Kiitos kun jaksoit kirjoittaa niin pitkästi. Äiti löysi kätköistään kenkiä, jotka ehkä menee tytölle. Hän on facen kirpparilta bongannut tytölle takkeja. Vielä ku mut saisi laitettuu talvikuntoon ni hyvä olis. Täällä ei paljoo ole kirppareita, ainakaan lähellä. Enkä osaa ja jaksa sieltä kattella. Kyl mä jostain takin ja kengät saan.

Heippa ystävät!

Aurinko paistaa ja sen myötä oma mielikin on taas parempi. Viime viikon alakulo ja ahdistus on nyt väistynyt ja tämä on tuntunut oikein hyvältä viikolta. Olen ollut paljon harrastuksen parissa ja saanut sitä kautta sisältöä elämään. Parempi niin, sillä muuten jäisin kotiin ja vajoaisin taas nopeasti omaan surkeuteeni ja ahdistuisin. Masennus alkaa olla nyt vihdoin hanskassa siltä osin, että edelleen syön mielialalääkkeitä (Escitalopharm), mutta vointi on parempi. Oikeastaan nyt vasta alkaa käsittää miten huonossa kunnossa sitä on ollut.

Näin viime yönä kamalaa painajaista käärmeistä. Ensin istuin jossakin risukossa enkä uskaltanut liikahtaa, koska kasan alla kuhisi kyykärmeitä. Sitten olin uimassa, jossa ainakin 3 metrinen hirvittävän pitkä ja paksu käärme lähti seuraamaan minua. Yritin uida pakoon, mutta se saavutti minua koko ajan. Heräsin kun tyyny putosi lattialle. Olin varmaan huitonut unissani vettä kauhoessani... Uskon unen johtuvan taas exästäni, joka oli eilen soittanut eräälle yhteiselle ystävällemme. Oli tilittänyt tälle ystävälle, että ajattelee minua edelleen joka päivä ja että tulevaisuudessa tulemme vielä olemaan yhdessä kunhan ensin paranen tästä mielisairaudestani! Olin aivan puulla päähän lyöty miten joku voi olla niin itsekäs ja itseriittoinen! Itse on pettämisellään aiheuttanut masennukseni ja mielenterveyteni romahtamisen ja nyt puhuu tuolla ystävillemme, että kunhan "paranen" niin hän voi ottaa minut takaisin. Onkohan hän missään vaiheessa miettinyt huolinko MINÄ häntä takaisin! 🙄😠 Varsinkaan kun ei ole kertaakaan myöntänyt tehneensä mitään väärää. Pettäminenkin on ollut minusta johtuvaa. Minun syytäni.

AK, toivon, että ahdistuksesi helpottuu. Niin moni asia voi järkyttää normaalin tilan pois tolaltaan. Itse olen huomannut, että jos päivät ovat liian täynnä kaikkea stressaavia elementtejä, olen iltaisin kireä kuin viulunkieli. Silloin jos tapahtuu vielä jotakin inhottavia tai ikäviä asioita, räjähdän. En siedä yhtään ruuhkaa kaupoissa tai tönimistä tai tungeksimistä käytävillä. Jotkut Stockan hullut päivät ovat pahin mahdollinen skenaario! Yritän välttää jos vain mahdollista. Jouluostoksetkin hoidan hyvissä ajoin ja sellaiseen aikaan ettei koko kylä ole änkeytynyt samaan kauppaan kanssani.

Oma vaatekaappini on tällä hetkellä räjähdyspisteessä sekin. Täynnä vaatteita, jotka ei sovi päälle. Vielä helmikuussa käytin koon 38 vaatteita. Nyt ei edes 42:n housut mahdu jalkaan. Ihan superällöttävää ja järkyttävää kuinka nämä läskit vaan on ja pysyy. En ole vielä saanut varattua aikaa lääkärille, mutta ensi viikolla otan sen asiakseni. Muutenkin olin sopinut hoitavan lääkärini kanssa, että lokakuun loppuun mennessä pitää tulla käymään, jotta voimme arvioida jaksamistani ja työkykyäni ym. Haluan kyllä tarkistaa nuo kilppariarvot. Ei voi olla normaalia, että ihmisen hiukset tippuvat päästä niin että viemäri on jatkuvasti tukossa suihkussakäynnin jälkeen. Olen yrittänyt katsella kirppikseltä vaatteita, mutta tuossa lähikirppiksellä on hinnat ainakin karanneet ihan pilviin. Lattiarievuiksi kelpaavista rytkyistä pyydetään kymppiä jne! Ihan älytöntä riistoa. Mielestäni kirpputorin idea on nimenomaan tavaran kierrättäminen eikä bisneksen teko vanhalla lumpulla kaupan hintaan. Talvikengät tarvitsisin minäkin, mutta siinä tulee jälleen ongelmaksi raha ja sitten se, että mihin tuo ongelmajalka sitten sopii.

