.

Minua tympii eniten, kun en jaksa olla reipas. Haluaisin olla hyvällä tuulella ja tehdä reippaasti kotitöitä ja mennä paikasta toiseen. Mutta kun ei vaan jaksa. En edes muistanut miltä tuntuu olla näin seis.

Itku ei ole kaukana ja tänään olen itkenyt jo kaksi kertaa. Se jos mikä on masennuksen merkki. Näköjään tämä pimeä aika on vuosi vuodelta vain vaikeampaa.

Ei varmaan paljon puuttuis, että olisin pönttölässä. Onneksi tiedän millainen paikka se on ja sinne en mene vaikka mikä olisi.

Pakko kait vain maata kuin lehmä paikoillaan.

Sen verran "martta" v...lee ettei kirjotus eikä huumori oikein lennä. Ajan kohtaan nähden olen kyllä hyvässä kuosissa.😎

Voimia, voimia ja voimia🙂👍

Olen makoillut koko illan. Olen hyvin väsynyt, sekä henkisesti, että fyysisesti. Olen nauttinut herkkuja ja kuunnellut Ylen Ykköseltä ohjelmia koko illan.

Kuinka ihanalle tuntui pitkästä aikaa kuunnella hengellisiä lauluja ja iltahartaus. Tajusin, kuinka ikävä minulla on ollut Herraa ja taivasasioita.

Olen jättänyt itseni Herra Jumalan ja Jeesus Kristuksen käsiin. He päättävät jatkanko maallista elämääni vai pääsenkö Taivaan Kotiin heidän luokseen.

Siionin virret tekivät minuun suuren vaikutuksen pitkästä aikaa. Rehellisempää ja kauniimpaa musiikkia ei ole olemassa. Paitsi Chopinin pianonocturnet.

Tajusin, että lopulta meillä ei ole kuin uskomme Jumalaan.

Ilman sitä olemme yksin.

Amen.

Kirjoitin tänne jo aamusta pitkän tekstin, mutta jostain syystä kone päätti pimauttaa sen marsin kiertoradalle. En sitten heti jaksanut alkaa uuttaa tekemään. Referoin asiat uudestaan, miten ne muistan.

Yö meni sikeässä unessa. Olen kait ollut aika väsynyt. En ole herännyt edes aamu-yön pissalle, kuten yleensä aina. Alla oli kyllä illalla otettu yksi pami, mutta ei se minua ole ennenkään kovin paljoa sikeämmin nukuttanut. Kello tosin oli vasta 5.00 tasan herätessä, kun katsoin kelloradiosta (siitä, jonka mies eilen osti). Heräsin itse asiassa siihen, kun mies heräsi ja nousi ylös. Selkäkipujen vuoksi hän ei enää voinut olla maate.

Vähän aikaa makoilin ja heräilin, ennen kuin sain itseni hinattua ylös ja vaatteet päälle, vessaan ym. Olen nyt ollut aamuisin huomattavasti väsyneempi, kuin ennen flunssaa ja masennusta. Onhan nyt pimeälläkin varmaan vaikutusta. On niin säkkipimeää. Mies avasi ikkunaa, jotta saan raitista ilmaa. Tykkään melkein heti herättyä aukaista tuuletusikkunan. että saan haistella raikasta ilmaa.

Puin vaatteet, kävin vessassa, hain keittiöstä kahvin ja tulin makkariin juomaan sen. Avasin radion. Kuuntelen Ylen Ykköstä nyt vaihteen vuoksi. Tykkään, kun aamulla tulee klassista musiikkia ja aamuhartaus. Päivällä tylsään fiilikseen sopii rauhallisten puheohjelmien kuunteleminen. Ilmoitin miehelle, että tänään en lähde minnekään kotoa ja otan muutenkin rennosti.

