Hei Autiotalon kuunvalo!
Mukava kuulla että sinulla oli ihan kiva päivä. Meillä menee aika täällä kotona ollessa. Vappuajelulle ei päästä kunjouduimme luopumaan autosta pari vuotta sitten. Ei ollut varaa korjata. Televisiota tulee varmaan katsottua. Vähän orpo olo kun sitä ajattelee että toiset ovat juhlimassa ja minä vaan täällä kotona istun. Eipä silti en kyllä haluaisikaan mennä minnekään. Minulla on hammaslääkäri 7. päivä. Jännitän sitä jo nyt. Pelottaa että paljonkose maksaa kun ei oikein olisi tuota rahaa. Ehkä sossu auttaa, en tiedä. Kiitos että kävit ketjussani piristämässä minua. Toivotan sinulle mukavaa ja rentouttavaa vapunpäivää!

Hyvää vappua!! 🌻🙂🌻🙂🎂 Voit että AK että olen iloinen sinun puolesta kun saitte sen kämpän!!! SE oli niin varmasti kohtalon tekosia!! Ehkä tekee hyvää päästä aloittamaan muutenkin siellä ikäänkuin puhtaalta pöydältä, ehkä se vie jollain tavalla eteenpäin, mistäs sen tietää! Ja on ainakin sen asian suhteen nyt vähemmän stressattavaa (toki se muutto, mikä on aina ihan kamalaa, mutta äkkiä se on ohikin ja sitten alkaa teillä ihana kesä jolla vähemmän painolastia kuin viimeisellä, toivottavasti.

Minä olen hukkunut töihin, se on ollut ihan kamalaa, olen suuttunut myös pomolleni (omasta mielestäni kyllä ihan aiheesta), ja miettinyt taas sitä, että ei tässä elämässä ole mitään järkeä, ei mitään sisältöä, enkä jaksa mitään siihen hommatakaan enää töiden jälkeen eikä mikään huvita jne. sitä levyä, sama tuttu juttu, mutta oli kyllä monta ihan tosi tulenkatkuista ja itkuista ja todella tODELLLA surkeaa päivää.. Eilenkin meni johonkin 17.30 saakka vielä töissä ja sitten olin niin pettynyt ja vihainen ja surullinen, että päätin, että vietän vappua ihan yksin enkä halua enkä jaksa ketään nähdä, enkä kyllä olisi ihan totta jaksanutkaan enää sosialisoida kenenkään kanssa!!! Kävin sitten pitkällä juoksulenkillä ja söin graavilohivoileipiä ja suklaata(pitkästä aikaa) juhlistaakseni tuota ja olin siihen ihan tosi tyytyväinen!

Olen ollut senkin takia aika maassa, että minulla kanssa nyt kokoajan ihan kauhea kriisi ulkonäköasioista ja vihaan sitä😑❓ Olen onnistunut LIHOMAAN vaan lisää vaikka olen nimenomaan yrittänyt elää tosi terveellisesti ja liikkunut paljon! ja ei, ei se oikein voi olla mitään pelkkää lihasta, kun tuntuu, että kaksoileuka on pahentunut (minun kriisipaikka, olen siitä ihan vainoharhainen, ei muut kai siihen mitään huomiota kiinnitä, mutta minusta se on ihan superhirveä ja valtava, tiedän, että kiinnitän ihan liikaa vaan huomiota siihen, mutta jos jotain saisin muuttaa, niin minulla se olisi ihan ensimmäiseksi leukalinja, haluaisin sellaiset terävämmät piirteet, ja kunnon poskipäät. minusta olen ihan sellaisen pullamössöpään näköinen😭😭😭😞 Eikä tässä tietenkään ole varmaan kuin puolet totta, mutta yritäpä se itsellesi takoa päähän… Jos laihtuisin joku 4-5kg niin silloin naamakin näyttää paremmalta, omasta mielestäni. mutta miten se voi olla näin kamalan työn takana????!!!! nyt on sellainen olo, että en oikeasti VOI laittaa kesävaatteita päälle ja se surettaa kun en haluaisi olla näin epävarma ulkonäöstäni, ehkä nyt vaan tosiaan muistelen viime kesää, kun siinä oli se hyvä puoli, että olin laihimmillani hyvin moneen vuoteen ja pystyin pukeutumaan ihan mihin vaan niin kaikki näytti hyvältä! nyt, ei tosiaan. tuntuu että on ihan valas.
Anteeksi kun tulin tänne nyt valittamaan näistä ulkonäköasioita kun vielä tosiaan normaalisti yritän olla mollaamatta itseäni julkisesti (liittyy sellaiseen ajatukseen myös, että en halua kertoa muille, mitkä on heikkoja kohtiani, koska sitten pelkään että kiinnittävät myös niihin enemmän huomiota tai että iskevät niihin jossain riitatilanteessa tms, ehkä vähän sairasta..) 😳
No mutta, ihan hyvä yleisfiilis siis tänään kanssa, jos saisi vaan oltua itseensä vähän tyytyväisempi, ja tänään olen menossa brunssille siskoni luokse, niin ompahan ainakin jotain tekemistä. Ja ruokaa😉😉
Minulle kävi muuten viime vkl niin kummallinen juttu, että uskon, että AK innostut tästä kanssa: Olin juoksemassa, omasta mielestäni siis aivan superhirveän näköisenä, ilman meikkiä ja hiukset ihan takussa ponnarilla, hikisenä ja punaisena, niin jossain vaiheessa joku miekkonen oli ilmeisesti pyöräillyt mua vastaan, en ollut kiinnittänyt itse mitään huomiota, ja sitten se pyöräili mut kiinni ja alkoi juttelemaan!!! olin ihan ihmeissäni, koska olin tosiaan ihan hirveän näköinen ja muutenkin minusta se oli ihan hirmu rohkeaa häneltä pysäyttää joku lenkillä ja vielä kuulokkeet korvilla, itse en ikinä tulisi edes ajatelleeksi! Annoin sitten numeroni ihan vaan sen takia, että minusta se tosiaan oli mielettömän rohkea teko häneltä ja muutenkin just sellainen tapa miten haluaisin ihmisiä tavata! Kuin jostain sadusta, melkeinpä.. En oikeiastaan tiedä koko tyypistä nyt mitään, enkä edes muista kovin tarkkaan miltä näytti, joten voi olla ihan tosi huti eikä mitään kipinöitä, mutta varmaan pitäisi uskaltaa siis nähdä joku hetki…. Mutta se kyllä piristi ihan hirveästi ja vieläkin ihmettelen, mitä ihmettä se minussa näki ja aika hauska sattumus!! heh!

