Voi että kun piristyin kun olit vielä kirjoittanut! Kiitos rakas ystäväni☺️❤️☺️ Ja näin heti mielessäni sellaisen skenarion, missä otettaisi vanha avoauto alle ja paettaisi tätä kaikkea auringonlaskuun ajaen, niinkuin Thelma ja Louise😀😀😎

Minusta sinun viime päivien puuhailut on kuulostaneet oikein mukavilta, ja semmoiselta sopivasti vähän kepeämmältä, se on aika raskasta jos aina hirveästi pohdiskelee jotain syntyjä syviä, siinä helposti vaipuu aika syvälle vaikka periaatteessa vaan miettisi eikä mitään itsemurhaa edes suunnittelisi.. mutta se on siis hyvä, että ainakin välillä saa sellaisen liian analysoinnin ja melankolian lykättyä taka-alalle ja nautiskeltua ihan pienistäkin sellaisista normaaleista asioista!! Hyvä sinä🙂👍

Sen miekkosen suhteen, niin uskon kanssa kyllä sen, että jotenkin kohtalo ei halunnut että hän minun elämään tämän enempää tulee. Se vain nyt ilmeni tätä kautta että itse jouduin pakokauhuun, mutta oikeastaan tosi hyvä että se selvisi näin pian, ettei turhaan olisi ajatellut siitä jotain muuta. Ja siis veljestäni, hän kuoli hyvin harvinaiseen ja ärhäkkään syöpään, ja loppu tuli tosi yllättäen. Sain vasta aikuisena nyt muutama vuosi sitten tietää, mitä edes oikeasti tapahtui, perheessäni tästä ei oikein ole koskaan voinut (/saanut, jotenkin lapsena sen vaistosi, ettei tästä asiasta "saa" puhua, en vuosiin edes uusille tuttavuuksille kertonut, että minulla on veli, mitä olen surrut jälkikäteen, koska tuntui, että olen mitätöinyt hänet jotenkin sillä) puhua, eikä silloin ollut kai mitään kriisiapua edes tarjolla, nyt jos kävisi jotain tuollaista, niin luulisi, että joku terveydenhuollontaho ehkä ottaisikin yhteyttä ja tarjoaisi jotain keskusteluapua tai en tiedä.. mutta siis se on yksi oman elämäni isoin tragedia jota vasta nyt käsittelen ja suuri syy miksi terapiassakin olen. Uskon, että aika monet parisuhdeongelmani ovat jotenkin yhteydessä tähän, esim se hylätyksitulemisen pelko, ja miten haluaisin, että joku pitäisi minusta huolta ja suojelisi kaikkea pahaa vastaan.. Lisäksi olen aina ollut itseäni aika paljonkin vanhempien miesten kanssa (varsinkin vielä nuorempana), en oikeastaan koskaan omanikäisteni, ja olen joskus miettinyt, että etsinkö jotain isovelihahmoa siten.. Ongelmia, ongelmia. Mutta siis sen takia menin paniikkiin, hänelläkin oli siis ollut syöpä, ja en siis muuten ala kategorioimaan ihmisiä mitenkään sairauksien perusteella, mutta en osaa sen paremmin tätä muotoilla, kuin että liippasi tosiaan aivan liian läheltä ja tuli ihan suoraan olo, että en PYSTY kohtaamaan tätä.
Noniin, siinä vähän selitystä asiaan, halusin vielä kirjoittaa vaikka töihin pitäisi jo kiireen vilkkaa lähteä. Ainiin, ja toinen asia minkä halusin sanoa: Jotenkin tuo sateenropina ja harmaus, se PIRISTI minua nyt tänä aamuna!! 😋😀 Sellainen olo, että vanha tuttu ystävä on tullut kylään, jotenkin kyllä tällainen syksysää on se minun juttu, vaikka toki sitten kun on kesäisen lämpimä päivä niin sekin saattaa jossain mielentilassa tuntua niin ihanalta että pakahtuu. Ehkä ylipäätään osaamme me epävakaat nauttia ja ihastella tällaisia asioita, kyllä minusta aina näissä omissa oloissa niitä hyviäkin puolia on, että pystyy ihastelemaan kaikkea paljon intohimoisemmin, semmoisia asioita mitä muut eivät välttämättä edes näe! Toki sitten sitä ongelmaa on ehkä vaakakupissa enemmänkin suhteessa tähän, mutta kuitenkin! Nautiskelu ja tunnelmointi kunniaan😉 🌻🙂🌻☺️❤️☺️

MonangeRakas☺️❤️☺️

Hienoa, että et pahoittanut mieltäsi siitä mitä kirjoitin tai mitä kyselin. Elämässäsi on todellakin ollut suuri tragedia, veljesi menetys. Sellainen on aina valtavan suuri asia ja vaikuttaa paljon sinun elämään. Varmasti sitä on syytäkin käydä läpi terapiassa. Tämä tapaus laittaa minut ajattelemaan asioita omalta kantiltani. Olinhan hyvin lähellä kuolemaa itse ja en ole ehkä oikein osannut ajatella lähimmäisteni osaa, että mitä se olisi ollut jos olisin menehtynyt. Jotenkin mielikuvissani vain ajatellut, että he sitten vain jatkaisivat elämäänsä ja jotenkin "unohtaisivat" koko asian, mutta eihän se tietenkään niin mene, koskaan. Heillä olisi ollut minun kuolemasta elinikäinen "jälkipyykki" puitavaksi. Nyt ymmärrän sen paremmin.

Jos sitten kevyempiä aiheita..vitjulit, huomenna on siis meidän vuosipäivä🙂 Minä olen varannut herkkuja kyllä kaappiin, itse asiassa kerännyt niitä sinne odottamaan sopivaa hetkeä, kun saan sen ahmimisputken päälle. Nyt olen ollut ihme kyllä hieman kiireinen, joten palaan tänne myöhemmin kirjoittelemaan lisää ajatuksia. Tämä on vähän tällainen pikarapsa nyt vain🙂🌻 täytyy alkaa syömään jne. Palataan!

