Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Väsynyt, ärtynyt, vatsakipuinen päivä.
Loppupäivästä olen vain maannut apaattisena sängyllä päiväpeitto päällä. Olen itkenyt muutaman kerran. Asiat ovat liikuttaneet minua. Olen pelännyt omaa ja miehen kuolemaa. Itkin pelkästä kuvitelmasta, että en enään saisi nähdä miehen ihania sinisiä silmiä katsomassa minuun iloisesti ja myötätuntoisesti. En tiedä miten kestäisin sen ja mitä tekisin ja minne menisin..
Oma kuolema. No, sitä en osaa pelätä. Olen jo turtunut sen pelkäämiseen. Miehen mahdollinen kuolema tuntuu sata kertaa pahemmalle. Tai äidin.
Joo, olen varmaan vähän pimahtanut tänään.
Mutta näillä mennään.
Yöllä heräsin, enkä saanut unta enään. Aloin miettiä oireitani ja mielessä alkoi pyöriä, että olen raskaana. Toki mietin, että se voi olla tavallista kuukautiskierron voimakkaampaa ovulaatiovaihetta ym. mutta kuitenkin.. Tässä vaiheessa raskaus ei olisi toivottava, ihan jo lääkärin määräyksestä.
Aamulla olin jo suorastaan pannarissa asian vuoksi. Kävimme kaupassa. En voinut keskittyä mihinkään. Oli hermostunut ja paniikkinen olo. Mielessä pyöri jo vaikka mitä kauhukuvia.. Olen muuten mestari saamaan itseni paniikkiin ajatuksien voimalla. Päätin, että pakko tehdä r-testi. Onneksi niitä saa nykyään ihan Cittarista. Ei ole vähään aikaan tullut tehtyä sellaista.
Nopeasti kävimme kahdessa kaupassa, mutta en ollenkaan voinut syventyä ruokaostoksiin ja ostin aivan mitä sattuu. Oli kiire kotiin tekemään testi. Tunsin itseni ihan joksikin huolimattomaksi teiniksi.
Varmintahan se on tehdä aamuvirtsasta, mutta kokemuksesta tiedän, että se kyllä näyttää aika varman tuloksen muulloinkin. Enkä olisi jaksanut odottaa huomis aamuun. Tein sen ja onneksi se näytti negaa. Teen toisen testin vielä huomenna aamulla.
Mieli rauhoittui sen verran, että vasta nyt voin oikeasti alkaa jatkamaan tätä päivää, kun en enään ole paniikissa.
Siispä lähden uudestaan liikenteeseen.
Palataan!
Kylläpäs tässä on nyt paljon tapahtumia.
Menimme sienimetsään. No, siellä ei ollut sienen sientä (vaikka ennen ollut aina) ehkä poimittu, ehkä kuivuuden syytä.
Haimme lähikaupasta matkan varrelta ainekset itsetekoiseen pizzaan. Pizzasta tuli tosi hyvä. Sitten tuli posti. Posti toi VIIMEINKIN yli neljän ja puolen vuoden tappelun jälkeen miehelle päätöksen pysyvästä eläkkeestä! Eihän se hänen vaivojaan paranna, mutta jokainen voi kuvitella, että henkisesti tilanne paranee, kun ei tarvitse joka kuukausi tapella jossain virastossa omista oikeuksistaan ja väitellä päivänselvistä asioista, rampata hyödyttömissä "kuntoutuksissa" ym. Suon rakkaalle miehelleni eläkkeen ihan 100% niin paljon olen hänen taisteluaan nähnyt. Tämä oli tietysti iso asia ja olemme siitä hyvin tyytyväisiä🙂
Eli minä en ole raskaana ja mies sai eläkkeen. Onhan siinä jo tälle päivälle.
Tarpeeksi mielenliikkeitä tälle päivälle. Tekisi mieli alkaa relaamaan tälle päivälle, mutta haluan lähteä vielä käymään kirjastossa. Olen sen verran täpinöissä miehen asiasta, että en osaa vielä rauhoittua.
Palataan taas. Olette mielessä, vaikka en nyt osaa keskittyä kirjoittamaan teille kaikille🙂🌻
sottapytty/ haisuli täällä kirjoittelee ja hiipii ketjuusi.
Hyvä (?) että oli nega. MÄ muistan niitä valeraskauksia. Ennen ku tytöstä näytti posia, ni jouduin tekee aika monta testiä, kun oli selviä oireita, jopa lääkärin mielestä.
Hei AK!
Onneksi olkoon miehesi eläkkeestä! Mukava että saatte rauhan sen asian suhteen. Minä heräsin varttia vaille seitsemän, nukkuisin kyllä mielellään pidempään mutta kiitollinen saa olla tästäkin että illalla tuli uni ja en herännyt yöllä kertaakaan. Nyt sitten olisi taas koko päivä edessä. IM-ajatuksia on ollut paljon mutta päivä kerrallaan olen yritttänyt selvitä. Tänään olisi taas EM-kisoja, niitä yritän katsoa tai ainakin kuuntelen. Oli kiva katsoa kun keihään karsinta meni niin hyvin. Saa nähdä miten loppukilpailussa käy. Rukoillut olen paljon ja luen tällä hetkellä kahdentoita viikon hartauskirjaa. Siinä sanotaan että Jumala sallii ahdistuksen jotta ihminen oppisi turvautumaan yksin häneen. Lohdutaa ajatus että Jeesus tietää kuinka ahdistunut olen.
