Kivet,

Kuule, minusta on tosi mukava, kun kirjoittelet tänne omista ajatuksistasi ja asioistasi. Se on paljon mielenkiintoisempaa, kuin pelkkä minun asioideni setviminen. Minähän jossain tuolla aiempana kirjoitin, että kirjoitelkaa tänne ajatuksianne ja elämästänne, mitä ajattelette, mitä tunnette ja mitä hommailette, ihan arkisia asioita ja fiiliksiä. Minusta on mielenkiintoisinta lukea sellaista ja tietysti minun asioita saa kommentoida jos jotain mieleen tulee, mutta ei se ole mitenkään pää-asia🙂

Joo..tavarat ja kirpputori. Et usko, mutta minä olen viimeisen vuoden kerännyt laatikoihin tavaroita, jotka aion jossain vaiheessa myydä kirppiksellä. Jostain kumman syystä on jäänyt vain aikomukseksi. uskomatonta, että en saa aikaiseksi varata sitä pöytää, raivata tavaroita ja viedä kirppikselle. Jotenkin se vain tuntuu ihan utopistiselle koko ajatus. Eden rahan saaminen siitä ei näköjään motivoi tarpeeksi. Ja ennen olin sellainen, että ihan huvin vuoksi tykkäsin pitää kirppispöytää ja melkein koko ajan minulla sellainen olikin jossain tai ainakin useamman kerran vuodessa. Mutta nyt..en saisi varmaan edes hinnoiteltua niitä tavaroita tai siihen menisi puoli vuotta. Pläähhh...

Olen edelleenkin kateellinen sinun 10km pyöräilystä. Minä itsehän tuossa aiemmin keväällä yritin lähteä pyöräretkelle ja se meni aika poskelleen, kun en jaksanut veivata sillä pyörällä edes muutamaa kilometriä. Täytyy sanoa, että on kyllä melkoinen suoritus polkea 10km pyörällä, siitä saat olla ylpeä.

Onhan se varmaan aika totta, että ulkopuolisten silmissä en ole ihan NIIN ruma, kuin omasta mielestäni. Ja huomaahan sen, että se osittain johtuu mielialasta, että silloin kun on muutenkin paremmalla tolalla niin kokee, että ei ole niin kamalan näköinen ja silloin kun on itsetunto alhaalla ja enemmän depiksessä niin häpeä omasta itsestä ottaa kohtuuttomat mittasuhteet. Mutta, silloin kun se tunne on päällä niin se on kyllä ihan todellinen tunne ja tuntuu kauhealle ja ihan oikeasti tuntuu melkein, ettei voi mennä ihmisten ilmoille ollenkaan. Kun saisikin jonkun rokotuksen itseensä, joka nostaisi itsevarmuuden huippulukemiin. Kait ne terkkarissa sellaisia pistää😀?

Olen nykyään katsellut tosi paljon muita ihmisiä "sillä silmällä" eli ihan tieten tahtoen tarkasti, että miltä he näyttävät ja miten pukeutuvat. Jännää, että kukaan muu ei minun silmissä näytä ollenkaan pahalle, kuin minä itse. Vaikka joku muu olisi hyvin lihava, puolikalju tai kasvoiltaan kirveellä veistetty niin ei minusta hän näytä sillain huonolle. Eli minä itse vain näytän itsestäni maailman kauheimmalle ja muita katson hyvin armollisesti, onhan siinä tietysti havaittavissa hieman asennevammaa minua itseäni kohtaan.

Olen myös huomannut, vaikka onkin vanha klishee, että maailman nopein konsti muuttua kauniiksi sekunnissa on se, että HYMYILET. Se on kyllä niin totta. Olen katsonut itseäni peilistä silloin kun hymyilen ja silloin en ole niin ruma. Mutta kun katson masentuneena, suu alaspäin ja silmissä tyhjä katse niin en näytä tietenkään hyvälle. Kukapa näyttäisi? Luulen, että herttainen ja hymyilevä ihminen ei koskaan näytä sillä tavalla rumalle, kuin synkkä ja mutrunaama.

