Minua alkoi itkettää toivottavadti löydätte vielä sen elämän langan. Älä luovuta vielä tiedän et se on vaikeaa kun masentaa. Itse kärsin paniikki kohtauksista ja elämäni on tähän asti potkinu päähän paitsi sillon kun sain ihanan tyttäreni! Elämä voi antaa myös hyviäki asioita minä olen saanut voimaa siitä että joka päivä lapseni ihanan hymyn ja näen hänen kasvavan. Minulla on ollut. Todella vaikeaa koulukiusattu olen sekä kärsinyt eriskummallisimmista vaivoista. Toivon sulle aurinkoa elämään kokeilkaa vaikka ulkomailla asumist hetki olen kuullut et vois tehä hyvää kenelle vaan.🙂🌻

no niin en tiiä mikä koulussa tuli mutta kahden tunnin jälkeen alko hirvee polte ylävatsassa. yritin siinä luokan ulkopuolella istuskella ja kävin vessassa juomassa vettä jne. raitista ilmaa välillä. sit luovutin ja lähdin kotiin. kotona yrjösin vastan tyhjäks vaikka ei siis oksettanu. en tiiä voisko olla vatsahaava?? stressi juttuja vai ahdistukseen liityvää. ei ollu mahasekasin tai mitään sellasta, ei närästys kun ei närästyslääkekään auttanu. vielä vähän polttaa ylävatsaa kyllä... katoin tota aamutekstiä ei kyllä pää toimi enää ku noin paljon sekavuutta, en meinännu myös osaa ajaa päiväkotiin. kokoajan menin jollekkin väärälle reitille tai käännyin väärään suuntaan, ihan ku jossain painajaisessa, on aivot niin täynnä kaikkee ettei osaa enää keskittyä mihinkään. nyt oon parituntii maanu tässä niin vähän on rauhottunu pää. vaikka herää puolitoista tuntia ennen lähtöä niin silti se sählän määrä on täällä niin hullu. olin pakannu lapsen kamatkin niin se jo levitti ne eteiseen. ja toinen en tiedä missä lukkari on. jne penaali hävinny. en tiiä mitä tehdä. meil on kaikkii aamutoimitus listojakin miten toimitaan jne. mut silti kukaan ei tottele mua jos pyydän nätisti tai edes 5 kertaa nätisti, mua toetllana vasta kun huudan mä oon niin kyllästyny siihen. käydään kyllä perheneuvolassa mut siltä sain vinkin näihin listoihin, mun lapset vihaan niitä listoja, ja et saa pisteitä tai tarroja. no ei noita kiinosta sellasetkaan ja ku joka hemmetin vaiheeta päivän aikan pitäis palkita tarralla tai pisteillä tai jollain niin muuta ehdi tehdäkkään. taidan olla ylikuormittunu. kun oon tällai muutenkn herkkä ihminien reagoimaan kaikkeen vatsalla. eron jälkeenkin yrosin ja oksensin kaiken 3 kk ajan. mikään ruoka ei pysyny sisällä. lahduin silloin 14 kg. no jospa se on taa sit sitä että on liian ahdistunu. no mut nyt mietin et meenkö kouluun takas vai lepäisinkö.en osaa päättää. meikin on kyllä valunu pitkin naamaa. että en tiedä jaksanko rupee nassua siistii. ei kyllä mahaa oplttaa vielä sen verta et jään kotiin. vaikka ei yhtään tee mieli.

Elena🙂🌻 Kiitos!

Lillis: Aamullinen kirjoituksesi oli ihanan tunnelmallinen. Jotenkin ymmärsin sen hyvin ja sain paljon yhtymäkohtia omaan ajatusmaailmaani.

Minäkin tykkään joskus vain olla (istua tai maata) ja tuijottaa pilviä taivaalla. Muistan jo penskana maanneeni viltin päällä selällään kesällä ja katselleeni pitkät ajat taivaalla purjehtivia pilviä. Rentouttavaa. Vuosia sitten kirjoitin erääseen kaavakkeeseen harrastukseksi "pilvien tuijottaminen", heh. Ja tuo, että aamulla rauhassa herätä, kuunnella musiikkia ja lähteä hyvillä mielin jonnekin..aivan kuin nuoruudestani, sellaista se oli. Nykyäänkin avaan radion ja kuuntelen klassista samalla kun juon aamukahvia. Muutenkin koko kirjoitukesi oli jotenkin värikäs, rehellinen ja antoisa lukea.