Tänään täytyy ottaa tuon urheilun kanssa hieman rauhallisemmin, sillä olen onnistunut saamaan vasemman jalan pikkuvarpaan pohjaan hirvittävän rakon. Alkuviikosta balettitunnin jälkeen huomasin, että tossun sisäreuna oli irronnut liimauksistaan. Olin varmaan tanssinut 1,5 tuntia niin, että se reuna hiersi varvasta. Sitä vaan ei siitä hetkessä niin huomaa. Ensin siinä ole sellainen pikkurillin kynnen kokoinen verikello (todellakin verta, ei vesikello), eilisten treenien jälkeen sen koko oli sitten tuplaantunut. Tietenkin puhkaisin sen kun oli illalla niin kipeä ettei jalalle voinut enää astua treenien jälkeen. Aamulla tykytti sitten mukavasti ja oli ihan kuuma. Liekö nyt sitten tulehtumassa tai jotain. Kipeä on ainakin. Ja jätän nyt kertomatta minkä värisiä nesteitä sieltä puristelin... 😮😟😎

Palataan ja jaksamista kaikille. Neljä vuodenaikaa ei ainakaan minulle sovi. Olispa ikuinen kesä.

Hello again!

Amassados: Mukavaa, että sinulla on ollut korkeammat fiilikset. Täällä nähtiin viime yönä lähes painajaista valkoisista, pienistä, madoista, joita oli kaikkialla. Hyi hitto, mikä uni. Saattoi olla, että parilla pamilla, jotka eilen illalla nappasin oli osuutta asiaan. Olen huomannut, että jos illalla otan pameja niin yöllä näen painajaisia, joka kerta. En tiedä mistä se johtuu.

Hassulle tuntuu tuo exäsi juttu, että takaisin yhteen kun SINUN mielenvika paranee, hah hah. Anteeksi, mutta olen kyllä päässyt käsitykseen sinun olevan oikein järkevä ja vahva ihminen ja hänen..hmmm, melkoisen häiriintynyt. Ja tosiaan, mitä syytä sinulla olisi haluta hänen kanssaan takaisin saman katon alle?! Tyypillistä narsistin puhetta..Oletan, että hän on narsistinen persoona, kaikki kertomasi on viitannut siihen.

Tämä on nyt hassua, mutta pakko sanoa, että viime päivinä aina kun olen ajatellut sinua (tosiaan minulla saattaa ihan kesken päivän tulla vain joku teistä mieleen..) niin mieleeni on heti tullut sana "Burleski", joo tiedän, kuulostaa oudolta. Mutta persoonasi ja se että tanssit ja musiikkimakusi ja halusi olla näyttävän näköinen..Oletko ajatellut tai peräti tanssinut B:a koskaan? En tiedä miksi tuo ajatus nyt kiertää päässäni..ehkä siksi että olen hullu (vitsi..)🙂

Minä en enää tiedä mitä h-vettiä teen vaakalleni? Se näyttää koko ajan niitä samoja fucking lukemia välillä 78-80kg. Vaakan mukaan olisin koko aikana pudottanut painoani ainoastaan 4kg. Se on todella vähän siihen nähden, että kuitenkin päälleni ovat alkaneet mahtua vaatteet, jotka eivät todellakaan ole mahtuneet, kuin viimeksi kun olin todella paljon laihempi. En tajua..vaakan mukaan en ole laihtunut montakaan kiloa, mutta vaatteiden ja peilin mukaan melkein 10kg. Onko se hiton vaaka rikki? Se on aikanaan Lidistä ostettu halpa digitaalivaaka. Vai missä mättää? Niin ärsyttävää...

🙂🌻-----------

Ilma on taas harmaa, mutta ei yhtä inhottava, kuin eilen. Tosiaan yöllä näin sitä inhottavaa matounta. Valkoiset madot (jotka olivat limaisia ja haisevia) tulivat alunperin kissan takapuolesta ja pian niitä oli kaikkialla, tuhansittain ja ne takertuivat kiinni iholle ja joka paikkaan. Kauheaa.. Muuten aamulla fiilis oli parempi, kuin eilen ja muutenkin ollut parempi päivä. Kyllä ahdistavia ajatuksia välillä punkee tietoisuuteen, mutta ne eivät nyt tunnu yhtä pahalle, kuin eilen. Katsoin kalenteria ja minulla on taas se ovis-aika menossa. Olen huomannut, että silloin olen muutenkin aina ilman erillistä syytäkin ahdistuneempi ja ärtyisämpi ym. Ja sitten vielä jos on jotain syytä tai itse kuvittelee, että on syytä, miten vain.

