Lillis🙂

Hyvä, että sait sen määräyksen. Toivottavasti saat jotain helpotusta. Tuo selviytymispaketti hymyilytti minua. Taitaa meillä kaikilla vähän olla sellaisia..Kinderit on tosi hyviä. Minäkin olen ennen ollut hoikka, jopa laiha ja ns. hyvän näköinen. Silloin en osannut arvostaa sitä, enkä itseäni. Muistan ajatelleeni silloinkin, että olen ruma ja lihava. Ehkä se on aina korvien välissä, ettei ole sopiva. Mutta koin hetkittäisiä onnen ja elämäni tarkoituksellisuuden hetkiä, kun ulkonäköäni kehuttiin. Eipä sitä silloin nuorempana osannut ajatella, ettei elämäänsä voi rakentaa tuollaisten asioiden varaan. Minun on vähän vaikea hyväksyä ikääntymistäni vaikka joinain päivinä se on helpompaa, enimmäkseen ei. Äitini on iänkaiken haukkunut itseään, eikä ollut koskaan tyytyväinen itseensä mitenkään eli ehkä se malli tulee väkistenkin sieltä. Isää ei ole ollut, joka olisi tukenut. Onneksi sinulla on miehesi. Mihin joutuisimme ilman miehiämme? Minä ainakin hevon kuuseen..kiva kun kirjoitit ja hyvää sunnutaita.

------

Minulla ei ole tänään niin innokas päivä, kuin eilen. Aika moni asia tympii. Allergiaoireet. Maasta nousee homeitiöitä kait ja metsäreissujen jälkeen silmät kutisee ym. Aamulla heräsin silmät turvoksissa. Peilikuva on..aivan kauhea. Miten voi ihminen koko ajan mennä läskimmäksi? Vaikka liikun. No, syön liikaa herkkuja. Syömiseni ovat persiillään. Tai sitten aineenvaihduntani ei toimi (taas kerran) ollenkaan. Nytkin ajattelen koko ajan ruokaa. Eilen sain kohtauksen. Mies oli suihkussa. Vedin kertalaakista yhden pötkön suklaakeksejä, päälle jäätelön ja salmiakkikarkkeja. Mies tuli suihkusta. Tein hänelle iltapalaa. Hän ihmetteli miksi en syö mitään. No, en viitsinyt sanoa, että ei ole nälkä kun just vedin ämpärillisen herkkuja (jotka eivät edes maistuneet hyvälle). Niin, peilikuva. Läski, turvonnut, paskat hiukset. Sama vanha laulu. Miten ihmeessä pari viikko takaperin olin OIKEASTI ihan hyvän näköinen ja nyt ihan kauhean?! En ymmärrä. Inhoan tänään itseäni. Olen hiljaisella ja vähän äkäisellä tuulella. Kaikki ärsyttää. Se, että jääkaapissa ei ole mitään järkevää syötävää. Se, että autossa on niin vähän bensaa, että ei pääse ajelulle. Se, että olen läski. Se, että olen ärsyyntynyt kaikesta luettelemastani. Ai niin ja se, että lämpöjä ei ole kait kytketty vielä päälle ja koneellinen ilmavaihto puhtaltaa kylmää varsinkin makkarissa ja sinne jäätyy (ok, parempi sekin kuin ne heinäkuun helteet).

Olen kyllä käynyt aamukävelyllä, juonut aamukahvit, tehnyt kotitöitä ja kaikkea kuten tavallisesti, mutta mielialani on matala. Ei jaksa tsempata. En ole luova tai innostunut nyt. En kyllä erityisemmin masentunutkaan, enkä ahdistunut. Ehkä vain tylsistynyt, en tiedä.

Ulkona on kaunis ilma. Mies paistaa munakasta. Huomenna on maanantai ja aika paljon asioiden hoitamista, virallisiakin. Nekin tympii jo valmiiksi. Alan taas pelätä miten vaatteet mahtuvat kohta päälleni ja miten saan itsestäni ihmisen näköisen. Tiedän, että tyhmiä mietteitä, mutta kait sitten olen tänään tyhmä.

Mielenkiintoisempaa päivää kaikille muille!

*hali*
muakin oksettaa kun näen itteni peilistä. ite ilman peiliä tunnen itteni sopivan kokoiseksi, mut puntari ja peili näyttää toista. yks päivä menin trampalle. tyttö käski hyppiä. Sanoin hänelle että ei se oikee onnaa, kun olen maassa jo. Täytyy varmaan alkaa tota stepperiä käyttää. Koittaa se tietokone jotenkin laittaa kuntoon. Jos sais sillä aamusta tai päivästä tehtyä ees muutaman askeleen. Olis se sit enemmän ku mitä nyt.

