Juu, minäkin käyn melkein päivittäin lukemassa täällä kirjoitukset ei vaan aina viitsi itse kirjoitella.
Pari päivää olen vaan ihan "reporankana"😎. Tekee joskus ihan hyvää olla tekemättä mitään. (ai niin, en tado kyllä enää edes muistaa aikaa kun olen jotain tenyt😋).

Piristymään päin joka tapauksessa😀.

Zimba🙂🌻

Kiva, kun kirjoitit. Minä olen omasta kokemuksesta huomannut, että melkein parempi olla tekemättä mitään silloin jos ei siltä tunnu. Minun kohdalla "itsensä pakottaminen" vain pahentaa tilannetta. Se on merkki, että ruumis tai mieli (tai molemmat) haluaa levätä silloin ja sitä kannattaa kuunnella. Eri asia on tietysti jos on jotain sellaista tekemistä, joka on mieluista, mutta silloin on yleensä muutenkin paremmassa kunnossa jos jaksaa tehdä asioita, joista saa mielihyvää. Hyvä, että parempaan päin..🙂👍

----------

Tänään ollut aika kiirus päivä. Aamulla heräsin kuuden maissa sateen ropinaan. Vihdoinkin ilma on hieman viilentynyt. Minulle sopii viileämpi ilma. Aina jo on viikko putkeen hellettä niin alkaa veto loppumaan ja tulen ärtyisäksi. Lähdimme aikaisin liikkeelle. Kävimme kaupassa ja erään tutun liikkeessä, myimme sinne muutaman ylimääräisen tavaran kellarikomerosta. Nyt se koppi on onneksi melkein tyhjä romusta. Sitten yhdelle kirppikselle ja siellä näin erään jutun, joita keräilen.. Ostin sen muutama päivä sitten varaamani tavaran myös. Se toinen juttu jäi mieleeni ja en viitsi tarkemmin selittää, mutta saadakseni sen jouduin puoli päivää ajelemaan ympäriinsä, välillä kotiin syömään ja taas liikenteeseen. Aikamoinen rumba, mutta nyt se juttu killuu tuossa seinällä🙂 Minulle tiettyjen juttujen keräily on aika lailla elämäntapa, ollut aina ja nyt olen palaamassa siihen elämäntyyliin pitkän tauon jälkeen. Yhtäkkiä havahduin siihen, että päivä on jo pitkällä ja nythän se on jo tosi pitkällä, jotenkin kaikessa hösselissä mennyt ajantaju. Minun puolesta saisi koko kesän olla tällainen viileä ja sateinen niin olisi elämä miellyttävämpää.

En ole ehtinyt tänään paljoa miettiä ja märehtiä mitään, ehkä parempi niin.

🙂👍

Moi AK!

Olen käynyt joka päivä lukemassa juttujasi, mutten ole ehtinyt kirjoittaa. Puhelimen kautta viestin jättäminen on niin hankalaa nyt kun kotona ainoat nettiyhteydet ovat kännykkä ja tabletti. Exä vei yhteisen tietokoneemme sen jälkeen kun muutin omaan asuntoon.

Oikeastaan siinä on ollut toinen syy miksen ole jaksanut tänne kirjoitella. Yhteisen koneen käyttö on ihan ok parisuhteessa kun luottamus pelaa ja mitään salattavaa ei ole. Viikko sitten tuli kuitenkin ilmi, että exä on murtautunut facebookiini ja lukenut sieltä kaikki yksityisviestini ja tod.näk. myös sähköpostini! Asia tuli ilmi kun alkoi lähetellä minulle tekstiviestejä, joiden sisältö sisälsi asioita, joita ei voinut tietää muuten kuin lukemalla yksityisviestejä. Esim. eräänä iltana olin laittanut viestin ystävälleni (miespuolinen), että olen menossa lenkin jälkeen saunaan. Vartti myöhemmin exältä tuli tekstiviesti:" Toivottavasti oli hyvät SAUNAT!". Tätä ennen en ollut puhunut hänen kanssaan yli viikkoon ja muutenkin välttänyt kaikkea kontaktia, joten ei voinut mistään tietää suunnittelevani saunaan menoa. Saati, että onko uudessa kodissani edes saunaa!!!

