paljonko siellä päin mansikat maksaa? Meidän lähi kaupan luonna oli tänään 3-4 e litra enkä tiä mitä kaupungis sitten on.

Kivaa että saitte keskustella. Se puhdistaa ilmaa kummasti. Me ollaan kans tytön kanssa puhuttu täällä.

Ostamani (kotimainen) mansikkalitra taisi olla 6e paikkeilla eli aika lailla mansikoita ne mansikat maksavat, mutta olivat ne kyllä hyviäkin, mums!

Ilma on ollut huomattavasti lämpimämpi ja minähän en siitä tykkää. En halua pukeutua yhtään paljastavammin ja nyt totuin "hyvälle" kun oli yli kuukausi ilman helteitä ja sain pukeutua, kuten halusin. Tuudittauduin kait siihen harhaan, ettei ne helteet enää tulekaan. No, toki sallin lämpimät ilmat niille, jotka nauttivat niistä.

Lämpimän ja tuulisen ilman myötä räjähtivät heinän siitepölyt ja nyt onkin aivasteltu ja räksätty oikein urakalla tänään. Allergialääkkeet tietysti ehdin jo heittää nurkkaan ajat sitten, kun on ollut vähemmän siitepölyjä kylmien ilmojen vuoksi. Nyt joudun ilmeisesti taas alkaa ottamaan iltaisin antihistamiinia. Ei tätä räksäämistä jaksa erkkikään.

Vähän on sitten sen myötä mielikin ollut ärtyisämpi ja menkatkin tekevät taas tuloaan, joten eihän siinä muuta tarvitakaan.

Olin kuitenkin liikenteessä koko päivän. Aamusta menimme katsomaan mattoja erääseen kodin tavarataloon. Ostimme pari uutta mattoa ja pari pussilakanasettiä. Sitten miehellä oli puolen päivän aikaan terapiakäynti psyk.polilla (enimmäkseen siellä puhutaan hänen kroonisten kipujen aiheuttamasta mielialan laskusta ja mietitään mitä tilanteelle voidaan tehdä) Olin siellä huoneessa matkassa. Miehen terapeutti on kyllä oikein miellyttävä ihminen. Jatkossa tulee ainakin soittoaikoja tiheämmin, miehen toivomuksesta.

Sitten tapasimme ex-naapurin kaupungilla ja kävimme vielä ruokakaupassa ja erään sisustustukun Outletissa.

Ruokaupassa sattui pieni välikohtaus. Se on aika ruuhkainen ja ahdas kauppa ja nyt oli ruuhka-aika. Minulla oli hieman uupunut olo, kun aivastin ja niistin koko ajan ja kuumuus alkoi verottaa voimia koko päivän syömättä ja juomatta liikkeellä jne. Ihmiset tönivät ja tuuppivat ja mitään ei oikein voinut rauhassa katsoa. Eräs ostoskärry oli keskellä väylää. Siirsin sitä hieman ja nainen sanoi minulle v-mäisellä äänellä, että "kiitos vaan kun tönit sitä kärryä". Silloin kyllä vähän napsahti päässä ja sanoin maailman nokkavimmalla äänellä takaisin "Oi, olepa hyvä vaan" ja hetken se nainen tuijotti minua murhaavasti ja minä kait sitä. Ihme tapahtumia. Ihmiset tuntuu nykyään olevan aika pinna kireällä ainakin täällä ruuhkasuomessa. Hymy toiselle ihmiselle tuntuu olevan melko tiukassa. Minua välillä kyllä masentaa tuollainen meininki..

Loppupäivä kotona on mennyt vähän sumussa. Olen vain niistänyt ja niistänyt..odotan, että pääsen ottamaan allergialääkkeen ja nukkumaan. Jospa huominen olisi helpompi. Muuten ollut tänään ihan ok päivä jos ei räksäämistä ja välikohtausta oteta lukuun.

🙂🌻

Tänään on ollut aika mukava päivä.

Aamu tosin alkoi sillä, että olin vähän pöhnässä allergialääkkeen vuoksi (väsyttävä) ja vaati hieman aikaa käynnistyä. Aivastuksiakin tuli pari heti ja ajattelin jo, että jaahas, taas tämä alkaa..mutta ei niitä sitten onneksi ole enempää tullutkaan. Aamukahvin jälkeen aloin siivoamaan ja pääsin nyt vähemmällä, kun mies oli jo eilen imuroinut. Siivosin muutenkin aika nopeasti, kun ajattelin, etten halua siihen koko aamupäivää tuhrata.

