Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.06.2014 klo 19:08

Saloka🙂

Kiva, kun kävit. Kirjoitin sinulle sinun omaan ketjuun.

--🙂🌻---

Tänään ajattelin herätessä vähän, että paska, tänään on maanantai. Kauan ei ollut aikaa rypeä siinä ajatuksessa, kun lähdimme jo 8 aikaa liikenteeseen, kun ajateltiin, että myöhemmin tulee epämiellyttävän kuuma pyöriä kaupungilla.

Ennen lähtöä katselin netistä kauppojen tarjouksia ja huomasin cittarissa paljon euron tuotteita. Mentiinkin ensin sinne. Onneksi olin tehnyt listan valmiiksi ja suunnistettiin sen mukaan. Oli vielä aika hiljaista ja porukkaa alkoi puskea sisään vasta kun me lähdimme jo pois. Tuotiin ne ostokset kotiin ja jatkettiin matkaa. Kirjastolle palautuksia ja sitten mies ehdotti, että menemme toiseen kaupunkiin pariin kauppaan. Minusta se oli hyvä idea ja lähdimme sinne. Siellä kävimme muutamassa paikassa ja sitten vielä täällä meidän kaupungissa yhdessä paikassa (hankimme siis ruokaa ja siivousaineita ja muuta kodintavaraa pidemmäksi aikaa, kerrankin ostin mielestäni järkevästi, enkä juurikaan tehnyt heräteostoksia) Muutenkin oli kiva olla melkein koko päivä liikkeellä.

Kotona takaisin söin pari tonnikalawrappia ja kokeilin samantien uusia siivousaineita kylppärissä ja olin niihin tyytyväinen🙂

Tänään ei ole hirveästi ärsyttänyt tai ahdistanut mikään. Ei ole kait ehtinyt ajatella.

🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.06.2014 klo 21:17

Iltapala ja iltapesu.

Odottelen dokumentin alkamista telkusta. Jo aiemmin illalla mieleeni tuli kesäinen muisto lapsuudesta. Äidillä ja minulla oli tapana kesäisin tehdä aina autolla retki jonnekin päin suomea. Eräs päivä vain levitettiin kartta keittiön pöydälle ja katsottiin sieltä joku reitti. Sitten hypättiin autoon ja lähdettiin matkalle. Se oli hurjan jännittävää. Ajeltiin pieniä, kauniita syrjäisempiä teitä maaseutujen halki. Kun tuli nälkä haettiin jostain kyläkaupasta rieskaleipää, viiliä ja makkaraa. Määränpäässä tutustuttiin kirkkoon, hautausmaahan, kirjastoon, ainakin näihin. Yötä vasten ajeltiin takaisin kotiin.

Kumma miten vuosien karttuessa tällaiset muistot pulpahtavat yhtäkkiä pintaan ja aiheuttavat sydämessä haikean pistoksen. Sanotaan, että aika kultaa muistot. Ei se minusta kultaa niitä huonoja muistoja, mutta oikeasti hyvät muistot ovat kultaisia jo itsessään, ei niitä ajan tarvitse kullata.

Ai niin ja sanonhan minä nykyään toisinaan, että: "Silloin kun minä olin nuori niin.."

Hah hah ja voi voi..!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 04.06.2014 klo 16:21

Eilinen ja tämä päivä on mennyt pitkälti liikkeellä ollessa.

Olen käynyt kirppiksillä ja tehnyt paljon löytöjä. Ruokaa olen jemmannut sekä jääkaappiin, että pakastimeen. Tänään ostimme sellaisen ikkunanpesimen ja on hyvä laite. Söimme kiinalaisessa pitkästä aikaa. Ollut melko kuuma ilma tänään, mutta jotenkin ei ole nyt ahdistanut, eikä menoa haitannut. Hoidin myös äidin puolesta erään asian, joka oli pitkään ollut tapetilla.

Ihan mukavaa, että pitkästä aikaa elämä on nyt normaalimpaa. Voi tulla ja mennä, eikä mieli ole maassa sillä tavalla. Voi jopa hetkittäin nauttia elämästä ja suunnitella kaikenlaista. Kiinnostusta ja ideoita on taas enemmän entiseen malliin. Jaksaa myös olla sosiaalinen tuolla ihmisten ilmoilla eivätkä ihmiset ja yleensä koko kesä ärsytä.