Olen järkyttynyt hänen epärehellisestä ja todella alhaisesta käytöksestään, mutta näköjään mitä tahansa voi odottaa sen jälkeen kun parisuhde, joka on sisältänyt pettämistä, päättyy.
En ole vielä tehnyt asiasta rikosilmoitusta, mutta harkinnut olen. Pitäisikö? Hyödyttääkö se enää mitenkään? Oloni on jo alaston ja likainen. ☹️

Kurjinta kaikessa on, että oma henkinen paranemisprosessi tai tässä ison kolauksen. Olen ollut alamaissa ja jaksamaton. En olisi halunnut exäni saavan tietää uutta osoitettani, mutta nythän tietää senkin luettuaan viestejäni kavereilleni.

Ihana silti kuulla, että sinulla AK, on elämä selvästi muuttunut valoisampaan suuntaan muuton myötä. Uskon, että muutto on tehnyt hyvää. On voinut jättää vanhat asiat vanhaan taloon. Sairaudet, itsemurha-ajatukset, masennukset jne. Uudessa kodissa on helpompi hengittää kun jokainen nurkka ei muistuta ikävistä asioista. Itse olen sisustanut uuden kotini aivan eri tavalla kuin entisen. On enemmän minun näköinen.
Takapihaa rakastan. Olen tuhlannut pihakukkiin ja istutuksiin aika siivun rahaa, mutta jaksaisin istua tuntitolkulla terassin aurinkotuolilla ihailemassa pihaani. ☺️❤️
Oletko saanut jo parvekkeesi kuntoon? 🌻🙂🌻

Tulen taas pistäytymään tänne. Ihanaa viikonloppua, sateesta huolimatta.☺️❤️☺️🌻🙂🌻

Heipähei taas. Tulin tänne selittämään nyt tämän verran, etten aivan katoa jälkeä jättämättä: Olen ottanut etäisyyttä ihan sen takia, että vaikka Haluaisin hengailla täällä ja olla perillä kaikista käänteistä, niin se on sotinut nyt niin paljon omaa tilannettani vastaan lukea sellaisista asioista, miten muut pystyvät edes vähän enemmän kuuntelemaan omaa jaksamistaan ja miten saa vain olla ja käydä vaikka vaan ruokakaupassa jos ei muuta huvita jne eikä pidä stressata työasioista, niin en ole pystynyt nyt siksi lukemaan täällä vähään aikaan. Haluaisin, ettei minunkaan pitäisi miettiä miten helvetissä taas jaksan, päivän toisensa jälkeen, mitä käy nyt, viikon päästä, kuukauden päästä, mitä ihmettä teen jos saan potkut, jne jne.. Olen siksi ollut pakotettu ottamaan sen saman feikkiasenteen millä posotin menemään vuosikaudet, olen pettynyt ja surullinen siitä, että heti kun yritin vähän ikäänkuin avata itseäni ja olla se OIKEA minä, niin asiat meneekin niin huonoon jamaan, että nyt ainoa keino mennä eteenpäin on tukahduttaa taas se kaikki. Esittää jotain ihan muuta. Odotellaan sitten miten kauan tällä kertaa jaksan ennenkuin tulee totaaliromahdus.. Huoh.

Elämä on kyllä ironista. Ja voin ihan ok:sti kyllä tällä hetkellä, en mieti itsemurhaa tms. Tiedän vain, ettei tätä samaa vanhaa toimintatapaani olisi järkeä jatkaa, mutta en voi nyt muuta. Ja siksi en ole täällä käynyt, kun tämä sotii tehokkuusvaihdettani vastaan ja muistan taas paremmin, millainen on se toinen puoli minusta joka on nyt väkisin tukahdutettu.

