Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.07.2014 klo 11:57

Hei jälleen,

Tovi meni, etten kirjoittanut. Pari päivää oli aika tyhjää. Meinaan, että lähinnä kotinurkissa kökkimistä. Ei mitään erityistä masennusta tai mielialaongelmaa, mutta tunne, että on saanut vähäksi aikaa tarpeekseen tätä kesää, hellettä, tuttuja kulmia, arkea ja sen askareita. Kait olen ollut vähän tylsänä vaan. Eilen kyllä purkasin lievää turhautumaa sivoamalla koko päivän.

Ja eilen..eilen olit KUNNON riita minun ja miehen välillä. Riitelemme harvoin oikeasti. Saattaa olla, että helteistä tympääntyneenä (emme kumpikaan tykkää näistä ilmoista) ja parista muusta ongelmasta kyllästyneenä jokin seikka saavutti polttopisteensä eilen ja minun aloitettua mielenosoittamisen ja suoranaisen v-ttuilun alkoi räjähdellä. En oikein hillinnyt itseäni ja päästelin suustani turhautuneena ja raivon vallassa liiankin ilkeitä ja loukkaavia asioita.. Mies ihan ansaitusti hermostui ja sanoi takaisin ja siitä sitten kierrokset nousi. Puhuin suuni niin puhtaaksi, kuin vain voin, annoin palaa kaiken mielessä olevan. Hetken se tuntui maailmanlopulle ja mies jo sanoi, ettei kuuntele moista ja lähtee jonnekin. No, hänelläkin keitti aika lujaa. Lopulta riita tyyntyi niin, että pystyimme asiallisemmin sanomaan asioita ja kun olin sanonut kaiken vetäydyin makkariin itkemään, kun oli niin paha mies ja pelkäsin, että nyt mies lähtee lätkimään ja jään yksin ihmettelemään. Onneksi mies tuli sitten makkariin ja veti minut kainaloon ja silitti, kunnes rauhoituin. Sanoin, että on paha mieli ja pyysin anteeksi, että menetin hillintäni ja sanoin liian ilkeästi asioita. Sovimme asian ja riita puhdisti ilmaa. Loppuillan katsoimme yhdessä telkkua, teimme ruokaa, saunoimme ja .. pitkän tauon jälkeen välillämme tapahtui aikuisten asioita makkarissa. Se oli minun mielestä tosi ihana ja tärkeä asia. Minua on ahdistanut, ettei välillämme ole ollut seksiä pitkään aikaan. Ymmärrän, että miehellä kivut ja lääkitykset vaikuttaa näihin asioihin ja minä olen lähinnä ollut itsetunto nollissa, pitänyt itseäni liian lihavana ja rumana ym. Eilinen todisti sen, että sytymme vielä, kuin ennenkin ja kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu..ja seksi ei ole pelkkä yhdyntä vaan paljon muuta. Anteeksi jos jotain ällöttää, että kerroin tämän, mutta minulle se oli tärkeä asia koko olemisen kannalta.

Sen jälkeen en sitten tahtonut saada unta..adrenaliinit jylläs siitä riidasta ja sitten siitä toisesta. Koska nukkumaanmeno meni myöhempään niin myös nukuimme myöhempään. aamulla herätessä kelasin eilistä. Riita vähän harmitti vieläkin, mutta sen lopputulema ei.

Tänään on aika lungi päivä. Ukkonen paukkuu nurkissa ja vettä sataa..VIHDOINKIN! Mies menee jossain vaiheessa päivää käymään ex-naapurillamme, kun tämä tulee mökiltä. Minä olen varmaan kotona koko päivän. Ei kiinnosta nyt lähteä minnekään huuhailemaan.

🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.07.2014 klo 16:04

Piti siis tuohon aikaisempaan kirjoittaa, että minulla oli "paha mieli" kun vetäydyin eilen makkariin, eikä "paha mies", kuten olin kirjoittaessani sekoillut🙂

Joo "paha mies", hah hah, onneksi mies ei ole paha, eikä mielikään..enään. Ärsyttäviä kirjoitusvirheitä tulee tehtyä, kun kirjoitan nopeasti.

