Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Ooohh, Hämärä☺️❤️
Juuri eilen ajattelin sinua kiinteästi, kun tulit mieleeni ja mietin kuulumisiasi. Telepatia siis pelaa😉 Kiva tietää, että olet siellä yhä.. Ehkä vaihdamme paremmin kuulumisia sitten, kun tämä helle on ohitse ja pää tuottaa enemmän järkeviä ajatuksia. Kaikkea hyvää sinulle!
Huuh, täällä vähän hidasvireistä. Vötkistellyt vain. Tuntuu, että nyt vasta alan heräämään edes. Ruoanlaittoa aloittamassa. Kuorin kesäkurpitsan äsken ja sen kanssa jauhelihaa ja päälle juustoraastetta. Sellainen yksinkertainen mössö🙂
Muuten tästä päivästä ei ole paljon sanomista, tässä tämä menee, omalla painollaan.
🙂🌻
Eilen illalla tuntui ehkä vähän viileämmälle.
Sain ainakin hieman paremmin nukuttua. En tiedä oliko oikeasti viileämpi vai olinko vain niin väsynyt, että siksi nukuin. Ei ollut niin väsynyt olo tänä aamuna.
Kohta se alkaa taas helottamaan. Meinaan ottaa tänäänkin mahdollisimman rennosti. Mies saa mennä asioille jos sellaisia on.
Eilen otin pakastimesta sen suklaakakun. Söin sitä tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. Vähänkö oli hyvää. Näinkö minun dieetti lähtee nyt menemään ihan joron poluille? En tiedä. Tekisi niin mieli syödä taas patonkia ja ranskalaisia kermakastikkeen kanssa jne. Yritän pysyä lujana. Tajuan, että mieleni vain kummittelee ja etsii mielihyvää syömisestä, kun tämä elämä on muuten niin tylsää nyt näiden ilmojen vuoksi.
Jotenkin tuli eilen vain sellainen hällä väliä olo oman olemuksen suhteen ja ajatus, että mitä se haittaa vaikka vetäis mitä ruokia. Pelkään, että kun syksy ja talvi tulee niin menee taas syömiset huralle, kun saa talvivaatteiden alla rauhassa olla "läskinä" ettei kukaan näe. Kesällä sitä enemmän sen itsehäpeän vuoksi pyrkii hoikistumaan, kun ne ylimääräiset näkyy kaikelle kansalle. Talvella niin helppo piiloutua paksuihin vaatteisiin ja mussuttaa herkkuja.
Taidan keittää lisää kahvia ja ottaa palan suklaakakkua, sen mikä jäi eilen...
Mä vielä joku päivä ostan itelleni kesäkurpitsaa (olen ennenkin ostanut). sitten teen hyvää jauhelihakastiketta. Teen kurpitsasta suikaleita ja kasaan sen kastikkeen kanssa kerroksittain. Tehdä sellaista lasangea, kun gl levyt maksaa maltaita.
Nyt olen saanut taas himon risottoon. Eilen söin 3 annosta (oikee isoa). Se on niin helppo tehä ja saa kokeilla mausteita. Nyt kokeilen paprikamaustetta. Olen huono maustamaan ruokaa. Perus mausteet mulla on valkosipuli ja sipulijauhe ja suola.
Nyt tä meni tälläiseksi ruokakirjoitukseksi. Mutta mä taidan käydä hiukan ylikierroksilla tällä hetkellä. Hiukan muisti pätkii, mut ei vielä pahasti.
Viileätä (toivottavasti) vkl:a teille
En nauti olöenkaan tästä lämmöstä juoda pitää ja jatkuvasti juoksee kusella ,kun menee lävitte . Hiki vaöuu rintojen välistä ja koska kuuma aian tekee mieli kesällä lämmän takia jädeä herkkuja äh ,kosk tapahdu muutakaan kun makoilua. Makoilua koska ei jaksa heöteen takia mitään jaksoin tänään pestä lattiat,käydä kaupassa ja niska jumpasssa. Vedin 100g suklaa levyn koska se suöi heti.