Voimia ssulle sata kiloa.

Arka🙂🌻 Hyvä, että olet voinut jutella perheesi kanssa. Varmaan ihan hyvä heidän kanssaan sopia asioista ja tehdä joitain "sääntöjä". Ehkä se tuo yhteisluottamuksen tunnetta. Toivottavasti saisit jostain pientä mielihyvän tai ilon pilkahdusta, vaikka vaikeaa se on silloin jos on kovin ahdistunut. Silloin on saavutus, että jaksaa olla oman päänsä kanssa. Harmi, että et voi ottaa (?) sitä koiraa. Se olisi varmasti sinulle uuden elämän tuoja. Minä en ota allergian vuoksi ja tunnen, että en ehkä pidemmästi jaksaisi huolehtia eläimestä niin silloin koen että ei ole oikein ottaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää, kirjoitellaan☺️❤️

Saloka..puhdas itse ja puhtaat lakanat🙂👍 Se on todella luksusolo. Minä äsken just mietin, että on ehkä parempi ottaa taas kerran se linja, että katsoo mahdollisimman vähän peiliin tai muutenkaan ajattelee ulkonäköään. Syömistä ja liikkumista jos vahtisi sen sijaan niin ehkä se peilikuva sinä aikana "salaa" muuttuisi hieman paremmaksi. Sitten uskaltaisi taas katsoa. Pitäisi tehdä itsestään niin kiireinen ettei ehtisi koko ajan syödä herkkuja. Olen kyllä yrittänyt, mutta iltaisin aina sitten sorrun "rentoutumaan" herkkujen kanssa jos on ollut aktiivinen päivä. Tosiasia kuitenkin on, että kilot ei lähde kuin syömällä vähemmän ja liikkumalla. Tylsää..

-----------------------

Että voi olla pitkäveteinen päivä..sitä se tuntuu olevan silloin, kun on vähän pula kaikesta ja itseinho päällä. Ei jaksa luoda mitään tunnelmaa. Sitten mieskin alkaa haukottelemaan ja itse alkaa ja kohta onkin toosi tylsä olo kaikilla. Ja sitten vain hoetaan kuinka tylsää on ja tylsyys maksimoituu. Tämä päivä on jo menetetty ja huomista ajattelen tylsyydellä. Miten vitussa jaksan mennä ruokakauppaan ja mitä sieltä edes ostan? Ei kiinnosta ollenkaan. Sen vanhan, englantilaisen teekannun haen onneksi sieltä kirppikseltä. Se kyllä kiinnostaa. Oikeastaan mikään muu ei. Kauheat paineet iski kaikista syysvaatteista joita minulla ei ole enkä kohta mahdu mihinkään. Pakko kait ostaa jotkut venyvät urheiluvaatteet. Plääh..en keksi oikein mitään järkevää kirjoitettavaakaan.

Otin marjoja sulamaan ja napsin niitä.

Elovenan Muumi annospikapuuroa kulhossa.

Yritän opetella terveellisempiä tapoja.

Meinaan syödä 3-4 tunnin välein TERVEELLISIÄ annoksia.

Yritän unohtaa herkut.

mulla tekee mieli va jätskii, pepsii, pullaa ja kaikkea muuta epäterveellistä. joi jo vikat pepsit ja tästä alkaa kidutus lakkoiluun loppu vuoteen. Voisin hakata pääni seinään. enää ei viitti alkaa leipoa.

Taidan kömpiä sohvalle, teekupposen kanssa. Jos sitten elämäkin antaa lisää voimia...

