Muutto on raskasta. Mä olen monen monta kertaa muuttanut ja erinlaisilla muuttomuodoilla. Lupasin tytölle viime muutossa, että enää me ei muuteta, paitti jos rahaa ei ole vuokraan.

Voimia täältä, syli kaupalla teille molemmille.☺️❤️☺️

Saloka☺️❤️☺️

Jep. Minäkin olen muuttanut varmaan sata kertaa elämässäni. Jossain vaiheessa vannoin, ette enää koskaan muuta ja asetun aloilleni. Elämä ei kuitenkaan ole mennyt niin vaan muuttoa on pukannut säännöllisesti. Nykyään olenkin jo tottunut siihen ajatukseen, että muutto "saattaa" tulla eteen melkein milloin tahansa ja sopeutunut (melkein siihen) Nuorempana se oli sellaista jatkuvaa liikettä ja itsensä etsimistä, levottomuuttakin..nykyään vain pakon sanelemaa. Mietin kulloisenkin asunnon niin, että ehkä vuosi tässä asutaan jne. Paikkakuntakin on elämän aikana vaihtunut muutamaan kertaan. En ole oikein päässyt juurtumaan minnekään, siis en mistään kotoisin😉

---🙂🌻---

No niin. Uudessa asunnossa ollaan🙂

Herättiin aamulla kuuden aikaan ja alettiin saman tien laittamaan kalusteita ja isompaa valmiiksi ja tehtiin loppusiivousta, joka oli onneksi superhelppo, koska olemme tehneet niin ahkeraan ylläpitosiivousta koko sen ajan, kun ollaan siellä asuttu.

Kahdeksalta oli jo kaikki valmiina ja yhdeksältä tuli muuttofirman auto. Kymmeneltä oli tavarat sisällä uudessa asunnossa. Yhden aikaan iltapäivällä oli kaikki suurinpiirtein paikoillaan. Tietysti sisustaminen on vasta edessäpäin eli siis kaikkien sisustusesineiden ja tekstiilien sun muiden järjestäminen ja muutaman uuden asian hankinta.

Mutta..hyvältä näyttää jo. Onneksi olen pitkin matkaa hankkinut sellaisia kalusteita ja sisustusesineitä, jotka periaatteessa sopivat minne tahansa. On uutta, klassista tyyliä ja aitoa vanhaa ja niitä voi menestyksekkäästi sekoitella. Värit vaaleita, valkoisen eri sävyjä, beigeä, harmaata, sinistä jne. lisänä vanhaa puuta jne.

Joskus kahden aikaan lähdettiin käymään kaupassa ja ostettiin ruokaa täksi päiväksi ja illaksi ja huomiseksi aamuksi. Käytiin meidän "vanhassa" lähikaupassa, jonne ei täältä niin pitkä matka ole. Siellä kaupassa käymistä en meinaa lopettaa, vaikka meillä on nyt toinenkin lähikauppa täällä uudessa ja sitten vielä kaikki ne isommat marketit, joissa toisinaan tekee mieli käydä, mutta harvemmin. Onpahan valinnan varaa riippuen siitä missä mielentilassa on ja minne haluaa mennä.

Tämä uusi koti tuntuu ihan kivalle. Ei ainakaan vielä ahdista täällä mikään. Onhan tämä niin uusi ja siisti, kaikki puhdasta, modernia, vaaleaa. Tänne on kyllä hyvä kotia laittaa. Tapani mukaan olen ottanut makkarin omaksi paikakseni🙂 Vaikka olkkarikin on kyllä ihan jees. Mutta, makkari on minulle aina sellainen yhdistetty lepo, rentoutumis, "työskentely" ja monitoimipaikka. Radio Classic täällä tietysti jo soi ja kaikki tutut asiat on täälläkin jo laitettu vireille.

Iltapalan aika. Ensimmäinen yö edessä täällä.

🙂👍🙂👍

Viileä sadepäivä tänään ja minä tykkään.

Ihana, kun ei ole kuuma ja jaksaa touhuta ja ajella autolla pitempiä matkoja ja kierrellä ihmisten ilmoilla.