Aamu alkoi jälleen jo rutiininomaisesta (ja minusta on kiva, että minulla on muodostunut selkeä rutiini ja aikataulu päiviin, ettei ole vain päämäärätöntä ajelehtimista) aamutoimet, aamukahvi, klassista musiikkia radiosta, meikit, kampaus, vaatteet. Tänään siisti, hieman hillitympi tyyli. yhdeksäksi kirppikselle, jossa olikin yllättävän rauhallista. Jostain syystä toiset vakikävijät eivät olleet saapuneet paikalle, kuten yleensä. Ehkä sen eilisen ikävän välikohtauksen vuoksi? No, sain rauhassa katsella ja olin tyytyväinen päivän antiin. Pieniä löytöjä, kaikki tarpeellisia. Huomaan, että olen ottanut itselleni "työn" tuosta. Siis hankin tavaraa, kotona pesen ne ja järjestän kaappeihin ym. Mutta sehän oli osa entistä ammattiani, kun vielä tein töitä. Tuttua hommaa ja siksi kait kaipaankin sitä ja se tulee rutiinilla jostain selkänahasta ja tuntuu "omalle". Tunnen tavallaan olevani "töissä" kun puolet päivästä menee noihin hommiin🙂 Se sopii minulle, kun en kuitenkaan voisi olla "oikeasti" töissä, mutta silti on nyt tekemistä, omilla ehdoillani.

Minusta taitaa tulla tavaran hamstraaja. Niitähän on telkkarissa näytetty. No, ei nyt sentään, mutta olen lapsesta asti ollut erittäin aktiivinen keräämään kaikenlaista ja nykyään huomaan, että en tahdo millään luopua mistään vaan jemmaan kaikkea.. Ja saan selvästi tyydytystä, kun voin edullisesti ostaa jotain tai saada jopa ilmaiseksi. Ja aina ei edes väliä mitä se tavara on, kunhan vain jotain. Ja siihen jää koukkuun, että tulee helposti tyhjä ja ankea olo jos ei saa/osta mitään. Olen kyllä jostain lukenut, että tämäkin piirre saattaa kuulua epävakaaseen pers.häiriöön..tiedä sitten.

Entisessä elämässäni, kun rahaa oli ainakin kausittain enemmän nautin kauniiden tavaroiden ja vaatteiden, laukkujen, kenkien, hajuvesien, meikkien, sisustustavaroiden ym. ostamisesta suuresti ja ostin melkein joka päivä jotain ja ainakin pari kertaa kuussa jotain kallista siis luxusta. Ja niinä päivinä kun ei ollut rahaa saatoin mennä ihan vain lorvimaan vaikka tavaratalon kosmetiikkaosastolle, että sain haistella hajuvesiä ja testata meikkejä ja mielialani siitä aina koheni. Nykyään on taso laskenut niin, ettei tarvitse olla enää mitään kallista (eikä voikaan kun ei ole rahaa) halpa ja käytetty tuo samaa tyydytystä kunhan vain on kaunis ja tyylikäs tavara/vaate. Hajuvesiä suihkauttelen itseeni yhäkin useasti vaikka Cittarin meikkiosastolla ja saan näin päivääni kohotusta. Olen aina rakastanut hajuvesiä. Ihanat tuoksut saavat minut taivaisiin ja pahat hajut pois tolaltaan. Viime aikoina olen mieltynyt pehmeiden, kauniiden, nahkavaatteiden tuntuun päällä. Nahka vain on niin kallista. Muutenkin kaikki luonnonmateriaalit ovat alkaneet viehättää enemmän kuin ennen. En silti mistään eko tai hippityylistä tykkää. Klassinen, glamour, ripaus boheemia tai ihan street wear sport taitaa olla minun tyylit. Joo, mitähän tässäkin pölötän näistä...

Pyykkikone hurraa ja mietin mitä tänään söisin. Nykyään syöminen on vain kerran päivässä pakollinen toiminto. Kait taas jonkun mössön väännän. Smoothieita en nyt tee. Jos mahdollista niin joisin vain pari kuppia kahvia päivässä, yhden fazerina-patukan sen toisen kahvin kanssa, kerran päivässä joku mössö ja litra vettä ja thats it. Koko syöminen ei vain jaksa kiinnostaa tai en malta edes oikein syödä mitään, en oikein osaa selittää. Olen kyllä aina ollut sellainen, että jos mielenkiintoista hommaa (kuten nyt tuo "romuralli") niin en jaksa enkä aina edes muista syödä mitään. No, eihän sekään terveellistä ole, mutta mieluummin olen vaikka syömättä, kuin syön liikaa ja lihon vain.

