Olen 40-vee nainen ja pitkään kärsinyt toistuvista masennuksista. Elämässä ollut paljon epäonnistumisia ja asioita jäänyt kesken. Ollut myös hyviä elämänjaksoja ja paljon hyvääkin muisteltavaa, mutta nyt takana pidempi masennusjakso ja välillä ollut jonkinasteista maniaakin. Menin vihdoin lääkäriin ja hain apua, koska mieliala ollut välillä niin maassa, että olen harkinnut sitä lopullista vaihtoehtoa. Lääkäri epäilee kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen itsekin monesti miettinyt sairastankohan sitä. Oli vaikeaa mennä terkkari lekurille puhumaan ja ollut raskasta käydä elämän kipeitä vaiheita läpi. Toisaalta on jotain lohtua siitä, että tähän kaikkeen voisi löytyä jokin selitys, enkä olekaan täysin hullu (heh)…Kaipaan vertaistukea ja ihmisiä joilla samankaltaisia kokemuksia, koska tällä hetkellä en tunne ketään jolla ”bipo”.😯🗯️
Hei! Mulla on bipo. Se on nyt viimeaikoina oireillut niin että viime kesänä alkoi hypomania jonka aikana voin tosi hyvin ja pystyin tekemään kahta työtä ja olin tyytyväinen elämään. Ihmettelin kyllä kun kotona jäi asiat tekemättä. En ees ajatellut että olis hypoa. Sitten tuli totaalinen masennus ahdistuksineen. Lopulta muuttui masennuslääkkeen takia sekariksi ja pääsin osasto hoitoon. Nyt sekari helpottamassa mutta tuntuu enemmänkin masentuneelta. Toimintakyky ei ainakaan vielä oo palautunut. Oon nyt ollut sairaslomalla toukokuusta alkaen. Ja niin se hypo vaan yllätti vaikka mulla diagnoosi on ollut jo kymmenen vuotta. Mutta pienellä oireilulla oon pystynyt käymään ihan normaalisti töissä monta vuotta ja sellait tila on kait ollut remissiossa vaikka lääkäri aina kirjoittaakin masennusjakso. Nyt mulle on järkätty kaikenlaista tukihommaa että alkaisin toipumaan ja pääsisin töihin takaisin. Vähän kyllä on väläytelty että ei enää omaan työhön takaisin.
no mul bipo , eläkkeellä olen, määrittämätön kaksisuuntainen on diagnoosi- eläkkeellä olo on tylsää, ei oo toimintakykyä. yritä pysyä työelämässä! vaik ymmärrän ettei siien pysty kaikki
Sama diagnoosi muun muassa. Mulla se on ollut koko elämän ja sain siihen lääkkeet vasta aikuisiässä kun romahdin kunnolla. Parikymmentä vuotta yritin elää kuin normaali vaikka mielialat meni ylös ja alas. Lääkkeillä aika tasaista nyt mutta kun lääkäriit...Kuuntele Lemmyä, olen varma että oli yksi meistä.
Samojen ajatusten äärellä..ikää rapia 40. Koko aikuisikä ollut yhtä tarpomista. Jäin toukokuussa sairauslomalle masennuksen ja työuupumuksen vuoksi. Masennusjaksoja useampi takana. Ensimmäistä kertaa aloitettiin lääkitys viime kesänä. Vaihdettiin myöhemmin syksyllä lääke. Ei vastetta. Joulun alla nostettiin annostusta. Tammikuussa iski maaninen vaihe. Ei sitä toki kukaan tajunnut, kuin vasta nyt jälkeen päin. Ei sovittua lääkärinaikaa tammikuussa, ja eipä ollut tarvetta sitä varatakaan, kun kaikki oli niin pirun hyvin 😋 nyt helmikuussa itse tajusin, että ei kaikki silloin oikein ollut normaalia. Kaivoin tietoa netistä, ja koin oikein ahaa-elämyksen! Bipo selittää kaiken viimeiseltä 25 vuodelta..maanantaina ensimmäinen käynti psykiatrilla. Diagnoosia ei siis vielä ole. Vahva epäilys. Myös tt-lääkärillä, ei vain minulla.
