Rakas Monange,

Ihanaa, kun kirjoitit! Siis oikeasti. Olen ajatellut sinua paljon ja vähän pelännyt, että olet kyllästynyt tänne kirjoittamaan ja päättänyt lopettaa sen. Toisaalta olen kyllä muistanut, kun kerroit, että sinulla on töissä kiirettä (siis jo silloin aiemmin) ja ajatellutkin, että siksi et ehkä ole kirjoittanut. Minun olisi tehnyt mieli joka päivä kirjoittaa sinulle jotain ja "huhuilla" sinua täällä, mutta en ole viitsinyt, ettet vain koe sitä painostuksena. Mutta hienoa, että kirjoitit ja kerroit tilanteestasi, vaikka kuulostaa kyllä aika hirveälle se työtilanne ja varmasti TOSI raskasta. Itse varmaan myös tulisin ihan hulluksi tuossa tilanteessa. Minä kun en kestä minkään laatuista painostusta, enkä painetta, en ennen ja nykyään en senkään vertaa. Olet tosi vahva, kun pystyt vielä olemaan siellä vaikka ymmärrän, että se on varmaan "pakko". Voi, jotenkin kamalan ikävää. Ja minä vain istun täällä kotona ja voivoottelen, vaikka sinä paiskit töitä täyttä häkää ja vielä tuollaisessa tilanteessa. Sitä on aina niin TYHMÄ että kuvittelee vain minulla on ongelmia ja kaikilla muilla on kaikki hyvin jne. ja sitten tulee ihan kauhea ahdistus jne.

Toivoin kyllä, että syy kirjoittamattomuudelle olisi joku kesäinen..siis jotain että et ehdi kirjoittaa kun käyt töissä ja vapaa-ajan makaat jossain rannalla tms. hah, no olisin silti ollut haikeana, mutta jotenkin tulin puolestasi hieman surulliseksi, kun olen koko ajan ajatellut, kuinka upea sankari olet, että kaikesta huolimatta jaksat käydä töissä ja elää sillä tavalla normaalia elämää ja nyt sitten juuri töissä tuollainen tilanne. Ja minä olen niin out nykyajan työ (varmaan myös kaikista muista kuvioista) etten osaa oikein edes lohduttaa..

En osaa ajatella muuta, kuin että itse varmaan hajoaisin aivan täysin vastaavassa tilanteessa. En ihmettele yhtään, että jopa IM alkaa mielessä pyörimään. Täytyy olla tosi rankkaa tuollainen. Ja tyhmää ajatella jotain vuodenaikaa, mutta jotenkin vielä nyt kesällä tuollaista, kun minulle riittää jo tämä äkillisesti ilmaantunut kuumuus suistamaan minua raiteiltani (no, siihen ei siis paljon tarvitse kun minä menen raiteiltani..)

*Halaan sinua sydämeni pohjasta* Olet niin tärkeä minulle ja melkein voisin sanoa, että olen oppinut rakastamaan sinua 😳 siis niin kuin ystävään kiinnytään ja rakastutaan..kamalaa, etten kuulosta jollekin lesbolle (vaikka heissä ei mitään vikaa olekaan) heh, mutta siis ihan oikeasti tunnen jonkinlaista rakkautta sinua kohtaan, vähän samanlaista kuin jos ajattelen äitiäni tai muita lähimmäisiäni joihin olen syvästi kiintynyt.

Hyvä, että kerroit mitä sinulla on meneillään. Nyt voin rauhoittua siltä, että et ole jättänyt minua ja voin olla ajatuksin läsnä tilanteessasi ja odotella rauhassa kuulumisiasi.

Sata sylillistä voimia ja kirjoita heti kun ehdit/jaksat/siltä tuntuu. ☺️❤️☺️

Mies tekee vielä terassia ja olen siis vielä kotona..

