Minä olen surullinen siitä millainen tämä maailma on. Olen seurannut erään julkisuuden henkilön elämää jo vuosia. en sano, että hän itse täydellinen olisi ja päihdeongelmallaan aiheuttaa paljon sekavuutta elämäänsä jne. Mutta se kamala viha ja raivo häntä kohtaa netin palstoilla..ja tänään jopa kehoitus tehdä IM. Kuinka ilkeitä ja julmia ihmiset nykyään ovat?! Pelkään, että tämän ihmisen kohdalla tuo IM on kohta todellisuutta, koska muutenkin on ajoittain masentunut kaikesta saamastaan kauheasta vuosien kommentoinnista. Ehkä hän on vähän ärsyttävä ihminen, mutta ei kellekään saa sanoa, että tee IM. Eräs julkisuustutkijakin sanoi, että ne ihmisten kommentit ovat sellaisia, että ne ei ole enää mielenterveydellisesti normaaleita. Jos itse olisin tuollaisen kohteena niin varmaan tekisinkin IM. Jotenkin siitä yleisesti aloin taas ajatella, kuinka kauheaksi koko yhteiskunta on mennyt. Se minun lapsuuden 80-luvun maaseutuyhteisö..sitä ei todellakaan ole enää, kaikki on muuttunut. Inhottavaa, haluan varmaan kohta taas alkaa eristäytymään. Käydä vain nopeasti kaupassa, kirpputorilla ja jossain metsässä ja muun osan aikaa istua sohvan nurkassa lukemassa kirjaa ja kotitöitä tehdä. Tuollaisten ihmisten kanssa ja tuollaisen yhteiskunnan kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Mies on yrittänyt olla mukava. Ehkä olen jo hieman hänelle leppynyt, mutta yleisesti alakuloinen. Joskus riita yms. saa minut ajattelemaan asioita laajemmin, koko maailmaa. Mies meni käymään kaupassa. Hän tekee tänään yhden ruoan, jolla vissiin meinaa minua mielistellä🙂

Sateisen, viileän, syksyisen näköistä, hämärää.. Oikeastaan aivan ihanaa! Siis tuo ilma. Minulle sopii, että saa nyt alkaa vähän vetäytymään omiin maailmoihinsa ja kirkas auringonpaiste ei anna sijaa sellaiselle. Saa kohta laittaa kunnolla vaatetta päälle, eikä tarvi koko ajan ajatella, että näkyykö läskit.

Keväällä viimeistään on reissu Pohjoiseen äitini luokse ja silloin olen vannonut olevani niin hoikka, että ei tarvitse itseään hävetä. Nythän en osaksi sen vuoksi mene sinnekään, kun häpeän kauheaa ulkonäköäni. Olen kertonut siitä äidilleni ja hän ymmärtää, koska itsekin pitää itseään kauhean näköisenä vaikka on 164 pitkä ja painaa vain 47kg eli siis laiha. Ja melkein 70 vuotias ja terve kuin pukki, tekee spagaatin, voimistelee joka päivä, kävelee ym. Voi miksi minä en voi olla kuin äiti???????

Jos olisin yksin koko päivän lojuisin vain tässä sohvalla liikkumatta kuin muumio, kuuntelisin ääniä ulkoa ja mietiskelisin. Parisuhteellisena ei ihan niin kehtaa olla, ettei toinen luule minun pimahtaneen lopullisesti.

Kaipaan yhä toisinaan sitä erämökkiä, jossa voisin yksinäni maata ja vain olla, olla ja olla..nukkua kun siltä tuntuu, syödä kun siltä tuntuu, olla syömättä, kävellä tai olla kävelemättä, kuunnella radiota, kuunnella luonnon ääniä..MINUN PÄÄ KAIPAA RAUHAAAA!

Olen ihan samaa mieltä että nykyisin ihmiset heittelee tosi pahoja terveisiä, tuo IM kehotus on jotain järkyttävää. Ei koskaan kenellekään saa sanoa niin!!! Jokainen ihminen on saman arvoinen vaikka olis puliukko tai bohatta eikä kukaan täällä saa kävellä kenenkään yli. Toivon rauhallista sunnuntaita sulle AK! Kuratassu-nimimerkki on mulle koiraihmiselle sopiva kun aina on jossain kuraa näiden karvapallojen kanssa touhutessa. Ilman näitä karvakavereita jymähdettäis sohvalle. Ennen meillä ei ollu telkkuakaan kun se syttyi palamaan kymmenen vuotta sitten, nyt lainakone on päällä koko ajan. Se saatiin varastoitavaksi kun eräille ei mahtunut se uuteen pienempään asuntoon muutaessa. Itse inhoan. Sitä telkkua siis. Ja onneksi saa lähteä ulkoilemaan hurttien kanssa, ne vetää ylös kun on mentävä oli sää mikä tahansa. Pää tuulettuu ja siellä kävellessä tai pyöräillessä voidaan jutella, se on meidän kahden henkireikä ja parisuhdeterapiaa.
Juu taas ne alotti haukkua jotain, nyt on mentävä kattomaan. Moikka!😐🙂🌻: äh nää hymiöt ei tottele mun sormia. Pakko kai jättää käyttämättä tekstin keskellä