Muuten, olin tosi iloinen tuosta, kun viime viestissäsi annoit päivällesi arvosanaksi 9! sehän on ihan tosi hyvä arvosana, että välillä kuitenkin edes voi olla noinkin hyviä päiviä. eihän niitä aina ole, kaikki me kai se tiedetään ja nämä epävakaiden vaikeudet vielä päälle niin välillä ollaan varmaan jossain -100:n paikkeilla, hah.. Mutta kyllä me selvitään, eiköstä vain?
Ihanaa vappua, palataan taas!

Olemme tänään ajoissa.

Mies halusi, että menemme vappuajelulle ennen kuin täällä alkaa satamaan ja sataa sitten pitäisi koko loppupäivä.

Ehdin juuri tehdä vähän aamiaista, syödä sen ja sitten jo lähdimme. Ajoimme erään minun toivoman, aika jännittävän reitin, jonka varrella paljon vanhoja taloja, syrjäisempää luontoa, ulkorakennuksia.

Vesipullo vain oli eväänä.

Hirveästi olisi tekemistä. Siivous pitäisi tehdä loppuun. Sitten järkätä tavaraoita muuttoa varten. Sitten suunnitella huomisia ostoksia. Sitten ruokaa, vähän tympii, ettei tälle päivälle jäänyt mitään herkkuja, kun menin sen kääretortunkin yöllä ahmimaan loppuun.

Täytyy alkaa hommiin.

Bye!

Pesin vessan ja tein muut eiliset siivousrästit.

Mies raivasi "konttorissa" muuttotavaraa ja roskiin menevää.

Minä pakkasin olkkarin vitriinistä, lipastosta ja ympäriinsä olevia esineitä, joko kirppislaatikoihin (ikuinen projekti) tai säilytettäviin. Aika paljon saatiin laitettua. Paljon jää sellaistakin, mitä en kirppikselle ala raahaamaan ja lahjoitan naapurille tai kelle vaan.

Ikkunat on auki ja ihana kevätsade VIHDOINKIN täällä! Komeasti ukkonen jyrähteli äsken ja olen siitä aivan fiiliksissäni. On niin hämärää, että piti valot laittaa. Jotenkin aivan mahtava ilma. Tuntuu hyvälle touhuta jotain järkevää.

Nyt istuin hetkeksi henkäisemään. Jossain vaiheessa laitetaan grilli tulille ja sinne kanaa ja makkaraa. Paistinperunoita ja varmaan sitä uutta kastiketta minä löörään omaan annokseeni. Teen jonkun keräilyerän vapun lopuista antimista, huomenna uudet ruoat kuitenkin.

Ai niin, nyt muistin sen ostospäivän suunnittelun.

Taidan alkaa sitä tekemään seuraavaksi.

Mä ja ukkonen ei olla kavereita. En tiä miten selviin tästä kesästä, jos ukkostaa. Pelkkä ajatus ahdistaa. Mä pelkään ukkosta yli kaiken. Onneksi täällä ukkostaa suhteellisen harvoin ja mulla ei ole tässä kivikylässä mitään hätää, mut silti lapsuudessa sattuneet tapahtumat on laittanut pelkäämään. TOivon että mun mömmöt mitä aamusin napsin, auttavat siihen pelkoon.

Minäkin olen tehnyt "muuttoraivausta". Toisin sanoen kävin läpi huonekaluja, joita en tarvitse ja joista yritän päästä eroon tässä mahdollisimman pikaisesti. Otin vähän valokuvia ja laitoin nettiin myyntiin. Kolmesta kohteesta tulikin heti varaukset. Käsittämätöntä, miten joskus kaikki vaan tuntuu järjestyvän kuin itsestään.

Minulla olisi autotallissa isot kasat vaatteita myytäväksi, mutta vuosia ovat siellä jo odottaneet inspiraatiota enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi mitään. Nettiin kuvaaminen on niin työlästä ja hidasta. Postimaksut kalliita. Mieluiten menisin jonnekin kirpparille niitä itse myymään, mutta aina se on vaan jäänyt. Minusta kaikkien itsepalvelukirpputorien hinnatkin ovat kohonneet sellaisiksi, ettei enää vastaa kirpputorin oikeaa ideaa. Itse haluaisin myydä minulle tarpeetonta, mutta täysin käyttökelpoista tavaraa, halvalla, enkä ottaa siitä "kaupan hintaa". Tuossa meidän lähikaupungin kirpparillakin on aivan järkyttävän hirveää lumppua myynnissä! Kulahtaneista, ehkä siivousrätiksi kelpaavista t-paidoista pyydetään kymppiä jne. Tuntuu, että ihmisillä on menneet eurot ja markat sekaisin. Tosin en kyllä sellaisista maksaisi edes kymmentä markkaa... 🙄

Muutenkin tätä maailmaa pyörittää liikaa raha ja ahneus. Ja se ettei osata enää olla ihminen ihmiselle. Kivet tuolla omassa ketjussaan kirjoitti eksyneensä Suomi24:n sivuille. Siellä on hyviä (NOT!) esimerkkejä siitä miten inhottavia ihmiset voivat olla. Ehkä tosiaan ne oikeesti apua tarvitsevat ovat siellä. Kuka muuten käskisi toisen ampua kuulan kalloonsa... Me sentään kirjoitamme tänne ja saamme toisistamme vertaistukea. Kaikilla ei ole sitä lähiverkkoa.

