Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 25.09.2014 klo 12:03

Torstaita🙂

Yö meni ihan hyvin ja heräsin suht virkeänä kuuden aikaan. Nousin melkein heti ja menin vessaan. Aamutoimet, kahvi ja jonkin ajan päästä aamiainen eli smoothie (eilisen jämiä). Harmaa, kaatosateinen ilma. Taitaa sataa koko päivän, mutta minua ei haittaa. Päinvastoin ihan kiva, kun ei ole enää mitään kesämeininkejä. Eilen tuli se metsälenkkikin tehtyä, joten ei niin haittaa vaikka tämä päivä menee sateen vuoksi sisällä.

Käytiin me liikenteessä. Yhdeksäksi kirppikselle ja siellä reilu tunti. On siellä muutama tuttukin jo, ihan kiva jutella. Tuntee edes vähän kotiutuvansa pikkuhiljaa tänne suurkaupunkiin. Vaikka eihän tänne koskaan oikeasti kotiudu, kun ei täältä ole kotoisin. En kyllä osaisi ehkä enää siellä kotipaikallakaan asua, joten taidan olla melko juureton ts. "en mistään kotoisin". Niin vilkkaasti on tullut paikkakuntaa vaihdettua elämän aikana.

Kirjastossa käytiin. Vaihteeksi siellä isossa missä harvemmin tulee käytyä. Ihan sopiva ilma lukea. Otin ruotsalaisia Gård och Torp-lehtejä, joissa ihania country life style-juttuja ja kuvia. Voi niitä sitten kopioida tänne omaan city-asuntoon, hah. Tämän asunnon sisustusprojekti kulkee nimellä: "moderni mummola". Rakastan kaikkea isoäidin aikaista tavaraa ja "mummolan tavaraa". Onneksi sitä on paljon kirppiksillä, vaikka onkin suosittua ja hinnat meinaa karata käsistä. Ostan vain jos saan halvalla, muuhun ei ole vara. Ilmaisosastolta ei tänään löytynyt mitään, mutta ei se sureta, tavaraa on jo niin paljon.

Kotona laitettiin sateenvarjot ja kengät kylppäriin kuivamaan. Keitettiin kahvit ja otin pari riisikakkua. Kohta alan suunnittelemaan tämän päivän smoothieta (teen aina yhdellä kertaa n. 3 annosta ja laitan jääkaappiin, josta sitten helppo ottaa päivän mittaan ja seuraavana aamuna). Muutenkin pitää järkätä taas jääkaappi ja katsoa mitä on jäljellä ja mitä syödään ja missä järjestyksessä. Eilisestä siivouksesta jäi imurointi, kun mies ei jaksanut ja meinaan sen tänään tehdä. Eli kotitöitä ja sitten loppupäivä vapaasti eteenpäin. Ilman puolesta varmaan menee sisällä lukien, musaa kuunnellen ja pientä hommaillen. Mieliala on ihan jees ja kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita muhii takaraivossa.

Olen päättänyt lopettaa sian ja naudanlihan syömisen, koska en ole ennenkään niistä kovin välittänyt. Jatkossa syön vain kalaa, jonkinverran kanaa ja riistaa. Inhottaa muutenkin kaikki tehotuotetut antibiootti ja hormoonilihat, hyi helv.... ai niin, mutta joskus harvemmin kyllä saatan syödä naudan jauhelihaa, mutta otan sen ehkä luomuna jos saan. Luomuliha menettelisi kyllä.

Jostain syystä inhottaa vieläkin ne eilisen konvehdit. Ne oli NIIN kauheita. En tajua miten olen voinut vetää niitä kuin leipää joskus..😝

Nyt tunnelmoimaan sadepäivää🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 25.09.2014 klo 15:29

Smoothiet on tehty, imuroitu ja muutenkin pistetty huushollia järjestykseen. Laitoin äidille viestiä, että en tajua miten voi 2 ihmisen pienehkössä taloudessa aina vain riittää kotitöitä aamusta iltaan ja joka päivä. Oikeasti joskus ihmettelen sitä asiaa🙂

Mutta onhan niitä. Aamutouhut, asioiden hoitamiset, muu kulkeminen, ruokailut, päivittäinen järjestys, astiakone, pyykit, sitten siivous, muu sisustaminen ja mitä niitä nyt on. Tuntuu vain, että koko ajan on jotain. En minä siitä valita. Parempihan se on, että on tekemistä, mutta mietin vain miten sitä riittää? Luulis ettei meillä olis mitään tekemistä. Tosin jos ei tekis mitään niin ei kait sitä olis. No, onpa viisasta pohdintaa, heh.