-----🙂-------

Nyt onkin vähän vierähtänyt, etten ole niin tiiviisti istunut koneen äärellä. Ihme kyllä onnistuin kehittämään itselleni pari erittäin vauhdikasta ja monipuolista päivää ihan vain arkipäiväisillä tarpeilla. Päätin vihdoin metsästää ne loput kesäperusvermeet. Eilen aamulla suuntasimme siis sinne isoon kauppakeskukseen, jossa kymmeniä eri myymälöitä. Voitte arvata, että juoksin kaupasta toiseen, sovitin ja sovitin ja sovittamasta päästyä sovitin ja mitä jäi puolen päivän puurtamisesta käteen? Tadaa..!! Ei mitään. Halusin valkoiset housut, minullahan oli ennestään vain valkoiset caprit. Olihan siellä valkoisia housuja, mutta kaikki, siis jopa ne kalliimmat ja laadukkaamat oli sellaisia porkkanahousun mallisia, lakanakankaasta tehtyjä hirvityksiä, yäk. Minä etsin kapeamallisia, suoralla lahkeella olevia, puuvillastretchkankaisia, ei liian pillilahkeisia (mielestäni valkoiset täyspillihousut ei kyllä imartele minun vartaloa) sopivan rennot, mutta sopivan asialliset jne. No, sellaisia oli eilen mahdoton löytää mistään. Puoli päivää siellä aherettuani ja tyhjin käsin, väsyin, mieli romahti, ihmisten ruuhka ja kaikki alkoi ottaa valtaa ja sain peräti yhden raivokohtauksen (johtuu myös pms-viikosta) ja raivosin aika hallitsemattomasti erääseen miehen vähän typerään kommenttiin niin, että ulkopuolisetkin jäivät minua tuijottamaan ja aloin myös heille raivoamaan (joo, sairasta..) Illallla olin sitten niin väsynyt ja fakkiintunut, etten jaksanut kirjoittaa tänne..

Kuten Monange kirjoitti, että piristyi sadepäivästä niin minä myös olen nyt parina sadepäivänä ollut jotenkin ilahtunut niistä. osaksi siksi, ettei ihan vielä tarvitse aloittaa oikeaa kesää ja kun minulla ei ole ollut niitä sopivia vaatteita jne. Muutenkin tuntuu, että tuo sade on vähän nollannut päätä aurinkoisten idyllipäivien jälkeen.

Aamulla söimme aamiaiseksi pitkästä aikaa munia ja pekonia. Tuhti aamiainen ja taas liikenteeseen. Menimme ensin kirjastolle. Nautin sateisesta, hieman sumuisesta ja raikkaasta päivästä. Lainasimme kirjoja, ajelimme vähän ympäriinsä, kävimme katsomassa taas meidän uusia kotinurkkia. Sitten kävimme yhdellä uudella kirppiksellä. Sieltä löysin kristallisen hurrikaanikynttilälyhdyn ja mustan kesätopin paljettikoristeilla (tarvinhan jotain rennompaakin asiallisen sailor-lookin😀 rinnalle..) Sen jälkeen ruokaostoksille kauppaan, jossa emme ole pitkään aikaan käyneet. Ostin äitienpäiväkakun. Sain idean, että sunnuntaina vietän äitienpäivää oman äitini, miehen (edesmenneen) äidin, oman olemattoman äitiyteni, sekä yleisesti kaikkien äitien kunniaksi. Taisi olla tekosyy päästä taas mäyhäämään kakkua, heh. Mutta, kakku on nyt hankittu ja muuta juhlan aineksia. Jotta kakkua säästyisi syömättä sunnuntaihin saakka ostin sitä odottaessa syötäväksi huomenna mokkapaloja ja jäätelöä (pakastimeenhan olen jo kerännytkin vaikka mitä viikon varrella) ja huomennahan tosiaan minun ja M:n vuosipäivä🙂🎂☺️❤️

Siellä kaupassa oli ihan mukavaa ja muutenkin tänään ollut taas ihan kiva päivä, sopivan antoisa ja rento, eilinen meni vähän överiksi ja oli vain stressaava. Huomaan, etten viihdy todellakaan isoissa ostoskeskuksissa, liialliset ärsykkeet, ruuhka ja suuret tilat saavat minut väsymään ja hermostumaan. Nyt oli eri fiilis. Sain myös jutella tänään muutamien mukavien ihmisten kanssa ja tunsin kuuluvani edes hieman tähän maailmaan. Ruokakaupan jälkeen erääseen toiseen ruokauppaan vielä, jossa myös vaatteita ja tadaa, sieltä löysin sitten kaksi paitaa, JA NE VALKOISET HOUSUT!!! Vielä yhdet toiset housut myös. Eli siis lopulta löysin niitä mieleisiä vaatteita sieltä "surkeana" pitämästäni kaupasta, johon en alkuun ollut edes viitsinyt mennä katsomaan. Nyt minulla on siis aika hyvin kasassa kesän perusvaatelinja, kengät, laukut jne. Mies oli kiitollinen, koska ei olisi enää jaksanut kuunnella pohdinojani kesän vaatteista aamusta iltaan ja laukata eri kaupoissa niitä etsimässä ja kuunnella minun intoilujani (tai raivoamistani). Seuraavaksi hankimme miehelle kesäkamppeita, sitten joku päivä, kun hän haluaa niitä lähteä etsimään🙂

Nyt kun vaateralli on (ainakin vähäksi aikaa) ohitse niin alan taas syventymään täysmääräisesti muuttoon ja uuteen kotiin, sekä huomenna tietysti on ihan tavallinen siivouspäivä ja kaikki mitä nyt lauantaihin kuuluu. Valmistelen sunnuntain äitienpäiväjuhlaa jne. Tekemistä riittää joka minuutille ja koitan jaksottaa kaiken järkevästi. luppoajaksi on ihan mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi.

Nyt pakko alkaa taikomaan jotain syötävää, kun en ole ehtinyt syömään aamiaisen jälkeen. Vähän ärsyttää, kun en ole ehtinyt täällä kotona tehdä oikein mitään, joten yritän nyt tulevat päivät syventyä kodinhommiin.

Palataan🙂🌻😎!

Monange, Kiitos vielä kauniista saoistasi ja tsemppauksesta. On kait se minunkin jo aika nousta ulos "luolastani" ja tulla maan kamaralle ja lähemmäs normaalia ihmisen elämää, johon kuuluu nuo kaikki elämän materialistisemmatkin asiat, kuten vaatteet ja kaikki muu sellainen. Vaikka ovatkin materiaa niin koen ne jollakin tavalla luovaksi asiaksi..kauniit vaatteet, laadukkaat materiaalit, miltä se näyttää ja tuntuu, millainen tunnelma syntyy..käsilaukut, korut, kengät..eräänlaista taiteellista itsensä toteuttamista, kokonaisuudet, mitä puen päälleni..mielialan, ilman, fiilisten mukaan. Olen kyllä aina nauttinut sellaisesta, mutta tässä on pitkään ollut niin muissa maailmoissa ja kaikenmaailman itsarin partaalla ja kaikessa tuhossa, että ei olisi silloin ollut ollenkaan energiaa miettiä, tai kiinnostusta mihinkään em. asioihin. Luovuus oli täysin kuollut, paitsi juuri itsarin suunnittelussa, olisihan sekin ollut eräällä tavalla luova prosessi, mutta siitä nyt ei sen enämpää. Minusta on varmaan moni ihminen saanut väärän kuvan, koska olen aina ollut hullun kiinnostunut kauniista esineistä ja vaatteista, sisustuksesta jne. Moni luullut että olen materialistinen ihminen, mutta harva tajuaa, että oikeasti ne tavarat ovat täyttämässä sieluni kaipuuta kauneuteen. Se kauneus on yhtälailla kaunis esine, kuin aidon ihmisen kaunis hymy. Universaalia siis..

