Amassados: Ikävää, että sinulla on flunssa ja vielä poskiontelontulehdus. Sellainen vie niin mielen ja voimat alas. Minulla ainakin jo pienikin flunssa riittää romahduttamaan koko elämän.. Joo, painoasiat. Aamulla minun olisi tehnyt mieli se minun v-tun vaaka heittää kans seinään. Siis wtf?! Taas se näyttää sitä 80kg vaikka välillä jo vähemmän ja olen käytännössä katsoen ollut melkein syömättä niin TAAS se näyttää sitä paskaa lukemaa. Tuumasin taas itsekseni, että minä en näköjään laihdu ikinä, en syömällä järkevästi tai edes olemalla syömättä. Minussa täytyy olla jotain mätää, aineenvaihdunta tai jotain mutta en jaksa taas mennä mankumaan tk:n jotain kilpirauhasarvojen mittaamista. Varmaan vielä hauta-arkussakin kun muut muuttuvat luurangoksi niin minä makaan siellä kaikkine läskeineni pullevana ikuisesti ja amen. Ja vaaka on siellä arkussa mukana ja näyttää edelleen sen fucking 80kg..No joo, huono vitsi, mutta minullakin alkaa olla huumori aika tiukassa kun aina samat vaikeuden esim noiden läskien kanssa jatkuvat vaikka yritän mielestäni aika kovasti. Minusta se ei ole leikin asia, että lähemmän 20kg ylipainoa ja siitä pitäisi päästä eroon. Minäkin aikanaan eron jälkeen laihduin jonkun 15kg lyhyessä aikaa ja kaikki olivat huolissaan. Tosin ne jotka eivät erosta tienneet ihmettelivät ja ihastelivat kuinka paljon olen hoikistunut. Kyselivät millä dieetillä oikein olen. Meinasin sanoa, että sellaisella dieetillä, että mies jätti minut ja koko elämäni on murusina ja käteen jäänyt vain rahavelkoja ja sekasotkua jätettynä minun hoidettavaksi, että ei oikein ruoka tahdo maittaa..no en tietenkään sanonut ääneen noin.

Aika tympeä tuo tilanne sinun suhteessa nyt. Ymmärrän täysin tunteesi. Minulla eron jälkeen oli eräs mies ystävänä. Nimenomaan ystävä, jonka olin tuntenut jo monta vuotta. Hän auttoi minua käytännön asioissa paljon ja olin siitä kiitollinen. Kuitenkin tämä mies alkoi sitten osoittaa oikein ihastumisen merkkejä ja alkoi höpisemään kaikkea rakkaudesta ym. Minua alkoi ahdistamaan. Olin palasina erosta ja en voinut kuvitellakaan uuttaa suhdetta ja varsinkaan tähän mieheen, kun ei ollut tunteita häntä kohtaan. Olin jo alkuun tehnyt selväksi, että olemmehan ainoastaan hyviä ystäviä ja hän sen myönsi olevan näin. No, sitten tilanne meni siihen, että hän vain alkoi leikkimään kuin olisimme jo rakastunut pari alkoi suorastaan ahdistella minua. Jouduin perääntymään koko suhteesta ja hän sai siitä järkyttävän raivokohtauksen ja haukkuin, kuinka olen hyväksikäyttäjä ja petturi ym. Muistutin häntä siitä, että olimmehan asian jo alussa tehneet selväksi, että olemme ystäviä. Hän ei sitä halunnut uskoa vaan paasasi vain kuinka olen hänet pettänyt. Siis voi viude, kuinka minua otti se päähän silloin, ahdisti ja masensi kun muutenkin jo olin ihan romuna elämäni kanssa. Että sikäli ymmärrän tunteesi. Varmaan sinun on vain yritettävä kauniisti mutta suoraan sanoa, että sinua vähän ahdistaa ne romanttiset viestit ym ja että voisitteko jatkaa ihan ystävinä ja jos ei onnistu niin sittenhän se on pakko laittaa poikki vaikka hirveälle se tuntuu hyvä ystävyys poikki laittaa, tiedän.

Minä yritän koota nyt itseäni täällä ja saada päiväni edes jotenkin vauhtiin, kun olen rypenyt jonkinlaisessa masiksessa tänään.

Jospa se päivä lähtisi vauhtiin mustikkasmoothiella😉

Voimia sinulle, toivottavasti paranet pian, etkä ole enää "haudan takana"🙂

Palaillaan!

