Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Menin vähän paniikkiin, kun säätiedostus lupasi maanantaille jopa 30 astetta hellettä!! No vaikka olisi 25 niin sittenkin.. En tiedä, mutta nyt taas tuntuu, että KESÄ tulee vähän liian nopeaan, kun tänään on viileää ja sateista ja yhtäkkiä onkin noin kuumaa.
Aloin miettimään, että mitä laitan päälle ja missä asussa vatsa pullottaa ja läskimakkarat keskivartalolla tursuilee jne. Tällä hetkellä tuntuu, että en mene kyllä ulos ollenkaan, mutta pakkohan se on. Tietenkin on taas niin, että mielestäni kaikki muut ovat "oikean" näköisiä ja minä ihan p*skan näköinen. Nyt tuli kyllä hetkellinen notkahdus itsetunnon kanssa, kun kuulin nuo hellelukemat.
Mies ei ota mitään paineita, ainakaan ulkonäöstä. Miehillä se onkin helppoa, hypätä vain niihin viimekesäisiin shortseihin..
Nyt en voi miettiä mitään muuta, kuin niitä helteitä ja omaa pukeutumistani ja miltä sitten näytän..Voi vuohen vehkeet, taas se alkaa!
Jotain on taas tapahtunut pääkopassa.
Saattaa olla, että siitepölyt on taas räjähtäneet ilman lämmetessä.
Nenä oli tukkoinen ja olo hieman masentunut, jotenkin sekava.
Ei tämä nyt oikealle masennukselle tunnu, mutta vähän alavirettä. Sellaista, ettei pääse oikein käyntiin. Nenä myös kutittaa ja aivastuttaa. Allergiaa kait.
Minua nyt jotenkin inhottaa helteen tuleminen. Sittenkin inhottaa "paljastaa" itsensä vähissä vaatteissa. Tulee jotenkin haavoittuvainen ja suojaton olo.
Nyt tunnen itseni enemmän joksikin peikoksi, kuin ihmiseksi.
Pakkohan se on tämä päivä klaarata jotenkin.
"Aamiaiseksi" olen tuossa vetänyt pian 8 dominokeksiä.
Turha kait sanoa, että peilikuva on enemmän NOT kuin HOT tänään.
Podenko krapulaa kaikista hyvien päivien rälläämisistä?
Päätettiin miehen kanssa viettää tänään mahdollisimman rento päivä, että saadaan kumpikin vähän levätä näistä ruljansseista.
Varmaan vaan löffätään, syödään ja puuhaillaan jotain pientä.
Ulkona on täysi kesä. Minua ei nyt oikein nappaa se. Mietin mitä yleensä puen päälleni tänään jos jossain vaiheessa menemme ihmisten ilmoille. Pelottaa muiden kesäisten ihmisten näkeminen. Ärsyttää, kun itsellä on taas näin tyhmiä ajatuksia.
Ei näistä ajatusmalleista kait koskaan pääse kokonaan eroon.
VOI HEVON VEHNÄSET!
Nythän minä vasta hokasin, kun mietin, että miten tämä päivämäärä vaikuttaa niin tutulle jostain.. No, tarkistin asian ja nythän on tämän ketjun vuosipäivä, heh.
Eli tasan vuosi sitten tänä päivänä löysin tämän Tukinetin ja aloitin ketjun..
Onneksi olkoon tämä ketju🙂🎂!
Onhan tässä tänäänkin sitten jotain juhlan aihetta🙂🌻!
Nyt alankin miettimään, miten juhlistan tätä päivää🙂
Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette vuoden ajan osallistuneet tähän, tsempanneet ja jakaneet ajatuksianne kanssani, ISO KIITOS☺️❤️☺️!
🙂👍
Mies purkaa vanhaa läppäriäni osiin keittiön pöydän ääressä. Hävitämme sen (ollut jo kauan toimimaton) ja mies haluaa varmistaa, ettei kukaan enää ota sitä käyttöön. Aivan jonkin tieteilijän näköinen, kun silmälasit päässä ahertaa ja pöytä täynnä koneen osia🙂
Minun "Aamiainen nro.2": Ruisleipää, voita ja välissä ylikypsää palvilihaa. Mahtavan makuista, mutta muuten hieman kyseenalainen "pommi" sillä minä en yleensä mitenkään hyvin siedä ruisleipää ja nähtäväksi jääkin alkaako tästä jokin ydinräjähdys mahassa ja palviläski suhteellisen tukevaa tavaraa, joten..mutta eiköhän tuo jonkun aikaa minut tiellä pidä..
