Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.05.2014 klo 14:58

Arka🙂🌻

Kiva, että jaksat lukea. Meille tulee onneksi sitten 27.p kun lopullinen muutto niin ihan muuttofirma muuttamaan isot kalusteet. Sitä ennen kyllä, kun saamme torstaina avaimet uudelle asunnolle niin alamme henkilöautolla viemään sinne pienempiä laatikoita. Uskon, että muutto menee ihan ok.

Saloka☺️❤️

Kiitos, että olet ajatuksin mukana.

--🙂🌻--

Minä olen vähän seis nyt. Täällä on niin KUUMA..ja ukkosta ilmassa, minulla särkee ohimoilta päätä, eikä ruoka oikein maistu. Se on aina kuumalla ja ukkosella sama laulu.

Istuksin vain sängyllä ja koitan lukea tänään kirjastosta lainaamiani kirjoja ja lehtiä. Ja odotan, että tämä ilma menisi ohitse, vaikka eihän se mene, kun 10 päivän sääennusteessa luvattiin samaa vain jatkuvaksi. No, täytyy sopeutua vain..

Tänään en viitsi mitään sen ihmeempiä tehdä. Kaksi kertaa jo käyty kaupungillakin tänään niin olkoot siinä tarpeeksi tälle helteelle.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.05.2014 klo 18:27

MarianneM: Kiitos, kun kirjoitit. Olipa kiva kuulla kuulumisiasi ja että menee noin hyvin🙂 Eli tasapaino on löytynyt. Minä tulin tulokseen, etten voinut enää käyttää Mirtatsapiinia, lihominen oli niin kauheaa. Onneksi olen ilman sitä nyt päässyt johonkin kauhun tasapainoon. Kaikkea hyvää sinulle ja kaunista kesänalkua🙂🌻!

---🙂🌻---

Täällä löhöillään päät täynnä ukkosta..odotetaan, että tämä ilma laukeaisi jonnekin suuntaan, kun nyt vain seisoo paikoillaan ja on niin painostavaa.

Nyt ei tosiaan jaksa muuta kuin löhöillä. Ei ole kroppa, eikä pää tottunut tällaiseen lähemmäs 30 asteen helteeseen yhtäkkiä, eikä tähän ole oikein osannut varautua tarpeeksi. Onneksi huomiseksi lupasivat hieman viileämpää.

Nyt ei mitään järkevää ajatusta synny.

Siispä ollaan vaan🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.05.2014 klo 11:59

Illlalla oli vähän vaikea saada unta, kun oli niin hiostava ilma. Ukkonen kiersi meidät. Ei ukkosta, ei sadetta. Vain painostava, sähköinen ilma ja etäistä jyrinää.

Nukuin yhtä kyytiä kuuteen saakka. Herätessä ilma oli taas melko kuuma. Miehellä oli lääkäri aamusta ja päätin lähteä sinne matkaan. Nyt kesävaatteet tuntuivat ihan miellyttävälle, enkä tuntenut itseäni mitenkään muita huonommaksi. Kun mies oli lääkärin huoneessa juttelin muutaman mukavan ihmisen kanssa, jotka myös odottivat omia vuorojaan. Oli ihan mukava jutella.

Lekurista meidän oli tultava aika nopeasti kotiin, koska 11 aikaan tänne tuli eräs terkkarin
henkilö kartoittamaan miehen lääkitykset. Nyt hän vasta lähti äskettäin ja jatkan tätä kirjoittamista. Meidän pitäisi lähteä kaupassa käymään seuraavaksi. Yritän kait nyt ostaa vähän kevyempiä syötäviä jos onnistuisi vaikka pari kolme kiloa laihtumaan.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.05.2014 klo 14:17

Käytiin kaupassa ja kyllä oli kuuma. Minä höpötän nyt koko ajan vain kuumuudesta, mutta kun se nyt on ajankohtaista. Kaupassa ei ollut paljon ketään, vaikka yleensä on aivan täynnä. Kerrankin sai rauhassa katsella. Jotenkin helle sai minun pään niin, etten jaksanut ajatella mitään laihdutusruokia vaan otin tyypillisen satsin kaikkea sekalaista. En jaksa kaikkea kerralla ja yhtenä päivänä miettiä vaikka kait se tekosyy pohjimmiltaan on. Ehkä olen niin mukavuudenhaluinen, etten haluakaan laihtua tai ainakaan tehdä mitään sen eteen.

