Lillis, anteeksi vaan mutta oli jotenkin niin hupainen tuo kertomasi, että miehesi oli kokenut sinun yrittävän tappaa hänet niillä leipomuksilla..😀 Minä kerran kun oli hermo aika romuna ja riitelin miehen kanssa linttasin hänen naamalleen korvapuustin niin ettei pystynyt hengittämään hetkeen ja meillä on vieläkin vitsi, että yritin tappaa korvapuustilla. No joo, en tietty yrittänyt oikeasti tappaa, päässä vain silloin pimahti kun oli vaikeaa aikaa.

-------

Aamu lähtenyt töhkesti käyntiin. Nukuin levottomasti, oli jotenkin kuuma. Sitten tuntui, etten halua nousta ollenkaan. Herättiin 6 ja makasin vielä puol seitsemän sängyllä, kunnes pakotin itseni ylös. Jollakin tavalla tämä syksy vaikka onkin mukava niin yllättävästi tuntuu jotenkin väsyttävän (pimeän tulo?) että aamut alkaa olemaan vähän hitaampia, kuin kesällä. Tai sitten minulla on vain taas joku jumi päällä. Mutta en tunne itseäni aamulla kovin virkeäksi. Sitten kyllä kun herään ja pääsen vauhtiin, kun on aamukahvi juotu.

Samat teemat jatkuu kuin eilen. Yritän pysyä erossa herkuista ja saada jotain aikaan. Eilenhän lopulta siitä riisistä ja kanasta jäi nälkä ja hyökkäsin ranskanleivän kimppuun. Söin neljä palaa ranskista, juustoa, yhden vauvanruokapurkin ja puoli pulloa Frezza Moccaa eli kaikkia jämiä mitä jääkaapissa oli..ja myöhemmin vielä kaksi mini sacherleivosta. Ei tuollaisia herkkuja pitäisi kotona ollakaan, kun en pysy niistä erossa. Kamalan vaikeaa. Sitten tiedän jos niitä ei ole kaapissa niin menen aivan päästäni sekaisin.

Pilvistä, hämärää, sumuista. En tiedä vielä mitä tänään teen. Täytyy vähän miettiä mitä huvittaa tehdä vai huvittaako mitään.

Taidan olla vähän matalapaineessa..

Täällä yksi meikkiriippuvainen ilmoittautuu myös. Ei tulisi kuuloonkaan, että lähtisin MIHINKÄÄN ilman meikkiä. Meikkaan aina vähintään kulmat ja laitan ripsiväriä. Edes talvella pahimmassa masennuksessa en pystynyt tästä luopumaan. Ehkä siksi kukaan ei alkuun osannut epäillä ongelmia olevankaan kun ilmestyin töihinkin aina kutakuinkin normaalin näköisenä.

AK, me ollaan kyllä ihan saman kokoisia. 😋 Minäkin painoin vielä helmikuussa 68 kg ja olin kutakuinkin tyytyväinen siihen. Nyt mirtan syömisen jälkeen paino näytti tänä aamuna 83,7 kg. 😠 Ja pituutta minulla on siis 165,5 cm jos ihan tarkkoja ollaan. Kärsin tästä lihomisesta ihan tolkuttomasti ja en ymmärrä miten ihmeessä löydän ikinä enää sopivia vaatteita kun mihinkään vanhoihin vaatteisiin en sovi. Olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja kasvoihini sekä naiselliseen vartalooni, mutta nyt minua ällöttää turvonnut naamani ja maha, joka on kuin olisin kuudennella kuulla raskaana.

Kävin viime viikolla kaupassa sillä silmällä, että ostan uudet työhousut. Kyllästyin hommaan heti. Mitkään ei menneet kiinni, ei sopineet reisistä tai olivat muuten aivan järkyttäviä päällä. Olin turhautunut ja pahalla päällä sen reissun jälkeen kun jouduin menemään kotiin tyhjin käsin. Olen edelleenkin ilman farkkuja tai muita paksumpia housuja. En ymmärrä mitä käytän kohta kun ilmat tuosta kylmenee. Nyt olen pärjännyt vielä joustavilla capreilla. 🙄

Kaikesta huolimatta rakkausrintamalla on vilkasta. Tai lähinnä noita kiinnostuneita miehiä pörrää ympärillä enemmänkin ja olen vähän hämilläni kaikesta huomiosta ja ylipäätään siitä, että voisin edes nykyisen kokoisena kiinnostaa ketään. Ilmeisesti vielä on kuitenkin niitäkin ihmisiä, joille ihmisen arvo ei määräydy painon mukaan. ☺️❤️ Huvittavaa on myös tämä minun puumailu, sillä kaikki nuo kiinnostuneet miehet on minua 8-13 vuotta nuorempia. 😎😀😎😋 Elämä on siinä mielessä ottanut uuden suunnan etten mieti juuri enää exääni, olen päässyt katkeruudestani ja siihen pisteeseen, että vähitellen voin miettiä jo jotakin muuta ihmistä rinnalleni eikä se tunnu enää ollenkaan väärältä tai pahalta. Itse asiassa aika mukavalta.

Elämä kantaa.