Hei AK!
Välillä voi mussuttaa suklaakakkua ja sitten jatkaa dieettiä. Muistanko oikein että olet pudottanut jo 8 kiloa? Minulla on noin 25kiloa ylipainoa mutta en jaksa välittää, kun muutkin asiat ovat niin pielessä. Paitsi perhe, siinä ei ole mitään vikaa. Tytär ja mies otti yhteen puhelimen käytöstä mutta sopivat sen. Aina välillä heillä on jotain pientä kinaa, mieheni mielestä tytär on liian vähän kotona. Minä olen tyytyväinen siitä että hänellä on niin paljon kavereita, jospa hän kärsisi tästä minun masennuksesta vähemmän kun on muutakin elämää. Niin ainakin toivon. Minulla on ollut vähän vähemmän pakkoajatuksia, siitä kiitin Jumalaa. Pirkko Jalovaara lähettää Rukousystävä-lehden maksutta loppuvuodeksi ja mikä tarkeintä rukoilee puolestani. Sain hänen edustajaltaan kirjeen jossa näin kerrottiin.
Joo-o, onneksi saa nyt viikonlopun vilvoitella viileässä talossa, epäilen jo lämpöuupumusta itselläni..Heinäkuusta ajattelen ja tunnen ihan samoin kuin sinä AK joku päivä sitten kirjoitit. Varsinkin kun kesällä ei ole ollut töitä, on heinäkuu ollut tylsää aikaa.
No, kauaapa sitä ei ole enää jäljellä ja loppukesästä/alkusyksystä tykkään tosi paljon, jee. On kyllä kieltämättä ihanaa, kun voin näin hyvin ja on jotenkin kaikinpuolin vahvempi olo kuin ennen. Sulla näyttää AK menevän myös kivasti, ihanaa. 🙂 Jaksat kyllä paljon touhuta kotona, itse olen jokseenkin laiska kotihommia tekemään ja sanotaanko suurpiirteinen siivouksessa. 😀 Mutta joskus innostun kyllä esim. kokeilemaan uusia ruokia ja leipomisia..Nyt kesällä en ole oikein kaivannut muita herkkuja kuin mansikoita. Suklaatuuttipaketin erehdyin tosin kerran ostamaan ja sehän hupeni alta aikayksikön. Mut väliäkö tuolla. 🙂
Voimia kaikille kesään tai elämään uupuneille, olette sitkeitä sissejä kaikki!
MarianneM, *Halaus* joo, sitkeitä sissejä ollaan..tällä hetkellä tuntuukin, että tämä on vähän selvitymistä päivästä toiseen näiden erikoisolosuhteiden vuoksi, tarkoitan kuumaa. Kun se mee överiksi niin normaali elämänrytmi ja ajatukset menevät päälaelleen tai johonkin aivan eri taajuudelle. Koomaan, tyhjäkäyntiin, olemiseen..vähän turhaa haaskata aikaa näin, vain olemalla jonkun sääilmiön vuoksi, mutta kun ei muuta voi.
Voisi tietysti lähteä ajelulle tai kävelylle tai..mutta tiedän, ei kannata. Siitä ei nimittäin kroppa tykkää lähteä tulikuuman asfaltin päälle ja kun ei mitään asiaa mihinkään ole, kaikki on hoidettu niin en lähde.
Paikoillaan oleminen merkitsee sitä, että kroppa lepää ja mieli askartelee menneisyyteen, nykyhetkeen, tulevaan. Ajatukset ovat katkonaisia välähdyksiä, tunnelmia. Kesän haaleanvaloisaa filminauhaa. Muistoja, sitä mitä oli joskus.
