Hei,
Itselläni on ollut käytössä jo pitkän aikaa bentsoja ahdistukseen. Xanor depot päivittäisenä ja tarvittaessa Medipam (Diapam). Se mistä halusin nyt kirjoittaa on se, kun aina silloin tällöin haluan ottaa niitä ”liikaa”. Siis haluan vain sellaisen olon kuin olisi ns. rauhoitettu eikä ahdista yhtään. Tiedän että olen niille jo varmasti riippuvainen, mutta silti tuo on tavallaan ärsyttävää. Välillä siis menee päiviä ilman mitään tarvittavia ja yleensä ne on sen ohjeistuksen mukaan, mutta välillä on tarve ns. nollata. Ongelma tulee kyllä sitten siinä, jos ne lääkkeet ei riitä siihen asti kuin pitäisi. Lääkäri kirjoittaa niitä kyllä, mutta ei sen enempää/useammin kuin reseptissä on.
Onko teillä muilla tällaista samanlaista? En vain osaa/pysty mitään rentoutusharjoituksia tai muuta ahdistuksenhallintakeinoja. Tuntuu muutenkin, ettei tämä kuntoutuminen edisty mihinkään.
Ymmärrän. Ahdistus on ihan helkutin väsyttävää. Samoin hengitysharjoitukset jne.
Mulla on aivan samanlainen tilanne rauhottavien kanssa. On pakko ottaa välillä kaksi kerralla vaikka reseptissä lukee yksi...
Ne on niin hemmetin koukuttavia. Ja mulla on sama että on pakko jotenkin saada toi ahdistus nollattua. Ja siihen toimii vain kaksi tai yksi ja puoli... Välillä mullakin menee että tarvii ottaa vaan kaksi koko päivänä...
Tiedän täysin sen kun yksi ei enää riitä. Se on täysin ymmärrettävää että kun on kauan käyttänyt niin toleranssi kasvaa...
Kamppailen itsekin noitten rauhoittavien kanssa... Olen käyttänyt niitä lähes 8 vuotta vaihtelevasti... Kyllä niistä tulee myös sivuoireita, kuten joskus itsetuhoisia ajatuksia tai levottomuutta...
En tiedä enää mitä elämä on ilman niitä. Ne on toisaalta pelastus, mutta toisalta tuho... Toivottavasti pääsisit niistä eroon...🙂👍
Kokonaan eroon en varmasti niistä pääse vielä pitkään aikaan, mutta olisi kiva, jos ei tulisi noita hetkiä kun vaan haluaa ottaa enemmän. En vain kestä sitä ahdistusta yhtään ja haluaisin siitä vain lopullisesti eroon ja kaikesta tästä. Joskus saattaa jo pienestäkin ahdistuksesta tai surumielisyydestä tulla sellainen, että vain haluaa rauhoittavia ja mennä vain lepäämään eikä ajatella mitään.
Käytän rauhottavia melkoisen harvoin joten en ole riippuvainen mutta silti koen tuota samaa. Joskus menee pari viikkoa ilman, välillä otan päivittäin ihan oikeasta syystä ja sitten tulee juuri noita mielitekoja, ei välttämättä edes kauheasti ahdista mutta haluaa vain sen olotilan ja olla ajattelematta mitään. Usein mietin että se on rinnastettavissa silloin ihan minkä tahansa päihteen käyttöön, monet hakevat saman olon alkoholilla.
Kuvasit hyvin Marmoriikki juuri tuon, että välillä tulee niitä hetkiä, kun ei loppujen lopuksi niin kauheasti ahdista (tai ehkä minulla niinä hetkinä on mielessä liikaa ajatuksia, mutta fyysisesti ei ahdista niin paljon), mutta haluaa vain ottaa rauhoittavia, ikäänkuin juuri mitä tahansa päihteitä.
Toisaalta en tiedä olenko sillä tavalla riippuvainen noista tarvittaessa-otettavista. Ne mitkä säännöllisesti menevät, niin ne menevät ja niiden riippuvuutta on turha murehtia, kun ne nyt vain kuuluvat lääkitykseen, ilmankaan niitä en pysty olemaan ja tiedän, että se niistä vierottautuminen tulee olemaan jokatapauksessa vaikeaa. Mutta lähinnä nyt siis nuo, mitä sitten lisäksi käyttää tarvittaessa.
Otatko sitten niitä päivittäisiäkin joskus liikaa tai sen halun takia?
Vastasitkin tuohon kysymykseeni päivittäisistä jo, jäi huomaamatta. Ehkä riippuvuutta niihin tarvittaviin ei ole, mutta onhan se huolestuttavaa haluta ottaa niitä "turhaan". En ole omista mielitekoihin ottamisista puhunut missään, koska en tahdo että sitä viedään minulta pois... Päihdeseikkaan vielä sen verran, että juon todella harvoin mutta nyt oli parin viikon putki jolloin join pari-kolme illassa ja silloin lääkkeet eivät käyneetkään mielessä, paitsi jos oli täysin selvä ilta välissä. En tiedä, vihaan päihteiden käyttöä ja etenkin väärinkäyttöä mutta taidan kuulua siihen kastiin itse.
