Kiukku on ensimmäkseen laantunut.

En ottanut temestaa, koska en tuntenut aiheelliseksi. Yritän välttää viimeiseen saakka "viihdekäyttöä" kun olen siitä jo irti päässyt. Saattaahan olla, että joskus tarpeeseen vielä otan sitä, mutta tuskin kovinkaan monta kertaa vuodessa.

Vähän nälkä ja sain idean, että pidän pienen picnicin makkarissa. Olen kait yksinkertainen, mutta sain siitä ajatuksesta iloa ja voimaa kestää huomiseen. Teen lautaselle patonkia, voin ja juuston, sekä kinkun kanssa. Tomaattia ja kurkkua. Paulig frezza vaniljaa. Limsaa ei ikävä kyllä ole. Jälkiruoaksi syön pari pientä, suupala-kokoista sacher-leivosta.

Myönnän, että tänään minut pitää "hengissä" ainoastaan syötävät ja niiden ajatteleminen. Säälittävää, mutta totta. Aion myös luopua yrityksistä laihtua väkisten. Meinaan yrittää pitää jonkin järjen syömisissä. Jatkaa liikkumista (toivottavasti jossain vaiheessa löydän sen sopivan ulkoilupuvunkin) ja sitä rataa. En tiedä laihdunko koskaan. Mutta en jaksa väkisten yrittää. Se tekee minut vain onnettomaksi.

Ruoka on ollut minulle lapsesta saakka hyvin tärkeä asia ja tulee aina olemaan. Lapsuuden tärkeimmät muistot liittyvät aina ruokaan, kesään ja Jouluun.

Tällä hetkellä painan tasan 80kg. Se on liian paljon, mutta ei vielä katastrofi. Siis jos paino ei enää nouse tai laskee edes pikkuhiljaa. Olen lihonut tasaisesti koko kesän ajan. Kuitenkin tiedän, että minun pitäisi laihtua 15-20kg. Onhan se paljon. Olen kyllä ennenkin laihtunut sen verran, pysynyt vuosikausia hoikkana ja taas lihonut tähän mittaan.

Miten käy tällä kertaa?

God Only Knows.

moi🙂
onpas teillä ollu sieniretki! ihanaa. tuliko hyvää sieniruokaa? mä olen ihan poikki oli atkta, matikka ja fysiikka koko päivä 8.15-17:15 ihan hullun pitkä päivä!!
mut on niin ihan kun ei oo kokopäivää enää yksin tai lasten kanssa kotona. niin ihanaa kun on ihmisiä ympärillä ja muutama kenen kanssa puhua!! mä olin niin yksiäninen koko kevään. on kyllä suomessa iso tuo yksinäisyyden ongelma. moneen mielentervys asiaanki helpottais kun pikkusen kun olis hyvät kaverit ja sukulais suhteet. ja sitten vanhukset on ihan omalukunsa. toisaalta on kiva ajatella että pääsee sit edes palevelutaloon ettei oo ihan yksin. mut siis onhan siinä vanhenemisessa kaiken näköstä pelottavaa.l mut päivä kerrallaan. nyt tuntuu kyllä sille että on lääkitys kohdillaan ekaa kertaa elämässä🙂!!!! jos normi ihmisellä on näin hyvä olla kun itellä just nyt lääkeillä niin on kyll paljosta jääny paitsi. toivottavasti pitosuudet pysyy kohdillaan ja on huomenakin näin hyvä olla🙂
ei kyllä ehtiny tomaatit kypsyä. tuola ne roikkuu vihreenä parvekkeella.
eilen meni puolet naamasta puuduksiin, mulla siis noi leukanivel vaivat. niin oli jääny kai hermo väliin, no kävin päivystyksessä, sai vähän vauhditettua mangeettikuva jonoa, että tän kuun aikana pitäis päästä siihen🙂ja onnek aamuksi oli ilmeisesti hermo taas päässy puristuksesta kun tunto oli palannu kasvojen alaalueelle.🙂👍 ja purentafysiologille pitäis aika varaa, ainoo vaan että ei ole sellasta kaupungilla että menee yksityisesti, pitää varmaan käydä sossussa juttelee jos se olis hyvä syy saada siihen rahaa kun kaupungilla ei ole ja sellasta kuulema tarvii. hyvää iltaa ja yötä🙂🌻

Lillis🙂 Oli hyvää sienikastiketta. Osa sienistä pakastimessa odottaa talvea. Ihana lukea, että sinulla on ollut noin hyvä päivä. Toivottavasti hyvä vire on jatkunut tänäänkin🙂👍 Varmaan tympeitä tuollaiset kasvojen tunnottomuus ym.oireet. Toiv saat helpotusta asiaan🙂👍

--🙂🌻--

Jopa minä eilen kirjoituksessani kiukuttelin täällä. Mutta se päivä olikin epäonnistunut. Tänään ei ole tarvinnut kiukutella. Ei olisi ehtinytkään🙂

Aamulla ei huvittanut lähteä kävelylle kun tiesin, että lähdemme asioille. Halusin ottaa rauhallisesti ja laittaa itseni lähtökuntoon. Nukuin yön hieman levottomasti ja heräsin ennen kuutta, kun mies ulisi ja "murisi" unissaan. Näki panajaista avaruusolennoista, heh. Herätin hänet ja menin vessaan.