Huomenna on viikon kuumin päivä. Muutenkin saattaa olla kotipäivä, kun nyt menty niin paljon ja taas pe on kyllä menoa.

Olkkarin pöydällä odottaa lukemista iso pinkka lehtiä ja kirjoja. Pystyn taas keskittymään niihin. Ja myös tv:n katseluun, jota tosin tulee aika vähän katsottua. Iltaisin joskus.

En tiedä pitäisikö minun enään kirjoittaa tänne, kun en tunne itseäni masentuneeksi. En tiedä onko tälle ketjulle enään tarvetta. Tuntuu vain, ettei nyt niin nopeasti osaa täältä häipyäkään, kun on jo pitkä historia täällä.

🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 05.06.2014 klo 09:41

Eilen illalla selailin luukusta pudonneita mainoksia.

Kesäkukkia, pihakaluisteita, kukkamultaa, grillejä. Muistelin, että viime vuonna tähän aikaan olin syvästi masentunut ja valmis kuolemaan. Silloinkin kait mainokset tarjosivat samoja kesätuotteita. Minä vain en jaksanut silloin lukea niitä. Mitä jos olisin päätynyt itsemurhaan? Ei siinä mitään. Kaikki olisi jatkunut, kuten ei mitään. Minä olisin poistunut tästä maailmasta, mutta markkinavoimat olisivat jatkaneet. Minut olisi kuopattu. Olisi tullut uusi kesä ja uudet kukkaset. Niinhän se menee.

Mietin kaikkia heitä, jotka päätyvät itsemurhaan. Jotka saatetaan hautaan. Siellä heidän hautakivensä ovat hautausmaalla. Me elossaolevat jatkamme elämäämme. Kesä tulee halusimme tai emme. Menemme kesän mukana. Hankimme kukat, laitamme makkaraa grilliin. Ehkä nautimme kesästä. Tälläkin hetkellä joku on syvästi masentunut. Makaa vuoteessaan, kun ei muuta jaksa. Tuntee tulleensa tiensä päähän. Haluaa lopettaa kaiken ja kuolla. Emme tiedä näkeekö hän enää seuraavaa kesää.

Ja elämäksi tätä kutsutaan.

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 05.06.2014 klo 13:32

🙂👍
Hyvä ollut lukea, että elämäsi on nyt valoisampaa. Minäkin täällä palstalla välillä pyörin, vaikka joskus kevättalvella meinasin, että nyt loppuu. Niin. Olenko masentunut. En varmaankaan. Mutta ärtynyt ja välillä toivoton, kun kokonaiskuvaa mun sairauksista ei saa. Oli hiljattain lähete jatkotutkimuksiin, mutta se tuli bumerangina takaisin: lääkkeelistä hoitoa voi tehostaa. Niin, mitäpä sitä tutkimaan, kun voi lääkitä oireita. Ja sitten oireiden oireita. Ja kun papereissa yhä ja edelleen masennus ja ahdistus, niin korvien välissähän tää kaikki. Tai onhan mulla muutama diagnoosi, mutta enpä sitten niidenkään tiimoilta ole apua saanut.

Mutta. On tämä mennyt kevät ja alkanut kesä ollut minullekin helpompi kuin vuosi sitten. Silloin olisin halunnut linnottautua sisälle koko kesäksi. Nyt sitä aistii luonnon kauneuden ja vehreyden taas ihan eri tavalla. Olen tehnyt kevään mittaan muutaman jutun, joita ajattelin välillä, että en ikinä voi. En pysty, en kykene. Jostain ihmisestä ne on ihan normi juttuja elämässä, mutta itselle isoja juttuja. Että wau. Tämmöstäkin voi olla. No, tiedät AK, varmaan mistä kirjoitan.

Jos ja kun alkaa mennä liian synkäksi, etsin tosissani asioita, mistä voi iloita. Useinhan ne on pieniä juttuja. Lopulta ne elämän wau-jutut on aika pieniä. Ja silti isoja.

Ihan mielenkiintoista olisi joskus lukea, helpottiko oireilusi, AK. Teillähän oli muistaakseni molemmilla niitä erilaisia huonon sisäilman oireita.

