Piti tulla ilmoittautumaan tänne, että hengissä ollaan ja oli tuossa muutama ihan suht hyväkin päivä ja suht seesteinen ja normaali olo. Nyt sitten tänään on ihan todella tODELLA heikot fiilikset, olen vähän kipeänä taas, mutta ei se ole mikään kaiken kaatanut juttu, en oikein ymmärrä, mutta nyt on olo, että huvittaisi heittää lusikka ihan kokonaan nurkkaan! ihan sellainen, ettei tässä missään ole kyllä mitään järkeä! Se päällimäisenä, ja lisäksi ahdistaa ihan suunnattomasti ulkonäköasiat, luin just jostain että ensi viikolle iskee helle, en ole yhtään sellaisissa fiiliksissä että se inspiroisi nyt, ennemmin tulee ajatuksesta vähän pakokauhu ja on ihan sairaan ruma olo. voi että kun ottaa päähän tämä ettei mikään näytä kestävän ja aina kun saat vähän enemmän jostain otetta niin se hajoaa ja ollaan taas lähtöpisteessä paitsi että luultavasti ennemminkin vielä vähän syvemmällä kun aiemmin…. eihän tällaista vaan jaksa!!! Mitähän sitä oikein tekisi elämällään… yrittää rämpiä eteenpäin ja aikaa vaan kuluu ja silti menee yleisen olotilan mukaan ennemmin huonosti kuin hyvin. olisipa joku taikakeino…. 😑❓ Ihmettelen tätä elämää kyllä!!!! Onko tämä jotain leikkiä, että kohtalo ilkkuu, että ähäkutti, sainpahan sinut rentoutumaan hetkeksi, pudotetaanpa pohja taas kaikelta niin voidaan naureskella sinulle kun räpiköit menemään ja katsotaan hukutko jo vihdoin..🤕😝🤔😞

Monange Darling,

Olen kyllä ajatellut sinua, kuten aina. Paniikin sain minäkin melkein, kun luin, että ensi viikolla lämpenee reilusti. Kumma epävarmuus ja epämiellyttävä sisäinen tunne meinasi vallata minut, kun ajattelin itseäni kesävaatteet päällä. Huh, näen jo itseni, sen köntyksen survottuna liian pieniin vermeisiin, pahimmillaan naama joko kalpeana tai punaisena ja hiukset (tietenkin) huonosti nilkuttamassa epämukavilla kesäkengillään naama norsunvitpiipillä (ahdistuneena kauheudestaan) ja kiukuttelemassa miehelleen (väsynyt kuumasta ilmasta, ärsyyntynyt ihmispaljoudesta, alemmuudentunnossa) eli oikein ihana kesäskenaario minusta. No, tuo oli tietty liioiteltua, mutta ihan tosissaan minäkin tässä mietin, että olenko sittenkään valmis "paljastamaan" itseäni maailmalle tällaisena?

Hah, muistan viime kesänä, kun olin ahdistunut siitä, että olin sellainen laiha ruipelo, kun en ahdistuneena syönyt mitään ja mielestäni siksi kaamean ruman näköinen. Unelmoin silloin, että kun olisi lihaa luiden ympärillä niin olisin kauniimpi. No, nyt on lihaa (lue:läskiä) joka puolella, mutta yhä vaan tunnen olevani ei-kaunis. Ei sitä kait koskaan ole itseensä tyytyväinen oikeasti. Aina miettii, että jos olisin sellainen ja sellainen niin sitten olisin tyytyväinen. Ei kait se niin mene. Eräs julkkis, joka on minusta kaunis (on kylläkin teettänyt aika monta kauneusleikkausta) sanoi lehdessä, että ei ole todellakaan tyytyväinen peilikuvaansa..hah, miten minä sitten voisin olla jos hänkään ei ole ja on kaunis vieläpä..