Mietin edelleen tuota kesän tuloa ja mitä laittaisin päälleni jos menen edes meidän pihalle. On tämä nyt jo aivan sairasta, ettei yhtäkkiä TIEDÄ miten pukeutua. Jotenkin en vain usko, että siellä mikään oikea kesä päivässä tulee. Luulen, että tuuli on kuitenkin viileää jne. Eli tuskin ihan alasti ulos menen. Täytyy kait taas jotenkin vaiheittain ja omaa kauhurajaa kuunnellen kokeilla vaatetuksia.
🙂👍
Kesäneuroosi voitettu tältä erää.
Tuli pakottava tarve laittaa niitä kesävaatteita päälle ja lähteä "harjoittelemaan" niissä olemista ihmisten ilmoilla. Arvelin, ettei siellä niin helle vielä ole, että shortseja olisi pitänyt alkaa laittamaan ja olin ihan oikeassa. Lämmintä oli, mutta ei varsinaisesti kuumaa. Eihän suurinta hellettä luvattukaan kuin vasta ensi viikolle. Laitoin ohuet, kesäiset housut ja valkoiset matalakorkoiset sandaalit, sekä sinivalkoraitaisen puuvillaisen, ohuehkon kesäpuseron. Otin myös kesäkellon käyttöön🙂 Viime keväänä tähän aikaan olin mielestäni liian ruma sitä käyttämään. Vaatteet tuntuivat jo sisällä ihan hyvältä päällä, paitsi vyötärö on minulla ongelmakohta, kun maha tursuilee tiukan housunvyötärön kanssa. Menin ensin meidän pihalle testaamaan, miltä tuntuu olla ulkona niissä vaatteissa ja kävellä uusilla kengillä. Ihan hyvälle tuntui ja sain vähän lisää itsevarmuutta.
Lähdettiin ajelulle ja poikettiin sinne yhdelle jäätelökopille. Siellä oli ihan kivaa, kun ei ollut paljon ihmisiä, vain muutama. Tunsin oloni ihan hyväksi niissä vaatteissa. Otin yhden appelsiinisorbetti ja yhden mustikkajäätelöpallon. Syötiin siinä kioskin pihassa suurin osa annoksesta autossa loput. Tai siis minä söin. Mies ei nyt välittänyt jäätelöstä. Ajeltiin maaseudun kauniissa maisemissa. Kamala hinku tuli taas olla kesällä maaseudulla. Siellä on niin kaunista ja rauhallista. Paljon seurattavaa luonnossa. Nähtiin tiellä kyykäärme. Minusta oli aika kesäistä, kun oli pallojäätelöä ja kyykäärme tiellä🙂 Valitettavasti näimme myös pienen oravan pomppimassa tien yli ja jäämässä auton alle. Se oli kauheaa. itkin pitkän aikaa. Minä en kestä yhtään mitään eläimille tapahtuvia pahoja asioita.
Huomasin, että ihmisllä oli kyllä vaatteita ihan laidasta laitaan. Joillakin vielä paksummat takit ja hupparit päällä. Ei ollut mitään ylikesäistä meininkiä vielä. Varmaankin kaikki oli aika pihalla, että mitä laittaa päälle. Luultavasti ensi viikolla on kesäisempää vaatetusta. Ainakin hetkeksi voitin kesäneuroosini.
Kotona istuttiin jonkin aikaa pihalla. Katselin takapihalla sinisiä kukkia. En viitsinyt tänään siivota vaikka onkin lauantai, kun viikolla siivottu koko ajan muuttohommien vuoksi. Siksi vähän eri tuntoinen lauantai, kuin yleensä. Se aamulla syöty ruisleipä tosiaan alkoi jonkin verran närästämään, kuten arvasinkin. Söin vielä päiväruoaksi intialaisen aterian, joka oli aika mausteinen ja nyt närästää vielä enemmän. yritän olla välittämättä siitä. Haluan syödä tänään yhtä ja toista. Kaapista ja pakastimesta pitääkin syödä pois ennen muuttoa. Siihenkään ei enää niin kauaa ole, kun 27.p ollaan jo lopullisesti uudessa asunnossa.
Juttelin äidin kanssa puhelimessa. Siellä samanlainen pohdinta menossa kesästä ja pukeutumisesta..ei ole tainnut kauas omena puusta pudota😉
🙂👍
Luin taas tämän ketjun alkua eli vuosi sitten tähän samaan aikaan.