Kävimme ensin kirjastossa. Käyn kolmessa eri kirjastossa tässä samassa kaupungissa. Aina sen mukaan, mitä reittiä milloinkin menemme. Tässä kyseisessä kirjastossa käyn harvemmin, koska en tykkää siitä yhtä paljon, kuin kahdesta pienemmästä. Löysin kyllä sieltä lehtejä ja pari kirjaa. Mies on alkanut vasta nyt lukemaan Stephen Kingin kirjoja. Minä luin ne jo teininä ja luen vieläkin aina silloin tällöin. Lainasin "Painajaisen" ja mies aikoo lukea sen. Vampyyritarina. Ehkä luen sen itsekin vielä kerran.

Vakiokirppikselle sitten. Kiva paikka. Ystävällinen pitäjä ja muut asiakkaat ja aina jotain pientä löytöä. Ehkä alan kokoamaan pian tavaraa sinne jos vuokraan sen kirppispöydän. Toisellakin kirppiksellä, joka alkaa tuntua tympeälle. Luulen, että lopetan siellä käymisen. Tunkkainen paikka ja omistaja on tyly. Siellä ei ole hyvää henkeä. Minä olen henkeen ja vereen kirppishullu (muutenhan en tietysti ole hullu, heh) ja minulle on tärkeää, että kirppiksellä on hyvä tunnelma ja sinne on kiva mennä ihan muutenkin kuin niiden tavaroiden vuoksi.

Lidliin ja sieltä Cittariin. Tuli ostettua järkevää, sekä herkkuja myös jonkin verran. Koko viikonlopun setti ja vähän ensi viikollekin.

Vaikka oltiin jo rampattu niin lähdimme kävelylle. Minä ehdotin, että kävelisimme pidemmälle, erääseen paikkaan, joka minulla on ollut jo pitkään mielessä, että kun kunto kohenee niin koittaisin mennä kävelemällä sinne. Mies hieman empi, mutta "houkuttelin" häntä, että kävellään sinne niin pitkälle kuin jaksetaan ja käännytään takaisin jos ei jakseta. Mielessäni kyllä tiesin, että jaksamme. Aurinko porotti yllättävän kuumasti ja tuli vähän hiki. Monet ihmiset olivat aivan kesäkamppeissa. Minulla ne eilen ostetut ulkoiluhousut, jotka ihan hyvät, mutta vähän vyötäröstä puristaa. Jaksoimme ihan hyvin sinne kohteeseen. Siellä katselimme ja kiertelimme. Kotimatkalla tuli enemmän hiki ja polveen hieman sattui kun oli lievää ylämäkeä koko matka, mutta muuten ihan ok. Välillä pysähdyimme huilaamaan. Mies urhoollisesti kepin kanssa kulkee☺️❤️ Vähän kyllä mietityttää, kun tuo polvi alkanut hieman enemmän naksumaan nyt kun on joka päivä tullut jotain vähän rankempaa, kuten ne metsä ja kalliokiipeilyt ym. ehkä kävelen vähän aikaa vain tasaisemmalla, ettei se brakaa kokonaan. Nyt on taas yksi tavoite liikkumisessa saavutettu, kun tuli mentyä kävellen tuonne. Muutama kilometri matkaa (siis yhteensä) mutta meille se on huomattavan pitkä matka siihen verrattuna mitä vielä vähän aikaa sitten kävelimme (pelkästään tässä nurkissa). Huomaan, että haluan asettaa tavoitteita ja täyttää niitä. Välillä tosin tulee päiviä, etten halua kävellä minnekään. Sallin nekin päivät.

Hikoileminen on inhottavaa. Tänään oli kaunis, mutta minun makuun liian kesäinen ilma. Taas tuli kauhumuistoja heinäkuusta (milloinkahan lakkaan muistelemasta sitä?!)

Taidan vähän järkkäilemään paikkoja ja sitten vaan löffään ja luen. Ehkä napostelen jonkun herkkupalan, en tiedä vielä. Huomenna on siivouspäivä ja kaupassa käymme ainakin hakemassa erään jutun, mikä unohtui tänään. Muusta en vielä tiedä.

🙂👍

Mä niin tahtoisin alkaa kävelee tai liikkuu, mut sitten jos liikun hiukan enemmän, esim. kauppaan alkaa juoksut "yksityiseen konttoriin" ja se ei ole kivaa. Kotona ku olen, ni ei niin paljoo.
Hienoa että olette jaksaneet tutkia ympäristöä. Siellä on varmaan paljon ihmetystä ja kummastutusta.

Ei tämän päivän ihan näin pitänyt mennä..

Aamulla päätin, että tämä päivä on rauhallinen, kun niin monta päivää putkeen rällätty ympäriinsä. Jalatkin kipeytyivät (polvet ja varsinkin vasen) siitä eilisestä "ennätyskävelystä" sinne romupaikkaan. Luin aamulla netistä, että huonokuntoisen ei kylmiltään pitäisi alkaa liikaa kuormittamaan liikunnalla esim. juuri polvia. No, se jotenkin unohtuu, kun innostuu. Tajuaahan tuon, kun järjellä ajattelee. Olisi pitänyt malttaa pitää lepopäiviä välissä.