Teen pesäeroa herkkuhöttöihin ja hiilarimössöihin. Olo on niin läski ja inhottavan tuvonnut, että ei kohta yllä vessanpöntöllä persuustansa pesemään (anteeksi..) Eiköhän ole aika silloin yrittää asialle tehdä jotain vaikka se saakin minut epätoivoon ja masentuneeksi, kun en saa mielenoikkujeni mukaan vetää niitä herkkuja. Minähän kait säätelen niillä (epävakaata) tunne-elämääni ja kun se otetaan minulta pois olen aseeton ja avuton, turvattomuus tuo minulle masennusta. Herkut luovat turvaa ja mielihyvää. Joskus on kuitenkin vain kylmästi pistettävä peli poikki, onhan sekin itsetuhoista toimintaa, ahmia sellaista mikä lihottaa ja tekee huonovointiseksi ja uhkaa terveyttä. Yritän ajatella mitä kaikea hyvää seuraa pitkän ajan tähtäimellä siitä, että onnistun vastustamaan sitä hetkellisen nautinnon harhaa. Ainahan se on harhaa, jostain idyllistä tai onnesta, jota ei koskaan saavuta.

Olen ollut pitkästä aikaa vähän masentunut. Tai ainakin alavireinen ja innoton olo. Vaihdan paikkaa makkarin ja olkkarin välillä, enkä tiedä mitä tekisin. En oikein jaksa keskittyä lukemisiin. Tuijottelen ikkunoista, kaipaan jotain, mutta en tiedä mitä. Samantien tulee olo, että en jaksa eikä kiinnosta mikään.

Ehkä masennuin siitä, että en olekaan superurheilija. Että jalkani alkoivat ilmoittamaan, että olen riehunut liikaa. Yhä unohdan, että en ole enää se parikymppinen, joka urheili kaiket päivät. Olen pian 20 vuotta vanhempi, vanhentunut ja vakavan sairauden, sekä mt-ongelmat kokenut. Joinain päivinä se on hankalaa ymmärtää. Tuntuu kuin elämä olisi mennyt pikakelauksella, varsinkin ne onnen hetket, ne ovat olleet silmänräpäyksiä. Ja mitä on jäänyt käteen? Mitä on saavutettu? Se, että on vielä hengissä, ei paljon muuta.

Myös nuoruuden sinisilmäisyys, usko itseensä lähes kaikkivoipaisena, sellainen impulsiivinen, optimistinen tarttuminen ja ryhtyminen, nopeat käänteet, ne ovat jääneet. Ei sitä enää ajattele, että: "hitto, minä muutan tampereelle ja perustan sinne kahvilan" ja sitten vain muuttaa tampereella ja perustaa kahvilan (tämä oli vain esimerkki, ei totuus) eikä hetkeäkään käy mielessä, että entäpä jos ei onnistu tai löytyykö asuntoa tai millä rahalla kaikki toteutetaan, kun budjetti on nolla..ei sellaista vain ajatellut ennen, ehkä olisi ollut syytä ollakin harkitsevampi. Sitä vain meni ja teki ja sitten kärsi seuraamukset ja taas uutta putkeen. Sellainen renaaminen on nyt poissa. Ei jaksa innostua niin kovasti ja elämän realismiakin on kait tullut (järkeä?) ajatuksiin, että mikä on viisasta ja mikä ei.

Aikuisena oleminen ja aikuisten hommat, ei nekään kiinnosta, ei senkään vertaa. Mikä sitten olen? Aikuinen, joka ei vieläkään tunne itseään aikuiseksi, mutta ei enää voi elää nuoruuden elämäänsä? Siltä se ainakin tänään tuntuu, kun venyttelee pitkin asuntoa, eikä osaa mitään tehdä.

Kuten Taustavalo ketjussaan tuumasi niin helposti menee alakulon puolelle, toivoisi jotain..elämää ja vipinää, sellaista mitä ei kuitenkaan sitten ehkä jaksaisi, eikä edes oikeastaan haluaisi. Kait se on se tyhjä hetki nyt iskenyt, kaiken kaahottamisen ja innon jälkeen. Ei voi muuta kuin yrittää kulkea kultaista keskikaistaa, säästöliekillä niin kauan, että taas leimahtaa.

Minua masentaa juuri nyt myös meidän rahatilanne. Se voi olla muutamasta kympistä kiinni, jotka piti tulla perjantaina, mutta ihana Kela ei ole vieläkään tehnyt edes päätöstä. Näin tiukalla kun budjetti on ei siihen voi tulla yhtään yllätystä tai koko vene kaatuu.

Kait sitten jyrsitään kynsiä. Fuck!

Tämä päivä on nyt tosi pläähh.

Istun vain soffalla läppäri sylissä, enkä saa mitään aikaiseksi. Olo on jotenkin tyhjä ja aivan kuin aivojen tilalla olisi sahajauhoja.

Varmaan mennyt shokkiin, kun kielsin herkut itseltäni. Vettä koitan lipittää ja sillä vatsaa täyttää. Mies tekee itselleen uunimakkaraa ja vihanneksia. Minulla ei tee makkaraa mieli vaan väännän kohta tonnikalasta, riisistä ja keittovihanneksista pöperön. Mieli huutaa vaan suklaaespressoa ja croissantia, mutta käsken sen pitämään päänsä kiinni.

Tänään edes syksy ei jaksa innostaa, vaikka olen edelleenkin kiitollinen, ettei ole helteitä.

