Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Eilen oli paremmin ja tänään taas tosi huonoa.
Yöllä heräsin rääsäämään ja kuumettakin nousi. Tuntui, että kurkkuvaiva on siirtynyt jotenkin alemmas hengitysteihin ja hengittäminen oli hankalaa. Kävin vessassa ja pihisin ja pihisin, kun en saanut ilmaa.
Eipä siinä paljon loppuyön nukkumisista tullut mitään ja ahdistus ja itku pukkasi pintaan. Olin pettynyt, kun eilen jo oli aika hyvin ja tajusin, että tämä päivä menee ihan päin honkia.
Pakkohan se on maanantaina mennä lääkäriin.
Olen ollut tosi voimaton ja masentunut tänään. Lähinnä vain maannut. Otin pamin ja temestan jo aamusta ja ne veti sen verran veteläksi, että nukuin monta tuntia.
Kun heräsin niin mies oli tehnyt ruokaa ja otin yhden buranan.
Oikeasti haluaisin olla siellä, missä ei huolia ja murheita ole. Haluaisin tavata Jeesuksen ja saada iänkaikkisen elämän. Maailma on kuolemanvarjon laakso.
Nukuin vähän paremmin. Räksääminen jatkuu vaan. Kurkku ei enää ole niin kipeä, mutta ääni on poissa. Pystyn vain hiljaa kähisemään. Sitä paksua, veristä slaimia saa niistää nenästä oikein urakalla ja jonkinverran alkanut yskittämään ja limaa tuntuisi olevan myös alempana. Voi vehnä..Olen niin kyllästynyt, etten jaksa oikeastaan kuin makoilla vain ja välillä nettiä räplätä.
Pakkohan se on huomenna aamusta mennä terkkariin ja vaatia tutkimuksia. Olen koko ajan varma, että minulla on se vakava sairaus taustalla, että siksi tämä flunssakaan ei parane. Olen jo henkisesti valmistautunut kuulemaan, että minulla on se.
Silti vihaan ajatusta niin paljon, että mietin jopa IM. Tunteet vaihtelevat pitkin päivää. Eilen en enää jaksanut ajatella mitään vaan vedin itseni pöppyrään pamilla ja temestalla ja nukuin monta tuntia.
Eli eipä kovin hyvin mene..😞
Hei, AK.
Kuulostaa, että mielesi on maassa. Varmaan tuon kuumeen ja poskiontelotulehduksen takia. Ja sitten nuo isommat huolet sinun ja miehesi terveydestä. Ei ihme, että olosi on kehno! Ajattelen teitä ja rukoilen puolestanne.😍
Mulla on myös tänään synkemmän puoleinen aamu. Tyttö on täällä, mikä sinänsä on kiva, mutta nyt kaipaisin yksin oloa. Ja tiedeän: Kun tyttö tänään lähtee isälleen, mulla on ihan kauhea olo.
Itsemurhan ajatteleminen ja sen suunnittelu on mulle jonkinlainen turvapaikka. Kun kaikki on täysin huonosti, voin itse ratkaista tilanteen. Toisaalta se liittyy tähään mun krooniseen masennukseeni, joka välillä vetelee psykoottista tasoa -kai -. Silloin tekee tosissaan mieli kuolla.
Toivon sinulle siedettävää oloa tälle päivällä ja että saat helposti ajan huomenna lääkäriin. Voimiä tähän päivään sinulle ja miehellesi! 🙂🌻
Jäin hetkeksi yksin, kun mies meni käymään kylässä ex-naapureilla.
Henkisesti tekee tiukkaa oleminen. IM pyörii mielessä. Äsken jopa ajattelin, että vedän ainakin levyllisen pameja ja laitan sen jälkeen viestin miehelle, että alan etsimään omaa asuntoa, että miehen ei tarvitse enää katsella minua, kun olen aina tällainen sairas, joko henkisesti tai fyysisesti. Mutta..enhän minä mitään kämppää yksin edes saisi, enkä jaksa etsiä. Äidille meinasin laittaa viestin, että haluan itseni pois päiviltä, mutta en viitsi laittaa kun se säikähtäisi vain ja ehkä soittaisi sitten miehelle.
