Elämä kroonisen kivun kanssa

Elämä kroonisen kivun kanssa

Käyttäjä Status aloittanut aikaan 08.05.2014 klo 17:59 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Status kirjoittanut 08.05.2014 klo 17:59

Voi olla, että täältä löytyisi keskustelu liittyen krooniseen kipuun, mutta tällainen migreenipotilas ei nyt sitä löydä.

Sairastan kroonista migreeniä. Sen lisäksi ilmeisesti fibromyalgiaa (muuta selitystä ei kroonisille muille kivuilleni ole löytynyt). Tähän yhdistettynä vakava masennus ja syömishäiriö. Wuppiduu.

Kipu on läsnä aina, jossain muodossa. Migreenit nykyään päivittäisiä. Elän sumussa. Olo sekava, pahoinvoiva, kamala. Lääkkeistä ei apua ja estolääkkeet kaikki kokeiltu. Kukaan ei osaa mua enää auttaa. Olo suhteellisen epätoivoinen.

Im-ajatukset arkipäivää, minkä vuoksi tännekin liityin. Viimeisiä oljenkorsia…

Onko muita kipupotilaita? Paranemistarinoita? Selviytymisvinkkejä? Vai johtaako tää vain aina näin toivottomissa tapauksissa ennen aikaiseen kuolemaan oman käden kautta…?

Käyttäjä Hukka73 kirjoittanut 10.05.2014 klo 14:08

Hei,

minulla on kanssa kroonisia kipuja jaloissa joten rajoittaa liikkumista. Kipulääkkeet eivät auta ollenkaan. Sama kun söisi karkkia. Olen jo yli 10 vuotta kärsinyt. Olen tottunut kipuun ja tunnen rajoitteet.

Lopuksi sanon vielä, että itsemurha on raukkamainen teko.

Käyttäjä Status kirjoittanut 11.05.2014 klo 19:53

Kiva kun jaoit ajatuksesi itsemurhasta. Olen valitettavasti eri mieltä kanssasi, mutta onneksi meitä mahtuu tähän maailmaan monta. Olisi kuitenkin tosi kiva, jos edes täällä pystyisi puhumaan päässä pakkomielteisesti pyörivistä asioista ilman syyllistämistä...

Kroonista migreeniä sairastavat muuten tekevät useammin itsemurhia kuin ei-migreenikot. Johtuisiko siitä, että kun joka päivä elät kivussa, joka meinaa viedä tajun, joka sumentaa mielen, aiheuttaa jatkuvaa pahoinvointia, oksettaa, vie ajattelukyvyn, aiheuttaa huimausta, toinen puoli kehosta puutuu, ahdistaa, on sekava... Kun joka päivä käy läpi helvettiä, niin jossain vaiheessa voimat loppuvat. Kun kukaan ei osaa auttaa. Ei osaa pysäyttää kipua ja hirveää pahoinvointia. Kun elää neurologisen sairauden kanssa, joka on paljon muutakin, kuin se kipu, välillä tuntuu jostain syystä siltä, että kuolema on parempi vaihtoehto. 🙂👍

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 11.05.2014 klo 20:56

Itsemurhasta tällä foorumilla kyllä saa puhua. Vähän liiankin paljon mun makuuni.
Kuitenkin sinä kyselet Paranemistarinoita? Selviytymisvinkkejä?
Oikeastaan menee into sanoa mitään, kun toinen miettii itsaria. Sehän on jokaisen oma valinta ja kun olet kuollut, eikö ole aivan sama mitä ihmiset sun itsarista miettii.

Minulla on kroonisia kipuja, ne pitää vaan kestää. Kylmä auttaa eniten, niinpä muutan vähäksi aikaa Alaskaan.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:00

Minä en yhtään ihmettele jos itsemurha tuntuu ainoalle ratkaisulle.

Minulla on kokemusta pahimpana masennuksen aikana itsemurhan pakkomielteisestä ajattelemisesta ja suunnittelusta. Lopulta niin, että asia pyöri päässäni 24/7. Pitkä tarina, mutta asia ilmenee pitkästä ketjustani jos sitä jaksaa lukea.

Mielestäni ei voi sanoa, että itsemurha raukkamainen teko. Sille on aina syynsä. Ei kukaan tee itsemurhaa kevyin perustein, eikä kukaan varmasti haluaisi kuolla jos asiat voisi paremmaksi muuttaa. Turha moralisoida ketään.