Yksi tuttu nainen tänään kun juteltiin painoasioista ja sanoin, että olen painanut ennen jopa 20kg vähemmän kuin nykyään katsoi minua silmät pyöreänä ja sanoi kait aidosti ihmeissään, että miten voi olla mahdollista? Että minähän olen sitten ollut aivan tikkulaiha..Hänen mielestä en nytkään ole ollenkaan pulleva. Jotenkin tuli ihan hyvä mieli, että hän ei ainakaan pidä minua pullukkana kait..No, itseni mielestä olen aina siihen asti pullero, kunnes painan sen 60kg. Se taitaa nyt olla pakkomielle, en tiedä. Itse tämä nainen oli ihan selvästi hoikistunut siitä kun viimeksi nähty (oli ollut ulkomaanmatkalla) ja sanoinkin hänelle, että on hoikistuneen näköinen. Hän selvästi ilahtui. Taisi tulla kummallekin hyvä mieli. Tosin jälleen yksi päivä näin Cittarissa naisen, joka silmämääräisesti painoi sellaiset ehkä 170kg. Siis sairaalloisen ylipainoinen. Mutta..en minä osannut nähdä häntä mitenkään huonon näköisenä. Itse asiassa hän oli ihan normaalin/nätin näköinen. Hän vain oli lihava, tietysti. Mutta, taas huomasin että ei se lihavuus ihmistä varsinaisesti rumaksi tee, enkä tajua miksi sitten itse itseäni pidän heti maailman rumimpana otuksena jos lihon. Tiedän, että muut tuskin pitävät minua rumana pullevampanakaan. Mutta se oma tunne...siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Taidan lopettaa jaarittelut tänne. Alkaa olemaan se pakollisen mössön aika. Kaapissa olisi vaikka mitä smoothieaineksia hankittuna esim. pähkinöitä, siemeniä, marjajauheita, hedelmiä, marjoja, rahkaa ym. mutta en vain jostain syystä nyt halua niitä tehdä.

Tänään ei tarvitse huumata itseään pamilla ja toivottavasti mahd vähän tulevaisuudessakaan, mutta silloin kun ahdistaa lujempaa niin annan itselleni luvan ottaa pari 5mg koska muuten olen saanut kokoaikaisen bentsojen ja varsinkin temestan käytön loppumaan voimakkaan riippuvuuden jälkeen.

Tsaukkuli🙂🌻

Yö meni hyvin. Tosin heräsin jo neljältä, kävin vessassa ja menin takaisin sänkyyn, mutta en saanut enää nukuttua tai oikeastaan en niin halunnutkaan. Makoilin siinä melkein puol kuuteen saakka, kun en halunnut miestä herättää niin aikaisin.

Eilen illalla jo mietin, että mitä teen tänään aamusta jos en mene sinne kirppikselle. Siis en mene siksi, kun on pe ja silloin siellä yleensä kova ruuhka. Mies ehdotti, että menemme tänään aamusta kirjastoon. Aamulla kuitenkin satoi niin paljon vettä ja oli/on vieläkin hyvin synkkä ilma, että päättelin siellä kirppiksellä olevan vain vähän porukkaa, koska useat sinne tulevat lähistöltä kävellen tai pyöräillen ja huonolla ilmalla tulee vähemmän väkeä.

Siispä menimmekin sinne ja siellä ei ollut ruuhkaa. Itse asiassa siellä ei ollut paljon ketään. Tein joitain vaatelöytöjä ja olin tyytyväinen. Mieskin on siellä tutustunut muutaman miehen kanssa ja saa siten juttuseuraa, ettei tarvitse aina vaan naisten juttuja kuunnella.

Sen jälkeen käytiin vain lähikirjastossa. Mies otti muutaman kirjan ja minä pinkan lehtiä. Ei ole viime päivinä niin malttanut keskittyä lukemisiin, mutta jospa vaikka viikonlopun aikana. Ja lähi Alepasta pikaisesti pikkuostokset. Vettä satanut kaatamalla koko yön ja nyt päivän. Ei tällä ilmalla olis viitsinyt kauaa pyöriäkään missään.

Nyt sitten päivän tyypilliset ohjelmat eli kirppisvaatteiden perkaus, pyykkikoneeseen, kone päälle ja sen jälkeen imuroin ja siivoan koko asunnon. Sen jälkeen onkin sitten aika pohtia päivän syömisiä ja siitä edespäin vaikka lukea. Ulkoilemiset ja lenkkeilyt nyt jää ilmojen vuoksi väliin ja nyt ei niin ne huvitakaan, kun painoa tuntuu muutenkin saavan vähemmäksi kun syö vähän.

Jossain välissä varmaan puhelu äidille, ollaan nyt enemmän soiteltu ja kuvia lähetelty ja suunnitellaan tapaamista viimeistään keväämmälle. Minulla on äitiä aika ikävä välillä. Mennyt niin kauan kun nähty livenä viimeksi, kun asutaan satojen kilometrien päässä toisistamme, eikä ole paljon kummallakaan varaa reissata, eikä tilaa yöpyä kummankaan asunnossa, pitäisi olla hotellimajoitus ja siihen ei taas varaa..