Ikävää tuo vatsaoire. Muistan minäkin silloisen eroni jälkeen 2009 kun en pystynyt syömään lähes mitään ahdistukseltani ja laihduin 15kg lyhyessä ajassa. Aamuisin olin ahdistunut ja oksentelin. Ruoka ei maistunut. Jos yritin väkisten niin oksennus tuli. Viime vuonna vakavasti masentuneena/ahdistuneena saattoi olla päiviä, etten syönyt mitään eikä ollut edes nälkä. Jonkin jugurtin tai vauvanruoka purkillisen syöminen oli jo paljon (!) Oksentelin ja pahoinvoin jatkuvasti. Kamalaa se oli. Yleensäkin kun ahdistun niin alan voimaan pahoin. Varsinkin aamu-yökkäily tulee silloin kuvioihin. Kokemukseni mukaan tästä vaivasta ei parane kun vasta sitten kun ahdistus/sressi helpottaa. Kuulostaisi siltä, että olet varmasti jaksamisesi rajoilla. Sinun pitäisi varmasti saada edes vähän hengähtää ja omaa aikaa, sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Tunnistin tuon kun kerroit, että häiriinnyt kiljumisesta ym. minä olen samanlainen. Haluan enimmäkseen, että kotona on rauhallista ja hiljaista (vain klassinen musiikki soi taustalla hiljaa) rauhallistahan meillä on, kun miehen kanssa kahdestaan ollaan. Saattaa kuulostaa sairaalle ajatukselle, mutta osittain siksikin en ole halunnut lapsia, koska tiedän, että en kestä mitään kiljumista ja mökäämistä ja pelkään, että en kestäisi sitä. Ehkä totuin lapsuudenkodissani että oli aina hiljaista kun olin ainoa lapsi ja äidin kanssa asuin rauhallisessa kodissa, jossa sain aina rauhassa lukea kirjoja ym. Olet varmasti kuormittunut liikaa. Saisitko mistään apua lasten hoitoon, että saisit välillä olla rauhassa? Voimia🙂👍

-------😯🗯️

Täällä vähän kyllästynyt ihminen kirjoittaa.

Aamupäivä oli ihan kiva, kun lähdettiin liikkeelle ja käytiin isossa roinapaikassa, josta löysin pari kaunista astiaa ja sitten vakkarikirppiksellä, jossa antoisa keskustelu toisten asiakkaiden kanssa. Ilmakin oli ihana.

Siitä sitten tylsyys alkoikin, kun tultiin kotiin. Päätin lujasti, että annan jalkojen tänään levätä, koska polviin vähän sattuu vielä (eilenkin innostuin siellä merenrantapaikassa lenkkeilemään vaikka piti vain autolla mennä) Pakko lepuuttaa niitä. Joten ulos en siis ole mennyt kävelylle ja tuntuu heti että vetää mieltä alaspäin.

Ei nyt mitään pahempaa, mutta huomaa, kuinka tylsää on helposti olla vain sisällä kun ulkona kaunis ilma ja tekisi mieli suurinpiirtein juosta siellä. Ajattelen kauhulla sitä aikaa, kun lojuin sisällä 24/7. Ei ihme, että alkoi kuuppa leviämään.

Kuitenkin, yritän ajatella, että kumpi on pahempi, olla jonkin aikaa ilman lenkkeilyä vai olla pitämättä taukoa ja teloa itsensä niin, ettei kohta pääse lenkille enää ollenkaan..

Söin äsken ja otin buranaa jos auttaisi jalkoihin. Miehellä oli huono olo ja mittasi niin oli lämpöä vähän. En tiedä onko jotain flunssaa vai mitä. Potilaana siis hänkin.

Olemmeko rällänneet liikaa? Sitä sopii miettiä..

😞

Otin pitkällisen pohdinnan jälkeen Buranaa. Pohdinnan jälkeen siksi, että INHOAN särkylääkkeitä, enkä koskaan ota niitä kuin tosi tarpeeseen eli en oikeastaan koskaan. Inho juontaa aikaisempaan sairausaikaani, jolloin minut pumpattiin täyteen lääkkeitä. Tuntuu, että sain silloin loppuelämäni edestä lääkkeitä, enkä haluaisi enää yhtään.

Kuitenkin ajattelin, että ei yksi Burana 800mg minua pahemmaksi tee ja auttoihan se melkein heti polvien kipuun. Saa ainakin olla jonkin aikaa siltä kivulta (vaikka ei se iso kipu ole) rauhassa ja voihan B auttaa jos on tulehduksellista rasituskipua.

Vähän tylsää ollut nyt illalla. Lueskellut vain ja netissä pyörinyt. Äsken kävin suihkussa. Olen huomannut, että jos minulla tulee alavireinen olo niin lämpimässä suihkussa käyminen auttaa, lihaksiinkin, rentouttaa ja rauhoittaa mieltäkin. Tulee puhdas ja miellyttävämpi olo. Olen siis tätä erää päässyt ohitse suihkufobiastani, joka oli kesällä.

Varmaan syön vielä jotain iltapalaa. Tekisi mieli mennä makaamaan sänkyyn ja syömään Fazerina pieni suklaalevy, joka odottaa kaapissa, hah. Toisaalta ei tekisi mieli joten ehkä annan sen olla. Tänään taas ajattelin, että jos laihtuisin 20kg olisi varmaan polvikivutkin historiaa. Huoh, ollapa niin hoikka.

En tiedä olenko enää koskaan sen painoinen. V-tuttaa kun kesällä onnistuin silloin parin kk aikana laihtumaan, että painoin 68kg. Onhan sekin vähän liikaa, mutta NYT olen 80kg eli lihonut aivan sairaasti keski ja loppukesän ja alkusyksyn aikana.

Muistan ajan, kun painoin jotain 60-62kg. Olin silloin hoikka/muodokas ja pitkätukkainen ja..NUOREMPI!

