Olipas melkoinen yö. Eilisen päivän vauhti tarttui niin lujaa, että uni ei tullut ja pyörin, valvoin sängyssä aina yökahteen saakka, mikä nyt minulle on jo aivan ennenkuulumatonta. Uni oli muutenkin katkonaista ja huonoa. Kävin vessassa ja jatkoin "unia" 6.30 saakka. Herätessä olin niin väsynyt, että tuntui etten pääse/halua sängystä ylös.

Mutta eipä tässä nyt mitään hätää. Mies törpöttelee muutamat oluet, mitä hänellä eilen jäi ja vietetään ihan leppoisa päivä. Olen ottanut aamun aika löysästi. Syönyt jotain, roikkunut netillä, hoitanut kassiasioita, jutellut miehen kanssa. Nyt aloin järjestämään makkarin pöydän tavaroita (se on minun puolen sängyn vieressä ja siinä ja pikkuhyllykössä on kaikki mitä yleensä tarviin) ja se menee helposti sekaiseksi. Aloitan aina siivoukset tuon saman nurkan järjestelemisestä. Meinaan alkaa tekemään normaalin lauantaisiivouksen. Siivoan, järjestän tavaroita, käyn läpi nurkkia, laitan sängyn. Samalla kuuntelen klassista musiikkia ja lintujen liverrystä aurinkoiselta pihalta. Hieno ilma ja lintuja tuntuu laulavan tosiaan ihan satapäin. Luonto on selvästi herännyt eloon.

Siivouksen jälkeen aion olla ihan "vapaalla". Lueskella, kuunnella musaa, syödä. Mieleen tuli, että tilaisin jostain pizzan tai jotain muuta valmista ruokaa kotiin. Mutta en tiedä vielä siitä, kun jääkaapissakin on kyllä syötävää ihan tarpeeksi.

Rento lauantai eilisen vauhtipäivän jälkeen. Huomenna on se su-retki eräälle paikkakunnalle hakemaan se käsilaukku. Pieni retki sekin. Ehkä syömme siellä jotain, jossain. Katsellaan maisemia. Luuraan varmaan samalla näkyykö yhtään autiotaloja. Siellä päin en ole käynyt koskaan. Uusia maisemia.

Ihmeen hyvin mieli tasapainossa noinkin katastrofaalisen yön jälkeen.

Ai niin, minunhan pitää käydä vielä läpi sitten ne eiliset ostokseni.

Eiköhän tälle päivälle kerry ihan tarpeeksi tekemistä.

Aurinkoista, rauhallista lauantaita kaikille tänne!

🙂🌻🙂👍

Moikka Kuunvalo 🙂

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tänne kuulumisia, mutta luettuani pari edellistä kirjoitustasi tulin toisiin ajatuksiin. Hienoa kuulla, että sulla on ollu parempia päiviä ja usko pois, mulle kaksikin edes siedettävää päivää, on todellinen saavutus, joten ymmärrän kyllä, mistä puhut. Tunnustan, etten lukenut kuin kaksi edellistä viestiä, joten en voi tietää, mitä kaikkea muuta sinulle on tapahtunut viime aikoina, mut niistä kahdesta tekstistä mulle jäi sellanen mielikuva, että sulla menee ihan siedettävästi, vai olenko täysin väärässä? No, on jokatapauksessa parempi, etten kirjoittele mitään omista fiiliksistä, sillä en halua masentaa sinua synkällä tekstillä juuri nyt, kun sinun kirjoituksista jäi positiivinen mielikuva, enkä halua sen muuttuvan negatiiviseksi vain siksi, että kirjoitan tänne jotain viime viikkojen tapahtumista. Totean vain lyhyesti, että yllätyn aina yhtä paljon, kun huomaan, etten ole ollutkaan vielä niin pohjalla, kuin on mahdollista olla. Olen monta kertaa erehtynyt ajattelemaan, että tästä tilanteesta suunta voi olla vain ylöspäin, mutta elämä on täynnä yllätyksiä, eikä pohja tule vastaan ilmeisesti koskaan.