Kiva jos tänne kuuluu hyvää, syyni olla nyt täältä poissa on siis täysin henkilökohtaisia, ei mitenkään että olisin "kyllästynyt" tms. Paljon isoja halauksia ja enkeleitä täältä! 🌻🙂🌻☺️❤️☺️🙂🌻

Monange☺️❤️☺️

Huuh, olen niin helpottunut, kun kirjoitit. Vaikka tilanteesi kuulostaa kyllä painostavalle..olla joku muu, kuin oikeasti on. Minulla on siitä kokemusta melkein puolen elämän ajalta. Se on rankkaa ja se syö sisältä. Nykyään kun olen ajatunut jo "syrjääntyneeksi" eli pois työelämästä minun ei onneksi tarvi enää olla kukaan muu, kuin se mitä olen. Onneksi on aika irvokas sanonta..ulkopuolisen silmissä elämäni on täysi katastrofi ja jokainen täysjärkinen mieluummin on töissä tienaamassa rahaa, kuin köyhänä ja nuorena eläkeläisenä, ei minun tilanteessa kyllä ole mitään hurraamista sillain. Jos en olisi rikkaalla mielikuvituksella, luovuudella ja ehkä vähän erikoisella elämänkatsomuksella varustettu niin aika vaikea olisi repiä mitään hohtoa elämästäni..Mutta, koska olen oppinut vähään "tyytyväiseksi" (pikemminkin olen aina ollut, boheemi?) niin minulle riittää, kun juuri nyt en ole masentunut, ahdistunut ja itsemurhan partaalla, minulla on ihan mukava koti ja hyvä puoliso, välit äitiini kunnossa, toimintakyky sellainen, että selviän omasta pienestä arjestani, muutama harrastus/mielenkiinnon kohde, ruokaa jääkaapissa jne. Tie tähän pisteeseen on ollut enemmän kuin rankka (kuten kaikki ketjuani lukeneet tietävät) ja mielestäni olen "maksanut" kärsimyksellä jokaisen nykyisen paremman hetken. Myös tieto siitä, että kaikki elämässä voi romahtaa parissa minuutissa kulkee takaraivossa 24/7 ja tekee sopivasti nöyräksi. Ei ole enään se nuoruuden jumala, joka kuvitteli voivansa tehdä mitä tahansa mistään välittämättä.

Olen hyvin helpottunut, että itsari ei ole ajatuksissasi. Varmaan typerää, mutta ehdin jo mielessäni pyörittää kaikenlaisia kauhukuvia syyksi sille, että en ole vähään aikaan kuullut sinusta..tietenkin olen pahoillani puolestasi, että joudut elämään noin rankassa tilanteessa ja roolissa, mutta helpottunut, että kaikki muuten on ok, että olet siellä jne.

Ei minullakaan sillä tavalla juuri tällä hetkellä niin suurta tarvetta ole tänne kirjoittamiseen, mutta olen oppinut, on parempi tehdä kaikki hieman liukumalla, kuin lopettaa seinään, joten roikuskelen hieman pienemmin täällä ja olen kuitenkin kiinnostunut seuraamaan mitä muut kirjoittavat ketjuihinsa.

Voimia sinulle Rakas Ystävä, Ollaan ehkä sopivasti kuulolla ja yritetään ottaa kesästä irti kaikki se, mikä on mahdollista. Palataan tänne jos/kun siltä tuntuu. Arvostan suuresti sitä, mitä meillä on ollut, se on merkinnyt paljon. Olet aina ystäväni, enkä aio unohtaa sinua. Varmaan muistaisin sinut loppuelämäni vaikka en enään koskaan kuulisi sinusta. Tämä on ollut niin "erikoislaatuinen" suhde. *Halaus*🌻🙂🌻☺️❤️☺️🙂👍

Amassados: Oli kiva kuulla sinusta. Hienoa, että sinulla menee hyvin. Eiköhän nämä uudet kodit olleet meille kummallekin aika naulan kantaan. Tosi tympeälle (ja häiriintyneelle) kuulostaa tuo exäsi ja ilman häntä sinulla menisi varmaan vielä paremmin, toivottavasti hän lopettaa häiriköintinsä. Varmaankin on kateellinen, kun et olekaan täysin romahtanut vaan pärjäät ilman häntä. Itsekäs ihminen taitaa olla ja kehittymätön. Minulla on parvekkeen laittaminen vielä kesken, kun loppui budjetti🙂 Seuraavaa "tilipäivää" odotellessa, heh. No, joka päivä sinne jotain pientä piperrän, nyt on niin viileät ilmatkin, ettei siellä niin kovin tule vielä oltua. Ihania kesäpäiviä sinulle ja onnea uuteen kotiisi ja elämääsi🌻🙂🌻🙂👍

----------------------------------

Eilen sökähti tietokone, enkä ollut netissä koko päivänä. Mies korjasi tätä koko eilisen päivän, osittain yöllä ja tänä aamuna ja nyt pelittää taas. Koko "paketti" piti melkein tehdä uusiksi..