Jatkan paapattamista..🙂

No nyt kuitenkin kävi sellainen ihme, että tein sen smoothien (johon laitoin banaania, mustikkaa, mansikkaa, turkkilaista jugua, maitoa) ja siitä tuli NIIN hyvää! Ja piristyin samantien kun sen olin juonut. Ihmeellistä. En sitten tiedä, että puhkesiko minulla joku mania siitä sörsselistä, kun nyt tekisi mieli laulaa ja hyppiä seinille ja auringonpaistekin näyttää taas varsin ihanalle. Voisi luulla, että siellä blenderissä pyöri jotain vahvempaa kamaa, kuin marjat😉 Mutta minähä en harrasta päihteitä (edes perjantaisin).

Ehkä pääni on vain jo niin laho, että pellkkä smoothie saa minut "känniin". Minua ei enää tympäise parisuhdeasiatkaan josta ratkutin, en edes jaksa miettiä niitä. Olen myös tyytyväinen siihen, että mies nauttii mielellään noita smoothieita. Hänelle kun ei ole tahtonut mitkään marjat, hedelmät ym. mennä kurkusta alan ja olen ollut asian vuoksi ahdistunut joskus kun ei häntä saa mitään terveellistä syömään. Mutta nyt on alkanut aina lasillise kulauttamaan noita smooteja ja vieläpä tykkää niistä! Mielessäni vilisee jo toiveikkaita kuvia, kuinka teen myös vihersmooteja, joita hän kittaa aamuisin ja sen sellaista🙂 Minulla on se S kirja lainassa ja siinä on tosi hyviä ohjeita. Voisin jossain vaiheessa niitä tänne laittaa jos jaksan ja muistan (luultavasti en..) Meinasin alkaa heti kun tulee rahaa (eli maanantaina) kokeilemaan sellaisen viherS:n tekoa, johon tulee omenaa, varsiselleriä, pinaattia, salaattia ja muuta sellaista, minkä pitäisi auttaa nestekiertoon.

Onneksi olen säilyttänyt tuon Blenderin vaikka meinasin sen jo käytön puutteessa kerran lahjoittaa eräälle henkilölle. Jokin vaisto sanoi kuitenkin, että voi tulla aika kun tarvitsen sitä. Nyt se on tullut.

Jotenkin nuo S:t tekevät pirteän olon. Ehkä se on se, kun ne ovat nestemäisiä niin ne ravinteet kolahtaa samantien ruoansulatuksen kautta pääkoppaan saakka. Ja aika täyttäviäkin ne ovat. Tulee pitkäksi aikaa kylläinen olo, eikä tee mieli ainakaan mitään herkkuja.

PS. Ehkä minulla oli vain verensokerit jossain hevon kuusessa, kun eilen en syönyt paljon mitään. En tiedä mutta tuon smoothien jälkeen olo piristyi heti!

I LOVEEEEEE YOOUUUU SMOOOOOTHHHHIEEEEEEEE☺️❤️☺️❤️☺️❤️

telkku on mulle yhtä tärekee ku herkut ja lääkkeet. en vaan vois luopuu, todellisuuden ahdistavuua ti muu ahdostus tulvii heti ryminällä jos hiljaa istuu ja miettii.
tänään SÄRKEE!!! Onneks oli lyhyt koulupäivä. ja sain haettua tytön kotiin ja nyt sit lääke kooma päälle. onneks on toi telksu mistä tulee lasten ohjelmia.
täällä kans turhaa parisuhden norsoilua ilmassa ärsyttä ettei saa sitä ja tätä ja tota ja s eon sellai tällai ja toillai, vaikka toinen rakastaa kunnioittaa ja on kunnollinenja ystävällinen, että mitään valitettavaa silleen ole, mut pienet asiat ne tänään ärsyttää. ja sitten se että mietin sitä miten lapset kärsi erosta, vaikka oma vikani, kun en jaksanu niitä sillin kunnolla hoitaa ja tukea☹️ en tiiä voiko tällasilla negatiivisilla tunteill jatkaa yhdessä. meneekö ne pois vai oppiiko niiden kanssa elää. ens viikon se on työmatkalla niin ehdin ajatella ja olla iteksee. jos kaikki oli s hyvin niin ajattelisin et on ihan hirveetä et se lähtee maanantaina, itkisin ja riitelisin jne. nyt ajattelen että se on hyvä juttu. eli jotain on ehdottomasti vialla.
en usko että maailmassa on yhtään parisuhdetta missä kaikkiosa-alueet kohtais. tai että molemmat osapuolet haluaa just samanlaista seksiä just yhtä paljon. mut ymmärrän että jos ero tarpeissa on suuri niin kyllä se rassaa☹️ ite en halue enää ikinä seksii. seksi on enää vaan jotain millä kestää negaatiiviset tunteet. nähän niin ku että jos korvaan sattu revis kynsi irti tyyppinen juttu. no ei olis uskonu vuosi sitten että seksi markitsee mulle tota. en haluua enää ikinä antaa itteeni niin aidosit kenellekkään että seksiä puuhais. toivottavasti tämäkin trauma josksu parantuu. nyt on niin pää jumissa sekasin että pakko pistää silmät kii.