Ei siitä sen enempää. Päivää piristi jo tieto siitä, että sain luettua ne pari viestiä. Joillekkin niitä hyviä päiviä/hetkiä osuu kohdalle todella harvoin ja siksi on parempi, että toivotan sinulle ja kaikille muille lämmintä ja mukavaa kesää, enkä valita sen enempää. Jokaisella on oma taakkansa ja siksi hyvistä hetkistä kannattaa pitää tiukasti kiinni. Sellaisista hetkistä syntyy muistoja ja jos elämä menee samaa rataa kuin minulla, muistot ovat tärkeitä, koska mitään muuta ei enää ole.

...That's why we seize the moment, and try to freeze it and own it
Squeeze it and hold it, 'cause we consider these minutes golden
And maybe they'll admit it when we're gone
Just let our spirits live on, through our lyrics that you hear in our song...

-Sampylä

Loput komeron on käyty läpi. Vielä niistä vaan tulee roinaa. Kolme jätesäkillistä suoraan roskiin, muutama laatikollinen ja jotain vaatteita, kenkiä naapurille. Taas tuli pari uutta kirppislaatikkoa. Ihan leppoisasti olen hommaillut koko aamupäivän. Nyt pitäisi vielä se oikea siivous tehdä.

Naapuri oli täällä monta tuntia ja auttoi miestä auton huollossa ja kantoi apuna roskia. Keitin kahvit ja tarjosin donitseja ja keksejä.

Nyt tuli nälkä ja ajattelin vähän huilata ja odottaa ruokien saapumista, kun tilasin äsken yhdestä paikasta xxxl-hampurilasiaterian ja miehelle kebabin valkkareilla. Sen kun hotasee naamariin niin jaksaa siivota. Tai sitten plösähtää kokonaan, ei sitä tiedä.

Jotenkin vapauttavaa, kun roina vähenee. Paljon sellaista, mitä olen halunnut hävittää jo aikaisemmin. Nyt tulee muuton kylkiäisenä sitten samalla suursiivous ja turhat pois. Ehkä se on myös henkisesti tärkeää saada heittää pois "menneisyyden" painolastia.

Kohta alkaa sataa vettä. Tummia pilviä taivaalla. Minun pään päällä ei nyt ole tummia pilviä vaan olo on aika seesteinen. Odotan sitä huomista laukunhaku retkeä.

Palailen tänne taas.

🙂👍😎

Ruokia piti odotella yli tunti.

Söimme sitten ja oli ihan hyvää. Mies meni päiväunille. Parempi hänen levätäkin, että jaksaa huomenna ajaa sinne, minne menemme.

Minuakin alkoi ruoan jälkeen hieman raukaisemaan. Istun tässä ja mietin, että pitäisi alkaa se siivous vielä tekemään. Tuntuu kyllä melkein nukkumaton viimeyö luissa ja ytimissä. Taidan kuitenkin vähän siivoilla, etten ala nuokkumaan.

Ulkona satoi äsken rakeita ja vettä. Ilma on meko raikas nyt. Pidän ikkunaa auki niin saan nuuskia.

SAM, RAKAS☺️❤️!

Ilahduin tosi paljon, että olit kirjoittanut, kun minä olen sinua huhuillut, samoin muistaakseni Hämärä tässä vasta teki. Eli olemme ja varmaan moni muukin vielä miettinyt, mitä sinulle kuuluu?

Kuule, minua ei todellakaan synkistä se jos joku kirjoittaa tänne synkempiä tuntemuksiaan, ei todellakaan. Jos minulla on hyvä fiilis niin se ei todellakaan kaadu siihen, että joku kertoo täällä, että on syvemmissä mudakoissa. Se herättää minussa vain myötätuntoa sitä kautta, kun itse olen niin kauan ollut mustissa ja harmaissa fiiliksissä, kun tiedän tasan tarkkaan sen tunteen ja sen aiheuttaman kärsimyksen, lamaannuksen, turtumuksen ja mitä lie kaikkea.

Sinun, eikä kenenkään tarvi ajatella, ettei kirjoittaisi tänne mitään raskaampaa, että minä siitä jotenkin menisin depikseen. Ei se niin mene. Minun puolesta tänne saa kirjoitella mitä tahansa tuntemuksiaan.