Tuntuu ihan oikeasti siltä, että mieli ja kroppa tarvivat nyt lepoa. Varmaan sairastaminen ja syömättömyys ovat heikentäneet minua ja päälle päätteeksi masennus ja kohtaamani ilkeys siellä eräässä paikassa ovat olleet vähän liiaa jaksamiselleni. Olen päättänyt, etten vähään aikaan mene sinne kirppikselle, jossa on niitä "hulluja". Ei ole minun mielialalle eduksi tulla kiusatuksi siellä. Mieleen nousevat vain vanhat traumat kiusattuna olemisen ajoilta. Muutenkaan se paikka ei enää antinsa puolesta ole niin kiinnostava, aika huonoa tavaraa ollut viime aikoina.

Masennuksen yksi oire on eristäytyminen, luin netistä. No, niinhän se ainakin minulla on masentuneena tai väsyneenä ihan siitä syystä, että "säästelen" itseäni ja jaksamistani sillä etten kuluta energioitani ihmisten kohtaamiseen. Ja lisäksi alan enemmän aina elää omissa sisäisissä maailmoissani ja kadotan mielenkiintoani ulkomaailmaan. Ja varsinkin tuon ilkeilyn jälkeen en halua muutamaan päivään edes nähdä ihmisiä.

Kerroin aiemmin siitä, että en ehkä tänä vuonna laita, enkä vietä Joulua. Että se tympäisee minua ja tuntuu turhauttavalle. Olen puhunut siitä miehellekin. Hän taitaa olla säikähtänyt, että olen oikeasti seonnut, kun puhun joulusta sillä tavalla. Olenhan aina ennen ollut oikea Jouluhullu, kuten varmaan muistatte. Mies yrittää ilmeisesti nyt saada minua innostumaan joulusta, kun kaupasta tänään toi pienen Kinder-suklaajoulupukin ja eilen toi pienen kinkkurullan. Mielestäni tosi hupaisaa. Hän ei siis usko, että minua ei joulu huvita? Tai ehkä hän ajattelee, että olen masentunut ja sen vuoksi puhun joulusta sillä tavalla. Mies yrittää siis väkisten saada minua innostumaan joulusta, kuten ennen. Hah, hah.

Päätin aamulla, että tämän päivän otan aivan rennosti. Teen tietyt kotityöt hitaaseen tahtiin ja levähdän aina välillä. Tykkään nyt kuunnella paljon hengellistä musiikkia ja varsinkin Sioonin virsiä. Meidän sukuhan on lestadiolaisia melkein kaikki tosin me emme kuulu siihen lahkoon, mutta ehkä se on jossain selkärangassa, että ne laulut puhuttelevat syvästi. Tosin aina kun olen ollut pohjalla olen alkanut niitä kuuntelemaan ja ennen vitsailinkin että varma merkki milloin olen seonnut on se, että makaan sängyllä ja kuuntelen Siioni virsiä. No, nyt se on taas totta. Niin se oli viime syksynäkin.

Ilma on taas pimeä ja sateinen. Hirveä marraskuu! Kuka nyt pystyy edes pysymään masentumatta tällaisessa ilmastossa????

Minä olen väsynyt ja minulla on vain vähän "keinoja" kestää tätä olemista. Tänään ei sentään ole IM pyörinyt ajatuksissa, vaikka onhan se siellä taustalla, kuten on ollut koko ikäni. Ei sitä oikeastaan tarvitse koko ajan miettiä, kun se ajatus on jo niin läpeensä mietitty, että on aika selvä jo. Ei siitä sen enempää nyt. Niin, keinoja on tällä hetkellä lepääminen, radion kuunteleminen, pienten kotitöiden tekeminen, herkut, hengelliset ohjelmat ja musiikit, miehen seura, eristäytyminen kotiin (ainakin joka toinen päivä).

Makuuhuone siivottu. Taidan syödä jotain ja sitten katsoa lisää mitä tekisin. Ja sitten varmaan vaan lepään ja mietiskelen.