Ensimmäinen yö täällä meni ihan hyvin. Paitsi mies kuorsasi niin lujaa, että joutui menemään (yhteisestä sopimuksesta) olohuoneeseen nukkumaan. Sain sitten haltuuni koko ison parivuoteen ja maata rätkötin siinä keskellä raajat levällään, vatsallaan.

Aamulla miehellä oli lääkäri jo puoli yhdeksältä. Menin matkaan. Muutama mukava juttukaveri siellä sillä aikaa, kun mies lääkärin huoneessa. Miehelle haetaan nyt pysyvää työkyv.eläkettä, kun vaivat ovat kroonisia ja työkvyttömyyttä jatkunut jo nelisen vuotta.

Sieltä lähdimme kaupoille ja kiertelimme eri kauppoja silmälläpitäen liikkeiden valikoimia ja uuden asunnon sisustustarpeita. Minä merkkaan vihkoon, missä kaupassa on mitäkin ja mihin hintaan ja sitten rahapäivänä teemme päätöksen mitä hankimme ja mistä. Kiertelimme iltapäivään saakka, jolloin palasimme ruokakaupan kautta kotiin.

Söimme ja minä tartuin sisustuspuuhiin. Pari tuntia laitoin paikkoja. Juttelin äidin kanssa pari eri kertaa puhelimessa jne.

17.00 päätin, että nyt alkaa "vapaa-aika" ja heitin kotivaatteet päälle ja otin läppärin eteen ja tulin ensimmäisenä tänne rapsaa kirjoittamaan🙂

Mielialasta. Ollut hyvä ja normaali, sellainen melkein kuin terveimpinä aikoina. Itsetunto on ollut nyt parempi, kun olen voinut meikata naamaa ja ollut vähän paremman näköinen, melkein saman näköinen, kuin joskus aikaisemmin, paitsi lihavampi.

Mutta kaikenkaikkiaan tuntuu, että olen saanut hieman värejä elämään ja alan olla yhä kauempana itsetuhoisista ajatuksista, en ajattele niitä enää aktiivisesti ollenkaan, enkä muista koko asiaa. Tunnen olevani jälleen elämässä kiinni. Toki tiedostan, että pudotus entiseen ja kaaokseen on hyvin pienestä kiinni..

Juuri nyt kuitenkin koen olevan jonkinlainen välirauhan aika, olen tyytvyväisempi itseeni, elämääni ja varsinkin tähän uuteen kotiin, tykkään tästä paljon.

🙂👍🙂👍

kuulostaa ihanalta. Onnea uuteen "elämään" ja uuteen kotiin. Tee pesästä kaunis.

Kiitos Saloka☺️❤️☺️ Kaikkea hyvää sinullekin🙂🌻

Jehovan todistajat tulivat oven taakse ja keskustelin heidän kanssaan ko.asioista. Sisälle asti en päästänyt, mutta siinä ovensuussa. Minä en halua kokonaan käännyttää pois, koska en koe olevani mikään ajamaan ketään suoraan pois. Tiedostan kyllä, että heistä voi saada pienoisen kiusan myöhemmin. Äitini aikanaan oli vähän liian vieraanvarainen ja sitten halutessaan ei enää tahtonut päästä eroon. Se oli pitkä prosessi. Sain lehden, aion sen kyllä lukea. Toin esille omat ajatukseni henkimaailman asioista ja keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin kaikki uskomuksemme eivät ihan kohdanneet. No, Jumala..sama se on meillä kaikilla ja Jeesus Kristus. Pieniä sävyeroja eri uskovilla.

Iltapala tuli jo syötyä. En muistanutkaan, että huomenna on pyhäpäivä. Vähän tylsää, mutta ehkä se on lepopäivä tämän kaiken rampaamisen keskellä.