Eilen illalla/yöllä en saanut unta ja valvoin. Toisaalta oli jotenkin ihanaa löhötä siinä sängyllä yön ääniä kuunnellen, kun oli PIMEÄÄ! Tunnelmallista, pimeä on alkanut tulemaan öisin. Pöytälampun valossa luin lehtejä. Kesän kunniaksi oli kerätty oikein nostalgialiite 80-luvulta. Yllättävän syvään ne vaikuttivat mieleen..lapsuuden maku, ääni ja näkömuistoja. Musiikkia, kesäisiä retkiä. Vanhaksi kait sitä on tullut, kun sellaiset hassut asiat, kuin S.Foxin kuvan näkeminen saa mielen haikeaksi🙂
Kun jää paikoilleen, menneisyys tulee pian mukaan kuvioihin. Niin paljon asioita, jotka elää mielen perukoilla. On siellä paljon hyvääkin, näihin aikoihin verrattuna. Oli elämää, ihmisiä, unelmia, periaatteessa koko maailma avoinna. Ja sitten ajattelee, että näin se menikin ja nykyhetki on turhuutta, että tällaiseen on tultu. Vanhenevan katkeroituneita mietteitä?
Vai kuumuusko se tekee apaattiseksi muumioksi?
Tänään päätin aamulla en jaksa siivota. Siivosin kuitenkin. Pakkomielle siitä, että lauantai on siivouspäivä. Vaikka olisin siivonnut juuri perjantaina niin pakko siivota lauantaina. Muuten menee jokin tasapaino.
Mies on väsynyt, kivulias ja tylsän negatiivinen kaikesta. Ratkuttaa ilmasta, suomen politiikasta, kaikesta. yritän olla menemättä mukaan negaatioon, vaikka alkaa hänen negatiivisuus kuohuttamaan. Ainaista toisen ymmärtämistä ja tunnelman vartioimista, sitähän se parisuhde, yksinkään en haluaisi olla, ei onnistuisi.
Kuumuus, oleskeleminen, joutavuus tekee turhautumista ja kaikki alkaa helposti ärsyttämään. Yritän pitää matalaa profiilia ja vain olla, enimmäkseen hiljaa. Välillä intoudun filosofoimaan jotain. Mies ei jaksa keskustella syvällisiä. Tunnen joskus että minulta puuttuu älykäs keskusteluseura. Silloin tunnen itseni yksinäiseksi.
Edelleen tunnen, etten ole kuin muut. En nauti tästä helteestä, en osaa olla. Tiedän, että on muitakin, jotka eivät nauti tästä. Silti sitä aina tuntee itsensä erilaiseksi. Kauhuskenaario olisi, että JOKU soittaisi ja pyytäisi nyt retkelle jonnekin uimarannalle. Hyi helv..keksisin nopeasti jonkin tekosyyn. Siksi kait olenkin poikkaissut lähes kaikki ihmissuhteeni, kun en kestä sitä, että olisi joku kaikenaikaa "ohjelmoimassa" elämääni. Varmaan häiriintynyt ajatus, mutta näin on. Jos olisin vaikka ajatellut itse tehdä toisin ja sitten joku muuttaisi suunnitelmaa niin en jaksaisi sellaista vakituistaan.
Yritän keksiä jotain ylevää..mansikoita, suklaakakkua, kermavaahtoa, klassista musiikkia, runojen lukemista, kirjoittaa tänne jotain syvällistä..suunnitelmaksi jää tai ainakaan en jaksa niitä peräkkäin toteuttaa. Sohvalla lojun, läppäri sylissä. Klassista kuuntelen..välillä makkarin varjossa makoilen..kakku jää iltaan. Teksti on tällaista tajunnanvirtaa.
Mietin mitä kaikkea ihmiset tällä hetkellä tekevät esim. Stadissa. Sitten mieleen tulee kerralla niin paljon ajatuksia, että laitan ne pois. Parempi olla ajattelematta kovin laaja-alaisesti. Kanankoivet uunissa. Pelkkä ajatuskin niistä ällöttää. Ei kiitos mitään kuumaa syötävää, ainakaan lihaa😝 Mies syö niitä kuumana ja minä kait kylmänä. Tai onhan tuolla jääkaapissa paljon muutakin. Nälkä ei ainakaan tule.