Saloka☺️❤️☺️
Viime yönä ensimmäisen kerran ei ollut kovinkaan kuuma. Nukuin paremmin ja mieskin kertoi nukkuneensa paremmin.
Aurinko paistaa ja tuulee aika kovaa. Aamusta heti tuli huoltomies korjaamaan sisäpuhelimen. Sen jälkeen aloimme siivoamaan. Ensin imuroitiin koko sänky ja patjat, vaihdettiin petivaatteet. Minä pyyhin pölyt ja mies imuroi. Olisin voinut siivota vielä paremmin, mutta jotenkin tuli tunne, etten viitsi alkaa rehkimään tänään. Siivoan huolellisemmin lauantaina.
En ole vielä ulkona käynyt ollenkaan. Odotan, kun menemme iltapäivällä katsomaan ex-naapuriamme sairaalaan. Hänelle tänään tehty pieni leikkaus ja on sitten yön yli osastolla.Toivoi, että tulisimme katsomaan, kun häntä jännittää olla sairaalassa ja tietysti menemme.
Rahat on tältä erää taas loppu, joten mihinkään kauppoihin ei ole asiaa. Autossa on bensaa, että ajella voi. Vähän tylsää, kun olisi ollut kiva ostaa viikonlopuksi yhtä ja toista, mutta siitä muutaman kympin rahasta, mikä tuli eilen ei ole enään mitään jäljellä kun tankattiin auto ja ostettiin ruokaa.
Varmaankin syödään jotain ja lueskelen eilen illalla kirjastosta lainaamiani juttuja siihen saakka, kun menemme sairaalaan.
Jotenkin vähän laiska yleisolo.
🙂🌻
Moikkis AK 🙂🌻
Hyvä että selvisit säikähdyksellä raskaustestistä. Parempi niin ettei vika aikana tärppää, mieluummin suunnitellusti sitten joskus kun ja jos.
Ajattele suihkun puhdistavaa ja virkistävää tehoa, sen voisi kuvitella huuhtovan iholta koko tukalan hellejakson. Kun puhdistuu, samalla ikäänkun uudistuu.
Hienoa, että miehesi sai eläkepäätöksen, on se iso helpotus.
Piristäviä ajatuksia sulle ja miehellesi, kivaa viikonlopun alkua🌻🙂🌻
Hyvä juttu se eläkepäätös vihdoin ja viimein. 🙂👍 Hyvää viikonloppua!
Kiitos Ystävät☺️❤️
Taustis, ihan hyvä ajatuskuva tuosta suihkusta🙂 yritän ajatellakin sen niin, että se olisi sekä symbolisesti, että kirjaimellisesti puhdistautuminen kesän hiestä ja pölyistä. On aika liikuttavaa, kun annatte ideoita ja vinkkejä, miten saisin itseni hinattua tuonnen suihkun alle. Eihän sen suihkun pitäisi mikään inspiraatio-asia olla, mutta näköjään on. Hyi minua!
Tämä päivä meni vähän pipariksi. Olimme menossa katsomaan tuttua sinne sairaalaan, kun selvisi, ettei hän siellä olekaan vaan kotonaan! Leikkausta ei oltu tehtykään ja hän oli jo läksinyt sieltä kotiin. Ja minä odotin koko päivän, että lähdetään sinne, enkä osannut tehdä oikein mitään muuta. Päivä siis meni itse eestänsä. Inhoan sellaista. Tunnen, että jokainen päivä pitäisi olla täysipainoinen, eikä mikään "tyhjä" päivä.
Olin jo ehtinyt meikata ja laittaa itseni valmiiksi, joten menimme kuitenkin ajelulle. Kesken ajelun alkoi sataa ja ukkostaa ihan hirveästi ja sade piiskasi auton tuulilasia niin, ettei nähnyt mitään. Emme sitten pitempään ajelleet vaan tulimme kotiin.
Olen nyt vähän aikaa netissä ja sitten alan lukemaan.
Hyvää viikonlopun alkua teille kaikille🙂🌻
Kiitos kun onnittelitte mieheni eläkkeestä. Kyllä hänestä huomaa, että pystyy nyt olemaan iloisempi ja vapautuneempi. Ei mene kaikki energiat siihen, että joutuu huolissaan miettimään koko ajan niitä samoja asioita. On se minullekin helpotus, kun tiedän nyt, että mies ei enään joudu tappelemaan niistä ja näen, että hän voi henkisesti paremmin. Vaikuttaahan se koko meidän elämään.
--------
Yöllä heräsin, kun oikeaa puolta niskasta särki vallan kamalasti. Minulla ollut jo pitkän aikaa jumissa niskat ylipäätään ja varsinkin just se puoli. Ei tahdo löytyä asentoa, ettei särkisi. Vituttaa koko niska. Särkylääkettä en halua ottaa. Laitan Voltarenia siihen.