Ajattelin, että josko autolla ajelulle sitten, kun ei kävelylle. Heräsin jo neljän jälkeen aika virkeänä, enkä saanut unta enää. Olin ehtinyt jo seitsemään mennessä tehdä kaikki aamuhommat, juoda kahvit ja jopa meikata naaman (kaiken varalle jos jonnekin mennään). Lähdettiin ajelemaan ja jotenkin ihmeen kumman kaupalla; löysimme itsemme pian rämpimästä sienimetsästä..siitähän tuo polvi taas riemastui. No, yritin sentään ottaa siellä metsässä rauhallisesti, mutta tuleehan siellä umpimetsässä pakosti rämpimistä.

Löydettiin jonkin verran sekasieniä. Sienisalaatti varten. Mies oli ottanut sellaisen annoksen kipulääkettä (tosin vain buranaa) että sen avulla pystyi siellä melko lailla menemään. Unohti kait, että olin sanonut minulla olevan jalan kipeän ja että meinaan vain kävellä sitä suoraa metsäpolkua pitkin, enkä umpimetsässä. Houkutteli ja patisti minua sitten innoissaan etsimään kanssaan sieniä sinne umppariin ja ajattelin tuohtuneena mielessäni, että en jaksa koko ajan uudestaan sanoa, että haluan lepuuttaa jalkojani. Nyt tuntuu, että olen vähän vihainen miehelle siitä, että "pakotti" minut sinne rämpimään. Joskus tuntuu, että hän ei kuuntele puoliakaan mitä sanon ja unohtaa vaikka kuuntelisikin. Ja kun hänellä on asenne, että tekee vaikka selkänsä olisi poikki niin minun jalkakivut eivät hänestä varmaa ole mitään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos mies ei ota niitä tosissaan niin minun on itse sitten vain kylmästi sanottava milloin haluan levätä. En halua ottaa sitä riskiä, että joku polvi paukahtaa lopullisesti ja sitten en kävele enää minnekään. Kyse on kuitenkin minun jaloistani. On hänelläkin nyt selkä hyvin kipeä kun lääkkeen vaikutus mennyt ohitse ja siellä metsässä niin mahdottomana meni.

Käytiin kaupassa siellä toisella paikkakunnalla. Kotona aloin heti tekemään viikkosiivousta vaikka olisin halunnut vain löhötä sohvalla ja levätä. No, tein pikkuhiljaa. Mies teki sillä aikaa ruokaa. Kyllä sienet olivat hyviä. Syönnin jälkeen menin vielä suihkuun. Sen jälkeen olen vain maannut nyt vähän aikaa. Mietin, että huomenna en kyllä uskalla lenkkeillä enkä jalkoja rasittaa ollenkaan. Olen ollut vähän apaattisella mielellä nyt illalla. Päivä oli aika toimelias, mutta liian väsyttävä. Olisin tarvinnut tänään jo pelkästään ottaa rennosti. Olen huomannut, että jaksan aina muutaman päivän reipastakin tahtia, mutta sitten tarvin lepopäivän tai jopa pari, että teen vain hiljalleen kotona sitä tahtia kuin tuntuu tai en tee mitään. Harvemmin kuitenkaan pystyn olemaan tekemättä mitään.

On jotenkin vieläkin kauhukuvana mielessä se viime vuosi, kun ei jaksanut kuin ihan pieniä asioita ja sitten maata sängyssä. Se oli niin hirveää, että sellaista en enää halua.

Mietin myös, että kun on parisuhteessa niin sitä tekee aika paljon asioita vain toisenkin takia ja mieliksi. Jos asuisi yksin voisi aina tehdä täysin miltä tuntuu. Tosin en missään nimessä haluaisi asua yksin ja sitten ehkä jäisinkin sinne sängyn pohjalle, en tiedä. Mutta ajattelin, että enemmän pitäisi alkaa tekemään oman päänsä mukaan, eikä ajatella mitä toinen ajattelee. Tietysti ei mitenkään loukkaavasti pidä toimia.

Ehkä väsymys saa minut nyt illalla ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Äiti totesi, että on koko päivän ajatellut, että tässä elämässä ei ole mitään järkeä. On vain päivä päivältä teennäistä olemista. Minäkin pitkästä aikaa ajattelin, että äiti on tavallaan oikeassa, että ei tässä elämässä niin kamalan paljon mieltä ole. Yrittää vain täyttää päiviänsä kaikella, kun ei oikeasti ole mitään kunnollista. Ei työtä, eikä lapsia mitä hoitaa. Vielä kun on ollut vakava sairaus ja mt-ongelmia niin sitten joku lenkillä ravaaminenkin ja siitä jalkojen kipeytyminen on asia, joka saa melkein miettimään tästä maailmasta poistumista. En mitenkään aktiivisesti ole tänään miettinyt mitään IM, mutta sillä lailla hiljaisesti vain ajatellut, että onko mieltä elää tällaisessa maailmassa, missä ei tunnu olevan itselle paikkaa ollenkaan. Kuinka mielekästä se on? En haluaisi kyllä mitään IM tehdä, mutta jos vain nukkuessa kauniisti nukkuisi jonnekin toiseen maailmaan missä KAIKKI olisi hyvin niin saattaisin ehkä jopa valita sen toisen maailman. Näin sitä joskus ajattelee, kun motivaatio omaan elämään horjuu milloin mistäkin syystä. Minulla yleensä jos tunnen, että en selviä elämästäni kuten haluaisin tai tulee tunne, että en osaa elää tätä elämää tässä maailmassa tai olen aivan turha ihminen.