Tuo, että olet enimmäkseen viihtynyt omaa ikääsi vanhempien miesten kanssa..taas yksi match meidän välillä. Kohta alkaa tuntumaan, että voiko tämä olla oikeasti totta, että NIIN moni asia meillä täsmää..?! Pakkohan se vain on uskoa🙂 Minä olen aina myös viihtynyt parhaiten minua vanhempien miesten kanssa. Muistan jo ensimmäiset poikaystävät (siis miesystävät) kun itse olin teini olivat minua reilusti vanhempia. Olen huomannut, että kaikki miehet, jotka olen "ottanut tosissaan" ovat olleet järkiään n.15 vuotta minua vanhempia. Exä oli minua 14v vanhempi ja nyksä 15v. Kumpikin tyyliltään ikäistään nuorekkaampia. Luulen, että minulla suurin vaikuttaja on ollut "tuntematon" isäni, joka ei koskaan ole ollut minun elämässäni. Jonkinlainen isätrauma siis.

Minä olen tässä iltaa viettänyt syöden, äidin kanssa puhelimessa puhuen ja selaten netistä..uusia hankintoja! Katselen vain kiinnostukseni kohteita ja joskus EHKÄ saan ne..Minut on kyllä nyt vallannut aika mahdoton hankintavimma, mutta onneksi rahat loppuvat niin ei sitten enää tarvi ostella ja voi syventyä taas syvempiin asioihin.

Minulla on yhtä-aikaa mielessäni useita kiinnostavia elämäntyylejä, mitä haluaisin toteuttaa. Olen kaiken aikaa seurannut sitä autiotalosivua, jonka kerran linkitin tänne. Sinne ilmestyy aina tasaisin väliajoin uusia valokuvattuja kohteita. Tyydytän vimmaista autiotalojen ja tutkimusmatkailijan viettiäni fiilistelemällä noilla kuvilla..samalla elättelen unelmaa, että joku päivä olisi se asuntoauto, millä kierrellä pitkin suomea, bongata autiotaloja, kuvata ne ja tutkia niiden historiaa. Olen jo miettinyt millaisia vaatteita hankkisin tätä "työtä" varten..tietysti siis kaikkia retki ja urheilu/seikkailuvaatteita (Partioaitassa paljon tosi sopivia vaatteita tähän tarkoitukseen, olen käynyt kyttäämässä) Sanoin tänään miehelle, että painatan kohta sellaisia käyntikortteja, joissa lukee tittelinä "UE" eli tietysti Urban Explorer..kuulostaisi hienolle ja sopivan mystiselle, tosin ehkä aika moni voisi pitää hulluna, mutta aivan sama. Minua vaan vähän inhottaa, kun tuo UE-touhu on nyt niiiiiin trendikästä ja kaikki sitä harrastaa niin joku voisi luulla, että olen joku ääliö, joka harrastaa sitä vain sen vuoksi, että se on trendikästä..hah! Kukaan ei varmasti uskoisi, että olen rakastanut ja harrastanut sitä jo lapsesta saakka ja silloin se ei todellakaan ollut muodikasta, päinvastoin ja minua ehkä pidettiinkin omituisena sen ja monen muunkin harrastukseni vuoksi..

Eli olisi tuo tutkimusmatkailijan elämä pitkin metsiä ja maaseutuja..sitten olisi kaupunkilaisminä, joka sisustaa kotia, harrastaa ruokia, vaatteita, havainnoi kaupunkia, viihtyy kotona, lukee, ehkä kirjoittaa, toetuttaa luovuuttaan eri keinoin, tulevaisuudessa saattaisi ehkä tehdä jotain bisnestä, jos aivonsa vielä elpyisivät, äähh..kuulostaa ihan kauhealle, kun luettelen sen noin..mutta löydän kyllä itsestäni ainakin kymmenen eri elämää.

Ehkä se on tavanomaista "erityisherkille". Tiesin heti olevani sellainen, kun näin kirjastossa mielenkiintoisen kirjan aiheesta.. "Onko sinulla voimakas ja vilkas mielikuvitus? Pidätkö ajoittaista yksinolemista yhtä tärkeänä, kuin hengittämistä? Ovatko kovat äänet, kirkkaat valot tai ihmispaljous sinulle joskus liikaa? Näin kirjan takakansi kysyy ja vastasin noihin kaikkiin "kyllä". Siispä lainasin kirjan ja ehkä huomenna pääsen sitä lukemaan.

Nyt pakko lopettaa ja alkaa ottamaan iltaa ja yötä vastaan. *Halaus* ja palataan☺️❤️☺️

Ps. Täällä sataa kaatamalla, jotenkin ihanaa! Toivottavasti tänä kesänä myös sataisi aina välillä. Se tekisi kesästä tunnelmallisemman, kuin pelkkä yksitotisesti porottava aurinko ilman sadepäiviä.

Meille🙂👍😎!

Monange Rakas Ystävä☺️❤️☺️

Täällä aamu valjennut puolipilvisenä eilisen rankkasateen jälkeen. Minulla on hieman juhlallinen tunnelma, koska tänään on sopivasti kaikkea; meidän vuosipäivä🙂🎂 Onnea meidän ystävyys ja me yleensäkin🌻🙂🌻! Sitten on lauantai ja vieläpä melkein kesä jo.

Vuosi sitten siis täällä "tapasimme" ja ihmeellisen uskollisina toisillemme olemme pysyneet. Minusta se on harvinaista. Eihän tässä elämässä edes tosielämän ystävyyssuhteet meinaa pysyä niin meidän nettisuhde on pysynyt ja toivottavasti pysyykin niin kauan kuin niin haluamme. Merkittävää on minusta se, että mitä pidemmälle kirjoittelemme niin aina uusia yhteneväisiä asioita nousee pintaan. Tuntuu ikäänkuin, että kirjoittamisen aiheet väliltämme eivät lopu koskaan, että kirjoitimmepa mitä hyvänsä niin aina toinen sen ymmärtää ja yleensä itse kokenut, tuntenut asian samalla tavalla.