Mies kysyi lähdemmekö kävelylle ja minä kieltäydyin. Ei vaan huvita. Toisaalta pällistelen ikkunoista, mutta tunnen kropan liian raskaaksi, että haluaisin sitä kuljettaa tuolla. Tiedän, että jos menisin niin voisi olla ihan ok, mutta en kuitenkaan mene.

Olen jatkanut glucosamiinin ottamista nivelten vuoksi. Sitä otetaan yksi annospussi päivässä lasilliseen vettä. Tuloksia voi odottaa vasta pitkän ajan päästä. Mutta otanpahan kuitenkin. Kuten myös omega-pillerit ja illalla Kalkki+D. Tiedä sitten onko hyötyä mutta tuskin haittaakaan.

Minä olen älytön. Elän joko vauhdikkaasti herkkuja ahmien tai zombiena terveellisempää elämää yrittäen..aina sama laulu.

Anteeksi valitus.

moi. ensin älä vaivu synkkyyteen... juu helpommin sanottu kun tehty. no juu toivoisin että et viapuisi synkkyyteen tai sitten vaan toivon että synkkyys ei kestä kauaa. tai sitten että synkkyyden sisältä löytyy joku uusi oivallus. älä usko tätä filosofiaa🙂 en mä tajua enää ittekkään... no niin asiaa. aivot menee niin lujaa ja hitaasti yhtäaikaa tuosta kun nositn lääke annosta. sormet kirjottaa nopeemmin kun kerkee ja silmät möllöttää päässä ja kropassa on virtaa mutta silti ei jaksa thedä mitään.... mut silti onneksi tänään ei ahdista!!! pää sekoo mutta ei ahdista, kivaa vaihtelua. vähän pelottavaa mutta näillä mennään.
tuo korvapuustijuttu oli kyllä hauska😀😀
no niin mä sain uuden mg määrän sirdaludia eli 2 vaihdettin neloseksi kun otin aina 2x 2mg niin sitten en ollu tajunnu kahtena iltana että toisaan se uus paketti oli 4 sia niin olin ottanu 8mg... oon varmaan nukkunu aika rennosti.😋
itelle tuo eila latte maisstuu sen verta että psitän sitä aamumuroihinkin, jos sellasia sattuu olemaan.
ehkä nyt on hyvä hekti pohtia vaikka sivu kaupalla mitä kaikkee ne herkut tuo sun elämään. muutakin kun turvaa. ja sit mietti just vaikka että mist muusta saat turvaa, tai jos ne lohduttaa niin mikä muu lohduttaa. nyt syvällisesti penkoa pari päivää niitä henkisiäyhteyksiä niinhin herkkuihin. jos siis sse on sitä mitä haluat, päästä eroon niistä. mutta sehän biologinen fakta on että ihmine on ohjelmoitu lappamaan itsensä täyteen kokoajan sokeria ja rasvaa. koska ennen muinoin ruoan saanti on ollut kyseen alainen ja ihmine on varastoinut ns huonoja päiviä varten ja rasva pitää ihmisen hengissä pitempään jos ruoka loppuu, niin se on niin syväll ämeidän dnassa että tuosta herkuista oppimen pois on todellakin aina uuden oppimista.
toinen mitä ehkä kannattais miettiä että miten oppis hyväksymään että vanhenee ja on vanhentunu. ettei vaadi iteltään, mieli +kroppa samoja asioita kun ennen, hyväksyä omat heikkoudet ja vajaavuudet. mua ei sinäällään pelota vanhentua ja elää elämää eteenpäin, mua pelottaa kuolema, johon siis se vanheneminen johtaa. silloinkin kun haluan kuolla en halua kuolla, haluan vaan pois. välillä musta tuntuu että mä olen väärällä paleetalla, kunen soivi tänne ollenkaan.
ja on totta eten toisaalta ole aikuine tai nuori, nuokin käsitteet on jäämässä vähän niin kun pois, ei kai kukaan ole enää ns aikuinen on vaan nuoria ja nuoria aikuisia ja sitten ollaankin jo kuoleman kynnyksellä olevia vanhuksi. ja ulkonäkö mömmöt tekee tän aika paljon mahdolliseksi. tosin tuola koulussa huomaa etten ole enää nuori mutta en tunne itteeni aikuiseksikaan, en vaan kuulu niihin. toisaalta onko pakko hyväksyö ihmisen luokittelu iän mukaan. jokainen saa kai sen kyseenalaistaa ja itse miettiä.
rahan vähyys on kyllä häiritsevää. tääl on syöty jo viikko perunaa ja ranskiksia ja tänään huh tuli elatusmaksut, tai ainakin pitäis, en oo vielä käyny kattoo. saa siis vohdoin käydä kaupassa!! taas yhden viikon kitkutus takana.
ja nyt se ajatus sitten katkeskin. ootko miettiny jonkun harrastuksen alottamista tai kokeilua?? ite en uskalla mihkään ryhmään lähtee kun en halua sitoutua niihen jos särkee, ahdistaa jne niin en halua mihinkään sitten olla sidottu mitä oon jo maksanu. ja jos tässä tekstissä ei ollu päätä eikä häntää niin juu pää on ihan sekaisin😐😐😐

Tuli vielä mieleen että itellä ainaki motivoi jumppaamaan toi tv5 netti tvn dieettiklubi sarja. Vika jakso tulee kyllä vasta ens viikknloppuna.. Hyvä sarja kyllä!!