Lillis🙂🌻

Telkku on ollut minulle kuin vihollinen. Viimeiseen vuoteen en katsonut sitä ollenkaan. En tiedä miksi niin inhoan sitä. Minusta sieltä ei tule tätä nykyä yhtään kiinnostavaa ohjelmaa. Joka kerran kun avasin telkun tai luin telkkuohjelmistoa niin tulin vihaiseksi. Aina kun mies käynnisti telkun niin tulin vihaiseksi. Joku telkkuviha🙂 Mieskään ei loppuaikoina katsonut sieltä enää kuin uutiset kerran tai pari päivässä. Meitä v-tuttaa nykyiset kaskat ohjelmat. No netistä näkee uutiset ja Yle areenalta kaikki asialliset ohjelmat kyllä. En vain ole telkun tuijottaja, ollut koskaan. Mieluummin luen, olen netissä, kuuntelen musaa, järjestelen kotia ym. Heti kun telkku lähti tuosta pölyä keräämästä niin minulle tuli rauha siinä asiassa. Ehkä se on minun mielisairautta, mutta en tykkää siitä tunteesta, että telkkarin hölötys ja tyhmät mainokset ja ilmanaikuiset ohjelmat vievät voimia, minusta.

Kun olin penska meillä ei aina ollut telkkua. Olimme niin köyhiä, että kaikessa säästettiin. Ja minä olin lukutoukka, joka ei edes välittänyt telkusta. Välillä aina oli telkku ja sitten kun ei ollut enää niin köyhää, mutta ei me kumpikaan äidin kanssa sitä katsottu paljon koskaan. Kaverit puhuivat koulussa ohjelmista, josta minä en edes tiennyt. Tosin en koskaan kertonut, että en kato niitä, eikä meillä ole telkkua.

Mutta, ei tämä telkuttomuus lopullista ole, kuten sanoin jo..uusi, pieni valkoinen telkku tulee sitten joskus, kun on rahaa se ostaa. Mutta aivan hyvin pärjää siihen asti netin kanssa.

Niinhän se Lillis on, että vaikka hyvä parisuhde niin aina siitä keksii varsinkin huonolla tuulella ollessaan sen sata vikaa. Minulla taitaa paljon kummuta siitä, että silloin kun olen itseeni tyytymätön niin löydän toisesta ja suhteesta helpommin vikoja ja kaikki tuntuu suuremmalle mitä ne onkaan.
Ja seksistä vielä..vaikka valitankin sen puutteesta niin saattaa olla, että en itse seksistä välitä juuri ollenkaan vaan pelkästään siitä läheisyydestä ja huomiosta ja toisen halusta minua kohtaan..olen elämäni aikana ollut seksuaalisesti (yli)aktiivinen ja nyt tuntuu, että kiitos riittää se, kaikki on koettu siltä saralta mutta läheisyyttä ja hellää kosketusta kaipaan, hellimistä, silittelyä. Voisiko joku tulla minua silittämään? Vitsi..Oksettaa se, että nykymaailmassa jopa maitoa kaupataan jo seksin varjolla, seksiä on joka mainoksessa ja kuvassa keekoillaan "alasti", yhteiskunta on erotisoinut aivan kaiken. Minua tympii sellainen. Minua viehättää se, että ennen vanhaan seksi oli kahden ihmisen välinen asia, josta harvemmin hoilotettiin joka paikassa. Tietty häveliäisyys ennemmin kuin julkiporno on minusta viehättävää.

🙂🌻-----

Olen säilyttänyt vireyden, jonka sain Smootista. Innostuin touhuamaan ja laitoin keittiön ja astia-asetelmat uusiksi ja nyt on taas "uusi" keittiö. Harmi vain, että olen myös ärtynyt. Olen jo pari kertaa tuiskahtanut miehelle ja joutunut pyytämään anteeksi. Vatsassa vähän juilii niin ajattelin, että kyllä nämä on taas pms-oireita. Olen itkuherkkä, ärtyisä ja lyhytpinnainen ja loukkaannun aivan kaikesta. No, järjestin keittiön ja sen jälkeen lämmitin kattilassa meille sitä eilistä jauhelihakeittoa, joka muuten on paras keitto ever🙂👍 Siis onnistui niin hyvin.