Kesä oli lähellä kun tapasimme ja nyt on vuosi mennyt ja olemme samassa ajankohdassa. Joskus tuntuu, ettei mikään muutu, mutta nyt kun mietin niin kyllä minä ihmisenä olen muuttunut paljonkin. Perusasiat ja luonne, epäakaus ja sen sellaiset tietysti ennallaan, mutta muuten..en minä sama ihminen ole, kuin vuosi sitten. Silloinhan olin hermoraunio, lojuin päivät sängynpohjalla, napsin bentsoja ja halusin kuolla, suunnittelin jatkuvasti itsemurhaa. Nyt en ole hermoraunio, elämäni on palannut melko normaaliksi, en enää napsi pillereitä, enkä halua kuolla, enkä suunnittele itsaria. Monia asioita on yhä vieläkin vinksallaan ja oma mieli on epävakaa, kuten se on aina ollut, mutta elämä on palannut uomiinsa ja löytänyt uusia sivu-uomiakin, mitä pitkin se uteliaana virtailee. Näen valoa, värejä, en pelkästään pimeää.

Pää-asia, että olemme jaksaneet elää, että olemme tänä päivänä hengissä, kumpikaan ei ole tehnyt mitään pahaa itselleen, mitään peruuttamatonta. Eiköhän siinä ole jo oikeasti juhlan aihetta. Osittain yhdessä olemme tämän tehneet. ONNEA ME🙂🎂🙂🎂🌻🙂🌻!!!!!

Juhlan ja kesän kunniaksi otin pöydältä kesäisen runokokoelmani Uuno Kailaan runoja. Ajattelin siitä lainata tänne yhden runon, joka mielestäni sopii tähän meidän elämän matkaa kuvaamaan.

KARAVAANI

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä,
karavaani-heimoa retkellä elämän.
Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai pimeän.

Yli ikuisuuden hietikon valkenevat
monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme-taikka
sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin.

Vaan eteenpäin, ohi päivien kaikenlaisten
karavaania vie iänkaikkinen kaipaus.
Ei, ei tule koskaan loppua matkallemme,
ja sen määränä lienee vain jokin kagastus.

Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

Mit on prhaintamme syntynyt rakkaudesta,
rikastuttaen, kaunistaen elämää,
tomustamme se erkanee ja ikuisesti
karavaani-heimon sielussa kimmeltää.

Näin uusia polvia entiset saattelevat-
tie, etsintä nillä on kaikilla yhteinen,
näyt yhteiset, sama kaipaus kuemmaksi
ja Kohtalo matkasauvana kaikkien.

🙂🌻

Yö meni melko hyvin. Nukuin n.kymmenestä kuuteen saakka. Ulkona on puolipilvistä. Taitaa olla vähän ukkosta ilmassa, koska minun päätä vähän särkee.

Ajattelin aamiaista syödä ja paistaa kananmunia ja sen kanssa mitä nyt on. Tälle päivälle olisi taas paljon tekemistä. Normaali lauantaisiivous, tavaroiden mälväämistä, huomisen äitienpäivän suunnittelua, ehkä käyminen tulevan vuokraemännän luona, varmaan kaupassakäymistä ja toivoisin vielä ehtiväni tänään lukea lainaamiani kirjoja ja tietenkin pörrätä netissä suunnittelemassa materialistisen elämäni kiinnostuksen kohteita.

Taidan aloittaa aamiaisen teosta ja sitten alan siivoamaan. Minusta tällainen hieman sateinen ilma on mitä parhain siivousilma. Mielessä väikkyy se ihana äitienpäiväkakku minkä eilen ostimme, mutta meinaan hillitä itseni huomiseen saakka. Täksi päiväksi minulla on muita herkkuja, koska on minun ja Monangen vuosipäivä ja muutenkin, että maltan pitää näppini erossa keikistä.

Palaillaan🙂🌻

Hei AK!
Minulla on todella paha olo ja mietin itsemurhaa. Anteeksi että tämmöisiä tulen sinun ketjuusi kirjoittamaan mutta olen alkanut seuraamaan elämääsi ja tulit ensimmäisenä mieleen kun halusin purkaa itseäni jolleki. Minulla on tämä perhe että heidän takiaan pitäisi jaksaa mutta ahdistus on kovaa. Kunpa saisin kuolla luonnollisen kuoleman tässä pian, todella toivon sitä. Onko sinulla kakkua tiedossa huomenna.Minullekin on ostettu kakku. Kävin muuten hammaslääkärissä ja ihmeen hyvän hampaan saivat lohjenneen tilalle tehtyä. Kaikki etuhampaani taitavat olla ihan risat , saa nähdä saavatko loppuja hampaita yhtä siististi paikattua. Tytär lähti kaverinsa luo jo aamupäivästä. Minun pitäisi kauppaan jaksaa lähteä.

Onnea AK sinulle ja meille tosiaan tänään! 🙂🎂🌻🙂🌻☺️❤️☺️ Minulla on kanssa jotenkin LEVOLLISEN juhlallinen tunnelma, hieno olo! Sellainen jotenkin luottavainen. Ja kyllä varmaan tämä hetki on kuin onkin parempi kuin vuosi sitten, vaikka se välillä tuntuukin, ettei mikään mene kuin enemmän pieleen, hah.. Kokonaiskuvaa jos yrittää katsoa, niin ei ole ehkä meillä kummallakaan sitä ihan sen asteista KAAOSTA mitä silloin oli. Olimme molemmat aika rikki silloin. Nyt ehkä alakulo seuraa ja tottakai ailahtelua on ja tulee varmaan aina olemaan, mutta se pikimusta synkkyys ei ainakaan just nyt näytä leijuvan päällä. Otetaan sen kunniaksi siis! 😉 Ja kiitos kun olet ollut ystäväni koko tämän ajan. Se on toden totta ollut harvinaista ja tärkeää, ja minä (ja sinä) kun tämmöinen hörhö on, niin uskon, että tämä on kohtalon tekosia.

Muuten, tuo erityisherkkyys kiinnostaa, kerrohan kun olet lukenut kirjan, että mitä siitä selvisi. Hyvin voisi olla täälläkin sitä nimittäin. 😟

Ja se on toden totta juurikin samaan aikaan tosi kummallista ja kiehtovaa, miten ollaan niin samanlaisia. Niinkuin joskus olen sanonut, niin usein kun olet jotain tänne satuillut, niin mietin vain, että "juurikin noin, ihan samat aatokset" ja sitten ikäänkuin on, kuin olisin myös sanonut sanottavani vaikka se olet sinä joka olet ne kirjoittanut.

