Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.08.2014 klo 16:40

Aamulla terkkariin ja miehen lekuri. Oli ihan ok käynti. Siinä aika lähellä on eräs kirppiksen tapainen ja mentiin sinne katselemaan, kun tarvisin tänne kotiin jonkin kauniin ja järkevän "hyllykön" vanhoille astioilleni, joita taas alkanut kertyä taas sen verran, että ne pitäisi saada siististi esille. No, eihän sellaista hyllyä kait ole olemassakaan, mikä mielikuva minulla päässä on tai ainakin maksaa maltaita. Yritän kyllä katsella noilta kirppiksiltä sopivaa ja luotan, että se löytyy joku päivä tai jos ei ala löytymään niin teen itse..

Lidlissä käytiin ja sitten kotiin keittelemään kahvit ja välipala. Se olikin tänään tosi ravinto-opillisesti oikeanlainen eli suklaa cappuccinoa ja mustikkapiirakkaa, pikkuleipiä😀 Sain "englantilainen kukkahattutäti-kohtaukseni", jonka saan aina, kun näen jotain IHANAA englantilaista teekuppia, kannua tai tapettia sun muuta vermettä. Siellä kirppiksellä oli nimittäin maailman kaunein posliininen, kermanvalkoinen, koristeltu, vanha, englantilainen teekannu! Jätin sen varaukseen ja noudan sitten kun on rahapäivä. Niin, kun saan sen "e-kohtauksen" niin alan hössätä keittiössä teetä, kahvia ja pikkuleipiä/kakkua kauniille astioille, servetit ym. Hah, hah. Mies on jokus leikillään sanonut minua Hyachintiksi vai mikä lie oli madame siinä "Pokka pitää" englantilaisessa komediasarjassa🙂 No, en myönnä olevani yhtä mielisairas kuin H.

Välkkärin jälkeen piti lähtemämme päivälenkille, mutta alkoikin tulla vettä kuin E:n hanurista. Päätin alkaa siivoamaan ja mies auttoi. Teimme viikkosiivouksen ja sen jälkeen näytti ilma paremmalle. Lenkkikamppeet päälle ja ulos. Taas alkoi sataa. Odotimme katoksen alla penkillä, kunnes sade taukosi. Kävimme hieman lyhemmän kävelyn tässä kulmilla, koska olin varma, että kohta taas tulee rankkasade, joten en halunnut pitkälle lähteä. Sateenvarjo matkassa, tihkutti koko ajan. Muuten ihan kaunis ilma. Pääsimme kotiin just ja sitten tuli taas vettä täysillä. Onneksi edittiin alta pois.

Mies pisti kanat uuniin ja minä olen pyörinyt netissä. NYT olen kiinnostunut Disneyn Lumikista, kun muistin taas sen sadun lapsuudestani ja minua joskus penskana sanottiin Lumikin näköiseksi, kun väritykseni on sama. Tykkäsin siitä sadusta kovasti. Netistä olen sitten selannut Lumikki-juttuja ja kovasti tulee nostalginen mieli. Saattaa olla, että joudun menemään kirjastoon hakemaan Lumikki-juttuja joku päivä. Voihan olla, että kerään myös muutaman siihen liittyvän tavaran.

Nyt odottelen ruokaa ja tuskin tänään enään mitään kovin kummoista tapahtuu, pitäisi lukea taas kirjaston lainauksia, ettei niitä vain kerry ja jää lukematta. Lehtejä vähän jo luinkin.

Ulkona sataa taas. Joka kerran kun sataa muistan ne heinäkuun hell..teet ja kiitän siitä, että syksy on täällä.

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.08.2014 klo 08:30

Mietin, että tänään ei taida olla mitään "virallisia" asioita eli aivan oman mielen mukaan saa päivän säveltää.

Illalla ei olisi tehnyt mieli alkaa nukkumaan. Hääräsin kaikenlaista ja lueskelin sängyssä. Mussutin salmiakkia.