Taidan lukea vielä postiluukusta (hassua, kun posti tulee "ovesta" sisälle, eikä sitä haeta nyt laatikosta..) kolahtaneet mainoslehdet. Typerää, mutta katselen aina mielenkiinnolla kaikki mainoslehdet, jos siellä vaikka olisi jotain kivaa..

reilun puolentoistatunnin päästä😴😴😴

Öitä!

mä en ole vieläkään oppinut sitä postin hakua ovelta. Muutin n. 4 v. sitten kerrostaloon rivitalosta. Ehkä aika parantaa haavat.
Mä en jaksa noita Jehovia ym. Tiedän että niilläkin on tehtävä seurakuntansa eteen töitä, mut silti. Tunsin yhen Jehovan, mut ei se tyrkyttänyt uskontoaan meille. Hänen vaimonsa oli kristitty (onko se sellainen).

Mä täällä kukun. Olen rätti väsy,mut en saa unta. Join kaakaota ja mietin jos tekis kofeiinitonta stressi teetä. En tiä. Jotain on pakko tehä. En voi jatkaa tälläi. Virtaa ei ole. Se hyvä olo haihtui eilen illalla kamalaan ahdistukseen.

Saloka, toivottavasti olet pystynyt lepäämään nyt päivällä. Olisiko tieto isäsi asiasta saanut sinut tuollain tolaltaan? Minäkin tunsin lapsena Jehovia, asuivat naapurissa. Kerran käskivät minun lähteä mukaan niiden kokoukseen. Kerran kävin ja sitten äiti kielsi sen "käännyttämisen". Sitkeästi yrittivät. No, en meinaa enää avata ovea Jehoville täällä tai sitten mies menee ovelle ja sanoo, ettei tänne tarvitse tulla🙂

------🙂🌻------

On ollut taas touhua tänään. Aamulla 6 ylös ja aamiainen. 8 aikaan mies halusi lähteä käymään ajelulla ja ajeltiin. Käytiin eräällä huoltiskalla ostamassa lisää syötävää ja minä ostin vähän namuja. Meinaan jossain välissä ne syödä. Olen mielestäni ansainnut ne, kun olen tehnyt täällä töitä niin paljon.

Tultiin kotiin ja käveltiin vähän ulkona katselemassa paikkoja. Takapihalla, ulkoilupolulla, joka lähtee takapihalta, lasten leikkikenttä jne. Sitten tultiin sisälle, syötiin välipalaa ja alettiin järkkäämään paikkoja. Alkaa olla aika kodikasta jo vaikka minullehan sisustaminen on ainainen projekti. Nyt on makkarissa vaatekaapit järjestyksessä, sisustusesineet paikoillaan koko asunnossa, keittiö järkätty ja sisustettu jne. Kertaalleen kellariin roudatut antiikkiastiat tulivat takaisin ylös ja seinälautaset seinälle, taulut seinälle jne.

Nyt on kello kohta kaksi ja olen aika tyytyväinen tämän päivän kulkuun. Ihanaa, kun sataa ja on viileää niin jaksaa tehdä. Seuraava juttu on parveke, mutta sitä ei voi laittaa ennenkuin saadaan taas rahaa ja ensimmäisenä laitetaan parvekematto koko parvekkeelle ja sitten se polyrottinkikalusto, aurinkotuoli, kukkapöydät, amppelit.

Onhan tässä vielä hommaa, mutta koska olen alkanut suorastaan rakastamaan tätä asuntoa niin kaikki täällä tekeminen on mukavaa. Kerrankin....

Seuraavaksi ruoanlaittoon.

🙂👍🙂🌻☺️❤️

Ehdittiin vielä makkari mulkata uusiksi. Käännettiin sänky vielä toisinpäin ja yöpöydät ympärille. Nyt makkaristakin tuli järkevän näköinen.

Huomaan, että elämämme on muotoutumassa pikkuhiljaa sellaiseksi, kuin se ennen oli. Eli ollaan yhdessä, käydään ihmisten ilmoilla, sisustetaan kotia, tehdään ruokaa, suunnitellaan mökki ja muita retkiä/lomaa, pidetään yhteyttä sukulaisiin/perheenjäseniin, kutsutaan joskus aina joku kylään jne. Eli ihan arkista kauraa, mutta sellaista, mikä ei ole ollut mahdollista pitkiin aikoihin lähinnä minun pönttö ja muiden vikojen ansiosta.