Et kyllä koko kesäksi katoa. Pakotan sinut kirjoittamaan tänne ainakin aina joskus..no, ei vaineskaan, mutta olisi kurjaa jos et kirjoittelisi. On mukava kuulla, että olet siellä vaikka sitten menisikin huonommin. Luulen, että täällä on monta ihmistä, jotka haluavat kuulla sinusta. Minä ainakin.

Onko ollut mitään mukavampia kokemuksia nyt keväällä? Oletko ollut luonnossa?

*Halit*

Sunnuntai.

Illalla nukkumaan mennessä pelotti, että jos ei uni tulee taaskaan. Onneksi nukuin ihan normaalisti. Mikä nyt minulle on normaalia eli suurinpiirtein kymmenestä viiteen, sitten vessaan ja kevyttä unenjatkoa puoli seitsemään.

Kaipasin aamiaista. Yleensähän en juuri herättyä syö mitään vaan juon vettä/vichyä. Nyt päätin repäistä ja keitin kaurapuuroa. Ennen olin vannoutunut puuroihminen. Nykyään syön muutaman kerran vuodessa, koska en ole varma sopiiko viljat minulle. No, ei se oikein miltään maistunut. Tuntuu, että nykyään puurohiutaleet ovat mauttomampia, kuin ennen. Söin sen kuitenkin ja muutaman lusikallisen kermaviiliä, pari kinkku ja juustosiivua ja muutaman ravinnelisäpillerin.

Jospa se puuro minut tiellä pitäisi tänään. Ihan jännää lähteä tänään sinne "retkelle" hakemaan sitä laukkua. Lähdetään varmaan joskus yhdeksän aikaan sinne ajelemaan. Saa nähdä uusia maisemia, kuten eilen sanoin, en ole sielläpäin käynyt koskaan.

Meinaan kyllä ottaa autoon jotain evästä ja juotavaa matkaan.

Eihän se muuten ole retki eikä mikään😉

Hyvää ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Sämpylä kävi täällä kääntymässä. Minä(kin) olen miettinyt, missä olet ja miten voit.

AK, tulit mieleeni tänään. Aamulla oli vielä kaunis sää. Kävin kauempana tunnin metsälenkillä ja kesken kaiken löysin aution talon! Koska talo oli niin syrjässä siellä melkein keskellä metsää, niin sinne vaan. Lähempänä näky oli surullinen. Joku/jotkut oli käynyt hajottamassa siellä varmaan kaiken, minkä oli pystynyt. Sekin oli sentään ollut joskus jonkun koti. Surullista. Muuten lenkki oli mukava, paitsi että sen jälkeen väsähdin ihan kauheasti. Olen tosiaan pääsääntöisesti väsynyt. Ja särkyinen.

Mietin CFS:ää, kilpirauhasta yms. Ei tää olo ole normaali. Kun heti kaikesta pienestäkin väsähtää. Se on totta, että tk:ssa katsotaan ne normi veriarvot ja kun ei niissä ole mitään vikaa, niin sitten ei voi olla mitään vikaa missään. Kateellisena kuuntelen työssä käyviä tuttuja , jotka pääsevät työterv.huoltoon tutkittavaksi, voivat käydä hierojalla itseään hoidattamassa yms.

Väsyttää.😴

Monange, ihana se tapaamisesi lenkillä sen miehen kanssa! Elämä on joskus tosiaan mukavastikin yllättävää.

Tässä ketjussa on ollut viime kuukausina uusia kirjoittajia. Kiva. Monesti olen ajatellut, että voisin jotain "sanoa" jollekin, mutta viime aikoina olen vähän tietoisesti jättänyt nämä kirjoittelut vähemmälle. Välillä käyn ketjua seuraamassa.

Hyvällä mielellä lähdin aamulla reissuun ja hyvällä mielellä olen vieläkin.

Päivästä muodostui mukava ja sanoinkin miehelle, että tämä päivä oli meidän "kesäkauden" avajainen.