MONANGERAKAAAAASSSSS☺️❤️☺️🙂🎂 Tulin melkein ilosta hulluksi (siis lopullisesti..) kun jännäsin, että kirjoitatkohan tänne vappuna, en tiedä miksi juuri nyt sitä odotin. Suoraan sanottuna luulin jo, että olet päättänyt jättää tämän koko Tukarin ja minut😞 No, ei vainkaan. Kyllä arvasin, että sinulla ollut kiireitä jne. Mutta TOSI kiva, kun kirjoitit ja kerroit mitä sinulle kuuluu🙂

Kiitos onnitteluista! Minäkin alan olemaan nyt päivä päivältä tyytyväisempi siitä asunnosta ja suunnittelen jo kovasti päässäni sisustusta sinne, ja mitä siellä teen ja se iso parvekehuone innoittaa minua suunnattomasti, kun se on niin ihana ja sinne saa kaikki kesävermeet niin nätisti ja sitten siellä voi lekotella, kuin jossain puutarhassa. Makaan siellä alasti viikunanlehti piparin peittona ja heittelen rypäleitä suuhun, hah hah! No, jopa nyt lähti juttu käsistä. Mutta minäkin ajattelen, että uusi ajanjakso elämässäni alkaa ja ainakin vähän uudemmalta pohjalta, vaikka uusi asunto ei kaikkea muutakaan, mutta ainakin jotain uutta ajateltavaa ja inspiraatiota. Ja minusta on tosiaan kiva, että se asunto on niin uusi ja siisti ja materiaalit laadukkaita, ettei ole mikään kaupungin vuokraslummi 60-luvun asunnon ryöhkä, jossa ei edes liesituuletinta ja asunut 2000 ihmistä ennen minua, kun ajattelee sellaisen vessaakin..pyörryn kauhusta..siis hyi😝😝!!!!

Kuulostaa aika hurjalle tuo sinun työhomma. Varmasti tosi stressaavaa ja epävakailla kun on vielä tuo stressinsietokyky herkempi kuin muilla. No joo, itse en kyllä pystyisi mihinkään tuollaiseen. Niin kauan saat kyllä nostaa itsellesi hattua tosi paljon, kun sinulla on työpaikka ja pystyt siellä käymään, vaikka kuulostaa kyllä vähän epäinhimilliselle tuollainen, mutta minähän nyt en mitään tajuakaan nykyajan työelämästä. Ymmärrän kyllä nyt miksi et ole ehtinyt enää tänne kirjoittelemaan🙂

Kuule, kyllä sinulla on yhtä lailla oikeus valittaa jos koet valitettavaa ulkonäössäsi, kuin meillä muillakin, näitä painoon ja hiuksiin yms. asioihin liittyviä tuntemuksia. Minusta on ihan kiva, että avaudut niistäkin, kun ne asiat kuitenkin meidän naisten elämään kiinteästi kuuluu. Minulle on ainakin välittynyt sellainen kuva, että olet tosissasi elänyt terveellisesti, liikkunut ja ollut tosi määrätietoinen. Kuulostaa kyllä vähän hämmästyttävälle, että paino olisi noussut tuollaisella elämäntyylillä. Olisikohan se sittenkin lihasta? No, enhän voi tietää, mutta (anteeksi vain..) kuulostaa kyllä, että katsoisit itseäsi jotenkin liian kriittisellä silmällä (joo, minä paraskin puhuja) ja näkisitkö vain itsesi nyt jotenkin "painavana" jos tosiaan viime kesänä olet ollut jotenkin tosi hoikka ja nyt normaali. Minä muuten omaan tuon saman piirteen, että tosielämässä en helposti paljasta mitään heikkoja kohtiani, ettei kukaan saa niitä selville ja käytä minua vastaan. Sama muidenkin elämääni liittyvien asioiden kanssa. Nega-asioita paljastan vain tosi läheisille ihmisille jos heillekään. Kun en oikein tahdo miehellekään paljastaa jos minulla on joku näppy persiissä, ettei hän saa syytä ajatella, että olen joku näpyypeppu, hah, sairasta...tosiaan. Hupaisaa, että tässäkin meillä on samanlainen piirre.

Kuulostaa hyvälle tuo vappubrunssi. Minulla tuli heti nälkä, kun ajattelin sinua siellä syömässä. Minun tämän päivän ateria ei ollut kovin kummoinen ja nyt tosiaan jo taas nälkä. Toivottavasti se b meni hyvin ja sait siitä paljon irti, siis muutakin kuin syötävää.

Ja siis..jotenkin aivan mykistävää tuo, että tuolla lailla lenkkipolulla se mies tuli "iskemään" sinua. Tosiaan aivan kuin jostain elokuvasta!!!!! Kuinka jännittävää!!! Tuntematon muukalainen, joka paljastuikin Nokian varatoimitusjohtajaksi ja rakastui Monangeen pururadalla. Ei kait, mutta oikeasti tuossa on kyllä jo jotain erikoista. Ei kait ole kovin yleistä, että tuollaisessa yhteydessä kukaan tulisi ottamaan kontaktia. On sinun täytynyt olla tosi seksikkään näköinen, että se mies on niin hurmaantunut. Minulla on kyllä kokemus, että silloin kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran sattumalta siellä kerrostalon autopaikalla niin olin kaikkea muuta, kuin edustava. Melkein ilman meikkiä, talvipakkasella, paksut talvivaatteet päällä, hiukset letillä, karvareunushuppu päässä jne. Ja mies oli kuulema heti katsonut, että on mukavan ja kauniin näköinen nainen, hah haa! Että kyllä ne miehet (kohtalon ohjaamana tietysti) voivat nähdä meidät ihanan näköisenä, kun sitä vähiten olemme itsemielestämme. Mutta kuinka jännittävää, en malta odottaa, että saan kuulla jatkoa...olisipa se joku ihana romanssi juuri kesän alla, TOIVON NIIN!