Lillis, kiitos tsemppauksesta! Joo, onneksi en jaksa aina kauaa olla samalla mielellä, joten en jaksa kauaa olla masentunutkaan..Kyllä minusta sinun kirjoituksessa oli ihan paljonkin päätä sekä häntää🙂 Minulla se on kans, että minulla puuttuu kohtuus. Jos otan herkkua niin mätän sitä heti ihan ruoka-annoksia ja monena päivänä peräkkäin ja sitten jää putki päälle. Ainakin kävely ulkona auttaa siihen, etten koko ajan ajattele syömistä ja niitä herkkuja. Hyvää yötä sinulle!

Amassados☺️❤️ Kiva kun kirjoitit. Olet ollut mielessäni ja harmittanut, että jäi vastaamatta paremmin kun aiemmin kirjoitit. Ajattelin jo, että varmaan olet suuttunut, etkä enää kirjoita minulle. Minulla oli vain silloin niin paljon kaikkea häsmäkkää siinä. Ollaan tosiaan aika saman mittaiset. Minä olen kans ollut suurimman osan elämääni ihan tyytyväinen kasvoihini ja vartaloonkin (paitsi sen tissikompleksin aikana) siis rehevämpänäkin, mutta..nyt tosiaan 80kg ja kuten sanoit naama pullottaa possuna ja maha minullakin kuin raskaana olevalla. Kamalaa..Minähän taannoin jo tein sen raskaustestinkin, kun olin aivan varma, että en muuten ole voinut sillä tavalla paisua. Hah, olen raskaana herkuille😀 Miten noloa..varmaan siinä vaiheessa, kun tekee raskaustestejä peilikuvan perusteella olisi syytä alkaa heräämään todellisuuteen, että kiloja on liikaa. Puhun nyt siis vain itsestäni. Mutta, tässähän sitä yitetään. Miten ihanaa, että sinulla on säpinää romantiikan saralla. Se todella saa tuntemaan olevansa elossa ja NAINEN. Kirjoittele vain kuulumisisasi jatkossakin, luen mielelläni. Halit🙂🌻

-----🌻🙂🌻

Meni olo sen verran tylsäksi, että neljän maissa iltapäivällä päätin lähteä ulos sanokoot jalat mitä tahansa. Mies lähti matkaan. Käveltiin tunnin lenkki ihan tässä lähiympäristössä. Jalat ei ole tulleet ihan normaaleiksi vielä aikaisemmasta ja nyt niitä hieman särkee, mutta yritän olla välittämättä. Meinaan kävellä huomennakin, koska masennus ilman kävelyä. Olen kait jäänyt siihen koukkuun. Minusta olisi ihana joka päivä kävellä se useamman kilometrin lenkki sinne yhteen kirppispaikkaan ja takaisin, mutta se tuskin on mahdollista. Ainakaan tässä vaiheessa ennen kuin koivet on enemmän vahvistuneet vielä.

Ilma oli aika ihana ja ainakin mieltä vähän piristi. Enhän käynyt eilenkään ulkona niin alkoi jo tuntua olo omituiselle. Miten sitä ennen saattoi neljäkin päivää lojua sisällä? Nyt tulis jo kyllä aivan hulluksi sellaisesta..Tosin kovilla pakkasilla talvella saattaa olla etten menekään ulos, mutta ennen talvea yritän joka päivä mennä.

Minusta tuntuu, että huomenna kävelen sen pidemmän lenkin. En varmaan malta olla menemättä sinne. Minulla on siitä pakkomielle😀 Vaikka jalat menis p-askaksi.

Olen pysynyt erossa herkuista eikä just nyt tee mieli. Riisikakut on ihan hyviä..

huomenta.
huh sain aamulla muksut kouluun ja päiväkotiin ja sitten huomasinkin että kännykkä jäi kotiin, siät sti hajemaan ... sitten en löytänyt parkkipaikkaa ja myöhästyin 20 minuuttia koulusta, normaalisti olisin jo luovuttanu siinä vaiheessa kun huomasin että känykkon jääny, ja vähintään sitten kun parkkipaikkaa ei llöydy, itkeny vartin autossa ja sitten yrittäny hakee tautisne määrän herrkuja ja tulla kotiin. mut ei mä menin tunnille. vaan kuulemaan sen että voi tehdä niitä samoja tehäviä kun viimeksi , no mulla oli melkein valmiitm sitten palautin, eli aikaa jäi seuraavan tunnin alkuun 2 tuntia. eli tuntin saa vielä istu kotosalla. ihan kiva juu. saa jaella tänään huoelella edes takas. koska kahden aikaan mä joudun lähtee taas koulsuta kotiin hakemaan tyttöä perheneuvolaan ja sitten tuoda sen kotiin ja taas kerran ajaa kouluu ei se sitten olekkaan ku 4 reissua päpivän aika kotiin ja jonnekkin ja viide sitten illalla kun saa jo jäädä kotiin. kauheen pitkä päivä tänään kun on 17.15 saakka... mitenhän sitä jaksaa...
pelotti kyllä niin että jos se opettaja yhtään vittuilee et miks oon myöhässä niin olisin varmaan purskahtanu itkuun.