Kuratassu☺️❤️ Tunnen myötätuntoa teidän tilannetta kohtaan, koska tiedän sen niin hyvin. Meillä mieheni kanssa paljon samoja asioita. Hänellä melkein viisi vuotta sitten selkä vain yksi päivä sanoi "naks" ja alkoi siitä päivästä saakka kovat kivut, jotka pakottivat jäämään töistä pois. Siitä alkoi ralli lääkäreiden, eläkevakuutusyhtiön, Kelan ja eri tahojen kanssa. Koko ajan mies on ollut kunnallisessa terveydenhoidossa, koska rahaa yksityisiin ei ole ollut ja miehellä oli hyvä vakuutus If-vakuutusyhtiössä, jota oli tunnollisesti maksanut parikymmentä vuotta, sen varalle jos jotain sattuisi. No, kun sattui niin eipä saanut vakuutuksesta poron penniä, ei mitään. Sellainen vakuutusyhtiö. Koko aika ollut tappelua kaikkien tahojen kanssa. Pihtataan hoitoja, tutkimuksia ym. Pompotetaan paikasta toiseen. Vähätellään vaivoja. Määrätään menemään paikkoihin ja kuntoutuksiin joista ei ole mitään hyötyä. Kela sekoilee raha-asioiden kanssa ja välillä pidättää kaikki rahat. Välillä sieltä ei saa mitään, mikä kuuluisi miehelle. Tätä vuosikaudet. Mies ei pääse enää työelämään. Vaivat pahenevat ja kroonistuvat (oikean hoidon puutteessa) ja lääkitykset lisääntyvät. Muuta ei lääkärit suostu tekemään kuin pilleriä pillerin perään, eikä mikään näistä pillereistä edes vie kipuja pois, vähän helpottaa vaan. On kymmenet lääkkeet kokeiltu vuosien aikana. Tällä hetkellä Lyrica ainoa joka jotain auttaa, siitäkin tehot hiipuneet kun jo monta vuotta ollut käytössä. Burana 800mg satunnaisesti lisäksi. Lisäksi on hänellä ollut keuhkoveritulppa (johon meinasi kuolla) siitä jäi astma, sitten tuli keuhkoahtaumatauti. Näihin lääkitykset. Pönttölääkettä on määrätty likuhihnalta erilaisia, niitä mies ei ole suostunut syömään, kuin Mirtatsapiinia univaikeuksiin muutaman kuukauden. Lyrica on tuonut kamalat sivuoireet. Potenssi on mennyt, turvonnut ja lihonut (vatsasta), muutoksia maksan toiminnassa, huono muisti, väsymys, horjahtelu ja tasapainovaikeudet välillä, käsien tärinä ajoittain, lihaskrampit, nivelkivut, korvien soiminen ja tässä vain muutama oire. Jos mieheni ei olisi kovakuntoinen entinen sotilas niin hän olisi jo kuollut kaikkiin vaivoihin ja lääkkeisiin ja tämä on täysin totta. Kauheaa on ollut vierestä seurata hänen kärsimyksiään monta vuotta ja siinä ohessa omat mt-ongelmat ja sairastettu syöpä jopa. Melkein omaishoitajana olen toiminut, tosin omasta tahdostani. Mies silti elää normaalia elämää ihan sinnilläkin, välillä joutuu kepin kanssa kulkemaan, mutta päällepäin on komean, hyväkuntoisen näköinen ja kun vihdoinkin tänä elokuussa sai eläkepäätöksen, joka tuli lopulta masennusdiagnoosilla, ei selkä ja muista vaivoista vaikka tosin ne osana olivat mutta kun lääkäri suoraan sanoi, että selästä ei tule eläkettä saamaan vaan ainoastaan jos on masennus, hah. No, voin sanoa, että kyllä siinä ihminen jo masentuukin tämän rallin läpikäytyään monta vuotta ja jatkuvat kivut, tuskat siinä mukana, rahanmenetykset, ennen oli työnarkomaani ja 15vuotiaasta saakka töitä tehnyt yöt ja päivät ja kuukausipalkka ollut lähemmäs 4500e/kk niin kyllä, se masentaa kun joutuu kodin vangiksi särkyjen kanssa ja pois työelämästä. Talous romahti totaalisesti, luottotiedot menivät, minimirahoilla kitkutettu vuosikaudet jo. On siinä ollut kestämistä hän on ottanut asiat hyvin raskaasti eikä vieläkään saa kivuiltaa koskaan nukuttua täyttä yötä. Sitten vielä minun henkiset ja fyysiset sairaudet. Ei ihme jos välillä suunnittelimme jo yhteistä itsemurhaa, onneksi emme niin tehneet.

Nyt hän haluaisi lopettaa Lyrican. Mutta se on ainoa lääke (lukuunottamatta opiaattipohjaisia, joita ei kukaan halua kirjoittaa ja parempi kait niin) joka auttaa vähän. menee maksimiannoksella 600mg/vrk joten siitä vieroitus tulee olemaan HELVETTIÄ ja tiedä voiko sitä koskaan lopettaa. Yritämme liikkua mahdollisuuksien mukaan joka päivä, siis tietenkin autolla asioinnit, mutta myös kävelylenkkejä metsissä ja tässä kodin lähettyvillä ym. mutta aina se ei ole mahdollista, kun hän myös tulee niin kipeäksi usein liikunnasta. Mitkään kuntoutukset ja fysioterapit eivät ole auttaneet koko aikana, joten keinot on aika vähissä. Ja rahaa mihinkään uusiin kokeiluihin ei ole. Päivä kerrallaan, lääkityksellä ja kivun kanssa taiteillessa, sitä se on. Vaikuttaa myös minun elämään tietysti, kuten olen täällä kirjoittanutkin. Suurin taakka on tietysti hänellä itsellään. Syylistää itsensä kun ei miehenä voi "perheelle" rahaa tienata, on mennyt miehisyys kuralle ja ties mitä. Raskasta se on.

Jos en olisi tällainen "henkimaailman olento" ja "boheemi" eläjä niin en tiedä miten kestäisi elämää. Onhan meillä rakkaus toisiimme, joka on kestänyt vaikka huonoja päiviäkin on näiden kipujen ja rahattomuuksien ansiosta. Mieheni myös uskoo henkimaailmaan, Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan. Näistä puhumme usein, vaikka emme sillä tavalla mitään lahkouskovaisia ole vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka välillä kiroilemmekin kun olemme pahalla tuulella, emme siis Jeesustele kaikki asioita. Meillä kummallakin on omat hengelliset kokemuksemme ja uskomme rukouksen voimaan ym.

Minä itse olen ihan viimeaikoina saanut rukouksen kautta paljon apua. Rukoilen aina selkeästi, että Jeesus Kristus, Jumala ja Hyvät Enkelit johdattaisivat ja auttaisivat minua jossain asiassa joka on ongelma ja yllättäen se asia alkaakin vaikka 1-2 viikon sisällä selviämään ja helpottaa☺️❤️ Rukouksiini on aina vastattu. En pyydä mitään lottovoittoja vaan arkisia asioita. Uskon 100% rukouksen voimaan. Itsellä täytyy myös olla kova tahto, muuten ei tapahdu mitään jos vain itse istuu sohvalla ja pyytää taivaasta valmista🙂 usein saan myös "viestejä" suoraan ajatuksiini luulisin että omilta suojelusenkeleiltäni esim. siitä että kaikki on hyvin, tulen pärjäämään ym. Nämä silloin kun olen masentunut tai ahdistunut, peloissani jne. Aistin usein myös suurikokoisen enkelin kulkevn mukanani ja esim. sängyn reunalla istumassa. Hänelle usein keskustelen ajatuksen voimalla. Joku voi nauraa näille, mutta en piittaa siitä. Minä itse tiedän miten asiat ovat, enkä tällä hetkellä ainakaan ole päästäni sekaisin.

Kuratassu, nämä ovat kovia asioita, joiden kanssa joudumme elämään. Toivon teille paljon voimia ja voimia miehillemme kärsimyksiinsä. Saattaa olla, että miehesi ei saa eläkettä ennen kuin mielenterveysdiagnoosilla. Lopulta taitaa olla aivan sama millä dg saa sen eläkkeen kun ei kuitenkaan ole työkykyinen. Minkähän ikäinen miehesi on? Minun mies täyttää pian 50v.

Voimia meille kaikille🙂🌻

Ps. Toivon, että kirjoittelisit tänne vastakin että miten teillä menee?

Kuratassu, olen samaa mieltä, että kaikki ovat samanarvoisia. Minulla jo kotikasvatuksessa opetettu, että jokainen puliukkokin on samanarvoinen kuin muutkin. Minun Vaari aikoinaan oli "parempi" ihminen, luottamustehtävissä, rahaa, hyvä ammatti, arvostettu, kulki aina puku päällä..mutta niin oli hyväsydäminen ihminen, että saattoi puiston poikki kävellessä jäädä puliukkojen kanssa keskustelemaan ja antaa rahaakin heille. Kertoi kyllä myös paremman elämän mahdollisuudesta, joka voi tulla Jumalan ja Jeesuksen muodossa. Hän oli uskovainen ja avara maailmankatsomus. Myös äitini on aina auttanut ja kuunnellut vähäosaisempia. Itse en koskaan erottele ihmisiä, että kelle juttelen ja kelle en, tosin selvästi leuhkat ja tekopyhästi itserakkaat ihmiset haistan kaukaa ja mieluiten kierrän.