Äsken meinasin kokea pienen, henkisen miniromahduksen jälleen kerran ulkonäköni vuoksi. Tunsin itseni niin kamalan vanhentuneen, kulahtaneen, kuvottavan rumaksi ja kauhua siitä, etten millään voi saada enää itseäni sellaiseksi kauniiksi, kuin ennen olin, että melkein jo päätin etten enää mene minnekään ihmisten ilmoille tämän näköisenä. Nyt taitaa olla paras lääke se, etten katso peiliin enää loppupäivän aikana. Olen kehittänyt ulkonäöstäni kyllä hirveän kompleksin, mutta onko se toisaalta ihme, kun on kesä ja joka puolelta tulee tuutin täydeltä kuvaa ja toitotusta kauniista kesäihmisistä, jotka ovat nuoria, kauniita, hehkuvia ja sporttisia. Joo, plääh...

Ajattelin jo että olisi ihana olla koko kesä jossain mökillä, luonnon keskellä, missä ei näkisi ketään ja unohtaisi koko naamansa ja läskin vartalonsa. Ruma naama ja läski vartalo, siinäpä vasta, ou jee! Ja siihen yhdistettynä kesä ja mt-ongelmat, lisää ou jee! Jotenkin tuntuu, että oma olemus pilaa kaikki mukavatkin asiat. En osaa oikein iloita nyt mistään vaan pitää kaikkea vaan kurjana velvollisuutena.

Vähän surkea olo ja tiedän, ettei se parane sillä, että alan taas ahmimaan, mutta ihan oikeasti en osaa nyt muuta tehdä kuin hakea jäätelöä pakastimesta ja saada siitä hetkeksi nautintoa (ja lisää läskiä).

Hei AK

I'm back! Tai en minä missään poissa ole ollutkaan, mutta vähemmälle täällä hengailu on nyt jäänyt kun palasin takaisin työelämään. Teen vaan puolikasta päivää, joten kiirettä ei ole. Muutenkin olen päättänyt ottaa sellaisen stressittömän asenteen työhöni, vaikka edelleen hoidan sen pilkuntarkasti. Tietenkin. Enää en vie töitä kotiin edes ajatuksissani. Saati tee töitä viikonloppuisin saamatta siitä palkkaa. 😞

Minulla osui muutto keskelle kuukautta. Sain maanantaina avaimet ja olen koko tämän viikon kuljettanut tavaraa asunnosta toiseen. Ensi viikolla tulee iso auto siirtämään suuret huonekalut uuteen kotiin. Ihanaa. Olen ollut niin innoissani uudesta kodissani, että tänään jo maksimoin kurjuutta vähän etukäteen, että mitäs sitten kun muutto on ohitse. Ahdistunko sitten sinne asuntoon kun ei ole enää mitään "uutta" odotettavissa...

Mieliala on ollut yllättävän hyvä ja lopetin Mirtan syömisen kokonaan 1,5 viikkoa sitten. Vähensin ensin annosta viikon verran ja sitten lopetin kokonaan. Yöunet lähti kerrasta. En nukkunut viikkoon. En tiedä miksi. En edes vatvonut mitään asioita, mutta uni ei vaan tullut ja pää humisi tyhjyyttään. Keskiviikkona sain uuden asunnon siihen kuntoon, että pystyin nukkumaan siellä ja tadaa... nukuin kuin pieni murmeli heräämättä kertaakaan koko yönä! Ja viime yönä sama juttu. Luulen, että se vanha koti ja ne asiat siellä vaikuttivat nukkumiseen. Nyt kun olen uudessa kodissa, mitään vanhaa painolastia ei ole sieltä mukana. Huonekalujakin olen uusinut ja vaihtanut kovalla kädellä.

