Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Minulla on nyt joku kirjoitusripuli päällänsä..mutta silloinhan se pitää kirjoittaa, kun tekstiä tuleepi.
Tämän päivän ruoka oli paistettuja kanafileitä, sipulia, paprikaa, valkosipulia, kreikkalaisia papuja tomaattikastkkeessa (lisäke) ja kastike ruoalle Philadelphia-tuorejuustosta. Oli kyllä ihan hyvää ja tuo tuli ihan jääkaapin "jämistä". Jälkiruoaksi mutustelin muutaman pähkinän, mantelin ja tuoreita taateleita, mums! Aika terveellinen ateria pitäisi olla.
Olemme olleet hellettä paossa täällä suht viileässä asunnossa (yöllä kyllä peiton alla kuuma..)
Huomenna on maanantai ja tyypilliset maanantain hommat.
Normaaliuteen päästäisiin siinä vaiheessa jos Kela suvaitsisi maksaa meille kuuluat arhat ja tämä p.aukisuus vihdoin loppuisi ainakin vähäksi aikaa.
Mies kävi suihkussa. Minä en taaskaan viitsi. Teen vain pikkupesuja, sekä hiukset ja hampaat. Olen kyllä tosi laiska kokosuihkussa käyjä. Taidan olla sika. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa? Oikeasti jopa tykkään suihkussa läträtä, mutta nyt en.
🙂👍
Oli mukava lukea teidän juttuja taas itse tänään oikeastaan tehnyt paljon mitään tein punajuuri laatikon homejuustolla sitten eilen leivoin oikeastaan olen huomannut osaan tehdä asioita mitä koskaan uskonut osaavani. En itseasiassa ole koskaan tehnyt yhtäkään piirakkaa tai laatikkoa itse. Noh suurin osa pävästä olen vain möllöttänyt on ollut niin hiostava sää. Katsoin leffaa ja kävin kävelyllä hakemassa lemmikille ruokaa. Näin muuten mustan pupun siellä ulkona aika ihana. Tuntuu päivä vähän mennyt hukkaan mutta kun ei vain jaksa mitään ihmeempää tehdä eikä keksikkään. Noh toivon huomenna jaksaisin herätä ajoissa ja saada perseeni lähtemään liikkumaan ja samalla lähistölle kahville se aina tekee mulle mahtavan fiiliksen se istuskelu kahvilla katsoen kun muut tekee samaa.
Kisulitassu,
tuo punajuurilaatikko kuulostaa tosi hyvälle🙂 Minäkin olen alkanut nyt ihan itsestään tekemään paljon varsinkin ruokia, jotka ei ennen ole tulleet mieleenkään tai olisin ajatellut, että en sellaisia osaa tehdä tai edes keksiä..en tiedä miksi nyt tuntuu ideoita tulevan niin paljon ja sitten osaan toteuttaakin niitä, luovuus on jotenkin valloillaan. Kumma juttu, mutta minulla on jo pari viikkoa ollut mielessä kaali ja punajuuri. Kaalista olenkin jo tehnyt, mutta punajuuresta en vielä mitään. Ajattelin yhdistää siihen vuohenjuustoa, pähkinöitä ja hieman hunajaa.. Sitten minua huvitti, kun puhuit, että saada perse liikkeelle, heh..no, minulla on tapana joskus sanoa, että raahaan perseeni jonnekin🙂 Minusta se on aika kuvaava sanonta. Siis oliko se musta kani ihan luonnonvarainen? Kuulostaa ihmeelliselle..Kaikkea hyvää sinun kesään, minäkin odotan vähän viileämpiä ilmoja, kun en ole helteiden ystävä.