Mieliala vain on romahtanut tämän sairastamisen kanssa nyt. Kelaan vaan mielessäni, kuinka ihanat oli ne muutama kuukausi tässä kun olin oikein voimissani ja mielenterveys hyvällä tolalla ja nyt piti tulla tällainen pudotus ja ties mitä kauheuksia vielä edessä.
Tekisi mieli mennä vain makaamaan ja nukahtaa pois.
Aion ottaa tänään yhden tai kaksi pamia.
Ihan sen vuoksi, että olen sairaana, ilma on inhottavan näköinen ja mieli tyhjä.
Mies meni hakemaan kaupasta Fazerina-keksejä ja Sipsejä. Niitä on kiva mussuttaa. Ruoaksi mies tekee tänään perunamuussia ja jauhelihakastiketta.
Netissä joku sanoi, että nyt on sitkeää flunssaa liikkeellä, joka voi kestää vaikka kuinka kauan. Mahtavaa. Tietysti toivon, että minulla olisi vain flunssa, eikä sitä toista..
Pää on tosiaan aika tyhjä. Tai itse asiassa täynnä; räkää.
en osaa sanoa kun iso hali. koita jaksaa, äläkä tee mitään tyhmää. Mene vaikka miehesi kainaloon.☺️❤️☺️
Koeta kestää, AK! Hyvä varmasti mennä terkkariin ja saada toivottavasti selvyyttä taudin syihin. Kunpa nuhakin alkaisi pikkuhiljaa helpottaa! Jos nyt kyse on "vain" ärhäkästä flunssasta niin se menee kuitenkin ohi ja tosiaan vointisi voi olla paljon parempi lähiaikoina. Mutta ymmärrän, että nyt ei näe oikein muuta kuin pahan olon, ahdistuksen ja pelot.
saloka kirjoitti 24.10.2014 11:47
Amassados, mistä netistä voi vakoilla labra tuloksia?
Saloka, käytän työterveyspalveluita Mehiläisessä ja omilla pankkitunnuksilla pääsee kirjautumaan "OmaMehiläiseen", jonne mm. verikokeiden tulokset tulevat. Siellä on myös mainittu viitearvot, joten pääsee vähän vertaamaan onko omat arvot "normaalien" sisällä.
***
Pimeää maanantaita! Viikonloppu hurahti ohi niin etten ehtinyt edes tajuta sen olleenkaan. Toivottavasti AK olet jo mennyt lääkäriin! Tämän flunssa-aallon kanssa ei ole leikkimistä. Olen itsekin ihan nuutunut ja hengittäminen on jotenkin vaikeaa. Olen tuplannut astmalääkkeeni, mutta vaikutus on vain hetkittäinen. Öisin on pahinta kun räkä laskeutuu alas keuhkoputkiin ja tuntuu, että norsu makaisi rinnan päällä. Olen kohta viikon verran popsinut antibioottikuuriakin, mutta olo on vain pahentunut. Minun tuurillani olen tietysti imuroinut itseeni jonkun toisen viruksen, joka jyllää nyt tuolla keuhkoputkissa. ☹️
Olen menossa parin tunnin päästä kuulemaan verikokeiden tulokset. Minulla on oma aavistukseni. Toivottavasti olen väärässä.😯🗯️
Aamulla heräsin taas jo neljältä ja viideltä nousin sängyssä istumaan. Ei voinut enää maata, kun oli nenä niin tukossa ja yskitti. Yskä on tullut mukaan kuvioon, kun nenästä valuu nieluun räkää ja se yskittää.
Ei olis millään jaksanut lähteä, mutta kampesin itseni väkisten matkaan ja terkkariin. Halusin, että ainakin tulehdusarvo mitataan (joka hieman yli viikko sitten oli korkea). No, nyt se tulehdusarvo oli laskenut paljon ollen melkein normaali. Kuitenkin minulla on siis vielä kuumeilua ja karmea yskä/räkätauti. Lääkärin mielestä poskiontelotulehdus, johon sain nyt antibiootin ja kortisoninenäsuihketta. Tiedä sitten onko noista apua, mutta pakkohan se on koittaa.