Miehellä oli kaupasta haettavaa. Ajattelin, että olisi kiva kerrankin lauantaina tehdä pieni kirppiskierros ja samalla sitten käytiin muutama kirppis läpi. Kävin uudestaan siellä ihanassa maaseutukirppiksellä ja löysinkin taas edullisesti kivoja juttuja. Ne on nyt kasassa tuossa keittiön nurkassa odottaen pesua ja paikoilleen järjestelyä.

Ilma on aika kuuma ja olinkin nyt vähän vähemmällä vaatteella, mutta en aivan hellevaatteilla. Päätin, että pukeudun aivan kuten haluan, muista tai ilmasta välittämättä. Kohtahan tuo koko kesä on jo ohitse ja saa muutenkin alkaa vetämään kampetta niskaan.

Kotiin tultua ajattelin pistää ranttaliksi ja maistoin vehnäpatonkia. Siis hyi helv..se maistui niin ällöttävälle. En tajua, miten olen ennen voinut himoita sitä?! Tyydyin sitten vain ottamaan lasin Cokista ja Cappuccinon. No, ne sentään maistuu erittäin hyvälle.

Peili kertoo, että vaikka vaaka ei näytä kovinkaan suurta kilomäärää pudonneeksi niin selvästi näytän kapeammalle, enkä niin turvonneelle. Olen siis "tiivistynyt" jotenkin ja ihan hyvä niin. Alkaa pikkuhiljaa olemaan jo vähän ihmismäisempi olo, eikä koko ajan hävetä oma itsensä vaikka itsetunto on vieläkin hyvin olematon. Vähissä vaatteissa en silti halua itseäni esitellä. Ehkä sitten ensi kesänä...

Loppupäivän meinaan perkata noita kirppislöytöjä ja sisustaa niillä kotia. Mies otti pitkästä aikaa pikku pullon kossua ja käpsehtii kait nurkissa, kunnes alkaa nukkumaan🙂

Semmoinen lauantai täällä.

Ei ole tarvinnut palella tänäänkään. Yö oli jo aika kuuma ja nukkuminen oli levotonta. Heti se alkaa vaikuttamaan olemiseen, minulla ainakin. Tuntee jo sisälläkin, että ulkona on lämmennyt..

Ollaan oltu kyllä tänäänkin liikenteessä, mutta huomaa, että vähän alkaa loppupäivästä olemaan veto pois enemmän, kuin viileämmällä ilmalla. Aamulla käytiin eräässä merenrantapaikassa ja käveltiin kallioilla jonkin aikaa. Ajeltiin ja sitten tultiin kotiin joksikin aikaa. Lähdettiin vielä toiseen kaupunkiin erääseen kierrätyskeskukseen, jossa ei olla ennen käyty. Löysin sieltä muutaman jutun.

Sitten tehtiin kotona lihamureke ja paistettiin pannulla pikkuporkkanoita. Huomaan, että syön nykyään aika vähän. Pitäisi vähän enemmän syödä, eikä unohtaa syömistä kokonaan. Tuntuu, että unohdan koko syömisen..aina äärilatoja. Syön koko ajan tai unohdan koko syömisen..Nyt kuumalla ei kyllä oikein maistu, joten siksi ei niin kiinnostakaan koko aihe.

Tekisi mieli mennä huomenna pitkästä aikaa Ikeaan. Katsoin netistä, että siellä on vaikka mitä, mitä tarvisi tänne uuteen kotiin. Tiedän kyllä, että innostun ostelemaan sieltä vaikka mitä ja pelkään jo valmiiksi. Yritän katsoa netistä etukäteen mitä ostan ja pitäytyä niissä.

Mietin vain, että jos helteet jatkuu nyt ainakin pari viikkoakin niin miten helv sen jaksaa? Pakkohan se vaan on..

🙂👍

Eilen aamulla suuntasimme ensin kirjastoon. Palautin valtavan läjän lehtejä. En ottanut mitään lisää, koska tuntuu, että näillä helteillä en oikein jaksa keskittyä lukemiseen.

Jännittävää oli se, että laitoin jalkaani uudet kengät tietämättä ollenkaan millaiset ne on jalassa (tyhmää). Kirjaston jälkeen menimme Ikeaan. Olin tehnyt listan siitä, mitä aion ostaa ja pysyinkin siinä listassa sitten. Huonekaluosastoja en lähtenyt ollenkaan kiertämään, koska en sieltä mitään tarvitse. Keskityin vain pikkutavaraan.

Nyt etsinnän alla on keittiön seinustalle "hyllykkö" tai "vitriini" tai joku avohyllysysteemi, mihin voin asetella kaikki astiani siis kauneimmat niistä.