Tuntuu kyllä, että vedän hieman ylikierroksilla välillä, enkä osaa rentoutua vaan koko ajan pitää olla jotain tekemässä. Välillä sitten ärsyynnyn ja väsyn siitä ja alan äkisemään, mutta en kuitenkaan osaa olla tekemättä.

Varmaan jos asuisin yksin en paljon koskaan tekisi mitään ja asunto olisi kuin pommin jäljiltä..Parisuhteessa on pakko yrittää olla sellainen, että saa edes jotain aikaiseksi. Tosin kyllähän taas sitten nautinkin tekemisestä ja sekoaisin ilman sitä.

Tämä nyt on jotain pohdintaa pohdinnan vuoksi, joka ei johda mihinkään.

Pitäisi syödä jotain mutta en taida viitsiä. Otin annoksen smoothieta, mitä tein nyt uuden satsin. Laitoin sinne kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyi.

Taidan venyttää syömistä nyt pidemmälle iltaan, kun ei niin ole nälkä

Tästä päivästä puuttuu...ulkoilu.

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 26.09.2014 klo 08:57

Hämärää huomenta!
Olen nukkunut huonosti ja pää tuntuu vielä sekaisemmalta kuin eilen. Heräsin neljän aikaan hirvittävään ahdistukseen, enkä sen jälkeen saanut nukuttua. Sitten lopulta kuuden aikaan nukahdin ja kello soi jo 7:15 juuri kun näin kammottavaa painajaista. Unessani oli nainen, jonka kanssa ex-mieheni petti minua usean kuukauden ajan. Myös ex-mieheni oli unessani. Hän seurasi minua pimeällä kadulla. Erittäin ahdistava uni. Tiedän, että kumpikin nousi uneen, koska näin heidät eilen. Asia järkyttää minua edelleen näemmä. En ole päässyt siitä yli. Sydämeen sattuu vieläkin. 😭

Aamutoimet menivät sumussa ja seisoin suihkussa lamaantuneena niin kauan, että olin jo myöhästyä töistä. Tänään on kuitenkin mukava ilta tiedossa, joten yritän tässä parhaani mukaan piristyä ja hokea itselleni, ettei ex-mieheni ole itkemisen arvoinen. Ja vielä vähemmän se toinen nainen...☹️

Poju haluaa viedä tämän puuman teatteriin. ☺️❤️ Tänään on siis luvassa laittautumista pikkumustaan, irtoripsiä, bling-blingiä, verkkosukkahousuja, korkeakorkoiset saappaat ja upea kampaus.😍 Eilen läträsin jo itseruskettavalla, että saan edes hieman väriä tähän kalman kalpeaan kalkkunaläskiin. Kissojen mielestä haisin varmaan kammottavalle, sillä kumpikin kiersi minut kaukaa ja jäivät jalkopäähän nukkumaan, vaikka normaalisti tulevat tyynylle.😀

Toivottavasti tämä päivä kirkastuisi tästä. Oma mieli on nyt yhtä synkkä kuin tuo ilma ulkona. Toivottavasti teillä menee paremmin. Ihanaa AK, että jaksat siivota. Itsellä tuo on vähän niin ja näin. Yleisilmeeltään asuntoni on kyllä siisti, mutta en jaksa pyyhkiä pölyjä joka viikko. Siitä pitäisi kyllä tsempata. On vaan niin tympeää hommaa. Millähän sitä motivoisi itseään?

Ainiin, vaikka vannoin etten käy enää vaa'alla, piti siihen silti kiivetä tänään. Näytti ihan tähtitieteellisiä lukemia ja sen jälkeen "Lo". Patteri loppu. 😀 Se siitä painon kyttäämisestä! 😀

