Minua vähän alkoi väsyttämään. Vaikka ollut ihan mukava päivä ja paljon toimintaa niin huomasin, että halusin jo melkein laittaa nukkumaan. No, en nyt vielä laita vaan yhdeksältä menen vuoteeseen, kuten aina. Kun en katso koskaan telkkaria, enkä jaksa lukeakaan kovin myöhään niin menen aikaisin nukkumaan. Herään viiden ja kuuden välillä aamulla.

Jotenkin vähän sellainen haikea olo ollut. Olen yrittänyt luoda itselleni hyvää tunnelmaa, mutta tunnelma latistuu. Ehkä olen vain väsynyt (ehkä siitä hölkkäämisestä, heh). No, toinen jalka on hieman kipeä, mutta en jaksa välittää.

Makoilen vain sängyllä ja odotan nukkumaan menoa.

Katselin niitä ottamiani kuvia tältä päivältä ja ne olivat kauniita. Ei tarvitse olla kummoinen kuvaaja, kun nykyajan digikamerat on niin laadukkaita, että niillä saa hyviä kuvia ihan vain räpsimällä.

Odotan jo aamua ja sitä, että saisin taas laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos. Onko kävely seuraava riippuvuuteni?! (ei ehkä niin epäterveellinen, kuin ne muut).

🙂

Sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa AK! Onpa kiva, että olet löytänyt lenkkeilyn, varsinkin luonnossa lenkkeilyn ilon uudestaan. 🙂 Minulle se on ollut tosi tärkeää ja syksyn raikkaat ilmat ja ruska ovat tosi mukavaa lenkkeilyaikaa, kuvia tulee otettua myös paljon. 🙂

Minulla menee edelleen mukavasti, välillä on ollut univaikeuksia, mutta huomaan että energiaa on silti enemmän kuin ennen.

Surullinen olen siitä, että niin monella vointi on huono (arka, saloka ym.), toivon niin, että hekin saisivat kokea hyviä hetkiä ja elämäniloa. Voimia!

Hei AK!
IMajatuksista en haluaisi puhua kuin lääkärilleni. En halua muille puhua. Helpottaa että saan kirjoittaa niistä tänne. Saanko jatkossakin kirjoitaa ketjuusi? Mukavaa että saitte sieniä ja jaksoit vielä siivotakin. Hyvä myös että uudet lenkkarisi toimivat. Minä heräsin taas yöllä valvomaan. Voi kun saisin nukuttua kokonaisen yön.

Tehtiin tytön kanssa jätskiä pakkaseen. Mä en voi sitä syä, mut sen tekeminen oli hauskaa ja tosi helppoa. Maitoa 1 dl ja sitten yksi pussi jotain jauhetta. sit sitä vatkattiin hartaudella niin kauan että se oli paksua. Laitoimme 6 muffini vuokaan sitä ja pakkaseen. Saa nähä millaista jätskiä tulee 3½ tunnin päästä.

Olo on hiukan parempi. Eilinen suolistokipu on onneksi pois ja ei ainakaan vielä ole oireillut. Pitäisi alkaa tekee juuressosekeittoa. Saan noita juureksia käytettyy tuolta jääkaapista.

klo 15 isä ehkä tulee formuloita kattelee. Sitten en pahemmin nosta ahteriani sohvalta. Ehkä tänään innostun tekemään sukkiakin.

Aurinko paistaa ja ulkona oli aika kuuma kävellä. kävelin kauppaan ja vanhempien luota kotiin. Tuli semmoinen 1-1½ km pieni lenkki tehtyy. pieni, mut mulle aika iso. Ehkä mä saan tytön mukaan kävelee joku kerta.

Mut nyt operaatio juurekset!

Ps. anteeksi hoilotukseni. tekstiä tulee, vaikka ei pitäisi. Joku lukko avautunut päänsisältä tänään...

Marianne☺️❤️ Kiva kuulla, että sinulla menee nyt tasaisen hyvin. Ja kiva, että siitä huolimatta silloin tällöin käyt yhä täällä ja kerrot kuulumisia🙂 Joo, olen tuosta ulkoilusta nyt löytänyt uutta sisältöä elämääni makoiltuani niin kauan sisällä ilman liikuntaa. kiitos, kun vierailit täällä ja kaikkea hyvää sinulle!

