Heräsin jo viiden jälkeen, enkä enää saanut unta. Vähän väsytti olisi voinut pitempään nukkua.

Jälleen satoi ja tuuli kovasti. Se tuntui ihanalle🙂

Aamutoimien jälkeen ulostauduimme miehen kanssa aamukävelylle. Alkaa sujua jo aika rutiinilla, vaikka vasta neljäs kerta. Saa nähdä kuinka kova motivaatio on sitte enää, kun alkaa tulla räntä ja loskakelit, pakkaset ja lumet..😉

Kävelyn jälkeen keitin kaurapuuron ja tein leipiä, jotka söimme aamupalaksi.

Päätimme lähteä käymään naapurikaupungissa erästä kirppistä katsomassa, jossa emme ole koskaan käyneet. Se paikka oli tunnelmaltaan jotenkin inhottava. En osaa tarkemmin selittää. Liian iso, kolkko, huonoa tavaraa, tylyjä ihmisiä. Jouduin lähtemään sieltä aika nopeasti pois, kun kiinnostus herpaantui.

Harmitti vähän koko juttu.

Kotiintulomatkalla poikkesimme kävelemään eräälle hautausmaalle. Otin kameralla muutamia kuvia kauniista kasveista ja istutuksista siellä.

Sitten alkoi satamaan kaatamalla ja lähdimme sieltä kotiin.

Hyvin pitkiin aikoihin minulle ilmaantui ahdistus eräästä asiasta, josta en kehtaa kirjoittaa täällä. Minua pelottaa se asia ja se vie mieltä alaspäin. Melkein jo itku tuli. En ymmärrä miksi minulle pitää aina ilmaantua joku juttu, joka katkaisee hyvän putken. Se ahdistava asia on sellainen, että jos se jää krooniseksi niin ei paljon nappaa. Se kuuluu minusta sitten koko ajan ja kaikkialle missä puhun. En ymmärä koko juttua ja pelkään sitä.

Kun itsehäpeäni viimein lähti pois ja ulkonäkö alkaa olla ihmisen näköinen niin sitten ilmaantuu tuollainen juttu, joka saa minut häpeämään, taas kerran..

ahdisti niin, että sorruin ottamaan pamin. Sitä ei ole tapahtunut viime kevään jälkeen. Ajattelin kyllä myös, että jos se laukaisi niskan ja hartioiden jännitystilaa rentoutttamalla lihaksia. Mutta..otin sitä myös ahdistukseen.

Minulla laukesi jo kova halu vetää bentsoja vaikka kourallinen.

Hienoa jos tästä nyt alkaa taas ongelmat.

Tekisi mieli hypätä parvekkeelta.

Kauhean ankea olo tuli siitä pamista. Ei se muuta kuin väsyttää. Minä mietin kaiken aikaa sitä ongelmaani ja mistä se johtuu ja miten saisin sen pois.

No, pakko kait kertoa se. Eli olen nyt parin päivän aikana alkanut huomaamaan, että kun puhun niin lausun r-kirjaimen aivan kuin minulla olisi "ärrävika". Ei ole kyllä koskaan ollut. Hississä sanoin miehelle sanan "viriketoiminta" ja sössötin sen jotenkin tyyliin "vidiketoiminta". Olen vähän ihmeissään, että mistä tämä johtuu ja pelottaa.

Tuosta pamista tuli kyllä tosi tyhmä olo. Ei ihme jos ennen olin ihan kuutamolla kun napsin niitä joka päivä ja joskus vielä yhtä-aikaa temestan kanssa.

En osaa nyt ajatella mitään muuta, kuin tuota puheasiaa. Välillä sanon sen ärrän ihan normaalisti ja välillä taas sössään. Huomaan, että sellaiset sanat jossa on kirjainyhdistelmiä ir (kuten juuri viriketoiminta) ovat vaikeimpia.

Taas siis yksi huolenaihe lisää heti kun kaikki alkoi sujua paremmin.

toivottavasti ei ala tulemaan masennus ja IM pyörimään mielessä..