Luulen, että väsymys tekee tällaisia ajatuksia. Pitäisi saada välillä olla rauhassa, levätä ja ladata sieluaan ja ruumistaan.

Kunhan nuo koivet tuosta niin ehkä se taas siitä..

Ps. "Pakotin" miehen imuroimaan. Kosto siitä, että "pakotti" minut metsään rämpimään.

Nyt mietin, että haluaisin nukkua muutaman yön olohuoneessa vuodesohvassa. Mutta sohvasänky on järkyttävän kova ja siinä on huono nukkua. Ajattelin vain, että olisin illalla mutustellut siinä vähän herkkuja ja vaikka lukenut lehtejä. Olisi vähän vaihtelua olla eri huoneessa (minulla on sellainen kummallinen tapa, että haluan säännöllisin väliajoin muuttaa nukkumapaikkaani tai muuten pitkästyn).

Katsotaan mitä saan aikaan.

Hei AK
Muista levätä tarpeeksi niin jaksat kyllä sitten taas mennäkin. Metsässä rämpiminen on aika kovaa hommaa. Kaunis ajatus tu että nukkuisi yöllä pois ja heräisi sitten siellä taivaassa. No ehkä joskus vielä niin käykin. Minäkin tunnen itseni usein turhaksi kun ei ole töitä vaikka ei pitäisi kun on mies ja lapsi. Sinullakin on mies joka rakastaa sinua kovasti. En osaa enempää kirjoittaa, ajattelen sinua ja kiitos että kävit ketjussani.

huomenta! mä heräsin jo 5:20 pitäis varmaan alkaa tehd jotain kehittävää ku kerta heräilee nykyään näin aikaisin. tosin käyn kyllä nykyään aikaisin nukkumaankin, nukuttaa nuo sirdaludit niin vietävästi.
itelläkin polviongelmia, ns yliojentuvat polvet ja sitten ne yliojentuu ja polvilumpio lähtee ja tulee takas. ja se on ihan hullun kipeetä. viimeksi keväällä lenkillä meni ns polvi alta kun se lumpio siitä lähti, sitten sitä linkkaa pari viikkoa vaan pakolliset. 4 vuotta sitten kun meni tuolleen pahasti niin keräs nesteet polveen ja oli kyllä hyvin epämukava kokemus se polven punkteeraaminen. että myötätunnolla sun polvias täällä mietin. tunnustellen kannattaa mennä että polet nimen omaan säilyis mahdollisimman hyvänä pitkään. mulla on vielä joku erilainen niveltyyppi joka on normaalina heikompi ja tulehdus arka. siksi vamrmaan noi leukaniveletkin menny. ja kyynerpäässä on aina pieni kroonin tulehdus ja mitä sielä nyt sit olikaan joku odentajan jänne menny ja limapussi kun sitä kuvattiin. ja niitä nivel testejä ehtiin.
hyvin ymmärrän myös että sulla on varmasti aika tylsää kun ei ole työtä eikä lapsia jne. itse tosiaan olin kotona sen 11kk niin nyt on sellai olo että harmittaa kun on viikonloppu eikä pääse kouluun🙂 no sekin olo varmaan jouluun mennessä muuttuu kun alkaa väsymys painaa ja pimeä tulla. nyt on nini kiva tulla kotiinkin kun on ollu jossain päivän. enne vihasin tulla kaupasta kotiin jne kun aina sai olla täällä ja oli niin yksinäistä ja tylsää. vaikka lapset siis olikin mun kanssa. äitinä vaan ei koskaan oikeen voi ajatella itseensä. kahdelle kun kaikkensa antaa niin ei itselle jää mitään annettavaa. mäkin olen tällainen vähän liian kiltti luonne niin perheneuvolassa se ongelman yrin onkin sitten hokattu olevan siinä. mä vihaan niin sanontusti kasvattaa ku en tykkää olla ilkee lapsille. se ei vaan asetu mun luonteeseen ei sitten millään. mutta onhan se rajat laitettava vaikak kynsin ja hampain vaikka kuin pahalta tuntuis.
sillon kun mun tekee oikeen mieli elää niin mietin sitä että kun ei tiedä mitä se kuolema oikeesti on, niin se on ahdistavan pelottavaa, että vaikka kuin elämä olis tyhjän tallaamista jne, niin sitten haluaa elää sen takia kun ei tiedä mitä sitten tapahtuu. jotenkin mä nään sen niin että sitten eläkkeellä ei ole tällaista, lapset on isoja ja järkeviä eikä oo tällaisa konflikteja niiden kanssa koko ajan. otan koiran ja elelen rauhassa. käyn lapsilla kylässä ja hoidan välillä niiden lapsia, toivottavasti en ole silloin enää näin yksinäinen. tai ylipäänsä yksinäinen vanhus. ja sitten sitä miettii että kun on kuollut ei saa enää syödä😀 mä varmaan rakastan sitten eniten syömistä maailmassa, ehkä olen todellakin herkkuaddikti, nyt vaan ketuttaa tää rahatilanne aivan hulluna, menny niin paljon rahaa lääkäreihin☹️ ja mä rakastan matkustella odotan sitä että joskus saan taas säästettyä niin että pääsen etelään. itseni takia tuskin enää olisi lähtenyt opiskelemaan, mutta lasten takia, ne on eläny mun kanssa tätä tuki elämää koko elämänsä ja kuullu kuin rahaa ei ole, niiden takia haluan käydä tuon koulun ja antaa niille edes sitten paremman teinielämän. jos olisin ilman lapsia nyt niin olisin varmaan vanhassa ammatissa, eli parturikampaaja. mutta ei se sovi perheelliselle kun ei ole lomia ja 6 päivää viikossa ja tulot epäsäännölliset ja hullun pitkää päivää. tai sitten oiskelisin matkailualaa. ja reissaiaisn ympäri maailmaa. tai jotain taide alaa. mut ei noi perheelisella sovi, tai vaatis paljon sovittelua. eniten toivon kyllä että lapset on onnellisia ja muistais musta jotain muutakin kun söngynpohjalla itkevän äidin. kyllä ne tulee isomapana tajuumaan mun mielenterveys ongelmat paremmin mut sitli toivon että se ei ole se päälimäinen muisto lapsuudesta. ja onneks tuo lääke nyt on aika hyvin auttanu, toisinapäiväinä loistavasti ja toisina edes vähän. eilen kyllä iteketti sen verta paljon että ite nostin annosta. tiedä sitten auttaako se vai ei mutta...
nukuitko vuodesohvalla?
hyvää päivää sinne🌻🙂🌻