Myös tämä: "Moni luullut että olen materialistinen ihminen, mutta harva tajuaa, että oikeasti ne tavarat ovat täyttämässä sieluni kaipuuta kauneuteen. Se kauneus on yhtälailla kaunis esine, kuin aidon ihmisen kaunis hymy. Universaalia siis.." -- siinäkin olen samanlainen. Visuaalinen ihminen. Ja tätä todella monet ei ymmärrä ollenkaan pintaa syvemmälle, vaan ajattelevat, että olen nimenomaan pelkästään pinnallinen. En todella ole! Ja monilla esineillä ja ihan vaatteillakin on ainakin omassa päässäni joku tarina, mistä se on, mitä se on "kokenut" jne. Myös siksi tykkään paljon vintage-vaatteista ja teen itsekin välillä jotain.. Ja esim jos käyn kirpputorilla, joku esine saattaa puhua minulle, ja minun on pakko hankkia se, koska koen siihen jotain yhteenkuuluvuutta, saattaa olla joku ihan kummallinen tavarakin! Sitten muistan, kun viime kesänä jos oli pakko mennä jonnekin esim töihin ja oli sisältä ihan hullu ja sekava olo, niin yritin aina enemmän ja enemmän naamioida sitä juuri sillä, että laittaudun oikein ekstrahuolellisesti, ja mietin paljon enemmän vielä kaikkia asukokonaisuuksia.. niin ettei kukaan "arvaisi" mitä oikeasti on meneillään.. Muuten sitten kun yksinään vaan sai olla, niin ei juuri käy suihkussa ja on jossain samassa pyjamassa vaan vaikka viikkokaupalla… 🤔
Voi että, kyllä me ollaan jo pitkälle tultu, olen kyllä sitä mieltä! Ja kaikki nuo lääkeasiatkin, mietipä sitäkin! 😎 Minä kanssa voin paljon paremmin ihan totta nyt kun en ole enää lääkityksellä! vaikka tiedän, että jos taas aloittaisin venlan niin saisin pari kiloa varmaan sillä painoa alas, mutta myös sen kaiken negatiivisen mitä siitä tuli, eli en varmasti enää lähde kyllä siihen junaan.. Melkein nyt naurattaa se vaihe vuosi sitten, kun olin aloittanut sen lääkkeen ja olin ihan sekaisin kuin seinäkello sen takia! muistat varmaan😉
Ihanaa nautiskelupäivää ja kivoja kakkuhetkiä huomiseksi, koitetaan pitää tämä juhlallinen ja positiivinen fiilis tänään koko päivän, voisi onnistuakin! ainakin minusta tuntuu siltä🙂👍🙂🎂

AK, tilanteesi kuulostaa niin paljon paremmalta kuin joku aika sitten! Toivottavasti sama suunta jatkuu! Ja uskon niin, kun mietin mm. tuota kuvailemaasi uutta asuntoa; ehkä uuden alku kaikkiaan!

Arka, luin kommenttisi - ja tsemppiä! Itselläni tismalleen samat ajatukset.: pois kärsimyksestä. Kaikki romahtanut, totaaliyksin, puhumatta päivä-viikkokausia. Ei tällä mitään tekemistä elämän kanssa ole, van kärsimyksellistä hengissäoloa - ja vielä ihan turhaan!!! Sinulla kuitenkin ON parisuhde ja perhe! Eli todelliset syyt olla olemassa! Itselläni ei oikeasti ole ainoatakaan. Vain kärsimys, ihan koko ajan... Edes itkemään en pysty, vain sokkia kauhua, epäuskoa.... ja tuskaa. Yksin. Puhumatta. Rumana. Epäonnnistumisen ja häpeän ruumiillistumana. Eikä kyse ole mistään näkökulmista!!!! Todella helppoa olisi, jos näin olisi.. Toivoton tilanne, oikeasti.

Mutta tsemppiä kaikille muille, joilla toivoa vielä on!

Arka,

Viestisi kosketti minua. Kiitos, että sanoit ajatelleesi minua halutessasi avautua. Olisin halunnut kirjoittaa sinulle jo aiemmin. Luin kirjoituksesi, kun tulimme kotiin iltapäivällä, mutta en ehtinyt heti vastata.

Kysyisin sinulta jotain. Kuinka kauan olet miettinyt itsemurhaa/halunnut kuolla? Oletko miettinyt, mikä saa sinut haluamaan kuolla? Uskon, että jokaisella kuolemaa haluavalla siihen on jokin syy. Minä mietin itsemurhaa kuukausitolkulla. Tiesin syynkin siihen. Olin sairastunut vakavasti fyysisesti, enkä tiennyt jäänkö henkiin. Kun näin, että jään henkiin ajattelin, etten halua elää elämää, jonka sairaus pilasi. Ajattelin, että mikään ei enää tule hyväksi, kun elämäni on erilaista, kuin ennen sairautta. Tähän päivään mennessä olen tullut tulokseen, että en halua tappaa itseäni, enkä kuolla. Olen huomannut, että elämäni on ehkä nyt hieman erilaista, mutta voin elää nyt sen elämän ehdoilla ja yrittää tehdä siitä niin hyvää, kuin voin. Nyt elän uudenlaista elämää, eikä se välttämättä ole niin huonoa, että sen vuoksi pitäisi itsensä tappaa.

Olen myös ajatellut syvällisemmin sitä, että ei ole minun asiani lopettaa elämääni. Uskon, että aivan muu taho päättää milloin elämäni on määrä päättyä. Jokaisella on määrätty aika täällä ja aika milloin elämä loppuu. Olen ajatellut, että elän niin pitkään kuin elän, enkä lopeta itse elämääni. Tiedän, että näin ei voi ajatella silloin kun on masennuksen pahassa vaiheessa. Silloin yksinkertaisesti vain haluaa kuolla ja muusta viis.

Jonkinlainen avainsana tuntuu olevan se, että hyväksyy itsensä ja elämänsä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta tarkoitan nyt sitä miten voi elää niin ettei tapa/halua tappaa itseään eikä kuolla. Täytyy löytää niitä asioita ja ihmisiä, jotka pitävät pinnalla niin kauan, että olosuhteet voivat muutta siihen pisteeseen, missä jaksaa alkaa ajattelemaan, kuten edellä sanoin, että hyväksyy itsensä ja elämänsä sellaisena kuin se on. Minä YRITÄN ajatella niin. Se ei onnistu läheskään aina, mutta aina silloin tällöin se jo onnistuu ja huomaan, että päivien kulussa on jotain rytmiä ja asioita, joita odotan, olkoot sitten vaikka kuinka pieniä, kuten uusi käsilaukku, kaapissa odottava keksipaketti, ajeluretki jonnekin ym. tai vaikka kukkakimpun ostaminen. Itseäni auttaa myös hyvin kevyetkin ihmiskontaktit. Vaikka kauppareissuilla joskus alan kaupassa juttelemaan jonkun ihmisen kanssa ja tulee hyvä mieli, tuntee taas kuuluvansa tähän elämään, eikä kuolemaan.