Jotenkin tosi ihanaa, että tulit taas tänne. Minä jo ehdin vähän pelätä, ettemme vietäkään tätä kesää toisistamme kuullen..ja kun juuri ehdottomasti haluan, että tiedän mitä sinulle tänä kesänä tapahtuu. Haluan tosiaan sen viime kesän hirveyden jälkeen, että meillä olisi mukavammat kesät (tietysti on huonojakin kausia ja päiviä ja kaikenlaisia neuroosin aiheita, kuten ulkonäkö..) ja voisimme kertoa toisillemme kaikki kuulumiset. Jännää miten sitä onkin jo niin tottunut, että olemme olemassa täällä virtuaalisesti toistemme ystävinä.

Kyllä minäkin uskon, että me olemme niin hullunsitkeitä, että selviämme..päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan. Vaikka elämä osaa olla hirveän monimutkaista ja välillä masentavaa niin on se kuitenkin tosi ihanaakin, silloin kun se sujuu edes jollakin tavalla.

I LOVE YOU☺️❤️☺️!!!!

Kirjoitellaan taas ja kerrothan sitten miten "romanssi" edistyy?!

🙂👍🙂👍

Emily000 kirjoitti 30.4.2014 17:32

Onnittelut uudesta asunnosta! Ja hyvää vappua! Mielenkiinnolla kirjoituksiasi luen. Ja jotenkin tuntuu, että uusi vahe elämässäsi on alkamassa, kaiken jälkeen! Ja sitä toivon! Täällä itse kökötän yksin. Niin totaalisen yksin.... Ei sanaakaan voi vaihtaa, kun ei ole ketään..

Kiitos Paljon Emily000🙂🌻

Hyvää Vappua sinullekin! Kiva, että luet ja olet täällä. Minäkin uskon, että ainakin jonkinlainen uusi vaihe minulla alkamassa, kun uusi koti ja uudet maisemat, vaikka onkin ei niin kaukana entisestä kodista/alueesta. Yksinoleminen ei ole kivaa😞 Kiitos, että kirjoitit tänne. Kirjoittele joskus muutenkin jos siltä tuntuu, vaikka omia asioitasi ja kuulumisia, minä ainakin luen mielelläni.

Kaikkea hyvää sinulle🙂👍

Olen niin kovin onnellinen puolestasi, vaikka se onkin niin kovin, kovin kaukana omasta olotilastani.

Sinä olet käynyt pitkän matkan ja ansaitset kyllä kokea kaikkea hyvää. Vaikka toisaalta vierastankin tuota ansaita-verbiä, eihän niin voi ajatella. Sillä eikö jokainen ihminen ansaitsisi olla onnellinen ja hyvinvoiva, mutta niinhän ei maailmassa asiat toki ole. Monesti ajattelen, että täällä maailmassa on kyllä aika monet asiat, jollei kaikki, aika sattumanvaraisia. Lapsi on niin viaton syntyessään, mutta ei voi itse määrätä millaisiin olosuhteisiin syntyy ja mistä ponnistaa elämään. Kuitenkin hänellä pitäisi olla samat mahdollisuudet kuin muillakin. Ja entä jos syntyy vammaisena tai muuten sairaana? Aika väärin on elämä ja epäoikeudenmukainen monen kohdalla. Sitten kun ajattelee omaa "vain masennustaan" tuntee itsensä totaalisurkeaksi, kun ei vain pysty täältä nousemaan ja tuntemaan mitään hyvää.

Taas täällä masentelen ketjussasi! Mutta ihanaa, että näet jo niin paljon kaunista.

Rakas Hämärä☺️❤️

Olipa mukava, kun kirjoitit. Kyllähän sinua vähän huhuilinkin tuossa yhtenä päivänä. Tiedän kyllä, että Susijengi on ehkä hieman hajaantuneena, mutta on kuitenkin..jotenkin sitä vain kaipaa välillä kuulla, että se toinen vielä on huhuilumatkan päässä. Että en ole ilman teitä tässä maailmassa🙂

Oman kokemukseni mukaan ahdistus on kaiken pahan alku. Minua ahdistus lamaa ja tekee näköalattomaksi. Ahdistus myös väsyttää tosi paljon ja sitä seuraa aina masennus. Luulisin, että minulla se menee kaavalla: stressi, ahdistus, väsymys, masennus... Riittämättömyyden tunne ajaa ahdistukseen. Hienoa, että sinulla on se työjuttu ja olet jaksanut/laittanut itsesi jaksamaan käydä siellä, mutta olen usein miettinyt, että nykyajan työelämä, onko se inhimillinen? Onko kaikki ihmiset tehty ensinkään työntekoa ajatellen. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan. Ehkä jotkut meistä ovat ajattelijoita, joiden pitäisi saada olla rauhassa ja mietiskellä. Mitähän minä oikein yritän selittää. Hyvä myös, että sinulla on lääkäri, vaikka minä olen kyllä jo menettänyt uskoni lääkäreihin ja tuntuu, että liukenen koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi lääkäreistä ja oikein välttelen heitä. Ei ehkä hyvä, mutta olen vain niin väsynyt koko lääkäreiden ammattikuntaan. Aina ne samat perus ja laaja verenkuva, ehkä ulostenäyte, painellaan vatsaa vähän, ahaa, eihän teissä ole mitään vikaa, mutta mitenkäs se mieliala? taidatte olla masentunut? ai niinkö, no enpä perhana tullut itse sitä hokanneeksikaan, hah! kiitos ja kuulemiin! No joo, tämä nyt on minun turhaa mäkätystä. Onhan niitä hyviäkin lääkäreitä.