Paha ukonilma kyllä oli. Rytisi aivan päällä ja oikein kunnolla. Vettä ja rakeita (!) satoi kaatamalla.

Nyt alan ruokaa laittamaan.

See You!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.07.2014 klo 09:01

Hah, minä olen jo aivan syksyinen..

Mussutan vain koko ajan omenoita ja mietin syksyä. Se ajatus tuntuu rauhoittavalle, ei ahdistavalle, kuten ennen viime syksyä ja ennen sitä syksyä...nyt ajatus sateista, viilenevistä ilmoista ja pimeydestä on rauhoittava. Loppuu tämä kesänvietto. Minusta kesäkuu on aina ollut aika ok. Heinäkuu on inhottava, aina. Muistan jo lapsuudessa inhonneeni sitä. Syyt: kesä alkaa jo olla turhan pitkällä, alkaa kyllästyttämään, heinäkuussa yleensä kuumimmat ilmat, mitään ei tapahdu missään, tyhjäkäyntiä.. Elokuu on jo eri tavalla tunnelmallinen. Syyskuu onkin sitten syksy. Sitten alan odottamaan JOULUA! Hah...

Minulla oli tänään vähän hassu aamiainen. Pannulla voissa paistettuja omenalohkoja ja niiden kanssa ripaus pikaisesti tehtyä murotaikinaa, siis ripoteltuna lautaselle omppujen päälle. No, jouduin vähän säveltämään taas kaapin (vähiksi käyneistä) antimista🙂 Tuli siitä sitten ihan mieleen omenapiirakka ja syksy..

Yöt on kuuman vuoksi nukuttu aika huonosti. Alkaa olla aika finaalissa olo, mutta eteenpäin vaan..vaikka silmät ristissä.

En ole poistunut kotoa viime torstain jälkeen. Tällä kertaa siihen ei liity mitään dramaattista. En ole ahdistunut, en masentunut (ainakaan niin, että tuntisin niitä). En ole vain tuntenut tarvetta mennä minnekään vaan kyhnätä kotona. rauhallisia päiviä ja ilmaa olen saanut parvekkeelta ja ikkunoista 🙂 Ei ole vain huvittanut lähteä tuonne auringon paahteeseen.

Tästä päivästä en tiedä vielä. Siivoaminen ei niin tarpeellista nyt, kun lauantaina siivosin, mutta voisi silti vähän siivota. Pölyä tulee aika paljon, kun on koko ajan ikkunat ja parvekkeen ovi auki.

Huomenna on asiointi ja kauppapäivä. Kierrän sitten ne paikat, joihin tarvii ja huvittaa mennä.

Hyvää viikon alkua kaikille🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.07.2014 klo 09:54

Ak, toivotan oikee paljon voimia sulle. Ehkä tämä pitkä lämmin kausi tekee veronsa ihmisistä. koita jaksaa siellä, jookosta?

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.07.2014 klo 17:20

Kiitos Saloka☺️❤️☺️

Tosiaan tästä tulee nyt vaan valitusta, mutta kyllä..luulen, että nämä ilmat todellakin alkavat vaatia veronsa. Minulla alkaa olemaan sellainen aika alavireinen, tylsä ja tympääntynyt olo. Vaikea yrittää itseään innostaa mihinkään tehokkaaseen tai järkevään. Haluaa vain löhötä ja olla ajattelematta mitään.

Huomenna on luvattu viikon kuumin päivä ja meillä on just (kuten tietty monella muullakin, joka takuueläkkeen saa) asiointipäivä kaupassa ja pitäisi tehdä kauppalistaa ja miettiä miten sen rahan järkevimmin käyttää, mitä ostaa ja mistä ym. tuntuu vain, ettei aivot toimi oikein tehokkaasti ja pelkäänkin etten jaksa suunnitella tarpeeksi hyvin..aamulla tosi aikasten lähdetään liikkeelle, että ehditään ennen pahinta hellettä pois.