Jokaisella tietysti on oma tilanne ja konstit selviytyä tai sitten niitä konsteja ei vain ole. Minä olen paljon pääni sisällä "jutellut" itseni kanssa. Epätoivon hetkillä olen sanonut itselleni "sinä selviät" ja muuta yhtä tyhmää, mutta lopulta huomaan, että se auttaa. Tosin en ole varma ovatko ne minun omia ajatuksia vai suojelusenkeleideni kehotuksia, jotka kuulen intuitiivisesti. Hyvin usein, kun olen maannut sängyllä masentuneena olen yhtäkkiä pääni sisällä "kuullu" sanottavan jotain rohkaisevaa, joka on taas kantanut minut eteenpäin. Itse uskon Jumalaan, Jeesun Kristukseen ja hyvään henkimaailmaan, enkeleihin. En ole varsinaisesti uskovainen, mutta minulla on usko näihin asioihin. Rukoilen harvakseltaan, mutta aina joskus ja varsinkin hädän hetkellä. On tärkeää pyytää apua ja johdatusta. Uskon, että rukouksemme kuullaan aina ja jossain muodossa saamme sen johdatuksen oli se sitten mitä tahansa.

Ensin siis tulisi miettiä selväksi asia, miksi haluan kuolla/tehdä itsarin? On myös huomioitava, että joskus tehoton mielialalääkitys saattaa jopa aiheuttaa tai ylläpitää ajatusta itsemurhasta tai aiheuttaa itsetuhoisuutta. Pitkään syömäni temestan lääketiedoissa sanotaan, että "saattaa aiheuttaa tai pitää yllä itsemurha-ajatuksia". Minua lääkkeet eivät auttaneet mielestäni siinä määrin,että olisin halunnut jatkaa niiden käyttämistä niiden suurten haitallisten sivuvaikutusten vuoksi. En kehoita tosiaankaan ketään luopumaan lääkityksestään, mutta terveellistä olisi varmaan miettiä sitä, kuinka paljon tämä lääke auttaa minua? Jos se ei auta tai saattaa jopa aiheuttaa tai yllpitää itsetuhoisia ajatuksia niin silloin on parempi hyvin, hyvin hitaasti yrittää lopettaa se. Itse olen huomannut, että sitä mukaan kun olen saanut itseni pois lääkehumalasta niin itsemurha-ajatukset ovat hellittäneet. Varmasti siihen on muitakin syitä, kuin lääkkeistä eroon pääseminen, mutta uskon vahvasti, että lääkkeillä on minun tapauksessa ollut vaikutusta ahdistukseen ja itsemurha-ajatuksiin (tarkoitan bentsodiatsepiinejä).

Harmillista, etten osaa antaa parempia neuvoja, mutta yritän sanoa oman kokemuksen perusteella mikä minua on auttanut. Eli miettiminen, syyt sille, miksi haluaa kuolla? Armollisuus itseään kohtaan (hyväksyy sen, että on "viallinen", mutta silti voi elää ja olla ihan hyvä ihminen) Pitää kiinni niistä asioista, joista pitää (olkoot se vaikka niin pieni, kuin keksipaketin syöminen ilman että ajattelee heti lihomista tai sättii itseään) antautuu vain sen vietäväksi mitä haluaa milloinkin (ei tietysti tarkoita mitään vahingollisia keinoja) luopuminen turhasta itsekritiikistä (olen tyhmä, olen ruma, olen turha, olen läski, minusta ei ole mihinkään) ajattelun kääntäminen (ehkä olenkin tyhmä, mutta mitä sitten? Jos näytän jonkun mielestä rumalle niin mitä sitten? maailmalle ehkä olenkin turha, mutta en itselleni, teen mitä haluan ja jos en halua olen tekemättä ja se on ihan ok, jos minulla on läskiä niin mitä sitten? jos mahani pullottaa tai takamus on iso niin mitä sitten? Onhan paljon muitakin pulleita, eivätkä he näytä rumalle, miksi siis minä näyttäisin? Lopulta huomaa, että suurin ahdistuksen, masennuksen ja kuolemanhalun syy on oma sairaalloinen itsekritiikki, joka jauhaa päivästä toiseen, kuinka huonoja ja rumia ja turhia me olemme. Kun sen äänen saa hallintaan ja piiru kerrallaan itsetuntoaan paremmaksi halua kuolla alkaa väistymään. Tämä ei todellakaan ole helppoa ja itse en läheskään joka päivä tässä onnistu (kuten kirjoituksistani huomaa) mutta jokainen onnistumisentunne oli se sitten vaikka kerran viikossa tai vähemmänkin niin se rakentaa meistä vahvempaa. Tämä voi kuulostaa ärsyttävälle sanahelinälle, mutta minulle tämä on ollut totista totta ja uskon siihen vakaasti. Ja kun omat voimat eivät riitä niin pyydän välittömästi apua Jumalalta, Jeesukselta ja hyviltä enkeleiltä.

Kamala paasaus tästä nyt tuli, mutta halusin ihan oikeasti kirjoittaa sinulle nämä. Eikä sinun todellakaa tarvitse pyytää anteeksi, että kirjoitit minun ketjuun halustasi kuolla. Sinähän olet rehellinen sanoessasi niin jos niin tunnet. Minähän olen useasti kehoittanut, että minun ketjuun saa kirjoittaa rehellisesti juuri siltä kuin tuntuu. Ketjun ei ole tarkoitus olla mikään nami-nami-ketju, ei tekopyhää hymistelyä..itsekin kirjoitan täysin niin kuin asiat tunnen ja koen. Olen kauan aikaa sitten päättänyt olla rehellinen itselleni, teille toisille ja Jumalalle. Minusta se on vähintä mitä voi tehdä.

Ps. Kyllä minulla on kakku ja odotan kovasti huomista, että saan tarjoilla sitä itselleni ja miehelleni🙂 Kuten sanoin, en ole äiti, mutta silti halusin juhlia äitienpäivää ihan vain juhlimisen vuoksi ja samalla muistaa näin omaa äitiäni (joka on kaukana, mutta sai tänään kukkalähetykseni ja korttini ja ilahtui niistä) sekä miehen edesmennyttä äitiä, sekä kaikkia suomen äitejä.

Voimia sinulle Ystävä Hyvä ja Ihanaa Äitienpäivää☺️❤️!

Emily🙂🌻

Kiitos kauniista kommentistasi ja kannustuksesta. Itsekin uskon, että hetkellisistä huonoista päivistä huolimatta olen päässyt pahimman ylitse ja elämäni ottaa nyt ilmaa siipiensä alle. Uskon vakaasti niin ja oma uskohan on tärkeää.