Mutta muistapa tämä nyt sitten kun olet ihan depiksessä, aika mahdotonta hymyillä väkisten. Onneksi on aina päiviä, kun hymy tulee luonnostaankin.

🙂👍😎

Amassados,

Kiva, kun vierailit. Kirjoitit koskettavasti ja täysin totta.

Niinhän se aina on, että sitä haaveilee siitä mitä milloinkin ei ole. Muistan, kun viime kesänä en ahdistukseltani syönyt ja laihduin. Haaveilin, että olisin paremman näköinen jos olisi enemmän lihaa (läskiä) ympärillä. No, nyt olen sitten reilusti lihaisampi, mutta edelleenkään en ole tyytyväinen. Nyt pitäisi taas olla hoikempi ja pidemmät hiukset ja parempi iho ja valkoisemman hampaat ja ties mitä. Tiedän kyllä, että en ole koskaan ollut tyytyväinen siihen mitä milloinkin on vaan aina ajatellut, että sitten kun olen sellainen tai kun asiat ovat niin ja näin niin sitten alan elää täysillä. No, aina asiat ovat johonkin suuntaan keskeneräiset ja mutkia mahtuu matkaan. Tilanne ei koskaan ole vakio, eikä se idylli mitä toivoo ja haaveilee ja tosiaan, ne haaveetkin muuttuvat jatkuvasti.

Minulla ainakin paljon tuo tyyli, että odotan ikuisesti jotain ja elän "sitku" elämää eli sitten kun olen sen näköinen kun haluan ja sitten kun ja sitten kun niin sitten vasta minulla alkaa oikea elämä jne. Olen muutenkin aina ollut vähän sellainen passiivinen haaveilija. Mielellään päässäni mietin ja suunnittelen ja asioiden toteutus sitten usein jääkin suunnitelman asteelle. Totuushan on, kuten sanoit, että elämä on tässä ja nyt. Eihän sitä tiedä olemmeko huomenna edes hengissä. Niin ja mikä sitten estää? Varmaan minulla suurelta osin mielen asettamat esteet, toki muutama fyysinenkin seikka, mutta eniten mielen ansat, huono itseluottamus, mielen epävakaus jne. Mutta, silloinkin kun elämäni oli muuten normaalimpaa, enkä oireillut mielelläni näin niin olin paljon samanlainen "sitkuilija". Aina olen odottanut, että milloin se elämä oikeasti alkaa?

Totuus kait on, että elämä ei kenelläkään ole mitään täydellistä, eikä kukaan ole täydellisen tyytyväinen omaan elämäänsä ja ulkonäköönsä. Ja tietysti masennuksessa tuo kaikki vielä korostuu satakertaiseksi.

Mielenkiintoista mitä kerroit tuosta, kun menet esim, tanssimaan. Minulle käy aika monesti niin, että ensin lähden vaikka ihan hyvällä mielellä jonnekin ja hyvä mieli jatkuu niin kauan, kuin näen joko yhden tai useamman ihmisen, joka on nuorempi, kauniimpi ja parempikroppainen kuin minä ja silloin oikein tunnen, kuinka itsevarmuuteni karisee ja tunnen itseni mitättömäksi ja rupsahtaneeksi ja koko aikaisempi hyvä mieli vesittyy hetkessä ja tulen eävarmaksi ja neuroottiseksi ja kiukkuiseksi, tai masentuneeksi ja itkuiseksi. Tänään viimeksi kaupassa olin hyvällä tuulella, enkä kokenut itseäni niin hirviön näköiseksi, kunnes joku nuori, eestiläinen typykkä kopsutteli ohitse korkkareissa ja minihameessa. No, hänellä oli kauniit sääret. Tunsin oikein, kuinka hyvä mieleni katosi hetkeksi ja kaikki ajatukset siitä, että olen ihan hyvä hävisivät. Onneksi sain itseni koottua, koska olin pohjimmaiselta mieleltäni tänään hyvällä mielellä. Jos olisin ollut tosi pohjalla olisin ehkä saanut jonkun kohtauksen ja mieliala romahtanut. Onneksi minun mies osaa siinä vaiheessa hallita tilanteita, kun minulta lähtee järki päästä. Kuitenkin silloin, kun olen positiivisemmalla míelialalla ja tunnen itseni paremmaksi niin en pimahtele niin herkästi. Pms-viikko on sitten aivan eria asia. Silloin voin tuntea itseni susirumaksi, koko elämän ja parisuhteen täysin paskaksi ja purskahtaa kaupassa itkuun jos keksipaketti tippuu lattialle. Luulen, että hormoneilla ja niiden häiriöillä on aika paljon asiaa naisen elämässä.