Ei nyt oikein mitään erikoista sanottavaa, ällistellään vaan ja pällistellään, ehkä vähän töllistellään..🙂

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.07.2014 klo 11:39

Hei!
Kiitos AK kun kävit ketjussani.Oletko koskaan lukenut Lorna Byrnen kirjaa Portaat taivaaseen? (en ole varma muistinko kirjan nimen oikein) Hänellä on myös sellainen kirja kuin enkeleitä hiuksissani. Hän näkee ihmisten suojelusenkelit ihan selkeästi omilla silmillään ja hänellä itsellään on monta tuttua enkeliä jotka ilmestyvät hänelle säännöllisesti. Hänestä on tullut aika kuuluisa tästä syystä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.07.2014 klo 11:45

Juu kauppaan pitäis mennä, mut ei vähempää vois kiinnostaa. Mut jotain herkkuja pitäis huomiseksi hakee ja täyttää kaappeja.

onneks mun olkas on viileetä. Saa välillä olla lakana päällä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.07.2014 klo 14:56

Minun mielestä tämä kuumuus menee nyt vähän överiksi. Kun jatkuu, eikä saa välillä lepoa niin alkaa väsymään liikaa. Huonosti nukutut yöt jo kaksi viikkoa yhtä perää, huonompi ruokahalu ja pinna välillä kireällä.. En jaksa oikein enään yrittää uskotella edes itselleni, että tämä kesä olisi jotenkin ihanaa. Ei ole enään. Kuumuuden vuoksi. Piste. Mutta yritän olla nyt valittamatta tästä asiasta, koska eihän se valittamalla parane. Ja tietysti, onhan elämä silloin aika hyvin jos tarvii vain kuumasta valittaa🙂

Aamulla heräsin kuuden maissa, rättiväsyneenä. Huonosti nukuin. Olisi tehnyt mieli vain jäädä siihen makaamaan. Sitten muistin, että on kauppapäivä. Sitkään ei olisi jaksanut niin ajatella. En ollut tehnyt eilen kauppalistoja ja yritin vain koota ajatukseni ja muistaa, mitä pitää ostaa. Itseni en jaksanut laittaa ollenkaan. Hiukset harjasin, laitoin vähän kulmaväriä ja huulikiiltoa, vaatteet päälle, ovesta ulos. Peilistä katsoi vähän uninen naama.

Ennen kahdeksaa oltiin jo Cittarin parkkihallissa. Kauppa aukesi ja aika nopeasti saatiin ostokset tehtyä, kun ei ruuhkaa vielä. Sieltä mentiin ostamaan mansikkalaaitkko eräältä mansikkatilalta. Aika tyyris hinta, mutta laatu hyvä ja kotimaista. Omistaja kertoi, että mansikkaa on huonommin saatavilla, kuin muina vuosina ja parin päivän takainen rajuilma melkein pilasi sadon. Siellä oli herneitä, jotka oli ihan ammutun näköisiä..raekuuro ampunut niitä tohjoksi. Vihdoin siis sain sen mansikkalaatikon, kun kaksi kesää jo mennyt ilman. Eihän siitä nyt niin paljon tule, mutta saa vähän pakkaseen. Tarkoitus kyllä olisi vielä toinen laatikko saada hankittua, katsotaan nyt. Mustikoita ja sieniä meinaan myös saada pakastimeen. Käytiin vielä Lidilissä, sieltä aina vakiostokset ja sitten jo kotiin ennen
puoltapäivää.

Pistin ranttaliksi. Ostin Lidlistä vanhanajan kunnon vehnäpatongin ja vedin sen kotona Pepsi-maxin kanssa! Hah, johan olinkin 2kk ilman patonkia ja se on pitkä aika se. Hyvällehän se maistui, mutta en usko, että jään siihen koukkuun, kuten keväällä. En usko, että tuo yksi patonki kaataa dieettiä ja olenhan jo saanut melkein 8kg kesän aikana pois. Pieni juhlan paikka siis..huvittaa vaan, kun joku ostaisi ehkä kossupullon ja minä vehnäpatongin, hu huu, kamalan paheellista😀 Aika terveellistä ruokaa (sitä peruskamaa) tuli hommattua. Tosin patonki, pepsimaxi, suklaalevy ja suklaakakku pakastimeen jemmaan olivat ylimääräisiä, mutta sallin ne itselleni.