Nukuin sitten kuitenkin ihan ok. Aamu-yön pissareissun (pitäisi lopettaa se illalla veden kittaaminen) jälkeen vielä unta ja kuuden maissa ylös. Olen myös harkinnut ottaa sängyn viereen vanhan, emalisen potan, kun kuitenkin aina aamu-yöstä herään tarpeelle niin ei tarvitsisi vessaan lampsia. No, taitaa olla liian sotkuista puuhaa. Unissaan pian lirauttaisi ohi..

Aamukävelylle. Satoi ihan vähän. Hapekas ja raikas ilma (Ihanaa!) Mies käveli kepin kanssa hitaammin. Minä otin välillä nopeampia pätkiä ja sitten odotin häntä. Eräällä suoralla lähdin juoksemaan. Kun pysähdyin ja katsoin miestä hänellä oli ovela ilme. Sitten laittoi kepin olalleen ja lähti myös juoksemaan, hah! Ei halunnut olla pekkaa pahempi. Kyllä meitä nauratti. Molemmat "juostiin" kuin jotkut lehmät. Mies kiroili sen jälkeen, että selkään ja lonkkiinsa kävi kamalan kipeää. Matkalla takaisin sisälle sanoin, että: "Mitäs me urheilijat" ja taas nauratti. Ei meidän kummankaan fysiikalla juoksu hyvin onnistu, mutta saahan sitä aina pieniä spurtteja yrittää. Saa sykkeen nousemaan välillä.

Aamiainen ja aamukahvit. Aamuteeveen tölläämistä. Taitaa tulla sateinen päivä tänäänkin. Meinattiin lähteä retkelle eräälle luontopolulle tuonne kauemmas. Menemme autolla. Se on eräänlainen kansallispuisto. Viimeksi käytiin siellä viime keväänä, kun oli vielä lumet maassa. Otin kuvia sieltä silloin. Kameran otan nytkin matkaan. Täytyy vain seurailla tuota sadetta, että missä välissä itsensä sinne tyyrää.

Keittiötä siivoilin ja seuraavaksi menen makkarin laittamaan. Jäi aamutohinoissa vähän mullin mallin. Hiukset on (taas) likaiset. Taitaa olla tänään pesupäivä, mutta siihen jätän aina pienen (sää)varauksen, että jos päässäni on matalapainetta illalla niin jätän väliin🙂

See You🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2014 klo 14:07

ihminen pystyy määrättyyn asti olla unta tai vähäisillä unilla, mut sit ku tulee seinä vastaan, ni se on siinä.ite saan sellaisii kausia välillä. tsemppiä miehellesi.

mä tein oman lenkkini, joka vei mehut ja miele. tosin oli ihana kattoa tyttöä, kun olin ostanut hänelle kaupasta jotain.

älkää kamalasti rehkikö siellä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.08.2014 klo 21:02

Kiitos Saloka☺️❤️☺️

Minulla tuli nyt illalla sellainen takapakki hyvään mieleen ja vireeseen, että hampaasta lohkesi palanen. Tiedän, että olen ollut TYHMÄ kun en ole hoitanut asiallisesti hammaslääkäriasioitani. Siinä hampaassa on ollut juurihoito kesken ja väliaikainen paikka jo vaikka kuinka kauan, kun en ole sitä laitattanut valmiiksi. No, nyt siitä siis pala pois. Ei siinä vielä kaikki..minullahan on myös toinen hammas, josta lohjennut pala jo varmaan puoli vuotta sitten, enkä ole sitäkään saanut aikaiseksi mennä laitattamaan. Huh..

Vähän masentaa koko juttu ja mietityttää millainen superhammaslääkäriralli tästä alkaa. Pakkohan ne on alkaa kohta puoliin laittamaan. Päätin ensi avuksi huomenna hakea apteekista sitä väliaikaista paikka-ainetta, jolla voi itse paikata lohkeaman ennen kuin pääsee hammaslääkäriin. Inhoan hammaslääkäriä, siis I-N-H-O-A-N!

Tiedän, että sen itse laitettavan paikan avulla vetkuttelen vielä hieman lisä-aikaa, mutta en voi sille mitään. Pelko on niin suuri..