Amasaddos, olen käynyt lukemassa sinun ketjua. En ole tullut sinne kommentoineeksi, mutta tuntuu, että sinulla menee nyt tosi hyvin tilanteeseen nähden. Hienoa, että olet jaksanut olla niin vahva ja tunnut päässeen asioiden yläpuolelle, vaikka varmasti on rankkaa. Tosi hyvä, että olet pystynyt olemaan "kovana" ex-miehesi edessä jne. se ei ole helppoa varsinkaan kun toinen yrittää manipuloida silloin, kun itse on sielu riekaleina, tiedän kokemuksesta.

*Haliit*🙂👍🙂👍☺️❤️

riemukasta ja rauhallista wappua sinulle ja miehellesi. Ja kaikille muillekkin kuka tänne eksyy.

Ikkunasta tulee ihana kevätsateen tuoksu! Olen odottanut jo monta päivää, että menisi pilveen ja alkaisi satamaan. Ihana fiilis ja ihana tuoksu! Linnut laulavat riemuisasti, sataa ropisee ja tuoreet koivunlehdet tuoksuvat. Ihan kesäinen tuoksu! En muistanutkaan, että noin hyvä tuoksu on olemassa.

Minun ei tarvitse vetää vappukänniä, kun menen sekaisin jo pelkän kevätsateen tuoksusta vai olisiko ne Fazerinat laittaneet minut sokerihumalaan (kohta vetänyt koko paksin).

🙂🌻

Sam, en ole unohtanut sinua..🙂 Mietin melkein joka päivä mitä sinulle kuuluu? Hyvää vappua sinulle ja kerro kuulumisia jos täällä satut käymään, että tiedän sinun vielä hengittävän.

Monange, Olet mielessäni. Yleensäkin, melkein joka päivä. Anteeksi, etten ole kirjoittanut sinulle enämpää. On ollut niin paljon näitä kuvioita uuden asunnon ja kaiken muun vuoksi. Ajattelen, kuitenkin sinua vaikka et kirjoittaisikaan ja ainakin toivotan sinulle hyvää vappua jos olet vaikka mökillä.

MarianneM, Mahdatko enää käydä täällä ollenkaan? Olisi kiva kuulla mitä sinulle kuuluu?

Hämärä, toivotan sinulle erittäin hyvää vappua jos käyt täällä lukemassa. Toivottavasti sinulla menee hyvin.