Ulkonäkökriisiä pukkaa täälläkin! Mirta-kiloja on tullut 8 ja niistä kaikki 8 on liikaa. Pituutta on 166 cm ja painoa nyt kamalat 76,6!!! Läskit pursuaa vyötäröltä niin sivuilta kuin ylävatsasta. Mulla ei ole ikinä ollut ylävatsaa ja olen aivan järkyttynyt tästä miten yksi hiton pilleri saa ihmisen turpoamaan näin. En suosittele ikinä kenellekään kuin korkeintaan lyhyeen käyttöön äärimmäisessä hädässä. Nyt sitten näitä kiloja tässä karistelen ja olen käynyt joka päivä tällä viikolla noin tunnin mittaisella aamulenkillä. Tyhjällä vatsalla. Mulla on 5 viikkoa aikaa saada itseni johonkin kuntoon ennen kuin kesälomani alkaa.

Virtuaalihalaukset täältä!🙂🌻☺️❤️

Käytiin eräässä isossa kaupassa toisessa kaupungissa katsomassa piha/parvekekalusteita. Oli eräs polyrottinki sohva,nojatuolit, pöytä-ryhmä, mikä nätti ja melko edullinen. Päätettiin, että hommattais se, kun tulee rahaa. Ostin nyt vain aurinkolasit sieltä. Hupaisaa, että minulla ei ole koskaan ollut aurinkolaseja. Olen aina ajatellut, ettei ne sovi minulle ja etten näe niiden kanssa mitään (minullahan on miinusta silmissä, vaikka en kyllä käytä silmälaseja..) Huomasin, kuinka mukavat aurinkolasit on autossa, kun ei tarvitse koko ajan sirristellä silmiä auringon paistaessa vasten kasvoja. Ja kuinka mukavaa on piiloutua niiden taakse niin ettei kukaan näe minun katsetta..ja näin kyllä ihan yhtä hyvin/huonosti, kuin ilman lasejakin.

Nähtiin myös aika pysäyttävä näky. Joku mies käveli korkean ylikulkusillan kaiteella, kuin jokin fakiiri. Jos se olisi tippunut sieltä olisi ollut varma kuolema. Kyllä pisti hiljaiseksi. En tiedä oliko se mies jossain aineissa. Kyllä pelotti sen puolesta. Oli kait kävellyt ennenkin, kun niin rentona vain käveli sitä sillankaidetta menemään. Huh, kaikkea sitä näkeekin.

Sitten mentiin ruokakauppaan. Olin aika keskittymiskyvytön, enkä jaksanut ruokia katsella. Kuumuuden vuoksi ei ole oikein ruokahaluakaan. Minulla oli ne arskat päässä ja niiden takaa vain katselin ihmisiä. Aika jännä tunne, kun minä näin kaiken, mutta ne ei näe minun silmiä. Taidan hommata lisää aurinkolaseja. Selvästi sopii minun häiriintyneelle luonteelle, hah.

Ostin itselleni pari kanankoipea (valmiiksi paistettuja). Ne lätköttää vielä tiskipöydällä. Pitäis alkaa syömään ne ennen kuin ne mätänee. Täytyy kyllä sanoa, etten oikein välitä näin kuumasta. Sekoittaa liikaa asioita.

Minun on pakko saada painoa tippumaan tai mielenterveys on vaarassa.

Huomiseksi luvattu vielä kuumaa, sekä sunnuntaiksi, että maanantaiksi ja tiistaiksi onneksi vain 20 astetta, kun on meidän muuttopäivä. Mutta tämä viikonloppu..kuumaa.

Olen ollut vähän väsynyt ja ehkä vähän kiukkuinen. Saattaa olla, että on ollut nyt jo jonkin aikaa vähän liikaa ohjelmaa ja nyt vielä nämä helteet, verottaa voimia.

Taidan olla ihminen, joka ei ole koskaan tyytyväinen tai ainakin vain pienen hetken kerrallaan. Kehitän aina jonkun ongelman. Muutama päivä sitten olin vielä mieltä, etten välitä nousseesta painosta ja nyt sitten mietin sitä kokoajan ja se tuntuu aivan kamalalle asialle ja on tunne, etten uskalla kohta syödä mitään (vaikka sekään ei ole järkevää).

