Onnea sulle toivotan, onnellista aikaa. Uskollista ystävää, ethän muuta kaipaa.
Mukavaa sinun Onnesi, olet sen ansainnut, after all this years.🙂🎂

Tääkin hiipii täällä😉

Voi kun sinulla kuulostaa elämä hyvältä! Vähän kateellinen, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla.

Ehkä minuakaan ei ole tarkoitettu työskentelemään... se on vain liian kovaa ja raadollista. Toisaalta minusta tuntuu, että koska minulla on hyvä koulutus eli minuun on tuhlattu rahaa ja varoja, yhteiskunta ikään kuin vaatii, että musta tulee vielä työkykyinen. Toki haluan sitä itsekin, mutta en sillä ehdolla, että vuoden parin jälkeen taas masennus, en kykene huolehtimaan edes itsestäni ja mietin kuolemaa vaihtoehtona.

Ja ihan oikeesti olen kateellinen sinun siivousintoilullesi; teillä on varmaan ihanan siistiä ja puhdasta; meillä ei😞

Tulinpa tänne taas käymään. AK, fibromyalgia mulla on diagnosoitu. Mutta se on ollu mulle vähän huono diagnoosi, kun sen jälkeen voidaan kaikki laittaa sen piikkiin. Melkein joka vaivasta lääkärit lausahtaa: niin, kun sulla on se fibro. Kun olen jutellut muiden samaa sairastavien kanssa, niin musta tuntuu, että ei mulla ihan se ole. Tai voi olla sekin, mutta jotain muutakin. Eihän noita kunnon kilpirauhasarvoja TK:ssa oteta (jos ei satu lääkäri joka on perehtynyt niihin). Otetaan se joku yks arvo ja todetaan, että kaikki ok. Olispa tosiaan varaa käydä yksityisellä että sais lähetteet kunnon kokeisiin. Niin ja löytäis lääkärin, joka niitä myös osaisi tulkita, muuta kuin että on viitearvojen sisällä. Minähän en ole enää nykyisen TK-lääkärini mielestä edes masentunut enkä ahdistunut. Vähän tulee olo, että minua pidetään vain laiskana. Ihan kuin keksisin kaikki säryt ja väsymykset.

CFS-sivut ovat tutut. Vielä kuin löytäisi sellaisen lääkäri ja saisi sille myös ajan. Olen lukenut myös sen foorumin pitäjän kirjan ja siitä selvisi minulle monia mielenkiintoisia seikkoja, joihin lääkärit eivät ole ottaneet mitään kantaa.

Kai sitä täytyy sitten romahtaa ihan tyystin, että apua saa.

Varmaan kiva suunnitella sitä muuttoa, kun pääsee parempikuntoiseen asuntoon. 🙂👍 Vaikka ainahan se teettää myös paljon työtä. Jonkusen kerran minäkin olen elämässäni muuttanut ja ollut muuttamassa muita. Mutta onhan se varmaan nyt ihan positiivinen asia kuitenkin.

Nyt se sitten tuntuu taas iskeneen. Nimittäin vauhdin ja mielialan hyytyminen. Yksi aamu sitä vaan herää ja tuntee olonsa tyhjäksi, vähän alavireiseksi ja sellaiseksi, että onko tällä elämässä niin mitää järkeä. Sitä pohtii omat ja yhteiskunnan asiat ja tulee lopulta siihen tulokseen, ettei olisi niin väliksi kadota jonnekin avaruuteen.

Onhan se parempi, että on edes välissä vireämpiä jaksoja, kuten minulla oli. Toivottavasti tämä "lama" ei nyt kestä kauaa. Kiinnitän taas liikaa huomiota omaan itseeni ja huonoihin asioihin. En meinaa kestää naamaani ja tukkaani jne. ja sitten tulee masentunut olo, kun ajattelen, että miksi tuli tällainen alavireinen päivä ja miksei se hyvä vire ole pysyvää.

Saattaa olla kyllä kk-kierrostakin johtuvaa. Nyt alkaa nimittäin se pms-viikko ennen kuukautisia, jolloin mieliala aina laskee ja muutun itkuisemmaksi ja kiukkuisemmaksi ja näen itseni huonossa valossa. Turhauttavaa, että jotkut hormonit ohjaavat ihmistä näin.