itsekki tuossa 6kk sikkuilun aikan huoamsin että nuoret poijaat jahtaa nykyään vanhempi naisia, ja nuoret tytöt jahtaa vnahempia miehiä. tois vaikke oli saada oman ikästä seuraa. niitä 20+ sitten sai kyllä ihan liiankin helposti eikä niistä sitten meinaa millään päästä eroon. onneks ei tarvi olla enää sinkku,kun en yhtään tykänny. paroisuhde on ihan kotosaa niinku peitto ja tyyny🙂 tia lämmin suihku. tai kuuma kaakao ja voileipä.

vai tiet sinä raskautestin peilikuvan perusteella, aika hupasaa kyllä. ootko yhtään selvittäy et misk herkuttelu tuntuu niin tärkeeltä? ite en kylläviitti edes mennä vaaalle kun menkat alkaa 4 päivän päästä se näyttää varmaan tähtiteiteellistä numeroa. eilenkin söin 2 raakasuklaa patukkaa ja hesen kerrosaterian. ja illalla kananugeteja.
me tarttittani kullä tuon miehen kanssa jotain yhteistä kahdenkeskeistä aikaa. on jotankin niin ikävä sitä vaikka se täällä joka päivän onkin, muttakun se on vaan sitä arkitekemistä ja suorittamista ja telkun kattomista, täytyy viikonlopuks järkkää jotain kahdestaan tekemistä.mä niin haaveilen siitä ajasta kun saadaan vaan pävästä toiseen olla kaksin. sit kun se aika tulee ja siihen kyllsätyy niin sit haaveilen et pääsis tähän hetkeen takas, niinhän se menee:/ ei sain olla liikaa mitään yhtä juttua...
voe luoja että väsyttäis.😴
ootko tuota msm:ää kokeillu nivel vaivoihin. itellä auttaa kyllä just polviin ja kyynerpäihin mutta on super kalliita ne tabletit, se jauhe on niin pahan makusta että sitä en saanu alas. ainakin ite käytin tuota vidan msmää niin oli kyllä tehokas, auttaa muuten hiuksiinkin, tai ainakin siinä sanotaan mutta en ite huomannu hiuksiin vaikutusta. mulla on aina ollu ohuet hiuket ja kasva aivan tauttoman hitaasti. en oo vielä mitään keksiny millä ne sais kasvaan ja vahvistuun. vaikka oon kyllä kaiken näköstä kokeillu.
hauskaa päivää🌻🙂🌻

Tulipa mieleen tuosta urheilusta, että itse olen myös jalkavammainen. Molemmista valoista on jalkaholvin luusto laskeutunut, vasemmassa jalassa on melkein 45 asteen isovarpaan asentovirhe (vaivasenluu), isovarpaan tyvinivelessä on nivelrikko ja myös vasen polvi on alaosasta löysä. Milloin naksuu, milloin muuten vaan kipuilee. Oikeakin on menossa kovaa vauhtia romuttamoon, mutta ei ole vielä yhtä paha kuin vasen. Siitä huolimatta liikun. Niin kauan kuin ei ole kipuja, naksuminen ei haittaa mitään. Käyn baletissa, tanssin ja juoksen. Näillä kiloilla nuo kaikki näyttävät jo melko koomisilta. Norsu balettitossuissa... 😎😋

Ortopedin mukaan jalat olisi pitänyt operoida jo kolme vuotta sitten, mutta ei luvannut minun enää ikinä pystyvän käyttää korkokenkiä. Niinpä olen lykännyt toimenpidettä hamaan tulevaisuuteen. Tästä on kuitenkin seurannut se, että housuongelman lisäksi mulla on myös kenkäongelma. Enää vain harvat kengät mahtuvat jalkaan ja on yhä vaikeampaa enää löytää jalkaan sopivia kenkiä. Saati sellaisia, jotka olisivat kauniita.

Näillä nyt vaan täytyy mennä. Kun on saanut synnyinlahjana kauniit kasvot, on sitten tasoituksen vuoksi annettu läskiä keräävä keho ja vialliset jalat... 🙄

Lillis, ei minua haittaa ollenkaan nuorempien miesten huomio. Sopii oikein hyvin. Itse asiassa kukaan ei ikinä usko oikeaa ikääni kun olen itse niin nuoren näköinen. Äidiltä tuli sen suhteen hyvät geenit.😉 🙂
Keväällä AK povasi minulle romantiikka täksi kesäksi ja vaikka silloin kohteliaasti kieltäydyin sitä vastaanottamasta on sitä tullut siitä huolimatta. Olin niin rikki vielä koko alkukesän etten olisi voinut kuvitellakaan itseäni kenenkään "vieraan" kanssa. Eräitä asioita kuitenkin tapahtui kesän aikana, jotka saivat lopullisen varmuuden siitä, että ero on ollut vain minulle hyväksi.

En ole koskaan viihtynyt itseäni vanhempien miesten kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän he viehättävät minua. Nuoret miehet ovat aktiivisia ja innokkaita makuuhuoneen puolella ja se sopii mulle tässä tilanteessa oikein hyvin. En halua mitään vakavaa kenenkään kanssa. Ainoaksi ongelmaksi näen ikäerossa lastentekohaaveet mikäli juttu uhkaa mennä vakavaksi. Jos nuorempi mies haluaa vielä perheen ja lapsia, en pysty auttamaan. Teknisesti kyllä voisin, mutta kun en halua.