Jotain kuukausi sitten muistan suurin ongelma olleen hiukseni, joka tuntui maailmanlopulle. Nyt en enää edes ajattele hiuksiani. Nyt se on tuo paino. Ajattelen, että jos vain olisin niin ja niin hoikka. No, jos olisin niin sitten taas kehittäisin ongelman jostain muusta. Tosi rasittavaa ja karmeaa varmaan myös miehelle, joka joutuu elämään läpi nämä kaikki kompleksit. Heikkohermoisempi mies olisi lähtenyt jo lätkimään ajat sitten ja tuumannut, että hullummaksi tuo vain muuttuu..kyllä hän tietysti näkee hulluuteni, mutta ei kait aijo lähteä lätkimään.

Miksi ajattelen niin? No, vaikka siksi, että tänään, kun olimme siellä isossa kaupassa katsomassa niitä pihakalusteita niin mies otti käteensä koristekiven, jossa oli joutsenet ja luki "Ikuisesti yhdessä" ja sanoi, että tämä pitäisi laittaa meidän parvekkeelle, koska me olemme ikuisesti yhdessä😍 Mies aina yllättää sillä, että ajattelee meidän tosiaan olevan ikuisesti yhdessä vaikka minä aina pelkään, että jos hän salaa ajattelee, että haluaa minusta eroon.

Meillä ei kait olisi paljon mitään ongelmaa jos minun päässä ei olisi ongelmia, mutta se nyt on sellainen ikuisuusongelma..

Nukuin, kuin tukki hikisen yön.

Aamulla ei olis jaksanut millään herätä. Tämä kuumuus ja muuttoshow alkaa hidastamaan tahtia. Huomaan, että mieluimmin nyt vetäydyn varjoisaan makkariin oleskelemaan. Onneksi saan nyt ollakin makkarissa vähän lepäämässä, kun alettiin tänään jo kahdeksan jälkeen viemään tavaraa ja vietiin kaksi kuormallista. Nyt ei ole pieniä tavaroita, eikä laatikoita enää juuri ollenkaan, kuin ne mitä koko ajan käytetään. Ja tavarat on jo järjestetty paikoilleen uudessa paikassa. Niin, sanon sitä "paikaksi" vielä, koska miellän tämän vanhan olevan meidän koti. Päästiin takaisin tänne juuri, kun alkoi kunnolla kuumenemaan.

Nyt minulla on siitä uudesta asunnosta taas hieman ristiriitaisia ajatuksia tai sitten olen vain väsynyt ja siksi ajattelen negatiivisesti. Ensinnäkin, kun se on kerrostalo ja minä en pidä kerrostaloista. Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa, kun viimeksi olen asunut kt. No, tämä on kyllä rauhallinen talo, mutta silti. Ja..en ole tottunut siihen, että on niin paljon ihmisiä ja asukkaita samassa paikassa. Parvekkeella kun istuu niin siinä menee pieni kävelytie, jossa menee jatkuvasti porukkaa ja kun parveke on kokonaan lasia niin sieltä näkyy joka paikkaan. No, nämä ovat pieniä seikkoja ja tottumisasioita, mutta niitä kuitenkin mietin nyt. Ja onhan se ihan uusi, siisti jne. mutta jotenkin "kalsea" minun makuun jos ymmärrätte. Mutta, eiköhän siihen totu, eikä kaikesta saisi aina marista.

Nyt haluan vain olla hetken täällä makkarin viileydessä ihan rauhassa. Mies menee käymään naapurin kanssa kohta tuossa lähikaupassa. Kaikista mukavinta olisi nyt pakata hiukan tavaraa autoon ja suunnistaa jonnekin mökille luonnon keskelle rauhaan oleskelemaan. Sellaista luksusta minulla ei kuitenkaan nyt ole, joten olen sitten täällä. Ei tämäkään nyt niin huono vaihtoehto ole. Melkein täällä on kuin maaseudulla, vaikka kaupungissa, tämä "vanha" koti kun sijaitsee ihan lähellä "landen" rajaa.