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 26.09.2014 klo 12:08

Amassados☺️❤️ Olet kyllä aivan mahtava! Sinulla on upea asenne itseesi. Ja vielä kaiken sen mitätöimisen jälkeen mitä exäsi on harrastanut ei uskoisi, että pystyt olemaan noin itsevarma. Irtoripset (joo, minulla nytkin päässä..) verkkosukat, saappaat, blin blingit, kampaukset..kuulostaa upealle! tuolla kertomuksella toit hieman sitä blingiä minunkin päivääni😉 Mutta siis..itse olen ennen pukeutunut hyvin näyttävästi ihan arkenakin, mutta nykyään enimmäkseen vain ajattelen, että en voi pukeutua siihen ja siihen, koska olen tämän painoinen ym. Tiedätkö, aivan kauheaa oli kun eräässä sovituskopissa pitkästä aikaa näin itseni persepuolelta, siis peilistä ja katsoin, että wtf??? miten minun perse roikkuu tuolla tavalla ja polvien syrjissä näkyi jotain läskiä (siis polvissa..!) Olin kauhuissani ja tuntui että haluan vajota maan alle..Sanon vaan, että se Mirtatsapiini on ihan syvältä, se on tuonut minulle läskiä sellaisiinkin paikkoihin missä sitä ei ole koskaan ollut, se on saanut rasvan jakaantumaan kehossa jotenkin ihan oudosti, eikä ne läskit tunnu lähtevän kulumallakaan, mitä Mirtan kans tullut. Tuntuu kyllä että kaiken sairastamisen ja rupsahtamisen myötä on kehostani häipynyt kaikki lihas ja tilalle tullut vain ihralöllölällyä. Ennen vanhaan (joo, siitä on tosiaan sata vuotta) minulla oli melko hyvä kroppa, kun urheilin, ratsastin (ensin hevosilla ja myöhemmin miehillä, heko heko..huono vitsi), pyöräilin, pelasin jalkapalloa ja sählyä ym. Ja hiukset oli pitkät ja paksut, joita kaikki aina kehuivat. Katsoin eräs ilta valokuvaa, jossa olin jotain 22v ja tajusin, että minulla on ollut hoikka (laiha), kiinteä ja lihaksikas kroppa (olkapäät, käsivarret ja koko decoltee olivat upean näköiset) no, nyt siitä ei ole MITÄÄN jäljellä. No, tietysti tärkeintä, että olen elossa ylipäätäänsä vakavan sairauden ja muiden käänteiden jälkeen. Vähän vaihtelee, että jonain päivänä olen aika tyytyväinen ulkonäkööni ja joku päivä en ollenkaan ja muistelen vain entisiä (vaikka eihän kukaan ole ikuisesti 20v näköinen) Minua hirveästi kiinnostaisi joku sellainen "nuorentava" kasvo-operaatio pikku rypyille ja varsinkin silmänympäryksille (meillä on sukuvika, että iän myötä alkaa silmät painumaan syvemmälle ja silmänympärykset tummenevat, yäääääkkkk! aina joutuu olla peittämässä niitä tummia..) äidilläni sama juttu. Minä vielä tummana ihmisenä näytän aivan haudasta nousseelta. Saattaa olla, että alan ottamaan selvää mahdollisuuksista ja hinnoista. Minä olen niin pelokas tuommoisiin, että varmaan vaikka olis rahaa niin harkitsisin kaksi vuotta uskallanko mennä. Minähän myös välillä näen vieläkin unia exästä. Eräs yö ajeltiin autolla hänen kanssaan ja hän puhui jotain henkimaailmasta. Hänhän on jo edesmennyt joten se tuntui vähän..karmealle. Tuntuu tosi inhottavalle vieläkin nähdä hänestä unia ja ne ahdistavat. Usein unissa hän jättää minut yhä uudelleen ja uudelleen ja itken niissä unissa, elän uusiksi sitä eroa ja herättyä olen HYVIN ahdistunut..

Nauroin ääneen tuota "kalkkunaläskiä"😀😀 Osuvasti sanottu!!!! Samaa löytyy täältäkin. Ennen käytin Summer Glow-mönjää talvellakin aina silloin tällöin. Nytkin olisi tehnyt mieli käyttää, mutta iho on niin kuiva, ettei onnistu. Kieltämättä sellaisella saa itsensä vähän freshimmän näköiseksi. Minulla on atooppinen paskaiho, joka saa välillä raivokohtauksia ties mistä ja räjähtää punaiseksi ja rohtuneeksi, I hate it!!!! Osa on allergioita, mutta osaa se räjähtää ihan ilman syytäkin..Pitäisi alkaa taas syömään helokkiöljyä mikä on ennen tepsinyt tuohon atopian pahenemiseen. Olen laiska rasvaamaan ihoa, en jaksa koko ajan sutata sitä, mieluummin yritän kosteuttaa sisältä päin..suihkun jälkeen tietty pakko rasvata, tosin sinne suihkuunkin olen suht harvoin mennyt nyt ihan sen vuoksi, että iho ei tykkää siitä suihkustakaan oikein, eikä tosin siitäkään jos ei pese😋 ei sille sovi yhtään mikään..samanlainen kuin minäkin🙂

