Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.10.2014 klo 11:29

saitko ne lääkkeet? tai onko niistä hyötyä, kun ei ole bakteeri. Mulla on aamusta nuhaa, mut ei enää päivällä.

Isä pääsee tänään kotiin. Eilen siltä piti ottaa koepala eturauhasesta, mut ei otettu. Kuulemma se on ihan ok kokoinen ja muutenkin ok. Me ihmetellään vaa. Äiti jotain eilen sano, että soittaa jonnekkin ja kysyy miksi näin.

Pitäisi myyntitavarat päätellä ja kattoa onko järkee mennä myymään mitään. Pitäisi olla enemmän ostomahdollisuutta.

Onneksi tänään on rahaa tullu hiukan, pääsee kauppaan. saa ostaa hiukan muutakin ku ei mitään. Eilen käytiin kaupassa tytön kanssa ja aika hilkulle meni rahat. Mitähän mä sieltä kaupasta ostaisin. Jätskii en ole viikkoon syönyt. Limppaa olen la-su ja eilen juonut. Teetä tarvis ostaa ja jotain sokeria. Olen tota stevia sokeria kohta paketillisen syönyt. Harmi kun tossa mihin kauppaan olen menossa, ni siellä ei ole tota sokeria.

Taas mä jaarittelen täällä sun ketjussa 😳

koita paranella itteäsi. Levätä, juoda lämmintä, syödä ja ja ja...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 22.10.2014 klo 11:57

Hei, Autiotalon Kuunvalo!

Täällä paistaa aurinko, pakkasta pari astetta... Mua masentaa. Nolottaa ja hävettää kun nukuin yli yhdentoista. Ihan kuin eläkeläisen pitäisi elää muiden rytmin mukaan. Mutta fakta on se, että tarvitsen mielellään unta tuon 12 tuntia. Vähemmälläkin voin pärjätä, mutta sitten on vain päästävä aikaisemmin ylös, mikä onnistuu, jos on pakko mennä jonnekin. Mutta silti mua hävettää.

Kiva, kun sun kurkkusi ja kuumeesi ovat parempaan päin!🙂 Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.10.2014 klo 16:11

Voi, teitä Rakkaita☺️❤️☺️ kun olette jaksaneet taas minua muistaa..Kiitos!

Viime yö ja tämä päivä ovat olleet ihan pohjanoteeraus. Aamu-yöstä heräsin tunnin pätkäuniyön jälkeen ja ensimmäinen ajatus oli..IM. Tuntui, etten jaksa elää elämääni enää ollenkaan. Ahdistukset, pelot ja itku oli heti läsnä. Mies läksi asioille. Hän on ollut ihana nyt ja tehnyt kaiken puolestani. Ja sopivassa suhteessa antanut olla rauhassa, siis maata makkarissa. Kun mies lähti otin puhelimen ja soitin eräälle tutulle henkimaailman ihmiselle ja juteltiin jonkin aikaa. Sain sieltä hieman uskonvahvistusta, vaikka ei sekään nyt niin paljon jaksanut piristää, kuin joskus ennen. Olen tullut niin epäluuloiseksi kaiken suhteen, kun tuntuu, että elämä tuo minulle aina vain pettymystä onnen jälkeen, etten uskalla enää uskoa mihinkään, enkä ole oikeasti uskaltanut itseni antaa olla onnellinen sitten nuoruusvuosien, kun takkiin on aina tullut ja lujaa, kun olen tuntenut itseni onnelliseksi niin sitten ne vasta isot katastrofit ovat tulleetkin.

Mies oli ostanut minulle sen toivomani valkoisen astiakaapin ja vaaleanpunaisia ruusuja😍 Eilen osti herkkuja. Kurkku on parempi, ja nuhakin, mutta yleisolo melko puimurin alta vedetty. Tuntuu, että kaikki hengästyttää, enkä jaksa kuin maata. Tiedä sitten onko loppujenlopuksi mukana poskiontelotulehduskin, kun tulee paksua, ruskea, veristä räkää nenästä..joo, yäk.