Yhteishenki on nykyään jossain Mopen hanurissa ja mielestäni itsekkyys ja ahneus, sekä pinnallisuus on mennyt liian pitkälle. Kaikki mitataan rahassa ja suorituksissa. Ihminen on inhimillinen olento, eikä ROBOTTI!!!

Voimia sinne teille ja terveisiä pienille kuratassuille😉 Pianhan se kura-aika alkaakin taas..

🙂🌻----

Mies toi kaupasta tarjouksesta naudan jauhelihaa ja kermaa ja teki niistä kastikkeen. Oli hyvää. Söin pelkkää jauhelihakastiketta, kun perunaa en nyt halua syödä. Kastike oli sellaista paksua niin sitä oli ihan hyvä syödä sellaisenaan.

kauppalistaa huomista varten tehnyt. Onkin aikamoinen päivä huomenna, kun on kaikki kauppa-asiat, kirppikset ja ulkoilut tosin osin ne kaikki hoituvat yhdessä. Paitsi autolla on kuljettava ainakin Cittariin ja Lidiin, kun sieltä enemmän ostoksia. No, smootin voimin, heh heh!

meillä on taas perherauha palannut, onneksi. Sovitin äsken pakkasvaatteita, kun niin uhkailleet kylmenevillä ilmoilla ainakin ke alkaen täällä pääkaupunkiseudulla. Onneksi minulla on eräs jo useita vuosia vanha, ajaton ja aina "muodikas" takki, jonka aikanaan sain silloiselta ystävättäreltäni silloin jo käytettynä, mutta alunperin kallis merkkivaate ja laadukas niin ei ole miksikään mennyt. Niin, se siis sopi ihan hyvin minulle, onneksi.

Mies meni kellariin penkomaan esille yhtä laatikkoa, jossa enemmänkin talvivaatteita tosin eri asia mitkä mahtuu päälle kun olen nyt niin paljon lihonut viime talvesta.

Palataan!🙂🌻

sunnuntai iltaa🙂
huh sain kouluhommat tehtyä vaikka särky saikin olon kireeks. kerkesin vähän siivotakkin.
siis mies on syöny mun unilääkkeet mitä sain sillon eron jälkeen. itelle riitti sit imovane niin jäi ne kunnon unilääkkeet syömättä. sitten se kävi itselleen niitä lääkäristä pyytään niin ei saanu. atarxia. sanoin että mullekkin jokus niitä määrätty ko ongelmaan että vaan menee tokkuraan eikä nukahda, no niin sille sitten kävikin ollu koko päivänkin ajokunnoton, onneks oli viikonloppu kun huomena pitää ajaa 400km työmatkalle.
itse huusin jumalaa elämääni 7 vuotta koskaan saamatta mitään vastauksia rukouksiin jne, saamatta viestejä. huomaan kuitenkin että joku suojelus lapsilla on, esmin kerran pienemmän ollessa nin 5kk makoili hän keittiön lattialla laitoin ruokaa ja otin lasisen mehupulon joka tippu mun kädestä lapsen viereen ja meni ihan sirpeleiksi ja mehut levis joka paikkaan eikä yksikään sirpale eikä mehupisarakaan osunu vauvaan. metrin säteellä levis sen ylikin. noin 20cm kasvojen eteen tippu tuo painava pullo että varmasti 99% madhollisuudella sirpaleet olis ollu naamalla ja silmissä jos ei mittän yliluonnollista sillon olis ollu suojelemassa lasta ja varsinkin kasvoja. sekä kerran oli niin läheltäpiti tilanne isomman lapsen ollessa vauva ja sen serkun välillä etä iha hipasusta meni sen jalka vauhdolla ohi kun yrytti kiivetä tuolin nojalle se isompi tyttö ja jalka lipsahti vauva ikäsen pään ohi, oli talvikenkäkin sillä jalassa. olis ollu kallo halki. no juu onhan näitä varmaan kaikilla. ja yhden pahemman plovamman on isompi tyttö saanu. mut monesti huomaa että lapsilla on joku suojelus. ite taas en ymmärrä miksi joudun kipujen kanssa elää. ja luovuin kristin uskosta, seurakunnssa, jumapalaveluksissa käynnistä jne. olin seurakunnan keittiölläkin 5 kk töissä . kävin ryhmissä jne. luovuin kaikesta kun en enää kestäny miks mun kipuja ei poisteta. mutta siis usknon kyllä jumalaan mutta en enää kristin uskoon enkä raamattuun. on se vaan niin että se jumala mikä mun sydämmessä on ei oo se mistä raamattu kertoo. no mut mä oon liian väsyny ja lääkeissä selittämään tarkemmin. alkaa viiraa taas päässä kun kävin vanhalla kodilla tuli niin ristiriitaiset fiilikset. mut siis olis kyllä ihan kun olis selkee aj vahva usko mihin nojata. rukoilin sitä uskoa mutta en saanut sitäkään. rukoilin että saisin totuuden ja uskon ja rakkauden että kaikki epäilykset sydämmestä häviäis. ja luin raamattua ja mitä enemmän mä luin sitä ja rukoilin että olisin uskossa sen selvemmin mä siitä irtaannuin. lopulta mä vaan istuin sohvalla ja rukoilin että saisin totuuden ja uskon ja näin että se ei ole se mistä raamatussa puhutaan. se ei ollu sana eikä lause se oli vaan ajatus ja tunne jostian muusta kun mistä olin lukenu puhunu laulanu ja kuunnellu vuosia. eikä se niin ole siitä selkeentyny. monia juttuja oon lukenu. ehkä mielenkiintoisimmat on oolu kokemuskset kuoelmasta, ihmiset jotka on ollu kuolleena ja käynny taivaassa ja kertomukset saattohoitohenkilökunnalta kun joku on kuollut. sekä se fiilis etten kuulu tänne. ja sitten että on olemassa meedoita jotka näkee sen että on toisia planeettoja mistä me ollaan kotoisin ja sielä jonkunlaista energiaa... niin siihen mun sisin ja henkiset tarpeet voi jotenkin samaistua. oon myös nuorena ollu gootti tyttö ja tehtiin kaikke tois tyhmää hengellistä ja voin sanoa että ne pahat jutut vastas aina ja heti joten niihin on vaan pakko uskoa vaikka ei haluaiskaan. mutta hyvät ei niinkään ole vastannu. se on tosi pelottava fakta. siksi välillä sorrun epäilemään että mä olen liina paha jumalalle. mutta toisaalta mä tiedän olevani verraten muihin suhteelisen empaattinen ja ystävälline ja auttava ihminen. joten olis vaikee uskoo etten ns kelpais jumalalle. jokin muu syy on siihen miksi mulle ei vastata enkä saa kokea uskoon tuloa vaikka sitä niin olen hakenu. eri seurakunnsita ja tilaisuuksista. yksin ja yhdessä. mutta onneksi tämäkin mysteeri selvinnee kun kuolee. hassuinta on se että mä olen rukoillu jeesusta muiden elämään heidän kanssa ja he on saanu uskon. ja parannusta. minä en. siltikin mä usko esim siihen että jos näitä kipuja ei olis mä olisin alkoholisti. ehkä maailma sitten haluaa että mä kärsin kivuista enkä ole easim alkoholisti. mä tykkään olla kännissä tai tissutella tai pitää hauskaa, niinku nuorena tein. ja jos juon niin särky pahenee heti sietämättömäksi. maailma valitsee että m meilummin oon lääke sekaisin kun kännissä. onko se sitten pienempi paha? vai jotenkin tärkeempään mun sielulliselle kasvulle. ei varmaankaan kumpikaan. mä varmasti polttaisin vieläkinn jos ei särkis ja siis olis siihen rahaa. no mutta toisaalta mä ehkä harrastisinkin jotain jos ei särkis ja olis rahaa. mä rakastan käydä kuntosalilla mutta en enää viitti edes ostaa korttia sinne kun tietää että jää käyttämättä kun särkee. monta hyvää ja huonoa asiaa jää koekmatta säryn takia. elämä jää elämättä siis säryn takia, koska ne hyät ja huonto asiat jää tekemättä. mutta enne särkyjä mä elin täysillä , ainakin mulla on ne musitot, ja pieni toivo nyt vielä kun pääsee kipuklinikalle. ja kyllä mä olen moneen kertaan kysy että onko mitään vahvempaa kun ei nää lääkeet auta ja poista särkyä. niin jo nyt sitten onkin joku mitä ne paskiaiset on pimittäny ja olisin voinu esim aijemmin käydä koulun loppuun niiden avulla niin kyllä voin sanoo että vituttaa!!
mutta syksy näyttää ihalle ja vaikka lunta vihaankin ja kylmää niin puut on ainoo asia minkä lumi saa täyttään taivaallisen ihanlle. olkoon tämä sitten se kultainen reunus tässä harmaassa pilvessä... niin ja mieskin pistettiin reumakokeisiin kun sillä kädet kipeet ja turpoilee. että näillä sitten taas jatketaan.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille🙂👍