Mutta, minut pelastaa ehkä silkka laiskuus ja välinpitämättömyys. Olen kait alkanut kyllästymään oman ulkonäköni neuroottiseen miettimiseen ja kauhisteluun. En enää välitä siitä jos olen ja minkä näköinen. Teen parhaani ulkonäköni eteen. Tarkoitan siis, että kotoa lähtiessäni olen puhdas, siistit vaatteet ja jonkinverran huoliteltu (riippuu minne menen) mutta sen koommin en meinaa enää miettiä miltä näytän toisten silmissä (joo ja mietin sitten kumminkin..hah!) Mutta jostain pahimmasta kauhusta olen jo alkanut päästä pois. Ehkä olen vihdoin tajunnut ja alkanut hyväksyä sen, etten ole enää se sama ihminen, kuin muutama vuosi sitten, en millään tavalla, enkä sama ulkonäöltäni. Olen siis nyt tällainen ja totuttelen olemaan tällainen.

On tympeää olla kipeänä. Muistan ennen aina jos olin edes pienessä flunssassa niin se oli melkein maailmanloppu. Luulisi, että sen jälkeen kun olen ollut vakavasti sairas niin mikään pikkuflunssa ei minua hetkauttaisi. Väärin.. Nykyään vasta olenkin hermoraunio sen suhteen. Jos on kurkku kipeänä tai yskin tai vatsaa nipistää alan heti miettimään mistä se johtuu ja olenko taas kuolemanvaarallisesti sairaana..kuulema aika tyypillistä jos on kerran sairastunut vakavasti.

Toivottavasti olosi kohenee pian. Kiva, kun kirjoittelit kuulumisia. Uskon, että meidän kesä menee lopulta ihan hienosti, mutta on varmaan tärkeää, että saamme aina täällä säännöllisesti kauhistella sitä kesää, purkaa omia neuroosejamme jne. Eihän se kesä olisi mikään oikea kesä ilman Tukinetiin kirjoittamista😀

Kirjoitellaan ja Voimia sinne☺️❤️☺️

------🙂🌻--------

Naapuri kävi ja vei taas tavaraa mennessään ja miehen kanssa totesimme, että meidän muutto on aika hyvin hallussa. Ensi viikolla pääsemme viemään pikkuautolla tavaroita sinne asunnolle jo itse ja 27.päivä tulee muuttofirma ja muuttaa isommat jutut.

Miehellä on selkä nyt aika kipeä, kun on ollut päivittäin aika paljon kaikkea ravaamista ja pakkaamista ja sen sellaista. Hän tulee aina vähän äkäiseksi, kun on kovin kipeä ja minä sitten en taas kestä jos minulle puhutaan tylyyn äänensävyyn, koska minulle se tarkoittaa suoraan sitä, ettei toinen rakasta minua (siis minä ajattelen niin)..ja sitten tietenkin loukkaannun kamalasti ja sanon ylireagoidun äkäisesti vastaan. Ja mies taas ei kivuissaan jaksaisi kuunnella minun tiuskimista. Sitten huomaamme molemmat missä mennään ja otamme matalammat profiilit, koska emme kait oikeasti halua riidellä koskaan.

Kun naapuri lähti mies alkoi laittamaan ruokaa. Avasi yhden lihapakkauksen ja se liha oli ihan harmaata ja haisi mädäntyneelle. Melkein laattasin!😝 Siis en mitenkään tajua, mite liha jossa on vielä päiväystä vaikka kuin voi olla niin vanhaa. Se oli siis todellakin mätää eikä vain vähän vanhahkoa. Meinaan laittaa siitä valituksen kyseiseen firmaan, vaikka voihan vika olla jossain kuljetuksissa jos kylmäketju on katkennut tms. Mutta..jos sitä lihaa olisi mennyt syömään niin olisi varmaan saanut aika kivan ruokamyrkytyksen ja joutunut ehkä sairaalaan asti. Uskoni lihatuotteisiin putosi taas nolliin. Minä olen muutenkin lähes neuroottinen sen suhteen, etten vain syö mitään pilaantunutta ja jos joku paketti on tänään avattu niin huomenna jo kuvittelen, että se on mennyt huonoksi jne.