Aikamoista tunteiden vuoristorataa, kuolemaa, pillereitä ym. Tietysti minulla oli silloin tuoreesti takana ERITTÄIN rankka ajanjakso niin henkisesti, kuin fyysisesti, mutta olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka paljon mieltäni sekoitti tuohon aikaan se melko holtiton bentsojen napsiminen ja yritykset vieroittua niistä. En muistanutkaan ennen kuin luin niitä tekstejä, että saatoin silloin ihan keskellä päivääkin vetäistä 2 temestaa tuosta vaan, kun alkoi v*tuttamaan. Täytyy sanoa, etten oikein tunne itseäni nyt noista kirjoituksista tai siis, että en enää voisi mitenkään käyttää esim. lääkkeitä noin. Ei ihme, että olen ollut noissa kirjoituksissani niin ailahtelevainen. Olenhan ollut pillerihumalassa jatkuvasti. Onneksi olen päässyt niistä eroon. Tiedän joitakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet eroon temestestasta. Itsekin jo välillä ajattelin n.sata kertaa, etten koskaan pääse siitä.
Otin pakastimesta mansikkakakun sulamaan. Pakastin on syötävä tyhjäksi tosiaan ennen muuttoa ja ajattelin, että mansikkakakku sopisi tähän kesäiseen lauantai-iltaan. Ajattelin, että mieskin tykkäisi syödä sitä. Ajattelin ihan huvin vuoksi alkaa pitämää sellaista ruokapäiväkirjaa, johon merkkaan kaiken mitä syön. Ihan senkin vuoksi, että näkisin pidemmällä aikavälillä, mitä oikein syön ja paljonko herkkuja menee (paljon) jne.
Mies lämmitti saunan ja meni sinne. Minä en tykkää saunoa, joten en mene. Sunnuntai on perinteisesti ollut minun pesu ja itseni huoltopäivä.
Aurinko paistaa vieläkin kauniisti, tuulee aika paljon. Eiköhän se kesä tästä nyt ala. Taidan uppoutua muutaman kiinnostavan blogin maailmaan. Saatan myös katsella taas autiotalojen kuvia.
Monange, ajattelen sinua. Varsinkin nyt, kun kesä on taas täällä. *Halit*☺️❤️☺️
🙂👍
Mies nukahti eilen illalla ennen minua. Valvoin 11 saakka. Minulle se tosiaan on "valvomista" jos tuohon aikaan olen vielä hereillä. Netissä roikuin, en sen kummempaa.
Puoli kuudelta heräsin ja päätin nousta ylös. Mieliala oli ja on ihan hyvä. Aamuhommia ja ovella haistelin ihanan raikkaan tuoksuista ilmaa yön jäljiltä. Se tuoksu on jo kesäinen. Muistan saman tuoksun aina kesän alkaessa. Luonnon tuoksut ovat parempia, kuin mikään maailman hajuvesi (vaikka hajuvedetkin ovat ihania).
Hommaillut vähän pitkin asuntoa. Petannut petejä, tyhjännyt roskiksia, käynyt jääkaappia läpi miettinyt aamiaisvaihtoehtoja. Tänään on ilmiselvästä siivouspäivä. Ehkä myös pyykinpesupäivä ja myös itsenipesupäivä. Siinäpä jo hommaa tarpeeksi. Tänään tuskin haluan lähteä minnekään. Viihdyn kotona. Onhan tuota muina päivinä tullutkin joka päivä jossain lennettyä. Kirjaston kirjojakin pitäisi vähän katsella, kun huomenna on palautuksia. En ole pahemmin ehtinyt, enkä pystynyt keskittymään niihin.
Täytyy nyt potkaista tämä aamu todenteolla käyntiin.
🙂👍
Mun päätä häiritsee nuo lääkkeet. Yritin eilen ajatella, että Lamoja voin tod näk syödä kiltisti pidempään. Jos ei monttuja, niin truxal siinä rinnalla, kunnes olo kantaa ilman lääkkeitä? Olisikohan se mahdollista. Litoja aion syödä vain niin kauan , kunnes saan luvan lopetta ne.
En edelleenkään suostu vastaanottamaan sitä bipo-diagnoosia. Yksi tuttu sanoi ettei kannata niin helpolla vastaanottaa diagnoosia, joka ei välttämättä pidä paikkaansa.