Kiva, että sinulla on tiedossa tuollaista piristystä. Minun mies oli ennen ihana ja järjesti aina joskus jotain "kohottavaa". Nykyään ei ole paljon koskaan rahaa, mutta tuntuu kyllä että mieheltäkin on ideat kuivuneet tai sitten ei jaksa enää toteuttaa. Meillä ei ole oikein koskaan mitään erikoisen romanttista vaan aina samaa, tasaista arkea tosin onhan hyvä, että se toimii hyvin, mutta kaipaisin kipeästi välillä jotain pientä extraa, kuten varmaan jokainen nainen joskus...romantiikka puuttuu tai se on arkista sellaista. En kuitenkaan kehtaa enempää valittaa, kun mies on hyvä mies, rehellinen ja turvallinen, sekä osallistuu arjessa kaikkeen ym. No, onhan hänkin toivonut vaikka mitä, koiraa, asuntoautoa, lapin matkaa ja vaikka mitä eikä ole saanut niitä. Ei voi saada kaikkea, minäkään.

Halaus, Voimia ja Nauti ihanasta illasta minunkin puolestani🙂👍🙂🌻 Ja muista sitten kertoa kuulumisia..

🙂🌻🙂🌻

Heräsin jo puoli kuusi. Ihme kyllä en aikaisemmin ollut herännyt vessaankaan. Olin aika pirteä. Mies heräsi myös ja keitettiin kahvit. Aamutouhut ja laittauduin valmiiksi yhdeksäksi sinne kirppikselle. Mies meni sillä aikaa Lidliin ja jätti minut sinne penkomaan. Rahaa ei ole, mutta nopea voi löytää ilmaisosastolta aarteita. Tänään löysin Marimekon verhokapan (joka on jo asennettu ikkunaan, se on sopivasti syksyinen) englantilaisen maisema-seinälautasen, kasan vanhoja pellavaliinoja ja keittiöpyyhkeitä, Marimekon pöytätabletin kankaisen, neljä kappaletta muovisia muuttolaatikoita (tavitsin ne alakerran häkkivarastoon) ja muutaman kirjan ja mitähän muuta..Minusta aika mahtavaa, että saa ilmaiseksi tuollaistakin tavaraa. Pengon niitä silloin kun minulla ei ole rahaa.

Vaakalla en ole käynyt ja meinaan olla käymättä vähään aikaan. Seuraan painon (toivottavasti) alenemista peilikuvasta ja vaatteista. Nyt on jo selvästi sutjakkaampi olo, vatsa ei ole sellainen raskausvatsan näköinen ja reidet on kapeamman oloiset ja kotona huomaan, että pääsen ahtaista paikoista paremmin kuin ennen. Vaikka kiloja ei olekaan lähtenyt kuin 3-4 mutta jotain sekin vaikuttaa. Kasvot eivät näytä niin possunaamalle.

Tänään olen vasta syönyt/juonut kahvia ja smoothieta. Taidan syödä jotain tonnikala kananmunamössöä ruoaksi. En tiedä, ei oikein malta ajatella koko syömistä, kun tuntuu, että pärjää vähemmälläkin ja välillä saa oikein muistuttaa itseään syömään jotain. Herkkuja ei tee yhtään mieli. Kahvi riittää ja sipaisu maapähkinävoita tai sitä suklaalevitettä riisikakun päälle silloin tällöin. Joku patonki...hyi helv..no thanks.

Täytyy kyllä sanoa, että näin vähillä syönneillä olisin ennen laihtunut pikavauhtia jonkun kymmenisen kiloa ja päällekin. Hyvin hitaasti laihdun jos ollenkaan nykyään.. Jos saan itseni hoikaksi vielä niin on kova vahtiminen ettei ne kilot tule takaisin...kait se on loppuelämä samaa kyttäämistä..

Nyt alan katsomaan jotain syömistä ja sitten kotihommiin kun on koko päivä mennyt tähän asti niihin kirppistavaroihin ja niiden järkkäämiseen. Toivon että huomenna olisi hyvä ilma niin voisi tehdä sen metsäretken.

Hyvää Perjantaita Kaikille!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 26.09.2014 klo 19:59

Loppupäivä mennyt kotona hommaillessa pikku kotihommia ja sisustuslehtiä lueskellessa. Smoothiet taas veivattu🙂 Ulkona sataa ja myrskyää, syysmyrsky. Tunnelmallista aikaa. Ihanaa vain lojua ja kuunnella vanhoja klassisia kappaleita..