Valoisaa kesää! 🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 05.06.2014 klo 18:41

Oi, kiitos Hämärä☺️❤️ Ilahdutti mieltä kuulla sinusta. Kyllä minusta minun oireet ovat helpottaneet täällä uudessa paikassa. En ole niin väsynyt, eikä minua huimaa ja ole sellainen olo, että taju lähtee jos jotain hommailee. Päänsäryt ja pahimmat iho-oireet ovat loppuneet. Ummetus on loppunut. Niveloireet tuntuvat lieventyneen jne. Minusta ero on aika selkeä..ja tietysti sitten mielikin on iloisempi, eikä niin masentunut, kun jaksaa elää suht normaalisti. En väitä, että kaikki oireeni mahdollisesta asunnon kosteus/homevauriosta olisi johtunut, mutta kuitenkin ero on selkeä täällä uudessa, puhtaassa kodissa, joten täytyyhän siellä vanhassa ollut olla jotain pahasti vialla. Mieheni tilanne on hieman vaikeampi, koska hänellä on perus sairauksia, jotka eivät parane, mutta kyllä hänenkin olo on jonkinverran parempi ollut täällä. Minä olen aamuisin pirteämpi, kun herään ja jaksan heti alkaa hommailemaan ja lähteä jonnekin ym. Olen tosi iloinen, että VIHDOIN oloni on parempi, kaiken sairastelun jälkeen. Tietystikään epävakaata pers.häiriötä ja muita mt-ongelmiani puhdas asuntokaan ei paranna, mutta tokihan pärjään niidenkin kanssa paremmin ja olen enemmän tasapainossa, kun fyysinen olo on parempi. Täällä uudessa asunnossa en ole kertaakaan "vajonnut" masennukseen (vielä ainakaan..)

Joo, lähetteiden palautumisesta..miehenihän on krooninen kipupotilas, joka kärsii erittäin v-mäisistä hermosäryistä 24/7. Hänestä on tehty jo kaksi tai kolme lähetettä kipupoliklinikalle, jotta vihdoinkin neljän ja puolen vuoden jälkeen hänen tilannettaan ja kipulääkitystä voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisesti ja hän saisi jotain kunnollisempaa apua niin mitä vielä..lähetteet palautuneet kaikki! Kuulema ei mieheni tarvitse olla kipupolin asiakas vaan hän voi asiat hoitaa tk-lääkärin kautta. Sanon vain, että sairasta on tämäkin homma. Varmaan pitäisi istua rullatuolissa pää irti, että olisi sopiva kipupolin asiakkaaksi. Eihän siihen tietenkään riitä sellainen, että on jo vuosia kärsinyt erittäin laajasta, kroonisesta kipuoireyhtymästä, ehei! Jos mies ei olisi entinen sotilas ja raudanlujat hermot olisi hän varmaan jo tullut hulluksi. No, pönttölääkkeitä hänelle koko ajan tyrkytetäänkin, mutta ne eivät paranna kipuja. Siellä se kipupotilas nytkin jynssää saunaa puhtaaksi, vaikka tiedän hänen olevan todella kipeä. Periksi kun ei hän anna...

Minä itse olen nyt kesän ajaksi laittanut "tauolle" kaikki hormooniasiani. En vain yksinkertaisesti jaksa enää koko ajan miettiä niitä ja nyt kun oireet ovat helpottaneet niin luulen, että pärjään tämän kesän ajan ilman lääkärikäyntejä ja voin rauhassa miettiä syksyllä mitä oireita mahdollisesti on jäljellä ja miten niitä pitäisi tutkia ja miten lähden lähestymään lääkäriä niiden kanssa. Haluan myös rauhassa kesän aikana tutkailla, mitkä (mahdollisesti) homeiden aiheuttamat oireet poistuvat itsestään ja mitkä (mahdolliset) hormoonihäiriöt jäävät jäljelle.

Uskon, että minulla on ollut monta suurta asiaa yhtä-aikaa. Vakava sairaus ja sen rankat hoidot, sekä niistä toipuminen. Sitten osui vielä tuo homeinen asunto ja mt-ongelmat samaan syssyyn. Ehkä alan nyt toipua oikeasti siitä kaikesta.

Nyt tuntuu jollain tavalla, että paluuta entiseen ei ole, siis hyvässä mielessä. Jotain uutta on selkeästi alkanut ja tahdon pitää siitä kiinni.

Ajatukseni hieman hajosivat nyt, kun tänne meille tuli vieraita yllättäen ja joudun keskeyttämään kirjoittamisen.