Tämä nyt ei ole mitään sinun migreenin tilanteeseen verrattuna, mutta sanon vain, että itse muutaman kerran migreenikohtauksen kokeneena (siis näköhäiriö, hirveä päänsärky, oksetus, ajattelukyvyn meneminen, sekavuus jne.) ymmärrän varsin hyvin, että jos tilanne on krooninen niin ei ole ihmekään jos itsemurha alkaa tuntua ainoalle ratkaisulle.

Mielestäni täällä pitäisi voida kirjoittaa vapaasti, myös itsemurha-ajatuksistaan. Minä ainakin olen niin tehnyt. Sitä vartenhan tämä palsta on. Kyllä täällä monet kirjoittavat juuri noista ajatuksistaan, joten poikkeus et ole. Ja hyvä, että olet kirjoittanut. Minun ketjuuni ainakin saa kirjoittaa vapaasti ajatuksistaan jos siltä tuntuu. Ymmärrän näitä asioita, kun olen tosiaan itsekin ollut itsemurhan partaalla aika lujaa. Nyt en ole, mutta ei se sitä sano, ettenkö joskus vielä olisi uudestaan vaikka toivon tietysti ettei niin kävisi.

Mitään tämän järkevämpää en osaa sinulle sanoa, mutta halusin puolustaa ajatuksesi vapaata ilmaisemista. Voimia sinulle🙂👍

Käyttäjä Status kirjoittanut 11.05.2014 klo 22:25

Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 11.5.2014 21:0

Minä en yhtään ihmettele jos itsemurha tuntuu ainoalle ratkaisulle.

Minulla on kokemusta pahimpana masennuksen aikana itsemurhan pakkomielteisestä ajattelemisesta ja suunnittelusta. Lopulta niin, että asia pyöri päässäni 24/7. Pitkä tarina, mutta asia ilmenee pitkästä ketjustani jos sitä jaksaa lukea.

Mielestäni ei voi sanoa, että itsemurha raukkamainen teko. Sille on aina syynsä. Ei kukaan tee itsemurhaa kevyin perustein, eikä kukaan varmasti haluaisi kuolla jos asiat voisi paremmaksi muuttaa. Turha moralisoida ketään.

Tämä nyt ei ole mitään sinun migreenin tilanteeseen verrattuna, mutta sanon vain, että itse muutaman kerran migreenikohtauksen kokeneena (siis näköhäiriö, hirveä päänsärky, oksetus, ajattelukyvyn meneminen, sekavuus jne.) ymmärrän varsin hyvin, että jos tilanne on krooninen niin ei ole ihmekään jos itsemurha alkaa tuntua ainoalle ratkaisulle.

Mielestäni täällä pitäisi voida kirjoittaa vapaasti, myös itsemurha-ajatuksistaan. Minä ainakin olen niin tehnyt. Sitä vartenhan tämä palsta on. Kyllä täällä monet kirjoittavat juuri noista ajatuksistaan, joten poikkeus et ole. Ja hyvä, että olet kirjoittanut. Minun ketjuuni ainakin saa kirjoittaa vapaasti ajatuksistaan jos siltä tuntuu. Ymmärrän näitä asioita, kun olen tosiaan itsekin ollut itsemurhan partaalla aika lujaa. Nyt en ole, mutta ei se sitä sano, ettenkö joskus vielä olisi uudestaan vaikka toivon tietysti ettei niin kävisi.

Mitään tämän järkevämpää en osaa sinulle sanoa, mutta halusin puolustaa ajatuksesi vapaata ilmaisemista. Voimia sinulle🙂👍

Kiitos asiallisesta vastauksestasi.

Olo on tosi epätoivoinen. Siksi hakeuduin tälle koko tukinetin sivustolle. Kun en ole kovin hyvä apua pyytämään. Ja yritän pitää itseäni hengissä kaikin mahdollisin keinoin. Kun en haluaisi kuolla, mutta koko ajan vointi menee vain huonommaksi.

Sen vuoksi kyselin selvitymisvinkkejä. Kun haluaisin kuitenkin kaikesta huolimatta selviytyä.

Käyttäjä Kivet kirjoittanut 13.05.2014 klo 19:21

Minunkin mielestä itsemurhasta pitää voida puhua tällä palstalla. Niin olen myös itse tehnyt. Uskon myös, että se on ok, koska viestejä ei ole poistettu. Yleensäkin ajattelen, että kaikista asioista pitää voida puhua. Jos ei halua lukea niin jokainen voi sitten skipata ne asiat, mistä ei halua lukea.