mä oon jotenki surkuhupasalla tuulella.
vanheneminen kyllä se tuntuu jotenkin niin todellisen peruuttamattomalta. mut siis oletan että sielä langan toisessa päässä ei ole mitään teini-ikäisiä, niin ei meidän tarvi enää näyttää teini-ikäisiltä. me ollan herkullisia naisia!!! juu ja kyllä se ulkonäkö välillä vituttaa ja tukka varsinki, kesällä karrella palanu hammpu kasa, ostin uutta dovehoitoainetta, ihan ok, ei se nyt taikoja tee mut takut saa suihkun jälkeen auki, miehellekkin pari päivää sitten sanoin että kuole en ennkun oon edes käyny kampaajalla. viimeksi josku 10 vuotta sitten on siihen viittiny rahaa laittaa. mä haaveilen usin siitä et olsi rahaa käydä kampaajalla tai hieronnassa tai jotain sellasta ittsensä hemmottelua. sitä kohti on hyvä mennä ainakin hetkittäin se motivoi.
mä olen josku ollu kauheessa pepsi koukussa, tsemppiä vierotukseen!!! nyt en uskalla ottaa edes lasillista kun se on niin hyvää että sit sortuisin taas juomaan litratolkulla.
jos ei elimsitö toimi niin osta jotain puhdistavaa kuuria! vaikka spirulina jauhetta tai clorellaa. jos vaa budjetti sallii.
viime yönä ei uni tullu. mies otti ja lähti omaan kotiin yöski niin siitä se kamelinselkä niin sanotusti katkes. ottaa päähän niin paljon kun se tietää että mä oon rutiineita tarviva ja että en saa nukuttua ilman sitä. oon tosi loukkaantunu. päivällä kyseln et tarviiko omaa aikaa jne. ja on sovittu että näistä yöpoissaoloista ilmotellaan pari päivää etukäteen että ehdin henkisesti varautua. niin sitten minuutin sen sanomisen jälkeen se olikin jo ovesta ulos. me siis ollaan josku oltu naimisissa ja hän jätti mut ja nyt seurustellaan. tuli aika pahamieli ja hylätty olo. mut ymmärrän kyllä et tarvii omaa aikaa, mut olis se voinu sen päivällä ottaa. tai varottaa etukäteen. tunnen itteni tyhmäks kun en aikuisen osaa nukkuu ilman sitä. ja näin olla sitten joustava hymyssä suin. muutenkin sitä tuntee aina syyllisyyttä näistä omista ongelmista ja mielialasta ettei haluais tehdä toiselle näin, että joutuu olla puoliso, ystävä ja tukihenkilö. kaikki samassa.
tänään siis nenä kohti hammaslääkäriä, toivottavasti ja olis aika kriisikeskuskeen juttelee, pitkästä aikaa, toivottavasti ei meni päällekkäin.
sen verta vielä kriisä päällä tuosta avioerosta että sinne haluan mennä puhumaan. rankka kevät takana, joulun alla 19,12 mies sano että nyt saatte sitten lähteä. uudessa kodissa olin lasten kanssa 27.12. ja 30.5 se sitten sano että ei voi elää ilman mua ja mä miettimättä otin sen takas. mut ei se helppoo oon. sen verta rankkaa oli se ero. viiltelyyn asti meni silloin mulla se pahaolo. no mut mies on nyt saanu miettii ihan rauhassa että tää on varmasti sitä mitä se haluaa... ite oon niin syvästi haavottunu että ikinä en kyllä naimisiin enää mene. enkä pysty olla kun hetkiä meidän vanhassa talossakaan. alkaa ahdistaa niin paljon. jänittä tuo ensi joulu kun viime joulu meni niin synkissä merkeissä. siinä sitä vaan tartti lasten taki edes hetki stemppaa ja juhlii joulua, sitten alko pakkaaminen ja muutto. isompi tyttö vaan lohdutteli kun mä itkin ja pakkasin. ja tässä sitä ollaan että kaikki tuo ja paljon muuta pitää antaa anteeksi kun rakastaa! eikä halua elää ilman toista. ja paljon on kyllä hyvääkin miehessä🙂
hyvää päivää kaikille!🙂🌻