Ikean reissu meni näppärästi ja kengätkään eivät olleet onneksi aivan mahdottomat. Sitten teimme ruoka-ostoksia ja tulimme kotiin syömään.

Alunperin olimme suunnitelleet eiliseksi retken erääseen suosittuun kesäkohteeseen, mutta viime kädessä päätin, että haluan mennä mieluummin Ikeaan. Rahat ei riitä kaikkeen, joten valintoja on tehtävä. Ehkä sinne kesäkohteeseen vielä tänä kesänä?

Kuumuus oli melkoinen ja vaikka pävällä en antanut sen häiritä niin huomasin illempana, että päätä hieman särki. Kävimme vielä illalla pikku ajelulla ja jätskikopilla. Kaikenkaikkiaan päivä oli aika jees.

Huomaan, että elämästäni on tullut "tylsän tavallista", heh. Ei ole paljon kirjoittaa kuin ihan tavallisia asioita. Ei mitään dramaattista tyyliin: olen vitun masentunut tai mielessäni pyörii im jne. No, tavoitehan on ollut tavallinen elämä ilman jatkuvaa suurta ahdistusta, masennusta ja im-ajatuksia. Nyt se näyttää toteutuneen, ainakin tältä erää.

Tuskinpa elämäni koskaan tulee olemaan täysin tavallista. Töissä en varmasti tule käymään ja persoonallisuushäiriö on pysyvänlaatuinen, mutta sillain, että sen kanssa voi elää ja itsensä kanssa ylipäätänsä. Että kestää itsensä ja elämänsä haluamatta koko ajan tuhota niitä. Minulle se on "normaalia" elämää.

🙂🌻

Hei AK!
Kiitos että kävit ketjussani.Olen ollut niin tuskainen ja siksi tulin katsomaan onko kukaan kirjoittanut. En keksi muuta sisältöä päiviini kuin uimisen kun minulla on nyt uimakortti. Tosin uimahalli on nyt kiinni kesätauolla. Katselin yhtä työpaikkaakin mutta onko minusta töihin? Olen tänään yrittänyt lueskella. Kiitos vielä kerran AK!

Kävimme äsken metsässä vaklaamassa sieniä. Eräs tuttu oli löytänyt eilen täältä ympäristöstä hyvän saaliin tatteja. Ulkona on niin järkyttävän kuuma, että minä en jaksanut sinne metsään lähteä talsimaan korkokengissä (en omista mitään metsään sopivia tämän vuoden ajan kenkiä) vaan odotin autossa. Mies kävi vähän katselemassa, mutta olisi pitänyt mennä pidemmälle ja varmaan aamulla, kun ei ole vielä niin kuuma.

Päivällä kävimme ajelemassa vähän pidemmällä. Kauniita suomen kesämaisemia. Olisin halunnut vielä loppupäivästä mennä kaupungille, mutta ajattelin, etten viitsi miestä painostaa, ettei selkänsä rasitu liikaa.

Huomenna meinaan mennä sinne yhdelle landekirppikselle ja toivon löytäväni sieltä taas "tuunattavaa".

Tänään söin ensimmäiseen kertaan näiden helteiden aikana oikein kunnollisen aterian ja tein vielä jälkiruoan. Kuumuus vie minulta ruokahalua, mutta aina sitten välillä keho vaatii kunnolla ruokaa. Täytyisi huolehtia vaan, että muistaa juoda riittävästi.

Odotan jo huomista.

🙂🌻

Hei, olen uusi kirjoittaja täällä, katselin mihin ketjuun arvaisi pari sanaa laittaa ja päädyin tähän🙂
Olen pitkässä liitossa oleva keski-ikäinen nainen, yksi aikuinen lapsi asuu vielä kotona.