Huomenna toivon pääseväni metsään jos ilma on sopiva. Syön kunnon aamiaisen ja lähden jo aikaisin. Otan kameran matkaan ja pussin, jonne voin kerätä käpyjä ja muita metsän koristeita. Mies poimii sieniä jos niitä vielä on.

Haukotuttaa jo. Menen petiin yhdeksältä. Minun tekisi mieli ottaa yksi 5mg pami, jotta nukkuisin levollisesti, mutta pelkään että se väsyttää sitten aamulla. En taida ottaa. Se olisi ihan viihdekäyttöä ja jotenkin sielu sanoo, että se ei olisi oikein omaa kroppaani kohtaan, kun olen bentsoista päässyt eroon.

Luen nukkumaanmenoon saakka kirjoja, joita olen lapsena lukenut. Löysin ne tänään kirppikseltä. Vanhoja nuortenkirjoja🙂

Hyvää Yötä☺️❤️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.09.2014 klo 08:41

Lauantai.

Aurinko alkaa paistamaan sateisen ja myrskyisen yön jälkeen. Mietin hieman laiskana, että mitä haluaisin tänään tehdä? Se metsäretki voisi olla vaihtoehto. Metsä vaan on tuhannen märkää lillinkiä yöllisen myrskyn jälkeen. Jos menisi myöhemmin, kun aurinko on ehtinyt kuivattaa..tottapuhuen olo on vähän laiskan mukavuudenhaluinen, tekisi mieli vain löhöillä. Tuskinpa koko päivää jaksan löhöillä kuitenkaan😉

Meillä on kahvi loppu. Kääk! Ei saa aamukahvia. Pääsi yllättäen loppumaan, eikä ole rahaa ostaa nyt. Ei voi mitään, mutta inhoan aamua, kun en saa sitä pientä tilkkaa herätäkseni kunnolla. Sitten saattaa tulla iltapäivällä v-mäinen päänsärky, kofeiinin vieroitusoireita.

No, katsellaan mitä päivä tuo tullessaan. Taidan ottaa nyt smoothien.

Hyvää Lauantaita Kaikille🙂🌻

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.09.2014 klo 10:53

Hei, Autiotalon Kuunvalo.

Hyvää lauantaita myös sinulle!🙂🌻

Heräsin juuri. Täälläkin on kaunis ilma. En vain varmaan pistä nokkaani ulos tänään. Laiskottaa. Ehkä vähän järjestelen paikkoja ja ompelen. Tämä viikonloppu on ihan minun!

Mulla on yllättävän hyvä olo. En tiedä, kauanko se kestää, mutta nyt tuntuu hyvältä. Ei se arkoita, etten hetken päästä viiltäisi, mutta kuitenkin...

Toivottavsti jaksat tänään mennä metsään. Se kuulosti olevan sinulle tärkeää. Kumpparit jalkaan... Voi hyvin!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.09.2014 klo 14:50

Metsäretki River Side-metsään tehty🙂 Lähdettiin heti aamusta silloin, ennen kuin myrskytuuli (joka nyt puhaltaa) ehti alkaa. Velleltiin pitkin metsää, joka on uskomattoman upea paikka. Aurinko paistoi kauniisti. Kuvasin melkein sata kuvaa ja mies poimi lähes muovikassillisen sieniä. Sienisalaattia saa tehdä niistä monta kertaa. Olin tyytyväinen taas metsän antiin.

Kotona perkattiin sienet ja keitettiin ne. Tehtiin sienisalaatti ja loput pakkaseen. Syötiin vähän ja lähdettiin vielä uudestaan liikkeelle. Käytiin siellä kirppiksellä, mutta ei siellä mitään enää ollut ilmaisnurkassa, kun niin myöhään mentiin. Sinne pitää mennä heti kun se aukeaa. Ajeltiin pikku mutka ja käveltiin vielä tutulla hautausmaalla lähellä meidän kotia. Sanoin miehelle, että minulla on erikoiset lauantain "menopaikat"; metsä, kirppis, hautausmaa. Hah hah. No, metsä nyt ei niin erikoinen ole. Metsässä nähtiin muitakin ulkoilijoita ja koiria (joista otin kuvia🙂

Nyt roikun vähän aikaa netissä ja alan sitten syömään. Alkaa olla kaapissa ruoat aika finaalissa. Täytyy kohta turvautua säilykkeisiin. Sienisalaatin kanssa otan jotain. Mies syö makaronia ja jauhelihakastiketta. Minä en syö makaronia, en perunaa, en riisiä, en leipää. En edes nälissään. Minulla on vielä tonnikalaa, rahkaa, jugurttia, marjoja, hedelmiä, riisikakkuja, kananmunia, sieniä ym.