Minusta kevät on sellaista käynnistymisen ja lamaantumisen vuoro-aallokkoa. Minulle ainakin kevät on ollut aikamoisen vaihtelevaa..kun on tullut edistystä niin sitten on tullut myös takapakkia, edistystä, taannehtimista jne. Luulen, että herkkä mieli ja aistit ovat aika lujilla kevään kanssa. Tulee niin paljon valoa, ärsykkeitä, elämää, vaatimuksia joka puolelta silmille. Itse jonain huonona aamuna olin kateellinen jopa pikkulinnuille, kun ne jaksavat olla niin energisiä ja laulaa riemukkaasti. Olla kateellinen pikkulinnuille, onko surkeampaa?! Minulla kevät tuo myös paljon muistoja menneiltä vuosilta. Muistan melkein kaikki keväät todella tarkasti. Milloin tapahtui mitäkin ja millainen kesä siitä seurasi ja miten kaikki oli sitten syksyllä jne. Kevät on jotenkin jännittävää aikaa. On edessä kesä ja tavallaan mahdollisuus uuteen elämään, mutta jos ei sitä sitten pystykään lunastamaan on kaikki katastrofia jne. Minä en kyllä itse haluaisi enää yhtään huonoa kesää. Minulla niitä on ollut jo oikeastaan melkein kaksi huonoa kesää putkeen. Tosin viime kesä oli kauhein koko elämäni ajalta. Tietysti siis tähän kesään liittyy alitajuisia toiveita ja odotuksia, samalla hieman paineita, vaikka koitan olla itselleni ja koko maailmalle armollisempi. On niin paljon opeteltavaa ja muokattavaa itsessään. Melkein pitää oppia elämään uudestaan.

Hämärä, halaus sinulle ja kaikkea hyvää ja jaksamista päiviisi. Minunkin mieheni on välillä hyvin tiukilla minun kanssani, koska hän on ainoa, joka on minun kanssa koko ajan ja näkee kaikki mielenvaihteluni. Onneksi meillä on miehemme. Se on jo puoli elämää!

Kirjoitellaan taas🙂👍

saloka kirjoitti 1.5.2014 15:32

Mä ja ukkonen ei olla kavereita. En tiä miten selviin tästä kesästä, jos ukkostaa. Pelkkä ajatus ahdistaa. Mä pelkään ukkosta yli kaiken. Onneksi täällä ukkostaa suhteellisen harvoin ja mulla ei ole tässä kivikylässä mitään hätää, mut silti lapsuudessa sattuneet tapahtumat on laittanut pelkäämään. TOivon että mun mömmöt mitä aamusin napsin, auttavat siihen pelkoon.

Saloka, tiedän usean ihmisen pelkäävän ukkosta. Yleensä siihen liittyy juuri jokin ukkoseen liittyvä huono kokemus. Eräs naistuttavani pelkää todella kamalasti ukkosta. Ukkonen poltti hänen kotitalonsa hänen olleessaan nuori. Eläimet eivät yleensä pidä ukkosesta. Ne vaistoavat sen voivan tuoda vaaraa. Onneksi nykyään on kesät aika vähän ukkosia. Toivottavasti siellä ei jyrise tänään.

🙂👍

Rakas Kivet,

Kiitos kauniista sanoistasi ja kiitos, että masentelet täällä🙂🌻

Kyllä minäkin viimeisen vuoden aikana ehdin jo tosi monta kertaa ajattelemaan, etten ikinä selviä siitä pahimmasta itsari-pakkoajatus-masennuksesta, siitä totaalisesta hukassa olemisesta, kamalasta ahdistuksesta ja kaikellisesta kyvyttömyydestä. Jokin minua on vain pitänyt hengissä ja estänyt minua kuolemasta. Voihan sanoa, että se on mieheni, kotini, äitini tai Jumala. Mutta luulen, että ihan pohjimmiltaan se on oma mieleni, joka sairaanakin ja pimeimmällä hetkellä on antanut minulle toivon siitä, että jonainen päivänä asiat voivat olla paremmin, vaikka juuri sillä hetkellä oman mielen ääni kuulostaa vain typerälle toiveelle ja harhaiselle hourailulle, mutta jokin kipinä siellä pimeän keskellä, vaikka en ole sitä ehkä koko ajan siellä tuntenutkaan olevan. Ehkä minulla loppupeleissä on vahva elämisenhalu vaikka en sitä itsekään oikein osaa uskoa. Minulla olisi kuitenkin elämäni aikana ollut sata kertaa mahdollisuus tappaa itseni, enkä ole sitä tehnyt, enkä ole ollut koskaan erityisemmin itsetuhoinen sillä tavalla, että olisin edes yrittänyt itsemurhaa (paitsi kerran 16-vuotiaana) Mielessähän se on ollut, olen ajoittanut tuntenut sen olevan ratkaisu kaikkeen ja jopa haaveillut siitä. Tunnistan kuitenkin, että missään vaiheessa en ole halunnut oikeasti kuolla vaan elää. Mutta en sellaisena, vajaana. Kuitenkaan en ole edes yrittänyt ottaa henkeä itseltäni. Nykyään alan hyväksymään ajatuksen, että elääkseen ihmisen ei tarvitse olla täydellinen. Hieman vajaanakin voi elää. Elää aina sellaisena millainen sattuu milloinkin olemaan. Ei minulla ole sen kummempaa elämänfilosofiaa. Vajaalla tarkoitan vajaata mielenhallintaa, vajaata suorituskykyä tai jaksamista niin, ettei ehkä suoriudu siitä ihannekuvasta, jollaiseksi meitä vaaditaan. Kuitenkaan en tunne yhtään tällaista täydellistä ihmistä, joka olisi täydellisen onnellinen. He vasta ovatkin usein masentuneita ja itsarin partaalla olevia.