Älähän nyt vielä luovuta AK, yritä löytää jostain kivasta asiasta otetta ajatuksiisi🙂🌻

Uskon että tuo ahdistava asia tuli niin voimallisena mieleesi että tekee vain mieli paeta kaikesta, mutta olet niin hyvin jo ollut piristynyt ja reipastunut, että älä anna periksi. Huominen on sinun sitkeällä selviytymisluonteellasi jo parempi päivä. Jakselehan 🙂👍

Kait se pamista meni pää sekaisin, koska menin suihkuun.

Otin tulikuuman suihkun. Auttoi vähän ahdistukseen ja palelemiseen (taisi olla psyykkistä). Auttoi myös ehkä vähän kipeisiin hartoihin ja niskoihin.

Inhottavaa, kun nyt koko ajan tarkkailen puhettani, enkä haluaisi niin helposti sanoa r-kirjaimia sisältäviä sanoja. Se menee kyllä oikein jos keskityn siihen puhumiseen, mutta heti jos alan nopeasti ja huolimattomasti alan helposti sössöttää r-kirjainta.

Kyllä ottaa päähän tuo. Aivan, kuin ei tässä olisi jo tarpeeksi muutenkin kaikenlaista.

Hienoa olla r-vikainen aikuisena.

Olen niin vihainen. Tekisi mieli vain kadota tästä maailmasta.

Tuntuu, että rauhoittava jeesasi lihasjumiin ja sössäämiseenkin jonkin verran.

Mietin, että kuvittelenko koko jutun? Minä olen niin hyvä suggeroimaan jonkin "vian" itseeni varsinkin jos olen ahdistunut.

Netistä luin, että voisi olla kireiden lihasten aiheuttama huono verenkierto pään alueella, kun aiheuttaa vaikka mitä oireita.

Olinhan raskaanakin tässä muutama päivä sitten vaikka en olekaan..

Nyt siis ärrävika ja ties mitä..

Minusta tuntuu, että tämä kierre on ikuinen.

Äidiltäkin tuli viesti, että sillä on alkanut syysmasennus. No, vitsiä tietenkin puolet, mutta itse olin tänään niin synkissä, jopa IM tunnelmissa, että uskon äidin mielenliikkeet.

Minulla on niin vaihteleva mielenlaatu. Koskaan ei tiedä millainen on seuraava päivä.

Tulihan se yö, nukuin kyllä ja aamu taas.

Taustavalo, kiitos! Kyllä se eilinen oli sellainen harmin ja säikähdyksen aiheuttamana mielenromahdus. Minun mielenliikkeet on muutenkin sellaisia, että ne nousevat ja laskevat pientenkin ärsykkeiden, tunnelmien ja tapahtumien mukaan. Ja tietysti en haluaisi itselleni mitään uusia vikoja, kun on jo tuota sairaushistoriaa takana aivan tarpeeksi. Sillä tuo R-juttu alkoi todella ottamaan pattiin.

Hyvää oli tietty se, että kävin suihkussa😉 Ja se, että huomasin, etten saa siitä lääkkeestä mitään hyvänolontunnetta, ainoastaan väsyneen olon. Ei tee mieli alkaa sitä nappaamaan taas.

Tämä aamu lähti ihan hyvin käyntiin. Meinasin ensin etten mene kävelylle. Sitten päätin, että en ala kyllä siitä luistamaan. Mieskin tuli minulle jo sanomaan, että "vaatteet päälle ja ulos" no, huumorilla tietenkin. Huomaa kyllä, että rapakuntokin alkaa nopeasti nousta edes vähän. Sunnuntainahan tein ensimmäisen kävelyn. Silloin puuskutin ja olin väsynyt jo tuosta pienestä matkasta. Nyt se ei enää hengästytä, eikä väsytä. Aika siis pidentää matkaa ja viimeistään kun saisin ne paremmat kengät.

Minun kaukainen haave on, että voisin joskus kävellä tuonne jonkun matkan päässä olevaan Cittariin ja takaisin. Se on vähän pidempi matka ja takaisinpäin on melkein pelkkää ylämäkeä siksi se on siis haave vielä🙂

Kävelyn jälkeen huilasin muutaman minuutin ja keitin kaurapuuron. Mieskin on alkanut nyt syömään puuroa, vaikka aluksi nurisi sitä vastaan. Olen vähän suostutellut, kuin pikku lasta (useimmat miehet ovat vähän pikkulapsia, heh).