Mieliala on melko sekava. Koko ajan sellainen masentunut ja voimaton (alkaa tietty jos fyysisestikin olla..) ihan kuin olis kuolemaisillaan, joo, en osaa paremmin selittää. Tekis mieli vaan maata sängyssä ihan hiljaa, kuunnella musaa, eikä jutella kenenkään kanssa.
Ilma on mitä kauhein. Harmaan pimeä, vettä sataa vaakatasossa, tuulee myrskyämällä. Tai oikeastaan minun mielialaan juuri sopiva.
Pienen hetken sossussa, kun hain maksaria (joka tällä kertaa onneksi onnistui ilman turhia rutinoita) hetken aikaa jo mietin, että jos ne olisi evänneet sen maksarin niin olisin ihan pokkana sanonut, että jos en saa lääkettäni ja huono olo jatkuu niin voin mennä psykoosiin ja tehdä jotain todella kauheaa. No, se ei ole niin kaukana totuudesta. Ennenkin fyysinen huono olo on ajanut minut psykoosin partaalle.
Sitten aloin miettimään, että jos alan höpöttämään mitä sattuu niin kohta löydän itseni taas osastolta (kuten viime syksynä). Minulla sitten kun venksahtaa tietyn pahan masisrajan ylitse niin saattaa hetkessä alkaa tapahtumaan kaikenlaista kummallista. Olisko sitten se psykoosi syynä? Papereissani se ainakin mainitaan aina, kun olen ollut oikein huonossa jamassa.."psykoottistasoinen mielialahäiriö".
Se on vaan hassua, kun itse ikäänkuin "liu`un" siihen olotilaan niin että en edes huomaa. Omasta mielestäni saatan olla ihan normaali ja järkevä vaikka olisin sekaisin, kuin seinäkello. Hassua...
No, taidan mennä lepäilemään. Otti vähän voimille tuo monen tunnin kierros terkkarissa, sossussa ja apteekissa. Kovat ruuhkat ja jonot joka paikassa. Mies meni erääseen autoliikkeeseen käymään. Se ei nyt muuta kuule, eikä näe kuin vain autoasiat, kun ennen tosi kylmiä ilmoja pitäisi saada auto vaihdettua lämpimämpään. Jos autoasioissa on häikkää niin mies on aivan neuroottinen ja miettii niitä yötä päivää, kuin se olisi elämän ja kuoleman kysymys. Huoh...
Kiitos tsempeistä. Ja anteeksi etten jaksa olla kovin positiivinen. Ehkä tämä joku päivä tästä taas...vaikka nyt ei siltä tunnu.
Hei, AK.
Kiva kuulla, että vointisi voi alkaa korjaantua noilla lääkärin määräämillä dropeilla!🙂 Toivottavasti tehoavat nopeasti! Ehkä se mielikin tulee sitten perässä.
Onnea miehesi autokaupppoihin!🙂🌻
Hei AK!
Toivottavasti flunssasi alkaa jo hellittää. Onko teillä jo uusi auto?
Väsynyt olo. Päätä särkee, tukkoinen nenä ja yskittää. No, jos se poskiontelotulehdus on niin eihän se hetkessä tietty ohi mene, mutta kokonaisuutenaan tämä tauti saisi alkaa jo hellittämään niin olisi henkisesti helpompaa.
Jaksaisi käydä kaupoissa ja siellä kirppiksellä ja saisi normaalia päivärytmiä takaisin niin en muuta toivoisikaan.
Kohta on taas antibiootin ottaminen. Inhottaa niin kaikki lääkkeet, että saan jo niitä ajattelemalla itselleni väristyksiä aikaiseksi. Minuun on vuosin saatossa tungettu jo niin paljon "myrkkyjä", että monen ihmisen edestä. Siksi inhotus.
Ruokaa ei tee mieli. Tiedän, että pitäisi syödä, mutta ei maistu kun nenä tukossa ja makuaisti kadoksissa. Syön vain jotain aina silloin kun pitää lääke ottaa. Ja napistelen sipsejä eilisestä pussista, joita mies toi. Saapahan ainakin suolaista niistä.