Minua mietityttää, kun olet kertonut, että olet yksin. Onko sinulla siis ketään lähimmäisiä/ystäviä/tahoa johon tukeutua? Tiedän, että yksinoleminen on myrkky, joka sammuttaa valon elämästä. Ilman miestäni en olisi koskaan selvinnyt. Yksin en olisi selvinnyt vaan mennyt enemmän sekaisin. On tärkeää olla edes yksi ihminen, johon voi tukeutua. Tiedän, että aina sitä ei ole. Ei ole ehkä ketään. Se on surullista, koska kenenkään ei pitäisi joutua olemaan aivan yksin. Silloin masentuu varmasti.

En tunne sinun elämäntarinaa, enkä tiedä oletko kirjoittanut itsestäsi tarkemmin tänne Tukinetiin koskaan? Minä ainakin haluaisin kuulla enemmän sinun elämästä ja ajatuksista, jotta voisin ymmärtää paremmin.

Kirjoita jos jaksat🙂🌻 *Halaus*

MonangeRakas🙂

Tokihan minä muistan (enkä voi olla virnuilematta) muistolle siitä, kun aloitit sen lääkityksen ja raportoit, kuinka lähdit sekavassa olotilassa ajamaan autolla töihin, heh. Se oli aika legendaarinen aloitus. Muistan, vaikka olin silloin aivan itsarin partaalla niin se koominen ajatus sinusta ajamassa autoa pönttö sekaisin sain minut silloinkin nauramaan. Siinä oli sellaista mustaa huumoria, josta aina nautin.

Tosiaan. Taisimme kumpikin silloin olla melko hukassa, sillä tavalla totaalisesti. Uskon, että tavallaan olemme hukassa vieläkin, mutta vakaammin ja turvallisemmin. Miten voi olla vakaasti hukassa? No, epävakaa kait voi olla. Eli se perusvire tulee varmaan aina olemaan yhtä ailahtelevainen ja jokin perusturvattomuus on aina, mutta emme vaella täydellisessä pimeydessä.

Epäilemättä olemme EH eli Erityisherkkiä ihmisiä. Minä tein sen testin ja sain siitä täydet pisteet. En joutunut edes miettimään vaihtoehtoja vaan jouduin samantien vastaamaan kaikkiin kysymyksiin "Kyllä". Kirja on siis Elaine N. Aron: HSP-Erityisherkkä Ihminen. Meinaan kopsata tänne sen testin kysymykset, kunhan ehdin niin muutkin voivat pikaisesti tunnustella tärppääkö tämä persoonallisuus itseä. Uskon, että täälläkin on tosi monia EH-ihmisiä. Kirjaa saa kirjastosta. Tarkemmin en ole sitä vieläkään ehtinyt alkaa lukemaan, ehkä joku päivä🙂

Minullakin on ollut tänään aika juhlallinen ja tosiaan jollain tavalla levollinen olo. Minun kohdalla levollisuus ei koskaan kauaa kestä, mutta nyt ainakin on. Elämä alkaa tuntua jotenkin mukavan tavalliselle, heh. Vähän sellaiselle kuin se joskus aikanaan oli, vaikka tosiasiassa mikään asia ei kait ole ihan samalla tavalla kuin ennen. Mutta minusta TUNTUU siltä. Tunnelman kunniaksi istuin äsken olohuoneen lepotuolissa (nimeltään Pierutuoli) ja söin kaksi mokkapalaa. Oikein nautiskelin niiden mausta ja ajattelin, että viis veisaan siitä ovatko ne terveellisiä tai lihonko tai tulenko rumemmaksi niiden takia? Se maku oli niin hyvä, että aivan sama mitä se aiheuttaa. Uskon, että se maku oli mielenterveydelleni hyväksi ja hyvä niin.

Minä olen aina ollut tunnetilojen ja tunnelmien ihminen. Olen myös aika mukavuudenhaluinen ja minusta ihanaa on aina ollut esim. sohvalla tai lepotuolissa löfääminen ja leivoksen syöminen samalla ikkunasta katsellen vaikka taivaan pilviä..

Uskon, että maailman tehokkuuden vaatimus saa ihmiset hulluuden partaalle. Uskon, että tyyni, kiireetön joutilaisuus sopivassa määrin on terveellistä. Minä meinaan tästälähtien elää hyvin levollista ja hidasta elämää. Kait se on luovaa elämää. Vailla kiirettä, itseäni kunnellen ja kaikkia sääntöjä, olettamuksia ja pakotteita uhmaten. Elän, kuten tunnen, thats it! Vaikka en ole työelämässä, enkä omista suuria omaisuuksia niin mielestäni minulta ei silti puutu paljoakaan. Jotain aika pieniä asioita.

Monange, mielestäni olet hyvin rohkea. Olen ollut kaikenaikaa sitä mieltä. Ensimmäisen kerran ajattelin niin, kun lähdit lääkehuuruissa ajamaan sitä autoa ja töihin silloin..muistan, että ajattelin: "siinäpä vasta räväkkä ja rohkea nainen". Samoin ajattelin, kun lähdit keväällä sinne matkalle. Ja ajattelen yhä. Minä olen aina ollut enemmänkin pelkuri (vaikka joku voisi ajatella, että olisin rohkea..) ehkä en näytä sitä ulospäin, mutta sisimmässäni tiedän, että olen missannut monta tilaisuutta pelkästään sen vuoksi, että olen jänistänyt..Lisäksi sinussa on sata muutakin hyvää ominaisuutta, mutta niitä en nyt jaksa tähän listata🙂😋

Toivottavasti sinulla on ollut tänään mukava päivä ja olisi myös huomenna. Menetköhän ehkä äitisi luo äitienpäivänä? Varmaankin..Juhlistan samalla teitäkin omalla kakullani🙂

* MAAILMAN ISOIN HALIRUTISTUS*☺️❤️☺️🙂🎂!

Ihanaa Sunnuntaita ja Hyvää Äitienpäivää kaikille!

Yön nukuin ihan kohtuullisen hyvin. Jossain vaiheessa heräsin ja aloin mutustelemaan yöpöydälle jäänyttä Fazerin mansikkapiirakan palasta🙂 Onko yösyöjäzombie minussa jälleen palaamassa? No, se oli Mirtatsapiinin aikaan. Onneksi en sitä p*askaa enää syö..paino huitelisi sen kanssa varmaan jo aikamoisia lukemia. Minun oli pakko lopettaa se, kun puolentoistakuukauden aikana lihoin 16kg. Mitähän jatkossa olisi tapahtunut..?

Tänään on siis äitienpäivä. Odotan sopivaa hetkeä päivästä, että saan nostaa kinuskikermakakun pöytään. Äidille laitoin onnitteluviestin jo seitsemän aikaan, vastasi siihen melkein heti, joten hereillä oltiin sielläkin. Se äidille tilaamani äitienpäiväkukka on tosi komea, iso ja korkea "ruusupensas", siis korkea ruukkuruusu (kait?) Sain siitä kuvan eilen. Äiti oli aika tohkeissaan siitä ja juttua kukasta riitti kolmen puhelullisen verran.