Mun pitäisi kanssa varmaan aloittaa tuo ruokapäiväkirja, sen takia, että hahmotan paremmin syömiseni. On näköjään ollut taas päiviä, kun pelkään kaloreita ja jää ruokailut vähiin.
Mäkin haluaisin muuttaa, mutta nyt ei olisi energiaa moiseen. PK-seudulla on aika turha edes yrittääkkään asunnon vaihtoa. Toisaalta, mulla on niin pieni vuokra ja alue on kiva. On luontoa ja lenkkeilyreittejä.
Tulisi siivoiltua kaappejakin 😀
Pölyt pyyhitty. Vessa ja keittiö pesty. Ajattelin myös imuroida niin miehen ei aina tarvitse. Saa lepuuttaa selkäänsä. Mies pesi kyllä pyykit, pakkasi laatikoita, vei roskat jne. Kyllä hän hyvin aina tekee kotitöitä ja auttaa kaikessa. Meillä on vain ne tietyt hommat, mitkä aika on jakanut kummankin tehtäväksi. Minä pyyhin pölyt, pesen vessan ja keittiön, petaan sängyt, tyhjennän roska-astiat ja huolehdin yleisestä siisteydestä ja sisustuksesta. Mies pesee pyykit ja laittaa ne kuivumaan ja yleensä myös viikkaa kaappeihin takaisin, vie roskapussit roskiin, sekä lehdet paperinkierrätyslaatikkoon, lataa astiakoneen ja purkaa sen (joskus kyllä minäkin puran), tekee ruoat ja imuroi (minä alan nykyään imuroimaan) Sängyn mälväämme yhdessä, siis vaihdamme petivaatteen ja imuroimme sängyn. Mies pesee ja huoltaa auton, sekä huolehtii kaikki auton asiat, sekä maksaa meidän laskut verkkopankilla yhteiseltä tililtämme, ruokkii oravat ja tekee kaikki raskaammat piha, huolto ym tehtävät. Minä teen jälkiruoat, katan pöydän ja ruoan jälkeen autan keittiön raivaamisessa.
Muutama muuttolaatikko taas pakattu ja aamiainen syöty siinä välissä. Naapuri tulee kohta tänne. Syötän hänelle pakastimesta ja kaapista keksejä ja donitseja sun muita herkkuja missä on päiväys lähestymässä ja ne pitää saada syötyä. Naapuri syö aivan kaiken mitä sen eteen laittaa ja vieläpä hyvällä ruokahalulla🙂 Eikä hän ole edes yhtään lihava vaan hoikka ja urheilullinen. Varmaan kova aineenvaihdunta.
Kävin eilen puntarilla. Eipä ihme jos vaatteet kinnaa ja maha tursuilee. Vaaka näyttää lukemaa 75,5kg. Olen siis pari kolmea kiloa taas lihonut. Olenhan kyllä syönytkin ihan mitä vaan. En tiedä mitä alan tekemään asian hyväksi. Yleensä kun kuumat ilmat alkavat niin minun ruokahalu heikkenee ja syön etupäässä kaikkea vesipitoista ja laihdun muutaman kilon aina kesällä. Siihen luotan nytkin. Mitään dieettiä en ala kyllä vetämään.
Ulkona alkaa olemaan jo tosi lämmintä. Huomiseksihan on luvattu oikein kunnon helteitä. Täytyy vähän miettiä mitä siivouksen jälkeen laittaisi päälle jos vaikka menisi ulos istuskelemaan. Ensin täytyy kuitenkin imuroida ja sen jälkeen suunnitella päivän ruoka. Tekemistä on niin paljon, että tuntuu kuin päivän tunnit ei riittäisi mihinkään.
🙂👍
Imuroitu koko huusholli. Käytössä nyt kevyempi imuri niin jaksan minäkin imuroida. Se edellinen oli sellainen painava tehoimuri, enkä jaksanut sillä, kuten olen jo aiemmin kertonut. Tuntui vähän oudolle, mutta ihan mukavalle, kun jaksoin imuroida kaiken, eikä miehen aina tarvitse kipeällä selällä.
Vähän aikaa huilaan tässä koneen ääressä ja sitten jatkan hommia. Mies kävi naapurille laittamassa kukkalaatikot ja aurinkovarjon paikoilleen. Täytyy alkaa kohta sitä päivän ruokaa suunnittelemaan. Jossain vaiheessa voisi kyllä vähän aurinkoakin ottaa kuistilla.