Niin, se minun euro-hajuvesipullo-kohtaus, hah. Olen lapsesta asti tietyissä mielentiloissa toiminut hyvinkin estottomasti ja hetken mielijohteesta. Tietysti ajattelin, että se mies olisi voinut toivottaa minut vaikka hevon kuuseen, mutta kait minulla joku järjen ääni päässä sumeni ja halusin ottaa riskin ja saada näin jännitystä. En tiedä.. Onhan se vähän hupaisaa, että pummaa euron tuntemattomalta ihmiseltä yhtäkkiä, eikä tunne siinä olevan mitään epäsopivaa. Siitä voisi joku psykiatri varmaan diagnoosia vääntää, luulenpa, että se menisi epävakaan pers.häiriön piikkiin ja voihan se sitä ollakin. Ja sitten vielä pyysin ne hajuvesipullot vain siksi, että HALUSIN ne. Olin kait kuin pikkupenska, halusin vain asioita, sen euron ja ne pullot, enkä tuntenut häpeää käytöksestäni ja se HALUAMINEN teki minusta uhkarohkean, heh..en tiedä.

Meillä kaikilla on omalla tavallaan pitkä tie takana, kaikenlaisia tapahtumia. Kaikki ne ovat meille itsellemme ihan tarpeeksi isoja ja merkityksellisiä. Me kaikki olemme ansainneet (juu, hassu sana) kaiken hyvän ja onnellisen.

*Halaus Ystävä*

🙂👍

Amassados🙂🌻

Eli samat raivausmeiningit sielläkin. Meillä on muutto suurinpiirtein 27. tai 28. päivä tätä kuuta. Miten sinulla? Varmaan myös kuun vaihteessa? Onhan tässä ihan hyvin aikaa pistää huusholli pakettiin. Hyvinhän sinun huonekalut on menneet kaupaksi jos noin nopeasti.

Olen täysin samaa mieltä nykyisistä kirppiksistä. Minä olen pitkän linjan kirppishullu (toki se ei ole minkään psykiatrisen tahon antama virallinen diagnoosi) ja olen aika tympiintynyt juuri myös siihen, että kirppikset on ensinnäkin täynnä uuttaa, muovista, kiinalaista romua, feikkituotteita jne. Sitten ne käytetyt tavarat on just jotain likaisia, venyneitä, tunkkaisia rättejä järjettömillä hinnoilla. Yleensäkin kaikki on hirveän hintaista. Ihan kaupan hintoja. Se vähän hillitsee nykyään halua kiertää kirppiksiä. Itselläni olisi kyllä paljonkin kirppiksellä myytävää, mutta en tiedä saanko koskaan aikaiseksi sitä pöytää varata ja toteuttaa ajatusta.

On totta, että raha maailmaa ja ihmisiä pyörittää. Tuntuu, ettei mitään muuta, kuin raha, sen perässä juokseminen ja ihmisten arvottaminen omaisuuden perusteella enää olekaan. Eik oikeasti olekaan. Vasta, kun ihminen putoaa ulos tuosta oravanpyörästä niin sitten aletaan huhuilla niiden henkisten arvojen perään, eikä siinä mitään, jokainen ajallaan.

Olen jälleen lukenut sinun kirjoituksia omasta ketjustasi. Taidan olla ääliö, kun en sinne jotenkin osaa kommentoida.

Mielestäni olet nyt vahvoilla. Jokatapauksessa sinulle alkaa väkistenkin uusi elämä tästä, aika näyttää mitä se tuo tullessaan. Toivon sydämestäni, että hyvää ja kaunista🙂👍

Huuh, kotona takaisin.

Aikamoisen vauhdikas päivä ollut tänään. Nyt tuntuu, että pää ei rauhoitu ollenkaan vaan on suorastaan maaninen olo. Ollut jo useamman päivän. Nukun aika pinnallisesti ja vähän ja ajatukset on melko lennossa ja niitä on hieman vaikea saada rauhoittumaan. Tiedä sitten onko ihan normaalia vai jotain lievää maanisuutta..epäiltyhän on kaksisuuntaista, mutta en oikein tiedä siitä itse. Tuntuu olevan jokin trendi epäillä sitä joka toisella. Meillä on kyllä suvussa aika paljon kaksisuuntaista, joten ei se ihme olisi, mutta jotenkin en jaksa alkaa sitä selvittämään. Jos on niin on ja sillä sipuli. Mitään lääkkeitä en siihen kyllä ala ottamaan niin kauan kuin selviän ilman. Mielestäni epävakaa pers.häiriö voi oirehtia myös tällä lailla, että energiatasot vaihtelevat.

Aamulla lähdettiin heti 8 jälkeen liikenteeseen. Olin laatinut pitkät listat paikkoja, missä pitää käydä ja mitä ostaa mistäkin. Ensimmäisenä mentiin auto katsastamaan ja hyvin meni läpi. Ainoa huomautus tuli jostain "nivelestä", jonka osan mies kävi ostamassa ja itse vaihtoi kun tultiin kotiin. Ensin kävin apteekissa. Ostin eläimille tarkoitettua biotiinia, koska sain netistä vinkkiä, että sitä on monet käyttäneet hiustenkasvatukseen. Jos joku haluaa aihetta googlettaa niin löytyy tietoa kun pistää hakusanat "biorion 22mg" tai "eläinten biotiini+hiukset". Sitten ostin sieltä shampoota, jonka luulen nyt olevan hiuksilleni hyväksi. Jatkoin Lindexiin ja sovitin muutamat rintaliivit. Hah! Entinen kokoni on liian pieni. Minulla on koko aikuisikäni ollut koko 75-80C. Kerran kävin oikeassa liiviliikkeessä ja myyjä sanoi, että minun oikea koko on D. No, en uskonut vaan olen pitänyt C. Nyt se C oli naurettavan pieni. Tursusin joka puolelta. Minusta on vähän omituista, että ennen jos olen ollut tämän painoinen on tuo 80C ollut "oikea koko". Nyt ei ole. Kokeilin useammat liivit ennenkuin uskoin. No, rintani ovat kyllä selkeästi isommat kuin ennen. Mietin vain, että miten se läski on yhtäkkiä alkanut niihin kertymään (ei ole ennen kertynyt. Tuskin 36-vuotiaalla enää rinnat kasvaa muuten kuin läskiytymällä) No, plääh..tylsä aihe. Mutta, en löytänyt mitään liivejä. Pitäisi mennä ajan kanssa ja sovittaa isompia. Nyt oli kiire enkä jäänyt sinne enämpää ihmettelemään.