herättiin aikaisin ja lähdettiin jo puol 9 maissa liikkeelle. Minulla on tarkka kauppalista (jossa vain järkeviä ostoksia). Ensin käytiin kirppikseltä kun se aukesi hakemassa varaamani tavarat ja tehtiin myös uusia löytöjä. Nyt katselen varsinkin Joulua varten jo kaikenlaista "askartelumateriaalia". Oltiin ehkä tunti siellä (se on ISO paikka) ja sen jälkeen kaupungin toiselle puolen erääseen kauppakeskukseen. Jyskissä pällistelin erästä kirjahyllyä (josta meinaan tehdä astiakaapin löydöilleni, maksaa 150e joten jospa vaikka Joulupukki toisi sen minulle sitten..) mutta kävinpä katsomassa sen livenä.

Jyskistä en ostanut mitään. Seuraavaksi eräs halpamarketti. Siellä oli aika hyviä tarjouksia ja matkaan lähti sekä syötävää, että liinavaatteita, kylpyhuonetavaraa ym. Sitten Cittariin ja Lidliin ja niistä ruoat sitten. Mies osti lihaa itselleen ja minä lähinnä hedelmiä ja vihanneksia ja muuta dieettiini kuuluvaa. Kumma kyllä ei tehnyt ollenkaan mieli mitään herkkuja vaikka näin niitä joka paikassa. Yhtään ei tullut sellainen olo, että nyt kyllä ostan suklaata tai pullaa. Mietin vain mitä laittaisin smootieen ym. No, lista niihin oli valmiina ja aika moinen läjä kertyikin sitä tavaraa. Banaaneja, Omenoita, Päärynöitä, Sitruunaa, Salaattia, Varsiselleriä, Pinaattia, Kurkkua, Pakastemarjoja, Pakastemangoa, Kookosmaitoa, Appelsiinimehua, Rahkaa ym. En ole käynyt vaakalla, mutta olen siitä tyytyväinen, että kasvot eivät enää näytä niin pullistuneille vaan selvästi kapeammalle ja maha ei tosiaan pullota kuin raskautetulla, eikä reidet ole niin pullevan näköiset..Mutta tämä nyt on vasta ihan pientä muutosta, mutta tässä tilanteessa KAIKKI muutos kapeampaan suuntaan tuntuu merkittävälle. Olen ainakin nyt motivoitunut laihtumaan. Ja meinaan tehdä siitä elämäntavan, kuten joskus ennen maailmassa. Limsaakaan ei tee mieli ollenkaan. Joku sanoi, että 2 viikko ilman mitään sokerisia herkkuja, limsoja ym. niin loppuu mieliteko niihin. Niin tuntuu olevan. Mutta taas jo nyt alkaisi niitä maistelemaan niin se putki jäis päälle aika varmasti. Niin, tämä Raakel Lignell sen sanoi, minulla on sen kirja lainassa ja siinä on paljon samaa kokemusta syömisistä hänen kertomana, kuin itselläni on ollut juurikin sokeririippuvuus ym.

No, nyt ollaan taas kotona. Minusta ostoskierros meni tosi hyvin ja sujuvasti. Ilma on minulle sopiva hieman harmaa ja pilvinen, syksyinen. En kaipaa koko aja auringon helotusta. Olo on aika energinen ja kaupoissa ramppaaminen ei rasittanut ollenkaan, enkä saanut mitään raivokohtauksia🙂 Laitoin ruoat jääkaappiin ja pakastimeen, säilykkeet ja kuivatuotteet omiin kaappeihinsa. Kirppisastiat astiakoneeseen, uudet liinavaatteet pyykkikoneseen. Mies paistaa itselleen nyt pihvejä ja minä sillä aikaa kirjoitan tätä ja juon kahvin ja lasin smoothieta. Sillä pärjään siihen asti, kunnes ehdin laittamaan ruokaa itselleni. Täytyy vielä sitä ennen tehdä tietyt kotityöt. En osaa asettua aloilleni jos asunnossa on epäjärjestystä.

Melko kiva päivä ollut. Loppupäivän luultavasti lueskelen kirjoja, järjestelen astioita, soitan äidillle, käyn kävelyllä, teen smoothieta ja sen sellaista, ja tietysti roikun netissä🙂

🌻🙂🌻

Huomenta ystävät!
Täällä alkaa jo elämä voittaa ja flunssa taittua. Onneksi kävin ajoissa lääkärissä ja sain tuon poskiontelotulehduksen samantien hoitoon. Viimeksi 2 vuotta sitten pitkittyi 8 viikon sairastamiseksi kun en heti mennyt lääkäriin, vaan yritin kärsiä hiljaa itsekseni. Sekin kyllä aiheutti parisuhdekriisin. En olisi saanut olla kipeä enkä ärtynyt. Ainoastaan ex-miehelläni oli oikeus sairastaa ja valittaa. Minulla ei ollut ihmisoikeuksia meidän parisuhteessamme.