Viime vuodet ovat perheessämme olleet ylivelkaantumisen ja uupumisen vuosia. Miehelleni tuli burn out pari vuotta sitten, hän haki apua ja sai masennuslääkkeen ja unilääkkeen. Vuosi sitten saimme häädön omistamastamme asunnosta maksamattomien yhtiövastikkeiden takia. Huomasin olevani itsekin ihan henkisesti uupunut ja innoton mihinkään, yöunetkin meni hajanaisiksi ja iltaisin ahdistus tuli tulevaan yöhön, että saako unta vai ei. Mielessä vain pyöri että miten kaikista veloistamme (asuntolaina, auton osamaksuerät, ym.) selvitään.
Sain silloin vuosi sitten kesällä Cipralex masennukseen ja Imovane nukahtamislääkkeeksi. Niistä on ollut apua ja olemme muutenkin saaneet noususuuntaan elämäämme. Saimme myytyä asuntomme, joka oli taloyhtiön haltuunottamana, kaikki rahat menivät suoraan asuntovelkaan, josta suurin osa kuittautui. Asumme kerrostalossa vuokralla, olen tuntenut helpotusta asua tässä talossa, kun täällä asuu muitakin, joilla ei kaikki ole mennyt ihan nappiin elämässä. Täällä ei ole sitä arvostelua ja vihamielistä suhtautumista, joka iski jo pihalla vastaan entisessä kodissamme.
Menetin äitini kevättalvella. Hän kaatui kotonaan, tuli lonkkamurtuma, jonka leikkauksesta johtuneeseen veritulppaan menehtyi. Koko se tapahtumien ketju vei takkini aika tyhjiin, mutta nyt näen jo tunnelin päässä valoakin. Elämä jatkuu, suru muuttuu kaipaukseksi, osaksi elämää.
Tuntuu hyvältä, kun löysin tämän kirjoitusfoorumin, jonne voi kertoa tilanteestaan ja tunteistaan.
Olen oikeastaan jo aika "normaali" mutta suhteet ystäviini mietityttää. Olen tuntenut olevani muutamalle sellainen kaveri/ystävä, johon otetaan yhteyttä, kun heillä on tarve jutella jonkun kanssa omia asioitaan tai tarve menokaverista elokuviin, teatteriin tms.
Kun minä olen kaveria vailla, heillä voi olla silloin omia menoja.
Ihan kun olisin risteyksessä, josta lähtee monta tietä, mietiskelen ja kuulostelen itseäni ja voimiani. Välillä olen hyvinkin vireä ja aikaansaapa ja toisinaan on tosi väsyneitä päiviä.
Tulikohan tästä nyt liiankin pitkä aloituskertomus, toivottavasti ei haittaa että kirjoitin juuri tähän ketjuun?
Toivottavasti en uuvuttanut kaikkia selostuksellani, palaillaanhan taas 🙂

Onko päivä edellistä iltaa viisaampi? - ehkäpä.

Tuli hiukkasen hassu olo, kun luin tuota eilisiltaista aloitustani. Tämä AK:n ketju on täynnä aitoa elämää ja selviytymistä, tuntui oikein hyvältä lukea noita myöhäisimpiä kirjoituksia.

Minulla on niin moninaisia, kirjoittamattomia asioita mielen päällä, että uutena olisi ollut fiksumpaa aloittaa oma tarinani uudella ketjulla, joten seuraavaksi teenkin sen ja toivon että saan ajatusten vaihtoon kirjoituskavereita.
Oikein kesäisiä päiviä kaikille, jotka luette tätä ketjua🙂🌻

Taustavalo🙂🌻

Tervetuloa kirjoittamaan tänne, siis omaan tai tähän ketjuun ja yleensä tänne Tukariin🙂 Paljon on teillekin tapahtunut. Tuntuu, kun kuuntelee ihmisten puheita ja lukee kirjoituksia, että elämä on aika monimutkainen "elokuva", jossa juonia riittää. Tapahtumia ei kait keltään puutu. Minä en henk.kohtaisesti tunne yhtäkään ihmistä, jonka elämä olisi ollut mutkatonta vaikka pahimpien kriisien ollessa päällä ajattelin, että VAIN minun elämä on tällaista/sellaista, hankalaa ym. Mutta ei se niin ole. Minua kosketti se, kun kirjoitit, että olet ollut helpottunut siellä vuokra-asunnossa, kun ilmapiiri on ollut ei-tuomitseva. Osaan eläytyä tuohon, koska olen itse asunut monenlaisissa paikoissa elämäni aikana, sekä "arvostetuissa" osoitteissa, että vähemmän arvostetuissa aina kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Niinhän se on, että siellä missä on elämän heittelemiä ihmisiä ei olla ensimmäisenä katsomassa naapuria nokkavartta pitkin vaan katsotaan ehkä pintaa syvemmälle. Ei olla niin kiireisen tärkeitä vaan on aikaa rupatellakin ja ilmapiiri on reilumpi. Kiitos kun kirjoitit ja minä ainakin meinaan lukea sinua jatkossakin. Kaikkea hyvää sinulle🙂👍