Ilma oli aurinkoinen olematta liian kuuma, joten autolla oli hyvä ajella. Ensin hakemaan käsilaukku. Ajettiin motaria pitkin, joten menomatkalla ei niin ollut katselemista. Laukun myyjä oli mukava, nuorehko nainen ja juteltiin jonkin aikaa. Itse laukkuun olen tosi tyytyväinen. Aika iso ja näyttävä, tosi siisti (vähän käytetty) ja kaikinpuolin upea. Saattaa olla, että minun itsetunto on sen verran saanut kolhua, että tarvitsen jonkun kalliimman merkkituotteen antamaan minulle jotain statusta, mutta en tiedä onko se nyt sitten mikääm synti jos pidän esim. merkkilaukkua henkisenä suojakilpenäni? Eiköhän aika moni muukin. Jostakinhan sitä sisältöä on elämäänsä saatava, vaikka sitten laukuista ja autolla ajelemisesta🙂

Nyt on jo useamman päivän ajan jatkunut tasapainoisempi mieli ja vapautuneempi olo. Ei tunne itseään ihan niin maailman huonoimmaksi. En kyllä oikein tiedä mistä tällainen muutos (vihdoinkin) voisi johtua. En löydä sille mitään kunnon syytä. Enkä niin jaksa miettiäkään vaan toivon tämän vireen jatkuvan mahd. pitkään.

Tänä aamuna suunnittelin jo oma-alotteisesti kesän mökkireissua ja katselin netistä vuokrattavia mökkejä ja melkein haaveilin sellaisesta reissusta. Viime kesänä ahdistuin samantien kun mies vain alkoi puhumaankin jostan mökistä. Nyt pystymme suunnittelemaan yhdessä mikä olisi mukavaa. Eri asia sitten mikä lopulta toteutuu, mutta ainakaan en ahdistu ajatuksesta normaalista kesä-elämästä.

Laukun hakemisen jälkeen samalla paikkakunnalla huomasimme pienehköt markkinat ja kurvasimme sinne. Ihan kiva tapahtuma. Siellä oli monenlaisten tuotteiden myyjiä. Myös kirjamyyjä. Ehdin jo ajatella, että näinköhän löytäisin taas jonkun vanhan runokirjan, kuten viime kesäkuussa sen Kailaksen. Tällä myyjällä ei ollut runokirjoja. Siitä sain ajatuksen, että voisimme joku päivä ajaa Billnäsiin katselemaan josko viimekesän kirjamyyjä runoineen olisi siellä jälleen. Kait siitä tulee joku kesäperinne, heh. Minusta on mukavaa, että pystyn jotain suunnittelemaan ilman ahdistusta ja epätoivoa. Saattaa olla, että tästä kesästä sittenkin tulee ihan hyvä kesä, jota voi muistella muuten kuin kauhulla, kuten viime kesää.

Mies osti sukkia ja lompakon🙂 Hän ostaa vain tarpeellista. Minä ostin eräältä vanhalta rouvalta hänen leipomiaan lusikkaleipiä (rakastan niitä pikkuleipiä) olen joskus yrittänyt itse leipoa samoja pikkuleipiä, mutta ei niistä tule koskaan hyvän makuisia, en tiedä miksi.

Kotimatkalla iski nälkä ja menimme Heseen syömään, kun ei jaksettu etsiä mitään parempaa ruokapaikkaa. Hese välttää harvemmin käytynä ihan hyvin. Söin juustoaterian ja pirtelön. Käytiin vielä kaupassa ja yhdellä kirppiksellä, joka on kaupan vieressä.

Ihan kiva ja tapahtumarikas päivä. Suunnittelen myyntiin jotain tavaroitani, jotta voin saada kesäksi "omaa rahaa".

Huomenna aamulla psyk.polin lääkäri. Laitetaan kuntoutustuen jatkohakemus (taas) vireille. Se on jo tuttua touhua. Saa nähdä ottaako kukaan lääkäri koskaan puheeksi pysyvää eläkettä? En tiedä viitsinkö itse siitä puhua, sen näkee sitten.

Nyt alan touhuilemaan kotihommia.

🙂👍

Hämärä☺️❤️

Wau! Kiva, että olit muistanut minua. Itse varmaan sekoaisin (siis hyvässä mielessä) täysin jos olisin jossain kävelemässä ja yhtäkkiä näkisin autiotalon🙂 Kun aina autolla ajessakin, kun näen jossain aution näköisen talon niin pyörin, kuin villiintynyt terrieri ja huudan miehelle: "AUTIOTALO"! Mies siihen aina jotain, että ei se mikään autiotalo ole, siellä oli auto pihassa. Minä siihen aina: "Ai jaa, en minä mitään autoa nähnyt". No, täälläpäin ei oikeita autiotaloja paljon näe, kun kaikki sellaiset on purettu ja uutta rakennettu tilalle.