Muuten päivä oli kiva, kun teimme sen patikkareissun sinne kansallispuistoon. Oli melkein ylämäkeä koko matka ja aika raskas, mutta antoisa ja kauniita kuvia sieltä sain. Kirjastossa vielä käytiin sitten iltapäivällä ja sen jälkeen lohkesi sitten hammas, että sellaisia tapahtumia tänään.

Kirjoitan tätä nyt myöhään, menossa jo nukkumaan ja miettinyt tuota hammasasiaa koko illan..😞

Huomiseen!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 29.08.2014 klo 06:56

Huomenta.

Näin on uuteen päivään taas herätty.

Nukuin, kuin tukki, enkä herännyt edes lirille aamu-yöstä. Kuudelta heräsin ja oli silti vähän väsynyt olo (nukkunut liikaa?). Jalat kertoo, että eilinen patikkareissu tuli tehtyä. Ei pahasti, mutta vähän. Päätä särkee hieman ja vatsassa nippaa. Menkat alkoi yöllä. Ja hammas..ei onneksi särje, mutta mietin sitä asiaa yhä. Päätin, että tänään en soita minnekään päivystykseen. En halua perjantaina lähteä minnekään h-lääkäriin. Tarvitsen muutenkin lisä-aikaa asian henkiseen valmisteluun. Maanantaina sitten pakko soittaa ja ainakin varata aika. En tiedä laitanko sitä paikka-ainetta apteekista. Ei ole rahaa tänään jos ei sitä jostain ilmesty🙂 joten en tiedä vielä..

Jopas tähän on nyt tullut voi-voottelua.

Vähän sellainen alavireinen olo/mieliala. Johtunee menkoista ja tuosta hampaan lohkeamisesta, ettei jaksa olla kovin riehakas nyt.

Taidan suoda itselleni jonkinlaisen lepopäivän ja ottaa vähän iisimmin.

Hyvää Perjantaita Kaikille🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 29.08.2014 klo 10:36

HOME ALONE

Jäin hetkeksi yksin kotiin. Mies lähti käymään asioilla. Jotenkin oli sellainen olo, että en halua lähteä yhtään minnekään. Mieliala on hieman ailahtelevainen ja vatsa on kipeä. Yhden itkunkin ehdin itkaista mitättömästä syystä. Sitä ne kuukkelit teettää. Tulin siihen tuolokseen, että minulle paras lääke taitaa nyt olla hetki yksinoloa.

Olin oikeassa. Viime päivinä on ollut sen verran aktiivista menoa, että tuntuu hyvälle vaikka sitten särkevään mahaan ja jäykkiin pohkeisiin (ai niin, ja tietenkin lohjenneeseen hampaaseen) vedoten jäädä YKSIN kotiin. Oikeasti tuntuu luksukselle. Jos olisin liian pitkään yksin luksus muuttuisi helvetin piinaksi. Mutta hetkinen hiljaisuutta, omia ajatuksia, sohvalla kone sylissä löhöten..ei paha.

En kauaa ollut "yksin". Puhelin soi ja pidettiin puhelinneuvottelua kauppa-asioista🙂 Kohta tulee toinen palaveri, kun mies pääsee Lidliin asti. K-kaupasta mukaan tilasin ranskanleivän. Tänä viikonloppuna köyhäillään. Onneksi kaapeissa on valmiiksi jo säilykkeitä, keittopusseja ym. ja pakastimessa jotain. Siihen halpoja lisukkeita. Tosin suomessa mikään ei enään ole halpaa ruokaa, kun vertaa entisiin aikoihin. Muista vielä ajan jolloin 20e oli ihan "riittävä" ruokaraha. Nykyään se on kuin kärpäsen pieraisu. Joskus muinoin tonnikala oli oikeasti halpaa. Mielestäni ei ole enään. Olen ihmetellyt tonnikalan kallista hitaa. Halpaa on enään ainoastaan jotkut kuppaiset jauhotuotteet, joita ei yksinään voi syödä. No, kaurapuuro on halpaa. Peruna on halpaa. Patonki on halpaa ym. Kaikki ne valitettavasti eivät minun mielestä ole mitään laadukasta ihmisen ravintoa. Mutta tilapäispuppuna menee. Kaurapuuro tosin tuosta listasta on ihan hyvä aamupala.