Mitäs seuraavaksi? Varmaan laitan itseni kuosiin ja ainakin käymme tänään pikkuisen asioilla ja huomenna sitten enemmän.

Tulee varmaan kotihommia ja lueskeltua. Ehkä päivällä sitten päiväkävely tuonne metsään, eri reitti, kuin aamulla🙂

Jaksellaan ja katsellaan🙂👍

Hei AK!
Kiitos kun kävit tsemppaamassa minua. Ja hyvä että se ahdistus meni sulta jo ohi. Sekin on hienoa kun olet jaksanut säännöllisesti lenkillä käydä. Mukavaa kun miehesikin tulee mukaasi. Sinulla on sitten kultainen mies. On minullakin, kävi tänään kaupassa ja soitti kaupasta että haluanko minä jotain sieltä ja lähetti vielä "lääv ya"-tekstiviestin bussipysäkiltä. Olen jo tiskannut tälle päivälle ja kuudeksi pitää laittaa ruoka. Ei ole oikein tekemistä, taidan mennä sohvalle makaamaan.

Arka, Kiitos🙂🌻

On totta, että mieheni on kyllä hyvä puoliso. Kuten sinullakin. Taas kerran voi kiittää, että on onnistunut elämässään edes jossain, saamaan hyvän puolison🙂 Onhan minun miehellä lisänimikin TL=Taivaanlahja. Muistan aina sen, että eroni jälkeen kerran rukoilin hartaasti Jumalaa, että hän johdattaisi tielleni ihmisen, joka pystyisi johdattamaan minut ulos siitä silloisesta helvetistä. Viikon päästä siitä tapasin mieheni🙂 En uskokaan, että olisi ollut sattumaa. Minunkin mies aina laittaa tuollaisia viestejä, että rakastaa tms. jos on yksin jossain (vaikkakin harvoin on missään yksin, koska haluaa aina minut matkaan). Luulen, että ei sitä edes ihan täysillä osaa arvostaa aina toista ihmistä, vaikka yrittääkin. On paljon heitä, jotka ovat aivan yksin tai ainakin ilman hyvää puolisoa ongelmien kanssa. Luulen, että itse en kestäisi yksin..

-----

Tänään tuntuu, että hieman meinaa välillä puskea sellaista ailahtelevaa mieltä, tylsää oloa, kiukkua ja ahdistusta. Olen yrittänyt pitää ne loitolla hommailemalla kaikenlaista, mutta tuntuu, että vähän robottina tekee niitä hommiakin, eikä ole oikein mukana niissä. Luulen, että osaksi taas pms-oireita, alkaa olla se aika kierrosta. Johan juuri selvisin niistä ovis-oireista, hah..taidan olla aivan hormonien heiteltävissä. Huomaan, että iän myötä kaikki nuo hormonijutut on voimistuneet.

Käytiin uudestaan tuttavan osto ja myynnissä. Sitten kirjastossa ja Lidlissä. Kotiin tultua keitettiin kahvit ja mentiin päiväkävelylle lähipolulle ja metsään. Parin muun kävelijän kanssa siellä tuli juttelua. Oli ihan kiva, mutta kamalan tuulinen ilma ja alkoi hengästyttämään nyt enemmän, kun mentiin kovempaa vauhtia ja puhuttiin koko ajan, eikä pidetty lepotaukoja. Jaloista taas huomaa, että ei enään väsy niin nopeasti kuin ihan alkuun. Täytyy mennä huomenna metsästämään niitä parempia kenkiä ulkoiluun.