Olen yrittänyt miettiä tämän päivän kulkua, enkä oikein saa minkään langan päästä kiinni. Onneksi hoidin eilen sen äitienpäiväasian, en tiedä olisinko tänään kyennyt. Nyt tekisi mieli vain maata selällään koko päivä ja olla kuulematta edes miehen puhetta.

Aivan kuin aivot olisi yhtäkkiä jostain vipsaakista käännetty nollille, eikä ajatuksenjuoksu toimisi. Ehkä tämä on joku nollauspäivä kaiken hössäämisen jälkeen.

Tai sitten vain tätä normaalia "hulluutta".

P.S Oikeastaan masennuin siitä, ettei hiuksissani vielä näy mitään muutosta, vaikka olen jo muutaman päivän syönyt niitä hiusvitamiineja. Hah, aivan kuin ne nyt muutamassa päivässä vaikuttaisivat. Mutta tällainen pönttö minä olen, kärsimätön kuten aina.

PPS. Lääkäri oli eilen mielissään siitä, että olen lopettanut temestan käytön. Sanoin, että on ollut aika pitkä ja kivinen tie siitä vieroittumisessa. L sanoi, että se on yksi vaikeimpia bentsoja päästä irti. No, onhan se kait aika hyvä asia.

Huh, huh..

Tämä päivä tuntuu olevan aivan tervassa tarpomista. Mikään ei kiinnosta, eikä aloitekykyä oikein ole. Mies on sitten minunkin edestä tehnyt. Pessyt ikkunat ja pyykkiä. Minä olen vain pällistellyt, kuin lehmä laidunta.

Äiti soitti ja hänenkään kanssaan en kauaa jaksanut puhua, kun tuntuu ettei ajatukset pysy koossa, enkä osaa näytellä hyväntuulista silloin kun en ole.

Pinna on tosi kireällä. Huomaan, että äkisen ja itku tulee melkein kurkkuun pienistäkin asioista. Aivojen tilalla on kilo sementtiä ja yksinkertaisia asioita saa vääntää rautalangasta. Tosi tyhmä olo..

Nyt on pakko jotenkin ottaa tämä päivä haltuun, ei tästä muuten tule mitään.

Ei tästä kovin kummoista tule.

En saa mitään tehtyä tänään. Jos nousen ylös ja pakotan itseni katselemaan huushollia, että tekisin jotain niin ajatus alkaa katkeilla, enkä edes keksi mitä voisin tehdä. En ole tehnyt mitään järkevää. Vain roikkunut netissä, pyörinyt ympäri kämppää ja yrittänyt reipastua. Mies kävi lähikaupassa ja toi karkkipussin. Se oli ainoa asia, johon reagoin hymyilemällä. Olenkin sitten syönyt niitä karkkeja, muutaman nakin ja aamulla kolme donitsia ja sitä ennen purkin vauvanruokaa ja vitamiinit. Huh, tässä päivässä ei ole mitään järkeä..

Täytyy kait vain odottaa, että hyvä putki taas alkaisi. Mutta jos tämä on pms-juttuja on tätä tiedossa koko viikko menkkoihin saakka.

Ou jee!

Hirveää, kun täällä valitan, mutta en voi nyt oikein muuta. Haluan kuitenkin olla rehellinen siinä jos minulla ei ole hyvä päivä, eikä alkaa uskottelemaan, että joo, minullahan menee ihan hyvin. Eihän siinä nyt olisi mitään järkeäkään. Tänään olen vain istunut syvissä mietteissä. Sivusilmällä katsonut ihanaa aurinkoa, nyt puhtaan ikkunan läpi, kun mies sen pesi, mutta kuitenkaan täysin rekisteröimättä ulkopuolista maailmaa. Listaan tähän alle asioita, joita olen tänään päässäni pyörittänyt tulematta kait sen viisaammaksi..

Luin tätä ketjuani alusta. Huomasin, että sinä Monange tulit minun elämään, olikohan nyt 10.6 viime vuonna, kun kirjoitit ensimmäisen kerran☺️❤️ Taas mietin, että silloin "tutustuimme" ja nyt on taas kohta sama ajankohta vuodesta ja taas uusi kesä. Hieman tuli haikea olo, enkä oikein tiedä miksi. Kait se oli jotain kummallista nostalgiaa. Olen muutenkin taas tänään miettinyt, että mitähän sinulle kuuluu? Mielessä pyörii, että miten se sinun ja "tuntemattoman muukalaisen" juttu on edennyt, oletteko ehkä tavanneet? Ja muutenkin, mitä mahtat miettiä ystäväiseni? *Halit*.