Arka, Ymmärrän, että et halua puhua IM-ajatuksistasi. Onneksi kirjoitat tänne. Onneksi sinulla on myös perheesi ja usko. Meillä kaikilla on jotain, joka kantaa aina seuraavaan päivään. Jokaisella jokin syy tai ainakin este, minkä vuoksi IM ei toteutudu ja hyvä niin. Hyvähän se olisi jos se mielestäkin lähtisi joskus pois. Se kun syö niin hirveästi energiaa itse elämiseltä. Ja ajatuksen energia on niin suuri. Sitä mitä ajattelet, sitä vedät puoleesi. Minulle se on aina ollut hankala läksy oppia, koska olen huono hallitsemaan ajatuksiani. Voimaa sinun päivääsi. Tietysti saat kirjoittaa tänne, siksihän tämä ketju on olemassa🙂

🙂🌻

Kotiuduttu taas.

Aamusta tuntui, että maailma kaatuu päälle. Olin jotenkin todella töhkeällä ja nihkeän nahkealla tuulella ja lisäksi minulla oli (hyvin pitkästä aikaa) jotenkin pelokkaan neuroottinen ja jopa paniikkinen, ahdistunut olo..ajattelin, että päivästä ei tule yhtään mitään. En tiedä miksi olo oli sellainen. Ehkä eilinen päivä oli vähän liian täynnä kaikkea ja väsähdin (illalla olin ainakin ihan poikki..)

Aamulenkki ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja vanuin sängyllä viimeiseen saakka. Sitten päätin, että en ala pinnaamaan niistä lenkeistä. Mies jo odotti minua mukaan. Huomasi kait, että olin ahdistuneen, puhumattoman oloinen ja yritti heti alkaa piristämään. Sitten huomasi, että ei onnistu. Jotenkin en jaksanut puhua oikein mitään ja mieli oli sellainen tylsä. Kuitenkin tehtiin se lenkki normaalisti. Mieskin oli väsynyt, koska ei ollut yöllä kunnolla nukkunut. Nyt alkaa taas hänellä yöuni olla katkonaisempaa selkäkivun ja Mirtatsapiinin jättämisen vuoksi. Onhan hänellä Lyrica mutta ei se nukkumiseen auta. Mitään varsinaista mielialalääkettä hän ei tarvitse. Parempi kipulääkitys antaisi ehkä nukkua kivuilta. Miehen selällekin tullut nyt enemmän rasitusta, kun ollaan paljon liikuttu, vaikka muutenhan se on hänellekin ihan hyvä liikkua.

Vielä kun tultiin takaisin lenkiltä olin ihan synkissä ajatuksissa. Sitten mies tuli makkariin ja sanoi, että lähdemmekö ajelemaan toiseen kaupunkiin erääseen kivaan paikkaan, joka vie merenrantaan. Ajattelin, että mikäs siinä. Ehkä se piristäisi minua. Niin lähdimme ja vaikka ensin olin vähän jäykähkö (henkisesti) niin pikku hiljaa aloin siitä rentoutua ja innostua maisemista ja herkesin taas puhua pulisemaan normaalisti. Kamera oli tietysti matkassa. Se merenrantapaikka oli ihana ja käveli siellä aika pitkään ympäriinsä, myös rantakiviä ja kallioita pitkin ihan veden rajassa ja otin paljon kuvia. Olin oikein ihastunut siihen paikkaan. Siellä oli venelaiturit, huoltorakennukset, kahvila ym. Harmi vaan, että ne olivat jo laitettu talveksi kiinni. Olisi ollut ihana juoda vaikka kahvit siellä ja katsella ikkunasta merelle. Ehkä sinne menemme joskus uudestaan retkelle vaikka eväitten kanssa.