Minä olen aina ollut köyhä. Köyhänä syntynyt ja köyhänä kuolen. Silti olen ajoittain elänyt elämässäni "leveämmin". Mielikuvitusta ja valintoja. Toki olenkin silloin elänyt yli varojeni ja siitäkin on omat seurauksensa. Mielestäni elämäni ei ole ollut silti kovinkaan "köyhää". Tapahtumia on ainakin ollut enemmän kuin keskivertoihmisellä koskaan. On ollut hyvää, pahaa, onnistumisia, katastrofeja. Jos en olisi epävakaa en ehkä olisi enää järjissäni, koska uskon, että kukaan "normaali" ei olisi kestänyt minun elämää. Mutta "normaali" ei ehkä olisi kehitellyt elämästään sellaista kuin minun. Osittain epävakaana olen epävakauttanut elämäni. Muutama tapahtuma tosin ei ole minun valintaa ollut.

Äsken oli toinen puhelinneuvottelu. Mies Litissä, puhelinyhteys tänne ja minä täällä laskimen kanssa lasken mitä hän pistää koriin, että pysyy kärryillä tarkan budjetin kanssa. Joku penska huusi niin, että meinas tärykalvot haljeta. Ärsyynnyin heti. Huomaan, että en ole parhaimmillani. Viikonlopun syömiset on nyt aika lailla: lämpimiä voikkareita, lihamureketta, tuorepastaa, nakkikastiketta, puuroa. Ja niitä säilykkeitä, ja pussikeittoja.

Tänään ei liikunta voisi vähempää kiinnostaa. Tuo hampaan lohkeaminen taisi katkaista tällä kertaa kamelin selän. Pieni syy, mutta riittää. Haluan nyt mököttää tämän päivän. Turvonnut, kipeä mahakaan ei houkuta lähtemään loikkimaan.

Onneksi eilen tuli reuhkittua varastoon🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.08.2014 klo 13:25

Mulla joku vuosi sitten lohkesi hammas ja menin kiireen vilkkaan hampuriin. Se paikattiin. Sit joulukuusta lohkesi toinen hammas ja päätin että en tosiaan lähe mihinkään. Tuolla se lohjennut poskihammas on. Kerää ruokaa ja jos täyttyy reikä, ni joskus on kipee. Enkä mee paikkaamaan sitä ennen ku on aika. Inhoan hammaslääkäriä niin paljon. Ne jaksaa ja osaa riistää ihmiseltä kaiken rahan. Ei mulla ole joka kk varaa yli 100 euroa laittaa. Tekarit tulis paljon halvemmaksi.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 29.08.2014 klo 20:31

Saloka🙂🌻

Hammaslääkäri tosiaan vihonviimeinen paikka. Pelkään ja inhoan sitä. Tuo kommenttisi tekareista kyllä sai minut nauramaan päivällä ääneen. Se oli hupainen vaikkei asiassa muuten mitään hauskaa ole. Juuri aamulla äitini kanssa puhuttiin, että varmaan kohta tekarit suussa, kun hampaat paukahtelee p-askaksi yksi kerrallaan. No, tuskin sentään. Mutta viimeiseen asti aina vetkuttelen sitä hammaslääkäriin menoa, vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Tosin harvoin toimin järjen vaan tunteen mukaan.

------

Vähän tylsä päivä tänään. Kotitöitä tehnyt, mutta ulos en ole mennyt. Muuten löhönnyt lähinnä sohvalla tai makkarissa ja lukenut kirjastosta lainaamiani lehtejä. Suihkussa sain käytyä ja se on päivän hyvä teko🙂

Tiedän, että tylsyyteni johtuu kk-kierrosta, mutta silti.

Tehtiin lämppäri leipiä ja kohta on jo nukkumaanmenoaika.