Mieliala on nyt sellainen, että tuntuu vähän tylsälle, vaikka onkin jotain sisältöä päivässä ollut. Jotenkin vain sisäisesti jäsentymätön ja tyhjä olo. Ei ole sellainen levollinen, varma olo. Saattaa olla lievää ahdistusta, ei kovaa, mutta sellaista, mikä melkein huomaamatta nakertaa pienesti taustalla. Tarkkailen koko ajan puhettani ja etsin sieltä virheitä (vaikka yritän olla tarkkailematta, on tämäkin tyhmää) selvästikin jos olen väsyneempi niin sanon sen r-kirjaimen lievästi sössäten..taas välillä sanon sen ihan oikein. En käsitä..luin tänään jo netistä, että se voi olla oire vaikka mistä (esim. aivoverenkierron häiriö) ja aloin tietty pelätä vaikka mitä. Onhan noita oireita aina ja vaikka mitä, kun niitä alkaa tarkkailemaan ja listaamaan. Enimmäkseen en paljon niitä jaksa ajatella, mutta joskus kun olen neuroottisemmalla tuulella alan kiinnittää niihin huomiota ja sitten ahdistun, selaan nettiä ja etsin..ja sieltähän löytyy aina sopivia sairauksia, huh!

Jotenkin tosiaan tuntuu, että kun saa yhden vaivan pois niin uusi pukkaa tilalle ihan pystymetsästä. Jos on enemmän mielenterveys kunnossa niin ilmaantuu jotain fyysistä ja taas toisinpäin. Miksi ei koskaan kaikki voi olla yhtä-aikaa kunnossa? Tuntuu kuin joku arpoisi tuolla ylä-ilmoissa, että kun kerran sait tuon kuntoon niin nyt saat siitä hyvästä tuon vaivan jne.

Kohta on ruokailu ja sen jälkeen alkaa "vapaa-aika". Luultavasti lojun sängyllä tai sohvalla lukemassa sitten. Ensin on kyllä siivottava makkari, kun onnistuin sen jotenkin taas mylläämään ihme kuntoon. Siellä on kaikki tavarat sekaisin ja aina kun olen sitä alkanut siivoamaan niin olen keksinyt jonkun muun jutun ja se siivous on lykkääntynyt..

🌻🙂🌻

kumpa saisin mäkin jonkun kävelemään, tosin tällä hetkellä se ei ole mahdollista kun en uskalla oikee lähteä ennen kun on ihan pakko.

Hei AK!
Tulin täin aamusta kirjoitamaan tänne kun on niin paha olo ja tekee mieli jollekin kertoa. Pitäisi taas kokonainen päivä jaksaa jotenkin. IM-ajatuksia on. Tyttärellä oli korvakipua eilen ja vähän kuumetta. Tänään pitäisi yrittää saada yhteys terveyskeskukseen ja tyttö lääkäriin. Ei löydy terveyskeskuksen numeroa puhelinluettelosta, minulla on joitain vanhoja numeroita kännykässä, täytyy yrittää ensin niihin. Tytöllä olisi ollut opo tänään koulussa ja espanjan sanakoe. Ei vaan mahda mitään kun sairaaksi tulee niin pakko kai olla pois. Kello tosin herättää jo sen verran ajoissa että ehditään mitata kuume ja ehtii vielä kouluun jos kuumetta ei ole. Mutta täytyy nyt katsoa.

Arka, kiitos kun kävit ja toivottavasti olette saaneet tytön asiat siellä kuntoon. Ja toivottavasti päivässäsi olisi myös jotain iloista🙂👍

Tänä aamuna heräsin ensimmäisen kerran niin, että ei ollut sitä kamalaa niskajumia ja särkyä hartioihin ja yläselkään saakka. Taitaa alkaa nuo pienetkin kävelylenkit jeesaamaan ja eilen tein siellä polulla välillä ihan niskaan ja hartioihin vaikuttavia "vetkutuksia" eli jumppaliikkeitä ja yritin hieman "avata" niitä. En olisi uskonut, että noin pieni liikunta auttaisi mitään, mutta näköjään.

Tänä aamuna emme menneet kävelylle vaan lähdimme jo aikaisin asioille. Ensin menimme Cittariin katsomaan minulle niitä lenkkareita. Niitä oli siellä paljon ja sovitin varmaan kymmenet ainakin. Paljon ei ollut rahaa niihin laittaa, mutta tosi sopivat löysin n.30e ja minusta se on kyllä edullinen hinta. Värikin oli nätti vaaleanpunainen/pinkki. Olisihan siellä ollut vielä kalliimpia (parempia?) mutta minä nyt en tarvitse mitään niin huippuja tällaiseen nurkkakävelyyn, ainakaan aluksi.