Toivon sinulle ihanaa kesää ja mielelläni kuulen taas sinun kuulumisia kesän mittaan, kiitos kun vierailit🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 05.06.2014 klo 20:23

Hämärä🙂🌻

Piti vielä sanomani, että minullekin tämä vielä suhteellisen lyhyt "uusi elämä" on antanut kokemuksia siitä, että pystyn suoriutumaan sellaisista asioista, jotka tosiaan muille ovat ihan itsestäänselvyyksiä, mutta minulle olleet kauan aikaa ongelmallisia. Ihan sellaisia tavallisia asioita, että aamulla vaikka lähteä ongelmitta liikenteeseen, hoitaa asioita, käydä kaupoissa, käydä jossain syömässä, valvoa iltaisin, keskittyä kirjoihin ja tv-ohjelmiin, tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä, tehdä kotitöitä ym. Yleensä pystyä elämään suurinpiirtein, kuten ihmiset ainakin (paitsi käydä töissä).

--🙂🌻--

Päivän kulkua: Heräsin jo puoli viideltä. Tunsin itseni virkeäksi, enkä enään saanut unta. Nousin ylös ja kuudelta söin jo aamiaista. Oli melko kuuma ilma ja viikon kuumin päivä. Ei ollut mitään pakollisia asioita. Mies pesi ikkunoita ja minä tehtyäni omat aamuhommani luin kirjaa ja sitä lukiessa sain idean (osaksi siitä, kun pohdin aamulla tänne sitä itsemurha-aihetta..) että lähtisimme käymään maaseudulla, toisessa kaupungissa vanhalla hautausmaalla, jossa mieheni isä ja äiti lepäävät. Halusin ottaa myös kameran matkaan, jotta saisin samalla hieman luovaa puuhaa (jota ei ole kerinnyt tehdä nyt muuton vuoksi). Kunnostimme hautaa ja minä kiertelin pitkin hautusmaata ja otin kuvia vanhoista hautapaasista, villiruusuista, kirkosta, ympäröivästä luonnosta. Haluan tehdä retkiä ja ikuistaa niitä. Halusin lähteä maaseudulle päin katsomaan, kuinka paljon siellä on kesän tulo edistynyt. Olihan se..ihana luonto.

Kävimme ruokakaupassa sieltä tullessa. Ilma alkoi kuumentua tosi paljon. Teimme ruokaa ja söimme. Puuhastelin netissä ja latasin kuvat koneelle. Kirjoittelin tänne ja sitten tulivatkin vieraat yllättäin, ihan mukava tapaaminen. Huomaan, että minua ei sillä lailla nyt ahdista muut ihmiset, vaikka joku tulisi kotiini. Vieraat lähtivät ja söin iltapalaa äsken. Mies kävi saunassa. Minä en tykkää saunoa.

Puoli toista tuntia nukkuma-aikaan. Yritän hieman rauhoittua ja relata ennen sitä. Huomenna on taas asioita kaupungilla ja kauppa-asioita yms.

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 06.06.2014 klo 15:55

Istun sohvalla läppäri sylissä ja kuuntelen sateen ropinaa.

Nyt se taivas sitten repesi. Aamusta asti oli tukahduttavan kuuma ja ukkosta ilmassa. Lähdimme jo 8 aikaan liikenteeseen, kauppa-asioille ennen kuuminta aikaa. Sieltä tulimme takaisin jo 11 maissa. Söimme ja minusta tuntui, etten viitsi olla loppupäivää sisällä, joten lähdimme vielä uudestaan ja kiersin pari kirppistä. Löysin vanhan, hyväkuntoisen Arabian kahvikupin ja aluslautasen. Meinaan juoda siitä aamulla ostamaani suklaan makuista capuccinoa. En juo kahvia vakituistaan, mutta joskus.

Näimme (entisen) naapurimme eräässä kaupunginosassa ja vaihdoimme kuulumisia. Hän oli kaivannut meitä kovasti. Tuli vähän haikea olo. Lupasimme mennä kylään joku päivä. Juttelin äidin kanssa puhelimessa. Hän sai eilen postittamani tavarat, jotka liittyvät erääseen hänelle hoitamaani asiaan.