Nyt jäin hetkeksi yksin kotiin. Voisin olla mielellään yksin muutaman tunnin vaikka. Minun pää kaipaa rauhaaaaaaaaaa!

Oi, Amassados☺️❤️

Kuinka mukavaa, että kirjoitit. Kiva kuulla, että olet tyytyväinen uuteen kotiisi. Juu, avaimet on täälläkin jo uuteen kotiin ja muuttolaatikkoja kuskattu henkilöautolla joka päivä. Nokkakärryt olleet melko hyvänä apuna (ilman niitä oltais oltu liemessä) Me ei jakseta laatikoita kanniskella noin vain portaita pitkin. Nokkakärryillä ja hissillä asunnon ovelle (kolmas kerros) ja siitä sisälle. Hyvin on saatukin jo lähes kaikki perille ja tiistaina tulee iso muuttofirman auto ja vie isot huonekalut, pesukoneen jne. Ei tässä enää montaa päivää ole vanhassa kodissa jäljellä ja minullehan nyt tapani mukaan jo pieni "haikeus" iskenyt vanhasta kodista luopumisen vuoksi..no, uutta päin vaan rohkeasti, niin se on paras. Jännää, kun meillä nämä muutto ja "painoarvo"-kuviot samaan aikaan..

Nimittäin minä olen 164cm ja painan juuri saman verran, kuin sinä. Minähän lihoin Mirtalla ensin 16kg ja siitä olen ilman Mirtaa lihonut vielä lisää kamalan ahmimishaluni vuoksi..😞 Ensin se ei minua paljoa hetkauttanut, mutta nyt kesän ollessa totta alkanut yhä enemmän inhottaa, kun kulkee kesävaatteissa ihmisten ilmoilla. Vaikka kuinka olen koittanut ajatella, että olen nyt tällainen ja että onhan niitä toisiakin "pulleita" liikenteessä niin silti on alkanut nyt hävettämään oma olemus aika lujaa. Itsetunto ja oma naiseus on aika hukassa, kun pelistä katsoo "lyllerö". Vatsa roikkuu, reidet paksut, peppu paksu, tissit hölskyy, kaikki tuntuu olevan löysää lällyä, yääääkkkk😝 Ei ole kovin sporttinen olo..ja vaikuttaa se jaksamiseenkin. Muutenkin kuumuus vie voimia ja sitten vielä kun kroppa on niin raskas (kuin olisi raskaana) niin kyllä se menoa vähän hidastaa tai ainakin kaikki tuntuu enemmän raskaalle. Ja kun joka puolella näkee vain nuoria, kauniita, sporttisia naisia minishortseissa niin jippijaijee, siitä ei oikein itsetunto kohene. Kun kaikki muutkin olisi samanlaisia kuin itse niin ei olis mitään ongelmaa.

Jännää, että kun lopetin Mirtan niin sillä tulleet kilot eivät lähteneet yhtään mihinkään, vaikka olin pitkän aikaa vaikka millä dieetillä, jolla ennen olin helposti pudottanut kiloja nopeastikin (vhh-dieetti). Nyt paino päkitti samassa koko kevään ja sitten meni hermot ja aloin ahmimaan ja paino tietty nousi vaan. Nyt on tilanne, että painon nousu on saatava katki ja muutama kilo pois. Ongelma on, että olen siitepölyallergikko ja nyt on ihan järkyttävä siitepölyaika menossa ja saan allerrgiaoireita myös lähes kaikista hedelmistä ja vihanneksista, juuri niistä, joita pitäisi laihtuakseen syödä. Liikuntaa en juuri jaksa harrastaa siis urheilla tai lenkkeillä. Melkoinen soppa..mutta luotan että pikkuhiljaa saan itseäni taas paremmalle puolelle.