Ahdistus tulee välillä muutamaksi sekunniksi pintaan, mutta onneksi sitten helpottaa. Ja kun on tekemistä niin ei niin ehdi jäädä märehtimään sitä/niitä ahdistuksen aiheita.

Hyvää Perjantaita harmaudesta huolimatta kaikille🙂🌻

Pimeä, sateinen päivä.

Pistänyt vaatekaappeja järjestetykseen, viikannut pyykkejä ja sen semmoista. Kellariin menossa pari pahvilaatikollista tavaraa jemmaan.

Pari kuppia kahvia ja litra vettä mennyt ei vielä muuta. Syöminen ei jotenkin huvita ollenkaan. Mies laittaa kanoja uuniin. Syön sitten niitä minkä syön.

Eilen illallahan söin pitkästä aikaa ranskalaisia ja nakkeja majoneesin ja ketsupin kanssa. Maistui kauhealle, tuli huono olo ja vatsa meni aivan kuralle. En meinaa ihan pian syödä mitään tuollaista. Olen kait syönyt niin kevyesti, että tuollainen yhtäkkiä pommin nieleminen ei ole hyväksi. Ripuloimisen jälkeen tuli heikko olo ja otin siivun jäätelöä hillon kanssa ja se vähän helpotti.

Tänään ei ole oikein tekemistä. Ei kauppa-asioita, koska ne on jo tehty. Ei kirppistä, kun en mene sinne viikonloppuna. Ei siivoamista, kun eilen siivosin. Ei ulkoilemista, kun huono ilma. Netillä vaan ja lukemista, ajatukset meinaa joutilaisuudessa karata vähän alavireisille poluille ja ahdistuskin jo tänään tuli kerran ja tuntuu seuraavan mukana jonkinasteisena. Meinaan ottaa illalla pamia jos mieli menee kovin synkeäksi.

Toivoin, että mies olisi mennyt tänään kylään kaverilleen, että olisin saanut olla vähän aikaa yksin omien ajatuksieni kanssa. Mies on avulias ja kiltti, ihana ihminen, mutta toisinaan touhuaa ja pulisee jatkuvasti ja nyt kun on mennyt viikko, etten ole saanut ollenkaan olla omissa oloissani edes hetkeä niin alan ärtymään. En oikein jaksaisi olla sosiaalinen jatkuvalla syötöllä, kun viikolla saa tuolla ihmisten ilmoillakin ihan tarpeeksi höpöttää tuttujen ihmisten kanssa ja melkein päivittäin äidin kanssa puhelimessa. Tiedän, että kuulostan kiittämättömälle, mutta ei se sitä ole. Haluaisin vain hetken rauhaa.

Tämä pimeys vähän syö mielen voimia. Yritän ottaa rennosti välillä, mutta kun yritän rauhoittua alkaa miettiä ahdistavia asioita. Sitä se on ennenkin ollut näin syksyisin.

En tiedä millä piristyä tai onko tarpeen olla koko ajan pirteä? Kait sitä joskus voi ihan suosiolla olla vähän alivireinen, kunhan nyt ei mitään IM ala miettimään. Jos saa päivittäiset rutiinit ja asiat hoidettua ja elää muuten normaalisti niin on ehkä sijaa olla joskus..niin, olla möllöttää vain.

Hyvää Lauantaita🙂🌻

Pari kanankoipea syöty. Oli ihan ok, kun mies laittoi ne paistopussiin juuresten kanssa hautumaan pitkäksi aikaa. Meinaan jossain välissä tehdä vaniljajäätelöstä, rahkasta ja marjoista jonkinlaisen "jälkiruoan". Tiedostan olevani lähes nälkiintynyt, mutta mieli haraa vastaan syömisessä. Mietin, kuinka paljon rasvaa ja erilaisia lisä-aineita ja muita myrkkyjä missäkin ruoissa on tai millaisen allergisen reaktion ne voivat aiheuttaa. Samalla mielessä pyörii kuva minusta "tulevaisuuden vaatteet" yllä.

Minulla on vaatekaapissa hylly, missä on pestynä ja järjestettynä sellaisia vaatteita esim. kokoa 36-38 joihin meinaan mahtua keväällä. Siksi sanon niitä tulevaisuuden vaatteiksi. Ne antavat minulle motivaatiota painon pudotukseen.

Nettiin olen kirjoitellut, myös eräälle aivan eri aiheen foorumille, missä on tapana pyöriä tämän paikan lisäksi.