------🙂🌻---------

Tsau. Tämä päivä on ollut..aika syvältä. Helleputki on kait uuvuttanut ja jotenkin kiristänyt hermot, niin siinä aina käy. Minä yksinkertaisesti en vain jaksa olla ihmisiksi, kun kuumuus jatkuu ja jatkuu.. Eilenkin aloin jo ja sitä edellisenä päivänä olemaan hieman kärttyinen, vaikka hallitsinkin itseni, kun oli muuten ihan kivaa. Tänään kaikki jotenkin huipentui ja kulminoitui. Aamulla oli mielikahvi loppu. Kelasta yksi rahasumma ei ole tullut vieläkään, vaikka olisi pitänyt tulla jo ajat sitten. Ollaan siis p.a tänään ja kait vielä monta päivää jos ei keksi mitään vippaskonstia. Nälissään ei tartte olla, kun jääkaapissa ja pakastimessa on kyllä ruokaa. Mutta..muuta ei sitten niin olekaan. En väitä, että kaikki olisi aina rahan varassa mutta helpommin alkaa ottaa pannuun jos on muutenkin vähän pahalla tuulella ja sitten vielä p.a. Olisin vain halunnut ostaa minun mielikahvia ja Lidlissä on nyt kreikkalainen viikko niin sieltä muutamia ruokia, joista pidän. Oli yksi suunnitelma b rahan varalle, mutta se meni pieleen. Olin jo aamusta aika matalapaineessa. Ei huvittanut tehdä mitään ensin. Mies käväisi erään mutkan. Istuin vain netillä ja join (huonoa) kahvia. Mies oli kans vähän pahalla tuulella omien asioidensa vuoksi ja kiroili itsekseen. Minä laitoin korvatulpat päähän, kun en jaksa kuunnella kiroilua🙂 Kiukkuni yltyi ja päätin alkaa siivoamaan, kun näytti ettei päivä etene mihinkään. Hinkkasin ja hankasin hiljaisen aggressioin vallassa. Pimahdin yhdestä vessaan liittyvästä asiasta. Tuli vähän huudettua. Hinkkasin koko huushollin ja sain vähän raivoa purettua. Sitten soitti äiti ja hänellekin oli sattunut eräs tapahtuma, jota hämmästelimme. Sitten keitin taas (huonot) kahvit. Olin syönyt jo munakkaan siinä välissä. Ollut onneksi vähän viileämpi, tuulinen ilma. Tosin ulos en ole edes mennyt tänään, mikä on harvinaista nykyään. En ole halunnut lähteä mihinkään, kun olen p.a. Tässä siis päivää kulutettu, vähän turha päivä. Kohta alan tekemään ruokaa. Mietin, että haluaisin alkaa ompelemaan vaatteita, mutta en taida osata, eikä ole edes o-konetta. Haluaisin tehdä paljon muutakin. Aika näyttää mihin taidot riittävät. Onneksi näitä huonoja päiviä nykyään on vähemmän kuin ennen. Mutta silti nämä on aina yhtä turhauttavia. Mutta onhan niitä huonompia päiviä myös ihan normi-ihmisillä, että kait se on sitä elämää..mt-potilas kun aina laittaa huonomman päivän sen mt-ongelmansa syyksi, minä ainakin, etsin heti vikaa omasta päästäni jos ei kaikki mene perfeckt😉

Nyt kanan kimppuun. Kanaa ja koskaria. Siis koskenaskijajuusto-paprika-kanaa...

Kiitos AK, sanoistasi 🙂 Luulenpa että osuin todella oikeaan paikkaan. Täällä teidän toisten joukossanne en tunne oloa niin yksinäiseksi kuin se välillä tuntuu.
Sinun maailmasi tuntuu olevan nyt jo valoisammalla puolella, se ilahduttaa kovin vaikka olenkin vasta tulokas, mutta varmasti tutuiksi tullaan. Kaikkea hyvää sinulle myös 🙂🌻

Hei AK!
Minä olen saanut sen kuvan että taidat olla aika monipuolinen ruuanlaittaja ja osaat "säveltää" eri aineksista jos minkälaisia ruokia. Minä en oikein osaa mutta netistä olen katsellut ruokaohjeita ja yrittänyt niiden mukaan sitten tehdä. Viimeksi kokeilin seitiä uunissa mistä ei minun mielestäni tullut oikeinhyvää. Tänään kai mennään kauppaan ja kolmeksi päiväksi pitäisi keksiä ruuat. Mitä meinaatte tehdä viikonloppuna. käyttekö kenties ajelulla. Ajatko sinä muuten autoa AK? Minulla on ajokortti mutta en uskalla ajaa. Enää tosin ei ole autoakaan kun rahat ivät riittäneet sen pitoon. Kauppareissuilla kaipaan autoa kovasti. Bussilla nyt mennään kauppaan. No nyt taidan jäädä odottelemaan uusia kuulumisiasi ja keitän itselleni vaikka kahvit. Hyvää viikonloppua AK ja siunausta sinulle ja miehellesi.

