DID:hän on ihan erillinen sairautensa. Kuitenkin sen diagnosoinnissa lääkärin on otettava huomioon mahdollisuus, että oikea diagnoosi onkin jokin sitä muistuttava sairaus, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuus, psykoottinen sairaus tai näytelty DID (http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri%C3%B6 ). Diagnoosin antavan lääkärin on siis oltava erittäin huolellinen.

Sitten taas tällaisilla kyökkipsykologeilla (kuten minä) on oma mielipiteensä siitä, mikä sinä oikein olet naisiasi/miehiäsi. Voit kuunnella joko oikeita psykologeja tai kyökkipsykologeja, mutta kukaan heistä ei voi sataprosenttisen varmaksi sanoa, mikä sinua vaivaa.

(Anteeksi, kuulostaa varmaan törkeältä tämä teksti - rakastan mustaa huumoria 😉)

Joka tapauksessa jos koet olevasi avuton ongelmiesi edessä, kannattaa yrittää turvautua muiden apuun. Se voi tuntua pelottavalta, koska muihin luottaminen voi olla vaikeaa. Joskus se kuitenkin kannattaa.

Niin ja niistä psykologeista vielä. Minulla on vähintään yhtä huonoja kokemuksia. Tervetuloa kerhoon siis. ^^

Toivottavasti en nyt masentanut sinua kyynisellä tekstilläni. Omakin diagnoosini on vielä selvittämättä. Ehkä en selvitä sitä koskaan: hulluttelen vain tuolla ihmisten ilmoilla ja nautin ihmisten hämmästelevistä ilmeistä.

En luokkaannu puheistasi. En myöskään siitä, jos lääkärit päätyisivät toiseen diagnoosiin niin että pystyisivät päätöksensä perustelemaan järkevästi. Siskoni myös oireilee hyvin samalla tavalla kuin itse, olemme siis eläneet saman lapsuuden ja kumpikaan meistä ei muista siitä kovin paljoa. Vanhempien alkoholinkäyttöä oli, mutta se ei selittäisi vielä ongelmia.

Se mistä loukkaannun on lääkkeiden tuputtaminen, kun niitä on jo kokeiltu ja mikään ei auta. Saan vaan pahoja sivuoireita, pahin oli kun jouduin psykoosiin viikon päästä lääkkeen alotuksesta (en sano lääkkeen nimeä ettei ihmiset pelkää sitä, oireet on kuitenkin yksilöllisiä). Loukkaannun myös siitä ettei minua uskota ja jätetään esimerkiksi kolmeksi viikoksi ilman vastaanottoaikaa vaikka on todella paha olla. Näin kävi mm tänään. Alan pikkuhiljaa muistaa asioita lapsuudestani ja ne eivät ole kivoja nämä muistot. Niiden käsitteleminen olisi mukavaa, oli minulla sitten mitä hyvänsä. Kuitenkin nyt kun DID on käynyt papereissani yksi lääkäri on sitä mieltä että olen keksinyt kaiken tämän pahan olon huomionhakuisuuden vuoksi. Ehkä siskonikin on sitten, meillä on hyvä mielikuvitus. Ihmetyttää ettei DID:tä oteta edes huomioon, koska se ei muka ole olemassa oleva ongelma. Sitä kuitenkin diagnosoidaan ihmisillä, joten miten se voi olla olematta olemassa oleva diagnoosi. Tätä en ymmärrä.

Tuo linkkisi on aika yksinkertaistettu. Täältä löytyy mielestäni paremmin tietoa. http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html

Eikös DID:ssä ole vähän juuri tuollaista epätavallista unohtelua? Oliko siis sinun kohdallasi ajateltu olevan kyse dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, jossa persoonallisuus on ikään kuin jakaantunut - että tiettyyn aikaan on erilainen, toiseen aikaan toisenlainen?

Kyllähän DID tietenkin on olemassa oleva diagnoosi, mutta jostain syystä ne sun hoitajat näkee, että sinulle se ei kuulu.. Jännä sinänsä, jos he aiemmin ovat jo antaneet sinulle sen diagnoosin. Huolimatonta?

Hei teille kaikille, uutena ihmisenä liityn mukaan keskusteluun. En tiedä, onko minulla tuollainen persoonallisuushäiriö, mutta sellainen minulla on joskus todettu. Teen sellaisia asioita, että olen nyt menettämässä perheeni. Minull tuohon persoonallisuushäiriöön liittyy valehtelu kaikista asioista, ja asioiden vieminen niin pitkälle, että joudun väärentämään papereita, piilottamaan posteja ja tekemään kaikkea puolisoni selän takana. Jopa omalta pojaltani olen varastanut rahaa. Nyt kysynkin, osaako joku neuvoa mistä saisin apua tähän ja miten?

sain itse kuulla myös että on tämä dissosisaatio traumaperäisenä.
Tiedon saanut tänä vuonna. Kuitenkin ongelmat ja traumat on olleet vuosia.
Ei ne ammatti-ihmiset tunnista tuollaista. edes vuosia jatkuneen edes takaisin kulkemisen jälkeen ns. "valohoitoon ja pois valohoidosta". minun diagnoosini
vakavamasennus, sekä viime vuodet post traumaattinen stressireagtio.
ajoitain terve. sitten vakava masennus. sitten taas traumaperäinen reagtio.
näin vuosia.

Nyt olen helpottunut. kaikki palaset on kohdallaan.

yrittäkää löytää vakauttamisryhmä jostain.

http://www.traumaterapiakeskus.com/tuotteet.html?id=0/6

pystyttekö seuraamaan itseänne sivusta?

vai katoatteko kokonaan toiseen osaan?

Teen sellaisia asioita, että olen nyt menettämässä perheeni. Minull tuohon persoonallisuushäiriöön liittyy valehtelu kaikista asioista, ja asioiden vieminen niin pitkälle, että joudun väärentämään papereita, piilottamaan posteja ja tekemään kaikkea puolisoni selän takana. Jopa omalta pojaltani olen varastanut rahaa. Nyt kysynkin, osaako joku neuvoa mistä saisin apua tähän ja miten?

Kuulostaisi että typyn74:n ja minun 'kannattaisi' kokeilla uusioperheen elämää jos nykyiset kariutuvat 😉 Ylläoleva voisi olla minun suustani!

Apua (jos on varaa) saat kaikkein parhaimmin googlaamalla 'traumaterapia' tai esim. tutkimalla http://www.emdr.fi/lista.php listaa edmr-terapeuteista kunnes löytyy sopiva. Mahdollisesti jopa koulutuksella dissosiaatiohäiriöiden hoitoon.

Näin tein itse koska tiesin etten halua julkiselta puolelta skitsofrenia-diagnoosia sillä perusteella että olen kuullut ääniä.

Julkisella puolella dissot saavat usein ihan muun diagnoosin: BPD, OCD, mania, masennus, ahdistus, skitsofrenia tai jonkun yhdistelmän luetelluista. Se johtuu pitkälti siitä että moni vanhan polven psykologi ja useimmat psykiatrit eivät usko koko asiaan, saati sitten osaa hoitaa sitä. Suurin ongelma on että oireita voi hoitaa loputtomasti, jos alla piilevää ongelmaa ei hoideta.

pystyttekö seuraamaan itseänne sivusta?
vai katoatteko kokonaan toiseen osaan?

Useimmiten itse elän robottielämää (ja kirjoittelen jostain syystä tukiasema nettiin), mutta stressaavina kausina joskus huomaa että ei olekaan harvinaisen kylmä elokuu vaan ihan normaali lokakuu. Useimmiten jotain siltä väliltä.