Sitten olen miettinyt perheen perustamista ja lasten saamista. Minä olen jo 36 ja on hyvin epätodennäköistä, että koskaan tekisin/saisin lapsia. Nuorena en halunnut, oli muka niin paljon menemistä ja tekemistä, enkä kaivannut omaa lasta. Sitten tuli ero exästä 31-vuotiaana ja totesin, että jaahas, en varmaan koskaan enää tule tapaamaan miestä, jonka kanssa voisin edes harkita perustaa sitä perhettä, enkä edelleenkään tiennyt edes haluaisinko..sitten tapasin nyksän ja ajattelin, että ei kait sitä nyt heti suhteen alussa aleta perhettä perustamaan. No, sitten tulikin sairaus ja vei perheenperustamismahikset taas moneksi vuodeksi eteenpäin. Tässä sitä nyt ollaan ja tosiaan mietin, että en varmaan perhettä koskaan saa, ja mikä hulluinta, en edelleenkään tiedä edes haluaisinko..samalla on kuitenkin sellainen tyhjä olo, että minun elämästä naisena puuttuu jotain oleellista: lapset. Olen ajatuksen jo tavallaan hyväksynyt, mutta silti aina joskus huomaan, että palaan pohtimaan asiaa.

Yritin ajatella äsken itsarin tekemistä ihan huvikseni. Testasin, että vieläkö huonolla hetkellä tunnen ajatukseen vetoa. No, en tuntenut. Koko ajatus ei kiinnosta minua ollenkaan. Kait se on ihan hyvä. En sitten kait loppujen lopuksi olekaan mikään itsarintekijätyyppi, kun en ole sitä vielä tehnyt. Ja nyt ei enää kiinnosta. Olen kait liian saamaton tekemään sen🙂

Iskiköhän se maanantai(k)ankeus minuun nyt päivän viiveellä, kun en sitä eilen tuntenut?

No, myönnetään tämä päivä on aika syvältä, vaikka ei nyt niitä kaikkein huonoimpia kuitenkaan. Onhan minulla sentään mies, joka paistaa uunissa herkullisen tuoksuisia kanoja, joita meinaan pian mässätä majoneesin kanssa.

🙂🌻

Syötiin kanat, jotka oli vähän mauttomia, blääh.. Sitä tehotuotettua valmismarinaadissa, tietäähän sen. Mutta joskus ne on kyllä olleet ihan syötäviä. Ostettiin sellainen iso kanaboxi, jossa erilaisia kanapalasia.

Äsken mietin, että olisi ihanaa olla "paossa" kaikkia asioita, jossain syrhjäisellä mökillä. Lojua siellä vain ja korkeintaan syödä ja kuunnella radiota, ottaa aurinkoa, ehkä uida. Onhan me mökkireissua kovasti suunniteltu tälle kesälle ja eiköhän se toteudukin, mutta olisi kiva olla nyt jo.

Verhot on otettu joka ikkunasta ja pesty. Niitä ei enää uuteen asuntoon viedä vaan lahjoitan ne tai laitan kirppikselle jos joskus saan sen kirppispöydän aikaiseksi. Meillä on lisäksi kaihtimet ikkunoissa, joten verhoja ei välttis tarvi nyt olla. Pesty ikkuna näyttää ihanan isolle ja puhtaalle, kun verhot ei roiku tiellä.

Tämä päivä on mennyt ihan Mopen sinne minne ei aurinko paista..

Taitaa nämä minun oireet nyt liittyä kk-kiertoon, mutta silti tympeää, kun on saamaton ja matala mieli. Kun oli jo pidemmän aikaa parempaa. Niin, minullehan se on pitkä aika jos on viikkokin parempaa putkeen. Tänään olen taas saanut tuntea sen, mitä on olla vajaa, kyvytön ja ulkopuolisuuden tunne maailmasta ja tavallisesta elämästä. Aina uudestaan, kun on välillä paremmin ehtii unohtaa miltä tuntuu, kun on huonompaa.