Tekisi mieli tehdä tällainen "ateria"..lautaselle savulohta, pari perunaa, smetanaa, katkarapuja, kananmunaa, herneitä, tilliä..ehkä teenkin.
🌻🙂🌻
Osaat kyllä tosi hyvin kuvata tuota kuumuuskoomaa ja kesäfiiliksiä, samastun täysin. 🙂
Mulle myös kesällä käy niin, et joudun kieltäytymään sosiaalisista menoista ja ei huvita tosiaan kaupungilla pyöriä..Myös yhteydenpito kavereihin vähenee selvästi, vapaa-aika on omassa kuumuuskoomassa vellomista. 🙂
MarianneM☺️❤️
Kiitos, kun jaat ajatuksiasi. Kyllä minustakin tulee selvästi erilainen ihminen, kun ilma ei olekaan minulle sopiva. Helposti jään neljän seinän sisään heti, kun ei ole mitään pakottavaa menemistä. Nuhjaan ja muhjaan (nuhjuisena) nytkin vain muumi-rantapyyhe kietaistuna ylleni, tukka takussa ja hiuspannalla pois otsalta. Tosi hottis, wau😍 No joo..mutta jotenkin siis ote herpaantuu, kait sitä vain säästää itseään, etti viimeisetkin mehut mene. Minulla se, että nukkunut jo 2 vko yöt tosi huonosti vaikuttaa tosi paljon. Pää on hieman tahmea, ideoita siellä pyörii, mutta ei niitä jaksa toteuttaa ja se vaatisikin kodista poistumista. Tuntuu jo suihkussa käyminen ja itsensä ihmisen näköiseksi laittaminen olevan liikaa. Ja vaikka laittaisikin niin tunti tuolla kuumuudessa saa taas näyttämään räjähtäneelle. Ja sosiaalinen ei oikein jaksa olla, helposti alkaa jopa muut ihmiset ärsyttämään tai kait se on sitä, ettei yhtäkkiä tunne kuuluvansa mihinkään. Syksyllä ja talvella on helpompi olla oma itsensä, kun ei tunne painetta siitä, että pitäisi olla rento ja menevä kesäihminen, joka nauttii helteestä, hah. Kesällä jo se jos "uskaltautuu" haukkumaan sitä kuumaa ilmaa saa ihmiset sinua vastaan heti. Talvella on ihan ok siunailla jos on "kamala" ilma niin kukaan ei ala siitä ojentamaan. Minä en osaa teeskennellä ja hoilata joka paikassa, että "ihana kun on niin lämmintä". En halua teeskennellä sellaista..huoh, kamalaa avautumista taas tästä.
Söin sitten pari perunaa, kalaa, katkarapuja, smetanaa, tilliä, herneitä, sipulia, kuten meinasinkin. Oli ihan hyvää. Olin vähän säästellyt noita ruokia juuri tälle päivälle, kun ajattelin että olisi joku kohokohta sitten syödä tuo ateria jos muuten on tylsää.
Muuten olenkin vain löhönnyt ja lukenut. Ja jutellut äidin kanssa puhelimessa. Toivottavasti nämä helteet joskus loppuvat ja elämä palaa tuttuihin uomiinsa ja sitten saakin onneksi taas vuoden olla ennen seuraavia tällaisia ilmoja🙂👍
Joo ja anteeksi negatiivisuus. Kuten olen sanonut niin heidän puolestaan, jotka osaavat nauttia oikeasti tästä ilmasta olen ihan iloinen.
Taidan ottaa pakastimesta mansikoita..
🙂🌻
Kun laitoin jääkaappiin tavaroita, miettisin jos hyppäisin ite sinne viileään 😀. Sit ku kävin kaupassa, ulostullessa tuli vastaan se paahtuva ilma. Miettisin sitä yhtä kauppaa, joka joskus oli. Siellä oli maidot ns. huoneessa ja se huone oli ihanan viilee. Jääkaappi kylmä. Siellä olis varmaan porukkaa tällä ilmalla.