Mietin tuota väsymystä ja särkyjä..Niitä kyllä tekee kilpirauhanen (vajaatoiminta), fibromyalgia, CFS, Lisämunuaisten vajaatoiminta. CFS:n kait voi liittyä kaikki nuo aikaisemmin luetellut hormoonipuutokset. CFS on kait kuitenkin aika harvinainen, mutta pelkästään kilpirauhasvajiskin voi tehdä ihan hirveää oloa, oireita. Itselläni epäilen vahvasti kilpirauhasvajista ja lisisten uupumusta (onhan kortisolini ollut sairaalloisen matala, eikä kilppariarvotkaan mitkään hyvät) Mutta koska julkinen puoli ei noteeraa arvojani ja rahaa mennä yksityisille asiantuntijoille ei ole niin olen vain kestänyt oireita. Ihan helposti en enää lähde tk:n valittamaan vaivojani, kun kaikki menee aina masen piikkiin. Kukaan siellä vaan ei halua edes ajatella, että myös se mase voi johtua vaikka kilpparin vajarista..

Odotan vain, että minulla olisi joku päivä varaa mennä sinne yksityiselle, ottaa laajat kilpirauhas ja lisämunuaiskokeet, jotka lähetetään amerikkaan asti tutkittaviksi ja niistä selviää laajemmin mitä tavalliset tk:n kokeet. Maksaa vaan aika hunajaa nuo kokeet. Tai sitten odotan, että kilppari posahtaa kokonaan ja arvot on jo niin persiillään, että saan apua jo julkiselta puolelta. On se v-mäistä..

CFS-foorumi on mielestäni hyvä paikka (voihan olla, että olet jo käynytkin) saada tietoa noista erilaisista hormonipuutoksista ja siis muistakin sairauksista, kuin CFS. Siellähän puhutaan aika laajasti kaikenlaisista sairauksista, oireista ja hoidoista. Foorumin pitäjähän on hyvin laajasti asiantunteva näissä asioissa ja vastaa kysymyksiin nopeasti ja antaa hyviä vinkkejä ja jakaa tietouttaan.

Joo, onneksi Sampylä kirjoitteli kuulumisia niin tiedämme, että hän on vielä siellä🙂

Kiva, kun kirjoitit. Usein hämärän tullen tulet mieleeni. Sinun nimimerkki on niin kiehtova.

*Halaus*

Ilta on ollut vähän ihme härdelliä. Äiti on soittanut ainakin kolme kertaa ja minä sinne päin. Yritämme selvittää pähkinöiden tuotantomaita, tuotantotapoja ja pähkinöiden sisältämiä myrkkyjä/homeita. Oikein pähkinä purtavaksi. Samalla minua ei kiinnosta ne pähkinät ollenkaan, mutta tietysti haluan auttaa äitiä, kun hänellä ei ole nettiä ja nämä asiat koskevat häntä.

Siis samalla, kun olen tehnyt pähkinätutkimusta, olen yrittänyt syödä (juu, syömiset lähteneet aivan lapasista..illan aikana lusikkapikkuleipiä, annos mininakkeja ja minilihapullia majoneesin kanssa, sekä limsaa, ou wau!) Tällä menolla kolsteroliarvot huutaa kohta hoosiannaa. Olen ajatunut (vai antautunut?) nautintojen poluille, kuten aina silloin, kun minulla menee "paremmin". Tulen siitä niin ylityytyväiseksi, että haluan alkaa heti oikein liioittelemaan elämän nautintoja ja esim. syön vain kaikkea herkullista, enkä mitään, mikä on terveellistä, mutta tylsän makuista. Saa nähdä jatkuuko tätä turmion tietä koko kesä? Viime kesänähän en syönyt oikeastaan mitään. Otanko nyt kaiken takaisin?