No, se siitä 🙂👍

huomenta🙂
hyvä että oot päässy suihku fobiasta!!
mä en koskaan oikeen jaksai kydä suihkussa mut sit oon niin nuroottinen siitä etten vaan haise pahalle kenenkään mielestä. että käyn kyllä suihkussa.
eilen olin niin väsyny etten jaksanu edes lähte lähkauppaan joka on 50m päässä haaveiln vaan sielä kaupanhyllyllä olevata keksipaketista ja jäätelöstä. otin kaksi sirdaludia ja yritin nukkua. näin kauheita painajaisia, olis sota ja mut ja muita naisia tapettiin niin että meidän silmät poltettiin ensin röökillä. ja nöyryytettiin ja kidutettiin ennen murhaa. voi että tuola pihalla on taas tuo söpö koira, ihan pieni yorkie....
muna on kirvelly virtstietä jo kuukauden sain ensin kefeksiniä se ei auttanu. otin hiivalääkkeen se ei auttanu. ai nii ja miehellä on sama vaiva.... ja sitten käytiin yhdessä sukupuolitesteissä ja kusitestissä. ei mitään. nyt löydettiin eilen netistä että tästä vaivasta kärsii muitakin että kirvelee eikä mitään löydy eikä mikään auta, on koepaloja otettu jne. lähinnä siis kirvely alkaa illalla. no mennään tänään takas lääkäriin jos jotan toista antbiottia sitten. niin ja ollaan nyt 3 päivää juotu puolukka mehua ja karpalomehua ihan hulluna. alkuun ajateltiin että se auttaa mutta ei se kyllä sitten auttanukkaan. v''''aa ihan sikana jos tää on joku tauti jota ei tunneta tai johon ei ole mitään. ihan ku tässä ei olis joihan tarpeeks muutenki. enka ajatus taas eilen ku luin niitä tekstejä oli että no tästä helpoin tie ulos on im... ja tajusin taas kuin sairas olen. nostin tänä aamuna taas ite sepramin määrää. toistaseksi olo on että ei tee mieli syödä mitään. ei tee mieli lähte sinne lääkäriin ei tee mieli lähte kouluun, ei tee mieli olla olemassa ollenkaan.
tekis mieli vaan itkee tai päästä jollekkin toiselle palneetalle missä ei ole mitään sairuaksia tai ongelmia. mä kärsin sii pmdd:stä eli siis se on vähän niinku pms potenssin 1000. siihe ei ole mitään täsmä lääkettä vielä. että noilla tavan mielialalääkkeillä ja rauhottavilla mennään. ovulaaatiosta alkaa ihan tajuton ahdistus ja im ajatukset ja itkut ja masennus. vihaan tätä sairautta. mutta noin 10-13 päivää saa olla normaali kuussa. ja sitten sautnnaiseti joinain päivinä ton sepramin ansiosta. jotku joutuu poistattaa kohtunsa ja munasarjant siis kaiken sieltä että ns paranee. mutta noin niinku tieteelliseti tää loppuu vaihdevuosiin. sen mitä siitä tiedetään.

Tiistai

Tämä päivä on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin tai siis minä itse. Oikein mikään ei tunnu kiinnostavan ja tekisi mieli vain maata. Mieli ei ole masentunut vaan hieman ärtyisä. Keskittymiskyky ja toimintatarmo on vähän hukassa.

Ei tällainen oirehdinta taida aina olla mt-ongelmaa. Eilen siellä kirpputorilla juttelimme muutaman ihmisen kanssa ja kaikki kertoivat, että on päiviä kun ei saa mitään aikaiseksi, on kömpelö, hajamielinen ja tavarat putoilevat käsistä. Ja sitten taas on päiviä, kun on vauhdissa. Itse sitä laittaa aina kaiken oman itsensä tai päänsä viaksi vaikka olisi kyseessä ihan tavalliset asiat.

Kaivoin Glucosaminin esille kaapista. Jos alkaisi sitä käyttämään/kokeilemaan. Ei kait se ainakaan pahenna jos on ongelmaa tukikudoksissa. Lääkäri määräsi sitä puoli vuotta sitten miehelle ison paketillisen ja tuolla se on kaapissa lojunut. Annospusseja.

Burana vei kivun polvista, mutta ei naksuntaa (ehkä se vähän lieveni) sen verran säikähdin tuosta, että meinaan nyt harrastaa liikuntaa hieman harkitummin ja jätän ainakin ne kiipeämiset ja rämpimiset pois listalta. Pitkällä tähtäimellä on saatava painoa pois, se on selvä.

Yritän tässä pikkuhiljaa käynnistellä päivää. Ehkä nyhvään täällä nurkissa ja teen pieniä kotitöitä. Ei tee oikein mieli lähteä minnekään ja rahaakaan ei nyt ole yhtään "ylimääräistä". Muutenkin on tullut nyt niin aktiivisesti laukattua eri paikoissa, että ne ei nyt kiinnosta.

Antaa päivän kuljettaa.

Päivystyksessä nii hirvee ruuhka et mentävä huomena kattoo uudestaa. Kouluun en kyenny. Kaupasta sain käteen keksipaketin ja paniikkikohtausksen ja juosten ulos. Haluun vaa selvitä tästäpäivästä hengissä.

Lillis,

Kuulostaa v-maiseltä tuo kirvely. Ja teillä kummallakin..oisko kuitenkin jotain hiivahommaa? No joo, en ala täällä arvailemaan. Meillä on joskus miehen kanssa kirvellyt alapäät ihan siitä hankauksesta ilman mitään "tautia". Pitäis olla jotain liukkaria menossa mukana kait.

