Efexor kokemuksia

Efexor kokemuksia

Käyttäjä Ajopuu aloittanut aikaan 04.01.2011 klo 11:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 04.01.2011 klo 11:18

Aloitin Efexor (75 mg) lääkityksen masennuksen takia olikohan se lokakuussa. Alkuhässäköiden jälkeen olo alkoi parantua, mutta nyt on ruvennut tuntumaan että lääkkeestä pitää päästä eroon. Sivuvaikutusena olevat sukupuolielämän häiriöt ovat pistäneet parisuhteen sen verran paljon koetukselle etten halua jatkaa enää. Muutenkin ajatukset ovat menneet taas alaspäin. Jos minulla oli aiemmin itsetuhoisia ajatuksia, ne ilmenivät lähinnä epämääräisenä haluan päästä pois. Nyt olen ruvennut miettimään tarkemmin keinoja. Kuitenkin lääkityksen lopetus arveluttaa, olen jo käyttänyt hyväkseni sen avun jota työterveyshuolto pystyy tarjoamaan. Terapia ei ole mahdollista korkeiden kustannusten vuoksi (tästä on juttua eri ketjussa). Tällä hetkellä pidän täysin mahdollisena etten enää näe seuraavaa uutta vuotta.

Käyttäjä Hibernative kirjoittanut 04.01.2011 klo 12:21

Sinun kannattaisi jutella lääkärin kanssa tästä. Jos masennusoireita vielä on, ehkä joku toinen lääke olisi parempi? Kokemukseni mukaan Efexorista tulee voimakkaat vieroitusoireet ja lääkityksen lopettaminen pitää tapahtua tietenkin pikkuhiljaa.

Käyttäjä Trikimees kirjoittanut 04.01.2011 klo 17:09

Lääkärin kanssa kannattaa ehdottomasti keskustella lääkkeen vaihdosta, mikäli et koe sitä itsellesi sopivaksi. Itselläni oli käytössä Efexorin rinnakkaisvalmiste Venlafaxine Teva ja sen jälkeen Venlafaxine Orion 37,5mg. Tätä aiemmin minulla oli käytössä lääke nimeltä Seronil 50mg. Olen kuullut paljon kauhutarinoita Efexorin vieroitusoireista, mutta itse olin suht' oireeton. Lääkärille kannattaa mainita, miten lääke sinuun on vaikuttanut (positiivisesti ja negatiivisesti). Lääkärin tehtävä on punnita tämän perusteella sopiiko lääke sinulle vai ei ja hänen mielipidettään kannattaa kuunnella, vaikka päätös on loppukädessä sinun.

Käyttäjä Sanna11 kirjoittanut 05.01.2011 klo 21:59

Olen samaa mieltä kuin Trikimeeskin: kerro ihmeessä lääkärille noista tuntemuksista! Mitä muita lääkkeitä sinulla on kokeiltu?

Itselläni ollut jo vuoden päivät käytössä Venlafaxin 225mg/pvä, ja se nostettiin tuolle tasolle asteittain. Totta kyllä on, että se vaikuttaa seksihaluihin vähentävästi. Muuten se on kuitenkin ollut hyvä lääke, joten en ole "uskaltanut" kokeilla lääkkeen vaihdosta - olisihan se minulle jo neljäs.

Käyttäjä Trikimees kirjoittanut 07.01.2011 klo 22:14

Suoraan Venlafaxine Orionin (37,5mg) tuoteselosteesta: Lääke saattaa lisätä itsemurha-ajatuksia, koska lääkkeen teho alkaa vasta noin kahden viikon kuluttua, joskus kauemmin.

Varsin mielenkiintoista tekstiä, mutta siitä huolimatta konsultoi lääkäriäsi ehdottomasti ennen kuin teet mitään muutoksia lääkitykseen.

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 09.01.2011 klo 13:39

Moro

Nuo itsetuhoiset ajatukse kuuluvat yleensä masennuslääkkeiden ensi vaiheeseen, mutta se menee nopsaan ohi, toinen juttu onkin sitten tuo seksuaalinenen haluttumuus, en ole sellaista masennuslääketttä kokeillut jossa tätä ongelmaa ei olisi, itselläni onkin veivattu olotilan mukaan lääkitystä ylös ja alas ja kun lääkepitoisuus on alhaallla löytyy myös niitä halujakin.
Lisäksi sain viagra reseptin, siitä tuntuu olevan jonkin verran apua.
Mutta jos masennus painaa syö ennemmin niitä lääkkeitä ja keskustele puolisosi kanssa niistä seksuaalisista ongelmista, meillä ainakin ymmärrystä löytyi.