Haahuilen ympäri asuntoa. Välillä menen makaamaan. Sitten taas nousen ylös ja yritän jotain hommailla. Sitten väsyn ja menen taas maate. Sitten taas otan koneen ja kirjoitan jotain..
Ei auta kuin katsella eteenpäin.
Nukuin yön vähän paremmin.
Ei mikään maailman reippain olo vieläkään, mutta vähän parempi ja olen ollut liikenteessä. Kamalan synkkä, tuulinen, harmaa, päivä. Oikein synkkä syksy alkanut. Tämä ei minun mielestä ole enää sitä mukavaa, tunnelmallista syksyä vaan pelkästään tympeää ja synkkää, tylsää, kuollutta..Marraskuu on kauhein ja se on aivan ovella..
Käytiin kirppiksellä, kaupassa ja seurakunnan aamiaisella. Väsyin siitä jonkin verran, kun yli viikon vaan melkein makasin ja en tietysti vieläkään niin kunnossa ole, mutta henkisesti oli jo aikakin päästä liikenteeseen.
Nyt voi sitten rauhassa muhjata sisällä. Niin kirjastossa myös käytiin ja lainasin sieltä Frank Sinatran 5cd:n kokoelman ja kuuntelen sitä juuri. Äsken makasin sohvalla ja söin Fazerin sinistä ja huudatin "My Way". FS on aina ollut yksi suosikkini. Saapahan jotain "glamouria" tähänkin harmaaseen päivään.
Mies lukee sotakirjoja. Taidan alkaa seuraavaksi katselemaan josko olis kotitöitä tehtävänä, sen minkä jaksan. Ehkä juon kahvit ennen sitä. Pitäisi kait opetella taas uudelleen syömäänkin, eikä vain juoda nesteitä. Viime viikon aikana en paljon muuta suuhun laittanut, kuin pepsi-maxia ja särkylääkkeitä, muutaman vauvanruoan. Eipä tuolla kurkulla ole paljon muuta pystynyt nielemään. Näillä "syömisillä" olisin ennen laihtunut helposti 10 kg ja nyt en ole laihtunut juuri yhtään. No, en kyllä mikään pullukkakaan sillain ole, mutta kuitenkin vaaka junnaa vaan niitä muutamaa samaa lukemaa aivan sama vaikka en 2 viikkoon söisi mitään. Aina se näytää vain väliltä 78-80kg jotain. Kait nämä läskit on sitten ikuisia, en jaksa kohta enää välittää.
🙂🌻
Ihan näyttää siltä Ak että rupeat piristymään.🙂
Eläkä hosu sen paranemisen kanssa. Eihän tässä ole mitään kiirettä, valmiissa maailmassa. Flunssat kun tuuppantuu tulemaan takaisin jos kiirehtii, Niikuin tämä "hyvä ystävämme" martta masennus.😋
Voimia🙂👍
Zimba☺️❤️
Joo, ehdin jo tuossa vähän hosua, siivota ja sellaista. Sitten alkoi väsyttämään ja menin sänkyyn maate. Alkoi mielialakin vähän laskea, kun tuijottelin ikkunasta sateista ja pimeää maisemaa. Ei voi mitään, että tämä pimeä kyllä vaikuttaa halusipa tai ei.
Alkoi ajatukset kiertää turhauttavaa rataa ja otin yhden pamin. Kohta syödään. Eihän sitä pitäisi miettiä minun, mutta mielessä kiertää se Rautavaaran "onnettomuus" eli Äiti, joka ajoi linja-auton alle lapset kyydissä. En tiedä mikä minua siinä niin järkyttää. Minunhan pitäisi olla "paatunut" tuollaisten asioiden mietiskelijä. Mutta..se, että joku oikeasti menee ja tekee noin ja vielä lapset kyydissä..
Ruikkupaska lentää, kun antibiootti ärsyttää vatsaa, mutta siitä en jaksa enää enempää avautua, kun ei se ketään sellainen kiinnosta.
yritän vaipua pamipumpuliin, ei tätä pimeää päivää muuten kestä.