Minua alkaa pelottamaan Putinin sotatoimet. Tuleeko sota? Joka paikassa varustellaan sotatoimia. Tähän asti en ole ajatellut, mutta nyt alkaa hieman mietityttämään, kun kaikkia varotoimia tehostetaan. Miksi?!

😯🗯️

Käyttäjä lillis kirjoittanut 30.08.2014 klo 08:42

huomenta. mä kärsin purentaviasta ja pistin just yli 500 yksityiseen hammaslääkäriin. no pitkä tarina huono lopputulos, enempi kipuja ja vituttaa niin paljon!!!!! tupalan menee nyt särkyllääkkeitä. aamu alkaa kahdella ja ilta loppu eilen 4:llä olo on että hakkaanko päätä seinään ja lähdenkö jo lääkäriin vai juoksenko päin sitä seinää vai itkenkö vaan koko päivän. kun ei noin särkylääkkeen tee enää mitään. täät kipu helvettiä olen nyt elänyt 9 vuotta. ja ottaa päähän niin paljon kun saa rahaa kerättyyä et sais apua niin pieleen menee, seuraavakai sitten lainaa otettava, sen verta vaikee tää ongelma ettei kunnallinen osannu tehdä mitään myöskään. ilmasiksi sieltä saisin kun on työtön ja niin vaikee ongelma mut 5 kertaa kävin sielä ja viimesen kerran lääkräikin jo hermostu sen verta että väitti että keksin nää kivut ja lopun aikaa istuin itkien siinä hiljaa kun hän teki töitään, hoitaja vaan kuivaili hiljaisuuden vallitessa kyyneileitä, sen jälkeen en ole sinne menny. nää kivut pilaa mun elämän ja on pilannu jo pitkään. en meinaa enää jaksaa tätä päivää. onneks ukko nukkuu tuola ja tiedä et kun se herää saa edes sen sylissä itkee. onneksi on lapset niin on joku syy elää tätä. on se vaan niin ihan kun välillä menee puolikin vuotta ilman että ei hetkeäkään särkis ja sitten saa ehkä yhden kivuttoman viikon tai päivän tai kuukauden ja sitten tää taas jatkuu. ihme jos taas tänkin päivän jaksaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.08.2014 klo 11:19

lillis ☺️❤️☺️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 30.08.2014 klo 13:38

Lillis☺️❤️☺️ Iso myötätunnon halaus sinulle. Kuulostaa aivan karmealle. Valitettavasti huonolla hoidolla olevia kipupotilaita on suomessa PALJON. Lähin esimerkki istuu tuossa vieressäni eli oma mieheni. Jo vuosia jatkuneet, päivittäiset, hetkeäkään hellittämättömät, piinaavat hermosäryt ovat hänen ristinään. Lääkitys ei ole tarpeeksi toimiva. Se, mikä olisi toimiva, sitä ei lääkärit suostu kirjoittamaan. Kipupoliklinikka ei ota asiakkaaksi. Lähetteet sinne palautuvat aina. En tiedä kuka sinne sitten otetaan. Rahaa pitäisi olla niin, että pääsisi yksityiskuntoutukseen (ehkä myös leikkaukseen), mutta sellaisia rahoja ei ole, eikä tule. Kärsiminen on siis hänen osansa tässä näytelmässä. Koska hänen vaivaansa ei KUKAAN taho ottanut tosissaan sen alussa, eikä hoitanut, se kroonistui ja nyt siihen ei ole paljon keinoja. Hirveää, sanon minä. En osaa muuta sanoa, kuin VOIMIA ja tiedän, että sekin on turhaa, koska jokaisenhan on pakko vain yrittää kestää ja taistella kipunsa kanssa päivästä toiseen. Se on selviämistä, selviytymistä. Ei siinä lässytykset auta sille potilaalle, mutta ainahan voi osoittaa myötätuntonsa, vilpittömästi. Onhan tosiaan niitäkin, jotka eivät edes usko niitä kipuja. On miehellenikin ilmaistu joskus suoraan, että huvikseen ruinaa huumelääkkeitä vain ilman riittävää kipua. Hah hah, ja v-tut sanon minä ja olen niille sanonutkin. Eivät tiedä hevon ttua asioista ja kehtaavat vielä kettuilla. Olen sanonut sellaiselle, että ottaa itse sen mieheni vian kärsittäväksi ja tulee sitten naureskelemaan. Siinä hymy hyytyisi taatusti keltä vaan. On mies joskus sanonut suoraan, että jos olisi yksin olisi kipujen vuoksi jo saattanut ampua itsensä tai ajaa jonkun rekan alle. Uskon häntä kyllä. Lääke jolla saisi joskus harvoin pahempaan kipuun pienen lepohetken, sitä ei anneta, koska siitä voi tulla riippuvaiseksi narkomaaniksi. itse olen aikanaan ottanut samaa lääkettä syöpähoitojeni aikana tulleisiin karmeisiin luustosärkyihin. Minulle lääke kirjoitettiin kysymättä jo valmiiksi, varalle. Otin muutaman kerran, en tullut narkomaaniksi. Ymmärrän varovaisuuden, mutta en ylivarovaisuutta (eli alihoitamista). Edes apteekkisopimuksella tuota lääkettä ei mieheni ole saanut. Muutamaa pilleriä kuukaudessa, niistä ei kukaan voi tulla narkomaaniksi. Emme anna periksi. Seuraavaksi hommamme lausunnon psyk.lääkäriltä, eli puollon siihen, että mieheni tarvitsee ja on henkisesti "sopiva" käyttämään sitä lääkettä. Huoh, pitkä on tämä tie...Voimia, selviytymistä🙂👍 Lillis, olet tervetullut kirjoittamaan tänne jos niin koet.