Lillis, kiitos🙂🌻

Toivottavasti sinun päivä meni hyvin. Joo, ei olla teinejä🙂 Minä olen 36 ja taitaa olla päällä joku "keski-iän" kriisi tai ainakin tuleva sellainen. En millään tahdo sisäistää tätä ikääni, mutta kait se siitä jos saa hengissä pysyä niin joku päivä sen ymmärtää, en ole enää nuori. Olen nyt aikuinen vaikka ei siltä tunnu. En tunne muuttuneeni paljonkaan viisaammaksi iän ja värikkäiden kokemusten myötä. No, ehkä en ole niin sinisilmäinen, mutta muuten..tunnen itseni usein paljon lapsellisemmaksi kuin muut ikäiset, herrajestas muillahan on koulutukset, työ-urat, ok-talot, lapset ja ties mitä. Minulla jotain elämän silppua säkin pohjalla. No, puoliso ja ihan kiva vuokrakoti. Eipä paljon muuta. Mutta tämä on minun elämää, joku päivä se on helppoa ja joskus vaikeampaa hyväksyä. Lähtökohta on kuitenkin se, että on ihme, että olen tässä hengissä. Olinhan jo käytännössä katsoen kuollut vuonna 2012 ja suomalainen lääketiede pelasti henkeni. Siitä ajatuksesta kun lähtee niin jokaisesta päivästä on helppo löytää hyvä puoli: se että on hengissä🙂 No joo, useinhan minäkin marisen aivan arkisista asioista. En minä miksikään jaloksi pyhimykseksi ole muuttunut, vaikka dramaattisia on tapahtunutkin. Aika lailla samanlainen kuin aina. Mutta sekin voi olla hyvä asia. Mt-ongelmien vuoksi tunsin oman persoonani olevan kateissa pari vuotta ja pelkäsin etten enää koskaan tule omaksi itsekseni. Nyt tunnen tulleeni. Pepsi..aaapuaaa ja limsa yleensäkin. Minä olen aivan mahdoton limsan kittaaja ja rakastan sitä, varsinkin Pepsiä. Lapsena sain niin vähän limsaa, että omille muutettuani aloin juoda sitä lähes päivittäin. Aikuisena olen ollut pitkiä aikoja ilman limsaa ja taas ratkennut. Minä yhdistän limsan jotenkin rentoutumiseen ja itsensä palkitsemiseen, kun on tehnyt ensin jotain ja sitten istahtaa sohvalle ja ottaa huikkaa limsapullosta niin tulee hyvä mieli. Limsan kohtuukäyttö ei oikein onnistu. Joko olen ilman tai sitten juon sitä liian usein. Aivan kuin sinä nyt kun päätin etten juo sitä en uskalla ottaa yhtään hörppyä tai hirttää putki päälle, riippuvuushan se on. Varmaan se, että tunnen limsan vieläkin ylellisyystuotteeksi (kun ei lapsena saanut sitä) saa minut himoitsemaan sitä. Minä olen muutenkin kaikkien herkkujen kanssa samanlainen. Helposti lähtee mopo käsistä ja sitten paino nousee. No, ei se kait niin kovin erikoista ole. Minäkin olen kokenut eron 14v yhteisen vuoden jälkeen muutama vuosi sitten..se oli hirveä kokemus. Jos en olisi tavannut nykyistä miestäni en tiedä olisinko selvinnyt..siitä kokemuksesta minulla laukesi myös mt-ongelmien pahentuminen. Koskaan enää en voi luottaa asioihin ja elämään niin kuin ennen eroa. Onneksi voitte kuitenkin olla yhdessä miehesi kanssa vaikka eihän asiat tietenkään helppoja ole. Mutta et ole menettänyt häntä täysin..minäkin unelmoin, että voisin käydä kampaajalla ja hieronnassa ym. se olisi ihanaa ja en ole käynyt moneen, moneen vuoteen kun ei koskaan ole rahaa siihen. Minullakin hiukset ihan yääääk😝 Onneksi ne saa kiinni lintattua aina jotenkin ettei näy millaiset hamput ne latvat varsinkin on. Paljon pidän pientä nutturaa, hainhammasta tai mitä lie kötöstyksiä keksin. Haluaisin värjätä hiuksia, mutta en osaa päättää minkä väriseksi ja sitä olen oikeastaan miettinyt jo monta vuotta😀 Onneksi oma väri on aika ok, ei ole "pakko" värjätä, mutta oishan se vaihtelua ja piristystä. Kamala miten höpötän nyt pitkään. Kiva oli kuulla sinusta ja toivottavasti jatkat kirjoittamista. Sinulla on kiva, reipas tyyli kirjoittaa asioita suoraan, sellaista on aina mielenkiintoista lukea🙂👍

