Olen elänyt rakkauden kaupungissa. Ja ollut maailman onnellisin. Olen kulkenut pimeitä teitä ja istunut äitin sylihin. On kaikki harhaa tiedän sen. Silti herraa rukoilen. Auta miestä mäessä. Auta viimeiseen asti. On elämä pitkä ja synkkä. On se sulle sama vaikka ois eri kasti. Elämää huutaa sieluni. Ravitse sitä herra. Ja ilo rakkaus täyttää mut kun tiellä näämme kerran. Raskas on risti. Heikko on jalka. On elon tie mäkeä ja selässä raskas taakka.

Vaikket mulle vastaa. Tiedän, olet siellä. Jossain tähtisumuissa. Kerran näämme vielä. Rakkaus anna elämään kanna loppuun saakka. Kerran ilo leimahtaa ja sammuu elon taakka.

Että semmosta. 🙂

Jos haluatte kuulla Jumalan äänen: kuunnelkaa klassista musiikkia.

Sustahan kuoriutuu ihan runoilija! Klassinen musiikki on kyllä aika jees. 🙂

Kiitos! 🙂

Vasten taivaanrantaa peilaan elämääni. Mutta mikä on se ääni, joka soi kuin enkelten kuoro. Onko nyt jo minun vuoro. En tahdo mennä tiedät sen, siksi vielä rukoilen. Anna yksi päivä. Yksi kaunis päivä vaan, jolloin elää saan. Mitä on elo ilman rakkautta. Mitä on muistot jos kylvät pelkkää unohdusta. Matkalla avaruudessa seilaamme. Läpi linnunradan kuljemme. Kyyneleestä kyyneleeseen. Naurusta nauruun. Pääsiäisestä juhannekseen. Jussista Jouluun. Elämä on kaikki. Sen tiedän nyt. En aina oo sitä tietänyt. Haluan elää nähdä auringon. Vaikka vähän aikaa täällä oon...

Helpottaa oloo nää runot... 🙂

Hei hoi minäitse, mitä kuuluu? 🙂

Moi soroppi! 🙂
Opiskelua ja vielä lisää opiskelua. Kivut vähän hellittäny. Ja nyt oon alkanut pelaan pingistä yhden kaverin kanssa. Ihan hauska laji. Tämmöstä arkista aherrusta. Mitäs sulle? 🙂

Kivaa että sulla kuulostaa menevän hyvin! 🙂 Mä kävin viime yön sairaalassa kääntymässä kun mahatauti äityi rajuksi, mut tiputuksessa vointi parani siinä määrin että mut kotiutettiin aamulla. Nyt pitää vaan muistaa juoda koko ajan, niin pysyy nestetasapaino hyvänä. Noin yleisesti ottaen voisi kai sanoa että on joitakin todella stressaavia kuvioita, mutta myös monia hyviä juttuja.

Ikävää että oli mahatauti. No paranemisia.🙂👍
Itsellä aika kiireistä elämää, mutta ihan hyvä vaan niin ei liikaa ajattele murheita...

Miten voit Soroppi? Itse näin vanhoja koulukavereita tänään. Oli hauskaa. Pitkästä aikaa. 🙂

Olen tässä miettinyt että ehkä loppujen lopuksi olen taistelija. Kun on ollut paljon vastoinkäymisiä ja silti opiskelen. Urheilen. Tapaan kavereita. Kiva tuntee välillä että pystyn siihen mihin useimmat muutkin: tasapainoiseen elämään vaikka mulla se polkku onkin ollut kivikkoinen... Tsemiä kaikille🙂👍

🙂👍

Hauskaa että olet tyytyväinen itseesi minäitse! Kyllä sä melkoisista asioista olet jo selvinnytkin, sulla on syytä olla ylpeä itsestäsi 🙂

Kiitos Soroppi! 🙂

Tää elämä on kyllä hemmetin epäreilua. Minkä takia olen saanut tällaisen osan?😭 Tuntuu että suurimmalla osalla ihmisistä on jotain mua vastaan. Olen yrittänyt olla ihan tavallinen ja enkä haluaisi erottua massasta. Mutta kun aina mut poljetaan joka paikassa. Minkä helvetin takia oon ylipäätään olemassa, kun saan vaan kuraa niskaan?

Ja sitten vielä joudun sairastamaan tätä paskaa tautia.

Ja kaiken lisäksi ilmastonmuutos tulee ja kaikki kuolee lopulta. Enkä tiedä onko tämän elämän jälkeen enää mitään... On vaan niin tyhjä olo. Tuntuu että en jaksa kohta enää kantaa tätä surullista taakkaa..😭

Elämä kostaa minulle. Olen unelias valittaja kohti tuhoa. Olen pohjalla. Pimeys saapuu. Olen pimeyden ruhtinas. Sorrettujen kuningas. Yö on päivä. PÄivä on yö. Tahdon irti näistä elämän kahleista. Haluan huutaa kurkkuni kipeäksi. Haluan vajota pohjavirtaukseen. Talvi tulee. Ikuinen talvi. Minulle kaikki on talvea. PImeys tulkoon. Ja sieppaa minut hellään kuristukseen. Amen...