Koska liha oli mätää jouduimme lähtemään kauppaan hakemaan uusia ruoka-aineksia. Mies osti toisenlaista lihaa ja minä siinä steppailin matkassa. En viitsinyt hirveästi miettiä mitä tänään syön kun alkuperäinen suunnitelma meni sekaisin. Minulla on jo pitkään ollut mielessä Intialainen ruoka. Otin (tosin mikroaterian) chicken vindaloota. Oli tosi hyvää. Luulen, että alan kesän aikana perehtymään enemmän Intialaiseen ruokaan ja ehkä muuhunkin kulttuuriin.

Ai niin, ja sieppasin kaupan keksihyllystä Ballerina Mums! (hah, mikä nimi) suklaakeksejä paketin ja vedin ne melkein lärviini jo automatkalla ja loput kun odotin ruokaa. Minusta on tullut ihan mahdoton ahmatti. Tiedän, että en saa sitä nyt poikki. Herkuista on tullut nyt liian merkityksellisiä. Saan sen poikki vasta sitten kun kyllästyn niihin tarpeeksi ahmittuani. Tiedän kokemuksesta. Varmaan sama kuin alkoholistilla, putki päällä.

Ulkona sataa. Minun pitäisi suunnitella kesän meikkituotteitani, että mitä vielä tarvin jne. Haluan uutuuksia, täytyy tutkia nettiä.

Palataan🙂🌻!

Tulin käymään ja lukemaan tarinoita ketjustasi, kun en ole pitkään aikaan täällä jaksanut käydä. Päiväosastolla käyn, mutta kun tulen sieltä, vietän sitten koko iltapäivän ja illan sängyssä. Tuskaista on.

Kiva, että sulla tuntuu olevan kaikin puolin suht. hyvin asiat kunnossa. Minäkin muuten olen HSP -törmäsin käsitteeseen ja asiaan viime syksynä ja tunnistin oitis itseni.

Saatko muuten paljon sitä Kelan myöntämää kuntoutustukea? Ajattelin vain kun olet vielä kuitenkin melko nuori ja toisaalta olen huomannut, että pystyt kuitenkin ostelemaan kaikenlaista, syömään lisäravinteita jne.😐 Ja eiko miehesikin ollut poissa työelämästä, muistelen? Anteeksi kauheasti, jos tämä kuulostaa tökeröltä kysymykseltä, mutta en siis tarkoita sitä pahalla, toivon, että ymmärrät -ja jotenkin uskonkin niin! Itsellä vaan on niin kova huoli näiden raha-asioiden suhteen ja kiellän itseltäni kaiken ostamisen (tyyliin: ei vaatteita, ei paljon ruokaakaan, ei oikeastaan mitään, deodoranttikin tuntuu olevan vaikeaa hankkia..) Ja tiedän, että tämä on osamerkki sairaudestani, mutta itselle se on hirveän todellista. Toki meillä on lapsia, joilla on tarpeita...hävettää, kun ne kulkee reikäsissä t-paidoissa (tosin ovat kuulemma lempipaitoja). Tää oma alennustila vain on niin häpeällinen ja nujertava, miten ihminen voi olla tällainen??

Nyt taidan jatkaa muiden ketjujen lukemista täällä ja katsastella onko tänne tullut uusia, ehkä laitan sanasen omaanikin.

Tutkin niitä meikkijuttuja. Meinaan jotain vielä hommata, mutta en paljoa. En kuitenkaan sitten edes käytä kaikkea mitä hankin, joten hankin vain muutaman perustuotteen ja pari jotai speciaalia. Minulla on sellainen hämärä ajattelu, etten oikein osaa hahmottaa milloin olen hankkinut tarpeeksi jotain ja mitä vielä tarvin. Jotenkin kamalan vaikeaa..

Ulkona satanut koko illan. Meikkien jälkeen aloin katsella autiotalosivustoja taas. Tulin vähän haikeaksi, kun muistelin entisiä aikoja, kun urheilijan fyysisellä kunnolla patikoin pitkiä matkoja ja kiipeilin ties missä jyrkänteillä ja autioiden talojen ikkunoista sisälle ja vaikka minne. Ja vielä painava reppu selässä. Nyt ei tulisi enää kuuloonkaan. Kyllä se vähän harmittaa. Mutta en minä nyt mitenkään masentunut ole, onneksi. Ihan sellaista normaalia haikeutta vähän.