Äidillekin ehdin jo tänään laittaa viestin, että olen niin kyllästynyt/pettynyt elämääni, että olen jälleen alkanut harkita IM. Äiti vastasi, että hänelle tuli paha mieli, että minun pitää elämässäni kärsiä niin paljon ja että ajattelen IM. Vastasin, että minullakin on paha mieli, kun edes joudun harkitsemaan mitään IM. Onneksi äidin kanssa voi sentään suoraan puhua mitä ajattelee ja hän sanoo rehellisesti omat ajatuksensa. Onhan se varmaan vaikea asia vanhemmalle jos lapsi ensin kaikkien muiden lapsuus ja nuoruusvaikeuksien jälkeen ensin eroaa 14v suhteestaan ja menettää koko omaisuutensa, joutuu mielisairaalaan, puhuu jo tuolloin IM-ajatuksistaan usein..sitten löytää uuden suhteen ja kaikki menee 2v hyvin ja sitten lapsi sairastuu syöpään ja meinaa kuolla, sen jälkeen pahat mt-ongelmat räjähtää päälle ja toistuvia IM-puheita..taukojen kanssa, tähän päivään saakka. Ei ole minun äitiparallakaan totisesti ollut helppoa. I Love You Äiti!

Mies teki ruokaa ja nyt syönnin jälkeen ollut hetken vähän parempi olo ainakin henkisesti. Niinpä päätin kirjoittaa tänne nopeasti ennenkuin taas väsähdän. Muutaman astian jo veivasin siihen uuteen kaappiin, mutta en paljoa jaksanut.

Kiitos teille ja anteeksi etten taaskaan jaksa paremmin vastailla, vaikka tarkasti olen lukenut teidän kaikkien kirjoitukset.

Palaan kyllä taas, senhän te jo tiedättekin🙂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.10.2014 klo 08:43

Poskionteloista tulee verta ja paksua räkää.

Yöllä oli kuumetta. Tuo kuume pelottaa. Miksi se vain jatkuu, vaikka muut oireet on hellittäneet? Tuo kuume tuntuu samalle, kuin silloin vakavan sairauden aikana. Olen aivan varma, että se on tullut takaisin.

Olen niin vihainen ja pettynyt. Juuri kun aloin selvitä kaikesta ja saada elämästä kiinni niin se paska tuli takaisin. Joo, ei minun kait sitten kuulu elää vaan kuolla.

Olen niin masentunut, etten jaksa mennä edes lääkäriin. Makaan vaan ja toivon, että kaikki olisi pian ohitse ja samalla pelkään, että kaikki tosiaan on pian ohitse.

Tai se koko kamala hoitojen rääkki taas edessä. MIKSI MINÄ EN SAA OLLA TERVE JA ELÄÄ NORMAALIA ELÄMÄÄ?????

Voi olla, etten kirjoita tänne enää. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi ja vihaan itseäni, ja kaikkea.

Hyvää Jatkoa Teille Kaikille🙂🌻

Käyttäjä zimba4 kirjoittanut 23.10.2014 klo 10:51

🙂👍🙂👍🙂👍.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 23.10.2014 klo 10:56

Hei, Autiotalon Kuunvalo.

Älä lopeta kirjoittamista tänne! Olet minulle tärkeä. Luen mielelläni tekstisi. Miten muuten tiedän, mitä sinulle kuuluu, jos en voi lukea sitä. En voi muuten ajatella sinulle kaikkea sitä hyvää, mitä milloinkin tarvitset, jos et laita siitä viestiä! Voimia tähän päivään!😍

Käyttäjä MarianneM kirjoittanut 23.10.2014 klo 17:47

Toivottavasti jaksat vielä kirjoittaa, AK, jäisi kyllä mietityttämään, että miten sinulla menee! :/ Voimia ☺️❤️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.10.2014 klo 19:15

Ihanin maailmassa on mieheni. Kaikki muu muuttuu, mutta Rakkaus on ikuinen. Niin kuin minun Vaari aikoinaan sanoi "Kaikki muuttuu ja katoaa kerran, Herran armo ei milloinkaan".