Olen siis surutta pahis ja puuma😎

Amassados: Kauniit kasvot ja läskiä keräävä kroppa, romut jalat..kuulostaa ihan minulle🙂 Oli kyllä aivan pakko nauraa tuolle. Sitten olin ihan, että wtf..siis tanssit balettia?! wau, kuulostaa mahtavalle🙂👍 Ja juokset..🙂👍 Aivan oikein, että nautit nuorempien seurasta. Minä ymmärrän hyvin vaikka itse olen aina ollut sinne päin kallellaan, että yhtään poikakaveria/miesystävää ei ole ollut koskaan omanikäistä (en voisi edes kuvitella..) vaan kaikki minua reilusti vanhempia. Siihen varmaan syynä monta asiaa, joita en nyt katso tarpeen alkaa vatvomaan. Ama, muistatko kun sanoin aiemmin, että sinä tulet kyllä pärjäämään? Näen asian vieläkin samoin. Sinussa on sellaista voimaa, että et jää yhtään hullumpaan osaan tässä maailmassa. Sinun itsetuntoa ei ole saatu lytättyä, vaikka niin on ahkerasti yritetty. Nauti nyt kaikesta, välillä voi surrakin, mutta näen sinut aina valoisalla puolen tietä🙂👍 Ja sen olet ansainnut.

Lillis: Heh, oli minulla toki muitakin oireita, kuin peilikuva😀 Aivan oli raskausoireet kaikki ja voimakkaasti. Aamupahoinvoinnit, turvotukset, rinnat (nännit) arat, vatsa niin maan pönköllään ym. Olin aivan varma, että pulla on uunissa. Menin jo paniikkiin. No, onneksi ei. Taisi olla vaan aikaisempaa voimakkaammat ovis-oireet. Säikähdin, kun ei ole aiemmin noin ollut..siinä paketissa oli 3 testiä ja 2 niistä vielä käyttämättä jos taas "tärppää" niin voin sitten testailla, ei vainkaan..😉

🙂🌻-----

Totta puhuen on ollut kiva päivä, mutta NYT ne jalakset vasta huutaa hoosiannaa. Aamulla herättiin 6 aikaan ja olo oli ensin taas melko vetämätön. Onneksi melko nopeasti aina "herään" kun saan aamukahvin juotua. Lähdin miehen kanssa aamukävelylle. Ihanan sumuinen ja kostea ilma. Rakastan sellaista. Ja aamulla aikaisin on vielä niin raikas ilma, myöhemmin päivällä raikkaasta ilmasta voi vain uneksia täällä ruuhka-suomessa, kun autot hurraavat ympäriinsä. Kun tultiin ulkoa takaisin sisälle ja olin vähän aikaa huilannut niin ajattelin, että haluan tänään kävellä sen pidemmän lenkin sinne kirppispaikkaan. Monta kilometriä, mutta ajattelin mennä "mummokävelyä" niin rauhallisesti, että jaksan. Meillä on nyt miehen kanssa kävelyjoukkue "mummokävelijät", heh. Tai lyhennettynä vaan "mummot" no, mies ei kyllä myönnä olevansa mummo, minä en tiedä vaikka olisinkin.

Mies oli vähän, että mitä v.. kun sanoin, että lähden kävelemään sinne romukeskukseen. Näki naamasta, että minulla taas pakkomielle asiasta, enkä aio perääntyä suunnitelmastani. Mies oli lähdössä asioille ja olisi halunnut minut mukaan, että käymme samalla kaupassa. Minä halusin kuitenkin lähteä samantien sinne kävelemään. No, mies lähti sitten sinnekin matkaan, vaikka olisin kyllä yksinkin mennyt. Käveltiin tosiaan hitaasti ja taas muistin miksi tykkään kävellä. Se vain on NIIN ihanaa. Juuri sellainen rento kävely maisemia katsellen. En kävele siksi, että yrittäisin urheilla vaan siksi, koska nautin että saan olla ulkona, näen maisemia ja aivot saavat happea. Vielä ihana, sumuinen, hapekas ilma. Siellä kirppiksellä näin heti muutamia "minun" tyylisiä astioita. Sadattelin, kun rahaa ei ollut. Mies sanoi, että aikoo mennä sinne meidän tutun luo myymään eräät tavarat ja saamme siitä rahaa jonkun kympin (kun Kela ei sitten maksakaan erästä rahaa huomenna vaikka piti..) Jemmasin muutaman tavaran, että voin ne sitten myöhemmin päivällä noutaa (piilotan usein tavaroita jos tiedän, että haen ne samana päivänä) No, sitten takaisin kotiin. Kotimatka painaa aina jaloissa enemmän, kun on loivaa ylämäkeä koko matka. Olisin kyllä kotona halunnut oikeasti jäädä jo lepäämään, mutta tietysti lähdin miehen matkaan kun samalla tehtiin se kauppa ja astioiden noutoreissu. Mies kävi tuttunsa luona ja sitten menimme Lidl, josta tällä kertaa löytyi kaikki ruoat. En ostanut yhtään herkkuja (!) vaan ainoastaan järkeviä ruoka-aineita. Sain kävelystä niin paljon tyydytystä, että tyydytystä ei tarvitse ainakaan tänään etsiä herkuista (siksi toivonkin että koukkuuntuisin kävelyyn, että unohtaisin herkut..) Sitten mentiin sinne kirppikseen hakemaan ne astiat, tarjotin ja eräs pieni valaisin. Siinäkin minulle taas mielihyvää. Huomaan, että alan systemaattisesti palata kuvioihin, jotka ovat elämässäni olleet aina läsnä: liikunta (nykyään voimien mukaan) sisustus, wanhat tavarat, lukeminen ym. välillä jo luulin, etten enää koskaan palaisi niihin, mutta näköjään ne ovat pysyneet. Samat vanhat kujeet...En kaikessa hötäkässä muistanut laittaa postiin niitä äidille meneviä vanhoja valokuvia, se menee huomiselle. Kaiken jälkeen kun ip taas olimme kotona ja söin pikaisesti niin olin vähän sippi, mutta mieli virkeänä. Mies meni nyt nokosille. Söin eilisen jämät riisi-tonnikala-vihannesmössöä. Jälkiruoaksi kahvi ja 2 palaa tummaa suklaata (Matkin nyt Taustavaloa, kun otin kahvin kanssa vain kaksi palaa..🙂) Kumma kyllä ei tee niin kovin mieli mitään pullamössöjä. Jospa se tästä..ai niin ja ennen syöntiä järjestelin ne löytöni, osan astiakoneeseen (ne mitä siellä voi pestä ja osan jo paikoilleen). Tekisi mieli laukata siellä paikassa joka päivä, mutta siihen ei rahat, eikä jalat riitä.

