Eikä kyllä oikein tietoa, että mikä mua vaivaa
Mulla on ollut masennusta, ailahtelevia tunteita jo teini-iästä lähtien ja kävin jo tuolloin psykiatrilla. Siellä vaan juteltiin, eikä oikeestaan pahemmin käsitelty, että mikä mua todella vaivaa. Siis elämä on siitä mennyt kuin höyhenellä, jota tuuli vie eteenpäin.
Nykyään olen 26-vuotias. Minulla on todettu rajatila. Oikeastaan en edes tiedä, mikä se on, niin vain lukee diagnoosissani. Minulle ei kukaan ole koskaan selventänyt asiaa, mitä nyt olen itse netistä lukenut. Minä olen yrittänyt hakea apua monesta suunnsta. Terapiaankin hain, mutta en saanut Kelaa tukemaan terapiaani nyt, koska sieltä sanottiin, että ”sairauteni on hoito ja tutkimusvaiheessa”. Minun oma terveyskeskuslääkärini on luvannut nyt, että aikoo selvittää, että mistä voin saada apua. Ehkä pääsen parhaimmassa tapauksessa jopa kunnalliseen hoitoon.
Kuitenkin nyt just on niin sekopäinen olo, kun multa loppui masennuslääkitys. Tuntuu, että kaikki tunteet on 200 kertaisia. Niin, että ailahtelen ja raivoa ja vihaan ja suutun ja kaikkea nyt koko ajan. Minusta minun suurimpia ongelmiani onkin, etten osaa hallita yhtään tunteitani tai ne vain tulevat minuun kuin ilmasta ja en tiedä kuinka aikuisen ihmisen tavoin esim. hallitsisin suuttumustani. On todella pelottavaa, kun en voi itselleni mitään. Onkohan terapiasta apua edes? Elämäni on aika sekopäistä.
Toivottavasti pääset parempaan tilannekartoitukseen ja selvenee että mikä sua vaivaa. Tilanteesi taitaa ikävä kyllä olla aika yleinen nykyisin. Mulle tuli sellainen olo että tilanteesi selvittäminen on jäänyt todellakin puolitiehen. Mun mielestä sulla on myös oikeus siihen että joku ammatti-ihminen selittäisi sulle mitä toi rajatilahäiriö tarkoittaa. Voisit sitten kyselläkkin häneltä jos mieleesi tulee jotain mitä haluat tietää. Itseasiassa olen itsekkin lukenut papereista sellaisia asioita joita mun kanssa ei ole puhuttu, ja tiedän ettei se ole kivaa. Ei ole mun mielestä kovin rakentavaa mielenterveyspuolella jättää selittämättä asiakkaalle mikä häntä vaivaa. Asioista pitäisi kunnolla keskutella asiakkaan kanssa. Mua itseäni on lapsena kasvatettu yliankarasti ja alistavasti en ole esim. saanut kiukutella lapsena. Olen huomannut että joskus on vaikeaa tunnistaa omia tunteitaan ja niitä on jotenkin vaikea käsitellä.Olen huomannut että mulla varsinkin negatiiviset tunteet ovat todella voimakkaita. Ja mun myös vaikeaa antaa itselleni lupa olla onnellinen ja iloinen. Toivotan sulle paljon jaksamista 🙂👍. Jospa ne sun tunteet alkaisivat pikkuhiljaa normalisoitumaan tai niiden voimakkuudelle löytyisi jokin selitys.
hei,
muistin tänään, että minullekin diagnosoitiin rajatilahäiriö n. 12 vuotta sitten.
Loukkaannuin siitä diagnoosista silloin. Pari kertaa keskeytin terapian. Mutta aloitin uudestaan ja sama terapeutti. Ihmettelin välillä , kun se terapeutti oli niin varovainen mun kanssa. Mutta osaan minä olla myös anteeksiantavainen.
Omien tunteiden kanssa oli juuri silloin hankalaa. Kävin 1 pidemmän terapiajakson ja sitten 2 lyhytterapia-jaksoa. Lisäksi ´muistona´ on vieläkin sairausvakuuttuskortissa jokin merkintä , onkohan se sitten diagnoosi, vaikka en ole masennuslääkettä käyttänyt vuosiin. Ovatko diagnoosit ikuisia ?
Oli tosi hupaisaa, kun apteekin myyjä rupesi minulle kerran kehumaan, että ole tyyytyväinen kun saat lääkkeen halvemmalla , kun sinulla on noin hieno merkintä siellä kortissa.
Ensinnäkin ajattelin, että onpas kiva tauti , kun saa alea kuin bonus-kortilla. Sitten ajattelin, että taitaa myyjä luulla kasvattansa tuolla lauseella ihankuin lasta (olen 40vuotias). Toisaalta ajattelin myös, että kylläpä oli apteekin henkilö huomattavan iloinen. Koska myyjä oli pienen maaseutu-kunnan apteekissa töissä, niin hän kohteli minua kuin joskus muinoin on kohdeltu ´hulluja´. Että ei vieläkään taideta oikein osata suhtautua eräissä paikoissa...
Erilaiset mielenterveysongelmat on niin yleisiä. En tunne ketään jolla ei jotain olisi ongelmaa.