Tulin vähän surulliseksi, kun juttelin äidin kanssa puhelimessa. Oli paljon asioita ja puhuimme nopeasti. Vasta puhelun edetessä muistin, minkä vuoksi olin alkanut soittamaan hänelle ja hän siihen tuumasi, että unohtelen nykyään usein asioita. Vähän hämmästyin, koska en nyt mielestäni NIIN paljon unohtele ainakaan mitään tärkeää, ehkä puhumisissani saatan olla vähän keskittymiskyvytön ja joskus unohtaa vaikka mitä olin sanomassa, kun ajatus kiireessä katkeaa. Sanoin, että ok, minulla on varmaan sitten dementia, kuten Vaarilla oli. Tottapuhuen vähän loukkaannuin äidin sanomisesta. Tuli mieleen, että pitkääkö hän minua sitten jonain hourupäänä. Ei sitä läheisetkään oikein ymmärrä, että minun pari vuotta on olleet sellaista pyöritystä, vakava sairaus ja siitä toipuminen vie aikaa sekä fyysisesti, että psyykkisesti, siihen päälle vielä vakava masennus ja kahden vuoden bentsodiatsepiinien syöminen niin voihan siinä huonona päivänä vähän ajatus tökkiä, onpa kummallista?! Mahdolliset syntyneet hormoonipuutokset siihen vielä niin avot, ei jaksa olla aina rautalangasta vääntämässä ja toistamassa näitä asioita lähimmilleen. En ehkä ihan pian halua puhua äidin kanssa puhelimessa tai sitten pidän kädessäni muistilistaa puhumisistani, etten vain unohda mitään.

Tällä hetkellä jotenkin taas ärsyttää oma itse ja koko elämä. Tiedän, että nousen tästä taas, mutta kuitenkin..mietin vain kuinka monta päivää tämä sitten taas kestää?

😞

Telepatiaa, kun juuri tänään nyt mietin, että tänään on kyllä pakko ehtiä tänne vastailemaan ja olitkin jotain jo huhuillutkin sopivasti😉
On ollut töissä niin hullua, ettei mitään rajaa, on ollut aika samanlaiset fiilikset tässä pinnassa, että mitähän hemmetin järkeä tässä missään on, ja että tämä oma elämä on kyllä ihan karmeaa eikä yhtään sitä mitä toivoisin.. Mutta ei siitä nyt sen enempää. 😞
Harmi että sielläkin on tullut vähän romahdusta nyt, mutta kuitenkin olen aistivinani, ettei ole ihan itsarimeininki, vaan enemmän sellaista harmaata ja hirveä tylsistyminen. Ei sekään ole yhtään kivaa, mutta ainakaan et ole ihan jossain mustissa syövereissä, uskoisin. On se kyllä kurjaa kun ei sitä ikinä saa noista hyvistä hetkistä kauaa nauttia, ja se voi tulla milloin vain ja minkä vain takia se paha mieli ja synkkä olotila taas takaisin. Toivottavasti ei olisi tosiaan pitkäkestoisempaa vaan voisit jo vaikka huomenna antaa päivän arvosanaksi vaikka jopa 8! ☺️❤️☺️
Siitä miekkosesta, niin ensin mietin, että "voinko" hänestä edes mitään kirjoittaa, kun jotenkin tuntuu tosi väärältä, mutta siis näimme viime perjantaina illalla, ja voi että kun olisin toivonut, että hän olisi ollut se prinssi joka minut pelastaa, se olisi niiiin sopinut tähän käsikirjoitukseen…. Olin vielä varoitellut, että minulla on ihan tosi huono päivä, olin itkenyt ihan hulluna, ja olin kuolemanväsynytkin. No, hän oli vaan tosi ymmärtäväinen. Meillä oli ihan mukavaa ja kivaakin, mutta sitten jossain vaiheessa kävi ilmi, että hän on/on ollut tosi vakavasti sairas (mikä tietenkin selitti sen, miksi näkee elämän uudella tavalla ja uskalsi esim siellä metsässä tulla juttelemaan, ja arvostan tätä asiaa ihan todella todella paljon!!) ja se sai minut ihan paniikkiin (sisäisesti), se jotenkin liippasi ihan liian läheltä näitä omia velitraumojani ja hylätyksitulemisenpelkoani varmaan myös, ja samantien näin koko ihmisen ihan eri valossa ja oikeasti menin jotenkin ihan lukkoon ja alkoi ahdistaa ihan hurjasti, se tunne oli ihan tosi äärimmäinen, ja sitten aika pian lähdinkin, hoidin sen kyllä niin tyylikkäästi kuin osasin ja kerroin vähän omasta tilanteestani ja syytin sitä, en tietenkään kertonut miksi oikeasti halusin pois ja mitä mielessäni liikkui, ja kyllä siitä tuli ihan tosi paha mieli, ja hirveä syyllisyys, enkä todellakaan haluaisi ajatella, että se sai tällaisen reaktion aikaan minussa, mutta niin siinä vain kävi, ja minulle tuli kyllä vielä enemmän sekopääolo…. en osaa selittää tätä edes muille, mutta jotenkin se nimenomaan liippasi ihan liian läheltä ja minuun iski ihan jäätävä pakokauhu koko ihmisestä sitten! eikä kannata mitään nyt suostutella minua tms, en pysty enää näkemään sitä ihmistä. Ja tämä kaikkihan on ihan tosi surullista.. Että sellaisia kuulumisia sen asian suhteen! Tämä minun sepustus voi kyllä nyt olla aika karseaa luettavaa, ihan hävettää miten asioihin reagoin, ja periaatteessa se tekee minut ihan tosi murheelliseksi, ja tuo koko perjantai päättyi niin, että vollotin vain kerällä matolla kotona kun se sai jotenkin kaikki padot aukeamaan. Ai kamala.. 🙄😟
taidan olla ihan totaalisen mahdoton tyyppi. En usko kyllä että minulla enää ikinä synkkaa kenenkään kanssa. Ja koskaanhan en järkevästi tosiaan kiinnostu kenestäkään joka minusta olisi kiinnostunut! hah! Tämä minun toiminta on kyllä jokseenkin huvittavaa myös, elelen omaa kummallista(!!!!!!) elämääni ja välillä teen jotain näitä täsmäiskuja ja sitten palaan aina omaan poterooni ihmettelemään ja nuolemaan mahdollisia taisteluhaavoja, jes!
Täällä onneksi saa olla ilman suojavarustusta ja se onkin tosi tärkeää minulle🙂🎂 Meillähän onkin melkein kohta jo sitten vuosipäivä AK haha, mitenhän juhlittaisiin, syödään molemmat varmaan hirveä läjä herkkuja omilla tahoillamme? 😉😋 Sopisi minulle! Minun viime kesän yksi pelastava tekijä oli kyllä meidän ystävyys, ihan todella🌻🙂🌻
PAlaan taas! 😎