Minäkään en toivo, että päädyt itsemurhaan, en toivo sitä kellekään, en myöskään itselleni vaikka se pyöriikin päivittäin mielessä. Ehkä sekin vähän (ihan pienen millituhannesosan)helpottaa, että sen voi sanoa täällä nimettömänä ääneen kirjoittamalla.

Sen verran on omiakin kokemuksia migreenistä/kovasta pitkäkestoisesta päänsärystä, että pystyn ehkä ainakin jollain tasolla kuvittelemaan helvettisi. Sillä sitähän se on. Siihen eivät aina (usein) lääkkeet auta. Minulla ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa. Useampi päivä kuitenkin putkeen. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, kun ei pysty muuhun kun makaamaan täysin liikkumatta sängyssä ja silti särkee, mutta ei kuitenkaan oksenna silloin. Ja yleensä ei minulla edes tule oksennusta, joka ehkä helpottaisikin, vaan se kuvotus ja yökkiminen jo siitä, että joutuu liikkumaan ja hinautuun vessaan pissalle. Ja pää on tulessa tai ruuvivääntöpenkissä...

Onko sinulla siis jatkuvaa??? HURJAA...miten olet edes fyysisesti hengissä? Sillä eihän silloin voi edes syödä mitään?! Voimia kovasti.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 14.05.2014 klo 18:36

Hei!

Luin vielä aloitustasi ja mietin tilannettasi. Tuo migreeni on kyllä hankala homma jos siihen ei mitkään lääkkeet auta. Siihen en oikein osaa sanoa, mutta tuli mieleeni, että fibromyalgiasta oli aika vasta puhetta minun ketjussani ja myös CFS-foorumi -nimisestä paikasta netissä, joka on siis pää-osin CFS eli kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien foorumi, mutta sitä voi suositella myös muille, koska siellä on valtavasti ja hyvää asiaa, keskusteluja, vinkkejä ja ihan faktatietoa, vertaistukea jne. monesta muustakin sairaudesta mm. fibrosta (sehän on hyvin samantyyppinen, kuin CFS ja osittain hoidetaan samoilla lääkkeillä esim. LDN on useille potilaille ollut hyvä apua, siis matala-annoksinen naltreksoni. Siellä voi myös kirjoittaa ja kysyä apua foorumin pitäjältä jolla on valtaisia tietoisuus kaikenlaisista sairauksista ja varsinkin harvinaisemmista. Saattaahan tämä olla jo tuttu paikka sinulle, mutta jos ei ole niin kannattaa käydä ja tutustua ja vaikka kirjoittaa sinne tilanteestasi, mietin että osaisikohan palstan pitäjä antaa vinkkiä tuohon migreeniasiaan, toivottavasti.

Mielestäni on hyvä kirjoittaa ja jakaa ajatuksiaan..myös itsemurha-ajatuksia. Tällainen foorumi on lähes ainoa paikka, missä voi esittää ajatuksiaan vapaasti näistä aiheista. Eipä niitä juuri voi minnekään kadulle mennä huutelemaan. Minulle ainakin on ollut iso apua siitä, että olen tällä palstalla vapaasti voinut ilmaista itseäni, eikä vain yksinään pyörittää niitä päässä kaiket päivät. Olen varma, että tälle palstalle kirjoittaminen on ollut yksi tärkeä osa toipumistani pois myös niistä itsariajatusten kehistä. Joskus lähimmäisille on aika vaikeaa puhua ajatuksiaan tai sitten he eivät halua kuunnella tai eivät ymmärrä tilannetta. Koin ainakin itse, että purkamalla asioita tänne säästin omaisiani, jotka mielestäni muutenkin jo olivat oman osansa toipumiseeni antaneet. Ei heitäkään voi jatkuvasti vain kuormittaa. Tietysti siinä vaihessa jos alkaa tuntua, että esim. itsemurha-ajatukset alkavat konkretisoitua liikaa on parasta hakea apua ihan terveydenhuollon päivistyksestä ja muilta hoitavilta tahoilta, mutta niin kauan kuin ne ovat ajatuksia on tämäkin ihan hyvä paikka niitä purkaa. Uskon, että kaikki meistä haluavat apua ja muutosta huonoihin asioihnsa, eivät kuolla. Yksi askel eteenpäin on tänne kirjoittaminen.

Voimia sinulle ja kirjoita taas jos/kun jaksat🙂👍