Älä lähde pois. Lupaan, en lausu mitään kliseitä. Jos taistelet nyt, jonain päivänä, ehkä vuoden tai kymmenen päästä, näet lapsesi kasvaneen ja itsesi eläneen.

Minkä ikäinen on lapsesi? Itsellä pahimmat ajatukset olivat pikkulapsiaikana, 0-4 ikävuoden välillä. Liikaa painoa yhden naisen harteille, aivan liikaa. Mietin silloin, missä elämäni pahimmat epäkohdat ovat ja päädyin osittain ulkopuolisiin mutta suurilta osin sisäisiin syihin.

Olin vaatinut itseltäni liikaa ja antanut muiden olettaa sellaista, mitä en voinut enää tehdä. Tukeuduin liikaa mieheeni. Kun onnistuin kasaamaan itseni, lähtien pienistä siruista isommiksi palasiksi ja sittemmin ehjäksi (?) ihmiseksi, olen tuntenut eläväni. Ja kiittänyt itseäni siitä, että elän. Vaan kun sanotaan, ettei rikottua saa enää eheäksi...

Hei!
Minäkin haluaisin tehdä itsemurhan.
Yritetäänkö jaksaa tämä päivä.
Minäkin olen kotona eläkkeellä. Minullakin on mies ja lapsi.
Kirjoita lisää tänne.

Hei.

Yritin itsemurhaa kolme vuotta sitten. Olin ihan paniikissa ja tahdoin, että tuska loppuu. Mieheni pelasti minut. Vaikeaa on ollut, mutta olen iloinen, että en onnistunut.
Päivä kerrallaan kuljetaan, parempina aikoina uskaltaa ajatella pitempiä jaksoja tulevaisuuteen. Käyn töissä, mutta töiden jälkeen en jaksa kuin pakolliset rutiinit. Ihmiset ovat kaikonneet ympäriltä, ottavat etäisyyttä sairastuneeseen. Niihin harvoihin, jotka eivät pelkää, en uskalla olla yhteydessä kuin harvoin. Pelkään, että he pettyvät minuun, kun en parane. Minulla on mies ja kaksi lasta: aikuinen joka opiskelee toisella paikkakunnalla ja teini.

Lähetin äsken sähköpostia työterveyshoitajalle, joka on luvannut tarvittaessa kirjoittaa lähetteen psykologille. Nyt on vaikeaa.

Hei!
Nyt tuntuu siltä että pitäisi tehdä IM.
Rukoilkaa minulle voimia ja Pieniminälle myös.