---🙂🌻-----

Se sade ja pilvisyys kesti n. 5 minsaa. Että se siitä. No, toivottavasti vappuna sataa (joo, olen varmaan ainoa joka haluaa että vappuna sataa). Juttelin äidin kanssa puhelimessa. En ole vieläkään alkanut lukemaan kirjoja, olen hommaillut kaikkea epämääräistä ja roikkunut netissä. Tilasin erään ranskalaisen käsilaukun ja saan sen kait ensi viikolla. Siinä on eräs minun mielikuosi ns. kukonaskel. Olen hieman levottomalla tuulella. Tekisi mieli hommata kaikenlaista ja tehdä kaikkea yhtä-aikaa, mutta en pysty oikein keskittymään mihinkään. Täällä kävi vieraskin. Eräs mies tuli meille. Oli eksynyt ja kyseli mistä löytyy eräs osoite. Katsottiin netistä ja se osoite oli toiseen kaupunkiin. Se mies oli aika mukava ja juttelimme sen kans jonkun aikaa. Se oli menossa ostamaan moottoripyörää sinne paikkaan. Kumma, että minusta oli mukava kerrankin, kun vieras ihminen tuli meille. Olisin voinut keittää vaikka kahvit. Olenkohan jotenkin "yksinäinen". No, olenhan minä vähän erakko nykyään. Jospa nyt lukisin mainoslehdet ja sitten kirjaa....Päässä pyörii ajatuksia ja ideoita.

Illalla en meinannut millään saada unta. Se on aika erikoista, kun yleensä nukahdan tosi nopeasti. Nyt vain pyörin ja pyörin. Nukahdin ja nukuin sitten puoli kuuteen. Nousin ylös, kun kusirakko komensi menemään vessaan.

Luultavasti vappu-aaton kunniaksi naama ei ole punainen. Naamani ei halua vappuna tunnustaa punaista väriä, hah! Sen verran täytyy periaatteita olla. Hiuket ovat tietysti yhtä perfeestä, kuin aina. Mihinpä ne siitä yhdessä yössä muuttuisi. Hiusasiat ovat niitä kuukausien ja vuosien projekteja. Minulta puuttuu kärsivällisyyttä monesta asiasta. Haluaisin, että asiat tapahtuisivat mielellää tässä ja nyt. Olen toki joutunut opettelamaan pitkämielisyyttä.

Pari Fazerinakeksiä jo eksyi suuhun, kun rasia on tuossa vieressä. Kyllä on hyviä keksejä pitkästä aikaa. Nykyään keksit ovat enimmäkseen mauttomia, kuin pahvia. Siksi ihan iloinen yllätys nämä uutuudet. Kannattaa maistaa jos pitää ollenkaan Fazerina-suklaasta. odotan mielenkiinnolla milloin tulee vaikkapa Da Capo keksejä. Ne vasta olis..nam!

En ole oikein tästä päivästä vielä ehtinyt ajatella mitään. Saattaa olla, että jonkinlaista vappusiivousta tekisin ainakin ja ehkä jotain tavaroita raivaisin. Kun siihen väsyn niin otan varmaan kirjat esille. Ja luulen, että vedän loput edellispäivän patongista lisukkeineen ja säästän ehkä kanafileet huomiseksi. En vielä tiedä.

Hyvää Vappu-aattoa kaikille Mussukoille☺️❤️

Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 29.4.2014 18:30
Täällä kävi vieraskin. Eräs mies tuli meille. Oli eksynyt ja kyseli mistä löytyy eräs osoite. Katsottiin netistä ja se osoite oli toiseen kaupunkiin. Se mies oli aika mukava ja juttelimme sen kans jonkun aikaa. Se oli menossa ostamaan moottoripyörää sinne paikkaan. Kumma, että minusta oli mukava kerrankin, kun vieras ihminen tuli meille. Olisin voinut keittää vaikka kahvit.

Tästä tuli mieleen kirja, jota juuri luen tällä hetkellä. Seitsämän talvista päivää. Siinä eräässä vuoropuhelussa henkilö pohtii toiselle kaikkien tuntemattomien olevan vielä ystäviä, joita emme vain ole vielä tavanneet. Minusta se oli aika hienosti sanottu. Ehkä siksi juttu luisti eksyneen kanssa ja olisi tehnyt mieli keittää vaikka kahvit. Ystävä, jota et ollut vielä tavannut.🙂🌻

Hyvää Vappua Sinulle Autiotalon Kuunvalo!