Kotiin tultua järjestelin ja suunnittelin hieman parvekkeen sisustusta (niin se tosiaan on kuin yksi huone). Mies teki meille täytettyjä Naan-leipiä. Oli hyviä.

Nyt illalla meinasin lukea kirjoja ja selata noita antiikki ja sisustuslehtipinkkoja, joita olen kirjastosta raahannut.

Pitkästä aikaa elämä tuntuu olevan elämisen arvoista.

MONANGE: Jos luet tämän niin olen hieman huolissani, kun sinusta ei ole kuulunut mitään. Ymmärrän ne kiireet työkuvioissa jne. Mietin vain, että miten sinulla menee..Olisi kiva kuulla vaikka pikaisestikin jotain. Toivottavasti asiat ovat jollakin tavalla hyvin.

Alan suunnittelemaan kesäretkeä Fiskarsiin. Se on kiva "retkikohde".

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 07.06.2014 klo 15:16

Heräsin jo puoli viisi, eikä sen jälkeen enään nukuttanut. Ei kyllä väsyttänytkään vaan olin melko virkeä, joten makasin vähän aikaa vain sen vuoksi, että mies ei heräisi, kun tykkää usein nukkua myöhempään kuin minä.

Aloitin viikkosiivouksen jo seitsemän jälkeen. Siis ne osuudet, jotka ei häiritse naapureita. Nyt kerrostalossa asuessa täytyy ottaa huomioon, ettei ala seitsemältä vielä imuroimaan🙂 Vaihdoin pyyhkeet ja petivaatteet, pesin kylppärin ja keittiön, pyyhin pölyt, tyhjäsin roskikset. Yhdeksän aikaan mies alkoi imuroimaan, kun olin saanut oman osuuteni tehtyä. Sitten hän pesi parvekelasit ja saunan lasioven ja suihkun "lasiseinän". Ennen 10 oli siivous tehty. Otin pakastimesta pari croissantia, täytin ne ja tein kupillisen suklaa-cappucinoa, lisäsin kermaa (nam!) Hesari olisi täydentänyt koko aamiaisen, mutta jostain kumman syystä se ei vielä ole tullut tänne uuteen osoitteeseen. Kodin Kuvalehti löytää kyllä perille. Onneksi en lopettanut sen tilaamista, kuten välillä meinasin. Nyt meillä on parempi keittiö ja uuni, joten olen kiinnostuneempi kokeilemaan KK:n reseptejä. Ajattelin jo välillä, että tilaan Hemmetsin, koska siinä on vielä parempia ohjeita, mutta toistaiseksi lainaan sen kirjastosta. Minulla on nyt hirveä himo lukea erilaisia ruoka, sisustus, kotiaiheisia lehtiä ja kannan niitä kirjastosta pari kertaa viikossa isoja pinoja. Siinä mielessä olen nyt enemmän oma itseni. Samanaiheisia blogeja seuraan toisinaan netistä, mutta useinkaan en jaksa niitä, koska niitä on niin tsiljoona ja kaikki samanlaista hölönpölöä. Mieluummin luen ja katselen kuvia lehdistä ja saan inspiraatioita.

Siivouksen jälkeen lähdimme ajelulle merellisiin maisemiin. Upea, kesäinen luonto ja vanhat huvilat pihoineen mykistivät taas kerran. Se maisema on oikea taideteos. Sieltä voisi kuvata kameralla kaiken. Sieltä tullessa huomasimme pienen torikirppiksen erään kaupan pihalla ja menimme sinne. Alkoi juuri satamaan ja myyjät tyhjensivät pöytiään kiireesti. Ensin ajattelin, että tulimme huonoon aikaan. Kävi kuitenkin niin, että kysyin erään käsilaukun hintaa ja myyjä sanoikin, että saan sen ilmaiseksi. Luulin kuulevani väärin. Ei, kyllä hän sanoi, että ilmaiseksi. Laukku oli hyvälaatuinen Burberryn kopio, joka maksaa useita kymmeniä euroja yleensä. Kiitin kauniisti ja mietin, että mikähän henkimaailman lahja se taas minulle olikaan. Poikkesimme vielä eräälle tutulle kirpputorille ja sieltä tein muutaman löydön.