Itsetuntoni on hieman parempi ja on levollisempi olo, kun olen nyt kokenut, että meikkaamalla ja tietyllä pukeutumisella voin olla lähes entisen näköinen, enkä ainakaan niin ruma, kuin olen ajatellut. Ehkä suurin tekijä siinä peilikuvassa on se, kun en ole enää niin masentunut niin se peilikuvakin näyttää taas hieman "eläväisemmälle", silmissä on jotain elämää, kasvot eivät ole murheellisen kuolleet. Kukapa näyttäisi hyvälle jos on ihan sisäisesti kuolleen näköinen.

Luulen, että tämä asunto oli taivaan lahja. Tästä voi todellakin alkaa ihan uusi elämä.

🙂🌻🙂🌻🙂🌻

Hei AK!
Haluan vain tervehtiä sinua ja kertoa että olen tosi iloinen puolestanne tuosta uudesta asunnosta. Ulkonäköasiat ovat kyllä sellaisia että välillä ne aiheuttavat päänvaivaa. Itse olen oikeasti tosi ruma, en tosin sen rumempi kuin moni muukaan joka on lihonut ja rupsahtanut iän myötä. Näin ei olisi pakko olla vaan liikunnalla olisi toki voinut muokata kropasta ihan toisenlaisen. Minulla olisi se uimakortti jolla pääsisin uimaan mutta kun bussimaksut maksaa enkä oikein raaskisi investoida itseeni. Ja tuntuu että olen menettänyt niin paljon että ulkonäkö menee siinä sivussa. Jaksan vaan aina ihmetellä mieheni katsetta. Hänellä on rakastava ja hvväksyvä katse kun hän katsoo minua. Se jaksaa antaa voimia.
Joko olette miettineet mitä aiotte tehdä juhannuksena. Minä haluaisin olla seurakunnan kanssa, he ovat yleensä järjestäneet juhannusjuhlat mutta en viitsi yksin mennä. Meille on kai tulossa lomareissu kun minulla on aikuiset pojat ja menemme heitä katsomaan. Tiukkaa on ollut kun toimeentulotuesta ollaan jättää syrjään bensarahaa. Auto me saataisiin lainaksi. Vanhoja tuttuja en halua reissulla nähdä sillä en halua kertoa että olen eläkkeellä. Perheen kesken vain olisimme.
Kaikkea hyvää sinulle AK ja miehellesi!

Arka🙂🌻 Miehesi kuulostaa kyllä aivan ihanalle, kun kerroit tuosta hyväksyvästä katseesta. Hän rakastaa sinua aivan oikeasti. Se on suurin aarre maan päällä. Minullakin on hyvä mies. Ilman häntä minulla ei olisi tätä nykyistä elämää🙂 Kaikkea hyvää sinulle🌻🙂🌻

Yö meni melko hyvin. Kerrankin herätessä oli sellainen olo, että olisi nukkunutkin. Näin vain jotain painajaista, missä lapsuudenkotini syttyi tuleen ja yritin soittaa 112 mutta puhelin ei toiminut. Näin tätä unta melko kauan kait.

Eilinen meni aika pitkälti ruokaostoksilla, kirjastossa jne. Lainasin ison pinkan Hemmets, Glorian Antiikki, Koti ja Keittiö-lehtejä. Hemmetsissä varsinkin tosi hyviä ruokaohjeita ja vähän suomalaisesta poikkeavia. Nyt on taas kiva lukea ja katsella kaikenmaailman sisustus, ruoka ja koti-aheisia lehtejä, kun on tämä uusi koti josta saa motiivia tekemiselle.