Ja tuo pms-jutska. En tiedä millä mallilla minun hormonitoiminta tätä nykyä on, mutta kaikki pms-oireet on voimistuneet ja varsinkin tuo ovulaation vaihe tuntuu nykyään selvästi, kun ennen en edes tiennyt moista olevankaan🙂 Sanotaan, että iän myötä juuri ovisoireet voivat korostua. Itseni kohdalla pelkään jo joskus liian aikaisin tulevia viihdevuosia, jotka sytostaattihoito voi joillekin aiheuttaa. Viime syksynä jotain hormoniarvoja minulta testattiin ja ne ainakin oli normaalit, joten en sitten tiedä. Mutta siinä mielessä kuulostaa tutulta, että minullakin alkaa oviksesta tietty oirehdinta, joka kestää menkkoihin asti. Sitten vähän aikaa normaalia oloa ja taas se jo alkaa. Viheliäistä. Olen miettinyt olisiko luonnonlääkkeissä mitään näihin vaivoihin. Itse en ole koskaan uskaltanut koskea mihinkään synteettisiin hormoonivalmisteisiin esim. e-pillereihin, enkä käyttäisi esim. hormonikorvaushoitoa.

Haisemisesta..Minulla on siitä ikuinen trauma. Koko ikäni olen aina miettinyt haisenko jollekin ym. Äitini on aina ollut ylitarkka hygieniasta ja penskana ahdisti, kun hän joskus jopa haisteli minua etten vain haise millekään. Itse hän pelkäsi/pelkää aina haisevansa pahalle, vaikka ei ole koskaan haissut millekään. Neuroottisesti pesee itseään ja myös pesi minua kun olin pieni. Kun aloin itse pesemään vahti vieressä että pesen kunnolla. Minua se ärsytti ja ahdisti ja oli noloa. Tähän asti elämää olen aina ajatellut, että haisen vaikka olen itseäni pessyt tunnollisesti. Mt-ongelmien aikana tarkkuus pesemisestä herpaantui. Tuli tuo suihkussa käymisen vaikeus. Kuitenkaan koko aikana en ole antanut itseni päästä haisemaan. Olen ne haisulikohdat pessyt joka päivä vaikka en suihkuun olisi itseäni saanutkaan. Vaihtanut alusvaatteet, sukat ja päälivaatteet. Käyttänyt dödöä ym. Pessyt hampaat ja syönyt purkkaa. Kerran suoraan kysyin mieheltä, että haisenko pahalle kun en ollut käynyt suihkussa. Ajattelin että minun iho alkaa haisemaan tunkkaiselle. Mies sanoi, että en ole koskaan haissut millekään. Se vähän rauhoitti mieltä. Hampaat pesen 3 kertaa päivässä, käytän hammaslankaa 2 kertaa päivässä ja syön purkkaa lähes koko ajan. Pahin kammoni on kait että henkeni haisisi koska inhoan itse jos jonkun henki haisee. Niin ja kielen päältä raavin kaikki bakteerit 2 kertaa päivässä, et silleen..Myös alapäätä pesen ainakin 3 kertaa päivässä. Sehän alkaa hyvin helposti haisemaan ja inhoan sellaista. No, tulipa nyt avauduttua yksityisistä aiheista, jotka varmaan kaikkia valtavasti kiinnostaa, heh.

Minulla on kuiva, atooppinen iho, johon tulee helposti ärtymystä ja ihottumaa. Sen vuoksi minulla on koko ikäni ollut "kroonisesti" likainen olo. Koen itseni saastaiseksi, kun iho ei ole täysin kunnossa.

Muutenkin joskus tai oikeastaan usein mietin stressaantuneena ihmiskehoa, kuinka paljon se päivässä tuottaa kaikkea p-skaa ja likaa, joita pitää olla puunaamassa koko ajan. Ja kun saat puhtaaksi on jo uudet kaskat odottamassa. So boring...

Tästä puheenollen menenkin pesemään hampaani ja sitten alan siistimään asuntoa🙂

Jaksuja Lillis ja kirjoitellaan🙂👍

täällä yksi masista kärsivä ilmottautuu. Tuntuu että taivas makaisi mun harteilla ja joudun sitä kannattelee. Iloa ei tuu mistään ja kamalat velvollisuudet kutsuu. Toivon että tänään olen päivällä hiukan viisaampi, mut samalla pelkään että mut lytätään maanrakoon. Taidan hukuttaa itteni teehen. Jos kokeilisi syä kiiwin aamupalaksi. Kaakao ainakin yrittää puskee mahasta,mut en anna periksi. Taidan nukkua päikkärit, mut sitä ennen ootan soittoa.

Piristystä sateiseen (?) päivään, teille

Lillis, Iso halia ja voimia. Paniikki on vihonviimeinen p-aska. Nuorempana kärsin siitä, meillä perinnöllisenä suvussa kulkee ko.vaiva. Nyt en enää. Paniikki on aina merkki siitä, että ruumis/psyyke on ylikuormittunut.