Tämä on tyhmä juttu, mutta sanon kuitenkin..minun ei tee vieläkään mieli seksiä. Seksihaluni ovat melkein kuolleet. Se alkoi silloin, kun söin Mirtaa eikä tilanne ole vieläkään korjaantunut. Minulla taitaa olla tosiaan jotain hormoonipuutoksia tai en tiedä. Koskaan ei ennen ole ollut tällaista libidon heikentymistä. Minun mielestä miehessä ei ole mitään vikaa, haluttomuuteni ei siis johdu hänestä. Onneksi mies ei ole ottanut pulttia tästä asiasta, koska hänellä on niin usein kovat kivut, ettei edes pystyisi harrastamaan SITÄ, joten siksi minun haluttomuus ei ole ongelma, mutta itseäni se vähän häiritsee, kun olen aina ollut melko viriili henkilö huolimatta mt ja muista ongelmista. Olen kyllä tietoinen, että esim. kr-vajis lamaa seksuaaliset halut (ja kyvyt). No, ei siitä sen enempää.

Täytyy kait alkaa katselemaan iltapalaa.

Taidan mussuttaa pasteijoita🙂

Kivet🙂🌻

Moi! En tietenkään loukkaannu. Minusta myös kaikesta pitää voida puhua jos se nyt ei oikeasti ole mitään loukkaavaa. Onhan nämä raha-asiat olennainen osa elämän arkea. Niin siis en ihan tarkkaan muista meidän tuloja, mutta olemme ihan minimituloilla. Minä olen Kelan kuntoutustuella eli jotain päälle viitisen sataa ja siihen takuueläke ja hoitotukiraha. Miehellä määrä-aikainen työkyvyttömyyseläke Eteralta, en muista summaa. Asumistukea vähän. Toimeentulotukea emme saa paitsi satunnaisesti jos sattuu tulemaan jokin isompi lasku esim. sähkölasku tai terveyskulu. Mutta nämä ovat aina erikseen harkinnanvaraisia. Eli ihan minimitulot. Vuokra on suurin menoerä täällä pääkaupunkiseudulla, yli 900e/kk. Näistä tuloista se on tosi kallista, mutta niinhän täällä asuminen on. Auto on myös pakko olla ja siihen menee rahaa. Loppu mitä näistä jää, se ei ole paljon, mutta yritämme elää niin, ettei elämä olisi aivan ankeaa. Meillähän ei ole lapsia. Lisäravinteita olen ostanut esim. niillä rahoilla mitä sain äidiltäni synttärilahjaksi🙂 Merkkilaukkuja olen ostanut netistä käytettynä edullisesti ym.

Minun piti tänne kirjoittaa vaikka mitä, mutta nyt tuli kiire niin joudun keskeyttämään, palataan myöhemmin!🙂

Kirjoitan tässä välissä lisää. Odotamme erästä osto ja myyntiliikkeen miestä tänne katsomaan muutamia kalusteita ja tavaroita, mitä ei muuteta tai mahdu uuteen asuntoon. Tämä aamu on ollut melko sujuva ja ripeätahtinen. Ennen kymmentä olimme jo syöneet aamupalan, siivonneet, täyttäneet netissä Kelan papereita ja laittaneet ne kamat valmiiksi o&m-ukkoa varten.

Oli myös ihan mukavaa, kun mies pitkästä aikaa huomioi minua myönteisesti, siis ulkonäköäni. En nyt ollut, kuin hiukset laittanut kiinni, huulipunaa, vähän valokynää ja kulmat korostanut. Mies sanoi minua kauniiksi. Tulihan siitä hyvä mieli vaikka en koskaan sisimmässäni voikaan uskoa, että olisin mitenkään kaunis. Mutta kuitenkin.. en muista milloin mies olisi viimeksi sanonut mitään tuollaista. Ehkä sitten vihdoinkin alan olemaan ihan ihmisen näköinen, kun en ole enää niin syvästi masennuksessa ja naama ei ole nyt punainen (sain hankittua uusia apteekin kasvojenhoitoaineita ja iho on tuntunut tykkäävän niistä, plus syömäni ihoravinteet).