Arka, Kiitos kun kirjoitit🙂🌻

Lillis🙂 Nostan kyllä hattua sinulle, kun opiskelet ja ajattelet noin lastesi parasta. Minä en ole koskaan unelmoinut työ-urasta tai lapsista. Taidan olla vähän vinksahtanut niissä asioissa..Mutta, nykyään mietin usein olenko jäänyt paitsi jostain olennaisesta, kun en ole halunnut. En inhoa lapsia, mutta minulle ei vain ole koskaan tullut halua saada omia. Työtä olen kyllä tehnyt aikanaan, enimmäkseen yksityisyrittäjänä ja lyhyesti kunnallisia, mutta en ole siihenkään tuntenut tarvetta luoda mitään "kunnollista" uraa. Taidan olla vähän taivaanrannanmaalari. En ole kokenut elämääni tai itseäni koskaan niin vakaaksi, että olisin edes uskaltanut mitään pysyvää tai vastuuta vaativaa perustaa. Varmaan johtuu osittain epävakaasta pers.häiriöstänikin. Luulen, että kun ikää alkaa tulla niin joudun miettimään näitä asioita yhä enemmän, mutta kukapa ei. Minullehan on kynnys jo ajatella lemmikkieläimen hankkimista, kun en tiedä kuinka kauan jaksaisin siitä huolehtia. Kissa on ollut kerran ja koira joskus hoidossa ja ahdistuin jo siitä huomion ja hoivan tarpeesta, minkä ne vaativat. Yritän tosiaan noita polvia säästää. Vas polven olen aiemmin loukannut vuosia sitten ja nyt enemmän rasituksessa se alkaa oireilla. Lievästi kipeytyy ja naksuu kun kävelee. Tuntuu kyllä kaikki muutkin nivelet koko kropassa naksuvan. Ranteet, olkapäät ym. se on inhottavaa. Kroppa ilmoittaa milloin sitä on rasitettu tarpeeksi, täytyy sitä kuunnella. Tietystikään ylipaino ei auta polvien asiaa, päinvastoin. No, siitä nyt ei enempää jaksa jauhaa, kun kaikki tietävät asian. Yritin tehdä sohviksesta pehmeämpää, että olisin siinä nukkunut, mutta ei se onnistunut. Ehkä nukun ensi yön keittiön pöydän alla niin saan sitä kaipaamaani vaihtelua🙂 Parturikampaaja..Tuli heti kauhea tukkani mieleen, heh. Minulla on kampaamokammo. 2012 vuoden syksyllä minulla oli vielä pitkä ja suhteellisen paksut hiukset (kuten aina ollut). Sytostattihoitojen vuoksi kaikki hiukset lähtivät. 2013 keväällä kasvoi sänki päähän ja siitä asti olen antanut niiden vain rauhassa kasvaa. Nyt hiukset ovat suurinpiirtein olkapäille. Ongelma: hiukset ovat aikaisempaa ohuemmat, jossain välissä niitä myös lähti tosi paljon. Nyt ei enää lähde. Kasvavat mielestäni hitaasti aiempaan verrattuna. Ongelmaksi koen myös sen että hiukset eivät ole tasapitkät kaikkialta vaan on pitempiä ja lyhyempiä "suikaleita" sekaisin. Niskasta pitempi kuin sivuilta. Mietin olisiko niitä pitänyt jossain kasvun vaiheessa muotoilla jotenkin? Latvat on sellaiset hapsuiset luikerot. Tiedän, että niitä pitäisi leikata, mutta en vain raaski yhtään pituudesta nipsiä, kun haluan niiden kasvavan🙂 Pidän sitten enimmäkseen kiinni. Odotan, että pituutta tulisi tarpeeksi ja sitten voisi tasata latvat ja siistiä koko höskän. Kaapissa on Piimaxia, eläinten biotiinia ja jotain vitamiineja. Yritän muistaa syödä niitä parempien hiuksien toivossa. Ennen minulla oli (vaikka itse sanonkin) hienot hiukset josta minut aina tunnettiin, joten asia on hieman traumaattinen ja siksi siitä tässä hölötänkin.. Kiva lukea kirjoituksiasi, kirjoittele vaan aína kun siltä tuntuu ja hyvää sunnuntaita sinulle🙂👍