Arka🙂🌻

Kiitos vierailusta. Tiedätkö, täällä jus se seiti haisee nyt🙂 Sanon "haisee", koska minusta se haisee tosi pahalle. Jossain innoituksen puuskassa sitä ostin Lidlistä, vaikka en edes tykkää siitä. Siksi kait kun se on "terveysruokaa" ja edullista kalaa. Nyt ei tehnytkään mieli sitä syödä ja mies laittoi siitä itsellensä sellaisen "mössön". Nyt se haju vähän ällöttää. Meillä on nyt tilanne, että Kelan töppäysten vuoksi olemme olleet koko viime viikon ja vielä ties kuinka kauan p.a eli ilman rahaa, joten emme voi elää "normaalisti" ja tehdä, kuten haluaisimme. Jos olisi normaali tilanne niin olisimme varmaan tänään ajelleet jonnekin kivaan kohteeseen, ulkoilleet siellä, käyneet kaupassa ja tehneet ruokaa ym. Luovuutta saa nyt käyttää miten elää ja vähän hermot kireällä jopa välillä sen vuoksi, vaikka olen kyllä lähes koko ikäni tottunut olemaan hyvin vähällä rahalla, sikäli ei ole uusi tilanne ollenkaan..mutta kuitenkin. Kiitos jos olet sitä mieltä, että olen monipuolinen ruoanlaittaja..no, kait se on niin, että otan sen ruoanlaitonkin yhtenä "taiteenmuotona" ja tosiaan pyrin ennakkoluulottomasti yhdistelemään ties mitä..mies ei kyllä useinkaan koske minun "taideteoksiini", joten yksin niitä syön, mutta ei se haittaa. Suurimmaksi osaksi nämä sörsselini tietysti johtuvat siitä, että syön vhh-ruokavalion mukaan ja ihan siksi, että saan painoa tiputettua ja mies ei halua syödä samalla lailla niin tekee sitten omat ruokansa. Minulla on jokin kaukainen ajatus siitä, että jotenkin pienimuotoisesti voisin joskus vielä jotain työtä tehdä, mutta uskon, että todellisuudessa minusta ei siihen ole..en kait osaisi sitoutua enään työelämään, ahdistuisin, uupuisin liikaa, masentuisin jne..minä en osaa vetää (kait) normaalin ihmisen tapaan rajaa työnteon ja vapaa-ajan välille vaan jos olisin töissä niin olisin sitten psyykkisesti töissä 24/7 ja romahtaisin, jotenkin niin. Mutta jotain hyvin pientä ja omaehtoista, missä ei voisi ahdistua, en tiedä onko sellaista.. Kuten olen tässä viime aikoina usein hokenut, että aika näyttää mitä minkäkin asian kanssa tapahtuu. Hyvää Viikonloppua sinulle Arka🙂👍

--------------------------------

Olen kirjoittanut tätä pätkissä, kun on ollut vähän sekavaa, keseytyksiä ja omakin pää vähän keskittymiskyvytön. Olen varmaan niin urautunut omiin tavanomaisiin tekemisiini tai elämäni on niin "pieni", että kun en voi tehdä sitä, mitä olen yleensä tottunut (ja sen avulla saan mielenterveyden pidettyä jossakin tasapainossa) niin nyt kun olemme p.a ja elämme "epänormaalisti" niin huomaan melkein meneväni tolaltani, kun en voi toteuttaa itseäni..siis tätä jatkunut nyt jo kohta viikon ajan, en siis minkään parin päivän vuoksi valita ja itse asiassa koko kesä on mennyt vähemmällä rahalla, kuin oli odotus, joten olen karsinut rahareikiä jo tätä ennen tosi paljon ja elänyt "säästöliekillä" ja nyt sitten vielä siitäkin kiristetään niin, että on aivan p.a niin alkaa ottamaan hermoon, vaikka kuin yritän keksiä tekemistä ja menemistä ilman rahaa, vaikeaa varsinkin täällä päin suomea, missä kaikki on ylihintaista..no, en jaksa enempää tylsästä asiasta paapattaa, mutta tämä tasapainon menetys on syy, miksi en oikein ole täysissä mielenvoimissa ja kirjoittaminen tännekin on hieman hankalaa, kun pää ei ole ihan parhaassa tasapainossa. Minä olen kait ihminen, jonka pitää saada toteuttaa itseään joka päivä tietyillä tavoilla tai muuten paletti ei pysy kasassa..ehkä joku taiteellinen/luova ihminen ymmärtää tämän ajatuksen, en tiedä.. Tavallaanhan olen aina p.a, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti p.a. Mökkilomaakaan puhumattakaan muusta matkasta emme ole voineet tehdä rahan vuoksi ja kiitos Kelan töppäilyjen vuoksi..en ole oikein viitsinyt edes näitä asioita täällä valittaa, koska kesä on muuten mennyt aika kivasti mt-asioiden suhteen. Paljon paremmin, kuin painajaismainen viime kesä (muistatte varmaan..)