Ihanaa. Viileät ilmat jatkuvat. Heräsin 6 ja aloin melkein samantien tekemään viikkosiivouksen "hiljaisia" osuuksia. Yhdeksän jälkeen käynnistin imurin ja nyt pyörii myös pyykkikone. Tällä kertaa tein siivouksen täysin yksin, kun miehellä oli täysi tekeminen tämän koneen kanssa ja muutenkin. Aamiainen jossain siinä välissä oli viikonlopun sellainen eli täytetty croissanti ja cappucino plus Hesari (joka löysi sittenkin tiensä tänne uuteen paikkaan vaikka viipyikin) Miehelle tein oman aamiaisen.

Kellarivarastosta löytyi vielä yksi laatikko sinne jemmamiani tavaroita, jotka oli tarkoitettu tänne asuntoon ja sisustin ne paikoilleen (osa meni parvekkeelle, josta on muodostumassa ihan oikeasti yksi huone lisää..)

Aloitin viime viikonlopulla kevennetyn ruokavalion. Yksinkertaisesti päätin vain lopettaa jokapäiväisen herkkujen ja kaloripitoisen ruoan mussuttamisen, koska siinä ei ole mitään järkeä. Jo viikon kevyempi ruokavalio on vienyt ruhostani n. 4kg (nestettä ja pöhöä) Ruokavalio on vhh. Toki olen aika aktiivisesti ollut koko viikon liikkeellä, enkä ole ehtinyt koko ajan istua kotona mussuttamassa jotain, varmaan johtuu siitäkin. Alan olla hieman paremmin sinut ulkoisen olemukseni kanssa, toki koskaan en täysin tyytyväinen, mutta kukapa olisi..Nyt en kuitenkaan joka kerran vihaa itseäni kun katson peiliin (paitsi menkkojen aikaan kun pääni sekoaa). Haluan kuitenkin laihtua vielä useita kiloja, painanhan nytkin yli 70kg.

Siivoukset suoritettu ja seuraavaksi alan leipomaan, kuten nykyään (ja ennen aina) lauantaisin. Minun "leipominen" tosin on sitä, että teen melkein kaiken valmiista taikinasta jne. mutta minulle se riittää ja on merkki siitä, että olen suhteellisen tasapainossa ja ELOSSA. Pahasti masentuneena (ja homemyrkytyksen kourissa) olisi ollut todellakin ylivoimaista ensin siivota ja sitten vielä vääntää jotain piirakoita ja siinä sivussa kaikki muu.

Muuten en tästä päivästä vielä tiedä. Loppupäivä on kait "vapaata ohjelmaa" mitä sitten päähän pällähtää.

Hyvää Lauantaita Kaikille tätä lukeville☺️❤️🌻🙂🌻

Sunnuntai

Heräsin suht virkeänä kello 6.

Aurinko paistoi, mutta ei kuumasti. Venyttelin sängyssä, lojuin jonkin aikaa, nousin ylös ja kävin pesulla. Avasin kaihtimet, parvekkeen oven. Linnut lauloivat läheisessä metsässä, muuten oli täysin hiljaista.

Puin päälle, hain Hessan oven välistä ja valmistin viikonloppuaamiaisen. Croissant ja cappucino. Mies meni köpöttelemään kepin kanssa pienen aamulenkkinsä ja minä jäin rauhassa lukemaan ja syömään. Ajattelin, kuinka mukava tämä asunto on. Niin kaupungissa, mutta rauhallinen ja toimiva. Olen kiitollinen tästä.

Sunnuntai oli ennen vanhaan viikon paras päivä. Nyt se alkaa tuntua taas siltä. En tiedä mistä se johtuu.. Ehkä siitä, että lauantaina on siivottu ja on siistiä, puhdasta. On myös leivottu ja kokattu, kaapissa on valmiina hyvää syötävää. On rauhallinen aamu ja erityisen hyvä aamiainen (viikkosten en juo kahvia, enkä syö "vehnäsiä") Sunnuntain Hesari. Hyvin nukuttu yö (vuosikausiin?) puhtaiden lakanoiden välissä.