🙂🌻🙂🌻

Nukuin jopa 7 saakka. Ei olisi huvittanut aamukävely, mutta laitoin vain itseni sen kummempia ajattelematta miehen mukana ulos. Kävimme lähimetsässä katsastamassa sieniä. Ei ollut tai kerätty jo. Merkkejä sienestäjistä kyllä oli. Niistä sienistä on nyt kova kilpailu. Tultiin sisälle ja aamiainen. Puuroa, leipiä, kahvia. Hieman järkkäsin nurkkia. Varsinainen siivous tehty melkein joka päivä, joten ei sitä tänään tarvinnut tehdä vaikka on lauantai. Mies ehdotti että menisimme käymään kaupungin toisella puolella sijaitsevalla ulkoilupoluilla metsässä ja samalla sieltä svamppeja tutkimaan.

Kannatti mennä. Kivat polut ja maastot. Hyvä ilma ja niitä svamppeja oli ja PALJON! Tatteja tuli yksi Ikea-kassillinen eli ihan sikana. Ja alle tunnissa. Oli siellä muitakin sienestämässä. Sienikuumetta on nyt ilmassa. Ei ihme, kun tähän asti metsät niin kuivat, ettei sienen sientä paikoin.

Itikoita ei onneksi ollut. Lenkkarit kastui märäksi. Oli kuitenkin mukavaa siellä metsässä ja sienestämässä.

Kotona takaisin kamppeet saunaan kuivamaan ja perkattiin sienet. Sänkyyn vaihdoin puhtaat petivaatteet ja pientä siivousta meinasin kuitenkin vielä. Mies teki lihamurekkeen ja sen kanssa tehdään sienistä kerman kanssa lisuke.

Sitten menee varmaan loppuilta löhöten, musaa kuunnellen ja lukien.

😎🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.08.2014 klo 15:24

Mä kävin suihkussa, huomasin kuinka kaamea olen. Maha täyn "raskausarpia", rinnan alla pieniä haavoja. Yök. Nyt mietin pitäisikö alkaa rasvaamaan noita. Eilen illalla laitoin jo kasvoihin huulirasvaa ja se poltti.