Huomasin taas, kuinka hyvät uudet lenkkarini ovat kaikenlaiseen "maastossa" kulkemiseen ja olen siitä HYVIN iloinen! Olen puhunut paljon jalkojeni viasta. Nyt en ole enää varma, että kuinka paljon on vikaa jaloissani ja mikä on johtunut siitä, että minulla ei ole ollut sopivia kenkiä. No, en tiedä vai ovatko jalkani alkaneet sitten näin pian vain voimistumaan. Oli miten oli, mutta suunta on parempi.

Enhän minä vieläkään ole lähelläkään mikään urheilija, hah..mutta, minusta on jo suuri asia, että jaksan nyt joka päivä ulkoilla, enkä ole enää sen asian suhteen niin "sidoksissa" kodin seinien sisälle. Se, että en ole jaksanut liikkua on laskenut paljon myös itsetuntoani ja olen tuntenut usein itseni aivan turhaksi ja omituiseksi sen asian vuoksi. Nykyään kun tuntuu, että kaikki ovat kovia liikkumaan ja ihaillaan kaikenlaista treenaamista ja sporttisuutta.

Kyllä minäkin nautin liikkumisesta silloin kun se on minulle sopivaa ja mielenkiintoista.

Luonto on tähän aikaan vuotta uskomattoman kaunis. Eilen oltiin metsässä ja tänään meren rannalla. Paljon kauniita kuvia jäi muistoksi. Toivottavasti saan tehdä vielä monta luontoretkeä ennen talven tulemista. Ihan sydäntalvella ei sitten niin ole asiaa umpimetsiin. Enkä muutenkaan tykkää niin paljon ulkoilla sitten ihan kylmimpään vuoden aikaan.

Kotona teimme ruoan ja söimme. Sen jälkeen astiakone hurraamaan ja pesukone päälle. Hyvä, että eilen siivottiin vielä sen retken jälkeen niin ei jäänyt tälle päivälle.

Mies lupasi illalla paistaa lättyjä, nam!

Luulen, että teemme tänään vielä iltasemmalla kävelyn tässä lähellä, kun on niin hyvä ilma. Ihanaa, kun ei ole ne kamalat helteet enää. Kyllä syksy on ihana!

Emme menneet enää iltakävelylle. Mies teki lettutaikinan ja paistoi kasan lettuja. Hänen selkänsä on tullut kaikesta ramppaamisesta nyt huonoon kuntoon.

Söimme lettuja. Menin suihkuun. Vähän oli hankalaa tällä ruholla, pienen muoviämpärin päällä istuksien yrittää hoidella karvoituksensa😉 Kannattaisi vissiin muistaa ostaa se suihkujakkara joskus..Muuten olen kyllä sitä mieltä, että tuommoinen höylällä karvojen kalttaaminen on kyllä ihan syvältä. Mutta, eihän tässä maailmassa mikään saa olla luonnollista. Ei karvatkaan. Toki en halua mikään kävelevä puska olla, mutta kuitenkin..

Ei voi muuta sanoa, kuin aika kiva, toiminnallinen viikonloppu ollut. Pientä ahdistustahan yritti pukata päälle, mutta se tuntuu menneen menojaan.

Tavataan ensi viikolla eli huomenna🙂👍

HeiAK!
Tulin nyt yöllä kirjoittamaan tänne kun heräsin puoli kolmelta. Kello on nyt puoli kuusi. Olen yrittänyt makoilla mutta en ole saanut unta. Kirjoitan päivällä lisää miten sossu meni, meillä on tänään aika sinne.

Yö meni ihan ok.

Heräsin jo viideltä ja olin aivan virkeä. Sytytin yöpöydän lamppuun valot ja menin vessaan. Mies heräsi ja oli hieman kiukkuinen, kun oli melkein koko yön valvonut selkäkipujensa vuoksi ja sitten kun pääsi vihdoin uneen niin minä poukkasin ylös. No, enhän voinut tietää.

Kuuden aikaan olin jo lenkkikamppeet päällä odottamassa, kun mies joi kahvit ja sitten lähdimme ulos. Mentiin vain puoli tuntia, kun mies ei voinut enempää. Minun olisi tehnyt mieli painua pidemmälle, mutta sadetta on luvattu tälle päivälle. Kohta alkaa ja jatkuu vissiin koko päivän.