Sanoin tuossa just miehelle, että tekisi mieli laittaa jotkut bikinit päälle ja mennä puolivarjoon makaamaan kuistille. Ongelma vain se, että minulla ei ole tällä hetkellä aurinkotuolia, eikä bikineitä. No, nehän saa kaupasta, mutta nyt ei ole rahaa. Ehkä katselen niitä loppuviikosta sitten. Bikinit päällä olisin tietysti kauhean näköinen, mutta jospa en välittäisi siitä.

Taidan tänään vielä pysyä loppupäivän sisällä. Tykkään lukea ruotsinkielisiä lehtiä. En tiedä mikä siinä on, mutta niihin pystyn keskittymään, kun taas suomenkielisiin en. Otin niitä pinkan kirjastosta eilen. Lisäksi niissä hyviä ruokaohjeita.

Ranskalaiset uunissa. Meinaan tehdä hampurilaisaterian itse. Täytyyhän sitä nyt itseään paisuttaa, että olen sitten bikineissä mahdollisimman komean näköinen😀😎

Ei mun tekemisissä ole kyllä minkään valtakunnan järkeä tai logiikkaa, ehkä se on sitä epävakautta..

🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.05.2014 klo 16:33

Ostin bataattia torilta tänään ja teen siitä sosekeittoa.

Mä oon niin himoinnut tänään hampparista, hot dogita, pitsasta ja kaikesta. Olen yrittänyt ettiä ohjetta netistä.

Mulla on ekaa kertaa tänä vuonna cabrit jalassa ja hihaton. Kuuma on, mut onneksi täällä sisällä on viileää.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.05.2014 klo 17:44

Makoilen sängyllä ja avoimesta ikkunasta tuuli tuo kesän makeaa tuoksua. Kuumassa ilmassa väreilevät kukat, ruoho, poutapilvet.

Olen hieman runollisella tuulella. Muistelin lapsuuden kesiä. Kyllä kesä on erityistä aikaa. Minulla on siihen kiihkeä viha/rakkaus suhde. Kesä on kaunis, toiveiden täyttymys, paratiisi tai onton kaipuun, yksinäisyyden ja vierautumisen kehä.

Luultavasti olen herännyt henkisesti jotenkin eloon. Olen suunnitellut tätä kesää. Aion viettää mukavan kesän. Olen viettänyt jo kaksi helvetillistä kesää ennen tätä. Nyt on aika ottaa kaikki takaisin. Haluan pukeutua, olla alasti. Syödä ja juoda. Laiskotella ja mennä pitkin maanteitä. Haluan kukkia, mansikoita, jäätelöä, aurinkoa. Haluan uida ja maata pilvien alla. Haluan kulkea kaupoissa, sushibaarissa, ihmisten ilmoilla. Haluan vetäytyä metsämökkiin ja tavata autiotalon. Haluan, että syksyllä minulla on paljon valokuvia siitä kaikesta, muistoja.

Ja kaiken taustalla soi klassinen musiikki. Kaiken perusta.

🙂👍

Käyttäjä kisulitassu2 kirjoittanut 20.05.2014 klo 21:42

Aika samanlaista epävakautta eilen olisin mennyt varatulle tanssitunnille, mutta olin niin naatti sinne päästyä menin juomaan limua ja hain patongin. Olen niin mukavuuden haluinen, että kun maha tyhjä en täyty kiiwistä vaan aina pitäisi olla syömässä ateria no en tiedä miten sen kanssa tekisi kun se on joka hiton 3h välein enkä ole ikinä täyttynyt hedelmästä leipä kyllästyttää.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.05.2014 klo 07:31

Takana hikinen yö nro.2

Illalla yhdeksän aikaan löi taas sellaisen kosteuden ja hikisyyden ilmaan, että ei mitään rajaa. Alettiin nukkumaan ja pyörin ja hyörin hikisen nahkeana, kunnes nukahdin. Seurrava havainto; heräsin virkeänä, kävin vessassa. No, kello olikin vasta puoli kaksi. Sitten taas unta ja heräsin viiden jälkeen. Vitsi mitä levotonta sekoilua koko yö.