Käytiin useammassa kaupassa niin kaikki asiat tuli hoidettua. Vaikka osin lenkkarit niin ostin myös eräästä pienestä leipomosta 2 bebeleivosta ja mokkaleivoksen, hah hah. Ne on kyllä tarkoitettu huomiselle, mutta luultavasti yhden beben nautin jo tänä iltana. Bebet olivat lapsuudessani minun ja äitini herkkuja, sieltä kait ihanat muistot niistä. Oli siellä myös Aleksanterinleivoksiakin ja ne ovat toinen minun suosikkini. Vanhalla paikkakunnalla asuessamme mieheni usein ilahdutti minua niillä, varsinkin silloin kun olin sairastunut. Ostettiin myös tuore kauraleipä sieltä.

Kotona sitten syötiin välipala sitä tuoretta leipää leikkeleiden kanssa ja kahvit. Pian sitten laitoin uudet lenkkarit jalkaan ja lähdin niitä testaamaan. Kyllä olivat tosi hyvät! Ihan erilaista oli kävellä niillä, kuin huonoilla tennarinlätkillä. Miehelle pitäisi myös paremmat lenkkikengät saada ja meille molemmille uusia ulkoiluvaatteita, mutta ne menee sitten seuraavista rahoista. Eihän pienillä rahoilla kaikkeen repeä kerralla. Kaikki pitää hankkia niin tipotellen.

Oli ihana kävellä, kun nyt pääsi helpommin niillä kengillä. Ei sillain ottanut polviin, nilkkoihin, eikä alaselkään, ylämäessäkään. Tuli jo tunne, että on melkein kuin "normaali" ihminen kävelyllä, joita aina kaiholla olen katsellut, kun kävelevät reippaasti. Rauhallisestihan minä vieläkin kävelen, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että oikeilla varusteila en minäkään nyt niin vaivainen ole. Niillä lätkillä piti aina pienemmässäkin ylämäessä pysähtyä hetkeksi, kun alkoi ottamaan nilkkoihin jne. Nyt menee mäki ihan hyvää vauhtia ylös. Eläköön!

Elämä on lopulta niin pienistä asioista kiinni. Jollekin, kuten minulle voivat uudet lenkkikengät avartaa ja uudistaa koko elämän🙂 Pääsee kohta jo kotinurkkaa pidemmälle ja tuntee itsensä edes suht normaaliksi ihmiseksi, kunto nousee ja mieliala paranee ym. lopulta se onkin sitten suuri asia se, mikä ensin oli vain kolmenkympin lenkkarit.

Tällä hetkellä aamukävely on n. 45min. ja päiväkävely tunnin verran. Eihän siinä mitään urheilemaan pääse, mutta kait se parempi on kuin ei mitään.

Ja tulee niin nostalginen olo tuollaisesta kävelystä. Mieleen nousee elävästi se entinen, kun olin hyvässä kunnossa ja aktiivinen liikkuja. Liikunta oli tärkeä osa minun elämää ja päiväjärjestystä. Vaikka lenkit ovat nyt "hieman" lyhempiä ja hitaampia niin sama ilon tunne niistä silti tulee. En osaa selittää, mutta sellainen vapauden ja energian tunne, että ei ole kahlittu sisälle vaan halutessaan pääsee "haistelemaan" maisemia. Minullahan on mennyt melkein pari vuotta sairastamisen ja sen hoitojen aikana ja siitä toipuessa ilman liikuntaa. Se on pitkä aika ja siitäkin ehtii jo masentua (ja varsinkin kunto romahtaa, sekä siitäkin johtuen mielenterveys romahtaa perässä).

Loppupäivän järjestelen nurkkia ja varmaan luen kirjoja ja lehtejä. Huomiseksi suunnittelimme sienireissua erääseen toisella paikkakunnalla olevaan metsään. Ystävämme ex-naapuri lähtee meidän matkaan niin on vähän vaihtelua hänellekin. Lähdemme jo aamulla aikasten, koska puolen päivän aikaan on luvattu sadetta ja silloin tulemme jo pois sieltä.

