hei,

en ole pystynyt 15 vuoteen viettämään yhtäjakoista pitkää aikaa pk-seudulla asunto yms. sosioekonomisten vaikeuksien takia. Nyt kun olin säästänyt työttömän omaehtoisesta tuesta ja tuli tilaisuus asua ilmaiseksi puolitoista kuukautta, lähdin viivyttelemättä.
Olen jo sopinut työhaastattelun ajankohdan ja kävelen tosi paljon, koska haluan nähdä maailmaa. Olin niin monta vuotta (en edes kehtaa kertoa kuink amonta) olosuhteissa, jolloin en pystynyt mitään ssuunnittelemaan omassa elämässäni.
Ihmettelen kadulla, kaupoissa ihmisten elämänmenoa, tyylejä, valintoja tms. Vaikka tämä jäisi viimeiseksi reissukseni pk-seudulla tässä elämässä, on mitä muistella , ja voin sanoa nähneeni. Seuraava askel olisi järjestää jotenkin ittensä, jos töitä on, asumaan. Kattelen kun ihmiset syö hienoissa ravintoloissa yms. Voi olla, että se on vähän tirkistelyä, mutta pidän siitä. Pidän sitä myös kauteuden opetustuokiona, jota opettelen sietämään sitä, että jollain toisella on asiat jotenkin toisin.