Amassados: ☺️❤️ Kyllä minua huvitti, että sinäkin olet ahminut Fazerina-keksejä. Taitaa olla meillä vähän samat reaktiot tuon herkutten kanssa ja jopa samat herkut. Minä olen melkein jo vetänyt koko paketin ja tiedän, että tulen jatkossa ostamaan näitä lisää. Aika bueno mässyateria on uunituore vehnäpatonki lisukkeineen, Pepsi Maxi ja nuo Fazerinat🙂

Hyvää Vapun aikaa sinulle A, olen iloinen siitä, että sinulla kuulostaa olevan homma hanskassa!

---🙂🎂-----

Ugh! Pölyrätti on taas puhunut. 2 päivää ja pölyä oli taas siunaantunut ihan kiitettävästi. Mies ei ehkä jaksa nyt imuroida, kun järjesti/raivasi ulkovaraston ja pesi auton. Sänky pitää tänään vielä laittaa, imuroida ja vaihtaa petivaatteet. Ai niin, ja vessa pestä. Sitten on Vappusiivous tehty. Aurinko paistaa kauniisti ja meidän pitäisi lähteä vielä käymään jäteasemalla viemässä miehen keräämät jäteöljyt (autoremontista peräisin) ja kaupassa vielä, mitä nyt eiliseltä jäi rahaa. Mietin mitä ostaisin. Kait se menee Vapun piikkiin taas herkkulinjalle, en tiedä. Kuten Saloka mainitsi, minullakin on yhtä aikaa vähän väsy ja sitten energinen olo, tekisi mieli mennä ja tehdä vaikka mitä ja sitten ei kuitenkaan. Mutta, masentunut en nyt ole ja se kait pää-asia. Kirjoja on tuossa mitä lukea ja kaupasta vielä jotain vappuun liittyvää niin eiköhän se ala olemaan siinä. Jossain välissä grilli tulille ja sen sellaista..

🙂😎

Olen yhä ihan hyvällä mielellä.

On vähän kevyempi mieli ja pientä juhlan tuntua, vaikka en olekaan koskaan sillain vapusta perustanut. Eihän sitä nytkään sen kummemmin juhlita, mutta kait se on juhlaa edes se, ettei ole epätoivoinen mieli tai masennusolo.

Mies palautti yhden paperin. Sitten käytiin yhdellä isolla kirppiksellä katsomassa kalusteita, kun ajateltiin sinne uuteen asuntoon uutta ruokapöytää, kun entistä ei haluttais enää sinne raahata. Siellä ei ollut mitään sinne päinkään. Haluan ehdottomasti valkoisen, kuten muukin sisustus on. Sanoin, että Ikeasta tai Jyskistä voisi löytyä joku valkoinen, nätti ja edullinen. Valkoiset kalusteet on aina aika kalliita, kun se on kait suosituin väri.

Sitten ruokakauppaan. Tutustuttiin siihen kauppaan, joka on lähellä meidän tulevaa kotia. Halusin mennä katsomaan millainen kauppa se on. Oli ihan hyvän oloinen kauppa. Valikoimaa oli hyvin. Ostin sieltä vain uutta ranskalaiskastiketta, shampoota ja karkkipussin. Meinaan vetää taas ranskalaisia, makkaraa ja sitä uutta kastiketta. Oikein vappumättöateria, vaikka minulla se ei tunnu katsovan mikä päivä on, kun haluan ahmia makkiksia. Pepsi Maxia on vielä kaapissa. Sitten on vielä Marianne-kääretorttua tälle päivälle varattu ja loppu patonki eliseltä ja vaikka mitä. Ei tässä nälkä pääse tulemaan.