---🙂------
Tämä päivä. Ihan hyvin mennyt. Viimeisillä bensoilla käytiin aamusta lähikirjastossa. Lainasin muutaman sisustuskirjan ja pinon Trendi-lehtejä. Jos löytäisi inspiroivia kuvia katseltavaksi. Olen sellainen visualisti, joka tarvitsee joka päivä jotain kaunista katseltavaa tai masennun helposti ilman sellaista. Tilille oli tullut eräs pieni raha 30e ja sillä tietenkin ostimme ruokaa. Lisäksi kun tulimme kotiin niin kohta äiti soitti ja ilmoitti, että on lähettänyt meille kirjeessä 100e rahaa, että saamme ruokaa ja autoon bensaa ym. Olen tietysti avusta erittäin kiitollinen ja tilanteemme on nyt ollut aika paskamainen, mutta silti tunnen aina piston sydämessäni jos äiti laittaa rahaa, koska tuntuu, että ei 36-vuotias ihminen enään saisi ostaa mitään äitinsä rahoilla. Vaikka enhän pyytänyt rahaa, enkä ikimaailmassa pyytäisikään vaan äiti laittoi sen ihan omana ideanaan, mutta silti..sanoin, että maksan sen takaisin vaikka pikkuhiljaa, mutta hän kieltäytyy ottamasta sitä. Äiti on itse vähävarainen eläkeläinen,ei hänellä olisi oikeasti varaa ketään auttaa.
Huomenna siis saan mennä katsomaan Lidliin mitä siellä on jäljellä niitä Kreikkalaisia, toivottavasti jotain. Ja sitten tietysti ihan perusruokia ja jotain herkkua vähän meinaan ostaa jos ei muuta niin pakastimeen viikonloppua varten. Ilta meneekin nyt niitä suunnitellessa..
Aika kuumaa on pitänyt. Yöt ovat melko hikisiä ja ärsyttävät minua eniten, kun nukkuu levottomasti ja pyörii pitkin sänkyä.
🌻🙂🌻
Voiiiihhhhh..
Viime yö oli kauhea. Kuuma, hikinen, levoton ja kaikkea paskaa. En juuri nukkunut, pyörin vain. Aamulla oli melko väsynyt olo. Alkaa todella rasittamaan juuri tuo öinen kuumuus. Kummallista, vaikka on koneellinen ilmanvaihto ja vielä ikkunat auki jne. niin silti tulee yöllä kuuma. Nyt särkee vähän päätä, monta huonosti nukuttua yötä ja ukkosta ilmassa.
Odotan postin tulemista, että saan sen äidin lähettämän rahuskan ja pääsemme tankkaamaan autoa ja sitten ruokakauppaan. Loppuu sitten kärvistely vähäksi aikaa.
Saattaa olla, että posti tulee vasta iltapäivällä, joten siihen saakka täytyy yrittää käyttää aika hyödyksi kaikkea muuta tässä kotona puuhaamalla.
Vaikka ei tunnu olevan niin energiaa minkään järkevän tekemiseen.
😴🙂👍
Hei AK!
Kiitos että kävit ketjussani. Yhdelle kirjeenvaihtokaverilleni olen kertonut IM-ajatuksistani, muille en. Tuo kaveri vastasi että en voi tappaa itseäni tyttären takia. Sain siitä voimia itselleni. Minulla on kaksi kirjeenvaihtokaveria jotka ovat sairaseläkkkeellä masennuksen vuoksi. Ovat sopeutuneet ja tuntuvat voivan ihan hyvin. Rahaa on heilläkin vähän, myös se hdistää meitä. Olipa mukavaa että sait äidiltäsi tuon satasen, mielellään hän varmaan sinua auttaa. Minulla tekisi kauheasti mieli koitaa, kuluis aika vähän siinä kun sitä ulkoiluttaisi. Mutta mitenpä näillä tuloilla koiran hankit. Nyt kyllä ahdistaa kun ei ole mitään tekemistä. Täytyy kait yrittää lukea ja saada aika jotenkin kulumaan.Mukavaa päivää sinulle ja miehellesi.
Hei AK. Olen uusi kirjoittaja täällä, mutta olen lukenut alkupään viestejäsi paljon ja niistä on ollut apua minulle. Ihan samanlaisia fiiliksiä ja sänkypäiviä mulla. Lääkkeitä en tosin syö, koska minulla on nyt jotenkin kynnys hakea apua. Nämä ketjun loppupään viestit kuulostavat paljon valoisemmilta, voit ilmeisen paremmin?
Itsellä oli tämä "viimeinen kesä" kahdeksan vuotta sitten kun tuli ero ja kaikki kasautui päälle. Suunnittelin hukuttautuvani tismalleen samana päivänä kun isän kuolemasta tuli 10 vuotta. Lavastaisin vahingoksi, läheisille toitottelin koko kesän käyväni säännöllisesti yöuinneilla. Sinä päiväni sitten ylisosiaalinen kaverini tuppaantui kylään, ei ymmärtänyt lähteä ja ryyppyreissuhan siitä hänen kanssaan vaan tuli. Liekö jotain kohtaloa etten päässyt toteuttamaan suunnitelmaani?