Kun oikea grillikausi alkaa täydellä powerilla niin se voi olla menoa sitten..tietäähän tuon, jos ei sitten kuuma ilma hillitse ruokahaluja, ainakin kuumimpaan aikaan päivästä. Muutoin voi grillin antimet, limsa, jäätelö olla aika kova sana. Oikeastaan oikein unelmoin kesästä, auringosta, kesäherkkujen syömisestä, ruskettumisesta, uimisesta, merihenkisistä sisustustavaroista jne. Minähän kuulostan juuri sellaiselle "kesäihmiselle", joita olen inhonnut. OLENKO TULLUT HULLUKSI?! Ilmeisesti..vai olenko nyt siis normaali?

Tuntemattomat ovat hullun tiet.

Tänään tykkään: Aurinko ja sade, autoretki, vehmaat maisemat, uusi laukku, markkinat, Hese, Lusikkaleivät, lähes kaikki ruoat, sisustushaaveilu, mökkisuunntelmat, yleinen ilmapiiri.

En tykkää: Pähkinätutkimuksen tekeminen, ajatus huomisesta psyk.polin lekurista.

Arvosana päivälle: 9 ja puoli.

🙂👍😎

Ihanaa AK, että tunnet olosi paremmaksi ja tasaisemmaksi. Sanoin jo aiemmin, että uskon hyvien asioiden tapahtuvan hyville ihmisille. Mielestäni olet ansainnut pitkän vaikean jakson jälkeen hyvää oloa ja toivottavasti myös paljon iloa. 🙂🌻☺️❤️

Minulla menee nyt niin hyvin, että oikein hirvittää koska tämä hyvä tuuli loppuu. Huomenna aloitan taas työt pitkän sairasloman jälkeen. Tosin tämän sairasloman aikana olen vahvasti miettinyt olenko oikealla alalla lainkaan. Mieleni tekisi hypätä tästä oravanpyörästä kokonaan pois. Ymmärsin hyvin mitä tarkoitit pohdinnallasi siitä ovatko kaikki ihmiset ollenkaan tarkoitettuja työssäkäyviksi. Itse ajattelen juuri samoin. Olen monesti miettinyt, mikä tarkoitus tällä edes on, että raadan itseni hengiltä hermoraunioksi. Sairaslomalla on ollut aikaa miettiä tätäkin.

Oi, Kiitos Amassados kauniista sanoistasi☺️❤️

Minä myös olen vilpittömän iloinen, kun luen kirjoituksiasi, joista todella voi päätellä, että olet hyvällä mallilla. Luulenpa, että ero, vaikka kuinka inhottava onkin, on vapauttanut sinut jostain..vankilasta? Melkein tunnen sen tunteen sinussa, että olet nyt vapaa hengittämään. Mutta mielestäni olet itse ollut valtavan vahva ja viisas, että olet kyennyt tuollaiseen "nousukiitoon" ikävien asioiden keskellä. HIENOA🙂👍🙂🎂

Juu, jospa hyville ihmisille joskus kävisi hyvin, eikä aina vaan huonosti, heh. Kiva, että ymmärsit pohtimukseni työssäkäymisestä. Uskon, että minua ei ole luotu käymään töissä, jotenkin olen aina sen tuntenut luissani. Yritäpä selittää jollekin: "Minua ei ole luotu käymään töissä." Hah. Laiskan ja hullun leimanhan siitä saa. No, enpä ajatusta muualla esitäkään, kuin täällä.

Kaikkea kaunista päivääsi A🙂👍

--------------------------------------------

Huomenta kaikille!

Täällä oli vähän vauhdikasuninen yö. Näin unta, että puraisin erästä vähemmistön edustajaa naamasta ja sitten mietin unessa, että mitäköhän bakteereita hänestä sain..joo, aika älytöntä. Heräsin vähän liian aikaisin ja väsytti ja vieläkin vähän väsyttää. Koitan tässä puuhailla aamuhommia ja orientoitua psyk.polin lääkärin tapaamiseen. Ennen sitä pitää vielä auto viedä katsastusasemalle.

Muuten en tiedä tästä päivästä vielä ollenkaan. Paitsi, että äitienpäiväkortti pitää muistaa laittaa postiin. Listassa on jotain muutakin muistettavaa ja tekemistä. Teen aina noita listoja, kun minun mielestä ne helpottaa ja pitää elämää jossakin järjestyksessä, eikä pääse tärkeitä unohtumaan. Pitäisi ihan oikea kalenteri hommata. Voisi ehkä sitten tuntea itsensä tärkeäksi ihmiseksi, hah.