Tänään huomasin selvästi, että ennen kireät ulkoiluhousut ovat löysentyneet ja kasvot näyttävät selvästi kapeammalle, sekä reidet kun istun. Hiukset ovat myös paremmat, kasvavat nopeammin. Pian olen jo ihan ihmisen näköinen tai sitten minusta vain tuntuu siltä..🙂

Loppupäivän taidan toteuttaa kotiprojektejani. Tekisi hirveästi mieli sitä ompelukonetta. Voisin ommella vaikka tyynynpäällisiä kankaista, joita löysin kirppikseltä eilen.

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.09.2014 klo 09:51

Plääh.. tämä päivä lähtenyt käyntiin todella tahmeasti. Ensinnäki heräsin vasta 7 aikaan, mikä on minulle jo tosi pitkään nukuttu. Olo on ollu todella hidas ja jotenkin sekava, ei herää ollenkaan. En keksi muuta syytä, kuin sen, että eilen, eikä tänään ole saanut kahvia. Mies lähti käymään ex-naapurilla kylässä ja toivon mukaan saa sieltä kahvia lainaan sen verran, että saa taas meikäläinenkin kuupan pelittämään🙂

Sitä odotellessa🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.09.2014 klo 11:36

Mies palasi kylästä ja onneksi, kahvin kanssa. Join heti ison kupillisen ja alkaa hieman jo olla normaalimpi olo. Tosin minulla jos aamu ei ala normirytmissä niin koko loppupäivä on vähän pilalla. Niin tuntuu nytkin olevan. Olen enemmän hereillä, mutta en oikein kuitenkaan. Vähän kotitöitä tehnyt, mutta puhti hakusessa ja enemmän menee rentoiluun. Tosin, eipä tässä sunnuntaipäivänä mihinkään kiire ja kaikki hommatkin on jo viikolla tehty. Makuuhuoneen lattian meinasin kyllä imuroida ja pölyjä sieltä pyyhkiä, koska jostain syystä sinne tuntuu lentävän pölyä jostain koko ajan (ilmastoinnin kauttako?).

Loput lehdet, joita vieläkin aikamoinen pino täytyy käydä läpi huomiseksi, että saa palauttaa sitten kirjastoon kaiken kerrallaan. Mieskin lukee omia kirjojaan, että saa ne huomiseksi luettua.

Olen myös suunnitellut, että tuon parvekkeelta erään valkoisen pöydän sisälle talveksi ja siitä tulee keittiöön eräänlainen apupöytä seinää vasten, mihin saan myös laitettua astioita ym. Sen ylle seinään kiinni tulee vanha pieni astia/pyyhenaulakko-hylly, joka on nyt kellarikopissa.

Pää suoltaa ideoita ja menoja jatkuvasti, kun vaan jaksaisi juosta sen pään sanomien mukaan..ehkä huomenna sitten enemmän🙂

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.09.2014 klo 11:46

Jardin Prive🙂🌻

Olipa kiva, kun olit vieraillut ja todella mukavaa, että sinulla on hyvä olo, vaikka se olisikin lyhyempi pyrähdys, mutta tiedätkö..niin se meneekin, että ensin ne hyvät hetket on tosi lyhyitä ja satunnaisia, mutta kun jaksaa uskoa ja jatkaa siihen hyvään päin niin saa huomata, että ajan kanssa (ja takapakkienkin jälkeen) ne hyvät hetket alkaa olla useammin läsnä ja pidempiä, siitä se paraneminen alkaa🙂 Tosi hienoa, että sinulla on selvästi alkanut olla nyt useamminkin niitä hyviä hetkiä. Pidä niistä kiinni🙂👍🙂🎂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.09.2014 klo 18:06

Tulin va kertoo että oon palannut. Kiva kuulla että olet "hengissä".

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 29.09.2014 klo 12:07

Maanantaipäivää ystävät!