Pikkuveljen kanssa olimme sopineet ala-asteella että, jos jompi kumpi tappaa itsensä, toinen tekee sen perässä. Tämän lupauksen takia ja kun se tärkeä päiväkin meni ohi, päätin yrittää elää vielä. Minulle auttoi mielialalääkkeet! Itseasiassa en edes ymmärrä miksi muut ovat niin vastahakoisia mielialalääkkeiden suhteen, siskokin on vuosikausia vaan kärsinyt eikä suostu lääkkeitä ottamaan. Minua mielialalääkkeet eivät ole turruttaneet eivätkä ole saaneet sellaista sekavaa oloa kuten rauhoittavat tai unilääkkeet. Siitä vain pikkuhiljaa mieliala kohentuu ilman että sitä edes huomaa ja kohta sitä kykeneekin melkein elämään normaalia elämää. Tietysti sellainen syvälle juurtunut epävarmuus ja turvattomuuden tunne ei hevillä lähde, mutta enää ei hajoa sellaisista asioista kuin masennuskausina. Ahdistus- ja itkukohtaukset helpottuvat, mutta persoonasi ei muutu. Jollet niitä vieläkään syö, kehottaisin edelleen harkitsemaan. Vähitellen ulosmeno helpottuu ja pystyy tekemään enemmän sosiaalisia asioita ja sitä kautta elämänlaatu paranee. Ja jos huomaa aloittaessa pahoja sivuoireita, pyytää lääkäriä vaihtamaan toisen merkkiseen mielialalääkkeeseen.
Noh, paraskin puhuja. Vuosi sitten olin suht. terve ja itsevarma. Virheellisesti ajattelin, että pärjäisin ilman Sepramia... Nyt on sitten syöksykierre alaspäin ja im-ajatuksia taas. Itsemurhaahan en voi tehdä, mutta toivon että kuolen, toivon syöpää (anteeksi vaan). Yritän muistuttaa itselleni, että se on se masennus mikä saa minut näin ajattelemaan. Tiedän, että pitäisi hakeutua hoitoon, mutta en jaksa taas selittää elämäntarinaani aina uudelle lääkärille tai hoitsulle. En silloin aikoinaankaan kun kävin hoitajalla höpöttelemässä kokenut että siitä olisi mitenkään apua.
Vakavasti masentuneen tulisi hyväksyä että mielialalääkkeitä syödään loppuelämä. Helpommin sanottu kuin tehty. Parempia vointeja ja nauttikaa miehesi kanssa edes joistain pienistä hyvistä hetkistä. 🌻🙂🌻
PAISTETUN MAKKARAN TUOKSU KESÄ-ILLASSA
Olkoot se otsikkoni tähän hetkeen. Mies tekee uunissa iltapalaksi paistettua makkaraa. Sen tuoksu ei yleensä minua miellytä, mutta nyt se sai minut mietteisiini. Haikea pisto sydämessä muistin; paistetun makkaran tuoksu kuuluu kesäiltoihin, yleensä kesään. Lapsuudestako se tuoksumuisto nousi? Parvekkeen ovesta tuulahtava kesäilta, lasten riemukkaat kiljaisut leikkipuistosta, täyteläisenä lehtien vihreydellä lepäävä aurinko, pilvettömän taivaan ja kukkien tuoksu. Makkaran tuoksu..haikeus siitä, että kesä, tuo linnuista nopein, lentää pian pilvien taakse, tähtikirkkaiden öiden taakse.
Illan valoa katsoessa voi siinä nähdä jo kesän kääntyneen kohti loppuaan. Siitä se haikeus..Vaikka valo on vielä täysi ja todellinen, jokin kultaa sen sävyn, kuin kypsän viljapellon. Jokin on tullut valmiiksi ja alkaa pian jättää meille jäähyväisiään. Tulee elokuu ja käännämme mielemme syksyyn.
Siksi, oi siksi! Olkoon tämä ilta kesän ja makkaran tuoksun. Sinfonioiden ja ajan, joka mittaa silmän hitaan matkan taivaan halki.
🌻🙂🌻☺️❤️🙂🌻
Hei AK!