🙂🌻🙂

Huuh, aikamoinen päivä. Mutta ihan mukava. Aamulla herätessä 6 aikaan ensin tuntui, että plääh..maanantai ja kaikki asiat odottavat hoitamista. Lähdettiin jo aikaisin sitten liikenteeseen. Vähän vaikea oli meikata, kun silmät oli niin turvoksissa. Inhotti oma ulkonäkö toden teolla. Ratkaisin asian laitamalla oikein paljon meikkiä, että peittyi ne "virheet" ja tuuheat irtoripset ja kaikki. Siltikin häpesin itseäni ja tunsin ja olenkin myös NIIN läski. Ensin tankattiin auto. Sitten mentiin Lidliin. Siellä tapahtui eräs sellainen asia, että menetin täysin keskittymiskykyni ja hermostuin. En voinut enää keskittyä ostoksiin vaan puolijuoksua keräsin mitä muistin ja ulos sieltä. En nyt selitä mikä oli tuo asia. Ehdin housut sieltä ostaa kuitenkin ja ihan hyvät oli kymmenen egen housuiksi. Tulin pahalle tuulelle. Tuotiin ostokset ja pakasteet kotiin ja jatkettiin matkaa. Mentiin sinne kirppikselle jonne olin varannut sen vanhan teekannun. Siellähän se kaunotar odotti minua ja löysin muutamia muitakin edullisia kauniita astioita. Tulen aina niistä niin onnelliseksi. Minulla on niitä jo koti pullollaan mutta aina vain haluan lisää. Se on minun elinikäinen intohimoni. Sieltä mentiin Cittariin. Ostettiin sellaista mitä ei Lidlissä ole ja kytättiin tarjouksia. Siellä pystyin taas keskittymään ja saatiin ruoka-ostokset hoidettua. Onnen huumassani sorruin ostamaan patongin, pari suklaapatukkaa, kaksi bebeleivosta. Hah, no limsaa en ostanut sen sain pidettyä. Ennen viikonloppua en meinaa kyllä ostaa mitään herkkuja lisää. Käytiin taas kotona ja vaihdoin uudet housut jalkaan. Olin tyytyväinen kun ne olivat hyvät ja ihan hyvän näköisetkin. Tummansiniset stretchfarkut. Sitten olikin aika jo lähteä psyk.polille, jossa meillä oli aika sos.työntekijälle. Hän kirjoitti puollon eräästä asiasta, johon haemme sossusta avustusta vaikka tuskin saamme sitä. Sieltä tulimme kotiin sitten ja söimme. Ennen sitä pesin ja järjestelin kaikki vanhat astiat. Sitten kävin suihkussa ja vielä pitäisi iltapalaa ja lukea vähän lehtejä, kun huomenna kirjastoon meno ja paljon palautettavaa ja haluan lainata lisää. Olen aika tyytyväinen päivään. Oli monipuolisesti tapahtumaa ja menoa, vaikkakin se aamu ja liikkeellelähtö oli vähän syvältä ensin... Minua vähän häiritsee kun en nyt pysty kirjoittamaan mitään syvällisempää kuin luettelemaan vain päiän tapahtumia. Olen kait vielä niin tapahtumien lumoissa, etten osaa rauhoittua. Mietin jo huomista päivää ja kaikkea mitä kivaa voisin tehdä..🙂

Palataan huomenna🙂👍

Ravaaminen jatkunut.

Aamulla kuudelta ylös, aamutoimet ja collareissa pihalle. Aamukävely, aamupala kahvia ja puuroa. Sen jälkeen meikit naamaan ja liikenteeseen.

Jyskistä hain erään tuolinpäällisen samaa sarjaa, kuin sohvatyyny. Oli alessa nyt ja edullinen. Sieltä vakiokirppikselle, joka viimeinkin löytynyt tältä paikkakunnalta. Sopivan pieni (en tykkää mistään jättihalleista, koska niissä ei ole tunnelmaa) ja tavara muutakin kuin lastenvaatetta tai kiinalaista romua. Jättikirppikset eivät minua houkuttele. Mieluummin pienempi, siisti, viihtyisä ja kiva porukka. Luulenpa, että tämä löytämäni tulee olemaan sellainen. Luulen myös, että otan sieltä itse pöydän syksyn aikana. Löysin sieltä yhden edullisen vekottimen hiuksiin, joka kuitenkin osoittautui kotona epäkelvoksi. Onneksi ei montaa senttiä maksanut.

Kirjastossa myös käytiin ja ruokakaupassa vain pientä ostamassa. Sossuun vietiin anomus siitä yhdestä jutusta ja psyk.polin sossutyöntekijän puolto siihen hakemukseen.

Kotona sitten söin pois eiliset patonginjämät ja salaatinrippeet, sekä kahvia. Alan kokuttua Pauligin frezza mocca vaniljaan (tietysti kun en saa enää limsaa, hah). Onneksi ne on niin kalliita ettei tule usein ostettua.

Ja bebe-leivoksen, auuuuhhhh.

Onneksi ne uudet farkut on hyvät ja ihan hyvän näköiset. On sentään jotain sopivaa päällepantavaa.

Olen tänään taas piirun verran tyytyväisempi ulkomuotoon, koska on aavistus, että kehittämällä minusta voisi saada ihan kelvollisen.

Taidan alkaa tekemään tämän päivän kotitöitä, kellokin jo vaikka kuinka paljon.