Vain klassinen musiikki, kauniit astiat, joulukirjat ja smoothiet pitävät minut tänään järjissäni. Nyt kun löhöän sohvalla niin vireys alkaa taas laskea. Taidan ottaa kirjat ja alkaa lukemaan.

Jotenkin ihan perfeestä tämä päivä😝

juu ei tuu nukkumisesta mitään kun 10min ja 5 min osissa kun lapse therättelee, kinaa ja huutaa, kolmelta luovutin ja isovanhemmat haki ne pois täältä☹️ sitä ennen ministi jaksoin riidellä miehen kanssa puhelimessa, vituaa kun se ei osaa snao mitääneikä edes yritä sanoa mitään. olo on... olo.. on se on kamala. särkee, on tokkurassa, ahdistaa, vituttaa, itkettää, toivoton, että tää on väärin kun joutuu kivun kanssa elää vaikka kuin lääkettä nakkaa nassuun niin kipu on ja pysyy☹️ mä en todella meina tänään enää jaksaa tätä. ja tuntuu sille että miestä ei edes kiinosta. ei edes yritä piristää sanoa mitään, istuu hiljaa toisessa päässä ja sanoo että pitää tehdä töitä. no vittu ehtköön rauhassa sitten niitä töitä. mä niin tarvisin elämääni jonkun joka osais sanoa jotain. antais syyn tsemppaa ja jaksaa jotain. en tiedä. jotain. mä tarvin jotain että jaksan tän päivän ja tän kivun. mä oon niin loppu! kun vaan vois elää normaalia elämää.

Mulla on kaupasta ostettu niitä pinaattikuutioita. Pitäisiköhän sellainen lisätä aina smootteen sekaan. Tulis ehkä hiukan terveellistä. Huomenna teen taas aamupalaksi. En jaksanut tänään tehä.
Tuttu soitti mulle ja kysy, voiko banaanista ja juoksevasta jogurtista tehä. Sanoin että kai sitä voi ja jos tulee liian tönkköö, lusikoi tai lisää jotain nestettä. Sanoin että lisää vaikka mausteeksi hiukan kaakaota. Oli kuulemma ihanan makuista.

Mua harmittaa, ku tos lähikaupassa banaanit on aika mustia. En tykkää yhtää sellaisiata. Ootan niitä hyviä banskuja ja sitten ostan ja pakastan talteen. Sanoin tänään äitille että olen tehnyt smookkia eilen. Miettisin kaupassa mitä laittaisin sekaan. Äiti ehotti päärynää. En sit ottanut, ku hiukan vierastan. Ehkä vois huomenna laittaa säilyke ananasta ja kokeilla mitä siitä tulee. Ni sit siihen tulee yksi semmoinen valmis smookki pussi (pirkka).

Miksi ei voi olla jo aamu???😐

Mää kans täälä mietin ihan koko ajan, että mitä voisin tuolla koneella jauhaa sohjoksi😀 Tulee niin hyviä litkuja sillä, että avot!

Minä teen aina aamupäivällä ja juon silloin yhden, loput pistän jääkaappiin ja siitä satsista juon vielä illalla. Tämän päivän satsista olisi riittänyt enempäänkin jos olisin yksin juonut, mutta mies joi myös ja hyvä, että kelpasi. Odotan, että pääsen 8 aikaan ottamaan sen toisen annoksen ja huomenna teen lisää. Ehkä vaihteeksi keltaisen, jossa on banaania, mangoa, appelsiinimehua, rahkaa. Nam!

Muuten ollut kyllä jotenkin pitkäveteinen ilta. Löhönnyt vaan joulukirjoja selaillen ja musiikkia kuunnellen. Tuli mieleen jo jouluinen smoothie😀 Vaniljajugurttia, luumua, rahkaa, kanelia..saattas vaan alkaa perä laulamaan tuosta luumusta, mutta varmasti hyvän makuista.