Seuraavaksi suuntasin isolle kirppikselle ja senkin vedin aika kiireesti läpi. Löysin 3 aika kivaa laukkua. Merkkilaukkujen kopioita, mutta nättejä sellaisia. (Tästä päivästä kehittyi oikea laukkupäivä lopulta..) Kirppikseltä yhteen tarjouskauppaan ja sieltä kodintavaraa, Piimaxia, pesuaineita ja sen sellaista. Miehelle aurinkolasit. Siellä iski päänsärky ja alkoi oksettamaan..(migreenin oireita) luulin hetken, että oksennan. Ja luulin, etten enää selviä lopusta kauppakierroksesta, mutta purin hampaat yhteen ja keskityin.. sieltä erääseen luontaistuotekauppaan, sieltä vehnänalkio-öljyä ja sinkkiä. Paljastui, että päänsäryn ja oksetuksen syy oli ukkonen, kun alkoi yhtäkkiä jyrähdellä..mentiin vielä Lidliin ja kahteen muuhun ruokakauppaan. Pelkäsin koko ajan, että oksennan. Onneksi minulla oli hyvät ja harkitut listat ja menin vain niiden kanssa ja sain kaiken hankittua ja olen ihan tyytyväinen ostoksiin. Olin niitä siis listannut jo pidemmän aikaa ja odottanut, että tulee rahapäivä ja saan ne hankkia.

Muuten oli mukavaa ja mieliala on pysynyt ihmeen hyvänä jo monta päivää (se on saavutus minulle..) Tunsin myös itseni aika vapautuneeksi ihmistenilmoilla, eikä itsetunto ole ollut aivan nollissa.

Kotona päänsärky alkoi hellittää. Purkasin ostokset, ensin ruoat jääkaappiin ja pakasteet pakastimeen. Selasin nettiä. Löysin kaksi käsilaukkua. Lähetin tiedustelut, sain vastaukset, maksoin pois ja jään odottamaan niitä. Saattaa olla, että toisen laukun menen hakemaan sunnuntaina jos sen omistajalle sopii. Ostan siis nyt kerralla kaikki kesälaukut ja sitten en osta vähään aikaan. Huomaan kyllä, että ostovimmani alkaa taas nostaa päätään, se kuuluu minulla näihin lievästi vauhdikkaisiin jaksoihin. En vain kertakaikkiaan voi olla ostamatta, mutta tietysti rahanpuute enimmäkseen estää sitä. Toisaalta on hyvä, että vauhdikkaana jaksan laukata kaikki paikat läpi ja hankkia senkin tarpeellisen mitä en lamaantuneena ole jaksanut/saanut aikaiseksi tai ei ole kiinnostanut.

Syömiset on menneet melko pois raiteiltaan. Ostan vain kaikkea herkullista, mutta en jaksa sitä nyt hallita ja haluan syödä sellaista, mistä voin nauttia. Siispä ostin ensin syötäväksi patonkia ja Pepsi Maxia (again) jonka kanssa söin lihaleikkelettä, juustoa, kananmunan. Muuta en ole ehtinyt vielä syödäkään, kun olen jrjestellyt tavaroita, kestinnyt naapuria, joka kävi kylässä, hoitanut laukkutilausasioita, huolehtinut miehestä, joka sai minun luvalla tänään laatikollisen kaljaa (mielestäni ansainnut ne), puhunut äidin kanssa puhelimessa 3(!) kertaa, ja ties vaikka mitä..huoh. yritän nyt alkaa rauhoittumaan, mutta päässä pörrää siihen malliin, että hieman hankalaa se on. No, sauhuan niin kauan, että veto loppuu. Täytyy vielä tutustua kaikkeen mitä hankin tai sitten teen sen huomenna.

Tänään tykkään: Aivan kaikesta (paitsi hiuksistani ja päänsärystä).
Päivän arvosana: 9.

🙂👍😎

Päivä alkaa kääntymään kohti loppuaan. Yritän nollata päätä ja rauhoittua. Vähän hankalaa, kun pää käy vieläkin hieman ylikierroksilla ja mies jankuttaa kännisen ihmisen "filosofisia" pohdintoja ja kysyy samaa asiaa kymmenen kertaa putkeen. Miehestä tulee aina hieman rasittava humalassa (onneksi on niin harvoin humalassa) mutta on muuten ihan kiltti, joten aika tyynesti vain yritän olla kuuntelematta jankutuksia, vastailen robottimaisesti ja äsken tungin korvatulpat korviin, heh. Mies meni jo hetkeksi nukkumaan, mutta pongasi sieltä uudestaan ylös ja kolistelee nyt keittiössä. Kyllä se kohta sammuu, kun on jo niin sekaisin🙂

Ehkä minun yhden illan "kestämiset" on aika pientä sen rinnalla, mitä mies on kestänyt minun taholta monta vuotta. Siinä on ollut aika lailla ja todellista kestämisen aihetta. En edes aina uskalla ajatella, kuinka paljon. Ja hän ei ole minua hyljännyt niin en minäkään häntä ja minunkin on opeteltava kestämään jotain, ettei aina ole täydellistä rauhaa ja auvoa, kun muuten mies minulta aika vähän jos ollenkaan vaatii mitään vaan saan niin vapaasti olla ja elää omaan tyyliini. Tiedän, että useimmat miehet eivät todellakaan katselisi minun elämäntapaani vaan olisin heidän mielestään täysin mahdoton ihminen.