Lämmintä on nytkin, mutta onneksi sataa kaatamalla. Kumpikin miehen kanssa olemme aivastelleet ja nenät kutisevat. Koivua on nyt joka paikassa ja meidän pihalla ihan ikkunan takana. Kyllä luonto nyt kasvaa kohisten, kun on sadetta ja lämmintä.

Taidan tässä alkaa aamiaista vääntämään ja sitten pakata tavaroita niin kauan kuin tuo sade jatkuu, ennen kuin aurinko alkaa porottamaan. Huomenna kait saamme avaimen asunnolle ja perjantai-aamuna alkaa tavaroiden roudaaminen.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.05.2014 klo 13:24

Saammekin avaimen asunnolle jo tänään. Menemme illalla, kun vuokraemäntä pääsee töistä hakemaan sen häneltä. Samalla menemme uudelle asunnolle tsekkailemaan paikkoja.

Aamulla saimme loput tavarat lähes pakattua. Esillä on enää ne mitä koko ajan käytetään. Tuntuu hassulle ajatella, että ensi tiistaina jo muutamme tästä asunnosta pois.

Sitten kävimme kaupassa. En jaksanut taaskaan ostaa laihdutusruokaa. Pakko kait vaan odottaa, että tämä muutto on ohitse. En pysty yhtä-aikaa keskittymään kaikkeen.

Ruokapäiväkirjaa en ole muistanut pitää. Mutta en tiedä haluaisinko edes muistaa mitä olen viikon aikana mättänyt?

Olen suhteellisen normaalin tyytyväinen/tyytymätön ollut itseeni. Aika neutraalisti, ei ole tullut mitään sen kamalampia romahduksia itsetunnossa.

Koko aamun ja aamupäivän oli sateista ja pilvistä. Nyt näyttää a alkavan paistaa. Minun puolesta olisi voinut pysyä sateisena ja viileämpänä koko päivän.

Ei täällä kotona nyt ole hirveästi mitään tekemistä, kun melkein kaikki mitä voi tehdä on jo tehty. En viitsi enää ylimääräistä täällä siivota vaan siivoan sitten vielä kerran ja se on siinä.

Mies leikkaa pihalla nurmikkoa.

Vähän ärsyttää, kun ne avaimet saa hakea vasta niin myöhään. Minua tympii aina jos myöhään illalla jossain niin menee kaikki iltarutiinit sekaisin.

Muuten päivä, ihan ok!

🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.05.2014 klo 16:32

niin hullulta ku se kuulostaa, mut mun pitäisi enemmän syä. Katoin tänään yhtä laihutus ohjelmaa. Siinä se yks nainen kysy siltä pullealta että miten voi olla mahdollista että teillä on jääkaapissa kasviksia ja silti olette noin iso. Mä aloin siinä miettii, että olen mäkin iso ja syön kasviksia aina ku voin. En mä syö mitään mättöruokaa. eineksiä menee va maksalaatikko ja sekin silloin kun olen tosi väsynyt ajattelee ruokaa.

Ootko katellut (en tiä missä ruokakaupassa käytte) K-menu sarjaa? Mun lähikaupassa on sitä. Olen katellut mitä kaikkea sillä on, mut en ole vielä ostanut. Huomenna kun saan rahaa ja meen kauppaan, ajattelin ostaa niiden jotain lihasuikaleita. En muista onko broileria tai mitä. se on iso paketti ja musta pieni hinta. mut mun onneni on että se hinta on noussut kun olen ostamassa.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.05.2014 klo 18:18

Saloka,

Suosin K-kauppoja tosin käyn satunnaisesti myös S-kaupoissa. Itse en ole noita K-menu vielä kokeillut. Olen kyllä pällännyt niitä mainoksista. Mies osti pari viikkoa sitten sellaisen jonkun paistin, joka oli tosi edullinen ja hänen mukaansa myös hyvä. Eli saattaa olla, että ne muutkin tuotteen ihan syötäviä.