Sen verran sain iloa tänään, että "keksin" 3e rahaa, että sain paketin sitä ihanaa erikoiskahvia, jota rakastan..mieluummin olen ilman kunnollista ruokaa ja juon sitä kahvia 2 kuppia päivässä, kuin ilman sitä. Olin jo viikon ilman sitä. Huomasin, että hermostun jos en saa sitä. No, parempi kait olla riippuvainen suklaa-cappuccinosta, kuin bentsoista..😉

Minulla on vielä reseptillä hakematta 100kpl laatikko temestaa. En ole hakenut, kun en sitä enää käytä. Ajattelin kyllä hakea, kun se on kerran minulle kirjoitettu. Olkoon vaikka loppuiän kaapissa jemmassa tai jos joku joskus tarvii voin auttaa, ehkä...mutta en tietenkään mitenkään laittomasti.

Nyt kun kasvoni ei enää näytä niin kamalan läskille niin rohkaistuin ottamaan kuvan itsestäni ja lähettämään sen äidilleni, joka ei ole nähnyt minua pitkään aikaan. otin siis jälleen askeleen eteenpäin ulkonäköneuroosin suhteen ja rohkaistuin lähettämään kuvani..voi varmaan kuulostaa omituiselle, että olen neuroottinen ulkonäöstäni myös oman äitini "seurassa", mutta näin vain on. Oikeastaan olen lähimmäisteni seurassa vieläkin neuroottisempi, kuin vieraiden. En tiedä mistä se johtuu. Tietysti kuvassa olin meikattuna ja kasvot neutraalissa ilmeessä. Ilman meikkiä en ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitellakaan..sen verran kauhealle näytän kuvissa ilman meikkiä. Harkitsin tänään jo vakavasti jonnekin plastiikkakirurgin konsultaatioon menemistä. En siis välttämättä tekisi mitään operaatiota, mutta haluaisin kuulla asiantuntijan mielipiteen asiasta eli siis naamastani..taidan olla tosi luuseri. No, rahaa mihinkään toimenpiteeseen minulla ei ole, eikä varmaan tulekaan jos en voita lotossa ja nyt ei ole varaa edes lotota😋

Nyt muistan mikä asia minua aamulla masensi, kun heräsin. Se, että eilen luin (jälleen) yhden sellaisen julkisuuden ihmisen kuolleen (aika varmasti IM) jonka elämää olin seurannut ja tuntenut jonkinlaista sielunkumppanuutta..olin ajatellut, että hän on selvinnyt vaikeuksistaan, oli myös ulkoisesti kaunis (tosin teettänyt aika monta leikkausta) ja vähän joskus jopa halusin olla hänen näköisensä..ja nyt sitten hän olikin romahtanut ja päättänyt päivänsä. Näitä on viimeisen parin vuoden sisällä ollut useampia tapauksia..mutta tämä jotenkin sai minut todella reagoimaan..ehkä nyt, kun itse olen päättänyt, etten tee IM niin se kosketti jotenkin syvemmin, että jos hänkin teki sen, niin miten MINÄ voisin selvitä tekemättä sitä, hän jolla kaiken piti olla hyvin..vaikka ei tietty ollutkaan..

Mielessäni pyörii yhä vieläkin ajoittain myös ahdistava ajatus siitä erittäin kauniista ja nuoresta (18v) mallitytöstä, joka oli hyvin menestynyt ja "silti" käveli junan alle..ja lukuisia muita tapauksia. Enkä tiedä miksi niitä mietin..

Jotain pitäisi alkaa tekemään ruoaksi, mutta ei yhtään huvittaisi kun päivä on ollut niin omituinen, eikä jääkaapissa ole mitään järkevää, en ole tottunut tällaiseen..pakastinkin on jo syöty tyhjäksi..no, eihän tässä sentään nälkään menehdy, ihminen selviää niin vähällä, ainakin jonkin aikaa. Täytyy vain yrittää ajatella muita asioita ja ainakin laihtuu kun ei syö kuin sen vain mikä on pakko, eli ei mitään, hah hah!

🙂👍

kiitos ihanasta kirjoituksesta. Kyllä saa kysellä asioita ja yritän vastata jos osaan.