Poikkesin eilen ostoskeskukseen niin, että mies odotti autossa parkkihallissa. No, eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä, mutta minä en ole maailman aikoihin käynyt yksin missään vaan on tuntunut, että mies pitää olla koko ajan mukana (turvana) joka paikassa. Kävin apteekissa ja muutamassa liikkeessä katsomassa vaatteita ja sen sellaista. En tosin ostanut mitään, kun ei ollut nyt rahaa, kuin ruokaan, mutta tiedänpähän nyt mitä siellä on tarjolla. Ja tiedän, että seuraavankin kerran tarvittaessa uskallan mennä sinne omin päin.

Lauanta tänään. Meillä ei onneksi ole menemistä kenenkään päättäjäisiin eikä mitään sellaisia juhlia. Siivouspäivä on tänään. Söin jo aamiaisen ja mietin, että mihin aikaan on kerrostalossa säällistä alkaa siivoamaan lauantaina? En oikein tiedä, kun en ole yli 10 vuoteen asunut kerrostalossa. Kait joskus 9 jälkeen voi aikaa imuroimaan? Jos sitä ennen pyyhin pölyt ja pesen paikat ja imuroin sitten viimeisenä..minä kun olen tottunut aloittamaan siivoamiset lauantaina tosi aikaisin, että pääsee sitten tekemään muutakin.

Tänään en meikkaa vaan olen "vapaalla". Kotona en meikkaa, annan ihon levätä. No, pesulla käyn ja hiukset kampaan ja laitan kiinni.

Hyvää Lauantaita Kaikille🌻🙂🌻

Ensimmäinen viikkosiivous täällä.

Se tehtiin huolellisesti, koska halusimme saada "vanhat" liat irti pinnoista, vaikka eihän täällä nyt sillain mitään likaista, mutta ainahan jotain tahroja ja pölyä jää edelliseltä asukkaalta. Ensin pesin vessa/kylppäri/saunan. Varsinkin vessanpöntön, käsienpesualtaan ja seinien kaakelit (kaikki valkoista) erityisen hyvin. Samalla päivitin puhtaat pyhkeet ja vessapaperit sun muut vermeet.

Sieltä jatkoin eteiseen ja olohuoneeseen kiillottaen valehtelematt joka ainoan valokatkaisijan ja nippelin ja nappelin, patterit, kaiken. Keittiön pesin hyvin huolellisesti. Tämäkin oli vasta alkua. Mikäli haluaa saada putipuhdasta JOKA paikasta ja raosta täytyisi olla höyrypesuri, mikä meillä ennen olikin, mutta ajateltiin ettei sitä enää tarvi ja myytiin pois. No, myönnetään. Olemme miehen kanssa (hän vielä minuakin enemmän) hieman neuroottisia kodin puhtaudesta. Mutta minusta se luo kodin viihtyvyyden ja toimivuuden.

Ja nyt kun on miellyttävä asunto, uusin, puhtain pinnoin niin se on harrastus oikein pitää se siistinä. Vähän hupaisaa, mutta minulle siivoaminen on yksi harrastastus😳 Se liittyy tietenkin laajemmin koko kotihommaan, mihin kuuluu sisustaminen, ruoka jne.

Huomaan, että minulle alkaa tulemaan vauhdilla uusia harrastuksia ja tekemisiä. Tuntuu, että pää toimii nyt jotenkin selkeämmin ja on helpompi lukea, ymmärtää sitä lukemaansa, suunnitella, listata asioita, muistaa ja keskittyä. No, en tiedä kuinka pysyvää tämä on, joten nautin niin kauan, kuin tätä riittää.

Siivoamisen jälkeen kävimme kaupassa. Ostin ainekset mustikkapiirakkaan. Meinaan koklata tänään uutta kiertoilmauunia. Leiponutkaan en ole varmaan sataan vuoteen. Ruoan alan kohta laittamaan (juuri niin, minä laitan sen tällä kertaa). Haluan aktivoitua asioissa, jotta mies saa vihdoinkin vähän levähtää. Onhan hän kaksi viimeistä vuotta tehnyt kaiken lähes yksinään.