Saloka, Oi, täällä ei sada (kunpa sataisikin) täällä on oikein kaunis auringonpaiste ja minä istun sisällä. Ei huvita mennä tänään minnekään. On kait kiintiö täynnä ravaamista ja jalkoja koitan säästellä niin en kävele koko ajan. Ja sitten on kuitenkin tylsää..tsemppiä tulosten kanssa, kerrothan sitten miten kävi?

Ps. No onpa ihme, ettei ole tähyä tehty. Sehän on hyvä ja kattava perustutkimus ja siitä selviää heti suolen kunto onko ärtynyt, tulehtunut vaiko ei.

--------

Omituista ähöttää sisällä, kun yleensä tottunut tähän aikaan olemaan liikkeellä. Jotenkin on tosi ristiriitainen mieli, kun kaipasi jotain extreme-kokemusta, joka kohottaisi tämän kaiken yläpuolelle ja toisaalta ei kaipaa yhtään mitään ja tuntee saaneensa tarpeeksi kaikkea. Taas tämmöistä ettei osaa tietää mitä oikeasti haluaisi ja sitten kun ei tiedä niin jää vaan istumaan vaikka ei kait se niin vaarallista joskus ole istuakaan.

Äidin kanssa juttelin kymmenen maissa puhelimessa tunnin puhelun. Tuntuu hyvältä pysyä perillä mitä siellä tapahtuu. Kaikki toistaiseksi ok.

Mies valmistelee ruokaa. Minua ei huvttaisi syödä mitään, kun lihon vaan kaikesta. Haluaisin äkkiä ainakin 10kg pois näiten jalkojen päältä painamasta.

Yritän oikeasti jättää herkut ja muutenkin syömiset vähemmälle. Jos jotenkin unohtaisi syömisen ja salaa laihtuisi, hah.

niin siis hiivalääkkeen kokeilin ja se pahen oireita, ja nuo laktal geelit saa myö kirvelyn pahenemaan. seksiä ei oo tehty siitä asti kun tuo alko eli 1kk sitten kun sitä ei vaan pysty. mies soittaa huomena työterveyteen ja koittaa saada sitten mullekki reseptin jos vaan lääkäri siihen suostuu. muuten meen sit uudestaan tortain kattee jos päivystyksessä ei olis niin ruuhkaa. tän alueen terveyasemalla ei ikinä ole aikoja. ihan hulluks menny tää touhu. no mut jatkan kuitenkin varmuuden vuoksi tuon puolukan litkimistä. pitäis lähteä kirjastoon palauttaa 3 kirjaa ja hakemaan yks varattu koulukirja. fysiikkaa... en vielä yhtään tajua sitä ainetta. tiedä vana ihan uskaltaako ajaa kiun päässä pyörii varmaankin tää aamuinen paniikkikohtaus ja sitten nostani seprami annostus. vaikka se ei mikään komiolääke olekkaan. tia sitten iltaisen 2 sirdaludia vielä kieputtaa.... katsoin elokuvan lol niin sai ajatukset hetkes katkeemaan. pitää katto vielä toinen elokuva niin jos sit uskaltais ajaa.
mä en tiedä mistä mun haisenko mä fobia on tullu... mut mä tiedän että mun henki haisee aina, en saa syödä purkkaa noiden lukojen takia mut imeskelen pastilleja. ja pesen aamulla ja illalla hampaat. ja iltasin rassaan hampaanvälejä. mä käyttän kauheesti luotaistuotteita mut en mistään oikeen oo saanu apua. mä kokeilin tohon hormoni helvettiin 3 vuoden aikan kaikki mahdolliset luontaistuotteen mitä löysin siihen ja niiden yhdistelimiä ja ruokavalioita jne kun terkkari vaan sano ettei siihen mitään ole, sit kesällä menin yksityisella ja sain noi sepramit. syön vieläkin noita superfoodi jauheita ja omegaa ja helokkiöljyä ja nyt sit tota jotian puolukkka piottia tohon kirvelyyn. niin tiedän että mun henki haisee niistä kokoajan☹️ koulussa en kehdannu yks päivä puhuu ryhmä työssä ettei suusta pöllähdä joku haju. enne söin kauheesti purkkaa. siis kahden tunnin välein. välillä vielä imeskelen purkkaa jos ei oo pastilleja. sit laitan kahta eri dödöä. apteekin tripledryta ja tavallista ja hajuvettä kauheesti ja sit hiuksiin suihkutan sellasta tuoksu suihketta. en tidä onks mulla jo niihin joku hajuimmuuni kun ite en niitä haista enää ollenkaan. kotona tuueltan lähes kokoajan ja suihkin ilmaraikastetta. heh onkohan tääkin joku neuroosi??😋 en myöskään voi lähtee mihkään ilman meikkiä. yritin pitää sellast ameiksit ävierottumis viikkoa parivuotta sitten ja se venähti ehkä kuukaudeksi ja mulla oli niin kurja olo kokoajan en kehdannu kattoo ihmisä silmiin ja kokoajn kattelin lattiaa. oli rahat niin vähissä sillon etten olsi raaskinu laittaa rahoja meikkeihin. no nytkyään kyllä meikkaan suosiolla heti kun herään. en kehtaa katella itteeni ilman meikkiä. hassu juttu että toi on noin neuroottinen homma ja sit en enää yhtään stressaa kiloista. enne stressasin niistäkin kauheesti. mä jotenkin pääsin siihen todellisuuteen käsik että vähän pullempi nainen näyttä paremmalta kun laiha. ja enne mulla ei ollu ollenkaan tissejä ku painoin 58kg nyt on sentää jotku tissitkin kun painan 72kg. enimmillään viimejouluna ennen eroa painoin 82kg. oon siis 164cm. ja 33v. taidan käydä hesburgerissa samalla kun haen ja palautan kirjastoon. mä todella todella rakastan hampurilaisia!!! onneks huomena tulee rahaa. on enää 15 e jäljellä. mut pä asiahan se on että ne taas riitti seuraavaan rahapäivään. 😉