Kaikki vaan smootteja veivaamaan, ou jee🙂👍🙂👍😎

Hei AK!
Saanko kirjoittaa tähän ketjuusi vähän minun pakkoajatuksista. Minulla on sellainen pakko ajatus että toistan mielessäni sanoja "sairaanhoitaja-psykiatrinen hoito-yo! ja sitten heti perään "että se päättötyö sinun pitää tehdä". Monenlaisia muunkinlaisia pakkoajatuksia on liittyen tuohon sairaanhoitajajuttuun. Kun pakkoajatus tulee sanon itselleni että minä teen itsemurhan. Se katkaisee pakkoajatuksen hetkeksi mutta se tulee taas uudestaa. Mös "eläkkeellä" sanaa toistan mielesssäni paljon. Minulla on selviytymissetti olohuoneen pöydällä johon kuuluu raamattu, Askel-lehti, Rukousystävä-lehti ja kahdentoista viikon hartauskirja. Niitä luen. Olen ristinyt olohuoneen sohvan turvapaikaksi jossa en ainakaan tee itsemurhaa. Minulla on siinä vanha rakas peitto jonka alle käperrn. En nyt kirjoita enempää, ehkä haluat kommentoida jotenkin sitten kun olet lukenut tämän.

Arka, tietysti saat kirjoittaa. Mietin juuri kirjoittamaasi ja minusta se kuulostaa hyvin vakavalle. Jotenkin noista piintyneistä ajatuskuvioista pitäisi päästä eroon, koska on vanha universaali totuus, että ajatuksemme alkavat pikku hiljaa toteuttaa itseään. Tarkoitan siis, että ajatuskin on "energiaa". Jokaisesta ajatuksesta jää myös ajattelijaan jälkensä. Tämä ei ole huuhaatiedettä vaan ihan psykologiaa. Pakkoajatus on jumiutunut levy, joka pitää ajattelijaansa vankina. Olet siis vankina. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä taho myös (henkisesti ajateltuna) laittaa pakkoajatuksia herkkään tai heikkoon ihmiseen, joka on menettänyt "suojaustaan" sen voimia vastaan. Kun tietty ajatus toistuu jatkuvasti se kasvattaa itsestänsä tavallaan todellisen. Voisi kuvannollisesti sanoa, että se pakkoajatus on pään päällä sitkeästi pysyvä musta pilvi, joka peittää ajattelijansa varjoon ja tukahduttaa tämän voimia. En ole psykiatri niin en tiedä millä pakkoajatuksesta voi päästä eroon. Siihen pitäisi saada asiaankuuluvaa hoitoa ja pelkkä lääkkeet ei varmaankaan riitä ja rauhoittavat pitkällä aikavälillä vain lisäävät ahdistusta ja IM-ajatuksia. Siis negatiivinen ajatuskehä kasvattaa negatiivista energiaa ja positiivinen positiivista. Jollakin keinoin olisi päästävä positiiviselle puolelle. Jatkuva IM ajatteleminen on kuin kutsuisi asiaa luokseen, erittäin haitallista. En usko, että oikeasti haluaisit kuolla? Haluat päästä eroon inhottavasta pakkoajatuksesta, vapautua ja ELÄÄ. En tiedä mitä neuvoa, mutta toivottavasti olet kertonut tai aiot kertoa lääkärillesi avoimesti koko tilanteen, nuo pakkoajatukset ja päivittäiset IM-ajatukset, kuten olet täällä kertonut. Sinun pitää päästä puhumaan niistä jonnekin terapiaan, muuten en usko, että ne voivat vaimentua tai loppua. Oletko ollut psyk.osastolla koskaan? Mielestäni olet liian kauan sinnitellyt tilanteesi kanssa, enkä usko että pystyt sitä hallitsemaan enää kovin kauaa pelkkien lääkkeiden ja Raamatun avulla. Vanhat asiat pitäisi käsitellä auki, jotta jotain uutta voisi tulla elämääsi. Voimia sinulle☺️❤️

🙂🌻-----

Herätys 6 ja mieli on tänäänkin jotenkin laahustava, ei oikein innostunut. Ei nyt masentunutkaan, mutta vähän välinpitämätön olo. Vatsa nippailee ja menkat siellä tekee tuloaan. Mies nyt aamulla halaili ja pusi minua, kun huomasi että olen vähän alavireinen. Kyllä sitä hellyyttä siis sitten ilmaantuu, kun olen down. Toivoisin sitä vain muulloinkin, mutta tänään en marise siitä.

Aamukahvi juotu ja aamuhommat tehty. Ulkona sumuinen, kylmä aamu. Näyttää jo ihan pakkaselle, vaikka ei vielä pakkasta olekaan. Ei huvita heti aamusta mennä pihalle, sen verran viileä ja minulta puuttuu asianmukaiset kamppeet. Sitä ulkoilupukua tuskin koskaan saan, kun vähän kelvollisempi maksaa jo 100e ja yli. Täytyy jatkaa rytkyillä niin kauan kuin voi. Kukalliset jonkun itseompelemat koristetyynyliinat, jotka löysin kirppikseltä ilmaiseksi on nyt pesty ja niihin sisälle laitettu tyynyt ja ne on todella kauniin näköiset! Uskomatonta, että voi ilmaiseksi saada jotain noin hyvää.