Välillä makoilin vain rentona vuoteella ja ajattelin henkimaailman asioita. Hämärän (terveiset vaan Hämärälle) ilman ja jonkinasteisen alavireen saattelemana mieleen tullut lähemmäs taas henkiasiat ja siinä makoillessani ja Chopinia kuunnellessani tuli pakottava tarve ottaa kynää ja paperia käteen ja kirjoittaa ylös asioita, joista sain viestiä. Esim. mitä minun pitäisi syödä ja millaisia aromaterapeuttisia öljyjä haistella. Joo, voi kuulostaa hullulta, mutta se enimmäkseen toimii, kun rauhoittuu, pyytää saamaan tietoa kysymistään asioista ja kirjaa ylös saamansa vastaukset. Minä olen aika paljon tätä tehnyt ja aina se on tominut jollain asteella ja vienyt asioita eteenpäin. Täytyy vain rukoilla ja ottaa yhteys omiin enkeleihin (tietysti hyviin Jumalan enkeleihin ja Jeesus Kristuksen enkeleihin) pyytää heiltä tietoa ja kirjata ne ylös.

Muutenkin olen tänään ajatellut enemmän sitä toista maailmaa. Mitä muuta kuin ikuisen valon maailmaa voisi ajatella tällaisena synkkänä ja "kuolleena" päivänä. Minua liikutti eräässä lehdessä kertomus siitä, kuinka eräs nainen ollessaan kuolemaisillaan (pelastui siitä) tunsi niin suurta rakkaudellista voimaa ja tunteen, että häntä on tultu hakemaan, että alkoi itkemään, koska tunne oli niin ihana. Silloin jonkinlainen kaipaus nousi sisältäni ja vaistosin, että tunne täytyy olla kertakaikkiaan ihana. Olen kuullut samasta asiasta ennemminkin, sen täytyy olla totta.

Suoraan sanottuna minulla on halu vetää pameja. Ihan huvin vuoksi, että saisin irtaantua tästä harmaasta päivästä. Yritän unohtaa sen halun, etten alkaisi taas käyttää lääkkeitä väärin. Näköjään se halua aina tulee esille, kun mieli alkaa olemaan epävakaampi.

Yritän vain olla rennosti, lukea, kirjoitella nettiin ja rentoutua. Ja keskustella suojelusenkeleiden kanssa.

🙂🌻

Vietämme tänään iltaa tytön kanssa. Nyt hän puhuu kakkuohjelmasta, tosin mä taidan saada lähtöpassit nyt koneelta...

Syksyistä lauantaita

Hämärän pimeä päivä pimenee iltaan.

Tänään en ole nokkaa pistänyt ulos, kun ei ole ollut tarvetta/intoa. Rahaa ei liiemmin ole, kun kaikki meni viikolla ja silloin myös kaikki asiat hoidettiin. Metsään ei viitsi mennä, kun sataa. Eli sisällä sitten..onneksi ahdistus nyt pysynyt paremmin loppupäivän loitolla. Sitä tuntuu tulevan aalloittain, joko aamulla tai illalla, mutta ei koko päivää.

Netistä selaillut Huuto.nettiä ja Tori.fi ja sellaisia paikkoja, etsien minulle sopivia tavaroita. Hirveä mania kyllä noiden tavaroiden/vaatteiden/kaiken kanssa, kun tuntuu, että pysyn elossa ja vireessä vain jos ostan jotain tai ainakin suunnittelen, teen listoja jne. Taitaa olla kun syöminen ei nyt kiinnosta pätkän vertaa niin riippuvuus siirtyy sitten taas tavaroihin.

No, liikaa ei voi ostaa, kun rahaa ei ole.

Taidan tehdä kohta sen jäätelösmoothien ja nauttia sen radiota kuunnellen ja hämärtyvää iltaa tuijotellen.

Hyvää Lauantai-iltaa🙂🌻

Kävimme ulkona pitkästä aikaa kävelyllä ja sen jälkeen mies lähti käymään kaverillaan. Ei olisi halunnut lähteä, mutta minä sanoin ihan suoraan, että haluan olla vähän aikaa rauhassa, että tarvin omaa aikaa. Onneksi mies sen ymmärtää, eikä tykkää huonoa. Minusta parempi, että hänkin joskus käy jossain ilman minua.

Ulkona on sumuista ja harmaata. Olen vain istunut tässä sohvalla läppäri sylissä ja pyykkikone hurraa. En nyt sitten tiedä, että osaanko mitenkään nauttia tästä yksinäisestä hetkestä, kun meinaa taas nousta mieleen ahdistavia ajatuksia, välillä kyllä menevät pois. Selvästi pimeys aktivoi mieltä enemmän ahdistuneeseen suuntaan.

Vähän sellainen olo, että hällä väliä olenko ajatuksineni tässä vain siellä toisessa maailmassa. Ehkä olen kummassakin yhtä-aikaa.

Syksy on henkien aikaa.