Hyvä vinkki se Msm-jutska, olen siitä lukenut ja se onkin minulla "ostoslistalla" ollut jo kauan aikaa.

🙂👍

särkee. yhdestä asti on nyt särkeny taas että kallo halkee. meinaa taas mikään lääke auttaa. nyt onkin sit täydet otettu jo tälle päivää mitä saa ottaa☹️ pitää vaan kestää. onki ollu huomattavan särytön 2 viikkos, kiitos taas elämälle siitä. huomena onneks taas hammaslääkräi niin asia ehkä etenee tai ainakin mahdollisuus on. koskahan se fysioterapia on siitä on kuitnekin aina apua. vo kun olis jo ens viikolla. söin kaks mmuffinsia ja eilalattea särky ahsitukseen mut ei se mitään olisin syöny ne jokatapauksessa. tyttö loys kauan sitten kadonneen pyörän lukkonsa mutta se on jo ehtiny hävittää avaimensa missä sen lukon avain on. että eipäs siitä nyt sit iloa enne kun avaimet löytyy. toivottavasti sörky loppuu huomiseksi ja pääsen kouluun!!!

Vähän kotitöitä tehty. Tyhjäsin astiakoneen ja sieltä tämän päiväisiä löytöjä. Wanhaa posliinia ja lasia. Kerran ne sietää koneessa pestä (ovat aika likaisia kirppiksellä) mutta jatkossa käsin jos niitä käyttää. Järjestelin paikoilleen ne loputkin ja katselin keittiötä sillä silmällä, että mitä muutoksia haluan sen sisustukseen syksy-talvi. Pitäisi joku päivä tehdä ihan lista, että mitä pitäisi hankkia. Tarkoitan nyt ihan pieniä, edullisia juttuja. Itse askartelen. Löysin kirjastosta erään tosi inspiroivan kirjan ja siinä on ihan oman tyylisiäni ohjeita kaikkeen kivaan tuunaamiseen vanhasta tavarasta. Hörpin vadelmavichyä ja selailin haaveissani sitä kirjaa sohvalla.

Mietin iltapalaa. Tänään se on helppo. Valmis mustikkarahka kaupasta. Otin sen, kun arvelin etten vilkkaan päivän jälkeen jaksa mitään kovin ihmeellistä tehdä. Ne Lidlin mangopakastepalat on kyllä ihan huippulöytö. Tosi hyviä ja edullisia. Niistä voi tehdä vaikka mitä. Yleensä teen mangorahkaa tai napsin ihan sellaisenaan puoliksi kohmeisena (vie myös makean nälkää hyvin) Ostin niitä mangoja taas pakastimeen. Lisäksi mansikoita ja vadelmia. Meinaan rahkoja vääntää niistä. Huomenna tehdään karjalanpaistia ja uunijuureksia. Joku päivä kasvisnakkikeittoa. Yritän muistaa ottaa vitamiinit joka päivä ja juoda reilusti vettä. Siinäpä sitä jo taas elämäntaparemonttia.

Odotan innolla kun tänään alkaa klo: 19.00 radio classicilta uusi jazz-ohjelma. Classic Jazz nimeltään. Tykkään vanhasta jatsista. Jats-tyttö, jatsi-tyttö, jatsaa sinä vaan...la la laaaaaa!