Joo tosiaan ne, mitä syön päivittäin, niin niitä en ota ylimääräisiä. Se on muutenkin pitkävaikutteinen, niin ei vaikuttaisi samalla tavalla kuin nuo toiset eli ei ole tullut tavallaan mieleenkään ottaa ja jos ottaisinkin, niin sitten ne ei riittäisi ja se olisi suurempi ongelma kuin nuo tarvittaessa otettavat, joista ei aina ole edes kunnolla apua. Koska sen huomaan jossain vaiheessa ihan selkeästi, jos en ole ottanut tuota jokapäiväistä lääkettä, siis jos on unohtunut.
Itse puhuin tuosta aiemmin terapeutille ja myöhemmin sitten myös hoitajalle ja lääkärille. En aikonut kertoa sitä psyk polilla juuri siksi, että pelkäsin, että sitten lääkäri ei määräisi niitä enää ollenkaan, jos käytän niitä "väärin". En muista mikä sai minut kertomaan hoitajalle, mutta hän uskotteli minulle, ettei se ole paha asia, jos se kerrotaan lääkärille. Loppujen lopuksi asialle ei tavallaan tehty mitään. Tai siis sovittiin, että se pysyy tuossa annoksessa ja lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole kamalaa, jos otan niitä joskus enemmän (siis kun se enemmän ei kuitenkaan tarkoita tässä tapauksessa mitään yliannostusta), mutta sitten täytyy selvitä toiset päivät ilman. Suunnilleen olen selvinnytkin. En edes oikeasti tarvitse niitä joka päivä. Mutta joskus kyllä, siis ihan oikeastikin, eikä vain tuossa mielessä mistä puhuttiin.
Mutta ymmärrän silti, jos ei halua kertoa sitä lääkärille. Kyllä lääkäreitäkin on monenlaisia ja joistain aiemmista lääkäreistä uskoisin ihan varmasti, että eivät olisi sitten enää määränneet. Jotkut kun ovat olleet vahvasti sitä mieltä, että rauhoittavia ei käytetä kotona ja ne kuuluvat vain osastolle.
Minäkään en alkoholia kovin usein juo, ja jos juon niin se ei mene mitenkään överiksi. En ole myöskään koskaan ajatellut itseäni minään päihteiden käyttäjänä tai niiden väärinkäyttäjänä, mutta näköjään sitä tietyllä tapaa on. Toisaalta ymmärrettävää ja ehkä vähän eri asia kun ne on kuitenkin minullekin edelleen pääasiassa lääkkeitä eikä päihteitä. Jollain tapaa ehkä eri asia sellaiset, joille ei esimerkiksi ole koskaan määrätty mitään masennuslääkkeitä tai ei ole edes masennusta, mutta jostain syystä vaan hakevat sen "hyvän" olon niistä päihteistä ja sitten se vain ajautuu siihen. Toisaalta onhan heilläkin siihen varmaan joku syynsä.
Sehän on ihan totta että parista ylimääräisestä rauhottavasta ei ole varsinaisesti haittaa kenellekään (ellei ole idiootti ja mene silloin auton rattiin tai vastaavaa), mutta onhan siinä taustalla jokin väärä ajatus, jos sen tahtoo huvikseen ottaa. Itse otan sen helpoiten silloin, kun tiedän että illan tai yön tunnit tulevat menemään täysin yksin niin ettei tule edes viestiä vaihdettua kenenkään kanssa. Se on jotain omaa ja arvokasta.
Itselleni humala harvoin sopii ja siksi en juo juurikaan. Kieltämättä sekin on tuon "putken" jälkeen käynyt mielessä tänäänkin. Noita tarvittavia on ylimääräisenä mennyt muutaman vuoden, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ja niin, ovathan ne omalla nimellä saatuja lääkkeitä ja syystä mutta sitten käytönkin pitäisi olla vain syystä. En tiedä, olen puhunut tästä todella vähän ja aina varmuuden vuoksi menneessä aikamuodossa.
Minulla se tarvittavien ottaminen on välillä oikeaankin tarpeeseen, ja siis myös ne ylimääräiset, koska nimenomaan kovan ahdistuksen tullessa en usko sen yhden vaikuttavan ja silloin niitä tarvitsee enemmän, vaikkei siinä reseptissä niin luekaan. Kyllähän niihin tottuu :/ Sitten on tuo toinen puoli, että joskus vain jostain syystä haluaa ottaa niitä, vaikkei niin välttämättä tarvitsisi.
Niin, totta.