Ennen kävin museoissa joka sunnuntai. Niitä oli silloin kotini lähettyvillä. Nyt ei ole sitä, mutta ajattelin yhdistää sunnuntaihin retket autolla, runot, valokuvaamisen ja sen sellaista. Jonkinnäköinen kulttuuripäivä.

Tänään käymme tsekkaamassa erään pienen ulkoilma kirppistapahtuman.

Hyvää Sunnuntaita Teille☺️❤️

Kirppistapahtumaa ei ollut. Ei se mitään. Ajelimme pitkin, poikin maaseutua kamera matkassa. Kuvatuksi tulivat tällä kertaa lampaat, lehmät ja hevoset. Lehmäkuvista tuli lähes Edelfeltin henkisiä lehmät suvisella niityllä kesän idylli-tyyppisiä. Muistin yhtäkkiä, että olemme lähellä sitä pientä hautausmaata, jossa keväällä olin kuvaamassa ja retki meni aivan mönkään. Päätin uusia sen nyt ja se oli oikea ratkaisu. Historiaa henkivä, taivaanvanha hautausmaa täydessä kukassa, sammaleisine kivipaasineen. Hieno kuvattava, paljon ykistyiskohtia, joita tykkään kuvata. Oli muutenkin mukava kävellä siellä ja nauttia kesän kukkaloistosta ja hyvästä ilmasta.

Paluumatkalla poikkesimme kahville entiselle naapurillemme. Otin kuvia myös heidän kissastaan, joka olikin oikein ilmeikäs poseeraaja. Kyllä suomen kesäinen luonto on KAUNIS, paras taideteos itsessään. Joskus tuntuu, että silmä ja sydän pakahtuu sitä katsoessa, kun aistit virittyvät äärimmilleen tunteakseen tuon kaiken. Kylmän, pimeän talven jälkeen kesä on kuin onkin ihme (vaikka se kesän lähestyminen ahdistikin keväällä niin kovin..) Mutta uskokaa tai älkää niin kaipaan melkein joulua ja joulunaikaa..hah hah, joo olen (joulu)hullu. No, nautitaan nyt ensin tästä kesästä.

Eipä olisi uskonut, että minustakin tulee tällainen "nautitaan kesästä"-hoilottaja, mutta tunnen nyt päässeeni kiinni kesään ja elämään. Enkä minä kyllä "hoilota" sitä tuolla ihmisten ilmoilla vaan ajattelen omassa päässäni.

Tultiin kotiin ja mies teki ruoan. Laitettiin kuvat koneelle. Ruoka oli onnistunutta. Sitä odotellessa makoilin hetken makkarin viileydessä ja yhtäkkiä tunsin kummallisen tunteen (K-18-Varoitus)..nimittäin aloin tuntea halua seksiin. Joo, varmaan kuulostaa kummalle, mutta en tosiaankaan ole varmaan viime syksyn jälkeen tuntenut minkäänlaista seksuaalista halua. Ei tämäkään nyt mikään tulivuorenjäristystunne ollut vaan sellainen hiljaa hiipivä aavistus, joka jätti kuitenkin hyvän mielen siitä, että voin vielä tuntea niin. Pelkäsin jo niin, että olen lopullisesti venksahtanut sen asian suhteen. Sitä milloin tämä seksuaalisuus käytännössä toteutuu ei voi tietää, mutta ainakin jotain elämää on siis viriämässä siellä suunnassa ja se on jo jotain.

Tiskit koneessa, kone hyrskyttää. Pyykkikone valmis, pyykit kuivumassa. Mietin olisiko kellarissa vielä jotain tavaraa tänne ylös. Ei taida olla, joten alan syventymään netin ihmeelliseen maailmaan ja myöhemmin varmaan vien itseni suihkuun ja luen, sekä kuuntelen musiikkia. Tällä kertaa tekisi mieli kuunnella muutama elokuvasävelmä. Autiotalosivustolle oli myös ilmestynyt uutta materiaalia, joten se on tutkittava. Samalla voi sitten suunnitella uusia retkiä. Olen listannut paikkoja, joissa käydä ja niitä tulee mieleen koko ajan vain lisää. Esteenä ei ole kuin välillä loppuva raha, se maallinen paha.