Nyt kävi O&M-miehet ja pääsimme eroon lopuista jämätavaroista.

Aurinko paistaa ja on hyvä ilma. Mietin, mitä laittaisin päälleni, kun varmaan mennään kaupassa ja asioilla käymään seuraavaksi..vaikeaa, kun joka päivä on eri ilma niin täytyy olla niin monelaisia vaatteita.

Palataan🙂🌻!

Tänään on ollut ihan toiminnallinen päivä.

Aamulla, kun osto ja myynnin miehet olivat käyneet lähdimme kauppaan. Päätimme mennä sinne kauppaan, mikä on uutta kotiamme lähellä eli tuleva lähikauppamme, jossa kävimme jo silloin yhden kerran.

Ihan hyvä kauppa. Sopivan pieni minun makuuni, mutta hyvä valikoima. Asiakaskunta kaikenikäistä, myös vanhuksia, mistä tykkään. Heidän kanssaan on aina mukava muutama sana jutella, kun eivät ole niin kiireisiä, kuin nuoremmat. Minä olen kait sen verran maalainen ihminen sisimmältäni, että tykkään jos kaupassa jutellaan muutama sana jonkun mukavan ihmisen kanssa.

Kotona takaisin teimme ruoan ja söimme. Naapuri tuli töistä ja meille. Minä olin muutaman pussin vanhoja vaatteita pakannut poismeneväsi, mutta hän halusikin ne ottaa, joten sai viedä. Lähdettiin vielä naapurin kanssa käymään rautakaupassa hakemassa itikkaverkkoa heidän ikkunaan. Mies meni asentamaan sitä sinne paikoilleen.

Juttelin äidin kanssa puhelimessa.

Ilma alkaa jo lämpenemään. Ihan kiva, mutta minuun iski taas hienoinen epäilys, että onko minulla sittenkään mitään sopivaa päällepantavaa jos tulee nopeasti tosi lämmin. Taitaa olla ainainen tämä vaateneuroosi. Onneksi menkat loppuvat pian ja tämä nesteturvotus lähtee ja "hoikistun" taas sen 2-3kg niin vaatteet ei kiristä päällä. Naamatauluun olen ehkä prosentin tyytyväisempi nyt, kun se ei ole kokoajan turvonnut ja punoittava. Hiukset ovat nyt ehkä myös vähän paremmat. Ovat kasvaneet sen verran, että saan ne siististi kiinni pienellä hainhampaalla taakse. Ehkä saan tänä kesänä olla ihmisen näköinen.

Päivä on mennyt aika vauhdikkaasti ja onneksi saatu jotain järkevää aikaiseksikin. Ihan mukava päivä, eikä ole suuremmin mikään ahdistanut, eikä masentanut. Tiedän, ettei tämmöinen hyvä vaihe kestä loputtomiin, mutta meinaan nauttia tästä niin kauan, kuin tätä kestää. Ja tietysti toivon, ettei mitään totaalisia romahduksia enää tulisi..

Huoh, tänään on mennyt taas pieni tölkki Cocista ja Magnum-mint jäätelö. Ei päivää ilman herkkuja, mutta kait se nyt kuuluu minulla tähän hyvään vaiheeseen. Syön kun olen paremmalla mielellä. Huonolla mielellä en yleensä syökään sitten mitään.

Nyt taisi alkaa "vapaa-aika". Meinaan vain löffätä ja roikkua netissä. Huomenna on taas omat hommansa tehtävänä.

🙂👍🙂🌻

Iltapalan aika. Myös aika rauhoittua ja summata päivän tunnelmia.