Ikävää, että sinulla ollut huono päivä, mutta ihan varmasti menee ohi. Ja hienoa, ettei ole itsariajatuksia. Ja olin ihan äimän käkenä, kun oli lukevinani, että miehesi oli pessyt ikkunat jo aamu 11.00 mennessä😐 Varsin supermies!! Huh, huh. Tulisiko meillekin! Meillä ei pestä ikkunoita... Joskus olen palkannut ammattilaisen sen tekemään. Minusta se on tosi vaikeeta eikä jälki ole kuitenkaan hyvä. Joskus kun asuin yksin ja minulla oli tyyliin kaksi ikkunaa, sain niitä joskus pestyksi, mutta niihin kului tuhottomasti aikaa ja joka paikka oli märkänä... Mieheni ei ole ehkä koskaan pessyt ikkunoita. Eikä suostuisi kyllä sitä tekemäänkään, kun on muutenkin niin paljon kaikkea. Joten meillä on sitten likaiset ikkunat.. Taas valitusta minulta, sorry🤨

Monange, olet ennustaja. Voin tosiaan antaa tälle päivälle tuon arvosanan 8. Yö meni ihan pippuriksi. Kupsehdin sängyssä yökahteen saakka unettomana. Jo toinen kerta, kun valvon kahteen..Olin väsynyt, mutta aina kun meinasin nukahtaa niin sisälläni aivan kuin käynnistyi jokin moottori ja repäisi minut taas hereille. Omituista, eikä sitä oiken osaa selittää. Toivottavasti ei tule tavaksi tuo. On meinaan tosi inhottavaa, kun kuitenkin herään sitten viideltä.