Ihanaa Sunnuntaita🙂🌻

Maanantai

Heräsin jo viiden jälkeen ja melko virkeänä. Varmaan siihen vaikuttaa myös valoisuus. Oli jo aivan valoisaa, eikä tuntunut siltä, että olisi pitänyt jatkaa unia.

Kävin pesulla, petasin sängyt, viikkasin kuivat pyykit kaappiin, tyhjensin astiakoneen. Olen tehnyt jo vaikka mitä ja aika tuntuu kuluvan tosi hitaasti.

Maanantai on kirjastopäivä. Minusta tuntuu hyvälle, että viikko alkaa palauttamalla entiset lainat ja lainaamalla uudet. Siitä nyt on muodostunut tapa.

Soitin jo äidillekin. Varmaan sai sydärin, kun en yleensä koskaan aikaisin aamulla soittele. Minulla oli kyllä tärkeä asia miksi soitin ja se asia tuli juteltua.

Nyt on oikeastaan aamuhommat tehty ja odotan vain, että kello tulee puoli kymmenen ja lähdemme kirjastoon.

Minun tekisi mieli mennä ulkoilemaan ja viettämään aikaa yhteen merenrantaan, mutta en vielä tiedä haluaako mies lähteä sinne. Se on vähän kauempana.

Hyvää Viikonalkua🌻🙂🌻

mulla ei ole enää mitään rutiinia, kun en jaksa pitää niitä. Mutta viime vuonna oli suihkupäivät ja pyykinpesupäivä. Nyt yritän pitää va jotenkin sen, että raahaudun kerran viikossa suihkuun, joskus sekin on ylivoimaista ja menee 2 viikon välein (tosi naisellista)

Kiitos viestistä. Se lämmitti todella paljon. Mukavaa alkuviikkoa sullekkin.🌻🙂🌻

Olen vetäytynyt makkarin sängylle.

Googletin mitä kuuluu paskamaisille sukulaisilleni. En tajunnut, että jo heidän kuviensa näkeminen aiheuttaa minulle ahdistusta. Parempi olla googlettamatta heitä elämääni enään. Kauheimmalle tuntui, että nuo inhottavat, pahat ihmiset elävät elämäänsä menemään aivan kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Ehkä heidän mielestään ei olekaan. No, onnistuivathan he aiheuttamaan ainakin yhdelle pienelle ihmiselle elinikäiset henkiset arvet. Minulle nimittäin.

Nyt vuosien ja vuosien päästä, heidän kuviaan nähtyäni tajuan, että emme enään elä vuodessa 1985. Minä elän päässäni sitä, aina. Oli siellä ihanaakin, mutta paljon synkkiä pilviä. He eivät varmaan edes muista niitä aikoja. Osa minusta jäi sinne, niihin vuosiin.

Koskaan en heitä halua nähdä.

Tänään satoi paksua räntää ja vettä aina välillä, kaatamalla. Vain muutama aste lämmintä, joten helteestä ei totisesti ole tarvinnut kärsiä.

Viiden aikaan heräsin, kävin vessassa, menin takaisin sänkyyn. Mies nukkui vielä ja olin aloillani kuuteen saakka, etten häntä aina herätä niin aikaisin. Sitten mies heräsi itse ja minä makoilin vielä jonkun aikaa.

Olen nyt jäänyt koukkuun kahviin ja juon sitä nyt viikollakin, vaikka piti vain viikonloppuisin. Eli siis kahvi ja aika tuhti aamiainen. Ja toinen kahvi ja jopa korvapuusti päivällä, kun palattiin reissulta..

Aamusta käytiin eräässä osto ja myyntiliikkeessä ja kahdessa kirpputorissa. Pieniä löytöjä. Juttelin äidin kanssa puhelimessa. Tein ruoan ja hoidin astiakoneen. Tein kirjavarauksia netissä ja kävin suihkussa. Lukenut kirjoja.

Ihan ok päivä, mitä nyt ilma vähän omituinen.