-----------

En saanut sohvasänkyä mitenkään tarpeeksi pehmeäksi, joten en nukkunut siinä. Nukuin hieman levottomasti ja näin unta, että olin rakastunut ja menin naimisiin Jyrki Kataisen kanssa😀😎 Joo, ei siitä sen enempää.. Herätessäni olin jotenkin tosi väsynyt ja pahalla tuulella. Onhan se tuollainen edustusvaimon elämä melko raskasta, joten nyt onkin syytä relata.

Ihan oikeasti meinasin, että tänään en tee paljon mitään. Hitaasti vain tässä aamuhommia tehnyt, aamumehu ja kahvi, astiakone päälle. Join kahvin makkarissa ja kuuntelin samalla pianomusiikkia radio classicista. Se hetki oli hyvä. Mietin vakavasti sitä, kuinka paljon siitä olisi apua jos saisin ylipainoa pois. Luulen, että nuo polvivaivat ym. helpottaisivat. Olisi kevyempi liikkua. Minun oli ennen helppo laihtua. Nykyään tosi vaikeaa. Sitten turhaannun ja jatkan herkkujen syömistä. Suurimman osan elämääni olen kuitenkin ollut hoikka, jopa laiha. Tällainen pullevuus ei siis tunnu omalta. Tietysti ikäkin alkaa jo vaikuttaa ja sairaudet joita ollut, mutta kuitenkin. Työstän asiaa mielessäni.

Mies laittoi pyykkikoneen hurraamaan. Ei tässä mitään ihme tekemistä nyt olisikaan, kun kaikki on jo tehty. Korkeintaan joku ajelu autolla voisi kiinnostaa, mutta en tiedä haluaako mies lähteä. Taidan mennä sohvalle löffäämään ja lukemaan jotain. Tai sitten menen makkariin kuuntelemaan klassista. Odotan innoissani, kun ensi torstaina alkaa classic-kanavalta uusi classic jazz ohjelma..varmasti tulen siitä pitämään.

Katsellaan mitä päivä tuo tullessaan. Hyvää sunnuntaita kaikille🙂🌻

Hei
Nyt olen tosi tuskainen ja IM pyörii mielessä. Minun on vaikea hyväksyä sitä etten ole sairaanhoitaja vaaneläkeläinen. Olen paljon rukoillut että kykenisin hyväksymään asian. Voisitko sinä rukoilla tätä minulle. Olemme miehen kanssa kahdestaan kotona kun tytär meni kerhonohjaajien kokoukseen. Mies antoi minulle Oxaminin. Helpottaa vähän. Onko polvesi yhtään parempi, oletko levännyt?

Hei Arka! Ikävää, että olosi on huono. Se vie kaiken ilon ja energian elämästä, kun IM pyörii mielessä. Silloin ei ole voimia keskittyä itse elämiseen. Minulle Ketipinor ei sopinut sitten ollenkaan. Sain sitä osastolla ja mielestäni veti pään ihan sekaisin ja teki entistä kovemman ahdistuksen, johon jouduin sitten ottamaan Opamoxia tai Temestaa maksimiannoksen päivässä. Osastolla kuulin muiltakin, että Ketipinor on aiheuttanut kauheaa oloa mm. ahdistuksen maksimoitumista, painajaisia ja erinäisiä epämiellyttäviä fyysisiä oireita. En halua mollata jos siitä jollekin on hyötyä, mutta minä en enää koskaan halua sitä syödä. Minua myös väsytti kovasti ko.lääke ja olin jotenkin "pihalla". Mutta minullehan ei muutkaan psyykelääkkeet ole koskaan sopineet. Kaikista tullut kauhea olo.

Toivottavasti olosi paranee. Pakkoajatukset ovat aivan kauheita. Mielestäni sinun pitäisi saada päivittäinen rauhoittava/ahdistusta poistava lääkitys, että saisit kunnolla lepoa ahdistuksesta. Minäkin sain aikanaan temestan otettavaksi puolikas-yksi tabu päivässä. Sain sadan kappaleen laatikon kerralla. Tosin olen kuullut, että nykyään tiukentunut senkin määrääminen.