Muutenkin on tuo ulkonäkö ollut tässä aika tapetilla. Olen muistellut itseäni ennen ja katsellut muutaman vuoden takaisia kuvia. tekisi mieli kirota. Olen ollut tosi kaunis ja hyvävartaloinen. Ja silloinkin vain kuvittelin näyttäväni vaikka mille..nyt 36-vuotiaana olen huomannut, että ikä alkaa tehdä tehtäviään naamassa ja kropassa. Ja minulla tietysti vielä rankka fyysinen sairaus ollut ja sen rankat hoidot ja sen perään mt-ongelmat ja jaksamattomuus huolehtia itsestään..ja tosiaan se ikääntyminen, aika kovaa settiä.. Tosiaan olisi tarvetta kohta mennä jonnekin Rolf Nordströmin klinikalle "freesaukseen". Naamaan alkaa tulla juonteita, ilme valahtanut, jotain kollageenia kait pitäisi työntää naamaan, että saisi sitä "nuorekasta" kimmoisuutta ja pyöreyttä takaisin, mikä vanhemmiten alkaa katoamaan, posket valuu alaspäin ja "lommottaa" tai jotan..äääähhh!

Voi, voi, voeee..monimutkaista on tämä naisen elämä. No, heh..onneksi on päästään sen verran hullu, että aina voi KUVITELLA olevansa hyvän näköinen ja jatkaa taistelua🙂👍

Iso hali ja kaikkea hyvää Sinulle Amassados, sinulla kyntää kuitenkin tosi hyvin nyt ja toivottavasti isompia romahduksia ei tulisi ja psst..romantiikkaa kyllä luvassa kesällä, tunnen sen ennustajan luissani, ha haa🌻🙂🌻🙂🎂

Olisi kiva aina joskus kuulla mitä sinulle kuuluu, olet aina tervetullut kirjoittelemaan. Kävin lukemassa ketjuasi myös tuolta toiselta osastolta.

🙂👍

Syötiin kanaa ja riisiä. Ihan ok ateria. Jälkiruoaksi söin jäätelön. On se kumma, kun jäätelöä voisi syödä vaikka litran päivässä. Tämä kuumako sen aiheuttaa? Ruokahalu on päivällä/kuumalla heikompi ja tekisi sitten mieli vain jäätelöä yms. Illalla sitten, kun päivän ollut syömättä voisi vetää vaikka mitä. Yleensäkin kumman runsas ruokahalu koko ajan..

Minulla on testaamatta vielä vaikka kuinka monta uutuusjäätelöä. Jäätelöä meinaan syödä koko kesän, vaikka sitten laihduttaisinkin. Valitsen sorbetteja ja mehujäitä enimmäkseen, ne on tosi hyviä. Ja maitojäätelö myös ja kevyempää.

Vadelma vichyä menee kans koko ajan, mutta onhan se hyvä juoda reilusti.

Olen enimmäkseen lueskellut lehtiä ja pientä järkkäilyä tehnyt, mutta ei tässä mitään kovin ihmeellistä kyllä jaksa.

Välillä istuttu kuistilla, mutta siinä on liian kuuma.

Monet ihmiset haluavat maata uimarannoilla. Minä en ole sellainen, ollut koskaan.

Minulle tuli aika kova katumuksen tunne.

Olen elänyt viime ajat hyvin pinnallisesti. Syönyt mitä sattuu, enkä ole hoitanut itseäni esim. terveellisellä ruokavaliolla. Olen lihottanut itseni ylipainoiseksi. Olen käyttänyt rahaa turhuuksiin (joskin ne on olleet tarpeellisia) mutta herkkuihin olen käyttänyt rahaa ihan liikaa.

Olen nautiskellut elämästä, ehkä väärällä tavalla.

Tänä iltana sain viestin henkimaailmasta. Minun täytyy heti lopettaa itseni lihottaminen ja ryhtyä syömään terveellisemmin.

Ehkä tämä viesti voi jostakin kuulostaa koomiselle, minusta ei.

Mietin asioita ja kadun.