Nukuin yli seitsemään asti, mikä on minulle tosi myöhään🙂 Mies oli jo hereillä. Vähän äkäisenä kysyin miksi ei ollut herättänyt minua. Sanoi, että halusi minun antaa nukkua. Minä en tykkää jos nukun "liian" pitkään. Tulee pönttö olo. Suklaakahvi oli loppu. Mies lähti läheisestä Cittarista ostamaan sitä.
Jotenkin innoton olo. Luulisi, että olisi innoissaan nyt kun helteet loppuivat ja hommaisi hulluna. Tuntuu vain, ettei ole oikein mitään mistä innostua. Rahaa ei ole ostoksiin ja autolla ei viitsi muuten vain rällätä, kun bensaakin melko vähän. Kotona siis tulee ähötettyä. Siivota tietysti aina voi, mutta huvittaako minua aina siivota? Ei taida.
Alan tekemään kahvia ja miettimään mitä tällä päivällä tekisin.
Hyvää Viikonloppua kaikille🙂🌻
Käytiin kuitenkin pieni ajelu.
Sen jälkeen kotona siivosin kylppäriä ja muuta huushollia.
Kahvit keitettiin ja syötiin eilistä pizzaa. Soitin ex-naapurille.
Postiluukusta kolahti mainoslehtiä ja selasin ne. Parissa kaupassa paljon sopivaa ostettavaa. Kumma, että tarjoukset aina silloin, kun itse on p.a.
Odotan vielä jonkin aikaa ennen kuin alan ruokaa kehittelemään. Taidan tehdä makkarakastiketta ja tuorepastaa.
Keskityn lukemiseen ja radion kuuntelemiseen, kun ei muuta tekemistä nyt ole.
Tunne olevani hieman irrallaan maailmasta. Ihan kuin en kuuluisi mihinkään. Mieliala silti melko neutraali, ei masentunut.
🙂🌻
kokeilen uudelleen. Onnistuin aamupäivällä tuhomaan kirjoittamani tekstin ja sitten kiukustuin siitä ni et lähin pois.
Onnea miehellesi.
Hei!
On niin vaikea keksiä tekemistä. Tänään käytiin kaupassa. Nukuin päiväunet. Haluan tehdä IM.
Saloka, Kiitos!🙂🌻
Arka: Kotona on joskus tosi vaikea keksiä tekemistä. Vielä vaikeampaa se on jos ei ole keskittymiskykyä. Jos keskittymiskykyä niin voi aina jotain koittaa puuhailla. Toivottavasti et koskaan tee IM. Minun mielestä sinun pitäisi päästä ihan kunnon terapiaan puhumaan noista IM ajatuksista. Saattaa olla, etteivät ne koskaan katoa jos et voi niistä rehellisesti puhua. Ymmärrän, että miehellesi et halua puhua, ettei hän huolestu ja hätäänny. Oletko miettinyt olisiko mitään tahoa jolle voisit suoraan puhua ja lähteä tilannetta aukaisemaan?
---------
Vihdoinkin sain mentyä suihkuun. Saunakin oli päällä, mutta halusin näin ensin käydä vain suihkussa. Ehkä ensi lauantaina menen jo saunaan🙂 Naurettavaa, että hieman jopa hermostutti mennä suihkuun. Sairasta..Ei tällaisia kehtaisi koskaan kertoa missään livenä. Ihoa alkoi vähän kutisemaan kohdista missä se on kuivaa. Tietysti rasvasin suihkun jälkeen. Leikkasin kynnet ja tein kasvoihin kuorinnan. Tulihan tuosta ihan miellyttävä olo. Ehkä nyt haluan mennä sinne useamminkin.
Mies on saunassa. On kova saunoja. Ennen kuin sai keuhkoveritulpan ja sen jälkeisinä astman oli oikein himosaunoja ja saunoi lähes joka päivä. Nykyäänkin 1-2krt viikossa, mutta ei enää niin kovassa löylyssä.
Muuten aika turhis päivä, mutta jotain hyödyllistä, kun sai itsensä oikeasti puhtaaksi.
Terv, Ex-Haisuli A.K😎
Mietin tarkemmin tuota suihkuinhoani. Muistelin aikoja, jolloin lähes rakastin mennä suihkuun. Mikä oli silloin toisin? Ehkä se, että koin itseni viehättäväksi ja olin itseeni tyytyväisempi kaikella tavalla. Jos se onkin niin, että nykyään ei tunne itseään niin "arvokkaaksi" niin ei tunne tarvetta huoltaa itseään samalla tavalla, kuin ennen. Ajattelee, että kun olen tämmöinen niin ei sillä niin väliä. En tiedä onko näin, mutta saattaa olla. Pitäisi opetella arvostamaan itseään, mutta se vasta onkin maailman vaikein asia ja luulen, etten opi sitä ikinä. En keksi mitään syytä miksi arvostaisin itseäni..🙂
🙂🌻