Käyttäjä Axuli83 kirjoittanut 09.01.2011 klo 18:15

Itsellä vaihdettu Efexor halvempaan eli Venlafaxiniin 225 mg menee tällä hetkellä. Seurauksena ihan sairas yöhikoaminen. Koko sänky aina patjaa myöten kelluu hiessä🙄 siis jos saa sellasen tuurin et saa nukuttua.
Näitä ongelmia alkoi olla vasta annostuksen 150 mg kohdalla. Mutta heti kun otettiin käyttöön tämä lääke niin painoa tuli 10 kg 2 kuukaudessa.

Tällaisia ongelmia siis täällä. On aika hankala lääke monen mielestä. Tai nuo sivuvaikutukset siis.
Kannattaa jutella lääkärin kanssa. He tietää tarvittaessa mitä kannattaa tehdä. Tsemppiä!

Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 10.01.2011 klo 11:08

Kävin keskustelmassa lääkkeen lopetuksesta ja vaihdosta lääkärin kanssa. Sovimme että lopetus tapahtuu puolittamalla annos n. 3 vkon ajaksi. Sen jälkeen varaan uuden ajan ja päätämme uudesta lääkityksestä. TTpsykiatri oli suositellut toiseksi vaihtoehdoksi Ixel-nimistä valmistetta. Lueskeltuani sen tuotetietoja en kuitenkaan ole varma otanko sitä käyttöön. Voi olla että lopetan lääkityksen käytön tähän ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos se merkitsee masennuksen palaamista ja elämänhalun lopullista sammumista niin olkoon sitten.

Käyttäjä Trikimees kirjoittanut 10.01.2011 klo 19:56

Ajopuu kirjoitti 10.1.2011 11:8

Kävin keskustelmassa lääkkeen lopetuksesta ja vaihdosta lääkärin kanssa. Sovimme että lopetus tapahtuu puolittamalla annos n. 3 vkon ajaksi. Sen jälkeen varaan uuden ajan ja päätämme uudesta lääkityksestä. TTpsykiatri oli suositellut toiseksi vaihtoehdoksi Ixel-nimistä valmistetta. Lueskeltuani sen tuotetietoja en kuitenkaan ole varma otanko sitä käyttöön. Voi olla että lopetan lääkityksen käytön tähän ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos se merkitsee masennuksen palaamista ja elämänhalun lopullista sammumista niin olkoon sitten.

Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Jos yksi lääke pettää, niin toisesta voi olla apu. Mielialalääkkeet toimivat yritys-erehdys -linjalla, eikä ole olemassa lääkettä, joka sopisi kaikille. Kannattaa myös huomioida, että alkoholin ja mielialalääkkeiden yhteiskäyttö ei ole suositeltavaa. Mitään haittaahan niistä ei ole, mutta niiden periaatehan on käytännössä käänteinen. Yksinkertaisesti sanottuna alkoholi tuhoaa ja mielialalääke pyrkii säilyttämään. Aivojen kannalta asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta oma kokemukseni on, että jos mielialalääkkeitä käyttää, on parempi olla tyystin juomatta. Tämän lisäksi kannattaa miettiä muitakin elämäntapoja, kuten liikuntaa, ravintoa ynnä muuta sellaista. Terapiakaan ei ole pahitteeksi varmaan kenellekään, vaikka kallista puuhaa onkin.

Käyttäjä Ajopuu kirjoittanut 31.01.2011 klo 10:25

Terapian tarpeellisuuden olen toki tunnustanut. Mutta kun vastakkain ovat perheen elanto + työmatkakulut kuussa (> 400 €, > 100 km/suunta/pv) ja terapia, niin minulla ei ole sitä vaihtoehtoa. Elämän pitäisi kaikilla mittareilla hymyillä minulle, mutta kuitenkin kaikki alkaa taas muuttua mustaksi.