Lillis,

Minäkään en oikein pysty olemaan ilman meikkiä. Tosi pahasti masentuneena en jaksanut välittää ulkonäöstäni. En jaksanut meikata ja kärsin siitä kauheasti. Minäkään en pystynyt kunnolla katsomaan ihmisiä silmiin ja kääntelin päätä niin, että minun naama ei olisi näkynyt. Hävetti niin kamalasti edes istua auton kyydissä. Tunsin itseni maailman rumimmaksi. Olen meikannut tosi nuoresta asti säännöllisesti ja ollut aina neuroottinen siitä, että en voi olla ilman meikkiä missään. En ole esim. koskaan osallistunut mihinkään sauna-iltoihin, koska siellähän pitäisi ne meikit pestä ja olla ilman meikkiä kaikkien nähden, hah ei onnistu. Joskus nuorempana minua aina moitittiin siitä, että olin liian kova meikkaamaan ja arvosteltiin, että aina on pakkelit naamassa. Masennuksen aikana tietty muutenkin näkee itsensä kauhean näköisenä, kun itsetunto on aivan nollissa, mutta vielä sen vuoksi tosiaan masennuin pohjamutiin, kun en jaksanut meikata ja vain harvoin sitten ilman meikkiä kehtasin lähteä minnekään. Vielä kun asuttiin hometalossa ja naamaan puski punaista ihottumaa niin avot, kyllä enimmäkeen olin 4 seinän sisällä ja haudoin itsaria. Luulin, etten koskaan enää tulisi ihmisen näköiseksi. Minua on aina hävettänyt suunnattomasti jos joku näkee minut ilman meikkejä.

Tänä päivänä on tilanne se, että voin jo lähes ilman meikkiä lähteä ovesta ulos vaikka aamulenkille jonnekin metsikköön tai luontoretkelle miehen kanssa ja kävellä pihan poikki parkkipaikalle autoon, mutta siltikin hävettää jos joku naapuri tulee vastaan ja yritän nopeasti liueta paikalta. Kesällä voi piiloutua aurinkolasien taakse. Mutta minnekään kauppaan tai oikeasti ihmisten ilmoille en voi lähteä ilman meikkejä. Meikit päässä (ja varsinkin irtoripset piristävät ilmettä kummasti) olen mielestäni ihan ihmisen näköinen. Mutta ilman meikkejä ihan kuin joku haudasta noussut hirviö...