Viikonloppu meni kuin siivillä ja oli kuulkaa ihana perjantai-ilta. Ensin ajattelin, ettei koko päivästä tule mitään kun heräsin niin huonoissa fiiliksissä, mutta mieli piristyi iltaa kohden. En ole vähään aikaan käynyt missään mihin tarvitsisi enemmän laittautua, joten kampauksen laittorutiini oli hieman hukassa. Sain kuitenkin upean banaaninutturan (french bun) taiteltua ja toiselle puolelle kiinnitin koristeeksi strassatun perhosen. ☺️❤️ Pikkumusta oli myös hieman liian tavallinen, joten strassasin myös sen pitsihelman hieman juhlavammaksi. Swarovskin strassit taittavat valoa upeasti, joten sekä tukka, että mekko kimalsivat kilpaa rannekorujeni kanssa. ☺️❤️ Irtoripset vaaleanpunaisilla pikkustrasseilla, verkkosukkahousut, riippuvat korvikset ja pitkät saappaat. Poju oli lentää selälleen kun tuli hakemaan. 😋 Hänelle annoin kyllä palautetta, koska ei ollut ottanut pikkutakkia mukaansa. Näytti hieman alipukeutuneelta rinnallani, mutta ehkä ottaa opikseen seuraavaa kertaa varten. 😎 Poju oli myös häiriintynyt siitä, että minua tuijotettiin niin kadulla kuin teatterin aulassa. Itse olen tuijotukseen niin tottunut etten noteeraa sitä millään lailla. Pojulle se on kuitenkin uutta ja kiusaantuu huomiosta.

Mutta siis se esitys, ah, olin sanaton. Rakastan musikaaleja, joissa on sekä taitavia laulajia, onnistunut kerronta ja hyviä tanssijoita. Tässä oli niitä kaikkia. Istuin ensimmäiseen puoliaikaan asti täysin huumaantuneena kaikesta ja oikein imin itseeni sitä valtavaa energiaa, jota estradilta säteili katsomoon. Toinen puoliaika kului liian nopeasti ja olin vähän pettynyt kun ilta oli niin nopeasti ohi. Ihanan teatteri-illan olisi kruunannut ravintolaillallinen, mutta kummallakaan ei oikeasti ollut siihen varaa, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan. Siispä menimme romanttisesti Mäkkärin kautta kotin. 😀😀😀

Lauantaina häärin ystävän muuttoapuna ja eilen hieman harrastuksen parissa. Senkin taholta on nyt luvassa isoja ja ihania muutoksia loppuvuotta ajatellen. Vähitellen tuntuu, että palaset alkaa taas loksahdella paikoilleen ja odotus paremmasta tulevaisuudesta palkitaan. 🙂 Mukavaa viikon alkua!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 29.09.2014 klo 15:54

Saloka☺️❤️
Amassados: Ihanaa, että sinulla oli noin loistelias glamour-pe ilta ja vkl🙂👍

🙂🌻

Minulla maanantai lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Valvoin vähän myöhempään ja aamulla hieman väsytti, mutta aamukahvin jälkeen maailma alkoi taas kirkastumaan. Kumma kyllä tänään naamani näytti mielestäni ihan hyvälle (ehkä siksi, että hoikistuminen alkaa näkyä niiltä) ja iho oli myös ihan ok, joten laitoin vain kevyen meikin ja hillityt korvikset. Tyyli oli enemmän arki/sportti, kuin laitettu. Hiukset alkaa olla nyt paremmat. Kasvaneet ja jotenkin vahvistuneet, vaikka en ole muistanut niitä vitamiineja syödä tosin olenhan syönyt vitamiineja hedelmien ja vihannesten myötä (smoothiet). Oli sitten kiva aloittaa viikko ihan hyvällä itsetunnolla. Mentiin taas ysiksi sinne kirppiskeskukseen ja sieltä taas ilmaisosastolta tein löytöjä. Vanhoja, kirjottuja lakanoita, joissa pitsit ym. ruskean markiisikankaisen matkakassin, valkoisen kesähellehatun, muutaman kirjan, muutaman kankaan, mies löysi housut ja loppuja en muista, mutta ihan huippua, että ilmaiseksi saa noinkin kivaa tavaraa vain viedä pois nyt kun ei rahaa olisi ostaa kirppikseltä mitään. Olen kiitollinen siitä paikasta. Pitäisi hommata tosiaan se ompelukone niin saisi ommella jotain noista kankaista..

Sen jälkeen kirjastoon, palautettiin 2 kassillista kirjoja ja lehtejä. Otin uuden pinkan lehtejä ja kirjoja. Nyt on taas lukemista.