Kotimatkalla mies kävi vielä toisessa ruokakaupassa. Jäin autoon odottamaan. Samassa erittäin hieno bmw kurvasi jätteidenlajittelupöntöille. Autosta nousi mies hienossa puvussa. Se mitä seuraavaksi kerron, osoittaa hyvin sen, mitä epävakaan pershäiriön aiheuttama impulsiivinen käytös käytännössä voi olla. Jo ennen kuin näin sen auton niin mietin, että tarttisin euron rahaa, jotta saisin viereisestä halpiskaupasta ostettua yhden hiusjutun. Sitten se auto tuli ja näin sen miehen. Päässäni alkoi salamana raksuttaa. Nousin autosta, kävelin miehen luo ja pahoittelin, että minulla on yksi aivan typerä asia, että voisiko hän antaa minulle euron, kun tarvisin sen yhteen juttuun. Sanoin, että en yleensä kerjää rahaa. Mies katsoi minua ja sanoi ystävällisesti, että kyllä hän antaa sen euron mielellään. Olin vähän hämmästynyt ja kiitin häntä kauniisti ja tovotin hänelle kaikkea hyvää. Samassa mies tuli kaupasta ja katsoi ihmeissään, että mitä siellä toimitan. Ai niin ja sain vielä siltä bmw-mieheltä kassillisen Diorin, CK:n, Burberryn hajuvesipulloja, jotka hän oli heittämässä sinne roskiin. Osassa oli vielä hajusteita jäljellä jonkin verran. Sanoin, että voisin ottaa nekin ja sain ne. Kait se mies ajatteli, että olen täysin hullu, mutta minulle on aivan sama. Menin ostamaan sillä eurolla sieltä halpiskaupasta sen hiusnipsuttimen. Olen joskus ennemminkin saanut vastaavanlaisia "kohtauksia" ja tehnyt vaikka mitä temppuja hetken mielijohteesta. Minusta se mies oli tosi kiva. Ei suuttunut siitä vaikka kerjäsin rahaa ja se itse oli kaikesta päätellen muuta kuin perseaukinen. Aion illalla rukoilla sen miehen puolesta siunausta sille kiitoksena ystävällisestä käytöksestä ja sen euron antamisesta.

Minulla on ollut ihan kiva päivä. Itsetunto on vähän parempi, eikä masenna. Nautin auringosta ja syömisistä, musiikista ja kirjoista. Olen hieman luovalla tuulella. Mies laittaa ruokaa. Kohta syön ne ranskalaiset, makkaraa ja kastiketta. Sitten varmaan luen kirjoja, räppään netissä ja teen kaikkea kiinnostavaa yhtä-aikaa. Huomenna luultavasti menemme vappuajelulle.

🙂👍🙂👍

Se uusi kastike ranskalaisille oli järkyttävän hyvää!

Tämä minun ketju taitaa olla nykyään joku ihmeen ruokablogi, jossa selostan mättämiäni herkkuja ja suosittelen niitä, heh. Ei vainkaan, mutta tuo Felixin uusi ranskiskastike..I love it! Tämän viikon uudet makulöydöt siis Fazerin Fazerina keksit ja tuo Felixin ranskiskastike.

Sanonta, että hullulla on halvat huvit pitää ja ei pidä paikkansa. Siinä mielessä pitää jos minä ilahdun siitä, että saan tuntemattomalta pummaamallani eurolla ostettua uuden hiusklipsin halpakaupasta. Siinä mielessä ei pidä, että sitä vauhtia kun mielenterveys kohenee (tai ainakin on parempi päiviä) niin alan pyrkiä kohti laatua niin vaatteissa, kengissä, kuin laukuissakin. Jos ennen meni feikki tuosta vain heittämällä niin nyt se tuntuu vastenmieliselle ja tekisi mieli kelpuuttaa vain aitoja, mutta..se sitten on jo niin kallista, ettei sellaista elämää vietetä kuntoutustuella. No, onneksi merkkituotteita voi ostaa käytettynä ja joitain taidokkaampia feikkejä voi (ehkä) kelpuuttaa.