Tänään olo on ollut aika lailla normaali. Sellainen, kuin joskus "ennenvanhaan". Ei ole sen enempää ahdistanut, masentanut, eikä itseinho ja häpeä ole olleet päälimmäisiä tunteita ihmisten ilmoille lähdettäessä. Oli ihan mukava puuhailla ja suunnitella jopa hieman kesää eteenpäin. Jaksoin olla sosiaalinen naapurin vieraillessa ja hyväntuulinen kaupassa muiden ihmisten keskellä. Ei elämä vieläkään mitään helppoa ole, mutta jollakin lailla normaalimpaa. Vielä on paljon toivomisen varaa, mutta nyt koen jotenkin pystyväni itse vaikuttamaan niihin asioihin sen sijaan, että seuraisin elämääni sivusta kyvyttömänä, kuten pahimmassa masennuksessa. Eikä inhota ajatus, että huomenna on uusi päivä vaan ajattelen, että sekin päivä voi olla ihan mukava.

Luulen, että bentsodiatsepiineistä eroon pääseminen on myös ollut hyvä asia. Alkaa näkyä elämässä taas värejä.

Tänään tykkäsin: koko päivä.
Päivän arvosana: 9.

🙂👍

Kiva Kuunvalo, ettet loukkaantunut☺️ ja jotenkin tiesinkin sen, kun olen saanut sinusta sellaisen tosi reilun kuvan🌻🙂🌻

Joo, mulla on hirveä huoli noista meidän raha-asioista... ja tokihan se on melko erilaista kun on lapsia. Ja ongelmanahan on nyt myös se, etten jaksaisi vaan millään tehdä anomuksia ja toimittaa selvityksiä yms. paperisotaa tai soittelua tai kupongin täyttämistä, kun ei oikein ymmärräkään mitään. Pistä(isi)n vaan pääni pensaasen kuin jänis ja siinähän saattaa sitten perskarvat kärähtää tai enemmänkin...

Mutta niin paatunut en ole etten voisi olla onnellinen sinun puolestasi, kun jotenkin viesteistäsi välittyy hyvä elämänmeno. Se on ihanaa☺️❤️ Tunnut olevan elämäsi ja tilanteesi kanssa sopusoinnussa.

Torstai on minun onnenpäivä ollut aina.

Yöllä nukuin ihan ok, mutta näin jotain painajaista, mitä en enää muista.

Neljän aikaan kävin vessassa ja sitten nukahdin uudestaan ja heräsin kuuden maissa.

Aurinko paistaa kauniisti ja linnut laulavat. Oravat olivat syömässä jo kun heräsin.

Fiilis herätessä oli ihan hyvä, sellainen miellyttävällä tavalla odottava mitä tänään voisi tapahtua.

Tänään täytyy suunnata ensin ainakin ruokakauppaan/kauppoihin ja muitakin asioita kait on tai ainakin matkan varrella keksii🙂 Ai niin, se kirjasto pitäisi käydä jos tässä mitään ny ehtii lukemaan.

Iltapäivästä on sitten taas muuttohäsmäkkää ja naapurille on vielä tongittavana pari jätesäkillistä vaatteita. Mitään kaatiskuormaa ei tällä näkyvin tarvitse viedä, kun kaikki tavarat löytävät paikkansa muuten. Parempi niin ja ekologisempaa, kierrätystä. En tykkää muutenkaan viedä mitään kaatopaikalle.

Luulen, että tämä päivä menee aika vauhdikkaasti, kuten eilinenkin. Ei paljon ehdi istua ja ihmetellä ja se on ihan hyvä se.

Nyt aamiaista ja vitamiinit. Sitten liikenteeseen.

Palataan🙂🌻

Ihanan kaunis, varhaisen kesän tunnelma.

Aurinko paistaa, tuuli liikuttelee välillä laiskasti hennon vihreitä koivunlehtiä. Linnut laulavat ja oravat syövät pähkinöitä. Kaikesta huomaa, että luonto on herännyt.

Mies laittaa keittiössä uusia perunoita kiehumaan. Tänään syömme perinteisen kesänaloitusaterian. Uusia perunoita, tilliä, silliä ja voisulaa. Mansikoita, jäätelöä jne.