Voimiaja aurinkoa päiviinne.

Sunnuntai

Yö oli melko hikinen. Olin pyörinyt ja hyörinyt aika lailla. Tänään on kait viikon lämpimin päivä ja sen kyllä tuntee. Ilma on painostavan kuuma, hiukan kyllä tuulee, kuin enteillen sadetta ja ukkosta. Ihme kyllä minua ei nyt niin haittaa tuo kuumuus, eikä helleputki niin ahdista muutenkaan. Olen sisällä ja asunto pysyy onneksi kohtalaisen viileänä ja saa läpivedon.

Aamukin lähti paremmin, kun sain kupin mielikahvia. Sen jälkeen keräsimme kaikki loput limsa ja vichypullot. Lähikaupasta haimme vähän syötävää. Vähäise bensan vuoksi emme ajelleet ylimääräisiä. Tapasin siinä kaupan pihalla erään tutun kasvon monen vuoden takaa. Silloin teimme hetken eräänlaista yhteistyötä, työelämässä ja eri paikkakunnalla. Näkeminen oli oikeastaan aika positiivinen. Kerroin vain nyt asuvani eri paikkakunnalla ja kuulumisia ylimalkaan (ei tietty mitään mt-ongelmista tms.) Tämä tuttu on mukava ihminen ja näkemisestä jäi ihan hyvä fiilis. Hän sanoi minun olevan hyvän näköinen ja se lämmitti sydäntä. Minäkin kehuin hänen tyylikästä asuaan (oli puku päällä) Eihän hän tiedä mitään minun ongelmistani ja ihan hyvä niin. Ei ihmisten tarvitse kaikkea tietää.. Joskus tällaiset yllättävät, pikaiset kohtaamiset tuovat hyvän mielen ja joskus taas juuri päinvastoin. Onneksi tämä oli hyvä.

Huomaan, että on kannattanut todellakin määrätietoisesti pudottaa ylipainoa. En ole nyt ihan näinä päivinä käynyt vaakalla, mutta viimeksi kun kävin oli pudonnut n. 7kg, mikä minusta on ihan hyvin, kun ajatellaan, että aloitin laihduttamisen joskus toukokuun lopulla. Vähähiilarinen ruokavalio tuntuu minulla toimivan, kuten on aina toiminut. Mutta Mirtatsapiinin aikana se ei onnistunut ja olin silloin jo vähän epätoivoinen, kun ajattelin, etten pysty laihtumaan enään ollenkaan. Ehkä sitkeys on palkittu. Liikuntaa pitäisi kyllä vielä lisätä ja saada säännöllisemmäksi. Myönnän, että olen melko laiska liikkumaan enempää, kuin mitä arkiset asiat ja muu kylillä pyöriminen tuo askeleita. Mutta, kaipa sekin tässä korjaantuu ajan kanssa. En sentään enään makaa päivät jossain punkan pohjalla, kuten viime kesänä paljon meni. Se oli kyllä aivan kamalaa. Pyöräily ja uiminen liikuntamuotoina rauhallisten kävelylenkkien ja luontoretkien lisäksi kiinnostaisi.. Olen joskus ennen pyöräillyt ja uinut ihan vakituistaan, tosin en koskaan mitenkään urheilumielessä vaan ihan huvin vuoksi. Virallisten taulukoiden mukaan painoni alkaa jo lähennellä normaalia ja kyllä sen huomaa omassa olemisessa. Askel on hieman keveämpi ja peilikuva ei (ihan niin paljon) enään kuvota. Minä olen elämäni aikana pari kertaa ennen tätä lihonut reilummin ja sitten aina laihtunut sen 15 ja jopa 20kg. Nyt ei ollut ihan niin paljoa..tämä on kolmas ja toivottavasti nyt viimeinen reilumpi painonnousu, eihän se ole terveellistä varsinkaan iän myötä sahata edestakaisin. Kun saisi ilman lääkityksiä elää niin se helpottaa asiaa järkevän ruokavalion ja tietysti sen liikkumisen ohella.

No joo, tiedän että tällaiset asiat onnistuvat VAIN silloin, kun mieli pysyy suhteellisen tasaisena tai "normaalin" epävakaisena ilman sen suurempia katastrofeja. Kaikki voi kuitenkin muuttua silmänräpäyksessä ja yksikin inhottava asia voi sekoittaa koko pakan. Se on valitettavan totta. Täytyy vain elää päivä tai nykyään ehkä jo viikko kerrallaan ja toivoa parasta.

Hyvää Sunnuntaita teille Kaikille Mussukoille☺️❤️