Saanko kirjoittaa ketjuusi vaikka minulla on tällä hetkellä vaikeaa. Kysyn siksi luvan että en halua vetää sinun mielialaasi alaspäin omalla valituksellani. Sinullakin oli pitkään niin vaikeaa että olet ansainnut jo tämän helpotuksen ja paremman mielen. Itsestäni kertoisin sitä kun itsemurha-ajatukset ovat niin pinnalla. Mieheni on sanonut että "me pidetään toisemme hengissä".Miten voin jättää hänet. Kovasti tekisi mieli koiraa (asiasta viidenteen), jos sen ulkoiluttaminen saisi sisältöä päiviin. Muistelen että olet AK joskus kirjoittanut että miehesikin haluaisi koiran.
Tänään on tarkoitus vielä mennä kauppaan ja laittaa perunoita ja kananmunakastiketta. Toivotan sinull siunausta päivääsi ja kirjoittele taas mitä olet tehnyt!
Nyt tekis mieli makkaraa ja oikee paistettua ketsupilla. En uskalla sinaappia syä, vaikka se olis hyvempää. Ehkä illalla paistan itelleni.
Haikeena ja samalla helpottuneena muistelen tätä kesää. Tämä on ollut rankkaa, mut ollaan selvitty. Ketään ei ole kuollut ja ollaan tytön kanssa saatu olla kahestaankin.
Hei Saloka!
Onko se tyttö josta usein kirjoituksissasi puhut sinun tyttäresi? Minkä ikäinen hän on? Minullakin on tytär. 16-vuotias.
Ooh..Kiitos kirjoituksistanne☺️❤️
Tietysti Arka saat kirjoittaa tänne, kuten asiat tunnet. Jos minulla menee paremmin niin ei minuun vaikuta negatiivisesti jos joku kertoo ongelmistaan. Minähän olen täällä pitkin aikoja rohkaissut, että kirjoittelisimme mahdollisimman avoimesti tuntemuksistamme, koska luulen, että se palvelee meitä kaikkia parhaiten. Arka, tuo idea koirasta, se kuulostaa tosi hyvälle. Kyllä, minun mieheni haluaisi palavasti koiran (hän on koiraihminen) mutta minä yritän ajatella realistisesti, että onko meilläkään lopulta varaa vielä koiraa tässä elättää? Sen ruoat ja eläinlääkärimaksut ym tulee tosi kalliiksi. Minusta meillä ei ole varaa. Lisäksi itse en ole niin innokas koiraa (tai mitään eläintä ) tässä elämänvaiheessa hankkimaan. Ja tiedän, että jos mies ei joku päivä kykene niin sittenhän eläin jää minun vastuulle, enkä uskalla ottaa epävakauteni vuoksi eläintä vastuulleni. Mutta jos puitteet on kunnossa niin varmasti eläin on hyvä asia.
PerusPirkko, Kiitos kirjoituksestasi. Tulen sen lukemaan uudestaan ja kommentoimaan, kun on sopivampi päivä..🙂
Salokalle meinaan kirjoittaa hänen omaan ketjuunsa🙂🌻
------------
Hyh, eilen illalla alkoi jonkinlainen matalapaine minua vaivaamaan. Tiedä sitten onko syy "liian kauan" jatkuneessa helteessä, jota en tunne omaksi ilmakseni..on vähän veto pois ja mieli kireä, ärtyisä.
Eilen aamulla kierreltiin kirppiksiä, mm. siellä landekirppiksellä ja tein ihan kivoja löytöjä ja fiilikset oli aika hyvät. Sen jälkeen ajettiin sienimetsälle. Minä en ole niin etevä sienien kerääjä, mutta mies löysi ihan hyvän saaliin kanttarelleja..kotona putsattiin ne ja tehtiin ruoaksi ja on niitä vieläkin jääkaapissa. Ihan oli kaikki ok, mutta illalla tunsin meneväni vähän voimattomaksi, eikä mikään oikein huvittanut.
tänään aamusta siivosin ja sitten olen vain melkein oleskellut ja lukenut lehtejä. En ole halunnut mennä minnekään, enkä oikein syödäkään mitään, vaikka tiedän, että pitäisi.
Jotenkin tuli sellainen tunne, että olen kyllästynyt koko maailmankaikkeuteen, hah, sehän onkin tosi pieni alue..ei vainkaan, mutta jokin kyllääntyminen on mielessä jyllännyt tai sitten se on vain sitä minun mielialavaihtelua, epävakautta. On jo pidempään ollut menovaihde päällä, nyt tuli tarve lyödä liinat kiinni.