Nyt mies asettui pikkumakkariin nukkumaan ja minä pääsin omaan rauhaan. Syön pitkästä aikaa iltapalaksi Piltti vauvanruokaa. Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli niitä ja ostin pari. Olen aina tykännyt syödä niitä, mutta sairas ja pahamasennus-aikana söin niitä niin paljon, että alkoi tursuta korvista ulos, enkä pystynyt nyt moneen kuukauteen niitä syömään. Nyt pystyn taas. Ihan kätevä välipala tai iltapala. Syön kyllä lisäksi täytetyn kolmioleivän, jonka ostin kaupasta siltä varalta, ettei päänsärky olisikaan mennyt ohitse, enkä olisi jaksanut syödä kuin jotain "helppoa" ruokaa. Syön sen leivän siis nyt, söin jo vauvanruoan ja hörpin Pepsiä, vaikka sitä ei olekaan hyvä yötä vasten juoda. Otan vain pikku hörppyjä. otin myös muutaman lisäravinnepillerin. Saa nähdä tuleeko siitä eläinten biotiinista etova olo tai jotain. Se pilleri kyllä haisi tosi hirveälle ja pelkään, että kun syön sitä niin alan itse haisemaan siltä jos se tulee hien matkassa iholle tai jotain. Netissä ei kyllä kukaan sanonut, että siitä alkaisi haisemaan. No, senhän näkee sitten.

On ollut vilkas ja tosi aktiivinen päivä. Ihan kiva, että mieli on pysynyt parempana jo monta päivää (jonkun mielestä ei varmaan mikään saavutus, mutta minulle on) Kuuntelen vielä klassista samalla, kun syön. Sitten varmaan vien astiat keittiöön, käyn vessassa, järjestän vähän makkarissa, luen jotain ja pistän nukkumaan. Alan aina nukkumaan 9 ja 10 välillä. Harvoin valvon edes 10.30. Mutta minähän herään aina jo 5-6.30 ja tuo 6.30 on minun asteikolla jo myöhään nukkumista.

Jaaha, en jaksa syödä toista kolmioleipää, joten säästän sen. Sovin, että menen hakemaan sen laukun sunnuntaina eli tiedossa siis su hieman pidempi ajeluretki. Haluaisin mennä jo huomenna, mutta laukun omistajalle sopii vain su. No, täytyy malttaa odottaa. Huominen menee varmaan yleishyödylliseen puuhasteluun, kuten siivoamiseen, tavaroiden järkkäämiseen, syömiseen, pyykin pesuun, itsensä pesuun ja muuttosuunnitelmiin (niitähän riittää koko tämä kuukausi) Hyvä aika muuttaa, kun ei ole vielä pahimmat helteet. Olen kerran muuttanut sadan neliön kodin keskellä heinäkuun 30 asteen helteitä pieneen kerrostaloasuntoon, joka sijaitsi kuudennessa kerroksessa, eikä hissiä (eron jälkeen, exä oli niin kännissä ettei laittanut tikkua ristiin, pakkasin koko huushollin yksin, muuttomiehet kyllä kuljetti ja auttoi kantamisessa, mutta toisessa päässä taas sama ruljanssi ja kun koko huusholli rysäytetään sikinsokin vajaaseen 30 neliön koppiin ja siitä alat sitten miettiä, että mitenhän tämän kaiken saan tänne mahtumaan ja alkaa mieletön järjestäminen, raivaus, varastokopin täyttäminen, roskan haalaaminen ja toinen röhnöttää kännissä, eikä tahallaan tee mitään ja parin päivän päästä lähteekin litomaan ikuisiksi ajoiksi ja jäät sinne kaiken kaaoksen keskellä mieli hajallaan ja koko elämä yhtä hajallaan, kuin ne romut ja roinat niin wau..oli se kauheaa.

No mitä ihmettä minä nyt tuota aloin tässä paapattamaan. Kait tämä muutto aktivoi entisiä muistoja kotien muuttamisesta ja minullahan niitä on elämäni aikana ollut valehtelematta muutama kymmenen (jos otetaan lukuun nuoruuden laitossijoituspaikat, joita oli yli kymmenen n.3 vuoden sisällä) Muutaman kerran on siis tullut tavarat kasattua ja vaihdettua osoitetta. Siksi kait sitä haluaisi nyt oikeasti aikuisena jo asettua jonnekin. Osa muutoista oli nuorempana ihan omaa impulsiivisuutta. Silloin kun sain vain päähäni, että nyt muutan sinne ja teen sitä ja sitten muutin. Ja taas jonnekin..Mutta jossain vaiheessa ne muuttamiset alkoivat olemaan minun tahdosta riippumattomia, kuten juuri eron vuoksi ja myöhemmin erinäisten muitten syiden vuoksi (asunnot epäsopivia, homeisia jne.) ja aina tahdostariippumaton muuttaminen on yksi pieni tai suuri kriisi. Tiedän sisimmässäni, että tuokaan meidän uusi asunto ei tule olemaan kuin ehkä max. 1 vuoden asunto ja sitten taas muutetaan. Tunnen luissani niin. Sitä en vielä tiedä onko muutto meidän vai jonkun muun tahon tahto. Tiedän vain, että en halua lopulta asua täällä paikkakunnalla lopun ikääni, en vain jaksa tätä ruuhka-suomea. Mutta, nyt se on meidän tuleva koti ja hyvä niin.

Taidan lopettaa turinat ja alkaa valmistella yötä.

Hyvää Yötä😴😴