Keksin muuten uuden nimityksen sienestäjälle eli " sienen metsästäjälle". Se on "svampyyri" eli svamp ja vampyyri yhdistettynä, hah hah. Tuollaisia sekoja minun päässä pyörii aina välillä.

Ai niin, ja uuden kauniin sisustustyynyn löysin tänään sohvan koristeeksi. Ja minun R-sössötykseni on hieman parantunut tosin ei ole kokonaan häipynyt, mutta huomaan, että kun en jännitä ja tarkkaile sitä ja puhun kieli "rentona" niin en sössää lähes ollenkaan. Kun alan jännittämään sitä, että sanon väärin niin sitten jännitän ja sanon väärin. Olen vain päättänyt unohtaa koko jutun, varsinkin kun ei sitä ulkopuolinen luultavasti huomaa edes ja sanon sitä vain harvakseltaan ja luotan että se ajan kanssa menee ohitse. Ja jos ei niin sitten menen jonnekin "puheterapeutille". Jostain luin, että jos niskat ja hartiat ovat kovin jumissa usein myös kaulan ja kielen lihakset "lyhentyvät" ja se voi aiheuttaa epäselvää puhetta ja tuollaista sössötystä. Luulen, että minulla saattaa olla niin.

Nyt taidan alkaa relaamaan ja suunnittelemaan huomista sieniretkeä.

🙂👍🙂👍

miten me saatais mut tonne ulos kävelee? Mulla on vieressä kuntorata, mut pelkään mennä sinne yksin. Sit on hyviä erikokoisia reittejä joita vois kävellä, mut mulle tulee semmoinen tyhmä tunne että menen ympyrää tonne teiden vierustoja kävelee. Että kaikki kyylää kiikarein kun tälläinen valas löntystää. Sit pelkään etten jaksakaa sitä sitten tai että saan hirveet kivut. Tai lopetan sen ennen kun ehin ees aloittaa. Nyt lenkkinä on kauppaan ja takas tai sit vanhemmille ja takas.

Cittarista olen kyylännyt niitä lenkkareita. Mun pitäis ostaa uudet, ku vanhoista on pohja "syöty" ja toiset lenkkarit tyttö pölli.

Olen muuten TAAS kofeiini koukussa. Jotenkin pitäisi keksiä miten tästä helvetistä pääsisin eroon. Nyt vielä vaikeampaa, kun luin pirkasta että on tullu 2 uutta teemakua (maaron/jotain ja päärynäsuklaa). Tosin se on ihan sama mitä tonne sisuskaluihin laittelen. Pitäisikö alkaa ryyppää ja polttaa tupakkaa tässä samantien. Pistää kaiken ihan ranttaliksi.

Anteeksi. Olen vaan itteeni niin kyllästynyt ja väsynyt.

Hei AK!
Tulin vaan kertomaan että oloni on kauhean paha ja tänään itsemurhaa vastaan taistelu tarkoittaa tunnista toiseen selviämistä. En oikein voisi tehdä itsemurhaa tänään sillä jään tyttären kanssa kahdestaan kun mies menee ystävänsä luo katsoon formulaa ja pelaileen pleikkaa. Olen herännyt viideltä ja koko ajan on ollut tuskaa. Toivottavasti sieniretkenne sujui hyvin.

Sieniretki oli ihan kiva vaikka paljon sieniä ei löytynytkään. Siellä missä ennen on ollut sieniä ihan mattona ei nyt ollut juuri mitään. Liian kuivaa ollut..

Ämpärinpohjallinen kuitenkin täyttyi meillä ja ex-naapurilla. Kyllä siitä yksi kastike saadaan tänään. Olimme jo ennen kahdeksaa hakemassa hänet ja sitten ajoimme toiselle paikkakunnalle, sinne missä ennen ollaan asuttu.

Käytiin sielläkin paikassa katsomassa. Talo tyhjänä ja piha täysin villiintynyt. Otin sieltä muutamia kuvia pikaiseen kameralla.