Saloka🙂🌻
Tämä päivä on ollut hieman mukavampi. Näyttäisi menevän minulla nyt niin, että kaksi huonoa yötä ja yksi hyvä-järjestyksessä. Viime yö oli taas vaihteeksi parempi. Oli levänneempi olo, eikä yö kait niin hikinen (vaikka yhtä kuumaa oli, en tiedä sitten..) aamulla oli kuitenkin vähän virkumpi olo ja mietin, että en jaksa koko päivää kotona istua, kun nyt ollut niin paljon kotona. Ajattelin, että pakko lähteä vaikka ajelulle, että pääsee ihmisten ilmoille. Tosin mihinkään kaupungille ei huvittanut niin menimme sitten landelle ajelemaan ja onneksi autossa ilmastointi. Lopulta oli ihan kivaa. Ajelimme entisiä kotimaisemiamme ja kävimme parissa merenrantapaikassa. Oli elämys taas pitkästä aikaa olla merenrannalla. Päätin, että kun tulee sopiva päivä niin sinne retkelle.
Viileässä autossa ruokahalukin kait heräsi ja kotona veivasin ison keon makkaraperunoita. Oli vaan pakko saada pitkästä aikaa jotain suolaista, tukevaa syötävää kaikkien hedelmien ja litkujen tilalle. Jälkiruoaksi on myöhemmin eilinen suklaakakun jämä ja mansikoita, sekä jäätelöä. yritän taas sitten viikolla tsempata enemmän, ettei menisi herkkuja.
En jaksa nyt enempää kirjoittaa, mutta halusin vain ilmoittaa, että tänään vähän parempi ja vähemmän tylsä mieliala.
🌻🙂🌻
Huominen on maanantai.
Ei se nyt niin paljon haittaa, koska on suunnitelma. Eli meinaan mennä huomen aamulla jo aikaisin meren rannalle olemaan ja sieltä ehkä kirjastoon myöhemmin.
Kiva, kun on jotain suunnitelmaa, ettei tarvitse aina aloittaa päivää nollasta.
Nyt lojun vaan ja luen muotilehtejä sohvalla, muumipyyhe yllä🙂
🙂🌻
Aamusta käytiin kirjastossa. Palautin ja lainasin lisää lehtejä. Katselin kirjojakin, mutta en innostunut niitä nyt ottamaan. En jotenkin nyt helteellä jaksa keskittyä kirjoihin vaan lehdistä tuntuu miellyttävämmälle lukea lyhyempiä juttuja ja katsella kuvia.
Minun mielikirppiksellä olisi ollut muutama kiinnostava tavara. Astiaa, vaatetta, koruja..että otti päähän, kun ei ole nyt varaa ostaa mitään ylimääräistä..Joo, lapsellista, mutta takaisin autossa pillahdin itkuun, kun en saanut niitä tavaroita. Onhan se tosi kypsää käytöstä, kun 36v nainen itkeä pillittää pettymyksestä, kun ei saanut kirpputorilta tavaroita. Se tunne oli kuitenkin voimakas ja aito, enkä hallinnut sitä (epävakautta?)
Jonkin aikaa murjotin, mutta mieli koheni kun menimme eräille merenrantakallioille olemaan. Otin kengät jalasta ja kävelin niitä kiviä ja kallioita, kastoin jalkoja meriveteen. Ilma oli paahtavan kuuma..
Ruokakaupan kautta kotiin. Minua jäi jotenkin kalvamaan ne tavarat ja mietin niitä täällä kotona nyt. Olisi ollut virtaa vielä lähteä uudestaan kierrokselle jonnekin, mutta mies ei enää jaksa lähteä.
odotan vain yötä, että tulee taas se ihana, tunnelmallinen pimeys ja syön ehkä mansikoita ja luen jotain lehteä silloin.