Sitten mentiin sieltä suoraan sinne "meidän metsään" ja teimme lenkin, keräsin käpyjä isoon pussiin (kuivatukseen ja jouluasetelmia varten jemmaan). Tavattiin taas pari koiraa ja niiden omistajat. Hassua miten syntyy keskustelua ihan vieraiden ihmisten kanssa ja mikä sen parempi paikka jutella kuin metsä.

Kotona sitten purkasin kassit. Kirppiksen kangastavarat meni suoraan pesukoneeseen ja kävyt saunaan emaliastiaan kuivamaan. Lakanoista leikkasin pitsit talteen ja järkkäsin koko tavarakasan oikeisiin paikkoihin. Sitten syötiin vähän välipalaa ja tein smoothieta. En ole tänään vielä mitään "oikeaa" syönyt joten täytyy alkaa katselemaan jotain syötävää.

Ihan kiva, toiminnallinen päivä ja ihan hyvä mieli🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 30.09.2014 klo 13:07

Kotona taas sohvalla läppäri sylissä smoothieta siemaillen (mustikka, vadelma, mustaviinimarja, mango, ananas, selleri, kurkku, rahka, mustikkakeitto) hah, melkoinen sekoitus, mutta hyvää on ja tahallaan jääkaapista ja pakastimesta jauhoin sinne kaikki mahdolliset viimeiset rippeet, kun huomenna mennään kauppaan ja ruoka-ostoksille. Mutta, hyvää on ja hyvin menee kurkusta alas, sehän se pää-asia.

Aamusta käytiin seurakunnan aamiaisella. Käydään siellä aina silloin kun alkaa olemaan kotona kahvit ja ruoat loppu. Minnekään leipäjonoon olla vielä viitsitty mennä, vaikka mies joskus niin uhkaillut. Käyhän siellä monet tämänkin kaupungin ihan normaalit ihmiset, mutta jotenkin se kynnys kuitenkin on melkoinen. Omaa typeryyttähän se on, kun tässä vähävaraisia kuitenkin ollaan.

Aamianen oli ihan ok ja juteltiin muutaman kivan ihmisen kanssa. Sieltä mentiin sitten kirppikselle ja ilmaistavaroita tonkimaan. Tänään oli hyvä saalis. Miehelle kolmet housut, minulle yksi kassi, housut, kaksi paitaa, miehelle neuletakki ja kauluspaita. Kaikki oli sopivia ja hyviä. Toivon, että minunkin erittäin vähäiset vaatevarastot alkaa karttumaan pikkuhiljaa, ettei tarvitse aina hävetä kauheita rytkyjään ihmisten ilmoilla. Uutta ei ole yksinkertaisesti vara ostaa. Nyt kun alan olemaan hieman hoikempi huomaan, että löydän helpommin päällepantavaa juuri tuolta kirppikseltä.

Kotona tein smoothien, josta saan ottaa kolme kertaa. Eli tänään vielä illempana ja huomenna aamulla ennen kuin lähdetään asioille. Huomenna onkin paljon asiointia. Täytyy laittaa lapulle ylös kaikki, että muistaa. Miehen pitää otattaa passikuvat itsestään erästä todistusta varten, sitten haetaan auton talvirenkaat kun ne on olleet tutulla säilytyksessä eli kaikkea tällaista ylimääräistä vielä tavanomaisten asioiden lisäksi. Minua tavallaan huvittaa lähteä kauppoja kiertämään ja tavallaan ei. En tiedä mikä on mielipiden aamulla, mutta pakkohan sinne kierrokselle on lähteä ja on siellä onneksi ihan kivojakin asioita.

Tänään en lähde ulkoilemaan, metsään ym. Ulkona on melko kylmä, tuulinen ilma ja ei ole niitä toppavaatteita. Täytyy huomenna katsoa jos löytäisi jotkut lämpimämmät ulkoiluhousut. Sitten tarvin jonkun pipon ja hanskat. Tai ainakin pannan korvien suojaksi nyt ensin.

Nyt olen vähän aikaa vielä netissä ja sitten täytyy alkaa siivoamaan. Mies jo imuroi. Pyykkikone hurraa meillä nyt melkein joka päivä, kun pestään aina heti kaikki kirppikseltä tuleva, ettei niistä leviä mitään pölyjä tänne asuntoon ja muutenkin tietysti ennenkuin vaatekaappiin niitä laittaa, vaikka pestyjähän ne kaikki on jo valmiiksi.

Eli siivousta ja sitten ruoanlaitto ja loppupäivä varmaan syvennyn lukemisiin ja musan kuunteluun, sekä muuhun edestakaisin haahuilemiseen😎

🙂👍