Nyt mietin pienen iltapalan ottamista, vaikka minun ei pitäisi syödä enään mitään.

Tasapainokin voi romahtaa, ainakin hetkellisesti.

Tänään se tapahtui. Aamupäivä oli varsin kiva. Käytiin lähikirjastossa ja useammalla kirppiksellä. Pyörittiin ja hyörittiin ympäriinsä. Ajattelin, että paras fiilis pitkästä aikaa (siis meillä molemmilla miehen kanssa samaan aikaan).

No, posti toi paskapostin. Etera myönsi miehelle kuntoutustuen jatkoa jopa 2 kuukautta (!) Luulimme sitä painovirheeksi tai vitsiksi. Miten henkilö, joka on ollut monta vuotta työkyvytön voisi simsalabim parantua 2 kuukauden aikana? Kyllä nuo eläkelaitokset on sitten vinkeitä. Hah! Ennen on myönnetty aina puoli vuotta tai vuosi kerrallaan ja nyt 2kk. Lähdimme asiaa selvittämään ja saimme rampata monessa virastossa. Siihen meni loppupäivä ja hermot. Koko homma on aivan älytön ja joka paikassa oltiin monttu auki. Viimeisessä paikassa meni jo niin överiksi, että sanoin suorat sanat, kiroilin ja huusin, sekä lähdin paikasta ovet paukkuen. Niin ja itkin.. Autossakin vielä raivosin. Tuntuu vain niin sietämättömälle, että aina kun elämä alkaa näyttää valoisaa puoltaan niin aina JOKU asia alkaa mättää, eihän nyt kaikki voi mennä putkeen. Minä itse sain vuoden lisää kuntoutustukea, sehän oli odotettavissa. Nyt alkaa sitten järkyttävä paperisota ja tappelu, että mies saa hänelle kuuluvan asianmukaisen kuntoutustuen/eläkkeen tai minkälie.

Olen tässä illan aikana onneksi rauhoittunut, vaikka asia harmittaakin. Pelkään, että se pilaa meidän kesän tunnelmaa, kun pitää miekkailla tuollaisilla asioilla. Mutta eihän sille mitään voi. Täytyy yrittää jotenkin pysyä niiden asioiden yläpuolella ja yrittää ottaa ne tyynesti (joo, helppoahan se on tällaiselle epävakaalle raivotautiselle).

Ilma on ollut varsin syksyinen. Ei oikein ole niin juhannuksinen tunnelma. Huomenna on kuitenkin aamusta mentävä ostamaan juhannuksen pöperöt ja kait sitä jotain kesäistä sellaista taiteillaan.

Muutoin pyyhkii ihan hyvin.

🙂👍

Näin yöllä hirveää painajaista. En ole varma oliko se ex vai nyx, kun ilmoitti haluavansa jättää minut, koska on löytänyt mukavamman ja kauniimman naisen. Aamulla mietin jos se oli nyx niin oliko se enneuni vai omaa alitajuista pelkoani. Olen ennenkin nähnyt tällaisia unia, siis exän kanssa ja sittenhän hän jätti minut, hyyh..en tiedä..en oikein usko, mutta ainahan kaikki on mahdollista. Tässä elämässä en ihmettele enään mitään.

Olin jo ennen 8 Cittarin ovien takana. Päätin kans lähteä ajoissa kauppoihin, ennen ruuhkaa, jonka Juhannuksen tulo aiheuttaa. Rauhassa sainkin tehdä ostokset. Sitten toiseen kauppaan ja ostokset kotiin. Matka jatkui muutamalle kirppikselle, jonne olin jemmannut tavaraa ja noudin ne. Sitten vielä Lidliin. Iltapäivällä takaisin kotiin.

En ole "ehtinyt" tänään syödä kuin yhden croissarin ja kupin kahvia. Ostin toisenlaista makukahvia. Tuplasuklaata. Ei maistu yhtään kahville vaan laihalle kaakaolle. Meinaan käyttää sen, mutta sitten siirryn entiseen huippuhyvään cappucinoon.

Ilma on mitä kalsein eikä yhtään juhannusmainen. Ei ole kyllä juhannusfiilistäkään. En ole ostanut mitään sen kummempaa juhannusruokaa vaan ihan sitä, mitä muulloinkin. Meinaan ohittaa koko J:n aivan tavallisena päivänä. On niin paljon muutakin, ihan arkista sisältöä nykyään.