Palataan🙂🌻

Eilen kaupassa äiti katteli kinkkurullia. Sanoin sille että on ihan turhaa katella ja ostella niitä, ku isä kumminkin viettää taas joulunsa sairaalassa. Äiti naureskeli, mutta ei sisältä.

Ei oikee huvita mullakaan joulu. Tyttö saa koristella täällä jos tahtoo. Laitan keittiön ikkunaan valot, siinä se sitten on. Löysin jostain lehdestä bataattilaatikon ohjeen, katon jos vaikka kokeilisin sellaisen pienen tehä. Muuten siinä saa mun joulu olla. Ei ruokaa, eikä kuulemma lahjoja. Pelkkää ahdistusta ja pelkoa. Mun puolesta joulu saa myydä venäjälle tai johonkin muualle.

Saloka: Minua nauratti tuo lause, että joulun saisi myydä venäjälle🙂 Sinulla on toisinaan tosi hyviä, humoristisia juttuja. Muistan vieläkin myös sen hevosenläjä-jutun silloin aiemmin syksyllä ja se huvittaa minua..

Syönyt tänään enemmän ja vatsa alkaa heti naukumaan ja paska lentää (anteeksi vain, mutta en jaksa alkaa mitään hienostelemaan). Vatsa ei ole tottunut joko syömiseen tai sitten se antibiootti pisti sen aivan sekaisin. Tai sitten minun vatsa muistaa vielä sen 2 vuoden takaisen antibioottipommituksen ja protestoi heti. En tiedä..

Äiti soitti ja kerroin sille ilkeistä ihmisistä. Äiti oli myös omalla paikkakunnallaan kohdannut törkeää käytöstä ja yhdessä sitten ihmettelimme onko ihmiset tosiaan noin pimeitä? Jos minulla olisi vielä kissa niin voisin laittaa oveeni sellaisen kyltin, jossa lukee: "Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän kissastani".

Minulla pyörii koko ajan mielessä ongelmalliset asiat, huono olo ja se kirppispaikka, että uskallanko vielä mennä sinne? Tai haluanko ottaa riskin, että saan taas paskaa niskaan? Kauheaa.. tämähän on aivan, kuin kouluaikaan, kun piti jännittää kouluun menemistä.

Vatsa on kipeä. Silti tungin sinne paistinperunoita, sienikastiketta ja kinkkua. Ja päälle Kinder-suklaapukin. Sen jonka mies toi kaupasta. Että se olikin hyvää!!! En muistanut, että Kinder-suklaa on noin hyvää. Arvatkaapa 20 kertaa jäinkö koukkuun tuohon Kinder-pukkiin? Varmaan vedän sitä ja Pepsi-Maxia lohdutukseksi niin kauan, kuin olen masentunut. Minulla on ihan älytön määrä herkkuja, kun mies on niitä tänne kantanut: Avaamaton paketti Fazerina-keksejä, Avaamaton Fazerin sininen konvehtiboxi, 2 isoa Pepsi-Maxia, 2 pakettia Fazerin marjapiirakoita, läjä pikkusuklaapatukoita, Tv-Mix-pussi ym. No, en tietenkään syö niitä kerralla vaan jemmaan niitä ja syön "tasaisesti".

Aina kun alan menemään masikseen niin mies alkaa kantamaan minulle herkkuja. yrittää niin piristää minua, koska vähissähän ne keinot on hänelläkin miten osaa osoittaa välittävänsä minusta, kun on sellainen perinteinen "jäyhä" mies, joka ei tunteile ja voivottele ääneen. Hän sitten hankkii minulle tarpeellisia tavaroita ja herkkuja. Ja tietysti sanoo rakastavansa, usein tekstiviestillä.

Minulle tuli henkisesti inhottava olo, kun "vahingossa" menin katsomaan erään vanhan Jammu Siltavuoren haastattelun. Se oli siinä ihan kuutamolla, eikä omasta mielestään ollut tehnyt mitään pahaa. Hyi olkoon..No, Jammu on nyt jo kuollut.