Minä en ole viime aikoina oikein jaksanut keskittyä syömisiin ja olen sitten vain mennyt helpoimman kautta ja mättänyt kaikkea..mättöä. Ja tietysti paino noussut sitten. Tunnen kyllä montakin ihmistä, jotka liikkuvat kohtuullisesti ja syövät ihan järkevästi (paljon kasviksia myös) ja silti ovat painavia. Luulen, että jos ruokavalio on ihan järkevä ja silti painoa on se johtuu aineenvaihdunnasta, lääkityksistä, hormoonihäiriöistä ym. Eli aina jokin sekoittaa elimistön toimintaa.

Minä maistelin kerran bataattia. Minusta se oli hieman liian "imelän" makuista. No, sehän on vain minun mielipide. Olen kyllä kuullut monen sitä käyttävän. Itse teen joskus kukkakaalista muussia, vaikka se haiseekin ihan pierulle🙂 Avokado on minun mielestä myös hyvä lisäke.

En oikein jaksa ottaa painetta tuosta painon noususta, kun minulla se paino yleensä aina sahaa muutamalla kilolla edestakaisin. Toki täytyy alkaa varomaan, ettei se enää enempää nouse.

Täällä sataa nyt kaatamalla. Onneksi ei ole ukkosta.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.05.2014 klo 10:50

Eilen ja tänään on paha siitepölypäivä. Aivastelen solkenaan, nenä ja kitalaki kutisee taukoamatta ja naama on taas jonkin verran punainen. Aamulla silmät oli ihan turvoksissa. Eli olen hirveän näköinen. Lisäksi vielä likaiset hiukset. Ja muuttovaatteet päällä. En ole mikään prinsessa. Mutta, kaipa tämän välillä kestää, kun on ollut parempiakin päiviä.

Eilen illalla haettiin avaimet. Tänään jo aamusta roudattu tavaraa ja käyty samalla apteekki ja kauppa-asiat. Onneksi saan illalla ottaa allergialääkettä jos tämä aivastaminen loppuisi tai ainakin lieventyisi. Minullahan oli lääke tauolla muutaman päivän, kun se loppui. Siksi olenkin pärskinyt.

Illalla olin eilen hieman allapäin. Vaikka asunto on mukava niin jotenkin se tuntui tosi vieraalle paikalle ja jonkinlainen paniikki iski sinne muuttamisesta. Koko paikka tuntui yhtäkkiä kolkolle tämän vanhan ja tutun, turvallisen sijaan. No, tiedänhän että tulen sinne kotiutumaan, mutta nyt se tuntuu kaukaiselle ajatukselle ja uusi on aina uusi, tuntematon.

Olen ollut tänään vähän kiukkuisella tuulella, osittain muuttostressin, osittain siitepölyn ja sen aiheuttaman suhteen, osittain ihan muuten vaan. Kait liian paljon asioita yhtä-aikaa, minun suppea pää ei jaksa käsitellä kaikkea ja hermostun, kun pitäisi olla niin tehokas. No, oikeastaan en suostu olemaan yhtään tehokkaampi kuin oikeasti olen, etten väsähdä liikaa.

Tänään jo tapahtunut niin paljon, että vähän ajatus harhailee.

Täytyy alkaa jatkamaan. Palataan🙂🌻!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.05.2014 klo 19:07

Päivä alkaa kääntymään iltaan.