Nyt mies laittaa ruokaa. Minä olen tässä netillä ja luultavasti syönnin jälkeen alan käydä läpi jääkaappia ja pakastinta ja tehdä suunnitelmaa mikä päivä mikäkin ruoka syödään ja mitä kaappi sisältää ja milloin mikäkin parasta ennen umpeutuu. Sitten ajattelin lukea ja löffäillä, tehdä filosooffista ajatustyötä😀 Jossain vaiheessa vien itseni suihkuun.

Ps. Nyt olen totaalisen kyllästynyt läskiin peilikuvaani ja siihen on saatava muutosta. Teen nyt muutamia muutoksia ruokavalioon ja ilmoitan sitten, kun olen laihtunut, heh.

Tänään on ollut aika mainio lauantaipäivä🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 08.06.2014 klo 15:40

Sunnuntai.

Tänään toteutui retki Fiskarsiin. Mies sitä aamusta ehdotti, kun on siitä ollut nyt muutaman kerran puhetta. Olkoon se sitten kesänavajais-perinne. Viime vuonnahan kävimme myös kesäkuun alusta samassa paikassa.

Maisemat koko matkalla ihanat. Silmäni tallentavat kasveja, puita, maan muotoja, kuin kamera. Toivoin, että perillä meitä odottaisi kiva torimyynti ja siellähän ne olivat, kirppispöydät ja erityisesti toivomani kirjakauppias. Eikä olisi voinut sopivammin sattua, että Sarkian kootut runot, kovakantisena 50-luvun painoksena. Viime vuonna Kailas. Kumpikin lempirunoilijoita. Olin todella tyytyväinen. Nyt kirja makaa olohuoneen pöydällä ja ehdin sitä jo hieman lukemaan. Mieleen palautuivat opiskeluajat..

Oli siellä paljon muutakin. Sinne palaamme kesän mittaan, aivan varmasti.

Kamera oli matkassa. Tallensin tien varressa märehtiviä lehmiä. Niistä minulla ei vielä olekaan kuvan kuvaa.

Mies teki ruoan. Porsaanfilettä ja paistinperunoita, paistettuja sipulirenkaita, vihanneksia. Jälkiruoaksi prinsessakakkua. Onhan tänään prinsessa Leonoren ristiäiset, vaikka en niitä viitsikään telkusta katsoa.

Pää on TÄYNNÄ ideoita ja suunnitelmia. Mielestäni kuitenkin terveellä tavalla, ei maanisesti. Tästä kesästä ei tule tylsä.

Eläköön Kesä!

🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 10.06.2014 klo 13:31

Eilen olimme koko päivän liikkeellä, kuumuudesta huolimatta. Kiersin kaikki mahdolliset kirppikset ym. Tuntui, etten kestä olla paikoillaan kotona ollenkaan vaan haluan ravata koko päivän ympäriinsä. Mies olisi halunnut levätä, mutta pakotin hänet lähtemään. En tiedä miksi on usein niin vaikeaa rauhoittua ja olla paikoillaan tehden jotain rauhallista kuten vaikka lukien tai musiikkia kuunnellen.

Tänään on pitkästä aikaa töhkeämpi päivä. Vaikka on pilvinen ja sateinen ilma (minähän tykkään sellaisesta, kun ei ole niin helteinen) niin se ei nyt piristä minua. Olin jo eilen illalla aika väsynyt ja jotenkin masentunut olo. Tosin kuukautiset alkoivat, en tiedä olisiko sitten siksi. Yhtäkkiä vain koko elämä ja parisuhde alkoi tuntua ihan p*askalle. Aamulla olin tosi jotenkin allapäin ja vedoton. Minulla on taas tosi kova neuroosi päällä ulkonäön suhteen. Kyttään itseäni jatkuvasti peilistä ja aamulla jopa purskahdin itkuun, kun näytti että olisin taas muuttunut rumempaan suuntaan. Eilen aamulla meikkasin ja olin mielestäni aika hyvän näköinen ja sitten tosiaan tänä aamuna romahti taas. En vain voi sille mitään, että mielessäni pyörii jatkuvasti miltä näytin ennen ja miltä näytän nyt. Tiedän, että se on tosi turhamaista, mutta en voi sille mitään. Luin eilen jostain kehonkuvanhäiriöstä, en tiedä onko minulla joku sellainen, olen ollut aina neuroottinen ulkonäön suhteen. Minua eniten hirvittää se, että minut on ennen tunnettu ihan kauniina ihmisenä ja jos ne ihmiset nyt näkisivät minut...se on pahin painajaiseni. No, onneksi ei tarvitse nähdä.