Mies niin kamalasi haluaisi sen koiran, jota on jo monta vuotta halunnut. Hän on koiraihminen, eikä tahdo osata elää ilman. Sanoin, että ei nyt hötkyillä, mutta pistetään se asia nyt tosissaan harkintaan. Minulla ei muuten ole mitään sitä vastaan, mutta pelkään vähän, että miten se kerrostalossa onnistuisi koiranpito niin, että se ei hauku ja sen sellaista. No, asia on vasta harkinta-asteella. Miehelle se olisi paras palkinto kaikesta saada se koira. Jos asuttais rivarissa ja tai ok-talossa saisi hän sen koiran vaikka saman tien.

Täytyy mennä paistamaan porsaspihvejä ja tekemään kastiketta. Mies syö niiden kanssa perunoita ja minä ranskalaisia, kun en tykkää keitetystä perunasta.

Palataan🙂🌻

Päiväruoka oli hyvä. teimme sen lopulta yhdessä. Minä tein kastikkeen ja mies paistoi pihvit. Yhdessä myös korjasimme jäljet syömisen jälkeen. Piirakan aloin tekemää heti syömisen jälkeen. Eipä onnistunut ilman mutkia matkassa. Aiemmin tänään kaupasta ostin ainekset siihen. No, olin vahingoissa ostanut kermaviiliä, kun piti olla vaniljamaustettua rahkaa. Ei muuta, kuin takaisin kauppaan. Vanilja oli loppunut, joten otin Kuningatar. Tuli sitten kuningatar-mustikkapiirakka. Hyvä siitä tuli.

Tänään on ollut päivä, että olen tuntenut olevani hengissä enemmän, kuin varmaan kahteen viimeiseen vuoteen. En tiedä mistä se johtuu. Mutta tämä uusi koti on tehnyt hyvää. Uutta motivaatiota elämään. Mutta eihän se tämä pelkästään. Onko jotain naksahtanut mielessäni? Vihdoinkin oikeaan suuntaan..

Enään makkarin sänky ei ole mielipaikkani vaan olohuoneen sohva. Divaanisohvan kulma, jossa istun lukemassa lehtiä, kirjoja. Teen muistiinpanoja mielenkiintoisista asioista. Kuuntelen klassista musiikkia. Välillä vain katselen viehättävää asuntoa ja näkymää ulos puistoon ja metsän reunaan.

Tunnen kiitollisuutta☺️❤️

Istun sohvalla läppäri sylissä ja maistelen eilen leipomaani mustikkapiirakkaa. Jotenkin tosi toivoa antavaa, kun huomaa olevansa enemmän sellainen, kuin ennen oli, kun ensin on pelännyt ettei koskaan enää palaa sellaiseksi (normaaliksi?). Vaikka eihän sitä kaiken jälkeen samanlainen ole, ei voi olla. Aika kulkee ja elämän tapahtumat ja olosuhteet muokkaavat ihmistä, tulee ikää lisää.

Mutta kuitenkin, että tällaisena muuttuneena voi vielä tavoittaa sitä entistä, omaa itseänsä. Pala palalta. Innostua ja tehdä jotain. Huomata, että noinhan minä ennenkin aina tein tai halusin tehdä. Niinkin pieni asia, kuin mustikkapiirakan leipominen voi todistaa paljon näistä asioista🙂

Aamulla, aamiaisen jälkeen kävin mutkan kävelemässä. Pientä metsäreittiä tielle ja siellä vähän matkaa, kunnes käännyin takaisin. Jalat ei anna kävellä kovinkaan pitkään, mutta hyvä, että edes näinkin. Pitäisi kait vain sitkeästi treenata niitä. Pää-asia kuitenkin oli, että aamusta lähdin kävelylle, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Näköjään tämä uusi ympäristö innostaa ihmeellisiin tekoihin. Leipomaan ja liikkumaan🙂

Miehen selkä tykkäsi tosi kyttyrää muuttohässäkästä. Tiedä sitten kuin kauan menee, että palaa entiselle normaalin huonolle tasolleen (siis selkäkivun suhteen) Mies on aika äkäinen ja väsynyt ollut. Nyt joutui ottamaan pari 800mg buranaa ja pisti vähäksi aikaa nukkumaan. Minun tekisi mieli mennä takaisin ulos, mutta en tiedä viitsinkö ihan vielä. Ehkä päivemmällä tai illemmalla.