Naapuri pääsi töistä ja kävi tässä mutkan. Oli jättänyt kauppakassinsa keskelle pihaa aurinkoon ja tuli kiire hänelle viedä se kotiinsa jääkaappiin. Naapuri on nyt meillä ahkerampaan, kuin tavallisesti. Taitaa tulla molemminpuolin vähän ikävä, kun kohta muutetaan kauemmaksi. Minä ainakin mielellään näen häntä nyt useammin. Kyllähän me tavataan aina joskus sitten muuton jälkeenkin.

Kaupungilla oli ihan ok. Käytiin yhdessä tarjouskaupassa ja parissa ruokakaupassa. Ilma on niin hyvä tänään. Ihan mukavia ihmisiäkin oli liikkeellä. Nautin nyt tästä omituisesta "normaaliuden" tunteesta, mikä elämässäni nyt vallitsee, kun ei koskaan tiedä, kuinka kauan se kestää😉

Kivet: Kiitos kauniista sanoistasi! Joo, se paperisota, ennenkuin saa kaiken alulle on aivan hirveä ja vie hermot. Minä olen myös tosi huono kaikissa paperiasioissa, enkä edes viitsisi tehdä niitä. Mutta sitten kun ne saa Kelaan ja asiat rullaamaan niin helpottaa. On minulla tosiaan tällä hetkellä sellainen olo, että olen aika tyytyväinen elämääni sellaisena, kuin se on. En tiedä miksi minun mieli on tällaiseksi nyt muuttunut, mutta ihan mukavalle tämä tuntuu pitkästä aikaa..

🌻🙂🌻

Käytiin vielä ajelemassa maaseudulla päin. Siellä huomaa kevään etenemisen niin paljon selvemmin, kuin kaupungissa. Valkovuokkoja, variksia ja vanhoja latoja🙂

Oltaisiin ostettu pehmikset jäätelökopilta, mutta se oli kiinni. Muistan lapsuudesta jättisuuret pehimikset, nam. Viime kesänä en edes muistanut pehmiksien olemassaoloa. Mietin juuri ajelulla, että kuinka paljon erilainen on elämä nyt, kuin vuosi sitten tähän aikaan. Silloin olin heikko, huonossa kunnossa, sekä henkisesti, että fyysisesti, ahdistunut hermoraunio, jatkuvassa pillerihönössä ja suurin unelma tehdä itsemurha. Olin niin ahdistunut, etten kyennyt kuin sängyssä makoilemaan suurimman osan päivää, ruoka ei maistunut, pahimmillaan en ahdistukseltä pystynyt menemään meidän pihalle, enkä ollenkaan ihmisten ilmoille. Oli se kyllä aika hirveää.. Siihen nähden, että vielä syksyllä olin 2 vkoa osastolla superahdistuneena voin sanoa, että tänä päivänä alan olla aika lähellä normaalia, vaikka vasta alkuaskeleita siinä otankin. Tilanne on kuitenkin vakautunut, kykenen normaaliin elämään, en tietenkään töissäkäymiseen. Mutta en ole ahdistunut, enkä masentunut, syön hyvin, nukun yöt, käyn ihmisten ilmoilla, huolehdin hygieniastani ja siitä miltä näytän ja pukeudun, pidän yhteyttä äitiini, pystyn miehen kanssa suunnittelemaan kesän tekemisiä ja tänä kesänä pystyn myös lähtemään vaikka extempore mökille tai jonnekin, minulla on muutama "harrastus", olen taas elämässä kiinni jne.

Suoraan sanottuna, silloin kun olin huonoimmillani en uskonut enää koskaan tulevani edes tämän verran normaaliksi ja siksi halusin tappaa itseni. Nyt voin sanoa, että onneksi en tehnyt sitä, koska näyttää siltä, että elämästäni voi hyvinkin tulla vielä elämisen arvoista tai onhan se sitä nytkin jo, mutta toivon sen vielä kehittyvän tästä..

🙂👍

Moi AK!