Käytiin me aamulla Plantagenissä, katselemassa vaan kun rahat on nyt vain ruokaan, ei muuhun. En jaksanut siitäkään nyt erityisesti nauttia. Menin vähän kuin sumussa. Joku itseinho on nyt päällä. Ruokakaupassa käytiin ja kirjastossa. En missään niistä jaksanut erityisemmin keskittyä.

Kotona tehnyt vähän kotihommia ja päätin päärynäpiirakan tehdä, vaikka se ei niin paljon nyt huvita, mutta jotain kuitenkin.

Enimmäkseen tänään vain istun läppäri sylissä tai yritän lukea jotain. En ole puheliaalla tuulella, joten olen enimmäkseen hiljaa. Matalajohteinen päivä siis. Meneehän se tästä taas ohi, mutta kuitenkin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 10.06.2014 klo 16:30

Tein piirakan. Maisteltiin sitä jo. Ihan hyvää tuli.

Olen pyöritellyt koko päivän päässäni kahta asiaa. Silmiäni..mielestäni silmäni ovat jotenkin painuneet kuopalle ja se pelottaa minua. Mietin kaikkia silmä ja muita sairauksia. Ja hiukset..tuntuu, ettei niistä enää koskaan tule sellaisia hyviä, kuin ennen olivat.

Harvinaisen vedoton päivä, meillä molemmilla. Mies haukottelee ja minä haukottelen. Tiedä sitten mikä väsyttää. No, minua kyllä masentaa ja on menkat, ehkä ne sitten.

Lähdetään ajelulle, ettei nukahdeta tänne sateen harmauteen..lentokoneita katsomaan.

Olisi kiva jos joku kirjoittaisi tänne jotain, kun täällä on nykyään niin hiljaista🙂

Käyttäjä repukka kirjoittanut 11.06.2014 klo 11:03

Kukkuu! Mä en ole pitkään aikaan täällä kirjoittanut, vaikka olen kyllä käynyt lukemassa kuulumisiasi. Ihailtavan aktiivinen olet ollut. Hassua, että minä jatkuvasti koen itseni laiskaksi luuseriksi, vaikka oikeasti teen koko ajan tosi paljon. Joka päivälle on jotain ohjelmaa ja siihen päälle ruuanlaitto ja pyykinpesu sun muut kotityöt. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen suorituksiinsa sen sijaan että kritisoin itseäni kaikesta. Kauniita ja mukavia kesäpäiviä sinulle!

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 11.06.2014 klo 14:52

No Joku kirjoittaa. Olen ollut hirveän särkyinen. Joten netistä olen lähinnä äkkiä lueskellut jotain, en ole jäänyt mitään kirjoittamaan. Tänään parempi päivä.

Minä pääsin kipupolille kolmannella lähetteellä. Kaikkinensa meni noin 7 vuotta! Mutta sitten sain sen diagnoosin jota epäilin, mutta se oli siinä. Toisaalta ihan hyvä tietää, mistä tietyntyyppiset ja osa kivuistani johtuu, mutta kun ei sitä tk:ssa osata hoitaa. Mnullakin on välillä ollut jonkusen vuoden väli, että en ole jaksanut "tutkituttaa" itseäni. Nyt olen aktiivisemmin yrittänyt, mutta kyllähän se kaikki kaatuu rahan puutteeseen. Löysin netistä lääkärin, jonka kiinnostuksen kohteet vastasivat minun oireita. Olin jo varaamassa aikaa, kun ajattelin soittaa ja tarkistaa hinnan. Veloitus liki 300 e eka käynniltä! Siis onhan se pitempi aika, mutta kuitenkin. Saahan siitä kelasta pienen pienen osan takaisin, siis ei juuri mitään, kun päälle tulee toimistokulut. Joten enpä sitten mene tämän asiantuntijan vastaanotolle.

Nyt yritän nauttia kesästä ja sanon säryilleni että minua eivät lannista. Miehellä alkaa loma ja sitten pääsee välillä pois näistä kotimaisemista. Niin, se mun työjuttu loppui. Eivät huoli minua sinne oikeesti töihin, kun en ole oikein työkykyinen. Niinpä. Kyllä minä sen tiedän, mutta virallisesti olen työkykyinen.