Olen vähän väsynyt muuttotouhuista ja alitajuisesta stressistä liittyen uuteen asuntoon ja sinne sopeutumiseen. Ja tietysti kaiken paikalle saamiseen siellä. Näköjään muuttostressi iski minuun vasta nyt. Mutta oikeasti ei tarvisi stressata, kun kaikki on hyvin aikataulussa ja vara on pitää lepopäivääkin ennen lopullista muuttoa. Huomiseksi luvattu tosi kuumaa ja mietin, että sattaa olla järkevämpää huomenna levätä ja sitten taas virkeämpänä jatkaa.

Mies laittoi kuistilla grillin tulille ja meinaa sinne makkaraa. Minulle ei makkara nyt maistu vaan laitoin pasteijoita uuniin, kun pakastimessa oli yksi pussi. Minua vähän se häiritsee, että tavaroita on nyt kahdessa osoitteessa. En tiedä miksi, mutta se vähän ahdistaa, kun olen sellainen kontrollifriikki, että kaiken pitäisi olla hyvin hanskassa, järjestyksessä ja samassa paikassa.

Lisäksi ahdistaa, kun uuden asunnon kaapin ovissa isot peilit ja näin pitkästä aikaa koko vartaloni kunnolla ja näytin TOSI läskille, oikein punkerolle. ihonmyötäiset vaatteet päällä näytin aika törkeälle. Ei minulle sittenkään ole sama jos näytän lihavalle. Eihän ylikilot ketään suorastaan kaunista. Ainakin minut tekee vanhemman ja väsyneemmän näköiseksi. En kyllä tajua miksi paino ei koko keväänä laskenut vaikka olin pitkään hyvin järkevällä ruokavaliollakin. No, liikuntaa en kyllä paljon harrasta, muuta kuin mitä tulee päivittäisestä normaalista asioimisesta jne. Mutta autolla ajetaan aina...epäilen kyllä, että aineenvaihdunta on aika seis kaikkien hormoonipuutosten ja häiriöiden vuoksi. Kait sitä täytyisi taas kerran alkaa yrittämään muutaman kilon laihdutusta. Olen vain tullut niin mahdottomaksi kun en saa itseeni kuria noiden syömisten suhteen. Ja vain herkkuja tekee koko ajan mieli, ei oikeaa ruokaa. Pyh..!

En oikein tajua. Silloin kun naamani on siedettävämmän näköinen niin vastaavasti vartalo näyttää kaamealle. Ja taas päinvastoin. Jos hiukset näyttävät melko ok niin joku muu osa näyttää huonolle. Miksi koskaan kokonaisuus ei voi olla ok tai peräti hyvä?? Pitäisiköhän tätä joskus tosiaan pohtia jonkin asiantuntijan kanssa? Tiedä, kuin hyviä vinkkejä saisi..tai sitten menisi loppukin itsetunto..

Ja taas mietin aika turhia asioita. Miksi en osaa miettiä viisaampia aatoksia? Eihän se ulkonäkö miettimällä parane vaan teoilla jne. Kannattaisi siis tehdä enemmän ja miettiä vähemmän, mutta..hepommin sanottu kuin tehty, ainakin tällaiselle vätykselle🙂

Kumma, että silloin kun olen paksumpi niin tunnen itseni muutenkin jotenkin vähempiälyiseksi. Ihan kuin tulisin tyhmemmäksi, kun lihon. Lihovatko aivonikin?

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.05.2014 klo 08:28

Kyllä taas tarkenee🙂

Yö oli vähän raskas, hikinen.

Tuntui, että olisin voinut jatkaa nukkumista myöhempään. Nousin kuitenkin. Söin aamiaista ja pesin hiukset, jotka pesin viimeksi yli viikko sitten. Vähän venähti tuo pesu, kun ollut kaikkea hommaa ja olen käyttänyt kuivashampoota. Kuivis on ihan hyvä.Sillä saa tukkaan vähän rakennetta ja "paksuutta", kun muuten on sellainen luiru ja helposti paskoittuva.