Aamu tuntui ihan perseelle. Oli tunne, etten viitsi nousta sängystä. Varmaan huonosti nukuttu yö ja vielä laskusuhdannetta mielialassa. Naama ei onneksi ollut punainen. Hiukset sen sijaan olivat aivan kauheat ja rasvaiset. Jouduin heti herättyä pesemään hiukset. Samalla jouduin ulkonäköahdistukseen. Ajattelin, ettei päivästä tule mitään. Kävin aika hitailla kierroksilla, eikä olisi huvittanut lähteä minnekään. Mutta pikkuhiljaa, aivan rauhassa tein aamuhommia, istuin sängyllä, räppäsin konetta. Koska naama ei ollut ärtynyt niin uskaltauduin ihan huvin vuoksi vähän meikkaamaan, kun arvasin että menemme kuitenkin kauppaan, kun on rahapäivä. Lähteminen oli tosi hidasta ja lähdimmekin vasta 11 jälkeen. Menimme ensin yhteen kauppaan katsomaan minulle niitä kesäkenkiä, joita en vieläkään ole saanut hankittua. Nyt löysinkin heti kahdet kengät. Toiset valkoiset sandaalit matalahkolla korolla, kultainen koriste. Toiset valkoiset/beiget kiilakorkosandaalit. Eiköhän siinä ole minulle kesäkenkiä. Samalla ostin valkoiset caprit. Olen aina halunnut valkoisia housuja, mutta en ole uskaltanut ostaa, koska nehän korostavat kaikkia läskejä. Nyt ajattelin, että jos en vain joskus kylmänviileästi osta niitä niin en ehkä koskaan osta niitä. Ajattelin, että mitä se muille kuuluu näytänkö läskille ne jalassa jos itse tykkään niin laitan ne jalkaan. Yläosia en löytänyt sieltä kaupasta. Uskon, että ehdin löytää vielä ennen kesää. Mutta yläosan kanssa pakko löytää sitten ne uudet rintaliivit myös, että saan läskikannut hinattua ojennukseen.

Sieltä menimme yhden kalliin merkin Outlet-myymälään. Tarkoituksena löytää minulle hyvät ulkoilukengät. Niitä kenkiä oli varmaan tuhannet ja en jaksanut kauaa siellä sovitella, kun olin jo edellisessä kaupassa sovittanut niitä kenkiä ja housuja ym. Muutenkin se oli vähän tylsä kauppa. Sitten menimme vielä siihen viereen erääseen halpiskauppaan, koska halusin kytätä sen karkkitarjouksia, siellä ei nyt ollut mitään minun mieleen. Sitten menimme vielä ruokauppaan ja siellä oli aika kivaa. Löysin sieltä herkullisia syötäviä (näköjään taas tällainen herkkukausi, kun näköjään syön vain herkkuja) Siellä kaupassa oli eräs mummo minun kanssa leivoshyllyllä ja aloimme juttelemaan. Selvisi, että olemme alunperin kotoisin melkein samasta kaupungista🙂 Totesin, että ilmankos juttu luistikin niin hyvin. Sitten oli eräs nainen, jonka kanssa olen aiemmin jutellut käsilaukuista. Minä esittelin sen uuden laukun, jonka haimme sunnuntaina.

Kotona söin ison kasan makkaraperunoita ja PepsiMaxia. Posti toi ilmoituksen paketista. Naapuri tuli käymään. Lähdimme vielä hakemaan paketin. Siellä oli minun viime viikolla tilaamani erittäin kaunis laukku, joka oli livenä vielä mahtavampi ja sain melkein sätkyn onnesta kun näin sen. Nyt se roikkuu tuossa makkarin seinällä toisen laukun vieressä pyhäinkuvien seassa (Luultavasti minua heitetään taivaasta kivellä päähän) No, ei niiden oikea paikka siinä ole, mutta ensialkuun, että saan katsella niitä.

Nyt illalla en ole ehtinyt kuin juoda vichyä ja napsia Susu Minttupaloja. Vaaka näyttää parin kilon painonnousua, mutta tiedän, että se on pms-turvotusta ja lähtee taas menkkojen jälkeen. Onneksi herkkujen naposteleminen ei minulla ole radikaalisti painoa nostanut vaan paino päkittää siinä samassa. Pää-asia, ettei nouse paljoa. Olen herkkujen hamstraaja..pakastimessa tällä hetkellä "odottaa" frödingen mansikkakakku, sekä Fazerin pikku munkkeja laatikko, yksi banaaniräpyläjäätelö ja yksi pikari suklaajäätelöä. Minulla on jotenkin parempi olo jos on aina jemmassa jotain herkkuja. Olen ollut penskasta asti sellainen. Minusta koti ei ole kodikas jos siellä ei ole herkkuja kaapeissa. Kuivakaapissa on vielä Fazerina keksejä ja sitruunadonitseja. Saattaa olla, että syön nämä herkut viikon sisällä eri päiville jaettuna. Minulla herkuttelu liittyy myös siihen, että elän lennokkaammin. Yleensä liikun enemmän ihmisten ilmoilla, ostan kauniita juttuja, syön hyvin, herkuttelen, olen mukavuudenhaluinen ja ehkä hieman luova, etsin ihmiskontakteja, ajatukset ovat lennokkaampia..