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 24.10.2014 klo 09:54

Huomenta AK ja muut ystävät!

Olethan AK käynyt jo lääkärissä? Minusta nuo oireesi kuulostavat vahvasti poskiontelotulehdukselta. Temesta ja pamit eivät kyllä paranna sitä. 😯🗯️ Ja hoitamattomana nousee otsaonteloon, josta tulee pitempi sairaalareissu... ☹️

Minä kävin eilen verikokeissa. Otettiin 8 putkea verta, kr-kokeet ja estrogeenit plus pieni verenkuva ym. Osa tuloksista tuli jo eilen nettiin, joista kävin niitä vakoilemassa. Kolesterolit vähän yläarvoilla, ei kuitenkaan mitään hälyyttävää. Hemoglobiinit hyvät.
Kr-tuloksista on puolet vielä tulematta, mutta ne, jotka tulivat jo eilen, ovat normaaliarvoilla. Että hiustenlähtö ja järkyttävä lihominen ei ainakaan siitä johdu. Harmi. Olisin toivonut jonkun järjellisen syyn.

Näin eilen Pojun pitkästä aikaa. Olen pitänyt täysin hiljaiseloa sen räjähdyksen jälkeen, jolloin kerroin että sanoudun irti meidän "suhteestamme". Täytyy varmaan jatkaa hiljaisseloa edelleen, sillä olisi kovasti ollut innokas kaikkeen fyysiseen, vaikka mielestäni tein varsin selväksi ettei sellaista ole enää saatavilla. Onko miehet vaan tyhmiä vai piparin sokaisemia?😐😉

Parempaa viikonloppua AK. Toivon, ettet katoa täältä. Olet ollut yksi tärkeä voima minulle rämpiessäni ylös omasta henkilökohtaisesta kriisistäni tänä vuonna!🙂🌻😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.10.2014 klo 11:47

Amassados, mistä netistä voi vakoilla labra tuloksia?

AK, toivon sydämestäni sulle voimia. Ite en jaksa tällä hetkellä oikee mitenkään. On raskasta ja paha olla. AJatukset ihan muualla kun täällä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.10.2014 klo 12:44

Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet muistaa.

Epäilen, että minulla on ollut alunperin melko kova virusflunssa, jonka siivellä tullut poskiontelotulehdus. Kurkku on enää vähän kipeä/käheä. Mutta nenä..aamulla kun heräsin oli taas koko pää niin tukossa räästä, että koko päähän sattui ja jouduin suhuuttamaan välittömästi avaavaa suihketta ja ottamaan särkylääkkeen säryn vuoksi. Sieraimista tulee edelleen verta-vihreää-ruskeaa paksua, räkää ja kuivia veriklönttejä. Lisäksi aamulla alkoivat menkat ja vatsa on ollut ripulilla. Että semmoista pientä vaivaa😉 Ja vakava sairaus..siitä en voi tietää vaaniiko se taustalla. Sitähän ei tiedä ennen kuin hankkiutuu kontrattavaksi lekuriin ja sinne nyt en tänään mene/ota yhteyttä edes, koska haluan rauhoittaa tämän päivän ja viikonlopun ja katsoa vielä minne vointi menee. Poskareihin en todellakaan ala mitään antibioottia popsimaan jos ei mene pahemmaksi. Nyt jo vatsa ruikulla kaikista särkylääkkeistä ja niistä penissiliineistä, mitä ehdin vetää sen muutaman päivän.