Sisällä aloin tehdä aamiaista. Keitin puuron, tein voileipiä ja keitin kananmunia, sekä kahvia lisää. Mies ei halunnut syödä niin aikaisin, joten söin itsekseni oikein tuhtin aamupalan. Maistuu paremmin, kun on käynyt kävelemässä ensin.

Aamiaisen jälkeen latasin apk:n (ilmaus opittu Salokalta) ja siivosin keittiön.

Nyt alan muut aamuhommat ja suunnittelen päivän kulkua. Täytyisi kirjaston juttuja pikalukea pois ja palauttaa. Niitä on kertynyt ihan hirveästi, kun en ole paljoa lukenut. Aina aloittanut vain ja sitten pistänyt pois. Nyt kun on ollut muutakin puuhaa niin ei ole ehtinyt. Ei olisi uskonut, että minäkin voisin olla "kiireinen" ihminen, hah. Niin vaan näyttää kaikkea ilmaantuvan päiväjärjestykseen, kun vähänkään aktivoituu.

Äidillekin pitäisi soittaa.

Katsellaan ja ihmetellään🙂👍

P.S. Kyllä tämä syksy on IHANA. Kauhulla muistelen niitö heinäkuun helvet...siis helteitä.

Saloka,

Ihanaa, että sinulla oli eilen parempi päivä. Kuulosti tosi mahtavalle tuo jäätelön tekeminen. Toivottavasti siitä tuli hyvää. Olen itsekin miettinyt monta kertaa, että haluaisin tehdä itse jäätelöä. Tykkään jäätelöstä ja kaupassa sen hinta nousee koko ajan.

Toivottavasti sinun hyvä vire jatkuu tänään.

🙂🌻

Ak. se eilinen vire taisi yö peitota. mut en mä vielä ole toimintakyvytön. olen jotain saanut tehtyy. mut silti katon koko ajan kelloa, koska pääsisin nukkumaan tai lepää.

Saloka🙂🌻

----------

Käytiin aamupalan jälkeen terkkarissa hakeamassa miehelle kipupiikki selkään, kun äityi niin pahaksi. Hieman likkaa äkkiseltään tullut kait kaikenlaista riehkaamista. Täytys hänen ottaa vähän iisimmin, mutta ymmärrän, että vaikea vain olla paikoillaan jos ei ole sellainen ihminen.

Terkkarireissu meni aika nopeasti. Sen jälkeen menimme kirjastolle palauttamaan osan minun lainoistani, enkä ottanut nyt lisää, kun vielä kotona lukemattomiakin. Alkaa ahdistamaan jos niitä kertyy liikaa, eikä saa luettua. Suoraan sanottuna minua ei paljoakaan nyt kiinnostaisi olla niin paljon paikoillaan, että lukisin vaan tekisi mieli koko ajan vain tulla ja mennä, tehdä jotain. Ei ole mikään maaninen olo vaan ihan terveellä tavalla aktiivinen olo (vihdoinkin).

Minulla tuntuu tuo ulkona kävely tuovan lisää potkua olemiseen, olen energisempi. Nukun paremmin ja ruoka maistuu paremmin ja mieli on aktiivisempi. Ei kait sitä turhaan sanota, että liikunta on hyvä lääke mielelle.

Kotona syötiin välipalaa ja soittelin äidin kanssa. Mies meni makkariin nokosille, kun yön valvoi. Käytiin myös ruokakaupassa hakemassa maitoa ja jauhelihaa. Meinattiin tehdä tänään ihan vain makaronilaatikkoa, pitkästä aikaa. Se on aika hyvä "köyhäilyruoka", vaikka eihän makaroni nyt mitään "ruokaa" ravintoarvoltaan olekaan, mutta kyllä sitä joskus syö. Huomenna olisi seurakunnan aamupala saa nähdä menemmekö sinne. Onhan siellä jo muutama tuttu naamakin, että ihan voisi mennä moikkaamaan.