----------------

Minulla oli vallan ihana retki. Kun pyykkikone ja astiakone olivat hurranneet ehdotin miehelle, että lähtisimme ajelulle. Ajelimme erääseen tuttuun merenrantapaikkaan, joka on ollut yksi meidän vakioreitti. Sinne menee metsän ja huviloiden reunustama kiemurteleva tie, jonka varrella on vaikka mitä nähtävää. Luonto siellä on satumaisen ihana ja tämän päivän mahtava aurinkoinen ja lämmin (mutta ei kuuma!) ilma kruunasi kaiken. Onneksi otin kameran matkaan. Laitoimme auton parkkiin ja kävelimme sitä tietä pitkin ja sain tosi hyviä kuvia. Paljon tuli lapsuudesta mieleen niistä maisemista ja siitä tiestä. Oli päällystämätöntä "kärrypolkua", metsää, horsmaa, vadelmanlehtiä, vanhoja aittoja ja latoja, merenrantaa. En sitten malttanut jalkojani lepuuttaa vaan touhusin menemään, tosin umpimetsään en mennyt rämpimään ja välttelin muutenkin kaikkea "liian rasittavaa". Tien varrella kohtasimme muutaman mukavan ihmisen ja koiria, joiden kanssa vaihdoimme ihastuneita ajatuksia tämän päivän ilmasta ja niistä maisemista. Sekin oli ihan virkistävää jutella vieraiden kanssa. En tiedä miksi tämän päivän retki oli niin kiva, mutta minulla tuli siitä tosi hyvä mieli. Olen kyllä ennenkin juuri siitä paikasta tykännyt.

Kotona sitten teimme ruokaa ja nyt on loppupäivä "vapaata". Varmaan löhöilen sohvalla lueskellen ja välillä makkarissa classicia kuunnellen. Ajattelin myös soittaa äidille ja päivittää kuulumisia.

Olisi kiva tietää onko teillä kellään muulla tapana kuunnella klassista musiikkia? Minun mielelle se on ja on ollut varsinkin synkimpinä masennuksen hetkinä kuin lääkettä. Mitään muuta musiikkia en pystyisi kuuntelemaan ns. taustamusiikkina vaikka 24/7. Ihaninta on vain makoilla rennosti ja antaa musiikin viedä ajatukset muualle ja rauhoittaa. Kannustan teitä kaikkia kokeilemaan sen kuuntelemista. Jos ei ole kuunnellut saattaa olla ennakkoluulo, että se olisi jotenkin tylsää tai liian "korkeakulttuurista" mutta asia ei ole näin. Väitän, että jokainen ihminen pohjimmiltaan saa siitä mielelleen parantavaa kokemusta. Käytetäänhän sitä musiikkiterapiassakin. Radio Classic esim. radiosta tai netistä voi kuunnella mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Nyt alan relaamaan. Heissulivei!

Paistelen lämppärileipiä minulle ja miehelle iltapalaksi.

Se on nostalginen leipä entisajoilta. Sitä valmistaa leipomo, joka on kaupungissa, jossa asuin melkein kymmenen vuotta sitten. Ihastuin siihen siellä ja tein siitä usein lämppäreitä. Nyt löysin sitä meidän lähicittarista. Ihan hyvää se on vieläkin.

Ihan hyvä mieliala ollut. Se tämän päivän retki oli niin ihana. Voi että kun voisi olla aina siellä. Onnellisia ne varakkaat ihmiset, joilla on asunto/huvila siellä. Väitän, että on yksi kauneimpia maisemia mitä suomesta löytyy. Kenenkään rahoja en todellakaan kadehdi, koska minulla on elämäni aikana ollut tuttavina paljon erittäin varakkaita, rikkaita ihmisiä ja olen saanut läheltä nähdä, että raha ei poista elämän ongelmia, jotka usein ovat siellä henkisellä puolella. On masennusta, kylmyyttä ihmissuhteissa, onnettomia lapsuuksia, alkoholismia. Joskus minua huvittaakin se, että vaikka en ole koskaan itse mikään rikas ollut niin jostain kumman syystä "joudun" tai ainakin jouduin aina rikkaiden ihmisten tuttavaksi/ystäväksi. He olivat ihmisiä, jotka halusivat vaihtelua siihen rahan kyllästämään, kovaan, pintaliitoiseen elämään ja heitä kait viehätti minun hieman boheemi ja henkimaailmallinen elämänfilosofiani..niin luulen. Mutta siis, toivon että ne ihmiset siellä ihanalla alueella osaavat olla onnellisia siitä, että saavat siellä olla.

Lämppärit otin äsken uunista. Mies tuli ulkoa. Taidamme alkaa syömään. Olen nyt illalla puhunut äidin kanssa puhelimessa ja lueskellut kirjastosta lainattuja lehtejä sohvalla löhöillen.

Huomenna sitten taas uusi syksyinen viikko pyörähtää käyntiin.

Vi ses i morgon!