Kuumuuteenhan ei ole helpotusta tulossa lähiaikoina. Täsmäsään mukaan jatkuu vain kuumempana e-suomessa. Elokuun alkuun jo yli 30 astetta näyetään.
Voi vuohen vehkeet..(anteeksi vain vuohet)
Minuun iski hirveä pakko lähteä uudestaan yhteen kauppaan tarkistamaan, onko siellä vielä eräitä huulipunia, joita oli tosi edulliseen hintaan. No, ei ollut enään.
Voi kuulostaa sekolle, mutta minä olen koko tämän päivän miettinyt tietynvärisen huulipunan löytymistä..siellä kirpparilla oli aamulla aika sopivan värisiä, siis halpoja ja uusia. Mutta kun minulla ei ole tänään rahaa mihinkään. Minulla on aina väliin näitä pakkomielteitä, että joku tavara, ruoka tai meikki pitäisi saada justiinsa.
katselin niitä huulipunia netistäkin. Homma jäi vähän kesken..
mitään niin järkevää ei tänään ole oikein tapahtunut. Rällätty vaan edestakaisin näiden minun mielleyhtymien vuoksi..ja mies on aivan läkähtynyt.
Minullakin vähän särkee päätä. Otin äsken mansikoita sulamaan. Syön niitä jäätelön kanssa. Syömiset on melko huralla. Vedin kokonaisen karkkipussin (pienen) päivällä. Ja patonkia..huomiseksi on makkaraperunoita. En viitsi puhua koko asiasta enempää. Vaakalle en meinaa mennä. Se siitä.
Odotan vain sitä ihanaa yön pimeyttä, mikä laskeutuu tänne joskus 11 aikoihin. Meinaan valvoa silloin!
Pahoittelut, ettei kirjoitukseni ole nyt kovin järkevää. En jaksa tässä helteessä oikein olla kovin henkevä.
Hei AK!
Tulin tänne sinun ketjuusi vähän kirjoittelemaan kun ajattelin että käyt täällä tänään. On aina mukava lukea kuulumisiasi, osaat hyvin kirjoittaa ja kuvata asioita. Minulla on aivan kauhea olo ja IM-ajatuksia on paljon. Heräsin aamulla ja laitoin tytölle aamiaisen kun hän lähti töihin. Mieskin heräsi aika aikaisin ja katsoo nyt tallennuksesta jotain elokuvaa. Meillä on tarkoitus käydä kaupassa tänään. Aika vähän voidaan ostaa kun rahat on vähissä mutta maanantaina tulee lisää rahaa. Minun on vaikea saada aikaa kulumaan ja pakkoajatukset tahtovat kiusata. Lueskelin muuten sinun ketjuasi ihan alustakin, en ollut muistanut ollenkaan että olet ollut vakavasti sairas myös fyysisesti. Onneksi kuitenkin selvisit siitä ja olet täällä meidän kanssamme jakamassa ajatuksiasi. Ehkä muistatkin että minulla on määräaikainen eläke ensi toukokuun loppuun. Onko sinulla antaa vinkkejä siitä että miten osaisin ajatella asiat siten että sopeutuisin tuohon eläkkeeseen. Nythän haen töitä koko ajan, mitään sopivaa ei ole ollut ja rehellisesti sanottuna en taida olla työkykyinenkään. Jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan olen jonossa, se on jonkinlaista kahvilatyötä. Yritän jaksaa tässä vain olla siihen asti kunnes saan uudelleen oxaminia, sitä kaipaan paljon kun siitä on niin hyvä apu minulle. Temestaakin haluaisin kokeilla, en ole vain uskaltanut pyytää lääkäriltä kun määräsi viimeksi minulle 30 kpl Oxaminia ja käytin ne aika pian. Nyt olen sitten ollut ilman. No tässäpä taitaa olla taas tarpeeksi minusta, mukavaa päivää sinulle.