Näköjään kaikenlaista ohjelmaa päiviin löytyy, kun sitä jaksaa kehittää. Välillä tuntuu, ettei aika riitä mihinkään vaikka ei sen kummempaa tee, kuin näitä omia arkisia askareitaan.

Vähän haikeaksi mielen veti, kun facesta näin, että erään sukulaiseni pojalla oli ollut rippijuhlat eilen. Tätä sukulaista en ole nähnyt aikoihin..hän on minua vain muutaman vuoden vanhempi ja penskana oltiin paljon tekemisissä. Katsoin ihmeissään kuvaa siitä pojasta, enkä millään meinannut käsittää kuka siinä kuvassa oikein on. No, aika menee nopeasti, vuoden vierivät. Siinähän oli sukulaiseni poika, nyt jo viisitoistavuotias nuorukainen. Näin hänet viimeksi vauvana..

Minä en tahdo millään tajuta tätä ajan kulkua. Vastahan olimme lapsia. Nyt me "lapset" olemme jo keski-ikäisiä ja niillä toisilla "lapsilla" on jo omat lapset ja jopa rippikouluikäiset. Kohta heillä kait on jo lapsenlapset niissä kuvissa. Minä se vaan (kait?) pysyn samana ja maailma ympärillä menee eteenpäin, ihmiset ikääntyvät, perustavat perheitä, saavat lapsia ja lapsenlapsia. kasvot kuvissa muuttuvat, aikuistuvat ja uusia kasvoja ilmestyy kuviin, sellaisia keitä et ole koskaan edes nähnyt livenä. Jotenkin hassu ajatus..

Että siitä siis on yli 15 vuotta kun viimeksi olen heitä nähnyt..en ole tajunnut, että siitä on niin kauan. Olen vain elänyt omaa elämääni ja vaiheitani heitä näkemättä.

Odotan, että mies herää ja alamme tekemään m-laatikkoa.

Ulkona sataa kaatamalla. Satanut koko päivän. Minulle sopii oikein hyvin🙂👍

Nyt (vasta) on sitten Putin-juusto hankittu meidänkin pirttiin🙂

Minä ehdin jo monta kertaa sanoa, että minä en ainakaan sellaista juustoa osta, jossa tekstikin on r.... No, tänään Cittarissa sitten meinasi silmät pudota päästä, kun pieni, nätti Oltermanni oli vain 1.29e. Pakkohan se oli laittaa kärryyn. Noin halpaa ei juusto suomessa ole koskaan.

Aamulla heräsin taas viiden jälkeen, melko virkeänä. Miehelle on nyt jokin hiivatin unettomuus iskenyt, eikä hän ollut paljoa nukkunut. Osittain selkäkivut ja sitten muuten vain unettomuutta (ollut joskus ennenkin). Saattaa olla Mirtan lopetuskin, olen lukenut, että tekee unettomuutta.

Lähdimme normaalisti aamukävelylle, joka alkaa minun osalta sujua jo aikaisempaa nopeampaan tahtiin. Mies kulkee tietysti kepin kanssa hitaammin. Minä välillä kävelen lujempaa ja sitten odotan häntä. Jos menisin yksin niin painelisin jo ihan hyvää vauhtia, mutta en halua yksin mennä, enkä antaa miehelle kuvaa, että hän olisi liian hidas.

Sitten lähdimme seurakunnan aamiaiselle ja asioille samalla. Olimme aika vähän aikaa siellä srk kun ketään tuttuja ei nyt ollut paikalla.

Kävimme leipomossa. Ostin jotain pullaa ja tuoreen leivän. Olen huomannut, että pystyn tietyn määrän syömään myös höttöhiilareita, kun vain liikun päivittäin. Sieltä mentiin Lidliin ja sitten Cittariin. Sitten vielä yhteen kivaan, keskikokoiseen kirppikseen, josta nyt tullut vakiopaikka. Luulen, että otan itse pöydän sieltä syksyn aikana.

Kotona nyt teimme välipalaleipää ja kahvia. Mies laittaa lihan uuniin. Minulla on nyt kaikkea tarpeeksi. Eilistä makaronilaatikkoakin vielä. Lättyjä on vieläkin. Leipomon herkkuja ja ties mitä..