Mielessä risteilee ideoita, mitä voisi tehdä kesän aikana. Missä voisi käydä ja sellaista. Taidan tehdä listaa näistä ajatuksista, etten unohda niitä.

Monange, olen ajatellut sinua joka päivä, että miten sinulla menee? Varmasti on kiire siellä töissä ja toivottavasti kaikki on mennyt suhtkoht hyvin? Milloinkahan sinulla on kesäloma? Oletkohan ehtinyt mökillä olemaan?

Sam, sinua ajattelen myös välillä. Arvaan, että olet varmaan siellä mökillä ja luonnon helmassa ja sehän on aivan oikein.

Ja tietysti ajattelen teitä kaikkia muitakin. Minuun ei vaikuta se, että meneekö hyvin vai huonosti niin ajattelen aivan samalla lailla teitä☺️❤️

Hyvää Sunnuntaita!

Jotta kaikki ei menisi liian positiiviseksi niin kerron, että kaikkien hyvien asioiden lisäksi minulla on edelleenkin myös päähänpinttymiä ja huolia, sekä itseinhon hetkiä. Täällä uudessa asunnossa, missä on paljon peiliä (kokovartalo) kaapinovissa olen vasta nähnyt kunnolla totuuden HIRVEÄSTÄ kropastani.

Ihan totta. Olen todella läski ja yhtä hyllyvää lihaa. Hirveän näköinen. Minussa ei varmaan ole yhtään lihasta. Vain pelkkää läskiä. Eikä siinä vielä kaikki..Jos minulla ei tekisi kokoajan ruokaa mieli niin olisi jotenkin "helpompi" edes ajatella laihduttamista. Mutta..olen huomannut, että minulla on yhtenään, melkein jatkuvasti tunne, että minun pitää ahtaa suuhun jotain. Siis näläntunne ja kummallista vielä sekin, että ennen olin tosi kriittinen siitä mitä söin tai mikä maistui hyvälle ja mikä ei. Nyt tuntuu, että nekin mitä en ennen todellakaan halunnut syödä uppoaa ihan hyvin ja jopa sanon, että se on hyvää. Eli lähes kaikki maistuu ja uppoaa. Hirveää..

En olisi ennen edes jaksanut sellaisia annoksia ahtaa, kuin nyt. Ihan kevyesti eilenkin vedin kaksi porsaanfileepihviä, kasan ranskalaisia ja kermakastiketta..en tiedä mistä tämä johtuu. Joku syömishäiriö puhjennut?! Nyt jotenkin tuntuu, että pää-asia ei ole se mitä syön, kunhan vain mässään jotain..joo, sairasta.

Olen alkanut pelkäämään diabetesta. Jatkuva näläntunne voi tulla jos verensokeri on viturallaan. Tosin minua ei kyllä janota, eikä pissata mitenkään kummemmin. Mutta silti..tämä kamala ahmimisen tarve laittaa kyllä vähän miettimään ja tämä nopeatahtinen lihominen/turpoaminen.

Tunnen olevani voimaton asian suhteen. Tiedän, että huomenna kun saamme rahaa niin menemme kauppoihin ja sieltä hamstraan ruokaa ja herkkuja. Vaikka kuin sanon itselleni, että täytyy syödä terveellisesti niin ajatuskin terveysruoista oikein puistattaa. Kait olen "tekemässä" itsestäni jotain sumopainijaa. Paitsi etten ole niin hyväkuntoinen, että jaksaisin painia😞

mulla on samoja ajatuksia ittestäni. Näåen kamalan ihmisen peilistä, enkä tahdo kattoa itteäni. Syön välillä suruuni jätskiä ja kaikkea mitä kaapista voi syä. Mut sit on tälläisiä päiviä, joita on suunnitellut että koska syön ja mitä. Nyt olen puuro dietillä. Saa nähä mitä siitäkin tulee. Ke se kosahtaa kun pitää seuraks syä salaattia kaupungilla.