Smootie-ainekset hieman sulaa kulhossa ennen kuin kaadan ne blenderiin ja hurautan juotavaksi. Mangoa, mustikkaa, banaania ja muutama mansikka, appelsiinimehua ja rahkaa. Eiköhän sillä taas aivot lähde käyntiin.

🙂🌻

Mulla on tänään ananas-papaija-mango-pinaatti-sokerijuurikaskuitu-soijamaito smookki. Tossa se oottaa juojaa.Teen yleensä yhden hengen, kun mulla on tollainen sopiva muki ja teen sauvasekoittimella. Saa nähä mitä seuraavaksi teen, tekiskö jotain marjaisaa.

Saloka, Minulla mennyt tänään 2 annosta sitä aamullista (ketjussani kerroin mitä siihen laitoin)..Aika mielenkiintoista miettiä mitä niihin laittaisi ja hyviä niistä tulee. Aivan kuin olisi löytänyt uuden "ruokalajin"🙂 Ainakin ne imeytyy hyvin elimistöön, kun on jo valmiiksi jauhettu. Minun pitäisi tonkia sitä smoothie-kirjaa ja laittaa tänne jotain niitä ohjeita..minäkään en oikein netistä jaksa kaivaa niitä ohjeita, kun niitä on tuhottomasti. Mutta aika paljon mietin omasta päästäni, että mitä voisin tehdä ja yhdistellä. Omena sopii toki ja varsinkin viher-smootissa sitä käytetäänkin (esim. omena, pinaatti, salaatti, varsiselleri, pala kurkkua ym.) Kohta varmaan muuta enää syökään kuin niitä😀

🙂🌻

Mies sai houkuteltua minut ajelulle, jonne lähdin vähän pitkin hampain, kun tiesin, että autossa aika vähän bensaa ja pitkälle emme pääse. Se luontoretki makkaroineen siis ei toteutunut tänä vkl. Löysimme kuitenkin "uuden" metsän ja vieläpä aika läheltä..mutta autolla sinne pitää kuitenkin mennä, mutta sinne pääsee jatkossakin vaikka bensa olisi vähissä, tosin ei tietty sitten kun oikein huonot kelit tulee niin sinne voi mennä rämpimään.

Muutama kilometri vaihtelevaa maastoa ja kaunis joenrantareitti. Sinne olisi voinut makkarat ja grillin ottaa mukaan, mutta tuli yllätyksenä sen löytyminen. Mutta nythän sen sitten tietää.

Kyllähän se taas piristi käydä ulkoilemassa. Kotiin tullessa join aamullista smoothieta ja kohta otan keittoa. Aika "köyhät" on ateriat nyt ennen maanantaita, jolloin pääsee seuraavan kerran kauppaan, mutta pärjätään kuitenkin. herkkuja en kaipaa tällä hetkellä ollenkaan.

Taidan jatkaa häärimisiä.

🙂👍

Mies väsähti metsäretkestä ja meni makkariin ottamaan päiväunet.

Minulla on virtaa nyt taas tehdä asioita. Ulkoilu auttoi siihen. Mietin miten voisin hyödyntää tämän virran. Ajattelin kohta syödä sitä keittoa (tällä kertaa valmis kalakeitto, jossa päiväys menee tänään umpeen) Tekisi ennemmin mieli kyllä syödä pari riisikakkua, mutta ehkä syön ne kaikki🙂 Mies tekee itselleen seistä jotain mössöä. Minä en pidä seistä tai en ainakaan vielä ole oppinut sitä syömään. Mieluiten syön tonnikalaa.

Tunnen itseni yhtäkkiä hieman yksinäiseksi, kun aloin miettimään, että kelle voin tosielämässä kertoa asioitani. Ensinnäkään en halua kertoa asioitani kellekään, mutta jos ajatellaan muuten vaan keskustelukumppaneita niin mies ja äiti. Ja äitikin vain puhelimen välityksellä. No, tietysti saan olla kiitollinen, että on he, mutta kuitenkin. Mutta kun en sitten taas edes halua niitä ystäviä. Koen sellaisen liian sitovaksi. Mutta jotain..joskus juttuseuraa? Olenhan kuitenkin (ainakin joskus..🙂) seurallinen ihminen. Siksi kait täälläkin kirjoitan. No, kaitpa vielä joskus löydän niitä juttukavereita.. Olen aika lailla kuin äitini. Hän puhuu paljon, kun on ihmisten ilmoilla, mutta ei halua sitoutua ystävyyksiin, ei käydä kylässä, eikä pyytää kylään. Mutta silti hän joskus tylsistyy yksinäisyyteen..en tiedä sitten onko joku luonnehäiriö meillä sellainen. No, minulla on onneksi mies. Joskus vaan huomaan, että haluaisin olla hetkiä ihan yksin tai sitten keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa.