Ciao!

huojmenta!
bebeleivokset oli munkin lapsuuden herkku. vaaleenpunaiset tietenkin. nytkyään ei vaan ole niissä enää sitä samaa täytettä kun enne. kerran tein niitä itse jonku 20 kappaletta eikä senkään täyte maistunu samlle kun lapsena saadut bebe leivokset.
tuo aamu kun kirjottelin niin oli ihan hyvä fiilis, tosi päivä ei ihan menny putkee. ei todellakaan. riideltiin koko pävä miehen kanssa, melkeen eroon saakka. hammaslääkäri ei sitten ottanu vastaan olin kuulema saanut vääriä neuvoja päivystykestä aika on vasta 12.9 menin kriisikeskuskeen autolla eikä mulla ollu parkkikolikoita niin siitä se alamäki sitten alko. itku tuli ja homma lähti aivan väärälle tasolle. olin jo ihan varma etten enää kestä. ja noin pienestä. kyllä sitä on selkeesti jotain vikaa päässä😋
no mut minkäs teet. kävi tuuri ett lapsen isä oli vielä pihalla pumppaamassa muksu pyöränkumeja kun joku oli ne siis viikonloppuna tyhjentänyt enkä niihin itse saaut ilmaa. no onneks hän oli siinä ja näki heti naamasta et nyt ei mee hyvin. vartin siinä itkin ja sitten puhuttiin pari tuntia. sit alko taas tuntuu sille et voi hengittää/olla elossa. kouluun en sitten tosiaan päässy ollenkaan.
eilen sit jo ihan normi olo, jos ei vastinkäymisiä tule niin usein ihan ok olo. mut kyllähän niitä tulee niin se vaan elämä menee. eilen oli siis ihan hyväkin fiilis, pääsin ruotsin kokeesta läpi ja ostin lidlin kinkkujuustocroisantteja ja juustonaksuja ja tunsin itseni hetkittäin ihan normaaliksi. voi kun aina olis hyvä päivä. 😉
oon kyllä niin ilone tosta koulusta, ei tunne itteensä enää yksinäiseksi. no mutta nyt pitää lapsia ruveta herättelee... toivottelen hyvää päivää sulle ja mullekkin!!
ja jos tiedät mistä niitä vanhanaikaisia bebejä saa niin kerrothan😀 siät missä sitä kellertävää täytettä. vähän niinku vanukasta...

Hei AK!
Mielenkiinnolla taas luin mitä olit kirjoittanut. Kiva että löysit itsellesi sopivat farkut. Toivottavasti te saatte sossusta sen mihin se psyk.polin työntekijä kirjoitti puollon. Meilläkin on rahat vähissä, Ruokaan ne onneksi riittää. Olo on aika paha, tunnista toiseen yritän selviytyä. Nyt on tallennuksessa Master Chef USA jota voi katsoa. Ja illalla tulee Mlaster Chef Australia, sitäkin olen katsonut. Minulla on vastaamatta monelle rakkaalle kirjeystävälle. Saa nähdä jaksanko tänään kirjoittaa. Mukavaa päivää sinulle ja kirjoita taas.

Moi Ak!

Rahat on vähissä täälläkin. Exä jätti talostamme laskuja maksamatta ja olen niiden takia nyt melkoisessa liemessä. Lupaili toki silloin keväällä ne maksaa kun piti saada talo nopeasti kaupaksi ja halusi minun nimeni kauppakirjaan keinolla millä hyvänsä. Nyt sitten jätti kuitenkin laskut minun murheekseni ja rahat eivät tahdo riittää millään. Enpä ole kymmeneen vuoteen ollut tällaisessa tilanteessa, että palkkapäivän jälkeen tili huutaa tyhjyyttään. Laskut pitää maksaa, tingin sitten syömisistä ja muista menoista. Voi kyynel. Kyllä vetää mielen matalaksi kun toinen edelleen epäsuorasti aiheuttaa elämässäni epäjärjestystä. ☹️

Olen lopettanut Mirtan syömisen. Taas. Siitä seurasi järkyttävä viikon kestänyt päänsärky. Nyt sitten odotan, lähteekö taas yöunet kuten viimeksi sen lopetettuani. En vaan voi syödä sitä enää. Paino nousee koko ajan, vaikka urheilen enemmän kuin koskaan. Paino on nyt 83 kg ja Mirtan aloittaessa se oli 68 kg! Voin kertoa, että MITKÄÄN vaatteet ei enää mahdu päälle. Kesällä se ei niin haitannut, kun oli helle ja muutenkin kuljin mekoissa ja vähissä vaatteissa. Nyt kylmien kelien tultua pitäisi saada lämpimämpää päälle, mutta mitkään housut ei mahdu edes puolireiteen enää! 😭 Siitä suivaantuneena tilasin Ellokselta läjän housuja, joista yllätys yllätys, yhdetkään eivät sopineet! En siis mahdu enää edes kokoon 42. Voi luoja tätä häpeää ja itseinhoa. 😭 Toivottavasti paino alkaisi pikku hiljaa pudota. Olo on koko ajan tosi inhottavan raskas ja turvonnut.