Lopulta päivä oli ihan ok. Ei mikään huippu, mutta ei huono. Ei niin huono, kuin eilen. Liikkeelläolo ja ihmiskontaktit, sekä uusi laukku ja kasvojen meikkaaminen olivat tämän päivän pelastajat. Nyt vähän väsyttää, kun oli niin huono tosiaan se viimeyö. Pakko saada nukuttua ensiyö kunnolla.

Minua vähän ärsyttää, kun tuntuu, etten pysty ajattelemaan nyt kovin syvällisesti. En ole sellainen rauhallinen, syö järkevästi ja ole erakkomainen filosofi ja henkimaailmojen tutkija vaan vähän levoton, pinnallinen, syön typerästi ja haluan vain ostella kaikkea ja olen hieman ärtyisä kaikenaikaa, reagoin voimakkaasti pieniinkin ärsykkeisiin, nukun huonosti, olen liian lennokas, puhua pulpatan joka paikassa ja kelle tahansa..mutta parempi kuin lamaannus..

🙂👍

Monange☺️❤️☺️

Minulla on viimepäivinä ollut aika pinnalliset aiheet. Vain ruokia, käsilaukkuja, ulkonäköä sun muuta. Sinun kirjoitus kuitenkin pudotti minut enemmän syvällisiin fiiliksiin. Jotenkin koskettava ja samalla mystinen, ehkä myös hieman surullinenkin tuo tapaaminen lenkkipolkumiehen kanssa. Jäin miettimään..olen miettinyt ennenkin, että sinun veljesi, menehtyikö hän johonkin sairauteen? Kamalan koskettava juttu, ymmärrän jos et halua siitä kirjoittaa. Minä olen sitä mieltä, että jotkut ihmiset "höyrähtävät" pahanpäiväisesti parannuttuaan jostain sairaudesta. Tämä voi kuulostaa jotenkin ilkeälle tai kyyniselle, mutta se ei ole tarkoitukseni. Puhun vain omasta näkökulmastani. Jotkut syöpää sairastaneet meuhkaavat joka paikassa maanisella raivolla siitä, kuinka HÄN on parantunut syövästä. Ok. Todella hieno asia, mutta en ymmärrä sellaista ylenpalttisuutta. Sen jälkeen jotkut syövät vain ituja ja kiipeävät Mount Everestille. Ja saarnaavat asiasta kaikkialla.

Jotainhan satun asiasta tietämään, kun valitettavasti itse olen ollut hengenvaarallisesti sairas. Näillä näkymin olen taudista selvinnyt, mutta en minä halua siitä puhua, enkä mitään julistaa missään. Se on liian henkilökohtainen ja osin kipeäkin asia. Vain lähin lähipiiri tietää, eikä heitä ole monta. Mutta keskustele en asiasta, kuin äitini ja mieheni kanssa. En edes miesten tyttärien kanssa. Minusta se ei kuulu kenellekään enää tässä vaiheessa varsinkaan. Miksi jauhaa asiaa? Se oli ja meni ja nyt on nyt.

Mutta, pointti oli se, että jotkut ihmiset pelastuttuaan hengenvaaralta alkavat tehdä mitä ihmeellisempiä juttuja, jotka eivät enää ole ihan järkeviä. En tiedä, mutta intuitoni sanoo, että tuossa miehessä oli ehkä jotain sellaista, minkä tunsit herkkänä ihmisenä epämiellyttävänä, epämääräisenä. Luultavasti vaistosi käski sinun poistua, mikä oli varmasti ihan viisasta. Luulen, että olisi ollut sinun psyykelle haitallista olla enempää tuon henkilön vaikutuspiirissä, vaikka hän ei siis mitään pahaa halunnutkaan. Ehkä mietelmäni saattavat mennä ihan metsäänkin, en tiedä.