Tapahtui eilen hupainen juttu. Laitoin silmälasini (joita käytän vain joskus) vahingossa astianpesukoneeseen ja niistä tuli NIIN puhtaat, että maailmani kirkastui kertalaakista. Olen luullut, että minulla on näkö paljon huonontunut, mutta syynä onkin ollut niin likaiset silmälasit tai yleensä en kyllä pidä laseja ollenkaan. No, kun katsoin niiden lasien kanssa itseäni peilistä niin näytin paljon paremmalle kuin ilman niitä laseja, siis näin itseni tarkemmin, voisi luulla, että olisi just toisin päin. No, näytin kyllä ylipainoiselle, mutta hiusten ja silmien väri oli voimakkaampi, kuin olen tottunut näkemään. Tuumasin, että naama ei ole niin kauhea, kuin olen luullut. Hah, hah!

Myös kodin värit näyttivät ihmeellisen kirkkaalle ja puoli iltaa istuin vain ne lasit päässä ja pällistelin kaikkea ihmeissäni😀

Syödä pitäisi, eikä taas voisi vähempää kiinnostaa..kahvia tekisi vain mieli juoda kuppitolkulla, mutta pidän maksimina 2 kuppia päivässä.

🙂🌻

Mun tavoitevaatteet taitaa mennä tytölle ennen kun mulle. Nyt jo joutusin sieltä liivejä käydä hakemassa hänelle.

Jotenkin en jaksa enää ajatella painon pudotusta. Se kun ei lähe niin kauan ku tätä coctailia vetäsee takamukseen ja kurkusta alas. voisin olla viikon syömäti, ni silti paino samassa.

Kauhean pitkän tuntoinen päivä ollut..pimeää ja pitkäpiimäistä.

Tuli niin tylsät fiilikset, että otin pari pamia ja sain itseni vähän sumuun ja ajatuksia pois ankeudesta. Lueskellut, kuunnellut musaa ja odottelen vain huomista päivää, että saa aloittaa uuden viikon ja sen rutiinit.

Pamit sen verran väsyttää, että tuntuu kuin olis jo kohta nukkuma-aika, vaikka eihän se ole kuin vasta yhdeksän pintaan.

Smoothien äsken väänsin. Mustikkaa, mansikkaa, rahkaa, hedelmäsäilykettä ja pellavarouhetta. Ihan hyvää tuli.

Täytyy tässä kulutella aikaa nukkumiseen saakka.

Onneksi on taas maanantai (muistatteko, kun vuosi sitten aina ahdistuin suuresti maanantain tulemisesta) ja saa uuden viikon käyntiin. Oli niin tylsä vklp, kun ilmat kuralla, rahat loppu, eikä mitään suurempaa tekemistä.

Heräsin vähän ennen kuutta ja mieliala oli melko hyvä/normaali. Mies heräsi samantien ja toivotimme hyvät huomenet, kuten aina.

Kahvimaito oli loppu, mutta kahvi meni mustana ja tällä kertaa sen perään myös annos eilen tehtyä smoothieta. Ajattelin, kun ilmat alkaa kylmenemään niin ehkä on parempi antaa elimistölle jotain helposti sulavaa polttoainetta jo heti herättyä, eikä pelkästään kahvin voimalla paahda puoleen päivään.

Olen nyt tuota pellavansiemenrouhetta sekoitellut smoothieen ja tuntuu kivasti paksuntavan sitä, tulee vähän puuromaisempaa ja täyttävämpää. Ja onhan sillä terveysvaikutuksiakin, kuituja ja hyviä omegoita ym.

Meikit naamaan ja menoksi. Aamu käynnistyi jo tuttuun tapaan kello 9 kirppiksellä. Koko aamun satanut, joten aika vähän väkeä siellä. Enimmäkseen meitä vakikävijöitä. Minähän vielä aika "tuore" tapaus siellä, kun jotkut käyneet jo monta vuotta. Kyllähän sieltä taas löytyikin, muutama ilmaisvaate ja tavara, sekä kaunis valokuvakehys 20cent. Ei hinnat päätä huimaa. Olen hyvin kiitollinen tuosta paikasta. Saan siitä itselleni päivärutiinia. Ihan tuntuu samalle, kuin aikanaan kun lähti töihin yhdeksäksi ja kaikki ne aamuhommat ennen sitä ja yksistään jo se, että lähtee jonnekin aamulla antaa kehykset päivälle.

Tänään en laita pyykkikonetta päälle. Sen verran vähän tuli pestävää, että odotan jos viikolla kertyy enemmän ja sitten kaikki kerralla. Siivousta ja imurointia luvassa tänään ja ehkä kävelylenkki jos ilma sallii. Ruoat on lähinnä munakasta ja hernekeittoa, sekä smoothieta. Aika kuiviin käynyt kaapin sisällöt. Onneksi huomenna tulee muutama hullu kymppi rahaa niin saa autoon bensaa, kahvia ja ruokaa. Siinäpä se sitten onkin. Seuraavat fyffet 22.p ja sitten taas kuunvaihteen jälkeen. Pitäis ottaa kirppispöytä, että saisi vähän lisätuloa, mutta kun se pöytäkin maksaa jo 30e, eikä mitään takeita käykö kauppa niin taitaa jäädä toteuttamatta.