Täytyy katsoa mikä on vointi huomenna ja lähdenkö liikenteeseen? Luvattu kyllä hirveää ilmaa, joten saa nähdä. Pakko ei ole lähteä. Kaappi on täynnä ruokaa ja kaikkea tarpeellista on.

Adios🙂🌻

Ahdistaa huominen päivä, kun ei koskaan voi tietää millainen se on. Minun pitäisi hoitaa se tympeä puhelinhommakin ja venytän vain sitä, vaikka kyse on tärkeästä asiasta. En vain saa itseäni soittamaan sinne. Kun ajattelenkin sitä niin menen aivan lukkoon.

Huomenna lisäksi lääkäri soittaa joskus 11 aikaan miehen vatsaultran tulokset. Luulen, että mies on aika hermona sen vuoksi, vaikka ei kunnolla näytäkään tunteitaan.

On tämä meidän elämä "jännittävää" kun muutama kuukausi aina eletään täysillä ja sitten pelätään taas kuolemaa ja melkein se kuolema onkin aina totta.

Ketjun otsikko on aivan totta. Tämä on "Elämää liipa(i)simella". Tai elämää veitsen terällä.

Hei AK!
En minäkäänjaksa kovin paljon joulua laittaa, joulukuusen laitamme ja kinkun paistamme ja siinä se taitaa olla. Ennen on anoppi ja miehen veli olleet meillä jouluna mutta tänävuonna ei koska mieheni on katkaissut välinsä heihin.Kolmestaan vietämme joulun. Saa nähdä jaksanko käydä kirkossa silloin. Minäkin pidän virsistä ja hartausohjelmista. *taivasikävä on kova. Rukoilen puolestasi!

Marraskuun haalea aurinko paistaa..

Yhtä haalea on mieliala. Herätessä ajattelin, että ihan oikeasti olen tosi kyllästynyt elämään, ihmisiin ja koko maailmaan. Ja arvatkaa v-tuttaako, koska kurkku on TAAS kipeä. Ei niin kipeä, kuin viimeksi, eikä ainakaan vielä muita oireita, mutta silti selvästi nielu kipeä. Voi pyhä paska, anteeksi vaan..olen niin fakkiintunut tähän kurkkukipuun. Vaikka olisi "vain" kurkku kipeä niin se tekee sairaan olon. En tajua mitä tuonne kurkkuun työntäisi, että tuo kipu loppuisi. Tällä hetkellä juon finrexinia.

Mutta..muutenkin olo on vetämätön ja alakuloinen. Aamulla jo puhuttiin miehen kanssa, että mikäli meille sattuisi jotain niin miehen tytär saisi automme ja koko irtaimistomme ym. Joo, todella terveitä puheita heti aamusta, mutta ei voi mitään. Miehen lääkäri soittaa tänään tulokset siitä vatsa uä. Miestä varmaan jännittää. Minuakin hieman, mutta jotenkin en jaksa olla kovin huolestunut. Minulla on tunne, ettei siellä ole mitään pahaa.

Minua ei edelleenkään huvita lähteä minnekään. Jos kurkku ei olisi ollut kipeä niin olisin ehkä voinutkin lähteä.

Ei ollut taas itku kaukana. Mutta toisaalta, en jaksa itkeäkään. Olen vain lamaantuneena. Makoilen sängyllä, kuuntelen radiota, katselen ikkunasta.

Kirjassa "Muumilaakson marraskuu" ne kaikki Muumilaakson elukat sekoaa ja alkaa kärsimään jos jostain mt-ongelmista. Se on oivaltava kirja. Ehkä tämä marraskuu tosiaan sekoittaa pään. Joo ja varmaan kurkkukin on kipeä marraskuun vuoksi. Kaikki paha maailmassa on Marraksen syytä!!!! Hah,hah.