Miehellä on tänään se vatsan ultra, jossa tutkitaan sitä maksassa näkynyttä juttua, että onko sinne tullut jotain muutoksia. Hän on juuri nyt siellä..vähän on jännittävää sekin, että mitä sieltä nyt löytyy. Toivottavasti hänessä nyt ei olisi mitään kasvaimia ym. No, mies ainakin saa itsekin mielenrauhan jos mitään pahaa ei ole, kun on se hänelläkin mieltä painanut se asia monta kuukautta, vaikka ei niin näytä sitä. Rasvoittumista maksassa on havaittu jo aiemmin (tullut lääkkeidenkäytön jälkeen, Lyrica). Aiemmassa lausunnossa luki myös, että miehellä olisi haimassa jotain häiriötä, joten sitä varmaan kans katsotaan sitten.

Vaikka ei nyt niin hyvä olo ollut niin alkoi inhottaa, kun huusholli näytti nuhjuiselle ja pölyiselle (yksi viikkosiivoushan jäi väliin, kun olen ollut kanttuvei) ja mieshän ei tietysti ole mitään siivonnut. Selvisi yksi päivä syykin sille, miksi mies ei siivoa yksinään koskaan. Hän sanoi, että ajattelee minun tykkäävän huonoa jos alkaa meillä siivoilemaan, kun kerran oli alkanut ja minä kuulema olin heti alkanut äksäämään jotain, että ei tarvitse minun hommia alkaa tekemään ja että olenko niin huono siivoaja, että minun jälkiä pitää alkaa paikkailemaan😀 Just..itse en edes muista koko juttua. Eipä siis ihme jos mies ei ominpäin alakaan siivoamaan, kun ei uskalla.

Niin, minä sitten huhkin koko aamupäivän, vaikka hiki lensi ja päässä huippasi. Ensin järjstin kaikki sinne menevät astiat siihen uuteen, valkoiseen astiakaappiin, jonka mies osti viime keskiviikkona. Se on nyt tosi kivan näköinen ja olihan se tarpeenkin, että saa noita kippoja ja kuppeja jonnekin kivasti esille, eikä kaikki ole pöytätasojen päällä.

Sen jälkeen revin sängystä kaikki hikoilemani ja "paskomani" petivaatteet ja vaihdoin puhtaat. Inhotti ne hikiset petivaatteet. No, nyt sänky on taas puhdas. Sitten siivosin (mies imuroi) koko huushollin ja ei ole enää pölyisen näköistä. Uskomatonta miten jo viikon siivoamattomuus alkaa näkymään negatiivisesti.

Täällä on semmoinen nerokas keksintö, kuin koneellinen ilmanvaihto, minkä pitäisi kait olla hyvä asia. Hah, sanon minä! Pölyä se levittää tänne ja puhaltaa niin, että tukka heiluu. Onpa tosi terveellistä ja parantaa varmasti minunkin sairautta, kun saa jatkuvasti kylmää vetoa päähän. Kohta tukin nuo laitteet jollakin..

Istuin tähän sohvalle läppärin kanssa ja juon Eila Lattea.

Tuskinpa jaksan tänään enää mitään ihmeellistä tehdä. Odottelen, että mies tulee sieltä terkkarista ja käy kaupan kautta. Meinaan tilata häneltä jotain herkkuja tälle illalle. Juhlin vaikka sitä, että olen vielä hengissä.

Huomisesta kun ei kukaan tiedä. Paitsi Jumala, kun on kaiken säätänyt.

Hyvää Perjantaita Kaikille🙂🌻

Käyttäjä zimba4 kirjoittanut 24.10.2014 klo 16:18

Hyvää viikonloppua kaikille, tasa puolisesti.😎

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.10.2014 klo 18:17

Tänään onkin sitten tullut siivottua oikein kunnolla. Varsinaisen siivouksen jälkeen kävin vielä pari vaatekaappia läpi (jonne olen kirppikseltä kerännyt niitä vaatteita) Sovitin niitä ja pistin kassiin sellaisia, mitkä eivät tule sopimaan minulle koskaan. Mies menee sunnuntaina kylään meidän ex-naapurille ja saa viedä vaatteet sinne naapurin vaimolle, joka on hyvin laiha ja hänelle mahtuu kaikki. Hänelle aina lahjoitankin kaiken, mitä tulen hankkineeksi ja mikä ei minulle mahdu. No, muutamia sopivia vaatteita kyllä jäi säilöön kevättä varten.