Täällä on kovin hiljaista. Onkohan porukat päätelleet, ettei minulle tarvi enää kirjoitella nyt kun menee hieman paremmin?🙂 No, ei vainkaan, mutta kyllä tänne saa ihan kirjoitella samalla tavalla kuin ennenkin ja huonojakin fiiliksiä ja kuulumisia jos niitä on, ei tarvitse ajatella, että se minun virettä jotenkin huonontaisi. Ei tarvitse olla liian hienotunteinen, kuten useat kiltit ihmiset täälläkin ovat. Minä haluan kuulla mitä minun ystäville kuuluu☺️❤️
Voihan toki olla, että kaikki ovat poissa koneiden ääreltä, jossain kesäpäivien vietossa. Uskon kuulevani teistä taas🌻🙂🌻🙂👍
Huh hellettä. Yö oli jo aika kuuma. Ja lämpenee vaan ja tänään pitäisi ukkosia olla luvassa illemmalla. Minulla pienesti särki päätä jo herätessä ja olen varma, että ukkosta on jo ilmassa kaiken aikaa, minun pää kertoo niin.
Helteen aistii ilmasta nytkin, vaikka on vielä näin varhaista. Ilma tuoksuu sellaiselle raskaalle ja makean kesäiselle. Minä olen vähän häiriintynyt tästä yhtäkkisestä helteiden tulosta. Tuntuu, ettei osaa oikein elää, kun onkin yhtäkkiä siitä viileästä ja sateesta heitetty helteeseen. Kaikki liian äkilliset tapahtumat tuntuvat olevan minulle vaikeita. Mutta elettävähän se on tätäkin päivää ja ilmaa vaan. Eiköhän siihen totu.
Ensi yöksi on luvattu oikein kuumaa.
Tänään on siis maanantai ja en tiedä vielä mitä tästä päivästä tulee. Ei ole mitään pakollista, joten ihan vapaasti saa soveltaa päivän kuin haluaa. Maanantai on syytä ottaa aina melko rennosti, ettei tule mitään I hate monday-kohtausta.
🙂👍
Hei AK!
Käyn kyllä joka päivä katsomassa mitä sinulle kuuluu, en ole vaan osannut pistää itsestäni mitään viestiä. Päivät menee miten menee, makoilen sohvalla paljon. Ei ole oikein mitään tekemistä. Työpaikkoja olen katsellut mutta eipä niitä ole oikein ollut. Enkyllä tiedä hakisinko jos olisikin työpaikka, en taida oikein olla työkykinen. Tänään tukihenkilö hakee kävelylle. Sinä olet saanut jo paljon tehtyä muuttoa silmälläpitäen. Saatteko jostain apua muuttopäivänä vai kahdestaanko pitää jaksaa kantaa kaikki kamat?
olen ollut aika maassa, etten ole jaksanut kommentoida ja lukea kaikkea. Anna anteeksi. Mut olen hengessä mukana.
Kevätkesäterkkuja! Olen lukenut silloin tällöin palstaasi, ei vain ole tullut kirjoiteltua tai kommentoitua..Mutta hienoa, että sulla tuntuu menevän paremmin ja muutto kivaan asuntoon on tiedossa. Jospa kesä olisikin parempi kuin edellinen, siitä "kehityksestä" voi iloita.
Mulla menee ihan mukavasti niin mielenterveyden kuin elämäntilanteen osalta, ei ole sen kummempaa kerrottavaa. 🙂 Huomasin myös, että olo on ollut jo pidempään tasaisesti ok, kun ennen se heilahteli ja synkkyysjaksoja oli paljon. Tuo Mirtatsapiini tuntuu kyllä aiheuttavan aamupäiväväsymystä ja tukkoisuutta, sekä edelleen sitä makeanhimoa..Minunhan on pitänyt jo pari kertaa laihduttaa kevään aikana, mutta tyssännyt on homma. 😉 No nyt se kesä sitten tuli ja olo on todellakin, kuten kuvasit, "haavoittuva" paljastavissa vaatteissa. 🙂 En ole jaksanut käydä shoppailemassa uusia kesävaatteita (inhoan itse asiassa shoppailua), vaikka nyt olisi löysiä paitoja tarjolla. Ehkä joku viileämpi ja sateisempi aamu lähden ostoksille..
Täytyypä tosiaan alkaa etsimään kaapista ne harvat kesävaatteet joissa on mukava olla, ehkä iltapäivästä käyn ulkona istuskelemassa. Mukavaa hellepäivää ja take care!