Metsässä miehet menivät ämpäreiden kanssa ja etsivät sieniä. Minä lähinnä käyskentelin ja ulkoilin siellä muuten. Välillä umpimetsässä ja välillä isommalla polulla, välillä leveämmällä sora-autotiellä. Oli tosi hyvä kävellä niillä uusilla lenkkareilla ja siinä isommalla tiellä innostuin kokeilemaan jopa JUOKSEMISTA, hah.. No, eipä siitä jalat oikein tai paremminkin polvet tykänneet ja näky oli varmaan koominen, kuin joku norsu yrittäisi hölkätä.. Mutta onnistuin aina välillä muutaman hölkkä-askeleen ottamaan ja sitten taas kävelin. Mieli tuli kyllä iloiseksi, ylitin itseni🙂👍

Otin paljon kuvia eri paikoista. Tykkään kuvata varsinkin kaikkia yksityiskohtia, kuten kaatuneita puunrunkoja, muurahaispesiä, kivejä ym. Täytyy kohta purkaa kameralta koneelle koko saalis.

Putsattiin sienet ja mies laittaa niitä ja muuta ruokaa. Tultiin kait ihan hyvään aikaan kotiin ennen kovan sateen alkamista.

Täytyy alkaa hommailemaan nyt kotihommia ja miestä auttamaan ruoanlaitossa.

Palataan!

Arka, Olen pahoillani, että sinulla on noin huono olo. Se on tosi kamala tunne, kun IM pyörii päässä. Se vie kaiken energian ja ilon elämästä. Olen edelleen sitä mieltä, että sinun pitäisi päästä mahd. pian puhumaan noista ajatuksista jollekin. Muuten ne eivät ehkä lopu koskaan, anteeksi vain. Toivon voimia sinulle.

Saloka, En minäkään varmaan yksinään saisi itseäni liikkeelle. Onhan hyvä, että kuitenkin kuljet sen verran ulkona, että kävelet kauppaan ja vanhemmillesi. Voisiko sinun äiti tai tyttäresi koskaan lähteä sinun kanssa sinne kuntopolulle? Ymmärrän ajatuksesi siitä, että jos lähdet pyörätielle menemään niin kaikki kyylää. Minusta on oman jalkavammani kanssa tuntunut vähän samalle, etten kehtaa mennä "julkiselle" väylälle, ettei ihmiset tuijota, että mitä tuo oikein linkuttaa. Nyt kuitenkin uusilla lenkkareilla kävelen (ainakin omasta mielestäni) melko normaalisti. Kysyin mieheltäkin, että näyttääkö kävelyni jotenkin vammaiselle ja hän vastasi, että ei näytä. Tulen sinun ketjuun vierailulle..

--------------

Ukkonen jyrisi, sataa kaatamalla ja on aivan pimeää..

Imuri hurraa. Ruoan jälkeen (sienet olivat tosi hyviä) aloin siivoamaan. Minua häiritsi ajatus siitä, että siivous olisi jätettävä huomiseksi. Siispä aloin siivoamaan, aloitin vessasta ja sitten koko asunto läpi. Nyt lopuksi mies imuroi. Tänään ollut aika aktiivinen päivä, kun aamusta heti sinne metsään ja siellä aika paljon liikuntaa koko päivän, sitten kaikki ruoanlaitot ja sitten vielä viikkosiivous. Nyt on kyllä vähän väsynyt, mutta kuitenkin ihan hyvä olla. Löhöilen olkkarin sohvalla ja kuuntelen klassista musiikkia. Bebeleivokset on tuossa vieressä ja taidan avata limsatölkin. Tekisi mieli käydä vielä suihkussa tänään, mutta enpä tiedä..ehkä se jää huomiseen.

Kumma juttu, että kun kaikki asiat alkavat olla melko hyvin niin ruumis nostaa pintaan kaikenlaisia tuntemuksia ja mieli pelkoja..aivan kuin se olisi jonkun tahto, että mieleni ei koskaan saa oikeasti olla peloton ja tyyni. Aina pitää olla jotain, joka tuo harmaata pilveä jos taivas meinaa mennä kovin poutaiseksi.

Muuten kaikki ok🙂👍