Hommaillut ja järjestellyt kotia. Seuraavaksi iltapalaa ja rentoa lukemista loppuilta ja toivottavasti paremmat yöunet tänä yönä.

Hyvää aatonaattoa☺️❤️

Yö meni ihan hyvin.

Heräsin kuuden aikaan ja aloin jo 7 tekemään siivousta. Tein sen pitemmän kaavan mukaan, koska on Juhannus.

Siivosin 10 saakka. Siivosin yksin ja miehen ei tarvinnut. Hän laittoi tätä konetta, joka pimahti TAAS. Meillä tuli melkein riita, kun sanoin, että nyt kyllä soitan jo eräälle miespuoliselle tuttavalleni, joka on tietokone-expertti ja kysymme häneltä neuvoa miksi tämä kone koko ajan tilttaa. Mies sanoi, että emme soita minnekään vaan hän korjaa🙂

Siivouksen jälkeen lähdimme ajelemaan ja katselemaan erääseen tunnettuun Juhannuksen vietto paikkaan ja siellä olikin paljon porukkaa.

Olisin halunnut lähteä erääseen maaseutupaikkaan poimimaan kukkia, mutta emme voineet lähteä, kun kone päivitti kotona ja sitä piti vahtia. Kiitos kone, pilasit minun Juhannus aaton. Niinpä olemme olleet kotona. Leivoin piirakan. Nyt kone alkoi pelittämään. Mies meni saunaan.

Huomenna lähden jo aamusta sinne maaseudulle. Meinaan pomia kukkia ja tehdä "vierailun" erääseen vanhaan taloon🙂

Hyvää Juhannusta Kaikille🌻🙂🌻☺️❤️🙂🎂

Aamusta heti kävimme ajelemassa. Oli tosi rauhallista ja luonto kaunis. Minulla vähän meni se vire ohi, kun en eilen päässyt sinne haluamaani paikkaan kukkia poimimaan. Tänään ei enää huvittanutkaan, kun Juhannus kohta ohitse.

Olen ollut tänään vähän alavireinen. Elämä tuntuu jotenkin tylsältä ja itseinho on taas vaihteeksi ollut pinnassa. Vartalo näyttää taas niin läskille ja hiuksia olen murehtinut, kun tuntuu, että ne ohenee koko ajan. Pesin hiukset ja syynäsin niitä tarkkaan. Täytyy kait taas alkaa syömään niitä hiusravinteita ja muutenkin tarkistaa ruokavaliota. Tosi tylsää, kun ennen oli aina kauniit, pitkät ja paksut hiukset. Enään ei ole mitään noista. Ohut, epämääräinen, lyhyehkö hiirenhäntä. Koen oloni vieraaksi tällä tukalla. Ja olen vähän katkerakin tästä. Mietin, että tämäkin vielä piti minulle tulla, että olen menettänyt kaiken, jopa hiukset päästä..

Kun tultiin ajelulta niin sain jonkun ihmeen syömiskohtauksen. Otin kupin sitä pahaa kahvia ja täytetyn croissantin. Sitten tein toisen croissantin ja vielä eilen leivottua mustikkapiirakkaa ISON palan. Plus kaksi lasillista tuoremehua. Sen jälkeen olikin melko ähky olo ja voi olla etten syö tänään päiväruokaa ollenkaan. Ainakin sain tuosta "aamiaisesta" koko päivän kalorit varmasti. Muuten on syömähimot nyt pysyneet aika hyvin hallinnassa, eikä ole tehnyt mieli syödä niin paljon. Paino jumittaa samoissa lukemissa, aina vaan. En enää edes viitsi käydä vaakalla kuin tosi harvoin.

Mies äsken nukahti, kun luki kirjaa sängyssä. Minä en paljon sängyssä nykyään muuta kuin nukun. Jos vietän aikaa jouten niin olohuoneen sohvalla. Olo on nyt vähän vetämätön, mutta levoton. Ajatukset junnaa pelkästään omassa itsessä ja omissa "vioissa".

Aika tylsä päivä.