MONANGE,

Olen ajatellut sinua siitä päivästä lähtien, kun viimeksi kirjoitit. Olen ajatellut lähes jokainen päivä, että mitähän sinulle kuuluu?

Ymmärrän jos et ole halunnut kirjoittaa ja tuskinpa edes käyt täällä enää. Varmuuden vuoksi kuitenkin sinua huutelen täällä jos sattuisit lukemaan.

Toivon, että elämäsi on hyvässä kurssissa. Kesästä puuttui pieni pala, kun en saanut seurata enää kuulumisiasi.

Haluan vain sanoa, että en ole unohtanut sinua ja ajattelen sinua vieläkin ja toivon, että sinulla olisi kaikki suht koht hyvällä mallilla.

☺️❤️☺️

Hei AK!
Mielenkiinnolla taas luin tekemisiäsi. Kuulostaa että olet saanut rentoutua ja nauttia elämästä. Se on aivan oikein. Mekin tehdään joskus lämppäreitä, hyviä ovat, alkoi tehdä mieli kun kuuli että te olette laittaneet. Toivotan kauniita unia sinulle ja miehellesi.

Arka: Huomenta🙂 Kiitos, ihan hyvin nukutti.

--🙂🌻--

Maanantai. Uusi viikko ja vanhat kujeet😉

Heräsin jo viideltä, mutta lojuin sängyssä kuuteen saakka. Vähän väsytti. Pikkuhiljaa heräilin kahvin ja appelsiinimehun kanssa klassista kuunnellen. Minun pitää saada herätä rauhassa silloin kun olen hitaammalla vaihteella. Vötkistelen ja hissuttelen niin kauan, että tunnen olevani hereillä.

Ajattelin tämän päivän käyttää kirjasto ja kirpputoripäivänä. Ja vihdoinkin lepoa jaloille, että en "urheile" tänään. Haluan, että polvet rauhoittuvat. Äiti sanoi eilen puhelimessa, että hänelläkin polvet naksuvat joskus jos on enemmän rasittanut tai muutenkin vain. Ehkä perinnöllistä..

Kun rahallisesti mahdollista meinaan ostaa sellaista hainrusto, vihersimpukka-uutetta, joka pitäisi olla nivelille hyväksi. Täytyy alkaa vahvistamaan niitä. Hah, kuulostaa kuin olisin satavuotias rutiseva mummeli. Siltä se kyllä joskus tuntuukin. Kaikki paikat jumissa ja naksuu.

Taidan alkaa valmistautumaan liikenteeseen lähtöön.

Hyvää Maanantai-aamun aloitusta kaikille!

huomenta.
mä olen aina halunnu et osiaisn nauttia luonnosta, jotenki se viehättää mua mutta sitli samalla en saa siitä mitään irti. maisemista saan. ja varsinkni auringon laskua rakastan katsella. mutta nnoin niin ku metsä ei tee mulle oikeen mitään. tykkään kyllä luontoa kuvat ja katsella sitten niitä kuvai. taivasta rakastan, katselen usein ikkunasta pilviä ja kuvaankin pilviä mielummin kun luontoa muuten. haaveilen ajasta että olisi varaa pitää koiraa. lapsuudessa meillä oli 3 koiraa, sain niistä paljon iloa yksinäisyyteen, olin tois hiljainen ja vetäytyvä. olen vieläkin isossa porukassa hiljaa. kaksin osaan kyllä ihmisten kanssa puhua. joku kumma ahdistus alkoi tulla. nini ikävä sanoa onkin että mä en oikeen meinaa kestää tätä melua mitä lapset tuo. mä tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta ja hermostun heti hälystä ja varsin kin siitä että lapset pyytää kokoajan jotain ja yhtä aikaa. montaa asiaa kerralla ja huutavat päälleikkääin asioita, se saa mut hermostumaan. en myöskään itse tykkää huutaa tai käskeä toisia ja sitä joudun silti tehdä niiden kanssa joka päivä. mä tarvin hijaisuutta ja aikaa kuullakseni omat ajtukseni eikä aivoni toimi niin nopeasti kun pitäis. kosaan ei ehdi ajatella mitä vastaa tia miten ragoin ja tulee sellainen kaaos päähän ja en ehdi sitä rauhottaa. ehkä mun pitäis varata itsellein aikaa istua jossain hiljaa enen kun mene kouluun siis sen jäkeen kun oon saanu toisen päiväkotiin. toinen menee itse kouluun. niin siis istua jossin hiljaa. vaikka koulun vessassa... sais aamulla syntyvän ajatusten ylitulvan rauhottumaan. jää koko päiväksi sellai kiire ahdistus heti mulle kaikki painostus päälle... en pidä siitä yhtään. kaiholl mustelen niitä aamuja nuoruudesta kun sai kuunella musaa ja lähteä hyväälä mielin johonkin. rauhassa tehdä aamutoimia. tulee sellainen olo että elämä on järjestyksessä. mutta se aika tulee taas. sitten ehkä oiskelen uudestaan jotain missä ei tarvi niin tienata rahaa että riittä muillekkin kun itselle. vihaan myös tätä siivoamisen määrää.