Kiva, että sinulla on hyvää oloa. Toivottavasti se jatkuu pitkään vaikka kyllähän ne olotilat tuppaa vaihteleen, mut hyvä jos on pitkästä aikaa hyvempää oloa🙂

Tuosta kesäruoasta tuli mieleen et tein tilli-lihapullia.
Jamie Oliver teki sellasia telkassa, ja ajattelin kokeilla miltä maistuvat.
No, mun mielestä tilli kyllä sopii enemmän just kalan kanssa.
Vois tässä tehäkkin joku kerta kalapullia.

Hyvää mieltä ja jatkoa sinulle sekä nautinnollisia kesäpäiviä🙂🌻

aurinkoista ja lämmintä vkl:a sinulle AK ja kaikille kävijöille.

Saloka, Pippa☺️❤️☺️

Yölä näin jotain painajaista, en muista mitä. Nähnyt nyt muutamana yönä vähän levottomia unia. Ei ne silti päivä-aikaan mielialaan vaikuta, kuten silloin pahimmassa masessa jos näki yöllä painajaista niin joutui vetään rauhoittavia seuraavana päivänä.

Heräsin kuuden maissa. Aamiaiseksi söin yhden munan, paistettua luomupekonia, koskenlaskijaa, maksamakkaraa, vitamiinit. Ai niin ja pullonohjan eilistä Pepsimaxia. Minun syömiset on "vähän" lähtenyt käsistä. Tiedän, että pitäisi niitä vähän järkeistää, mutta odotan sopivaa mielentilaa siihen, heh. No, toivottavasti se mielentila tulee aika pian sillä oikeastaan haluaisin olla dieetillä ja saada muutaman kilon pois.

No alan dieetille joskus😀

Aamusta pistettiin autoon kolmet verhot, muutama matto, yksi lamppu ja muuta tavaraa. Mies meni käymään tyttärensä luona ja vei hänelle tavaroita. Minä käytin hyväksi hetken olla ihan yksinään, enkä halunnut lähteä matkaan. Mies on nyt siellä. Minä olen vain hengaillut täällä koko aamupäivän. En ole tehnyt mitään järkevää. Netistä kuunnellut musaa, surffannut sinne tänne, vanhasta puhelimesta katsellut "entisen elämäni kuvia" ja pari kertaa tuli itkukin niitä katsellessa. Haikeus...mutta ei ne minua masentaneet, kuten joskus ennen. Koskettavia kylläkin.

Olen päättänyt alkaa mieheksi. Tarkoittaa mitä? Sitä, että meikkaan vaan kun on "pakko". Elän miehekkään rentoa elämää. Olen löytöretkeilijä. Hankin muutaman miesten vaatteen, jotka sopivat minulle tai sitten naisten vaatteita, mutta lähellä miestenvaatteiden näköä. Hankin miesten kellon. En koko ajan tuijota ulkonäköäni. Tirkistelen kauniita naisia koko kesän..(vitsi..) Tunnen tarvetta asioille, jotka mielletään enemmän miesten, kuin naisten asioiksi. Jotenkin olen nyt vähäksi aikaa saanut tarpeeksi kaikista irtoripset, käsilaukku, valkoiset housut-jutuista. No, en tiedä onko tämä vain tämän päivän tunne vai pitempään jatkuva. Kait olen mies aina kun huvittaa ja nainen aina kun se huvittaa. Kuulostaa oudolta? En minä itsekään oikein tiedä mikä tämä juttu on. Aikapa hänet näyttää. Ehkäpä se on vain sitä kaipuutani vetää maastohousut jalkaan, lähteä etsimään autiotaloja, elää retkielämää, olla tien päällä, vaeltamassa..Indiana Jones-elämää.

Huusholli alkaa olla paketissa. Odotan muuton olevan jo ohitse vaikka se on vasta alkanut. Haluaisin jo maata aurinkotuolissa uudella parvekkeella jotain smoothieta imuttaen🙂

Hyvää Perjantaita kaikille🙂🌻!

T: A.K Kennedy-Onassis-Indiana Jones.