Odotan sitä tilaamaani ranskalaista kukonaskel-kuosista laukkua. Ostan sen käytettynä ja saan edullisesti. Alkuperältään hieman kalliimpi. Kuosi on beige-valkoinen ja vaaleasävyinen, joten sopinee kesälaukuksi ihan hyvin. Minun jutut varmaan kuulostaa tosi pinnalliselle, mutta muistakaa, että täällä on se ihan sama A.K joka huonolla hetkellä edelleen romahtaa ja miettii itsaria, mutta ei enää ihan joka hetki vaan elämään mahtuu normaalejakin päiviä, jolloin elän normaalia naisen elämää hiuspulmineen, laukkuineen jne.

Huomiselle jäi hieman siivottavaa, kun en enää viitsinyt alkaa siivoamaan vessaa ja laittamaan sänkyä. Vessahan on pesty pari päivää sitten. Tosin pesen sen mielellään vaikka joka päivä.

Kohta laitan sen lopun patongin ja lisukkeita sen kanssa. Ja loput PepsiMaxit. Vapun jälkeen alkaa sitten taas (ainakin melkein) terveellisempi ruokalinjaus. Tarkoittanee, ettei joka päivä makkiksia ja Pepsiä. Hampaat huutaa hoosiannaa, kun näkevätkin Pepsi-pullon ja hammaslääkäri varmaan tappaa minut, kun joskus sinne saan itseni hinattua.

Tänä päivänä tykkään: Vappu, Pölyrätti, Makkaraperunat, Pepsi, Marianne-kääretorttu, Fazerina-keksit, Vichy, Hiusklipsutin, Tuntematon ystävällinen mies, Klassinen musiikki, Kirjat ja yleensä koko päivä.

Päivän arvosana 1-10: 9🙂👍

Onnittelut uudesta asunnosta! Ja hyvää vappua! Mielenkiinnolla kirjoituksiasi luen. Ja jotenkin tuntuu, että uusi vahe elämässäsi on alkamassa, kaiken jälkeen! Ja sitä toivon! Täällä itse kökötän yksin. Niin totaalisen yksin.... Ei sanaakaan voi vaihtaa, kun ei ole ketään..

Se ettei ole masentunut ja epätoivoinen mieli on kyllä enemmän kuin miljoonan vapun arvoinen! Kuulostaa todella hienolta ja minulle kuin pyytäisi kuuta taivaalta.

Mutta hih tuo sinun euro-hajuvesi-tempauksesi😎 Mä en ikimaailmassa pystyisi tekeen mitään tuollaista. Mutta niin me ollaan erilaisia. Eikö sua pelottanut, että se sanoo sulle jotain tosi ilkeetä?

Mutta voi kun olen onnellinen puolestasi, kun sulla menee hyvin.🙂🌻

Nää "juhlapäivät" tekee tän: olen alavireessä. On vaan joku alintajuntainen juttu, että mietin, että voi kun olis joku kiva ystäväporukka, jonka kanssa vois kokoontua näihin tämmöisiin ei-perhe-juhliin. Toisaalta, mulla on tää oma pieni perhe ja sen suhteen kaikki ok. Huonomminkin vois olla. Ei vappua ole pakko juhlia. En juhlinut sitä edes nuorena, vaikka kävin melkein joka viikonloppu bilettämässä. Se on aina tuntunut ns. pakkojuhlalta.