Olen elämäni yhden kerran painanut 82kg ja se oli joskus kymmenen vuotta sitten. Olen muuten kanssa 164cm. Silloin olin nuorempi ja näyin silti ihan hyvälle. Sen jälkeen laihduin ja pysyin siinä vähän päälle 60 kiloisena vuosikaudet. Ja halusin aina isompia tissejä😉 Varsinkin joskus parikymppisenä kun painoin jotain 50-54kg monta vuotta ja urheilin niin ei ollut mitenkään kovin muodokas ja käytin rintaliiveissä täytteitä ja sellaisia "rintafileitä" joita näkyy nyt taas myytävän. Moni luuli silloinkin, että olen rintava vaikka oli vain täytteet niiden normaalien b-kuppien lisäksi🙂 No, silloin se oli elämän ja kuoleman vakava asia. Silloin tuli ensimmäiset silikonijulkkikset lehtiin ja hehkutettiin joka paikassa näitä isorintaisia malleja, tuli nuorelle tytölle kovat paineet siitä. Tuli myös nämä push-up rintsikat silloin ja kaikkihan niitä alkoi käyttää. Sitten jossain ennen kolmeakymppiä oli se vaihe kun lihoin ja painoin enimmillään 82kg. Osansa oli varmasti aineenvaihduntahäiriöllä, joka liittyi kilpirauhasen toimintaan. Söin kyllä herkkujakin paljon ja lopetin sen urheilun, koska elämään tuli niin paljon muuta. Sitten taas laihduin..Olin siis monta vuotta jotain 60-64kg ja se oli kait aika sopiva. Nyt olen lihonut (syömisen ja vähäisen liikunnan vuoksi..ja lihomisen käynnisti 16kg äkillisellä painon nousulla alle 2kk viime syksynä Mirtatsapiini jota silloin söin, siis maselääke) Kesällähän taas laihduin/laihdutin 68kg ja sitten repsahdin ja nyt painan 80kg😯🗯️ Nyt taas YRITÄN ottaa järjen käteen syömisissä. Kamalan paljon en pysty urheilemaan (nytkin polvet resuna) mutta syömisiä toki voisin muuttaa. Niin jutun pointti oli se, että silloin muutaman vuoden nuorempana, nyt olen 36v, näytti ihan hyvälle ylipainoisenakin, mutta kun ikää tulee niin se ylipaino ei enää samalla tavalla pue ihmistä vaan tekee ainoastaan vanhan ja väsyneen näköiseksi..tämä siis tietty vain minun mielipide. En tykkää pullevana olla missään valokuvissa, minua ei saa kuvata, mutta yksi kuva on kuukaus sitten otettu luontoretkellä ja siitä katsoin kauhulla mille tankille oikein näytänkään. Siinä on meikit naamassa, koska kävimme asioilla ennen retkelle menoa. Katsoin, että naamasta olisin ihan nätin näköinen, mutta kamalan pulleva ja se pullevuus ei kyllä minua enää kaunista. Olen ihan kuin pumpattu ilmaa täyteen, naamalihatkin kuin possulla. En viihdy laihanakaan. Alle 60kg en edes haluaisi painaa. Niin ja nyt on tissit..isot sellaiset, mutta eipä se mieltä lohduta jos muuten on tynnyri. Tästä kymmenisen kiloa pois niin olisin jo ihan eri näköinen ja silti vielä tissit tallella. Jos menen 60kg niin alkaa rinnat kärsiä, mutta ainahan sitä voi sitten taas työntää kanafileet tissiliiveihin, hah. eipä niitä kukaan tule tutkimaan että mitä siellä on. Ehdottomasti paremman näköinen olisin kyllä hoikempana. Totuus on vain, että RAKASTAN herkkujen syömistä ja yleensä ruokaa. Se on aina ollut luonnollinen osa elämääni ja joskus sanoin vitsikkäästi, että syöminen ja esim. jälkiruokien tekeminen on harrastukseni oikein. Ja sitten..en osaa hyvää ruokaa syödä kohtuullisesti, enkä varsinkaan kakkuja, piirakoita, pullaa, patonkia, keksejä, suklaata vaan jos avaan paketin niin ahmin sen vähintään kahdessa erässä saman päivän aikana. Joskus jää seuraavaan päiväänkin jotain. Odotan oikein rahapäiviä ja suunnittelen mitä kaikkea hyvää ostan. Ja ostan aina niin, että on tarpeeksi iso läjä sitä mitä voin välittömästi syödä ja mitä laitan kaappiin ja pakastimeen jemmaan, ettei ne vain loppuisi ennen seuraava rahapäivää. Esim. Lidlistä ostan niitä hyviä ja halpoja paistopisteen tuotteita ja pakastan niitä. Ostan sieltä myös halpaa limua jemmaankin. Lidlissä myös tosi hyviä pakastealtaassa MudCake ja Prinsessakakku, mums. Niitä ostan aina pakastimeen. Näin on siis mennyt nyt taas heinäkuusta saakka..ja nyt siihen pitäisi saada jotain järkeä. Nyt on vain paha, kun joulu alkaa lähestyä ja heti kun kauppoihin ilmaantuu konvehdit, tortut, suklaapukit niin alan ahmimaan niitä. Ja talvella on niin helppoa kätkeytyä sinne paksujen vaatteiden alle ja mussuttaa herkkuja. Tiedän, että tässä käy niin, että nyt laihdun ja sitten taas annan itseni laihtumisesta palkinnoksi ahmia niitä joulujuttuja ja lihon taas takaisin. Varsinkin joulutortut on minun herkkuja ja niillä ja suklaallahan nopeasti lihoo. Saatan joulun alla ahmia vaikka 4 torttua päivässä ja siihen päälle konvehteja ja pikkupullo Pepsiä. Olen vielä saanut miehenkin tottumaan iltaisin syömään herkkuja ja nyt hänkin on alkanut illalla oikein odottaa, että saa jonkun herkun kuten jäätelön, pullaa, kakkua. Jos ei saa niin alkaa mankua ja kiukutella😀 Voi elämä...

kamala miten pitkään nyt jäin höpöttämään näistä. Jaksuja Lillis🙂👍

--🙂🌻--

Minä olen viettänyt sisäpäivää ja uppouduin vanhoihin valokuviin. Minulla on kuvia äitini nuoruudesta (ihania mustavalkokuvia 50-luvulta) ja sitten myös omasta lapsuudestani 80-luvulta. Olen ollut aivan nostalgisella tuulella. Välillä syötiin riisiä ja kanaa. Jälkiruoaksi söin ananasta. Viddu kun mieli kerjää koko ajan herkkuja..aion uhmata sitä ja juoda vettä ja mutustella vaikka riisikakkua. Tiedän, että herkut unohtuu mutta alkuun pääseminen vieroituksessa on VAIKEAA!

"Kaikki muuttuu ja katoaa kerran, Herran armo ei milloinkaan".

Siinäpä ihana, lohduttava mietelause, joka löytyi penkoessani muistojen laatikkoa. Sen oli kirjoittanut edesmennyt, minulle Rakas Vaarini. Olen sen säästänyt ja se liikuttaa minua aina. Mitäpä tuohon voisi muuta sanoa, kuin että tottahan se on, tässä muuttuvassa maailmassa.