Täytyypi alkaa puuhailemaan. Eilen muuten löysin illalla netistä sellaisen sivuston, jossa oli kuvien kera muisteltu 70, 80 ja 90-luvun alun juttuja. Sieltä löytyi tuttuja karkkeja, limsoja, leluja ym. Ihana nostalgiapaukku. Tallensin niitä kuvia ja saattaa olla, että ajan kanssa kokoan niistä sellaisen kuvakollaasin.

Hyvää viikonalkua kaikille🌻🙂🌻

Pitää itekin koittaa tota pellavaa. mulla on jääkaapissa sitä rouhetta. olen käyttänyt sit leipiin, mut se on niin riittoisa ettei tarvi ku hiukan. Mut sit mietin, mahtaako se sekoittaa mun mahan sit kokonaan.
Tänään menen vielä kauppaan ja ostan kaura ja tattarihiutaleita. Pääsee lisää sämpylöitä tekee.
Kerroin ohjaajalle että olen opetellut aamusin juomaan smookkia. Hän sano että se on hyväaloitus. Tänään en taas o juonut. En oikee osaa jua. jos on jokin aamumeno. Mut huomenna taas.

Saloka🙂🌻

Iltapäivällä mieli-alani järkkyi, kun sain tietää meille tulevan huomenna vieraita. Viimeksi kun tulivat keksin syyn olla poissa. Nyt en tiedä voinko keksiä. Menin tosi ahdistuneeksi ja sanoin suoraan miehelle, että en aio olla kotona. Mies vähän tykkäsi huonoa. Nyt yrittää kait suostutella, että olisin huomenna ip kotona.

Häpeän kait itseäni ja elämääni pohjimmiltani. Nämä ihmiset ovat nuoria, vasta elämänsä alussa ja täynnä innostusta, uskoa ja jännittäviä kuulumisia. Ja kauniita. En millään pysty esittämään olevani iloinen heidän puolestaan, vaikka tavallaan olenkin. On vain liian kova pala, että itsellä on mennyt niin moni asia pieleen, olen lihonut sen 20kg enkä todellakaan halua selittää kuulumisiani. Ehkä tätä ei ymmärrä kukaan..minusta saa itsekkään ja ilkeän kuvan, mutta oikeasti olen vain ahdistunut asiasta. Olen niin huono teeskentelemään ja naamastani näkyy kaikki. En tiedä kestänkö sitä hehkutusta kaikesta siitä, mitä itse olen jäänyt vaille, ja tulen jäämään ainiaaksi.

Huomenna vielä asioiden hoito ja kauppa-päivä eli muutenkin touhua mihin pitää keskittyä ja iltapäivällä sitten nämä vieraat. Tekisi mieli taas livahtaa kirjastolle tai ostoskeskukseen siksi aikaa, kunnes lähtevät. En tiedä miten käy..

Odotin huomista innolla, mutta en enää. Kunhan jotenkin sellviän sen.. Olen varmaan maailman epäsosiaalisin ihminen😞

Hei! Käyn välillä täällä lueskelemassa. Nyt on aika synkkä syksy. Siis tuosta säästähän minä nyt tykkään, kun on h ä m ä r ä ä päivälläkin. Ei tarvii esittää pirteää. Sitä paitsi pidän tästä vuodenajasta. Luonto on täynnä vihreän eri harmaita kauniita sävyjä ruskan lisäksi. Mutta mun sisällä on synkkää. Mättää niin moni asia.

Arvaa, sun alkusyksyn kävelyinnostuksen innoittamana aloitin minäkin aamukävelyt 🙂. Siitä tuli hyvin pian tapa, mutta särkyjen takia piti sekin juttu lopettaa. Täytyy vähän eri tavalla rytmittää päivää enkä kipujen vuoksi voi säännöllisesti liikkua. Ja se jos mikä apeuttaa 😞.

Kilojen kanssa täälläkin taistelen. En edes pidä mistään rasvaisista/makeista "herkuista". Olen jopa punninnut tiettyjä ruokia, että enhän vaan syö niitä kamalia määriä. Voin vetää aikaa tiukkaa linjaa, mutta kilot vaan hiipii ylöspäin. Mutta eihän tuollaiseen saa mistään apua.

Niin kuin ylipäätänsä mihinkään. Kesän lääkärirumba turhautti minut kokonaan. Olen väsynyt.

Mutta onneksi tuo sää hellii minua 😉. Syysterveisin, Hämärä (jos kuvista löytyisi, niin laittaisin tähän naaman keltaisen vaahteranoksan kanssa).