Huokaus. Olen ollut muutenkin alavireessä. Kevätahdistusta? Viime keväänä olin niin masentunut/ahdistunut, että tietoisesti hankin tuon työkokeilupaikan täksi kevääksi, etten ahdistu tänne kotiin. Paras juttu on, että aamulla saan itseni liikkeelle. Tunnen itseni melkein normi ihmiseksi, kun lähden normi aikaan aamulla. Mutta. Vaikka se työpaikka on sillä tavalla mukava, niin mietin kuitenkin viikkojen kuluessa, että onko se mun työtä? Olen ollut ihan kamalan väsynyt nämä viikot. Aamulla joskus tuntuu, että en jaksa lähteä, mutta olen sellainen ylitunnollinen tyyppi, että minähän lähden, jos en ole tosissani kipeä. Töissä väsyttää (enkä tee kuin puolikasta päivää). Kotiin tullessani simahdan sänkyyn enkä meinaa ylös päästä. Ahdistaa. Se kait on se oikea sana. Mikä ahdistaa? Kun mietin, että onko minusta mihinkään työelämässä. Koko ajan on olo, että en vain jaksa. Se suunnaton väsymys aamulla, päivällä, illalla. Lisäksi olen huonolla tuulella, kiukkuinen. Töissä kykenen vielä toimimaan ns. ammatillisesti, mutta kotona... Huoh. Voi miesparkaa.

Olen käynyt nyt useamman kerran omalla tk-lääkärillä (joka löytyi vihdoin ja viimein). Se on sitä mieltä, että jätetään nyt koko masennus/ahdistus diagnoosi. Tunnistan itsessäni sellaisen tyypin, joka yrittää viimeiseen asti. Pidän itsestäni suht huolta, ei varmaan heti näy, että ei kaikki ole hyvin. Kun on tullut lääkärien taholta vähättelyä tuntemuksieni suhteen, niin en oikein enää edes uskalla hakea apua näihin ns. mielen vaivoihin. Olen varmaan niitä, joka tipahtaa korkealta ja kovaa.

Tänäänkin tein illan suussa heräämistä päikkäreiltäni lähes tunnin ja mietin, että ei huvittais yhtään nousta ja herätä. Voisin nukkua kesän yli. Tämä kevät ja valoko tämän tekee? Välillä olin jo aika seesteisessä vaiheessa, sitten vain alkoi tuntumaan, että en jaksa. Mikä vaivaa? Yritän yhä sinnitellä kiinnittämällä huomiota hyviin asioihin, jotta en sinne pohjalle enää tipahtaisi.

Tästäpä tuli hilpeää vapputarinaa. AK, huhuilit Samia. Olen täällä välillä käynyt lukemassa kirjoituksia ja huomannut myös, että Samista ei ole "kuulunut" pitkään aikaan. Minäkin olen miettinyt, missä hän mahtaa olla. Onko vielä päässyt maalle?

Onnittelut, AK, uudesta asunnosta! Kerrassaan loistavaa, että olette kohdanneet noin mahtavat vuokraisännät. Uusi kotinne kuullosti mukavalle. Hyvä että pääsette siitä homekodista pois. 🙂🌻

Hyvää Vapun päivää kaikille!

Yö meni vähän levottomasti. Heräsin jossain vaiheessa yötä ja kävelin zombiena jääkaapille hain sieltä Marianne-kääretorttua, vein sänkyyn ja söin🙂 Näin kummia unia ja lopulta heräsin jo puoli kuudelta aika koomassa. Siitä asti olen heräillyt tässä pikkuhiljaa. Aurinko ei vielä paista. Luvattiin puolipilvistä ja mahdollisesti sadetta. Aamun juonut vettä ja plärännyt nettihuutokauppoja (vaatteita, laukkuja jne.) Klassinen soi ihanasti taustalla.

Täytyisi kait jotain aamiaista alkaa kehittelemään. Mietin tätä päivää ja tyylini mukaanhan en tiedä vielä mitä tänään teen. Varmaan siivoan loppuun, katselen vähän tavaroita muuttoa ajatellen ja ehkä käyn vappuajelulla. Ja tietysti syön (olipa yllätys) kanafileitä tänään, mutta mitä sen rinnalle, en tiedä vielä. Onneksi patonki ja PepsiMax on loppuneet, sekä kaikki herkut😀

Huomenna on raha/ostospäivä ja sitä ei tiedä, mitä silloin tulee hankittua. Varmaan herkkuja🙂

Katsellaan ja ihmetellään🙂👍