Voi tätä kuumuutta. Änkesin tänään itseni paikkaan, jossa oli paljon ihmisiä, tungos ja aurinko porotti ja kuumaa.... Huh. Onneksi selvisin siitä vain pienellä pään säryllä. Minäkin olen ihmisiä, joka ei ihan näin kuumasta tykkää. Tuli vain mieleen noista ulkonäköpaineista. Enhän minäkään ole tyytyväinen peilikuvaani. Pitäisiköhän eteiseen ison peilin tilalle liimata kuva itsestä, kun oli vielä hoikka ja jotenkin elinvoimainen ennen näitä sairauksia. Sitten ihmisten ilmoille lähtiessä katsoisikin sitä kuvaa ja toteaisi tyynesti, että näytänpä tänään hyvältä. Olisiko ideaa? 🙂 Sitten vain kulkisi ylväästi kaikkine kurveineen.

Joku päivä AK, kirjoitit niistä aurinkolaseista. Minä olen huomannut myös niiden ns. suojaavan vaikutuksen. Hassu juttu. Mutta toimii. On kuin omassa suojatussa maailmassa.

Hyvää loppumuuttoa! Toivotaan, että kotiudutte sinne paremmin kuin hyvin. Eli onnea uuteen kotiin 🙂🌻 !
ps. Niin hämärä kuin olenkin, hienointa kesässä on valoisat kesäyöt!

Onko tämä elämäni ensimmäinen päivä ei-ahmijana?

Saattaa vaikka ollakin. Olen päättänyt lopettaa nyt ylenmääräisen herkkujen ahmimisen ja koittaa syventyä muihin asioihin elämässä. Ehkä joskus siinä sivussa voisi sitten laihtuakin.

Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun housut vilahtivat jalkaan ilman äherrystä ja kiroilua ja kaikki vaatteet istuivat ainakin melko hyvin.

En aijo lopettaa herkkuja kokonaan, mutta yritän järkeistää.

Yritän uhmata allergioitani ja alkaa syömään taas enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Ja juomaan enemmän (vettä, vichyä) Vehnäset ja sokerirasvapommit pakko jättää.

Yritän samalla innostaa miestäkin laihduttamaan pötsiään. Rasvamaksaa hoidetaan kait juuri laihduttamalla sitä vatsarasvaa pois?

Hämärä☺️❤️☺️

Kiva kuulla sinusta. Sait minut hymyilemään🙂

Minusta se entisen kuvan peiliin liimaaminen ei ole hyvä idea. Minulla se voisi aiheuttaa aina uudestaan romahduksen, kun näkisin entisen itseni, heh. No, vitsi.

Joo, kesä on kiva, mutta kuumuus ei. Minusta tuntuu, että meinaan hommata muutamatkin erilaiset aurinkolasit ja piileskellä sitten niiden takana aina kun siltä tuntuu. Hassua, etten koskaan elämässäni ole aiemmin niitä käyttänyt.

Luulenpa, että ikääntymisen myötä siitä ulkonäösä tulee jokin jatkuva neuroosin aihe. Aina on jokin huonosti jne. No, on tietysti jos ei ole se sama hehkeä parikymppinen enää. Ja jotenkin senkin kanssa on vain opittava elämään. Elämä jättää jälkensä, mutta hengissä ollaan vielä toistaiseksi🙂

Kiitos, kun vierailit. Kaikkea hyvää sinun kesään ja fiiliksiin🙂🌻

Olikohan viimeinen kerta siivousta ja pölyjen pyyhkimistä tässä osoitteessa..

Hassua, miten sellaistakin tulee ajatelleeksi, että miten osaan siellä uudessa paikassa siivota, kun olen täällä tottunut tiettyihin huoneisiin, tasoihin ja järjestykseen.