Viikonloppu meni vähän tympeästi. Perjantaina hermostuin poikaystäväehdokkaaseen ja suutuin sille oikein kunnolla. Olen jo pitkään ollut ahdistunut siitä ettei ole noudattanut "suhteemme" pelisääntöjä vaan on alkanut lähetellä näitä "olet ihana" tekstareita ym. Jos olisin rakastunut, nämä viestit olisi tosi mukavia saada. Mutta kun tässä ei ole muuta kiinnostusta kuin ystävyys ja seksi. Olen sen hänelle sanonut ja hän on väittänyt asian olevan ok. Kuitenkin oli perjantaina kovin masentunut ja lähetteli viestejä, joissa mietti ettei hänellä ole mitään eikä kuulu mihinkään. Ahdistuin tästä vielä lisää kun tuli tunne, että hän odottaa minun jotenkin pelastavan hänet tästä mihinkään-kuulumattomuudesta ja olla hänelle se "joku". Sanoin, että lopetan tämän ystävyyden kokonaan ellei tuollainen roikkuminen lopu justiinsa. Olen juuri päässyt vaikeasta erosta eteenpäin ja tajunnut sen myötä, että parisuhteessani oli moni muukin asia vialla kuin miehen pettäminen. En halua uutta ahdistavaa suhdetta. En ole enää kenenkään kynnysmatto. Enkä halua olla kenenkään kannatteleva voima. Haluan seisoa omilla jaloillani ja odotan toisen tekevän samoin.

Hermoja kiristää myös rahojen vähyys. Palkkapäivä on vasta viikon päästä ja siihen asti pitäisi kitkutella muutamalla kympillä ja bensatankkikin alkaa olla tyhjä. Itse voisin elää pelkällä pyhällä hengellä niin ehkä laihtuisinkin, mutta kissoille on ostettava kunnon ruokaa. Kissat syö sisäfilettä ja minä kaurapuuroa... 😯🗯️ Terveellisesti syöminen on muutenkin älyttömän kallista. Halvemmalla pääsisi kun söisi kaikkea huonolaatuista shittiä ja hiilihydraattimössöjä. Kunnon lihat ja vihannekset maksavat suhteettoman paljon, eikä nuo maitotuotteetkaan (rahka, raejuusto) ole edullisemmasta päästä. Masentaa jo valmiiksi katsoa ensikuun laskupinoa kun tietää, että kaikki ne on maksettava. Milloinkohan tämä helpottaa... Oma työkin tuntuu ihan merkityksettömälle paskalle kun mitään ei jää käteen.

Minua masentaa tämä syksyinen surkea, kylmä ja sateinen, pimeä keli. Rakastan aurinkoa ja lämpöä ja useimmiten tuntuu, että olen syntynyt täysin väärään maahan. Kuuluisin jonnekin Kuubaan tanssimaan salsaa vähissä vaatteissa. Näillä eväillä on kuitenkin mentävä mitkä kortit tähän elämään on jaettu. Silti jokin sisäinen voima ohjaa minua uskomaan, että kyllä mä vielä joskus...

Minun piti AK kertoa sinulle eräästä lapsuuteni autiotalokokemuksesta. Se jää kuitenkin toiseen kertaan, sillä tuntuu, ettei ajatus nyt kulje. Palataan!

Amassados🙂🌻

Hienoa, että alat olemaan kunnossa. Varmaan ahdistava tilanne tuon ystäväpojan kanssa. Se on totta, että terveellinen syöminen maksaa. Vaikka yrittäisi sen kuinka edullisesti tehdä. Minuakin usein kiukuttaa se, että kaikki hiilarimössöt kyllä on edullisia ja sitten toitotetaan, kuinka pitää syödä terveellisesti ja välttää niitä, hah. Miksei sitten terveellinen voisi olla halvempaa? No, mieluummin tingin kaikesta muusta ja yritän edes vähän terveellisempää syödä. Rahat on finito täälläkin. Kaikki mitä eilen tuli meni samantien, mutta yhtään turhaa ostosta siinä ei ollut ja paikattiin myös "varastoja", jotka oli päässyt tyhejenemään, sekä tankattiin autoa ym. No, onneksi kaapissa on ihan kunnollista syömistä ja autolla pääsee liikenteeseen (tosin ei mitään pitkiä ajeluita, tässä nurkissa vain) mutta mitään muuta ei sitten viikkoon nyt saakaan.

Oli kiva kuulla sinusta☺️❤️ Jaksuja!

🙂🌻-------

Hrrr..Ulkona on NIIN kylmä. Aamulla heräsin aikaisin, mutta ei haluttanut lähteä ulos, kun katsoin ikkunasta kylmään ja pimeään. Aamutoimet ja aamukahvin jälkeen aloin järjestää kaikki keräämäni vanhat astiat ym. järjestykseen koko asunnossa. Niin sanotusti siistin hyllyt, tein uudet asetelmat ja laitoin osan kipoista jemmaan kaappiin odottamaan, että joskus saan sen astiahyllyn ja kaikki järkevästi esille. Ai niin ja jännittävintä tässä aamussa oli se vihersmoothien teko (!) enpä olisi uskonut, että meikäläisen kurkusta saadaan alas sellaista myrkkyä, kuin lehtisellerin vartta😝 Lapsuuteni inhokki..Mutta, niinpä se siellä kaiken muun seassa vaan menee😎 Aika voittajaolo kun tajusin, että smoothiena voin pistää menemään vaikka mitä vähemmänkin herkullista. Jos se kaikki mitä jauhoin myllyssä olisi laitettu lautasella eteen syötäväksi ja vielä aamulla niin siihen olisi jäänyt. Smoothie, I love you☺️❤️☺️ Niin, siis eilen loppui rahat totaalisesti, mutta saatiin kaikki mitä tarvittiin. Nyt en mene kirppiksille muutamaan päivään pyörimään, tosin ilmakin niin kauhea, että ei huvita paljon lenkkeillä. Puolen päivän aikaan lähdettiin katselemaan tulevaisuutta silmällä pitäen autoliikkeiden pihoille vaihtoautoja, kun tarkoitus olisi jossain välissä vaihtaa nykyinen auto sellaiseen, missä peräkoukku. Miksikö? En kerro..heh, heh. Se selviää joskus. No, siksi tietenkin että saamme alkaa oikein peräkärryllä kuskaamaan tänne smoothieaineksia kun ei tuo auton takakontti enää riitä. No vitsi...

Turkasen kylmä, harmaa ja jäätävä viima ulkona. Muutama lumihippunen jo satoi. Toppatakki olisi saanut olla päällä. Autossa oli välillä lämmitys jo päällä. Tuskinpa tästä talvi vielä tulee, mutta kylmenee kuitenkin ja alkaa "oikea" syksy. No, pää-asia, että ne kamalat helteet ei ole enää.