Oikeastaan menimme sinne metsään etsimään autiotaloa, jonka ex-naapuri sanoi olevan siellä. Epäilin kyllä koko juttua alusta lähtien, kun hänellä on tapana puhua kaikkea höpöä mikä ei pidä paikkaansa ja ei sieltä mitään taloa löytynyt. Silloin kävi vähän mielessä, että alan kohta hyppiä seinille jos en pääse minnekään autiotaloon kun olen sitä odottanut jo parisen vuotta, että pääsisi jonnekin sellaiseen. Ei niitä vaan täällä ole. Pitäisi mennä jonnekin Itä-Suomeen tai Keski-Suomeen maalaiskylille.

Taidan alkaa suunnittelemaan ostoslistaa maanantaita varten. Ainakin siihen tulee smoothie-aineksia ja riisikakkuja🙂

AK, oli ihan pakko tulla sanomaan, että taas osui juttusi tosi hyvin. Kirjoitin omassa ketjussa tarkemmin, mutta on niin ihana kun en tarvitse olla yksin joku "muukalainen Marsista" kun en osaa olla sosiaalinen yksilö😉

Kivaa viikonlopun jatketta 🙂🌻

Taustavalo, Kiitos🙂🌻!

Eilen ilta oli ihan inhottava ja olen sen ja paljon muunkin vuoksi vähän apaattisella tuulella. Siis olenhan sanonut, että mies on ollut jo muutaman päivän ajan hyvin kipeä ja siksi kärtyisellä tuulella. No, tietenkin ymmärrän ei hän jaksa tuskaisena olla hyvällä tuulella. Kuitenkin lähti minun kanssa sinne metsään eilen rämpimään ja sieltä tullessa tuli niin kipeäksi kotona..mutta minä en heti tajunnut sitä, kun hän ei puhunut siitä. Oli vain hiljaa ja äkäinen. Sitten äitini soitti ja höpöteltiin puhelimessa, meillä oli ihan hauskaa ja mies keittiössä teki itselleen sitä sei-kalaa ja paukutti kamalan lujaa keittiön laatikoita ja kaapinovia ja uunipeltiä ym. Äitinikin ihmetteli toisessa päässä, että mikä siellä oikein paukkuu noin kovaa. Minä en meteliltä kuullut kunnolla puhelimessa mitään. Jouduin lopettamaan puhelun. Menin sitten keittiöön ja kysyin vähän kiukkuisena mieheltä, että mitä hän oikein ryskää siellä? Hän siihen kiukkuisesti, että ei hän mitään ryskää vaan ihan normaalisti on. Alkoi hermo kiehumaan ja sanoin, että ei ole normaalia sellainen että hakkaa niin kovaa, että toisen puhelu häiriytyy. Mies alkoi siitä sitten kiukkuisesti kommentoida vaikka mitä ja lopulta hermostuin täysin ja haistatin hänelle *piip* ja häivyin ulos. Tätä tapahtuu harvoin, että yleensä tulee tuollainen rähinä. No, myönnettäköön että minäkin olen useana päivänä ollut ehkä hieman nuivalla tuulella ja tiuskinut hänelle. Minä en vain kestä sitä että toinen on huonolla tuulella ja kodissa on huono tunnelma. Masennun ja menen siitä ihan raiteiltani. Varmaan kun lapsena kotonani äiti välillä oli kylmän vihaisella tuulella ja oli aivan hiljaista ja koin sen hiljaisen mökötyksen uhkaavana ja ahdistavana niin siltä tuntuu vieläkin jos on hiljainen, huono tunnelma. Sitten aina lapsena ajattelin, että se hiljaisuus johtuu minusta ja niin ajattelen yhä.. Mies inhoaa sitä, kun alan korottamaan ääntäni. Kieltämättä teen niin helposti, se on huono piirteeni, että alan "huutamaan". Ja kiroilemaan..Sitten hän eilen valitti siitä, että onko pakko alkaa aina huutamaan ja sitten siitä hermostuin jne.. Kävelin sitten vimmattua vauhtia yhden pienen lenkin tässä kulmilla ja itketti ihan kun oli niin paha mieli. Lähdin ovet paukkuen kotoa ja pelkäsin, että mies on sillä aikaa kyllästynyt ja ottanut auton ja häipynyt jonnekin (vaikka ei ole koskaan tehnyt niin..) Mietin jo mitä teen jos minut jätetään. Minullahan on kokemusta siitä edellisestä suhteestani joka 14v jälkeen päättyi hyvin ylllättäen kun mies jätti minut ja häipyi kotoa uuden muijansa luo, jonka kanssa oli pelannut jo pitkät ajat minun selkäni takana (!) Siitä opin, että paisuhdekin voi päättyä oikeastaan milloin tahansa ja hyvin nopeasti. Siksi pelkään joka kerta kun meille tulee sanaharkkaa, että mies ottaa autonavaimet, lähtee ja jättää koko huushollin ja asiat minulle selivitettäväksi ja minut yksin. Nyt olisin jo viisaampi erotilanteessa, kun olen sen aiemmin kokenut, mutta olisinhan minä aivan hukassa yksin kuitenkin ja koko ajatus tuntuu aivan kamalalle.