En tiedä pitäisikö syödä aamiaista, kun ei oikein tee mieli tai ei ole kaapissa mitään aamiaiseksi sopivaa. Keittäiskö sitten puuroa? Pelkään, että se alkaa paskattamaan sitten kun olen liikenteessä. Minulla on aina tuo pelko, että minua alkaa paskattamaan kun olen jossain.

Mietin vielä...

Ulkona on synkkää ja sataa räntää, hyi!

Nyt on käyty auto katsastamassa ja minut katsastettu psyk.polilla. Menin läpi, että heilahti. No, ei sentään. Mutta lääkärillä käyty. Ei siinä sen kummempia. Vuosi lisää kuntoutustukea haetaan ja tästä lääkäri oli minun kanssa samaa mieltä. Onneksi se lääkäri on ihan mukava ja kysyy potilaan mielipidettä, että mitä tehdään. Melkein vain sanelin, mitä haluan tehtävän. Ja onneksi ei puhuttu mistään kuntoutus tai aktivointiasioista (en kaipaa sellaisia) osaan kyllä aktivoida itseäni.

Autosta matkan päältä soitin pari puhelua ja tilasin ädille kukkalähetyksen sunnuntaiksi kukkakaupasta kortin kanssa, kun on ätienpäivä. Päätin, että hoidan homman nyt heti aamusta, etten vain unohda sitä. Pitäisi soittaa vielä Jyskiin ja kysyä asiaa eräästä pöytäryhmästä.

Ruokakaupassa kävimme. Vähän meno päällä vieläkin. Tekisi mieli mennä jonnekin. Ehkä kirjastoon tai en tarkkaan tiedä minne. Ostin taas patonkia ja sen sellaista. Olen nyt aivan parantumaton siinä asiassa, mutta en vain jaksa nyt välittää. On niin paljon muutakin mihin huomioni kiinnittyy.

Täällä kotona olisi kyllä taas siivoushommia ja vaikka mitä. Jos yrittäis tehdä vähän kaikkea kerrallaan. Ensin kyllä syön..

Ihme kyllä. On maanantai, mutta en tunne tarvetta sanoa, että vihaisin sitä. En edes muista, että on maanantai. Maanantai-ahdistusta ei nyt ole. Hyvä niin.

(hiiviskelen täällä)

Saloka: Hiiviskele vain🙂👍🙂

En ollut ihan varma mitä alkaisin tekemään niin otin sitten pölyrätin ja aloin jälleen pyyhkimään pölyjä. Olen vähän vihainen, kun mies ei enää imuroi täällä. Luulen, että hän ei enää halua siivota täällä vaan odottaa jo uuteen asuntoon pääsyä. Tiedän, että hänelle kipeällä selällä imuroiminen ei ole mitään herkkua, mutta tunnen, että minun pölyjen pyyhkiminen ei riitä jos lattiat jää pölyiseksi. Ehkä olen vähän turhan nipo. Voisin itse imuroida (ainakin osan asuntoa) jos meillä ei olisi niin kamalan iso ja painava "älyimurin" rotisko, jota en jaksa perässä vetää. Minulla oli ennen sellainen tosi pieni ja kevyt imuri, joka kyllä laadullisesti oli paljon huonompi, kuin "rotisko".

Huomasin tulevani hieman kiukkuiseksi, kun ilma meni huonoksi. En vain tykkää ollenkaan tuosta tuulesta, hämärästä ja kaatosateesta. Ilma on tosi kylmä ja tuntuu, että sisälläkin on viileä. Vessan pesin myös. Ja kävin läpi siivouskomeron. Vessaharja meni resuksi, kun jynssäsin vessanpönttöä ja aloin kiukkuisesti huutamaan, että meille ei saa enää ikinä ostaa halpaa vessaharjaa, mikä menee sitten rikki. Tuollaisia pikaisia kikkukohtauksia saan aika usein. Ne menevät aika nopeasti ohitse.

Siivouksen jälkeen leikkasin patongin ja äsken mussutin sen kinkun ja juuston kanssa. Loppupäivän varmaan vaan lojun ja syön kaikenlaista🙂