Siellä oltiin pari tuntia ja nyt takaisin kotona teen ruoaksi itselleni tänään munakasta sienistä, kinkusta, kananmunista, purjosta ja persiljasta ja kylkeen raejuustoa. Alkuruoaksi kulautan tässä kirjoittaessa aamullisen smoothien loput. Sitruunamehu saa vähän suun irvistelemään, mutta en välitä.

Aamulla vaaka näytti 78kg eli taas kilon vähemmän. Ou jee!!!!!! Josko ne läskit pikkuhiljaa alkaisivat sulaa. Lähtöpaino oli melkein 82kg joten jotain pientä on onneksi tapahtunut.

Nyt munan kimppuun😉 siis munakkaan tietenkin!

Ruoasta tuli ihan hyvä ja sitä jäi vielä toinen annos myöhempään/huomiseen.

Karsea keli ollut koko päivän. Niin jäätävä tuuli, että minun nykyisillä varustuksilla ei edes kävelylle olisi asiaa. Pitäisi olla jotkut välihousut ja pipo päässä ja mielellään lämpimämmät housutkin. Takkeja onneksi löytyy. Kesällä heitin viime talviset ryöhkääntyneet kamppeet menemään, enkä ole vielä uusia ostanut. Mutta nyt ei ole rahaa joten ne menee viikon päähän ja sitä ennen ei ehkä paljon tule ulkoiltua jos tällaiset ilmat jatkuu. Vähän tylsää..

Kohta pitää alkaa veden juonti. Yritän muistaa juoda vettä reilusti ja ajoittaa sen niin, että ehdin vielä kusta ne ulos ennen yötä.

Iltapala tänään vielä vuorossa syötäviä jos en sitten pari riisikakkua syö ennen sitä.

Herkkuja ei onneksi tee mieli.

Hupaisaa on se, että saisin yhdestä kaupasta käydä ilmatteeksi (bonuksia) hakemassa mudcaken, mutta en innostunut ajatuksesta ollenkaan. Ennen olisin mennyt heti. No, kait käyn sen jossain välissä hakemassa ja lykkään pakastimeen odottamaan vaikka joulua🙂

Toinen hupainen juttu. Minun vaatekaapissa on jemmassa kaksi konvehtirasiaa, jotka ostin vain koska oli hyvä tarjous. Ne siis odottavat siellä joulua. En meinaa syödä niitä ennemmin. No, vannomaanhan en voi mennä, mutta yritän ainakin. Hah, ei olisi ihan onnistunut ennemmin tuokaan, edes ajatuksena.

Nyt jatkan kotihommia.

Herkuton linja jatkuu😎🙂👍

Vaaka näyttää 78kg tällä hetkellä. Olo on hieman sutjakampi, vaikka tiedostan kaiken aikaa sen, että paino voi millä hetkellä tahansa pompata takaisin 80kg. Vasta kun kymmenen kiloa on laihduttu niin voi alkaa oikeasti hurraamaan ja siitä sitten vielä ne 6-8kg eli urakkaa on, mutta voihan siitä tehdä vaikka elämäntavan, ajettelee sen sillä lailla niin se ei tunnu millekään tylsälle "laihdutuskuurille".

Suussa maistuu selleri. Sitä oli eilen smoothiessa ja myös nyt aamulla. Netissä vannotaan sellerin nimeen ja meinasin itsekin alkaa sitä säännöllisesti smootieen sujauttamaan. Sillä on lukuisia hyviä ominaisuuksia, mm.tehokas nesteenpoistaja ja elimistön puhdistaja. Maku on hmm..aika kauhea, mutta siihen kuulema tottuu🙂 yritän myös opetella ajattelemaan, ettei kaiken tarvitse aina maistua niin hyvälle, että sen voisi syödä/juoda. Tänä aamuna laitoin blenderiin: banaania (ovat menossa vanhaksi), omenaa, selleriä, kurkkua, salaattia, persiljaa, mustikoita, mansikoita, mustikkakeittoa nesteeksi. Hyvää tuli ja raikasta. Sitruunan jätin nyt pois, kun eilen sitä tuli vähän liikaa. Olisihan sitä tosin voinut laittaa nyt vähemmän.

Joo, näköjään en sitten jaksanut alkaa tänne laittamaan niitä smoothieohjeita, mutta te joita kiinnostaa niin kannattaa kytätä kirjastosta kirjaa: Tiia Koskimies, Suomalainen smoothiekirja (minerva kustannus). Se on uutuuskirja. Ja netistähän niitä löytyy tosiaan ihan tuhansia. Googleen vaikka "vihersmoothie" niin sieltä tulee noita sellerisössön ohjeita ja ihan omasta päästäänkinhän sinne voi keksiä vähän mitä sattuu kaapissa olemaan. Raaka kananmuna (mieluiten luomu) on kans hyvä ravintopommi sinne sekaan ja ei maistu miltään siellä.

Muuten on vähän sellainen ihmeolo. Huomenna pitäis menkkojen alkaa ja vähän on semmoinen "menkkainen olo", en osaa tarkemmin selittää🙂 Mutta onneksi ei niin turvonnut olo, kuin yleensä. Pakkasta oli pari astetta ulkona ja kirkas aurinkoinen, tuulinen ilma eli KYLMÄ ja minulla ei ole niitä paksumpia vaatteita, joten en tiedä olenko sisällä tänäänkin. Lämpimiä pääsen ostamaan vasta kun seuraava "tili" tulee. Eli välihousut, panta, pipo, käsineet, paksummat housut ym. Tylsäääääää....!

V-tuttaa kun ei pääse sinne kirppispaikkaan, kun ei ole rahuskaa. Mutta täytyy vain keksiä puuhaa täällä kotosalla ja katsella miten päivä menee.

Taidan alkaa vaikka siivoamaan ajan kuluksi. Siinähän sitä on aina hommaa jos ei muuta keksi🙂

😀, meillä taitaa olla ns. "kilpailu" smookeista. Pitäisikö laittaa oma ketju oikee niille? Saatais kertoa mitä tänään laitimme sekaisin.
Mun smookki oli aika perinteinen. En ole vielä noita isompia sekoitellut. Tosin tänään lisäsin kiwin ja oli ihan tosi hyvää.

Rahattomuus on syvältä. Olen huomannut tulevani erittäin hermostuneeksi kun tiedän ettei minulla ole riittävästi rahaa tilillä, vaikka en olisi oikeasti ostamassakaan mitään. Ahdistaa se ettei voi ostaa mitään mitä äkillisesti tarvitsisi, koska ei ole rahaa. Tänään bongasin lehdestä hyvän tarjouksen sellaisista mustista housuista, jotka tarvitsisin, mutta kun ei ole edes sitä muutamaa kymppiä "ylimääräistä" että voisi ostaa ne. Mullahan ei ole tällä hetkellä mitään vaatteita kun Mirtan syömisen aikana lihoin 15 kiloa. Arvatenkaan mitkään housut eivät mene edes puolireiteen enää. Nyt olen käynyt töissä vanhoilla mustilla "kotihousuilla", jotka venyvät ja paukkuvat. Ei kovin asiallista minun työssäni. ☹️

Töissä on kylmä. Meillä ei ilmeisesti ole lämpöjä kytketty vielä päälle, joten koko rakennus alkaa olla sisältä kohta yhtä kylmä kuin ulkona on. Omassa huoneessani on 18 astetta. Ei ihan sisätyöhön tarkoitettu lämpötila. Nenä ja sormet jäässä täällä nytkin näpytän. 😮 Onko ihme, että ihminen sairastuu kun palelee koko ajan työnantajan surkeiden työolojen takia...