Olin niin pahalla tuulella ja masentunut eilen siitä välikohtauksesta, että lojuin melkein koko illan makkarissa, enkä puhunut miehelle juuri mitään. Äidille laitoin viestejä, joissa haukuin miestä (lapsellista) mutta pakko oli jonnekin purkaa sitä tunnetta. Odotin vain että pääsen nukkumaan. Yö oli vähän katkonainen ja aamulla oli valju tunnelma ja makasin vaikka kuinka kauan sängyssä herättyäni, enkä halunnut heti puhua miehelle mitään. Varmaan puoli tuntia maattuani nousin ylös ja tein aamutoimet kuin hidastetussa elokuvassa. Jos olen masentuneella tuulella niin olen tosi hidas en tiedä mistä se johtuu.

On tässä aamun aikana nyt normaalisti puhuttu. Mies yrittänyt olla ystävällinen. Minun mieli ei kuitenkaan ole vielä parantunut. Joskus unohdan riidan samantien, mutta joskus saatan olla loukkaantunut vielä seuraavankin päivän. Tai paremminkin surullinen. En niin näytä sitä, mutta olen hiljainen vaan.

Vatsaa nippaa taas, lähestyvät menkat ja ne saa minun päänkin alahtelemaan. Tuntuu kyllä välillä, että olisi jo jotkut liian aikaisen vaihdevuodet menossa, tuntee itsensä niin vanhaksi ja kuivaneeksi rusinaksi.

Joo, että ihan lunta sitten luvattu osaan suomea ja kylmää. Yääääääkkkkkk! Inhoan lunta. Ja miten ihmeessä sitä jo näin aikaisten tulee? No parempi sekin, kuin se heinäkuun helle.

Otin yhden kupillisen smoothia. Se on sitten niin hyvää ja tuntuu ainakin virkistävälle. Ei se ainakaan epäterveellistä voi olla. Ja vaakakin näytti taas 79kg eli ei sitä helkkarin 80kg vaikka onhan ne melkein sama asia, mutta välillä oli melkein 82kg. Naama ainakin on jo kapeamman näköinen ja vatsa ei roiku polvissa saakka.

En odota tältä päivältä suuria. Itse asiassa koko vkl on ollut ihan syvältä.

Palasin tänne kommentoimaan, kun tuntuu ettei missään muualla näitä juttuja ymmärretä ollenkaan. Tuosta lääkeriippuvuudesta on hirveän vaikea päästä. Mies on nyt taas joutunut ottamaan lyricaa, kun säryt on niin kovat. Pienikin lihasharjoitus tekee käsiin niin mielettömän säryn moneksi päiväksi. Panacod ei oikein auta ja kaikista mitä se on syönyt, tulee järkyttävä seisova suoli jossa kamat ei liiku mihinkään. Ei auta kuidut eikä mitkään, kun siellä eteenpäin vievä hermoston toiminta lamaantuu hermolääkkeistä. Tilanne on kuitenkin parempi kuin vuosi sitten, kun meni kahta hermolääkettä, särkylääkettä ja masennuslääke. Olipa siinä tokkuraa kerrakseen. Jälkikasvun on ollu vaikea ymmärtää miksi isä on aina väsynyt... Yritän itse hillitä väsymystäni kaikkeen ja teen hulluna töitä, että talous pysyis jotenkin kasassa kun oon ainoa tulonsaaja. Kulut on isot nuorison kanssa. Mutta kyllä oon aika kiitollinen että jääkaapissa on ruokaa ja lääkelulut on pienentyneet. Enkä ite ole sairaslomalla.
🌻🙂🌻