Makaan tässä sängyllä ja katselen ikkunasta tuota haaleaa valoa. Mies on asioilla ja soitti apteekista, että tuoko minulle jotain sieltä. Pyysin tuomaan Pafucinia.

Haluaisin vain maata tässä sängyllä tekemättä yhtään mitään. Varmaan jos asuisin yksin niin jäisin tähän ikuisesti makaamaan ja homehtuisin tähän. Päässä on sekava olo ja väsyttää. Tuntuu, kuin kaikki voima minusta olisi "mennyt johonkin". Onko tämä sitten masennusta? Varmaan sitäkin.

Tämä elämä ei huvita minua ollenkaan. Täytyy tunnustaa, että olen tänään paljon ajatellut IM. En vain jaksaisi jatkaa tätä elämääni, joka on ainaista pelkoa ja epävarmuutta omasta olemassaolostaan ja kaikesta. Liian monessa asiassa inhoan tätä maailmaa, enkä ole koskaan osannut elää täällä "oikein".

Teidän ei tarvitse yrittää lohduttaa minua, koska tiedän, että ei kukaan osaa sanoa mitään sen kummempaa tähän, enkä sitä odotakaan.

Sen kun vaan kirjoitan tänne, kun en muutakaan osaa.

Hei ystävät!
Olen ollut hiljaa sillä energiani on nyt menneet päivittäisistä toimista selviämiseen. En ole saanut nukuttua ja väsymys painaa joka solussa. Olo on raskas eikä poskiontelotulehdus tunnu taittuvan. Varasin taas ajan lääkäriin. Ehkä jään sairaslomalle lepäämään. Ei vaan pysty.

Kivaa, jos sain sut hiukan ees hymyilemään.

Jotenkin tuntuu että täälläkin on "viiminen kesä". Perheessä on riitaa ja tietenkin mä joudun olee se kuuntelija ja välikäsi.

Huomenna on hoitaja. Pelottaa mennä sinne.Se taas kirjoittaa varmaan että olen masentuneen oloinen. Mitä hyötyä niistä kirjoituksista on. Tekis jotain radikaalia sitten.

Toivon sulle sylitäydeltä vvoimia tähän päivään.

Amassados, kiva kun kerroit tilanteesi. Olen ajatellut sinua varmaan joka päivä ja aavistellut, että et ole ehkä täydessä terässä, toivonut tosin että kaikki olisi hyvin.

Vedin äsken kaksi pamia. Miehellä ei onneksi ole hätää sen vatsatilanteen vuoksi. Lääkäri soitti ja kertoi, että mitään pahaan viittaavaa ei ole. Taidan olla todella paskamainen ja ilkeä ihminen, koska masennuin vain lisää. tietysti on hyvä, että miehellä ei ole mitään pahaa, mutta tuli katkeruus siitä, että minä olen aina jollain lailla sairas, joko fyysisesti tai henkisesti ja muut ovat terveitä. Mies lähti kauppaan ja lähetin perään viestin, joka ei ollut viisas mutta sille ei voi enää mitään. Sanoin viestissä, että vihaan elämää ja haluan vain kuolla, että vedän kaikki pamit ja hän pääsee minusta eroon. Lapsellista, mutta en nyt jaksa olla järkevä. Mieliala on tosi paska ja voimat poissa. En tiedä mikä minua vaivaa? Olenko vain masentunut vai muuten sairas?

En jaksa kuin sängyssä maata ja kaikki synkkä pyörii päässä. En jaksaisi edes olla tässä parisuhteessa kun en voi olla sellainen puoliso, kuin haluaisin. Olen niin kauan yrittänyt jaksaa ja jaksanut yrittää, mutta nyt tuntuu, että kamelin selkä on katki. Minulla on myös tunne, että kukaan ei oikeasti välitä minusta ja olisi parempi, että kuolisin.

Anteeksi marina, mutta näin vain nyt tuntuu.