Päivä on ollut mukava ja sopivan aktiivinen. Mieli on aika kirkas. Odotan jo, että pääsen päivälenkille. On satanut koko päivän, mutta nyt paistaa aurinko.

Siispä ulos...😎

Päätimme valita uuden reitin päiväkävelylle. Lähdimme ensin pyörätietä kävelemään ja siitä käännyimme metsään. Huomasin, että jaksaisin ihan hyvin kävellä sinne meidän lähikaupalle. Kesällä en vain halunnut edes yrittää, kun ei ollut sopivia kenkiä, eikä muitakaan lenkkivaatteita ja ne helteet..ja silloin kesälomalaisten suuri ruuhka lenkkeilemässä ja pyöräilemässä, en halunnut, enkä kehdannut sinne sekaan. Aloin suunnitella, että joku aamu, kun hyvä ilma kävelemme miehen kanssa sinne kaupalle ja tuomme ostokset selkärepussa kotiin. Tulisihan siinä hyötyliikuntaa ja kauppa-asia samalla kerralla. Ei aina tarvisi autolla mennä joka paikkaan.

Metsä oli kiva. Vaihtelevaa maastoa. Mäkeäkin aika lailla. Eri tavalla sai tehdä työtä kuin tasaisella maalla, mutta ei se pahalle tuntunut. Mitä nyt polvi vähän ilmoitti. Kotona kyllä vähän hengästytti, että huomasi jotain tehneensä. Huvitti, kun nuori nainen höllkkäsi meidän ohitse poninhäntä keikkuen. Tuli mielikuva, että jos minäkin lähtisin hölkkäämään siellä niin mille se näyttäisi, heh..vähän kuin joku norsu olisi päässyt häkistä karkuun.

Nyt tiedän sitten senkin, että voin ihan hyvin sinne kaupalle mennä ja se jotenkin huojentaa minua. Olen tuntenut itseni huonoksi, kun naapurit aina niin kehuvat, että on kiva kun niin lähellä hyvä kauppa, jonne voi kävellen mennä. En ole kehdannut sanoa, että minä en tiedä jaksanko sinne kävellä..

Sekin on hyvä, kun huomaan, että täällä on monia vaihtoehtoja minne kävellä. Ei tarvitse aina samaa, kun minä kyllästyn niin nopeasti.

Puhuin äidin kanssa puhelimessa. Söimme ruoan. Siivosimme keittiön. Netistä pitäisi tutkia yhtä sun toista, sitten lukea kirjaston juttuja, käydä suihkussa ym. Onneksi suihkussa käyminen on alkanut taas luonnistumaan lähes normaaliin tahtiin. Luulin jo, että olen pimahtanut niin, etten enää koskaan pääse sen kanssa normaaliin tahtiin.

Mikä päivä voisin vain istua ja haaveilla? Lukea runoja ja tuijotella syksyistä taivasta? Hörppiä kahvia ja tehdä ajatustyötä?

Haluaisin yhtä aikaa mennä ja tehdä koko ajan jotain ja sitten vain olla ja olla.

Onko minussa kaksi eri persoonaa? Olenko kaksisuuntainen?

🙂👍

mun vakiolenkki, kauppaan ja takas. Mut parempi sekin ku ei mikään. Huomenna en varmaan mene ulos ollenkaan, syy omas ketjus.

Reippaita lenkkejä teille ja aurinkoisia matkoja.

Nukuttu yö ihan jees. Heräsin eka kerran puoli neljältä virkeänä (!) ja mietin jo saanko enään unta. Kävin vessassa ja sitten olin nukahtanut kuitenkin. Puoli kuudelta ylös, aamutoimet ja pihalle. Mies ei taaskaan ollut nukkunut paljoa. En tajua miten hän jaksaa enään olla edes hereillä.

Tukeva aamiainen. Aamuteeveen tölläämistä. Nyt alkaa valmistatuminen lähtemään, kun miehellä on tunnin päästä lekuri.

Sateisen näköinen ilma. Saas nähdä mitä kaikkea tänään keksitään.

Palataan myöhemmin🙂🌻