Olisihan se tietty ollut kuin elokuvasta tai sadusta jos tuo kohtaaminen olisi ollut romanssin alku. Ymmärrän turhautumisesi. Mitään oikein viisasta en taida osata valitettavasti sanoa. Pää vähän tyhjä vauhdikkaan päivän jälkeen. Tuo meidän "vuosipäivä" oli tosi hellyyttävä ajatus😀😍 Niinhän se onkin, heh🙂🎂! Ja hupainen ajatus, että tahoillamme syömme kasan herkkuja, niinhän minä ainakin luultavasti teenkin. Ben and Jerrys-jäätelöä ja jotain ihania kukkia maljakkoon..siinä voisi olla sen päivän teemaa. Minusta tuntuu, että alan vasta ihan hiljalleen tajuta, kuinka tärkeä sinä olet ollut minulle ja tämä paikka, mutta ilman sinua en olisi kiinnittynyt tännekään, enkä saanut niin monena, monena päivänä vertaistukea, välittämistä ja inspiraatiota sinusta. Joku voisi tehdä meistä elokuvan. Kaksi naista kirjoittelee toisilleen virtuaalisesti ja samalla elävät elämiään tahoillaan.

Minun on varmaan pakko nyt lopettaa, kun kello alkaa olemaan minun nukkuma-aikaa ja ensiyö on syytä nukkua hyvin, kun viimeyö meni ihan poskelleen.

Palataan Rakas Ystävä☺️❤️☺️

Kivet🙂🌻

Kyllä täällä saa valittaa🙂

Minun mies..niin. Hän on tosiaan tehokas ihminen. Töissä ollessaan teki viiden ihmisen työt ja oli työhullu muutenkin. Nyt eläkkeellä ollessaan (työkyvyttömyyseläke) ei paljon viihdy istumassa tai lekottelemassa. Ei ole sitä tyyppiä. Tekemistä pitää aina hänellä olla. Se on meidän keskuudessa jo melkein vitsi. Miehellä on lievää adhd-oireilua, ollut kait lapsesta saakka, mikä näkyy hänellä vain lievänä ylivilkkautena, ei oikeastaan muuten. Mutta on hän muutenkin sellainen tehopakkaus, mitä tulee tehtävien suorittamiseen. Ja tarkkana, pedanttina ihmisenä tekee vieläpä pikkutarkasti ne työt mihin alkaa. Joo, ei meillä ole koskaan sillain pölyistä, likaista tai epäjärjestystä. Mies on siitä hyvä, että osaa tehdä sekä miesten, että naisten työt. Esim saman päivän aikana saattaa pestä pyykit, korjata auton, tehdä ruoat ym. Kätevä ihminen. Ja tekee nopeasti, tarkkaa jälkeä. Aikaisemmissa asunnoissamme on tehnyt kaikki remontit, korjannut naapureidenkin autot ym.🙂 Minä olisin usein ja tänä päivänäkin ollut kusessa ilman miestä. Niin paljon hän on asioita hoitanut. Oikeastaan koko kodin ja kaikki viralliset asiat, pihat, auton silloin kun minä olin huonoimmillani. Ja vieläkin päiviä, kun hän melkein hoitaa kaiken, mutta harvemmin enää nykyään. Aikaisemmassa avioliitossaan omin käsin rakensi ison hirsitalon ja piharakennukset, teki pihan ja venesataman jne. Nyt toki tahti hieman hyytynyt niistä ajoista, kun on hänelläkin vaivoja. Niistä huolimatta hän tekee vieläkin kaikenlaista. Luonteeltaan on vielä aivan ihana. Ja komea. Eipä tuota oikein muuta voi mieheltä enää vaatia.

Sataa, sataa, ropisee..pili pili pom!

Sadepäivä. Minä tykkään. Ihan kivaa vaihtelua välillä. On viileämpi. Illalla ensin luulin, etten taaskaan saisi unta, mutta nukuin kuitenkin vaikka vähän levottomasti.

Aamiaiseksi söin vain lasillisen turkkilaista jugurttia mustaherukkahillolla ja vitamiinit. Naamari on hieman punoittava, joten en meikkaa tänään. Olen naturel.

Suunnitelma on tänään mennä yhteen suureen kauppakeskukseen kierrokselle, siellä yksi sisustusliike, josta viime kesänä ostin muutaman merihenkisen sisustusjutun. Haluan katsoa mitä siellä nyt on tarjolla. Siellä on myös erittäin hyvä sushi-ravintola, mutta en tiedä vielä haluanko mennä sinne. Mies haluaa käydä kirjastossa, joten siellä käymme, ehkä minäkin lainaan jotain, vaikka en nyt niin kirjoihin jaksa syventyä.

Nyt sataa kaatamalla. Täytyy varmaan ottaa sateenvarjot mukaan. Palaillaan!

🙂👍