Minulla oli eilen aivan huikea flow-fiilis balettitunnin jälkeen. Vaikka läskieni katsominen peilistä inhottaa, tuli sen verran paljon onnistumisen elämyksiä, että ajelin kotiin valtavassa euforiassa. On tuo niin ihana laji ja tekee hyvää itsetunnolle kun huomaa osaavansa, pystyvänsä ja edistyvänsä. ☺️❤️ Ja läskeistä huolimatta notkeus ei ole kadonnut. Maha kyllä haittaa taipumista kun rasvat on ikävästi edessä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen ainoa meidän ryhmän lihava.☹️ Painokaan ei vaan laske, vaikka mitä tekisin. Ehkä lopetan sen kyttäämisen toistaiseksi. Näyttäköön mitä näyttää. Poikaystäväehdokas palvoo vartaloani läskeistä huolimatta. Huvittavaa kyllä. Hänestä naisellinen pehmeys on ihanaa... 😯🗯️😋 Uskon sen tosin johtuvan siitä, että hänen exänsä on täysin rinnaton ja anorektisen laiha. On myös ihastunut avoimuuteeni ja siihen etten peittele vartaloani enkä ole häpeissäni kiloistani hänen edessään. Ehkä meitä naisia on sitten tosiaan moneen junaan. Ja ehkä ne kaikki miehet eivät tosiaan halua niitä tikkulaihoja naisia kuitenkaan, vaikka media syöttääkin meille mielikuvaa siitä että ainoa oikea tapa olla ihminen, on olla hoikka ja trendikäs.

Taidan olla pudonnut trendikkyyden kelkasta ajat sitten.

Pitihän sinne kirppiksellä lähteä ihan vain pällistelemään, että mitä aarteita siellä olisi ollut saatavilla. Siellä paikan päällä vasta muistin, että onhan siellä se ilmaisosasto, josta myös voi tehdä joskus löytöjä. Ja sieltähän teinkin. Läjä vanhoja leivosvuoksia (sopivasti patinoituneita), vaalanpunainen kulho, pieni tuohikori, puutarhapatsas jolta pää irti. Se pää on jo liimattu siihen kroppaan pikaliimalla ja hyvin futaa. Olin ihan tyytyväinen, kun tajusin että voinhan siellä käydä ilman rahaakin jos huvittaa, tonkimassa sitä ilmaisnurkkaa.

Olin ensin pahalla tuulella, kun lähdettiin sinne. Ulkona näytti niin kylmälle. Mietin, että mitä ihmettä laitan päälleni? Kaksi lämpimämpää takkia ovat yllättäen liian pieniä. Viime syksynä ostettu ja olin silloin paljon laihempi (ennen mirtatsapiinia). Tuli jo itku kurkkuun ja alkoi tympimään. Vähällä oli etten jäänyt kotiin. Kolmas takki, se minulle rakkain on myös pienehkö, mutta saa sen kuitenkin ängättyä päälle ja mahtuu kiinni. Laitoin sen. Lopulta se oli ihan hyvä. Kunhan vielä hoikistun niin se menee hyvin. Ulkona oli tosi kylmä, jäinen tuuli ja se takki ei ollut yhtään liikaa. Laitoin hupun päähän. Kaikilla muillakin oli toppatakit ja pipot.

Kirppiksen jälkeen ajelimme vähän ja mietin, että olisi kiva ulkoilla, kun aurinko alkoi paistaa ja ilma vähän parani. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme sinne meidän tuttuun metsään, joenranta-reittiä. Se metsä on aivan ihana nyt kun syksyn värit alkaa tulla esille ja aurinko paistoi kirkkaasti ja myös lämmitti vähän. Olisi pitänyt ottaa pussi matkaan niin olisin kerännyt sieltä käpyjä ja sammalta valmiiksi jouluasetelmia varten. Meinaan mennä sinne heti kun on toinen näin hyvä ulkoiluilma ja kerätä niitä. Ja harmittelin, että kamera ei tullut mukaan. Tyynestä joesta, jonka pinnalla tanssi aurinko ja kultaiset syksyn lehdet olisi saanut monta ihanaa kuvaa. No, meinaan senkin toteuttaa joku päivä. Olin aivan haltioissani siellä. Harmi myös että ei ollut makkaroita ja grilliä matkassa. Olisi voinut olla vaikka puoli päivää siellä. Piristyin siellä, raikkaassa ilmassa ja auringossa. Se metsä on erityisen jännittävän ja kauniin näköinen. Olen ristinyt sen kotimetsäkseni.

Tultiin kotiin ja päätin lämmittää hernekeittoa. Mielestäni sopi tälle päivälle "retkiruoaksi". Sitä ennen otin lasillisen aamullista smoothieta. Voi, minun olisi tehnyt mieli olla siellä metsässä paljon kauemmin. Mietin kuumeisesti mikä päivä olisi sopiva ilma taas mennä sinne. huonolla ilmalla ei viitsi mennä.

Pistettiin pyykkikone härräämään ja taidan nyt alkaa seuraavaksi siivoamaan, kuten aamulla jo höpisin. Nyt on parempi mieliala.

Minulla on musta, samettihame päällä. Laiton koticollarit pesuun. Hah, tämä on jonkun romanin vanha hame sieltä kirppikseltä. Ja näytän ihan sellaiselle, muutenkin jo. En uskaltais tätä kylillä pitää. Saattas tulla joku heimo avautumaan🙂

Saloka, Jep😉 Smoothiet rulaa! Itse olen ainakin ihan onnessaan niistä, kun olen koko elämäni ajan ollut huolestunut siitä, että en syö tiettyjä terveellisiä aineita, koska en pidä niistä. Nyt saan nekin aineet sekoitettua noihin sörsseleihin ja menee täydestä kuin väärä raha. No, taidan olla "vähän" jäljessä näistä trendeistä, kun smoothieista on höpötetty jo monta vuotta ja minä vasta nyt alan niitä kokeilemaan. Olenkin aina sellainen, että en lähde ensimmäisenä mihinkään muotijuttuihin vaan ne yleensä ensin ärsyttää minua pari vuotta ja sitten vasta kun ne on jo melkein menossa pois niin sitten alan suopeutumaan, kokeilen ja yleensä ihastun🙂

Amassados: Kauhean kylmä siellä sinun työhuoneessa😝 Hyi, inhoan jos sisätiloissa on kylmä silloin kun pitäisi olla lämmin. Ei ole mitään niin kauheaa kuin sisällä värjötellä kylmissään. Ja tuo raha-asia..itse saan tuon tuosta pieniä raivareita siitä, että jossain olisi tarjouksessa esim. tässä vasta oli aivan ihanat saappaat ja takki, jotka oli todella edulliset, kauniit ja minulle sopivat ja minulla ei ollut yhtään rahaa ja se tarjous meni sivu suun😞 Ja kaikki mitä olisin halunnut olisivat olleet todella tarpeen, eikä mitään hömppää. En edes haluaisi omistaa liian paljon rahaa, mutta olisihan se kiva jos ei jatkuvasti olisi p.a ja voisi vaikka käyttää kaikki sopivat tarjoukset hyväksi aina kun niitä ilmestyy. Minä olen nykyään onnellinen sellaisista, kuten maanantaina kun oli ja meni rahapäivä (joo, 170e vain) ja ostin tarjouksesta 4 tyynyliinaa/5e yht. ja 6 purkkia hernekeittoa/5e. Mutta silloin kun ei niitäkään voi ostaa niin kyllä se välillä v-tuttaa niin lujaa, että ihan itkettää.