Luulen kuitenkin, että suurin syy on kuuma ilma, ei vaan jaksa..😝
Parempaa hetkeä odotellessa🙂👍
RAKASTAN MINUN KEITTIÖTÄ
Siinäpä otsikkoa tälle päivälle.
Tosiaan, mitä enemmän katson tuota keittiötä niin sitä enemmän siihen rakastun. Se on kaunein, mitä minulla on koskaan ollut, siis keittiö. Valkoinen, tasot tummaa puuta, teräksen väriset vetimet. Pieni tuuletusikkuna. Uusi induktioliesi ja kiertoilmauuni. Moderni, toimiva, kaunis. Ja minun vanhat astiat..valkean eri sävyt, kukkaiset, sopivat sinne hyvin. Ja vesikraana on sellainen "joutsenenkaulamallinen" eli ensimmäinen asunto, kun ei ole sellainen kökköisen mallinen. Joo, olen vähän hassu, mutta ehkä tiedätte tunteen, kun on aina asunut jossain hyvin "käytetyissä" 70-80-lukujen asunnoissa ja sitten muuttaa täysin uuteen, hyvällä maulla (ja enemmällä rahalla) rakennettuun, laadukkaaseen ja ajan tasalla olevaan, siistiin, puhtaaseen..Ou, jee!
En jaksa enään valittaa helle-ilmasta. Tänäkin aamuna heräsin päänsärkyyn ja kuumuuteen..eli ei kovin hyvin mene, mutta..kun laitoin keittiössä omenoita vanhoihin lasipurkkeihin ja elvyttelin miehen eilen poimimaa ruusua vesilasissa niin tulin paremmalle tuulelle. Päärynät, omenat, ruusut. Ruusuinen päivä ja omenainen olo, hah.
Mies pesi autoa ja minä värkkäillyt sisällä. Ei himoita tuonne ulos auringon paahteeseen. Lisäksi haluan säästää rahaa ja auton bensaa, ettei taas mene p.a. Sitä en halua enään ikinä kokea.
Luultavasti jatkan näitä sisähommia koko päivän. Välillä surffaan netissä ja luen sisustuskirjoja ja pinkka Trendi-lehtejä, tai siis katselen niitä, ei niissä niin paljoa lukemista.
Mielessä on idean asteella sellainen retki lähistölle, että kukkia poimimaan ja niitä täällä kotona asetellaan sitten maljakoihin ja ties mihin astioihin.
En vielä tiedä milloin toteutan sen.
🌻🙂🌻
Arka, tyttöni on mun ja täyttää syyskuussa 12v.
AK, mä sain melkein heti muutettuani tänne uuden keittiön, mut mun mielestäni se ei ole käytännöllinen. Vähemmän kaappitilaa ja kaapit muutenkin sellaiset ahtaat ja omituiset. En tykkää.
Toivottavasti isot helteet menee pois. Musta 20 asteen ilmat on ihan sopivia. Sellaiset että t-paidalla tarkenee ihan hyvin.
Hei Saloka ja AK!
Vai on Saloka sinun tyttösi 12. Onko hänellä paljon kavereita? Entä harrastuksia? Minun tytöllä ei ole maksullisia harrastuksia mutta kova se on menemään kavereitten kans.
Kiva AK että keittiösi on hieno. Olet oikeassa että miehemme ovat taivaan lahjoja. Jeesuksesta olen lueskellut paljon, muistanko oikein että sinulla on hänestä taulu seinällä? Onko se sellainen paimentaulu vai ikoni? Saan sinun kirjoituksista elämänvoimaa, Eilen posti toi kolme kirjettä. Pitkiä kirjeitä vielä. En ole päättänyt kerronko IM-ajatuksistani heille. Yhdelle olen kertonut ja sitten sinulle täällä tukinetissä. Minäkin odotan syksyä jo.
Hei!
Mulla oli äsken pieni hetki ilman pakkoajatuksia ja kiitin heti siitä Jumalaa. Tosin nyt ne ovat palanneet, minulla on niitä 95% päivästä. Kaikki ne liittyy siihen sairaanhoitaja-asiaan. Rukoilisitteko mun puolesta että voisin vapautua niistä?