Hyvä että teidän epämääräiset oireet (mahdollisesti niistä homeista) helpottivat. Se Fiskars kiinnostaa muakin. En ole ikinä käynyt ja katsoin kartasta, missä on. Olisi ihan hyvä kohde käydä kesällä.

Mulla on tosi ristiriitaset tunteet sikäli, että olo on välillä tosi surkee näistä kivuista ja silti päässä on suunnitelmia ja menoja tiedossa. Mutta kai mut joku korjaa pois, jos jonnekin uuvahdan?

Kävin aamusta heti ns. asioilla ja kyllä noi tien penkat on tällä hetkellä aika upeita kaikkine kukkivine kasveineen.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 11.06.2014 klo 15:11

Repukka🙂🌻

Kiva kun kirjoitit ja kiva muutenkin pitkästä aikaa kuulla sinusta.

Niin, olenhan minä nyt aktiivisempi ollutkin, kuin vanhassa kodissa, mutta vähän samaa tahtoo olla minulla, että vaikka kuinka tekisin kaikenlaista niin koen, että en ole oikeastaan tehnyt paljon mitään tai en ole tehnyt mitään oikeanlaista. Kait se on vain takaraivossa, että kun ei käy töissä niin mikään mitä tekee ei sitten riitä esim. asioiden hoitaminen, kodin hoitaminen, harrastukset jne. Meinasin nyt ihan oikeasti aloittaa sen tehtävävihkon pitämisen ja siihen aina merkitä kaikki kotityöt ja muut päivän aikan tehdyt, että jos tulee olo, että en ole mitään tehnyt niin sieltä voi sitten tarkistaa🙂

Muistan jo silloin aikanaan "terveenä" vaikka oli oma yritys ja siellä päivät töissä, kotihommat ja vielä harrastuksia niin silloinkin usein mietin, että en tee MITÄÄN järkevää, hah hah. Kait se on aina takaraivossa se riittämättömyys.

Se on niin kummallista, että aina kun joku asia mihin on ollut tyytymätön on paremmin niin sitten kiinnittää huomion johonkin muuhun asiaan, josta tulee se ongelma. En tiedä onko muilla niin? Esim, luulen, että nyt kun olen pulleva niin ajattelen jos olisin hoikka niin kaikki olisi paremmin. Sitten kun olisin hoikka niin katsoisin peilistä, että olenpa surkean näköinen jne. Minulla on tämäkin vähän aina ollut samalla tavalla.

--------------------

Taitaa minua vaivata menkkaränkkä, kun itku tuntuu olevan herkässä, väsyneempi olo ja vähän kiukkuinen. Ja kuumuuskin kait. Odotan luvattua ilman viilentymistä viikonlopulle. Ei oikein jaksa sillain kunnolla tehdä mitään. Pitää vähän pakottaa itseään. Aamulla nukuin minun aikataulullani pitkään, kun melkein seitsemään. Otin eilen illalla kyllä allergialääkkeen ja se aina väsyttää, joten voi tietty siitäkin johtua, että nukuin. Aamulla taas ikävä kyllä koin kauheita ulkonäköneurooseja ja melkein pillahdin itkuun. Pakotin itseni meikkaamaan hieman, että olisin siistimmän näköinen.

Kävimme kirjastossa hakemassa saapuneet varaamani lehdet. Nyt on taas pinkka luettavaa. Otin pari kirjaa. Viime päivinä ei ole tullut paljon luettua muuta, kuin lehtiä. Söin äsken Lidlin jugurttia ja vatsa meni siitä ihan sekaisin. Tätä kirjoittaessa olen käynyt jo kolmesti varpusparvella. Minulla ei yleensä ole vatsa sekaisin, joten vähän ihmetyttää, että oliko jugurtti mennyt jotenkin huonoksi. Näin helteillä saisi olla tarkempi tuon ruoan säilytyksen kanssa, vaikka pyrinkin kyllä siihen.

Nyt p-reikää kirvelee (varmaan hyvin kiinnostava tieto). Kävimme myös eräällä kirppiksellä, josta on tullut vakikohteeni. Siellä on paljon minua kiinnostavaa tavaraa. Nyt ei ollut rahaa ja varasin erään tavaran, että haen sen heti perjantai-aamuna.

loppuis nämä menkat ja viilenis ilma.

🙂🌻