Kotona sitten keitettiin kaffet ja minä söin patonkia. Perkattiin mansikat ja laitettiin pakatimeen. Siinä oli kieltämättä kesäistä tunnelmaa. Tuli mieleen aika ok-talossa maaseudulla, kun oli omat kasvi ja mansikkamaat yms. Siinä riittikin mälväämistä niiden kanssa ja oli aina tupa täynnä sitä satoa, kun laitettiin. Sitten juttelin äidin kanssa puhelimessa. Hän oli myös aika kypsänä tähän helteeseen. Kaikki me odotamme viileämpiä ilmoja.

Nyt olen vain tehnyt kaikkea pientä. Ei jaksa mitään laajempaa. Lähinnä löffään sohvalla lueskellen ja sitä rataa.

🌻🙂🌻

Käyttäjä Taustavalo kirjoittanut 22.07.2014 klo 19:13

Hei AK, sama juttu mullakin eli nyt riittää jo helleputki, kohta ei kiinnosta katsoa säätied. kun helteelle ei loppua näy.
Ei pitäisi tosiaan valittaa, enkä valittaisi jos olisi alle +25 mutta kun aletaan olla lähempänä +30 ja hiostavaa, painostavaa, niin odotan todella että hellittäisi edes vähän.

Vai että mansikoita ja vehnäpatonkia, saahan patonkin syödä mutta yritä pitää joku raja. Olenpahan minäkin jätskipaketista ottamassa joka päivä, että itseäni voisin myös ojentaa😎
Mansikoita pitää huomenna vielä ostaa laatikollinen. Tänä kesänä mansikat loppuvat myynnistä viime kesiä aiemmin, pitää kiirehtiä että vielä saa jotain kelvollista.

Jaksellaan kaikesta huolimatta kuumuudessa räpistellä, parempien päivien toivossa🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.07.2014 klo 20:12

Liekö helteiden aiheuttamaa pään pehmenemistä, mutta tulin äsken miettineeksi, että elämäni on yllättävän yliluonnollista (joo, en ole psykoosissa)..

Nimittän, kun vilkaisin listaamiani tehtäviä kesän ajalle, löysin sieltä useammankin tekemisen, joka liittyy jollakin tavalla henkimaailman asioihin. Ensinnäkin, minun pitäisi selvittää (vihdoinkin) erään ihmisen hautapaikan sijainti ja mennä käymään siellä haudalla. On myös eräs vanha talo, jossa tiedän kummittelevan ja minulla olisi yksi tehtävä siellä..sitten on eräs toinen vanha talo (suvulle kuuluva) jossa pitäisi käydä katsomassa muutamia vanhoja tavaroita, jotka kuuluivat edesmenneille henkilöille. Nämä talot ovat siis asumattomia kumpikin. Sitten olisi vielä yksi toinen hautausmaakeikka. Laittaa kuntoon eräs hauta.

Tuntuu, että alan taas vaihteeksi syventyä enemmän henkiasioihin, kun kesä alkaa mennä kohti loppuaan. Minusta elokuu ja syyskuu ovat mainioita kuukausia vetäytyä näkymättömän maailman harrastuksiin. Jostain syystä alkukeväästä ja kesästä olen enemmän tämän maailman pinnalla ja keskityn enemmän kaikkeen maalliseen.

Juuri tällä hetkellä nämä kaksi maailmaa alkavat jännittävällä tavalla lähestyä toisiaan ja limittyvät päällekäin. Omenaa kuoriessani saatan ajatella enkeleitä ja marketissa ostoksia tehdessä miettiä yhtäkkiä onko siellä henkiä paikalla..Voi kuulostaa omituiselle, mutta minulle se on aivan luontaista. Luulen, että elämässäni tämä maailma ja henkimaailma jotenkin vuorottelevat. Kun saan tarpeekseni tästä maailmasta vetäydyn enemmän henkimaailmoihin ja toisinpäin.

Tänään aloin ihan tosissaan miettiä uuden pakastimen hommaamista ja Joululeivonnaisten jemmaamista sinne (!) Yleensä alankin jo elokuussa valmistelemaan hyvin pienesti joulua. kerään talteen semmoista tavaraa, jota tiedän voivani käyttää joulukoristeluun jne. Nyt tämä uusi asunto inspiroi minua. Sen olen jo päättänyt, että isosta, lasitetusta parvekkeesta tulee paikka joulukuuselle ja jonkinlainen valaistu "jouluhuone".