Aivan mahtavaa tuo sinun baletin tanssiminen ja suhtautuminen vartaloosi. En ihmettele jos se Poju on ihastuksissaan😉 Kyllä tuollainen naisellisuus ja itsevarmuus on seksikästä tai sanotaanko eroottista😳 Onhan se toki niin, että paljonkin miehiä, jotka tykkää muodokkaammasta. Minulla ei ole koskaan elämässä paino vaikuttanut mies seuran saantiin kun kuitenkin on muuten suht kaunis (ainakin ollut..) Ja kyllä monet juuri muodokkaista rinnoista tykkäävät, se on nähty. Kaikki tämä tosiaan vähän unohtuu, kun joka tuutista tulee vain sitä laihuusihannointia. Ja muodokas takamus myös monia viehättää. Minun exä oli peppumies ja oli aina hulluna tarakkaani🙂 Nimitti sen kaarta "auringonnousuksi" minusta se oli kauniisti sanottu. Nyxä on enemmän tissimies. No tulipa tässä nyt taas paljastuksia, heh.

Sinullehan tietysti klassinen musiikki tuttua kun balettia tanssit. Minä usein kun kuuntelen klassista ajattelen tanssijoita, kuinka he minkäkin osan tanssivat ym. Minun äitihän on nuorena tanssinut balettia. Hänellä on vieläkin balettitossut seinällä muistona☺️❤️

Kiitos kun kerroit kuulumisia🙂🌻 Ps. Mirtatsapiini on suoraan helvetistä. Sen tuomia läskejä on pirun vaikea hävittää. Ne on kait jotain kestoläskiä. Minun mies lopettanut jo kesällä Mirtan ja vielä ei ole yhtään sen tuomia kiloja saanut pois ja minulla istuu TODELLA sitkeästi ne Mirtakilot vaikka lopetin jo kohta vuosi sitten..plääh. Tosin en tiedä olisinko ilman Mirtaa saanut katkaistua silloin IM-ajatuksiani. Silloin siitä siis oli hyötyä.

Jaksamisia ja palaillaan🙂👍

---------------

TÄÄLLÄ OLI ÄSKEN JOULU!!!

Siivosin ja mies meni kellarikoppiin hakemaan erästä tavaraa. Kun palasi oli hänellä mukana eräs joulutavaralaatikko, jota olin pyytänyt 2 viikkoa sitten, että saan käydä sitä läpi. Siellä oli minun joululevyt ja en voinut vastustaa vaan laitoin sen levyn vähäksi aikaa soimaan ja IHANALLE se kuulosti. Sitten muistin kaapissa kovehtirasian (niinpä niin..) ja kun sain siivottua niin otin kupin kahvia ja yhtäkkiä sanoin miehelle, että mitäs jos aukaistaan se konvehtirasia ja maistellaan siitä kahvin kanssa. Avattiin se rasia ja ei ne mitenkään hyvälle maistuneet, paitsi ehkä pari ensimmäistä. Liian makeita ja mauttomia, sellaisia halvan makuisia. No, kahvi oli hyvää ja musiikki ihanaa. Siinä vähän aikaa fiilistelin ja sitten olikin taas "joulu" ohitse. No eihän siihen ole kuin vajaat 3 kuukautta. Olisin halunnut erään ihanan tonttunuken laittaa lipaston päälle, mutta mies kielsi, hah hah. Pelkää, että se minun joulupsykoosi puhkeaa päälle jo näin aikaisin. No, tänä jouluna teemana on "Joulujen Joulu" eli silleesti....

Nyt on asunto siivottu ja saan sitten rauhassa kytätä jos tulee se hyvä ilma, että pääsen sinne Riverside metsään retkelle, eikä tarvitse jäädä kotiin siivoamaan.

Heippa ystävät!
Palelu työhuoneessa jatkuu. Olen valittanut lämmön puuttumisesta, ei vaikutusta. Helvetin ärsyttävää! Oma huushollikin on kaukolämmössä ja ilmeisesti ei sielläkään olla vielä herätty syksyn tuloon vaan patterit ovat hädin tuskin haaleat. Inhoan kylmyyttä sisätiloissa! Ja sitä, että nenä jäässä saa palella. *mur*😠

Päivä on käynnistynyt muutenkin jähmeästi. Päässä on paljon asioita ja tuntuu, että niiden kasaantuminen aiheuttaa nyt hieman kaaosta korvien välissä. Raha-asiat kiristää sekä muutama muu juttu, joista mahdollisesti seuraa jotain kivaa jatkossa, mutta nyt ovat vielä epävarmoja tekijöitä. Eikä nämä käynnissä olevat yt-neuvottelut yhtään vähennä tätä stressiä. Oikeastaan onkin ihme etten ole jo vaipunut takaisin masennukseen vaan olen melko hyvällä mielellä joka päivä.

AK, minä kuuntelen paljon vanhaa musiikkia. Siis tosi vanhaa, savikiekkoajalta. Tykkään vanhasta tanssimusiikista, klassisesta pianomusiikista, jatsista ja swingistä. Töissäkin kuuntelen aina jotakin sellaista kanavaa, joka lähettää vain tällaista musiikkia ilman turhia, unettavia hölinöitä. Kotona sunnuntaiaamu ei käynnisty ilman GrooveFM;n Jazz-aamiaista, oletko koskaan kuunnellut? Tulee tosiaan Groovelta sunnuntaiaamuisin klo 8-11. Ihanaa, tanssittavaa musiikkia. 😍 Jake Nymanin Yle Radiolle tekemät musiikkiohjelmat vanhoista arkistojen helmistä ovat myös hyviä. En pidä tätä nykyajan musiikkia missään arvossa. Kaiken maailman Cheekit ja Chisut on ihan syvältä jostakin... Tulen sellaisesta musiikista huonolle tuulelle. Hermostuneeksi.

Onneksi huomenna on jo perjantai. On ollut vähän takkuinen viikkoa kaikin puolin. Viikonlopuksi on paljon kivoja juttuja suunnitteilla. Kerron niistä enemmän myöhemmin. Muistakaa pukea lämpimästi päälle jos meette ulos. ☺️