Haluaisin kuulla kokemuksia, kaunko diagnoosin saamiseen menee aikaa. Mitä tutkimuksia syytä odottaa? Kauanko lääkityksen löytyminen mahdollisesti kestää? Milloin olette palanneet töihin, vai oletteko palanneet? Vaatiiko joku tutkimus osastolla oloa?
Minulla on diagnosoitu masennus jo vuonna kivi ja miekka, mutta olen alkanut epäillä voiko minulla olla bipo. Se 2-tyyppi, joka on masennuspainotteinen ja välillä hypomanioita.
Parin-kolmen kuukauden välein on muutaman päivän-parin viikon jaksoja jolloin olen jotenkin ylikierroksilla. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan loistavasti, olen toimelias ja saan paljon aikaan. Nukun silloin tunteja vähemmän kuin yleensä. Loppua kohti mieliala menee kuitenkin ylivirittyneeksi ja ärtyisäksi.
En tee kuitenkaan mitään holtitonta, en tuhlaa, käytä päihteitä tms. Se touhuaminen sisältää sinänsä varsin tervehenkisiä juttuja kuten siivoamista ja liikuntaa, mutta joskus ne menevät vähän överiksi. Ärtyisyysvaiheessa olen joskus huutanut ihmisille syyttä suotta ja kerran hajoittanut oman puhelimen tahallaan.
Koska nämä kohonneen mielialan jaksot eivät johda kovin pahoihin vaikeuksiin, pari psykiatria on ollut sitä mieltä, että minulla ei voi olla bipoa. En kuvittele, että osaisin tehdä diagnooseja paremmin kuin ammattilainen vuosikausien kokemuksella, mutta jotkut asiat eivät ihan täsmää.
Tässä on hypomanian diagnostiset kriteerit:
A. Mieliala on kohonnut tai ärtyisä asianomaiselle poikkeuksellisella
tavalla vähintään neljän päivän ajan.
B. Esiintyy vähintään kolme seuraavista oireista siten, että ne
aiheuttavat ainakin jonkinasteista toimintakyvyn häiriintymistä.
1) Toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus.
2) Puheliaisuuden lisääntyminen.
3) Keskittymisvaikeudet ja häiriöherkkyys.
4) Unen tarpeen väheneminen.
5) Seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen.
6) Lievä rahojen tuhlailu tai muu vastuuton käytös.
7) Lisääntynyt seurallisuus tai tuttavallisuus
A-kohta pitää paikkansa kohdallani, ja B-kohdasta neljä. Eli siis jos toimeliaisuuden lisääntyminen, keskittymisvaikeudet ja häiriöherkkyys, unen tarpeen väheneminen ja seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen aiheuttavat JONKINASTEISTA toimintakyvyn häiriintymistä, diagnoosi voidaan antaa? En ole lääkäri, mutta näin minä tämän käsittäisin.
Ketiapiini (joka on kuulemma tehokas myös bipon masennukseen) myös auttoi mielialaan ja toimintakykyyn paljon paremmin kuin pelkkä masennuslääke, jotka ovat auttaneet vain vähän. Jouduin kuitenkin lopettamaan ketiapiinin, koska paino nousi liikaa, minulla ei ollut itsehillintää vastustaa sitä syömishimoa minkä se aiheutti. Vähän aikaa kokeiltiin myös topiramaattia, mutta siitä (tai ketiapiinin lopettamisesta kertaheitosta? vähän outoa, että lääkäri kehottaa tekemään niin, eikö sitä pitäisi vähentää asteittain?) tuli niin hirveä olo enkä nukkunut oikeen moneen yöhön, että tästä kokemuksesta säikähdin ja ajattelin että antaa olla, pitää pärjätä ilman.
Äidilläni on bipo ja hänen isällään on kuulemma myös ollut mielialan vaihteluita masennuksesta maaniseen höyryämiseen, vaikkei siihen aikaan hoitoon niin helposti hakeuduttukaan.
Kiinnostaisi tietää, onko täällä ketään jolla olisi diagnoosina 2-tyypin bipo, niin liittyykö hypomanioihin aina tietynlainen holtittomuus, kuten päihteet tai tuhlaaminen, vai voiko se olla pelkkää yliaktiivisuutta harmittomammissa asioissa?