Mies tuli lääkäristä ja kaupasta. Hän saa tulokset vasta viikon päästä, kun lääkäri soittaa. Joten asia ei tietty vielä selvinnyt. Kaupasta mies toi Fazerin pieniä marjapiirakoita, Pepsi Maxia ja tietysti oikeaa ruokaa. Vaakan mukaan olen nyt sitten viikon syömättömyydellä laihtunut jopa suuret 3kg, wau!!! Sen kunniaksi meinaan tänään vetää noita piirakoita ja pepsiä.

Minulla on ollut tänään parempi fiilis, kuin viime päivinä. On huonompiakin hetkiä, mutta olen jaksanut toimia, enkä ole joutunut ottamaan mitään rauhoittavia.

Katselen makkarin ikkunasta pimenevää iltaa. Koivujen rungot hehkuvat valkoisina, kultaiset lehdet vasten pimeää. Ehkä se on minun oman sieluni maisema. Pimeä ja valo ovat siellä, aina yhdessä, vuorotellen halliten.

Mies on saanut uuden ystävän. Erään miehen, joka myös käy siellä kirppiksellä. Vanhempi pappa, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Samanlaiset ajatukset asioista ja varsinkin poliittiset näkemykset. Mies kävi tänään sen Papan luona kylässä auttamassa eräässä asiassa. Olen huomannut, että mies kaipaa välillä myös miehistä juttuseuraa ja onkos tuo nyt ihme, kun yleensä vain minun ja muiden naisten kalkatusta kuuntelee. Se Pappa asuu aika lähellä siellä, missä me ennen asuimme.

Mies on niín hyvä ystävystymään lähes kenen kanssa tahansa. Tulee hyvin juttuun kaikkien kanssa ja ihmiset yleensä tykkäävät hänestä. Kyllä minäkin juttuun tulen, mutta minulla on sellaisia kärkeviä ajatuksia ja mielipiteitä ja sellainen huumorintaju, että joitakin ihmisiä se näyttää ärsyttävän. Myös ulkoinen tyylini ei kaikkia miellytä..siis jos on se "värikkäämpi" tyyli. Minä alan siis helposti ärsyttämään kapeakatseisempia ihmisiä, enkä jaksa olla niin hienokäytöksinen ja hillitty aina vaan sanon asiat hieman liian suoraan ym.

No, nyt taidan ottaa niitä syötäviä ja alkaa rentoutumaan.

Käyttäjä MarianneM kirjoittanut 25.10.2014 klo 09:39

Tosi monella on ollut kyllä flunssaa ja sitkeitä viruksia on ilmeisesti liikkeellä, joten sikäli ei ole syytä vielä huolestua, AK. Toivottavasti oireesi helpottavat pian ja hienoa, että olet jaksanut siivoilla! Kyllähän kipeänä makaaminen, huonosti nukkuminen ym. masentavat ketä vain. :/ Mulla on myös ollut pientä matalalentoa, mutta jotenkin sen tiedostaa, että tämä on nyt tällaista tylsempää aikaa ja parempi aika tulee taas. Olen kai jotenkin jo tottunut ylä- ja alamäkiin. 🙂

Ja tietenkin toivotaan myös, että miehesi saa kuulla hyviä uutisia viikon päästä! Tsemppiä myös Amassadokselle ja muille, joita tulehdukset kiusaavat. 🙂🌻

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.10.2014 klo 11:13

Hei, AK.

En osaa nyt kirjoittaa sinulle ihmeemmin. Mutta halusin kertoa, että sinä ja miehesi olette ajatuksissani!😍