😎

hyvää huomenta🙂
huh särky on ohi!! pääsen siis tänään hoitaan asioita ja kouluunki hetkeks. eli hammaslääkriin ja sit lääkäriin, ei vieläkään oon helpottanu toi kirvely😭
tois stressanntunu oon siitä. mies pääs työterveyteen hoitoon mutta eihän ne sitten mulle sieltä mitään antanu , ei kuulema voi olla naisella se pöp tai tarttua. no mutta kun on, ja samat oireet, no se pääsee ultraan on vissiin joku siemenrauhas tulehdus, no kai se sitten on niiden siemenensteiden mukana muhun tarttunu. miten helvetissä se sitten naiselt hoidetaan, en vaan ymmärrä. 😮
katoin eilen sitä dieetiti vaihtoon ja sain ainakin kivpinän syödä terveellisen aamupan😉
kaurapuuroa aurinkois piltti/bona kumpi lien nyt oli. ja siihen cameilina öljyä ja hamppurouhetta. ihan ok, alas ainakin meni, tosi täys olo on. oli taas siinä niit järkyttäviä kuvia niin hetkeks järkytty. toimii. ja olin vielä jsust syöny 2 muffinssia
vähän kyllä ahdistaa kun on noita inha lääkräi juttuja tänään😯🗯️
mäkin tykkään pyörii kirppiksellä ja ehkä just vähän pakkokin. mut siis nautin siitä. harmittaa vaan usein ettäei oo eurookaan ylimäärästä rahaa.
en mua koskaan haitannu että nuoret kollit oli kimpussa, ihan imartelevaahan se on, sama se onko se nuori vai vanha, hyvä mieli siitä tulee. mutta noin niinkun yleisesti en oo sinkkumatskua, en nauti siitä sinkkuna olosta silleen oikeestaan mitenkään. oon parisuhde ihminen 90% enne 100% mutta nykyäänton90% mä ahdisutn heti jos mutta ei ole iltasin sitä kainaloa missä nyhjää ja jotain kelle soittaa 10 kertaa päivässä ja tekstailla koko päivää. harvemmin mutte tulee miehen suhtees sellai ahdistu et mee siitä ny johonki että saan olla rauhassa. ehkä 2 kertaa vuodessa. mies kyllä kaipais enempi omaa aikaa. mä oon rehellisesti ihan riippa. mä kutsutn sitä rakkaaks, ja lpsiakin, josku skun huudan keittiöstä että rakas tuu tänne, niin kaikki tulee.
snaon sille monta kertaa päivässä että rakasta ja halin ja pussaa ja kyhnään ja kävellään käsikädessä. ja ajaessakin mies pitää mua kokoajan kädestä. juu ei moni mun kanssa pärjäis😀'!!!! aika moni ahdistuis. mut sit taas ei mulla kenenkään muun kanssa oon ollu tällai olo että en saa tarpeekseni toisesta. mä aina 'vitsieln' että sen pitäi ottaa ut töihin mukaan tai jos olisin nini pieni niin menisin sen taskuun koko päiväksi
hauskaa päivää. nyt pitää rupee meikkiä naaman lappaa!!

Ihanaa perjantaita ystävät. Sain eilen hyviä uutisia liittyen erääseen asiaan (sukulaiseeni), josta olen kantanut murhetta jo monta viikkoa. Nyt kun asiat ovat hänellä hyvin, uskallan taas vähän hengähtää ja hymyillä enemmän. Oma rahatilannekin on vähän kohentunut ja laskeskelin, että se tulee paranemaan loppuvuotta kohti. Inhoan penninvenytystä ja eurojen laskemista. Olen tehnyt vuosia hulluna töitä eikä ole tarvinnut miettiä onko rahaa ostaa jotakin mitä tarvitsee tai haluaa. Nyt olen joutunut laskemaan hyvin tarkkaan investointini, koska ex-mieheni "ystävällisesti" jätti oman osuuteensa yhteisistä laskuista hoitamatta ja ne kaatuivat kaikki minulle eron ja talokauppojen jälkeen. Mutta tästä noustaan kyllä, olen sen päättänyt!

Kiitos AK ihanista ja kannustavista sanoistasi. 😍 Olet kyllä sydämellinen ja lojaali ihminen, joka haluaa tehdä asioita oikein ja antaa toisille hyvää mieltä. Kumpa me kaikki välittäisimme toisistamme enemmän niin tämä maailma olisi varmasti parempi paikka elää.
Hassua, että mainitsit sen voiman ja valon, jonka minussa näet. Et ole ollenkaan ainoa, joka on käyttänyt tätä samaa kuvausta. 🙂 Minusta kuulemma säteilee jokin sisäinen valo, etenkin silloin kun esiinnyn (tanssin) ja olen onnellinen. Minulle tosin nuo kaksi asiaa ovat yhtäläisyysmerkin sisällä. Olen onnellinen tanssiessani. Rakastan parrasvaloja. 😍

Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen elämääni. Olen selvinnyt kahdesta järkyttävästä menetyksestä, mutta siitä on päästy paljon eteenpäin. On hetkiä, jolloin ahdistus käy sietämättömän kovaksi ja tunnen kuristuvani puristavaan tunteeseen eikä henki tahdo kulkea. Enää en kuitenkaan tarvitse unilääkkeitä tai rauhoittavia pystyäkseni toimimaan. Exän kohtaamiset ovat edelleen vaikeita ja tahtovat nostaa myrskyisiä tunteita pintaan. Olen ratkaissut asian muuttamalla elämäni niin, ettei hänellä ole enää mitään roolia elämässäni. Millään saralla. Mielialalääkkeitä syön edelleen (escitalopharm), olen hyväksynyt sen osaksi tätä sairautta (masennusta) ja aijon tästä parantua. Olen sairastunut parisuhteeni vuoksi ja nyt kun se on päättynyt, voi parantuminen alkaa.
Päivä kerrallaan, mutta pää pystyssä.

Halit 🙂🌻😍🌻🙂🌻