Elimistö on aikamoinen kello. Ihmettelin jo hieman lievästi alavireistä ja lyhytpinnaista olotilaani. Sitten pälkähti mieleen, että tämähän on ihan kuin kaksi viikkoa ennen kuukautisia, kun minulla alkaa aina samalla tavalla se "oireilu". Siis jo kaksi viikkoa ennen huomaan muutoksen mielialassani. Muutun apeammaksi ja pinna lyhenee jne. Sitten se tasaantuu pahentuen taas viikko ennen kk. No, katsoin sitten kalnteria ja tosiaan, tasan kaksi viikkoa h-hetkeen. Melkein alkoi naurattamaan. Kyllä hormoonitkin voi olla ja aika syvältä!

Miten teillä muilla naisilla? Onko vaikutusta mielialaan/yleiseen olemiseen kk-kierrolla?

Mutta, kyllä tuo kuumuuskin väsyttää ja ottaa hermoon. Vaikka sitten muuten kesä onkin melko ihana. Varmaan vielä kun tämä muuttorumba sattui kuumaan aikaan niin se stressaa ja tekee myös jotenkin äkäiseksi, kun pitää itsestään puristaa viimeiset mehut tai ainakin melkein.

Nyt kaupassa ostin broileria, tomaatteja, fetajuustoa, vichyä, raejuustoa ja pari proteiinimustikkarahkaa ja no joo, pari pientä jäätelöpuikkoa. Mutta olin kovana, vaikka oli uutuuskarkkipusseja houkuttelevasti kassalla niin en heittänyt sellaista kuormaan, vaikka ennen olisin tehnyt niin hetkeäkään empimättä.

Täytyy yrittää pienillä muutoksilla vaikuttaa kokonaisuuteen.

Muutama kilo on PAKKO saada pois.

🙂👍

mä tsemppaan täällä sua ja yritän ite saada sitä kipinää. Taas hoitajan luonna puhuttiin mun syömisistä. Plääh...

Kiitos Rakas Saloka☺️❤️

Se on sitten viimeinen ilta ja yö tässä asunnossa.

Koko päivä mälvättiin kamoja ees ja taas. Alkaa oleen voimat aika hakusessa. Välillä jaksaa ja sitten taas ei. Huomaan, että stressinsietökykyni on vähänkään väsyneempänä aika morjens. Että ei tässä vieläkään mitenkään normaaliksi voi itseään sanoa, vaikka hieman paremmin onkin nyt mennyt. Jos tulee ylimääräistä suoritetta tai vaatimuksia huomaan, että selviydyn niistä, mutta joudun ponnistelemaan ja sitten kun väsyn niin tulen nopeasti kiukkuiseksi, pinna palaa ja toimintakyky laskee. Minun pitäisi saada niin rauhassa ja omaan tahtiin kaikki tehdä ja en kestä jos toinen siinä vieressä käskyttää ja aikatauluttaa. En ole koskaan sietänyt sellaista. Kait nuoruudessa sai tarpeeksi sitä alistamista ja määräilemistä..

Naapuri oli täällä. Hän jatkaa oravien ruokkimista omalla pihallaan meidän lähdettyä. Ruokintamökki ja automaatit asennettiin nyt hänen pihalle. Toivottavasti oravat osaavat sinne mennä. Eräs vanhempi orava ihmetteli ruokintapaikan katoamista ja tuli pyörimään minun ympärille, tuolin alle ja melkein syliin hyppäsi, kun istuin kuistilla ja juttelin sille. En koskaan olisi uskonut, että oravat voivat niin kesyiksi tulla, kun niitä hoitaa. Onpahan nyt sekin kokemus.

Mies on myös aika finaalissa. Huomaan, että pientä kinaa ja äkinää tulee meidän välille pienistä asioista. Mies lähinnä sortuu määräilemään käytännön asioissa mikä pitää mitenkin tehdä (siis muutto) ja minä sitten ärsyynnyn siitä ja alan äkistä jne.

Vähän on haikea fiilis, kun ajattelen enään yksi yö täällä ja sitten vaihtuu sivu historiassa ja vaihtuu maisema, tuntematonta kohti..

🙂🌻