Oletko Ak perehtynyt koskaan Tarot-kortteihin? Oletko tutkinut sen tyyppistä henkistä maailmaa? Minulle ennustettiin korteista, että kadonneeksi luulemani rakkaani on palaamassa takaisin. Olen viime viikkoina nähnyt myös paljon kummallisia unia, joissa useimmiten myös exäni on jossain osassa. Mehän emme ole missään tekemisissä. Välttelen kaikin keinoin hänen kohtaamistaan enkä kohdatessa edelleenkään pysty hänen kanssaan keskustelemaan normaalisti. Olen varautunut ja varmaan myös aika negatiivinen. Yritän käpertyä kuoreeni ettei hän pystyisi enää minua satuttamaan. Keväällä minulle povaamasi uusi rakkaus on mielenkiintoinen tapaus. Henkinen vetovoimamme toisiamme kohtaan on käsin kosketeltava, mutta kumpikaan ei uskalla ottaa askelta asioiden eteenpäin viemiseksi.

Olen jälleen töissä osa-aikaisesti, mutta meillä on yt:t päällä ja voi olla, että työni loppuu. Se voisi olla pelastus ja merkki siitä, että tästä oravanpyörästä pitää päästä pois. Ihania syyspäiviä sinulle AK. Minä luen kirjoituksesi joka päivä. ☺️❤️🙂🌻

mietin tässä, oliko väärin tehä äskön smoothie ja kuoda se. laitoin siihen sokerijuurikaskuitua (ns. viljaton lese). se oli aika laimeeta, mut ei mua haitannut. Mut se haittaa että nyt on maha hiukan kipeenä. Toivottavasti se johtuisi muusta ku tosta smoothiesta.

Mulla on täällä melkein kaikki juotavat loppu. Enää ei voi lipsiä kun teetä tai vettä. Soijamaitoa on, mut sen aijon käyttää tohon smoothieseen.

Kivaa että löysit farkut. Olet varmasti kauniin näköinen niissä. Mulla on kaapissa farkkuja. En tykkää yhtään mennä hakemaan uusia. Mun pitäisi jostain löytää talvitakki tai kevyt takki. Tokmannilla oli, mut ei se menny mahasta kiinni ja mä petyin itteeni.

iltapäivää!!
koulusta kotona. sain iltapäivän tunnit siirrettyä huomiselle. ei tarvi ittee rääkätä tänään enää. lapsi oli kyllä sitä mieltä että tänään vaihdetaan huoneessa järjestystä, en kyllä jaksa.
en kyllä tosta laihduttamisesta tiedä että miten sitä olis järkevin tehdä. eron jälkeen multa tippu 14 kiloo mutta nyt on 6 tullu jo takas. sillon ei vaan ruoka pysyny sisällä. kaik tulo molemmasta päästä ulos noin 3kk.. kerran laihdutin silleen et kävein 2 tuntii joka päivä. mut ei sitä jaksanu kun pari kuukautta mutta lähti 10 kiloa jotka tuli sitten kyllä takas. parmepi musta on vaan hyväksyy ittensä sellasena kun on. ei mua ainakaan kuolinvuoteella ilostusta se että jotku herkut jäi syömättä vaan se että voi helvetti nyt mä kuolen enkä enää saa tunkee herkkuja enää itteeni. parempi ne on syödä nyt ku vielä voi. kyllä minua ahdistaa kattoo peiliin alasti mut sit en vaan kato. ei muutkaan mua alasti kato;) herkullinen on parempi ku laiheliini näin se vaan on. on ne pyöreet mummotkin terveemmän näkösii ku laiheliinit mummot. eikä tässä enää nuorruta se on varma se. vaatteet pitää olla sopivat ja mukavat.🙂👍

Oi, Rakkaat Ystävät☺️❤️☺️

Olipa niin kodikasta tulla tänne ja lukea kaikkien teidän kirjoitukset. Kiitos, kun olette kirjoittaneet. Minä pääsin vasta näin myöhään kirjoittamaan, kun nettiyhteys on täällä pätkinyt ja pätkii yhä. Mokkulan kautta tätä kirjoitan.

Harmi, että en ehdi nyt vastata kaikille vaikka haluaisin. Olimme aamusta iltapäivään saakka sienimetsässä ja saimme hyvän saaliin. Samalla reissulla vielä kävimme eräässä merenrantakallio-paikassa, johon mennään pienen metsän läpi. Se paikka on entisessä asuinkaupungissani. Ihana paikka yhä. Otin kameran matkaan ja paljon kuvia. Sinne palaamme vielä eväiden kanssa joku päivä. Kotona sitten perkattiin kaikki sienet ja tehtiin osasta ruokaa ja osa pakastimeen. Luulen, että sieniä alkaa vasta nyt tulemaan kunnolla.