🙂🌻

moi. siinähän se päivä vierähti, kävi kirjastossa sitten huh🙂 ja hesburgerissa isomman tytön kanssa. silläl on nyt just taide kurssi, ne oli viimeks maalannu sielä. se tykkää kauheesti. huomena sillä on koe, toivottavasti jaksaa vielä siihen lukea. pienempi töhöttää kavereiden kanssa tossa pihalla, se on niin yli sosiaalinen ettei hetkeekään kestä ilman kavereita🙂
siis mä syön joka päivä jotain herkkuja. mä en voi ostaa mitään mihinkään talteen. mä syön kaiken ihan heti. mun tätyy aina alottaa jo heit kun kassalta poistun tai vähintään autossa avata joku herkku. mikään ei säily. ja mä syön vaikka oksettais jo. kerran miehini kanssa ostetti pelkästää suklaa patukoita 54 eurolla kun oli vapaa päivä... järkytyttiin vähän kassalla. niitä kyllä syötiin kaksi päivää😀
on toi mieskin ihan hullu herkuttelija. kerran mä tien 4 pellillistä muffinseja. mä teen yleensä valkosuklaa tuorejuusto ja sit sillon sen lisäksi tein fazerina ja kinderi ja pätkis muffineja. ja cakepopsit oniin hyviä!!! nehän on siis suklaakakkupohjaa ja tuorejuustoa ja tomusokeria, sitten kuorutetaan esim valkosuklaalla. huh ku ne on hvyiä. eron jälkeen en oo kyllä kauheesti enää leiponu. mies josku sano että leivoin niin paljon että siitä tuntui että mä yritin tappaa se muffinseilla. siis että rasvaa ja sokeria niin paljon. se oli mulle vihanen kun leivoin niin paljon. kerran tein 2 juustokakkua vaan meille. heh. no mut nykyäänkään en leivo ku vaan jotain pientä jos on joku juhla. mua niin pelottaa ens joulu kun en oo vielä yli siitä viimejoulusta. ennen rakastin joulua, mut nyt en enä¨ä. se vaan tarkottaa sitä että lapset saa helvetisti lahjoja, ja mä oon kauheissa veloissa ja silti ne valittaa kun jotain 10 niiden toivomaa lahjaa jäi saamatta. joulna kaikki on vaan tyytymättömiä mun ympärillä. joko mä en oo ostanu jotain tarpeeks tai mies ei saa omaa rauha tai joku ruoka puuttuu. viime jouluna itkin vaan niin paljon että jäi osa laphjoista ostamatta mitään ruokaa en tehny eikä ollu edes suklaita. onneks käytiin mun vanhemmilla lasten kanssa , mitään en saanu alas, ja pytyin vaan hetken istuu päydässä kun en pystyny olla itkemättä ollenkaan. maailan kamalin joulu. kuusta mä rakastan, mulla on sellai 210cm valkonen muovikuusi ja siihen pelkkii joko liiloja tai turkooseja koristeita, vaihtelen vuosittain. mä en anna lasten edes koristella sitä miten sattuu, siksi hermostuin ja 2 vuotta sitten ostin niille omat muovi kuuset jotta jokainen saa koristella omanlaisensa kuusen🙂 meillä on siis jouluisin 3 kuusta🙂👍🙂👍🙂👍 tytöillä on vaan 160cm mittaiset.
joululauluista tykkään kauheesti, englannin kielisistä. ennen mä tykkäsin juhlii kaiki juhlat mut sit lapet tottu siihen ja vaatimust taso nousee niillä kokoajan niin ei tunnu enää kivalle ku parhaansa tekee ja ne vaan valittaa. joten en enää järjestä juhlia joka väliin. ennen juhlittiin kaikki ystävän päivät ja halloweenit ja pääsisäiset jn ihan urakalla. ehkä toisaalta sekin vaikutti kun mies ei tykkää mistään juhlista ja oli yleensä aina kärttynen. niin mitä sitä sit siinä kahde tai kolmen tulen välissä pyristelmään. parempi on kun ei tee mitään. ehkä sit kun lapset on isompia ja osaa arvostaa vaivaa ja rahaa mitä niihin menee niin sit juhlitaan taas jotain. tänä jouluna siis vaan kuuset, suklaat ja lahjat. se saa riittää. ja toivoa että ei mee itkuks. toivottavasti joulu asettuis ns hyville päiville kierron mukaan. helvetti ku kaikki pitää yleensä suunitella sen mukaan. esim sunnuntaina oli kaverin lapsen synttäri ihan turha toivo edes yrittää saada itteensä sinne. tuskin edes pääsen autoon pääsyä pidemmälle kun tidän että se on vika ja kamalin päivä.
hauskaa iltaa sinne🌻🙂🌻

Moikkelis 🙂🌻

En malttanut olla kirjoittamatta, kun luin että on muitakin, jotka eivät voi olla ilman meikkiä, ihanaa etten ole siinäkään aivan outo ja yksikseni😀 Olen hyvin nuoresta alkaen meikannut, opettelin silloisen parhaan ystäväni isojen siskojen meikeillä, kun kokeilimme niitä salaa. Siitä se alkoi itsensä tällääminen ja jatkuu yhä.

En myöskään ole koskaan tykännyt osallistua saunailtoihin ym. Ei tulisi kuuloonkaan että saunaillasta lähtisin jonnekin, kuten monet menevät vaikka viihdeiltaan. Olen kuin alaston ilman meikkejä, se on osa pukeutumistani, ei voi jättää väliin ellen ole kamalan sairaana peiton alla sängyssä.