Ilma on jo tosi kuuma. Tänään luvattiin viikon lämpimintä päivää. Ja huomenna myös tosi lämmintä. Sunnuntaina sitten sataa, ainakin jossain välissä. Minua ei nyt tänään jotenkin huvittaisi ollenkaan mennä uudelle asunnolle. Huvitaisi vain olla täällä vanhassa. Kuten eilen, alan kait nyt konkreettisesti tajuta, että me jätämme tämän vanhan paikan ja tavallaan haluan vielä fiilistellä täällä, kun kuitenkin periaatteessa ollut kiva paikka.

Mutta, yritän ajatella, että aika menee. Kaikki muuttuu ja mikään ei pysy samana. Siihen on vain sopeuduttava ja muutoksessa voi aina piillä voima. Näin yritän itseäni psyykata tänään.

Suunnittelin heti aamusta menoa yhteen kauppaan katsomaan parvekekalusteita, kun vuokraemäntä oli sittenkin ottanut sen pöydän sieltä parvekkeelta ja me joudutaan nyt hommaamaan sinne uusi kalusto. Ne on aika kalliita. Haluaisin sellaisen "sohvakaluston". Olisi ollut niin helppoa jos ne kalusteet olisi jätetty sinne parvekkeelle niin ei olisi tarvinnut meidän alkaa niitä hankkimaan, mutta tietysti ymmärrän, että hän on ne tarvinnut muualle.

Mies meni kuitenkin laittamaan naapurin terassin lattiaa ja siinä menee nyt jonkin aikaa. No, ei se mitään. Sillä aikaa ehdin tehdä omia hommiani ja valmistautua lähtöön. Kait me kuitenkin käydään tänään siellä uudessa paikassa ja varmaan sitten sitä kalustoa katsomassa.

Olisi kyllä ollut kiva jos nyt olisi ollut sadepäivä.

🙂👍

Käyttäjä Monange kirjoittanut 23.05.2014 klo 09:54

Moikka, tulen pikaisesti ilmottautumaan, että en ole tarkoituksella hylännyt sinua ja tätä kaikkea, tämä on vaan ollut nyt just maailman hirveintä aikaa, sain melkein potkut, nyt on tuli alla KOKOAJAN töissä ja olen ollut aivan sairaan ahdistunut ja paniikissa koko viikon, motivaatio on ihan nolla, oli jo aiemminkin (ja siksi minua uhkaillaankin potkuilla, vaikka on tässä muutakin ja minusta minullakin pitäisi olla jotain oikeuksia, mutta ei ilmeisesti, työnkuvani on ilmeisesti "orja" ja se taas ei oikein sovi minulle), olen miettinyt ihan tosissani itsemurhaa, olen ollut ihan järkyttynyt, ja siksi en ole puhunut tästä edes kenellekään etten ihan totaalisesti MURRU. En siis nyt pysty varmaan tästä ja kaikesta täällä avautumaan kun on niin tilanne päällä. En tiedä miten tästä eteenpäin. Tänään on kyllä terapia taas, siellä on varmaan pakko tätä juttua nyt miettiä. Minun alan töitä nyt ei ihan tuosta noin vaan saa, joten semmoiset ehdotukset että "vaihda työpaikkaa" ei nyt oikein piristä, olisin irtisanonut itseni jo aikoja sitten jos vain VOISIN. Mutta siis täällä ei hyvin mene nyt mikään, tuntuu että tilanne vaan pahenee ja minun elämässä epäonnistuu aivan kaikki, pakko vaan sinnitellä jollain ihme varageneraattorin sisulla eteenpäin ja esittää taas ulkopuolelle että kaikki olis ihan ok vaikka ei todellakaan ole ja tehdä töitä niinkuin rakastaisin niitä ja pomoa vaikka oikeasti on olo, että haluaisin tyyliin murhata hänet ja olen tosi pettynyt ja katkera siitä miten vähän ilmeisesti hänelle työntekijänä merkitsen, voitte arvata, että nyt ei tosiaan motivoi ainakaan yhtään enempää.

Tsemppiä kovasti muuttoon ja älä siis ihmettele jos en hetkeen kirjoita, en välttämättä pysty nyt siihen. Iso halaus! ☺️❤️☺️