Saattaahan se olla, että menin känniin siitä vehnäpatongista ja siksi jorisen täällä "henkeviä"😀 Aika halpa känni, maksoi kokonaista 0,79e.

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.07.2014 klo 07:59

Huh..

Viime yönä sain unen vasta kahden aikaan. Kuumuus kait sen tekee.

En ole ihan tottunut noin vähiin yöuniin ja olo ei olekaan kovin virkeä.

Täytyy yrittää vain ottaa rennosti ja hommailla jotain pientä.

En halua lähteä tässä kuumuudessa kotoa minnekään.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.07.2014 klo 12:15

Olisin luullut, että makaan koko päivän raatona.

Ensin koitinkin olla rauhassa, mutta sitten kyllästyin siihen ja aloin siivoamaan kaappeja. Tyhjensin, pyyhin pölyt ja pakkasin pahvilaatikoihin tavaroita, jotka menevät alas kellarikoppiin. Tuntui, että tarvii tehdä jotain hyödyllistä helteestä huolimatta.

Samalla pyyhin pölyt ja järjestelin koko asunnon. Vielä meinaan käydä eteisen kaapin lävitse ja sitten saa se homma olla.

Kahvit taidan pian juoda ja sen jälkeen suunnitella päivän ruokaa.

Kaihtimet on meillä visusti kiinni tänään, ettei aurinko porota sisälle. Pysyy varjoisampana. odotan, kunnes aurinko iltapäivällä kääntyy pois ja avaan sitten vasta kaihtimia ja parvekkeen oven. Ikkunat on nyt auki, mutta eipä siitä taida suuremmin olla hyötyä kun ilma seisoo paikoillaan.

Eipä tässä mitään sen kummempaa tapahdu kun kotona vain nysväilen ja koitan jotain järkevää keksiä.

🙂🌻

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 23.07.2014 klo 20:44

Heippa AK🙂

Ja kiitos, kun vierailit mun luona. Hellettä on ollut ja vaikuttaa varmasti monenkin nukkumiseen.
Mullakin oli tuossa öitä, että meni tosi myöhään ennen kuin nukahdin.
Nyt olen taas hyvissä ajoin nukahtanut vaikka on ollut niin kuuma.
Jotenkin kun on ollut ilman peittoa niin ei ole ollut kuuma.

Mukava aina lukea mitä sinullekkin kuuluu.

Hyvin oot saanut siivottua joskus tulee sellasia hetkiä, että siivoilee kaappeja ja saa paljon aikaiseksi.

Mukavia hetkiä sinulle kesään🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.07.2014 klo 10:50

Vittu tätä hellettä.

Anteeksi vain, mutta olen aivan loppu.

Viime yön nukuin sohvalla ikkunan alla, kun ajattelin jos olisi vähän viileämpää. No, ei ollut ja kaiken lisäksi kova sohva jumitti selän ja niskat. Uni oli taas mitä oli ja nyt onkin väsymys jo sitä luokkaa, että hyvä kun silmät pysyy auki. Tuntuu myös koko kroppa olevan jumissa ja aineenvaihdunta nollissa. Kuin olisi turvoksissa joka paikka.

Ei puhettakaan, että jaksaisin tehdä mitään tai mennä ulos. Makaan vain sängyllä tai sohvalla.

Joo, en nauti helteistä ja toivottavasti kukaan ei (siis normielämässä) tule selittämään, että nyt täytyy nauttia tästä kuumuudesta, eikä saa valittaa. Varmaan sanoisin aika rumasti.

Odotan edes sadetta ja ukkosta, vaikka ei niitä tänne ole edes luvassa.

😴😞

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 24.07.2014 klo 12:14

😯🗯️
Tervehdys pitkästä aikaa. Ei ole kivaa tämmönen kuumuus. Ei. Auttasko yhteinen sadetanssi? Jos jaksais tanssia. Eipä taida sitäkään. Liityn kuumuudesta kärsivien porukkaan. ☹️