Käyttäjä arka kirjoittanut 30.08.2014 klo 17:59

Hei AK!
Ikävä että miehelläsi on niin kovat kivut. Paljon voimia hänelle. Tänään puhuttiin kotona asioista avoimesti niin että tytärkin oli mukana. Sovittiin että laitan päivävaatteet päälle heti herättyäni enkä vetelehdi yöpaidassa puoleen päivää. Minähän sain Oxamineja lääkäriltä, ovat nyt miehen hallussa, hän sitten antaa aina välillä. Käytiin miehen kanssa kaupassa, muutoin olen lukenut kirjaa ja maannut sohvalla. Kirjoita taas pian itsestäsi AK kun on niin mukava seurata päiviäsi.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 30.08.2014 klo 18:23

Kyllä oli sienet hyviä, mums!

Minä vissiin taas yritän alkaa hiilaritietoisen tai ainakin kevyemmän ruokavalion. yritän sen nyt yhdistää tuohon liikkumiseen. Pelkään vaan, etten koskaan pääse näistä läskeistä eroon ja kyllästyn sitten. No, en jätä herkkuja kokonaan. En usko että se onnistuisi, mutta vehnämössöt ja sokerisimmat yritän jättää ruokalistalta. Jonkinlaista järkesitämistä, kait. Saahan sitä sitten jouluna taas ahmia aivan tarpeeksi.

Sellaiset Lidlissä myytävät pakastemarjat pahvipakkauksessa (vadelma, mango, musta viinimarja, kookoshiutale) on tosi hyvää! Sulatan ne niin, että jää kohmeiseksi niin on tosi hyvää. Söin äsken raejuuston kanssa. Se yksi pakkaus maksaa jotain 1.50e ja siinä on kahdeksi kertaa. Varsinkin se pakastemango..nam. Ehkä ostan joskus sitä pelkkää pakastemangoa.

Hyi vit..söin eilen illalla purkkihernekeittoa. Siis se maistui ihan ok, mutta alkoi kuohumaan mahassa, närästämään ja teki huonon olon. Ja rupsuttamaan. Ehkä tein siitä liian vahvaa. En kyllä muista että siitä olisi ennen tullut tuollainen olo.

Mietin jos alkaisin tekemään jotain smoothieita taas kerran, kun blenderi makaa tuolla keittiössä tyhjänpanttina. Ainakin siitä pakastemangosta saisi tosi hyviä sörsseleitä.

Tai jos alkaisi valoravinnolla elämään, kuten jotkut ufohörhötyypit, mutta en varmaan laihtuisi sittenkään.

Mies lämmitti saunan. Hetken ajattelin, että menen sinne. Päätin kuitenkin, että en mene syistä, jota en nyt tässä selitä.

Eiköhän tämän päivän horinat olleet tässä.

Menen makkariin lukemaan lehtejä.

Heippuli!

Käyttäjä lillis kirjoittanut 31.08.2014 klo 07:58

moi kaikki ja huomenta.
parempi päivä. eilisestä selvitty. kävin päivystyksessäkin mutta maanantaille jää. sain sentään kirjeen jossa sanotaan että pikana pitää uusi yökisko tehdä.
mies haki selvityimis setin kinderpatukoita jäätelöö ja eilalattea sekä plussa juomaa, sitten vaan telkan edessa, hyvin meni kunnes tuli mainokset tai ohjelman vaihto. onneks uppoon aina niin hyvin noihin ohjelmiin.
kyllähän noista kiloist tulee välillä stressattua, mut oon ollu jokus tois laiha ja ns hyvän näkönen niin en ollu sen onnellisempi niin en niistä sen takia varmaan enää stressaa, ei ollu mun onni tai mielen tila kahon painosta koostumuksesta riippuvainen.
ne lidlin magot on täällä kin käytössä🙂 hyviä on kun smootien niistä vääntää, muuten en ole niitä käyttäny, kalliiita on mut mutta kerta pari kuussa raaskin ostaa. oon nyt keskittyny noihin piltti ja bona hedelmäpurkkeihin ku citarista saa aina 6 setin alennuskella niin niitä välipalaks. en yhtään tykkää ku tulee hedelmäkärpäsiä jos ostaa tuoreita hedelmii ja sit mätäneekin niin nopeesti. hyvää sunnuntaita kaikille!!!