Täällä aamu on lähtenyt suht leppoisasti käyntiin. Ilma on pilvinen ja sateinen. Minua ei haittaa vaan innoissani availen ikkunoita pitkin asuntoa, että saan raikasta sadeilmaa sisälle. Tykkään tällaisesta ilmasta.

Mies on paistanut munat ja pekonit, joten aika aamiaisen🙂

Palataan🙂🌻

Hei AK!
Ja Emily000:lle kiitoksia tsempistä. Toivotan sinulle voimia. Kuulostaa huolestuttavalta jos sinulla ei ole lainkaan ihmiskontakteja. YYksinäisyys voi olla todella raskasta. Kirjoittele tänne niin ainakin voimme vastata.
Kiitos AK kun kirjoitit niin pitkään minulle kun kerroin halustani kuolla. Olen tosiaan alkanut seuraamaan elämääsi ja käyn täällä tosi usein ja sen taktä.ia otin näin sinuun yhteyttä. Yritän noudattaa neuvojasi- hyviä neuvoja annoit. Mitä bentsodiapiineihin tulee niin itselläni ne ovat auttaneet mutta niitä kirjoitetaan minulle niin kovin vähän. Kerran viikossa olen luvannut ottaa. Tosin otin useammin kun sain ne mutta nyt täytyy odottaa kolmekymmentä viikkoa että saan uuden reseptin. Masennuslääkkeet eivät oikein tunnu auttavan. No en ala nyt enempää selittämään ettet kyllästy minuun. Nauti kakun syömisestä ja vietä oikein mukava äitienpäivä. Minuakin on muistettu kakulla, odottaa tuolla jääkaapissa. Mies aikoi laittaa ruuankin.

Lähdimme heti aamiaisen jälkeen äitienpäiväajelulle. Meillä näyttää olevan usein sama kaava varsinkin juhlapyhinä. Syömme, käymme ajelulla jossain pitemmällä ja sitten taas syömme, pää-aterian🙂 Nyt kävimme siellä missä ennen asuimme. Ihan kiva siellä oli käydä, mutta totesimme, että emme kyllä siellä enää haluaisi asua. Metsälämpäreet olivat kauniita. Koivuissa heleänvihreät lehdet ja maa täynnä valkoisia kukkia. Harmi, että ei ole nyt tullut tehtyä mitään kuvausretkiä minnekään, olisi luonnossa paljon kuvattavaa. Pakko joku päivä mennä jonnekin retkelle ja ikuistaa tätä kevättä, ennen kuin kesä saapuu lopullisesti ja ennen kuin hyttyset saapuvat metsiin. Inhoan niitä ja sitten en enää metsään mene, kun ne inisevät siellä. Sain niistä lapsuudessa tarpeeksi.

Kun tulimme kotiin maistoimme kakkua. No, se oli vähän huono. En yleensä osta kreemikakkua, mutta nyt tein poikkeuksen ja ei olisi pitänyt. Se kreemi ei olliut voikreemiä vaan jotain kasvirasvalitkua ja muutenkin omituisen makuista. Muutenkin koko kakku oli aika plääh. Mieskään ei tykännyt siitä. Hiukan tunnelma kärsi, mutta eiköhän se siitä. Päätimme tilata kotiin jotain syötävää jostain. Saattaa olla, että otan pizzan. Luultavasti syötän kakunjämät naapurille, että pääsen siitä eroon, siis kakusta🙂

Mies selaa pizzalistaa. Minä valitsin omani. Opera Special. Odotan pizzan saapumista ja sitten syön sen. Sen jälkeen vasta mietin teenkö tänään mitään hyödyllistä. Muuttoa voisi tietenkin taas valmistella, mutta en tiedä viitsinkö sunnuntaina. Jos, niin jotain pientä vain. Välillä paistaa aurinko ja välillä sataa. Ihan hyvä ilma.

🙂👍

Ruokahommat ei tänään mene oikein putkeen..

Pizzat saapuivat ja niissä oli rutkasti oreganoa päällä, vaikka nimenomaan tilasimme niin, että ei oreganoa. Kumpikaan emme tykkää O:sta. Siinä sitten pitkin hampain söimme pizzat, jotka muuten olisivat ilman O:ta olleet ihan hyvät. Siis kakku oli huonoa, pizzat oli pilattu, heh. Oikeasti olen niin pimeä, että minun mieliala aina vähän latistuu jos ruoka ei ole sellaista, kuin olen odottanut. Odotin monta päivää, että pääsen syömään sitä kakkua ja se oli big mistake koko kakku. Ja pizzakin..

Kostoksi kaikesta olen sitten vetänyt ihan mitä sattuu pitkin päivää. Juonut suoraan pullosta Spritea (iso pullo), syönyt 2 kpl mokkapalaa, yhden suklaajäätelöpikarin ja tosiaan sen pizzan aiemmin ja sitä kakkuakin, vaikka olikin shittiä. Ja se aamullinen pekoni, muna ja juusto-aamiainen..oiskohan EHKÄ muutama kalori tullut tänään..mutta, en välitä siitä ihan oikeasti nyt vaan koko asia vain huvittaa minua..taidan olla vähän tyhmä?! No, en nyt sentään ihan joka päivä syö noin vaikka aika kaloripitoista syönkin nykyään. Tänään oli kyllä tarkoituskin herkutella. Huomaan vain, että limsan juonti lähtee taas lapasista..ja pian jäätelön syönti, kun menin maistamaan uusia Magnum-jäätelöitä, varsinkin ne vadelma/jugurtti/suklaa-jäätelöt..sairaan hyviä! Olen ihan homona niihin. Anteeksi vain ilmaus, mutta minusta se on niin täydellisen ääliömäinen ja samalla huvittava teinien höpötys, että pakko sanoa se aina joskus. Vähän sama, kuin me ala-asteella hoettiin joka asiaan "äitis oli ja äitis teki ja isäs on vieläkin jne." minulla nuo hokemat on jääneet päälle ja vieläkin joskus sanon niin (en tietenkään vieraiden kuullen).

Tässä vain höpöttelen..loppupäivä on oikeastaan ollut aika tylsä. Muutaman muuttolaatikon sain tehtyä ja sitten tyssäsi halut tehdä oikeastaan mitään. Olen vain roikkunut netissä ja syönyt. Tänään ei vain nappaa mikään aherrus..en sitten tee mitään🙂

Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan ok päivä, vaikka ruoat menikin tänään vähän pieleen.. toivottavasti teilläkin on ollut ihan kivat päivät🙂🌻