Päivä vilahti nopeasti. Oli mielestäni onnistunut retkipäivä. Tuli paljon rämpimistä maastossa, metsässä ja kallioilla kiipeilyä. Jalat vähän valittaa ja miehen selkä kipeänä, mutta henkisesti se on sen arvoista.

Huomenna on asiointipäivä. Palaan huomenna kirjoittamaan ja kommentoimaan paremmin, kun toivottavasti oikea liittymä taas toimii.

Huomiseen!

Hyi, että tämä päivä on ollut ihan rasittava ja kauhea. Olen aivan turhautunut ja täynnä hiljaista kiukkua. Kiersin sitten puoli valtakuntaa läpi ja YHTÄÄN sopivaa ulkoilupukua ei löytynyt. Aivan uskomatonta. Kaikissa oli jotain vikaa. Halvat oli kauhean värisiä, huonon mallisia. Kaikki hyvät oli liian kalliita. Joka kaupassa sama juttu. Ja ne sovituskopit ja niiden peilit..hienosti sain tietää taas vaihteeksi kuinka lihava olen. Vihaan niitä koppeja..kiehnaat siellä, näet vartalosi huonoimmat kohdat ja vaivan palkaksi mikään vaate ei sovi päällesi. Se ei mieltä kohota. Kun ensin olet innoissaan lähtenyt sinne, täynnä toivoa, että saat vihdoin sen nätin ja sopivan ulkoilupuvun.

Muutenkin nämä nykyiset "vaatteet" tuntuu olevan ihme rättejä. Sama muoti ja vaatteet kaikkialla. Housut on pillihousuja ja ylä-osat kuin jotain yöpaidan rötkäleitä. Osa jo valmiiksi nyppääntyneen näköisiä luirakkeita. Pitäisi kait olla 180cm pitkä ja luuranko, että ne näyttäisivät sopivalle päällä. Minkäänlaisia muotoja (lantiota varsinkaan) ei saisi olla, mieluiten ei rintojakaan, eikä vyötäröä. Joo, tämä on katkeran ihmisen urputusta. Mutta kun sama asia toistuu aina. Ennen vanhaan löysin kyllä helposti vaatteita vähän paksumpanakin (saman kokoisena kuin nyt) mutta silloin ne vaatteet olivatkin oikeita vaatteita, eikä tiskirättejä.

Päätin sitten kiukuspäissäni, että en osta mitään kun ei löydy sopivaa. Pukeudun vanhoihin rytkiini niin kauan kuin sopivampaa löytyy. No, yhdet tuulihousun tapaiset ostin, kun maksoivat vain kympin. Kaitpa niillä jotain tekee. Ja ihana, iso pantterikuvioinen huivi oli pakko ostaa. Olen myös huivihullu.

Sillä aikaa kun kiersimme kauppoja oli ilma salakavalasti muttunut inhottavan lämpimäksi 22 astetta. Tuttu helteisyyden tunne heinäkuulta muistui heti mieleen. Autokin oli kuumentunut parkissa. Tuli hiki ja se yhdistettynä pettyneeseen mieleen romautti mielialan. Alkoi väsyttää ja v-tuttaa, keskittyminen kaikkeen herpaantui. Tuli tunne, että koko päivä oli mennyt hukkaan. Kuten olikin. En enää ehtinyt niihin muihin paikkoihin, jotka olin "listalle" kirjoittanut tälle päivälle. Eli muut ostokset jäivät tekemättä. Kun suunnitelma oli se, että ensin haen (tosiaan luulin, että löydän nopeasti) sen ulkoilupuvun ja sitten säntäämme hoitamaan ne muut asiat.

Kävimme sitten vain pikaiseen ruokaa tälle päivälle ja kotiin. Olen pettynyt päivän kulkuun. Odotin monta päivää, että tulisi tämä päivä ja pääsisi ostoksille. Nyt kaikki meni päin honkia. Minä olen aina sellainen etten kestä jos kaikki suunnitelmat menee mönkään. Petyn ja kiukkuunnun kuin pieni lapsi.

En jaksa nyt keskittyä oikein mihinkään. Tunnelma on pilalla. Makoilen vain ja mietin mitä söisin, kun mitään järkevää ei tullut ostettua.

Joo, huomenna on uusi päivä, mutta miten jaksaa tämän turhaannuksen kanssa sinne asti? Tekis mieli vetää yksi bentso. Ehkä se saisi mielen vähän turtumaan, etten aistisi niin terävästi joka ikistä rasahdusta. Saattaakin olla, että vedän temestan ja syön kaikki herkut mitä jääkaapissa on.

Huomenna aloitan sitten taas uuden elämän🙂